Oho, anteeksi ja hei taas!
En oikeastaan edes tiiä miten tässä kävi näin, että mun blogi eleli melkein puoli vuotta hiljaiseloa. Mietin lopettamista ihan tosissani viime vuoden lopussa ja ilmoitin jopa Indiedaysin tyypeille, että mun bloggaaminen loppuu nyt. Pienten keskustelujen ja itseni kanssa pähkäilyn jälkeen päätin kuitenkin antaa vielä mahdollisuuden. Ajattelin, että mun täytyis vaan löytää itselle hyvä ja luonnollinen tapa olla somessa.
Meni useampi kuukausi, postailin tavalliseen tapaan, enkä pähkäillyt blogiasioita enää juuri ollenkaan. Yhtäkkiä tuli pari päivää, jotka huomaamattani vaihtuivat viikoksi, viikko kuukaudeksi ja kuukausi peräti viideksi kuukaudeksi. Oho. Oikeastaan juurikin "oho" kuvastaa tätä tilannetta parhaiten, sillä oon todella hämmentynyt tästä koko hommasta ja siitä, miten aika on mennyt näin vauhdilla :D
No mitäs tänne?
Tuntuu dramaattiselta sanoa tää heti alkuun, mutta siis elelen täällä sinkkuelämää, jota tosin elelin jo ennen vahingossa tapahtunutta blogitaukoa. Eroamisella (eikä millään muullakaan) oo siis ollut mitään tekemistä blogitauon kanssa.
Koirat voi hyvin ja sama meno jatkuu. Nyt ne on tosin keränneet turkkiinsa joitain takiaisia ulkoa, joten alan saksimaan niitä pois heti tän tekstin jälkeen.
Kasvit voi hyvin ja niitä on nykysellään 54 kappaletta. Keksin jostain sellasen jopa häiritsevän kiihottavan ajatuksen siitä, että ois aika mahtavaa, jos jokaista asuinneliötä kohden ois yksi kasvi, joten tarvin vielä yhden kasvin. Sitten saa ihan oikeasti riittää tää kasvihulluus. Ja joo, jos joku mietti tuota termiä kiihottava tässä asiayhteydessä, niin mä en tiiä miten sitä tunnetta kuvailis. Se on sellanen, että haluaisin hyppiä ja hihkua innoissani, mutta samalla mulle tulee sellanen kuolaamisreaktio ja ihoa kihelmöi. Tunnen myös hurjaa ylpeyttä näistä kasveista, joten pikkutyttömäiseen innostukseen ja Pavlovin koiriin sekoittuu vielä se, että haluaisin laittaa päheet aurinkolasit päähän, kunnon gangstamusan soimaan ja jorailla menemään silleen yo bitches.
Ymmärrätte varmaan, miks sanoin, että tää on jopa vähän häiritsevää. Onneks terapia jatkuu ihan just kesätauon jälkeen, haha.
Hiukset on kasvanu vähän.
Asun edelleen samassa kämpässä, johon muutin silloin puoltoista vuotta sitten.
Työkuviot ja osittain myös niiden olemattomuus on ihan ennallaan.
Kouluhommat on sentään edenny hitaasti, mutta varmasti. 5 tenttiä ja saan vihdoin kandin paperit.
Kävin nyt heinäkuun puolivälin aikaan Yodan kans Lofooteilla. Mahtava reissu ja mahtava reissukaveri. Miten tollasesta karvasesta otuksesta voi olla niin paljon seuraa?
Ehkäpä tässä oli ne tärkeimmät. Plus tietysti info hiusten kasvusta, joka ei oo millään mittarilla tärkeää, eikä ne oo ees kasvanu mitenkään normaalista poikkeavasti :D
AINIIN. Mitä ihmettä. Mä voin kaikin puolin hyvin ja tasapainosesti. Tätä ihanaa tasapainoa ja helppoa olemassaolon tunnetta kuvastaa varmaan parhaiten se, etten meinannu ees muistaa kertoa mitä mulle kuuluu. Mun ei oo tarvinu pitkään aikaan miettiä mitä mulle kuuluu tai miten tää elämä ja asiat oikein onkaan. Kaikki on ollu aika yksinkertaista ja tasapainoista ja se on tuntunu ihanalta.
5 kuukautta tuntuu samalla tosi pitkältä ja tosi lyhyeltä ajalta. Mitä teiän elämässä on tapahtunu viimeisen 5 kuukauden aikana? Ois kiva kuulla, mutta vaikkette kirjottaiskaan sitä mulle, niin miettikää ees hetki<3
Kuullaan pian, oikeesti pian!
