UUDET HIUKSET - PITKÄ POLKKA

Keksin ajatuksen lyhyemmistä hiuksista viime kampaajakäynnillä, josta on jo hetki aikaa juurikasvusta päätellen.. Aattelin, että ens kerralla voitais leikata pitkä polkka, long bob, miksi sitä sitten kutsutaankaan.

Lauantaina kirjotinkin meneväni suihkun kautta kaverin synttäreille. Yritin sillon harjata hiuksia kahteen eri otteeseen, mutta hiukset oli taas vaihteeksi älyttömässä takussa ja mulla meni hermot. Mietin pitäiskö mun suosiolla oottaa sitä joskus hamassa tulevaisuudessa koittavaa kampaajakäyntiä, jotta lopputuloksesta tulis vähän parempi enkä veis pitkien hiusten pätkäisyn iloa mun kampaajalta :D

Se takun määrä oli kuitenkin tällä kertaa ratkaiseva tekijä, joten otin takkusykeröillä olevat hiukset kahteen eri osioon ja leikkasin. Ah, miten helppoa hiukset oli harjata heti sen jälkeen! Sitten yritin vaan leikata hiuksia edes suunnilleen symmetrisesti molemmin puolin. Jos ootte joskus leikannu omia hiuksia tai varsinkin otsahiuksia, niin ootte varmaan huomannu sen, että jostain kohtaa menee aina lyhyemmäksi, jonka jälkeen toistakin puolta pitää leikata ja tätä voi jatkua useamman kierroksen. Leikkasin kolme tai neljä kertaa koko settiä vielä lyhyemmäksi, jotta se ei ois ainakaan silmiinpistävän epätasainen.

Nää ei nyt oo parhaimmat saati freeseimmät hiuskuvat, mutta en jaksanu alkaa pitkittämään tätä postausta siihen asti, että saisin jotkut panostetut ja hienot hiuskuvat, haha. Pyörähdin muutaman minuutin mutkan Annikalla ja Annika nappas nää kuvat siinä pihalla. Eiköhän jotain vähän parempiakin hiuskuvia oo tulossa vielä joskus, mutta tässä todistusaineistoa lyhyemmistä hiuksista, nyt kun ne on vielä lyhyet..

Mun hiuksethan siis kasvaa aika hyvää vauhtia, joten siitäkin syystä oli aika helppo tehdä tää päätös pätkäistä hiukset :D Oon nyt naureskellu, että eiköhän ne oo kesään mennessä taas yhtä pitkät, kuin ennen tätä viimeisintä saksimista. Tekin ootte joskus ihmetelleet, että missä vaiheessa mun hiukset on muka ehtiny kasvaa niin pitkiksi!

Tässä hyvä esimerkki, sillä ekassa kuvassa mun hiuksia on just leikattu ja kaks jälkimmäistä kuvaa taas on hiuksista puoli vuotta myöhemmin:

Tykkäsin näistä lyhyemmistä hiuksista aivan heti ja nyt tuntuu, kuin mulla ois aina ollutkin tän mittaiset hiukset. Tottakai hyvät hiukset on aina hyvät ja onhan hiuksilla iso vaikutus ulkonäköön, mutta mun mielestä hiukset on kuitenkin vaan hiukset. Mun on varmasti myös helppo ajatella näin, koska ne hiukset kasvaa niin nopeesti takaisin..

Oon ehkä muutenki vähä huithapeli näiden juttujen kans, koska huomasin juurikasvun vasta näistä kuvista, eikä jollain juurikasvulla oo yhtään mitään merkitystä elämän kannalta :D Voitais kuitenkin joskus tässä ens vuoden puolella värjäillä hiuksia ja korjata mun leikkausjälki mun ihanan kampaajan Janinan kanssa!

Meiän on ollu tarkotus värjätä mun hiukset niin, että tyvi haalistuis aika luonnolliseksi ja pääsisin kasvattelemaan omaa väriä, mutta se ei oo ihan onnistunu, kuten varmaan huomasittekin noista ylemmistä kuvista :D Janina on joka kerta osannu laittaa aivan täydelliset värit ja sävyt mun hiuksiin, mutta viimeks väristä tuli vähän erilainen, koska olin kampausmallina ja hiukset värjättiin sen vuoksi vähän eri tavalla :) Ens kerralla sitten päästään värjäämään mun oman värin kannalta suotuisalla tavalla ja kyllähän se oma värikin tuntuu tulevan nopeammin esiin, kun on paljon lyhyemmät hiukset. Tai sitten keksitään jotain muuta, saas nähä..

Joka tapauksessa ihanaa vaihtelua nää hiukset ja niin paljon helpommat, etten ees tajua, miten se on mahdollista..

Kuvat: Annika Ollila

PIKAISET KUULUMISET

Huh, kylläpäs aikaa on taas kulunu edellisestä postauksesta.

Postauksien ja muunkin elämän rytmiin on taas vaihteeksi vaikuttaneet migreenit. On enemmän sääntö kuin poikkeus, että saan migreenin aina, kun oon ollut tehokas. En varmaan osaa pysytellä hyvissä määrin tehokkaana, vaan se menee aivan yli ja sitten tulee migreeni, jonka jälkeen oon yleensä useamman päivän aivan poikki. Vaikkei tulis migreeniä, niin silti vedän itseni aivan piippuun..

Oon yrittäny malttaa mieltäni tekemästä liikaa sillon, kun on hyvä ja energinen olo, mutta se ei oo niin helppoa. Migreenejä ja uupumuspäiviä tulee niin usein, että tuntuu "pakolliselta" yrittää hoitaa mahdollisimman paljon kaikkea silloin, kun pystyn siihen.

Migreenien ja niiden päivien, kun nukun 14h jälkeen tottakai on asioita, joita pitäisi ja enemmänkin haluaisin hoitaa. Oikeastihan mulla ei oo hirveästi mitään meneillään elämässä, joten mulla ois hyvinkin mahdollisuus olla armollinen itselleni ja yrittää pitää se mielentila, ettei mitään oo menetetty tässä viime päivien aikana.. Väsymys johtuu vaan pään sisäisestä myllerryksestä, eikä tällaisten turhien tai elämän sanelemien juttujen stressaaminen ainakaan yhtään auta mieltä levähtämään :D

Vaikka kuinka yritän pysyä positiivisena ja oon tottunut jatkuviin migreeneihin, niin kyllä ne vaan onnistuu lannistamaan ja turhauttamaan melkein joka kerta. Otan salikortin nyt vuoden alusta, että alkaisin taas liikkumaan ja sitä kautta myös syömään ja molempien ansiosta saisin energiatasot paremmiksi. Kävin keskiviikkona tutustumassa yhteen saliin ja sain ilmaiseksi kolmen päivän kortin. Kävin heti samana aamupäivänä vetämässä treenin ja alkuillasta sellaisessa venyttely-ryhmäliikunnassa. Mulla oli ihan älyttömän hyvä ja energinen olo! Tein kotona ison annoksen terveellistä ruokaa, jossa oli falafel kasvispyöryköitä, linssejä, parsakaalia, porkkanaa, kurkkua ja tomaattia. Siitäkin tuli niin hyvä olo, että sain syötyä kunnolla ja vieläpä niin, että kroppa oikein huusi energiaa.

Tein keskiviikkona jalkatreenin, torstaina ajattelin tehdä vatsat ja perjantaina kädet, sekä käydä uudestaan jollain kehonhuolto-tunnilla. Olin niin innoissani tästä uudesta alusta, muuuutta arvatkaapas mitä. Keskiviikkona nukkumaan mennessäni huomasin migreenin olevan tuloillaan. Tottakai! Noh, loppuviikko onkin mennyt ihan makoillessa, vaikka nyt on jo ihan hyvä olo. Kropassa tuntuu hyvältä, mutta päässä ei. Tää on niin raivostuttavaa, että yritän tsempata ja sitten tulee tällanen ja nyt on tavallaan koko viikonloppu pilalla. Ei mitenkään itkupotkuraivari-pilalla, vaan sellasella jaa no ihan sama makaan sitte sängyssä -tavalla.

Viime viikolla ois ollu mun kiropraktikkokäyntien viimeinen kerta, mutta käynti jouduttiin siirtämään heidän puoleltaan. Ehkä saadaan uusi aika ensi viikon alkuun ja sitten lähdenkin jo Ouluun joulun viettoon. Toivon niin kovasti, että siellä olevalle maagisen hyvälle hoitajalle löytyis joku aika! Kävin hänellä ekan ja toistaiseksi ainoan kerran loppukesästä kaverin suosittelemana ja kyllä - aivan hämmentävän hyvä hoito. Oon käyny kaiken maailman hoidoissa niin paljon, että se oli oikeasti hämmentävän hyvä setti. Hänellä oli sellainen infrapunamakuupussi ja se yhdistettynä hänen hoitoonsa teki sen, että mun lavat ja rintaranka oli niin auki, että sen jälkeen ruokakaupassa kävellessänikin naureskelin ääneen, kun ihmettelin miten mun hartiat on niin rennot ja takana eli eivät kirraa eteenpäin :-D

Tässä googlettelin, että mikäs se tämmönen pussi on ja perkele pitäiskö mun ostaa sellanen, jos se nyt sitten vaikka auttais, ettei selkä ja niska vedä jumiin jatkuvasti, koska se on se syy mun pääkivuille. Löysin yhden ainoan sellasen ja se makso 400e... Ehkä nyt yritän päästä uudestaan sille Oulun hoitajalle ja kyselen siitä infrapunapussista kaikennäköistä ja harkitsen oman sellaisen hankintaa, jos se hoito taas toimii ihmeen tavoin...

Tänään on yhden kaverin synttärit, joten mun pitäis alkaa nyt harjaamaan tätä takkupesäkettä ja päästä suihkuun asti. Kiinnostus ja jaksaminen lähteä on aika alhainen, mutta kyseessä on yhden mun parhaimman kaverin synttärit, joten tottakai mä meen käymään hänen luonaan<3 Ja vaikka fiilis ja valmiustaso on nyt joku 1%, niin tiiän sen energisöivän ja tekevän hyvää sitten kuitenkin! Huomennakin on aivan eri herätä ja alottaa päivä vaikka siivoamalla, kun pesen tänään nää likaiset hiukset ja saan vähän skarpimman olon itse itsestäni :D

Tästä tuli näköjään kunnon päiväkirja-avautuminen tän hetken fiiliksistä, mutta on ihanaa aina välillä huomata, kuinka vahingossa ajautuu tällaiseen vuosien takaiseen bloggaamistyyliin. Tää on ihan parasta tällaisena!

Kuvat: Iida Soininen