lauantai 24. helmikuuta 2018

YKSI PARHAISTA YSTÄVISTÄNI

christa-9
Tässä on Christa, joka on yksi mun parhaista ystävistä. Otin nää kuvat eilen kun tein sille silmämeikin ja ajattelin nyt kertoa, että on se ihan huippu tyyppi, koska..

..sillä on aina aikaa mulle.

..se laittaa mulle viestiä ja kysyy oonko syöny.

..se tulee laittamaan ruuan pakkaseen jos oon reissuun lähtiessä unohtanu sen pöydälle.

..sen kanssa voi tehdä hierontavaihtareita ja laittaa molempien katsoman vanhan sarjan (esim Gossip Girl, HIMYM) pyörimään taustalle.

..se kysyy aina voiko tuoda mulle jotain tai auttaa jossain kun mulla on migreeni.

christa-8
..se on tosi hyväsydäminen ihminen, joka pitää huolta muista.

..se on periaatteessa kasvissyöjä, mutta sen salainen pahe on syödä pekonia mun kanssa.

..se tulee kylään keskellä muuttosiivousta, ottaa astiapinon käteen ja kysyy mihin ne haluan pakattavan.

..sitä ei haittaa jos se pyytää mua katsomaan sarjaa ja nukahdan ekan viiden minuutin aikana.

..se ostaa mulle uuden tiskiharjan, koska se myös tiskaa melkein aina mun luona käydessään eli joskus monta kertaa viikossa.

christa-10-tile
..se käyttää mun auton pesussa jos on lainannut sitä mun reissun aikana.

..se tekee muiden eteen tosi paljon, eikä ajattele kenenkään olevan sitten palvelusta velkaa.

..se ehdottaa, että osallistutaan pokeriturnaukseen, vaikkei osaa edes sääntöjä ja luonnollisesti voittaa.

..sen kanssa on kiva tehdä ruokaa ja kehitellä helppoja ja nopeita kasvisruokia.

..se tulee ottamaan musta kuvia, vaikkei tarvisi niitä itsestään.

christa-4
..sillä on oma koputus, jolla se ilmoittaa ennenku tulee avaimella sisään.

..se osallistuu mun siivousoperaatioihin ja rakkaudella käskee heittämään 90% tavaroista pois.

..se antaa mun tehdä sille silmämeikin, vaikken oo koskaan käyttänyt kunnon siveltimiä saati tehnyt toiselle kunnon silmämeikkiä.

..se muistaa huomioida myös Rockyn ja sanoo aina sulosella äänellä "hyvä Rocky hyvä", kun kaikki yleensä innostuu vaan Yodasta.

..se innostuu kaikista kuvausjutuista ihan yhtä paljon ku mä ja sen kans on parasta kuvailla.

christa-2-side
..se sanoo suoraan jos mun asu muistuttaa skottihameista viikinkiä.

..sen mielestä mulla on paljon hyviä ruokaideoita ja kasvisruokia, mikä ei pidä ollenkaan paikkaansa.

..se ei aina ymmärrä kaikkia mun juttuja, kuten kahden piparipellillisen vuoraamista viidellä pussilla karkkia, mutta osallistuu niihin ja nauraa mun innostukselle.

..sitä voi pyytää kuvaamaan musta tuhmia alusvaatekuvia mun poikaystävälle ja se innostuu keksiessään, että jääkaapissa ois vielä kermavaahtoa. (Lisätietona se, että kermavaahto pysy jääkaapissa.)

..sen mielestä on ihan normaalia, että juon sen kokista tai syön sen ruokaa kysymättä lupaa tai meen kylään nälissäni ja syön kaikki paahtoleivät.

..sen kans kaikki on hauskaa, käytiin sitten Gigantissa, editoidaan kuvia tai revitään tapetteja seiniltä.

christa-7
Fun fact 1: Ollaan tunnettu 2,5 vuotta ja asuttu lähes kokoajan muutaman minuutin kävelymatkan päässä toisistamme, vaikka mä oon muuttanut kahdesti ja Christa kolmesti.

Fun fact 2: Mentiin kerran autolla Ikeaan ja kysyin Christalta onko sillä parasta ystävää. Pohdittiin molemmat, että varsinainen paras ystävä -titteli on jäänyt ala-asteelle ja paras ystävä on tavallaan se, kenen kans viettää eniten aikaa. Todettiin sitten, että tällä hetkellä ollaan siis toistemme parhaat ystävät ja käteltiin. Siis oikeasti, käteltiin??? :DDDD Ajoin autoa ja tarkotin kai heittää yläfemmat tai jotain, mutta se ilmeisesti muistutti enemmän kättelyä, sillä päädyttiin kättelemään, jonka jälkeen molemmat naurettiin, että mitä just tapahtu.. Parasta ois ollu se, että oltais kätelty eikä kumpikaan ois sanonut mitään vaan miettinyt hiljaa päässään kuin vaivaannuttava koko tilanne oli :DD Se ois ollu just niinku jostain teinikomediasta, kuten sarjasta nimeltä Awkward - vieläpä ihan nimeä myöten. Vähän jopa harmittaa, että alettiin nauramaan, koska saishan siitä tilanteesta ja kiusallisesta hiljaisuudesta vielä paremmat naurut näin jälkikäteen..


perjantai 23. helmikuuta 2018

MILLAISTA ON ELÄMÄ KAHDEN KOIRAN KANSSA?

Selasin yks ilta koirakuvia puhelimesta ja keksin, että voisin koota niistä tällaisen rehellisen kuvauksen siitä, millaista on elämä kahden koiran kanssa! Ja tarkemmin vielä siitä eteenpäin kun Yoda on tullut mukaan menoon. Tässä on myös muutama kameralla otettu kuva, mutta pääosin puhelimen kätköistä löytyneitä otoksia.

Mulla on siis kaksi australianpaimenkoiraa, Rocky pian 4v ja Yoda pian 1v, joten mun kokemukset liittyy luonnollisesti näiden veijareiden kans elämiseen.

Tää kahden koiran tarina alkaa viime vuoden huhtikuun lopusta. Rocky oli vajaa 3-vuotias ja olin jo pitkään halunnut toisenkin koiran. Olin käynyt katsomassa eri pentueita, mutta mikään ei mätsänny täysin sitten kuitenkaan. Halusin myös ottaa vielä vähän lisäaikaa siihen, että saan Rockyn viimeisetkin ongelmat parempaan kuntoon ennen toisen koiran tulemista.

Olin jo siirtänyt pentuhaaveet tulevaisuuteen kunnes jotain kummallista tapahtui. Olin kaverin ja hänen aussieiden kanssa ulkona kun hän kertoi menevänsä tutulle kasvattajalle katsomaan pentuja. Käytiin matkan varrella syömässä ja kaverin haaveillessa pennusta vastasin, ettei mulla itseasiassa oo nyt pentukuumetta kun päätin odottaa parempaa ja oikeaa ajankohtaa.

australianpaimenkoira pentu-1-tile
Ajettiin kasvattajalle ja vastassa oli 8 kolmen viikon ikäistä pentua. Bongasin heti yhden, joka sulatti mun sydämen! Laitoin snäppiinkin, että pliiiis saanko ottaa tämän. Sitten kävi ilmi, että kyseinen pentu olisi vielä vapaana ja kasvattaja kyseli kiinnostaisiko se mua. Olin jo aikaisemmin ollut ihan hilkulla ottaa samalta kasvattajalta pentu eräästä toisesta yhdistelmästä, mutta se jokin ei sitten tuntunut oikealta. Tiesin siis jo ennestään, että kasvattaja on hyvä, tykkään hänen koiristaan ja pentueistaan.

Otin kasvattajalle kuvat kaikista naperoista ja tuossa yllä on se mun silmiin osunut pentu. Hämmennyin itse siitä miten kiinnostuin just tästä pennusta, vaikka olin käynyt Rockyn jälkeen katsomassa neljää eri pentuetta, tutustunut tuntikaupalla koiranetin ihmeelliseen maailmaan ja selvitellyt potentiaalisia tulevia pentueita. Mun sydäntä puristi ja intoilin tuosta pennusta, vaikka "tiesin", että no enhän mä sitä nyt oikeasti voisi ottaa.

elämä kahden koiran kanssa-4
Muutettiin Rockyn kanssa Helsinkiin ja tuo pentu jäi mun mieleen. Katselin joka päivä siitä ottamiani kuvia ja soitin kaikki kaverit ja koiraihmiset läpi, että kertokaa mitä mä nyt teen tän pennun suhteen. Voisinko mä oikeasti ottaa sen? Sanoin jopa kaikille, että no en mä nyt voi ottaa pentua kun lähdetään kesäksi Helsinkiinkin. Treenailtiin Rockyn kanssa sen ongelmakohtia ja tää yllä oleva kuva oli onnistuneesta "valkoisen paholaisen" ohituksesta. Olin puhunu Rockylle jo pitkään siitä, että se saa pikkuveikan sitten kun alkaa käyttäytymään nätisti ja Rocky käyttäytyi tuon ajan tosi nätisti. Oisin jättäny pennunhankinnan mietinnästä heti, jos Rocky ois räyhänny muille koirille ja haukkunu rapussa vastaantuleville ihmisille.

elämä kahden koiran kanssa-2-tile
Oikeanpuoleinen kuva @Tuula Korhonen

Vasemmanpuoleisessa kuvassa Yoda on viisi viikkoa. Silloin kävin katsomassa sitä toisen kerran ja tällä kertaa myös poikaystävä oli mukana.

elämä kahden koiran kanssa-3
kuva @Tuula Korhonen

Pohdiskelin asiaa niin paljon, että mun pää tuntui räjähtävän. Kymmenet kasvattajan laittamat kuvat tai videot eivät auttaneet tilannetta yhtään.. Tutkin koiranettiä ja yritin saada kaiken mahdollisen tiedon tästä yhdistelmästä. Pentu oli ollut aika vaisu kun näin sen silloin viisiviikkoisena. Mietin älyttömästi onko kyse luonteesta tai arkuudesta vai oliko se vaan väsynyt silloin. Puhuin tästä kasvattajan kanssa ja hän sanoi pennun olevan ihan yhtä reipas kuin muutkin. Sanoin siitä, että pentu joutuu ainakin alkuun tulemaan Helsingin keskustan hälinään ja muutenkin asumaan Jyväskylän keskustassa, että mulle ei vain sovi arka koira - vielä kun Rocky on arka ja sen kans ollut välillä tosi vaikeaa keskustassa, eikä kahden aran ja reaktiivisen koiran kans elämisestä tulis yhtään mitään. Luotin kuitenkin kasvattajaan ja siihen, ettei hän tarjoaisi arkaa pentua juuri mulle kun muitakin ottajia löytyisi.

Varmistui myös, että kyseisen pennun toisessa silmässä on iris hypoplasia:

"Synnynnäinen kehityshäiriö, jossa iris eli värikalvo kehittyy sikiökaudella puutteellisesti. Kehityshäiriö voi olla asteeltaan lievä (iris hypoplasia) jolloin tyypillisesti mustuaisen reunassa iris on normaalia ohuempaa tai se voi olla asteeltaan vakava (iris coloboma) jolloin iriksessä on selvä reikä / puutosalue ja pupillin muoto on epäsymmetrinen eikä pupilli supistu symmetrisesti.  Kehityshäiriöön voi liittyä myös silmän muiden osien kehityshäiriöitä."

Tästä ei pitäisi kuitenkaan olla koiralle mitään haittaa, mutta soitin vielä varmistukseksi pennut tarkastaneelle eläinlääkärille, joka sattui olemaan kouluttautunut silmäsairauksiin.

Sovin kasvattajan kanssa, että kyllä, otan sen pennun! Heti puhelun päätyttyä aloin itkemään ihan hulluna ja musta tuntui, että pyörryn. Onhan se iso päätös ja myös viikkojen pähkäily sai vihdoin loppua, mutta oli se vähän koomista..

elämä kahden koiran kanssa-8-tile
Lähdin hakemaan pentua ja otin mukaan kaksi koirista tietävää ystävääni. Mua epäilytti pennun vaisuus ja pyysin kavereitani kiinnittämään siihen huomioita ja jos pentu olisi vaisu eikä tulisi tervehtimään, niin jättäisin sen ottamatta. Rockyn otin todella extempore ja jälkeenpäin on ollut helppoa ajatella, että kyseinen pentu ois kannattanut varmaan jättää ottamatta. Rocky on ollut todella vaikea ja arka, mutta siitä syystä myös opettanut älyttömästi. Oon kuitenkin tiennyt, että yksi vaikea koira riittää tällä erää ja seuraavan pennun kohdalla en tekisi samoja "virheitä" ja olisin tarkempi pennun suhteen - varsinkin nyt kun osaan kiinnittää huomiota niihin asioihin.

Kun hankin Rockyn, se oli jo muutaman viikon luovutusikäistä vanhempi ja näin jälkeenpäin ajatellen en enää ottaisi australianpaimenkoiran (tai välttämättä minkään muunkaan rodun) pentua, joka on jäänyt muilta ottamatta. Silloin en tuntenut aussieihmisiä tai ollut "piireissä" mukana, joten en osannut ajatella asiaa. Tarkasteltiin kaverin kanssa vain vanhempien terveystulokset kun pentu vaikutti normaalilta ja terveeltä. Nyt kuitenkin tiedän, että hyvät aussiepennut viedään käsistä ja ne joutuu yleensä varaamaan jo ennen niiden syntymistä. Tästä uuden pennun pentueestakaan ei ollut ilmoitettu minnekään, joten vain tutut koiraihmiset tiesivät ja sana kulki heidän kauttaan oikeantyyppisille ihmisille. En ois siis etsimällä löytänyt tätä toista pentuetta, vaan ns aussiepiirien kautta päädyin katsomaan pentuetta.

Nyt se siis herättäis mun epäilyksen miksi pentu ei oo kelvannu kenellekään, mutta Rockyn kohdalla en osannut ajatella sitä. Maalla kasvattajan luona se oli reipas, mutta keskustaan tullessaan todella arka ja peloissaan. Olihan paras sosiaalistumiskausikin käytännössä mennyt. Rocky murisi jos joku halusi tulla silittämään sitä, pelkäsi hirveästi ihan kaikkia ääniä ja kaikkea yhtään normaalista poikkeavaa. Se alkoi heti muutaman kuukauden ikäisenä pentuna haukkumaan jos joku kulki meidän pihalla tai rapussa, ei antanut kenenkään muun kuin mun nostaa sitä syliin, ei mennyt kenenkään rapsuteltavaksi ja pisti rähinän pystyyn kun siltä oltiin ottamassa puruluuta pois.

Yritin totuttaa Rockya kaikkeen mahdolliseen heti sen tultua ja varmasti se auttoi jonkin verran, vaikka paras sosiaalistusmiskausi olikin mennyt. Pikkuhiljaa opin toimimaan oikein sen kanssa kiitos lukemattomille teksteille ja varsinkin koirakouluttajille. Aloin ymmärtämään syitä ja toimintatapoja oikein, jolloin ne vasta alkoivat tuottamaan tulosta. Rockysta käytännössä kaikki on epäilyttävää ja se reagoi siihen haukkumalla - nuorempana aggressiivisesti ja nyt onneksi rauhallisemmin haukkumalla. Parivuotiaaksi asti se rähisi ihmisillekin niin tosissaan, että kaikki säikähtivät ja mä aloin itkemään kun se oli musta niin hirveää. Jokainen ulosmeneminen ja sisälle tuleminen oli stressaavaa kun rähinä tuli käytännössä aina jos sadan metrin säteellä kerrostalosta tai rapussa liikkui joku. Nykyisin ihmiset enemmän vaan naureskelevat, että no mitäs nyt haukut.

Istuttiin silloin monesti pihan kaukaisimmassa nurkassa treenaten vastaehdollistamista eli ulko-ovi kolahtaa - jes - herkku. Kun Rocky hoksas, että kolahtamisesta kannattaa kääntyä mun luo ja ottaa herkku, siirryttiin pikkuhiljaa lähemmäs ovea ja lopulta istuttiin kellariin menevillä rappusilla. Treenitilanteissa tämä toimi, mutta normaalissa ulkoilussa ei vielä. Vastaehdollistaminen tai LAT (look at that) on ainoa juttu, joka on toiminut Rockyn kanssa. Nykyisin Rocky kääntyy itse mun luo jos jossain on koira tai jokin epäilyttävä ihminen, jolloin se saa herkun. Jos toinen koira tai epäilyttävä ihminen on liian lähellä esim ihminen kävelee vastaan ja meinaa liukastua muutaman metrin päässä, on se häiriö liian lähellä ja Rocky alkaa haukkumaan. Mun täytyy olla kokoajan hereillä, koska jos en anna herkkua tai kehu Rockya, se tulkitsee asian niin, etten "hyväksy" sitä häiriötekijää ja saattaa reagoida itse haukkumalla. Mun täytyy käytännössä siis kokoajan kytätä mitä ympärillä tapahtuu, jotta ehdin reagoida ennen Rockya..

Muiden ulkona liikkuvien koirien kanssa menee nyt paremmin, sillä Rocky kääntyy itse hakemaan multa herkun ja sitten lähtee eri suuntaan haistelemaan maata, joka on koiran tapa rauhoittaa itse itseään. Just eilen illalla Rocky pitkästä aikaa haukkui kun vastaan tuli nainen, jolla oli isohko paperikassi. Ei siis oikeasti mikään erikoinen juttu, mutta kuten sanoin, Rocky on tosi herkkä kaikelle sen mielestä yhtään normaalista poikkeavalle.. Rockyn arkuus ja reaktiivisuus on tullut vielä paljon paremmin esille nyt kun oon pystynyt vertaamaan sitä Yodaan. Yoda ei hätkähdä juuri mistään, ei hauku puistojen patsaille kuten Rocky nuorena (:D), ei reagoi rapusta kuuluviin ääniin vaikka Rocky murisee ja kiertää kämppää kiihtyneenä tai kun koirat haukkuu ulkona ja Rocky nousee penkille murisemaan, ei provosoidu ja ala haukkumaan muille koirille, vaikka ne räyhäisivät, ei lähde ikinä mukaan Rockyn haukkumiseen, ei häiriinny vaikka rapussa tai pihapiirissä kulkee ihmisiä tai muita koiria. Nyt tuntuu aivan käsittämättömältä miten helppo Yoda on ja kuin vaikea Rocky on ollut ja on osittain edelleenkin.

No mutta takaisin pennun hankinnan pariin.. :D

Olin siis huolissani pennun vaisuudesta, mutta pentu tuli ekana tervehtimään meitä kaikkia ja oli tosi reipas! Kaverit sanoi jo silloin, että pentu vaikuttaa tosi järkevältä - ei hötkyile turhia vaan rauhottuu kun häsläykset on häslätty. Pieni lähti reippaasti matkaan, ei ihmeemmin itkeskellyt ja nukkui rauhallisesti häkissään kun ajeltiin Helsinkiin.

elämä kahden koiran kanssa-12-tile
Rocky oli ensimmäiset päivät hoidossa Annikalla, niin saatiin keskittyä rauhassa uuden elämän aloittamiseen pikkuisen kanssa. Siitä vaisusta pennusta ei ollut enää tietoakaan, vaan tyyppi veti ensimmäiset kuukaudet täysillä menemään kellon ympäri. Olin aivan todella väsynyt ensimmäiset kuukaudet pennun tultua ja jo se muutaman kuukauden ikäinen pikku rääpäle oli pakko opettaa makoilemaan rauhassa lattialla, sillä se ei osannut ite rauhottua hetkeksikään. Pentu oli mulla varmaan pari viikkoa niin, etten osannut päättää sen nimeä. Kävin läpi kaiket listaukset ja kauppojen herkkuhyllyt nimi-inspiraatiota etsiessä ja lopulta pikkuisesta tuli Yoda.

Rockyn arkuus ja epäileväisyys saattoi vaikuttaa siihen, että se oli pentuna tosi rauhallinen eikä tehnyt tuhoja. Yoda taas on rohkea ja reipas, joka saattaa hyvin vaikuttaa siihen, että se tykkää touhuilla kaikennäköistä ja on saanut lempinimiä kuten Terminaattori, Tuholainen ja Kelju K. Kojootti.. Näiden kahden koiran eroista kertoo hyvin myös niiden suhtautuminen siihen jos joutuvat vessaan jäähylle. Rocky on nöyränä hiljaa ja kärsii jäähynsä. Yoda sen sijaan keksii kymmenessä sekunnissa keinon päästä ulos ja on innoissaan vapautuessaan jäähyltä :D Eräs kaveri kuvasi tätä kerran hyvin "Rocky tietää, että se on jäähy eikä mikään Escape room" Yodan mielestä kaikki on kivaa ja jännää, jäähykin vaan uusi kiva haaste ratkaistavaksi.. Rocky on arka ja epäileväinen mammanpoika, kun Yoda taas häslää iloisesti menemään ja rakastaa kaikkia ihmisiä, joten Yoda on täydellinen kaveri Rockylle. Rocky on reipastunut ja rentoutunut paljon sekä haluaa enemmän huomiota muilta ihmisiltä kun ennen se ei ollut yhtään vieraiden perään.

elämä kahden koiran kanssa-14-tile
Alkuajat pennun kanssa oli yhtä oottelua ja ihmettelyä.

elämä kahden koiran kanssa-10-tile
Jänniä hetkiä, kuten ensimmäinen kerta metrossa sekä päikkäreitä ihan sama missä oltiin.

elämä kahden koiran kanssa-17-tile
Pienestä pitäen alettiin käymään läpi perusjuttuja ja Yoda osoittautui jo pentuna Rockya taitavammaksi joissain asioissa. Myös oman kehityksen koiran kasvattajana ja kouluttajana on huomannut todella selvästi. Rockyn kanssa asioita ja omaa toimintatapaa on joutunut hakemaan paljonkin, joten Yoda on päässyt siinä suhteessa helpommalla kun itse oon nyt tiennyt paremmin mitä teen ja miten.

elämä kahden koiran kanssa-16-tile
Arkeen kuului ihmeellisiä ja suloisia nukkumispaikkoja sekä -asentoja.

elämä kahden koiran kanssa-24-tile
Pieni riiviö, joka ei päässyt vielä itse sängylle, mutta mukaan oli päästävä.

elämä kahden koiran kanssa-20-tile
Rocky ei ollutkaan enää ainoa, joka makoili sylissä, päällä tai vieressä. Koirat on aina olleet tosi rennosti mun lähellä, eikä mun oo tarvinut pelätä mustasukkaisuutta tai turhaa komentelua. Rocky tykkää makoilla jaloissa tai jalkojen välissä, kun Yoda taas rintakehän päällä tai pään vieressä. Yodalla on monesti melkoinen myllerrys käynnissä eikä Rocky tuumaa siitäkään mitään. Saattaa painautua lähemmäs mua, tarkkailla Yodan menoa sivusilmällä ja sitten antaa pusuja, että huomaathan mäkin oon tässä.

elämä kahden koiran kanssa-27
Toinen koira ei tietenkään suoraan tarkoita isompaa autoa, mutta kyllä tää helpottaa asioita moninkertaisesti. Varsinkin kun on koirat, jotka tykkäävät juosta vapaana ja jotka takapenkillä sotkis koko auton hiekkaan ja karvoihin..

elämä kahden koiran kanssa-31-tile
Yodan hampaat vaihtui, mutten huomannut silloin mitään puruvimmaa. Yoda haluais napata maasta kaiken mahdollisen, mikä oli varsinkin pentuna hankalaa. Yritettiin monesti mennä jonkun kaverin kanssa istuskelemaan ulos, mutta oma keskittyminen meni siihen kun kokoajan piti kaivaa jotain ulos tuon kakaran suusta..

Sittemmin Yoda sai lempinimiinsä sopivan maskin, nimittäin kuonokopan :D Yoda haluais riepotella yksin ollessaan kaiken mihin yltää, mutta isoin ongelma oli sen puuhastelun auton perässä. Se onnistui esimerkiksi repimään irti sellasen muoviosan, jonka takaa kaikkia johtoja ja auton takavalon veks..

elämä kahden koiran kanssa-36-tile
Parasta kahden koiran kanssa elämisessä on nähdä kuinka onnellisia ne ovat toisistaan. Kuinka paikalla on kokoajan joku, jonka kanssa repiä lelua tai jonka turkissa roikkua. Joku, jonka viereen voi käpertyä ja jonka kanssa juosta täysillä ulkona.

elämä kahden koiran kanssa-59-tile
Toiseksi parasta kahdessa koirassa on se, että mulla on tuplasti enemmän paijattavia, kainaloon puskevia ja pussailevia kavereita!

elämä kahden koiran kanssa-32-tile
Mutta koska elämä yhden tai kahdenkaan koiran kans ei oo pelkästään pusuja ja paijaushetkiä, niin tässä myös niitä ikävämpiä puolia. Helsingissä oli hurjasti enemmän punkkeja kuin täällä Jyväskylässä ja yks oli varmaan koiran omassa käsittelyssä hajonnut, tulehtunut ja turvonnut, joten jouduttiin menemään eläinlääkäriin poistamaan se.

elämä kahden koiran kanssa-44-tile
Eläinlääkäriin jouduttiin menemään myös Rockyn märkivän tassun vuoksi. Siitä ajeltiin karvat, tyypille laitettiin ykkösinhokki aka kauluri ja levittelin hyvän aikaa voidetta haavaan. Samanlaisia märkiviä kohtia löytyi myös muualta tassusta, mutta ne onneksi lähtivät rasvaamisen avulla pois. Isoin juttu oli estää haavan nuoleminen. Kahden koiran kanssa ongelmana on se, että yhdellä koiralla on kauluri, mutta toinen haluais mielellään tulla nuolemaan haavaa.

Tällainen ongelma oli myös kesällä kun Yodan hampaasta tuli haava Rockyn silmäkulmaan ja Yoda halusi nuolla sitä haavaa, mikä ei tietenkään auta tulehduksen hoidossa..

elämä kahden koiran kanssa-53-tile
Eräs ilta järkytyin todella pahasti kun huomasin Yodan silmän tuollaisena kuin se on oikean puoleisessa kuvassa. Siitä vaan eläinlääkäriin, joka onneksi kertoi tämän olevan ihan tyypillistä kasvavalla koiralla. Nämä on vaan näitä juttuja koirien kanssa, jotka voivat säikäyttää tosi pahasti kun ei tiedä mistä on kyse.

Vuosi sitten talvella Rockylla tökkäs keppi suuhun, jonka tuloksena oli pikkurillin kokoinen reikä takahampaiden ja nielun välissä. Kyllä siinä säikähti tosi paljon kun näki miten koira reagoi ja salaman valossa huomasi verta puskevan isohkon haavan, jonka syvyyttä ei tietenkään voinut itse tietää.

Tuosta ylemmästä kuvasta näkee myös Yodan silmän iris hypoplasman. Alla näkyy kuva Yodan terveestä silmästä ja myös vertailuna koirien silmien heijasteiden värit.

elämä kahden koiran kanssa-52-tile
elämä kahden koiran kanssa-48-tile
Nää tyypit tuo sisälle ihan hirveän määrän hiekkaa. Asiaa ei auta sekään, että molemmat nauttivat sitä enemmän mitä rapaisempia ovat - ilmeisesti aika rotutyypillistä.. Karvaa lähtee myös ihan järkyttävät määrät eikä mun luona voi käydä edes kahvilla ilman, että on aivan karvoissa.

elämä kahden koiran kanssa-61-tile
Koirien kanssa tulee paljon hassuja juttuja ja ne ovat kuin omia lapsia. Yodalla oli vasta korvassa jotain epämääräistä mömmöä ja jouduttiin taas kerran lähtemään eläinlääkäriin. Kyseessä oli kuitenkin ilmeisesti leikin tiimellyksessä tulleita haavoja, joista oli rapissut kuivunutta verta ja haavat olivat ruvilla. Yoda oli veljensä luona hoidossa mun Bahamareissun ajan, joten oisko velipojan naskalit tehneet reikiä. Eläinlääkärissä Yoda käyttäytyi taas rauhallisen fiksusti eli samaan tapaan kuin luovutusikäisenä pentunakin. Vaikka se ois kuinka energinen niin se rauhoittuu hoitopöydällekin makaamaan kun hoksaa, että nyt kuuluu olla tässä hetki rauhassa. Mua huvitti kun Yoda hoksas tuon eläinlääkärin hyllyn päällä olevan pehmolelun, joka muistuttaa väritykseltään Rockya. Sitä se siinä sitten tuijotteli ihmeissään :D

Tää on ensimmäisiä Rockylta irronneita hampaita ja se on mulla vieläkin tallessa. Välillä vertaan sitä Rockyn hampaisiin ja ihmettelen miten pieni tuo hammas on ollutkaan..

elämä kahden koiran kanssa-34-tile
Yodan kasvaminen on ollut mielenkiintoista seurattavaa. Siniset silmät muuttuivat kellertävän ruskeiksi, vaaleaan turkkiin ilmestyi hurjasti lisää tummia läikkiä, läiskikkään nenän vaaleanpunertavat osat tummuvat, korvat ovat hakeneet paikkaansa ja paljon muuta. Kattokaa nyt näitä näiden kuvien korvia, ihan pöljän näköiset! :D Rocky on ollut aina aika samannäköinen, mitä nyt tietysti kasvanut ja rotevoitunut.

elämä kahden koiran kanssa-37-tile
Kahden aussien kanssa ei tarvitse eikä saa olla ikinä rauhassa. Kokoajan pyöritään jaloissa, vessaan tullaan mukaan ja hellan eteen asetutaan tietysti nukkumaan kun joku alkaa kokkaamaan. Jos istun tai makaan sängyllä ja toinen tulee syliin, on tottakai myös toisenkin päästävä.

elämä kahden koiran kanssa-60-down
Yoda on myös erikoistunut makaamaan päällä, siis oikeasti päällä kuten tuossa kuvassa. Yleensä se tulee nukkumaan viereiselle tyynylle peppu mun poskea vasten tai laittaa pään mun kaulalle. Rockyn vakkaripaikka taas on jalkojen välissä, kuten näissäkin kuvissa..

elämä kahden koiran kanssa-71-side
Kahden koiran kanssa jompikumpi on aina puskemassa syliin kun istut koneella. Syödäkään ei tarvitse yksin kun aina löytyy seuralaisia, vaikka yleensä nämä asettuvatkin pian makoilemaan viereen. En jaksais jatkuvaa napottamista tai tassulla härppimistä, mutta onneksi nämä ei sitä teekkään.

elämä kahden koiran kanssa-75-side
Yhden koiran kanssa matot pysyi paikoillaan, mutta kahden koiran kanssa ne on aina ihan pitkin seiniä.

elämä kahden koiran kanssa-38-side
Mun kohdallani toisen koiran hankkiminen on ollut loistava päätös! Sain just sellaisen koiran, josta haaveilinkin. Iloisen, avoimen ja rohkean, joka on myös rentouttanut Rockya ja tehnyt mun elämisestä koirien kanssa helpompaa kun Rocky ei oo enää niin herkkä haukkumaan kaikelle.

Olihan ensimmäiset kuukaudet tosi raskaita, mutta niin ne on aina pennun kanssa enemmän tai vähemmän. Kaikki tuntuu jo nyt todella paljon helpommalta kun toista ei täydy käyttää ulkona kahden tunnin välein, vaikka onhan Yoda ihan junnu edelleen kun ikää on vasta 10kk.

Koirien kanssa elämiseen kuuluu välillä myös se, että joudut heräämään neljältä yöllä hinkkaamaan ripulit pois aivan liian suurelta matolta, pesemään sen ja käyttämään mielikuvitusta kuinka saat sen kuivumaan. Että joudut soittamaan puoliltaöin päivystykseen ja heräämään parin tunnin välein tarkastamaan tilanteen kun tyypit on löytäneet jostain paketillisen suklaata. Että saat kiinnittää koiraverkon autoon vähintään kymmenen kertaa kun joku päättää kauppareissun aikana repiä sen pois ja tulla etupenkille. Että säikähtelet ja ihmettelet kokoajan uusia juttuja ja saat puntaroida pitääkö tyyppi viedä eläinlääkäriin.

Näiden kanssa ei tarvi pelätä, että joku yllättäis pimeällä lenkkipolulla. Joka päivä saa nauraa molempien hassuille touhuille ja erilaisille äänille, kun ne pyytävät toisiaan leikkimään. Monta kertaa päivässä saa pysähtyä hymyillen katsomaan näiden touhuja ja keskeyttää hommat, jotta voi ottaa hetken paijaus_völläys_pusuttelu_tuokion. Saa nauraa sille, kun toinen puskee mukaan hellään hetkeen kun toinen on jo sylissä. Sille kun Yoda tulee muina miehinä istumaan rinnan päälle kun oon sängyssä koneella. Sille kun ulkona haukkuu koira ja Rocky nousee tuolille murisemaan ja katsoo mua ilmoittaakseen, että jossain on joku. Sille kun Yoda ihmettelee pää kallellaan miksi Rocky välillä möyryää ja kiertää ympäri kämppää jotain epäilyttävää kuullessaan. Sille kun Rocky turhan kovaa vahtiessaan menee omatoimisesti vessaan jäähylle :D<3

Mun täytyy kertoa vielä pari koomista juttua :-D Tiiättekö sellaisen rahin, jossa voi esim lepuutella jalkoja sohvalla istuessaan? Yoda kiipes kerran sellaisen päälle ja alko vääntämään kakkaa. Hahah. Ehdin onneksi väliin ja viemään sen ulos, mutta hyvät naurut saatiin kyllä siitä kakkapaikasta. Raukka oli varmaan vaan päätelly sen olevan paras paikka kun lattiallekaan ei sais kakata..

Toinen koominen tilanne oli se kun silittelin Rockya muutama kuukausi sitten ja huomasin sillä pari ihmeellistä näppyä. Laitoin kuvan fb:n koiraryhmään ja riemuhan siitä repes kun selvisi, että kyseessä on nisät. Joku naljaili, että etkö tienny et miehilläkin on nisät? Vastasin, että joo tiesin, mutta en oo koskaan nähny niitä peniksen varressa :D Ne nisät on tulleet vasta nyt esiin ilmeisesti hormoonitoiminnan muutoksen vuoksi ja mietiskelin josko uusi pentu on muuttanut hormoonitoimintaa sen verran..

Tätä postausta oli yllättävän vaikeaa tehdä kun näistä tyypeistä ois niin paljon kerrottavaa! Kysykää ihmeessä jos haluatte tietää jotain, koirakeskustelut on nimittäin ihan lemppareita ja oon jopa puhunut puhelimessa koiriin liittyen monen lukijan kanssa >:D



Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...

Kuukauden luetuimmat