JOKU TUOLLA KADEHTII JUST SUA

Susta ei välttämättä tunnu siltä, että sussa tai sun elämässä ois jotain, jota joku kadehtii. Mutta usko mua, kun sanon, että jossain joku kadehtii sua. Kateudella on tosi ikävä sävy, mutta siihen kuuluu monesti ihailua tai ylöspäin katsomista, vaikkei sitä itselleen osaiskaan myöntää.

En oo koskaan osannu ajatella, että mussa tai mun elämässä ois mitään kadehdittavaa. Blogin anonyymin kommentointimahdollisuuden myötä oon kuitenkin saanut kuulla lukemattomia kertoja, kuinka joku kadehtii mua tai on kadehtinut mua joskus ennen blogiaikoja. Kaikki tällaiset kommentit on kirjoitettu äärettömän ihanaan sävyyn ja myös sen takia oon sitä mieltä, että jotakuta voi kadehtia ilman vahvaa negaatiota.

Voisi kuvitella, että tällaisista kommenteista tulisi hyvä fiilis, että vau joku ihailee mua. Päällimmäinen tunne on kuitenkin ollut valtava haikeus. Joka kerta haluaisin halata sitä ihmistä, näyttää ja kertoa, että oon ihan samanlainen kuin kaikki muutkin. Kaikissa meissä on niin paljon hyvää ja ihanaa. Ihan kaikissa meissä on jotain, jota joku jossain salaa kadehtii tai ihailee.

Se voi tuntua kummalliselta tai täysin mahdottomalta. Mutta mietippäs ihmisiä, joiden kanssa oot edes jollain tasolla tekemisissä. Ootko joskus tuntenut kateutta tai ihailua jonkun ulkonäöstä, hiuksista, hymystä, pisamista, kulmakarvoista? Hienosta takista, hyvin istuvista farkuista, uudesta puhelimesta, työpaikasta? Siitä, että joku vaikuttaa älykkäältä, rohkealta, sosiaaliselta? Siitä, että jollain on paljon ystäviä, poikaystävä, tiivis kaveriporukka, hieno asunto, lemmikki, läheiset vanhemmat, vanhemmat ylipäätään?

Näitä asioita voisi luetella ikuisuuden. Jos oot sitä mieltä, ettet oo koskaan kadehtinut ketään, niin ikävä kyllä valehtelet itsellesi. Kateus on aivan luonnollinen tunne, eikä siinä oo mitään väärää. Merkittävää on se, miten siihen omaan tunteeseen suhtautuu, vaikuttaako se omaan toimintaan ja jos vaikuttaa, niin miten. Itse huomaan jatkuvasti asioita, joita ihailen tai kadehdin sellaisella positiivisella ja voimaannuttavalla tavalla. Jos sä löydät kadehtimisen ja ihailun aihetta muista, niin miksi joku ei löytäis sitä susta? Se kun ei ole edes mikään kerran elämässä eteen tuleva tunne, vaan voit kadehtia tai ihailla elämäsi aikana lukemattomia ihmisiä.

Kun mietin niitä asioita, joita muut ovat sanoneet kadehtivansa minussa tai elämässäni, tulee aika pöllähtänyt olo. En oo koskaan edes ajatellut, että niitä asioita voisi kadehtia. Esimerkiksi kerran joku kertoi kadehtineensa mua joskus lukiossa(?), kun olin kaveri jonkun pojan kanssa, johon hän oli ihastunut. Eihän tuollainen asia tule edes mieleen, että hahaa nyt joku varmaan kadehtii mua! Joku voi kadehtia sua sun kavereiden vuoksi, vaikka oikeasti koet olosi yksinäiseksi. Joku voi kadehtia sun ulkoapäin täydelliseltä vaikuttavaa parisuhdetta, vaikka todellisuudessa suhde olisi kaikkea muuta kuin täydellinen. Joku voi kadehtia sun iloista olemusta somessa, vaikka oikeasti voit huonosti ja viikkojen ainoat aktiviteetit on terapiakäynnit. Joku voi kadehtia sun työmoraalia, vaikka todellisuudessa yrittäisit vain tehdä kaikkesi, jotta vanhempasi kehuisivat sua edes kerran.

Se, että joku kadehtii sua ei tarkoita sitä, että sussa tai sun elämässä pitäis olla jotain sulle itsellesikin päivänselvää kadehdittavaa. Sinä itse oot ainoa, joka tietää totuuden tietyistä asioista ja sitten on niitä asioita, joista sulla itselläsi ei oo mitään tietoa. Et välttämättä huomaa sitä itse, että sulla on upea parisuhde, kauniit silmät, oot lämminsydäminen, hyvä kuuntelija, kaikille ystävällinen, auttavainen, positiivinen. Tätäkin listaa vois jatkaa loputtomiin.

Mulle tämän asian tajuaminen on ollut ihanan lohduttavaa. Samalla myös surullista niiden ihmisten puolesta, jotka näkevät hyviä asioita kaikkialla muualla paitsi heissä itsessään. Ihan kaikissa meissä tai meidän elämissä on asioita, joita joku muu arvostaa, ihailee tai kadehtii. Oon sanonu tuon nyt varmaan kymmenen kertaa tämän tekstin aikana ja toivon, että kaikki sai kiinni tästä ajatuksesta.

Mä laitan nyt viestiä, kerron kasvotusten tai puhelimessa kaikille mun läheisille jonkun asian, mitä ihailen heissä tai heidän elämässään! Tarkoitus ei oo suoraan kehua tai kertoa miksi he ovat hyviä tyyppejä, vaan raottaa mun näkökulmasta jotain todella hienoa heissä, jota he eivät välttämättä oo koskaan edes tulleet ajatelleeksi :) Veikkaan, että tästä seuraa mielenkiintoisia keskusteluja ja tämän tekstinkin pohjimmainen ajatus vahvistuu mun päässä näiden ihmisten reaktioiden kautta, koska moni tulee luultavasti vähän hämmentymään :D

Ihanaa sunnuntaita tyypit, muistakaa, että teissäkin on jotain upeeta, mitä ette välttämättä itsekkään tajua!

Kuvat: Christa

TAVALLINEN ARKI 8.11.2018

Sanon heti tähän alkuun, että postauksen lopussa on myös video! Oon jo pitkään halunnu tehä videoita, mutten halua tehä niitä YouTubeen, joten teen niitä silloin tällöin tänne blogiin. Videot tulee aina olemaan ekstraa, joten pelkällä lukemisella ja kuvien katsomisella pärjää hyvin jatkossakin :) Pääsääntöisesti videot on aika rentoja, mutta varmaan joskus jotain vähän visuaalisempaa.

----

Tää päivä lähti vähän hitaasti käyntiin, koska aloin nukkumaan vasta ennen yhtä, joka on omaan rytmiini aivan liian myöhään. Käytin pojat ulkona, tein pikameikin ja lähdin kiropraktikolle. Teen sen romaanin pituisen sairaskertomuksen migreenistä joskus toisten, mutta viime viikon alussa päätin etsiä Helsingistä jonkun mahdollisesti auttavan hoidon, kun olin taas vaihteeksi maannut kolme vuorokautta migreenissä. Oon kaverien suosittelujen kautta löytänyt hyvät ja ennenkaikkea toimivat hoidot Jyväskylästä ja Oulusta, mutta tälleen Helsingissä asuvana välimatka on pienehkö ongelma.

Vaikka just muutamaa riviä ylempänä sanoin, etten kirjoita migreenistä nyt, niin onnistuin kuitenkin kirjoittamaan siitä lähes tunnin :D Siitä on niin paljon kirjotettavaa, että ajatus vaan lähti vyöryämään ja neljän kappaleen jälkeen stoppasin itseni ja siirsin kirjoitetun tekstin omaksi luonnokseksi. En ymmärrä miten on mahdollista, että tuosta huolimatta päädyin paasaamaan migreenistä näppäimistö sauhuten vielä uudestaankin ja nyt yritän sivuta tän aiheen, koska tästä ei tuu muuten yhtään mitään..

Eli joo, haluan löytää hyvän hoitajan myös täältä Helsingistä ja jostain se etsintä oli vaan alotettava.

En todellakaan oo paras rahankäyttäjä, mutta tietyt jutut on musta niin turhaa rahan haaskausta, kuin vaan voi olla ja yksi näistä on take away -kahvi. Ostin chai latten ja vaikka se oli lähestulkoon yhtä turha ostos kuin se kahvi, perustelin sen itselleni sillä, että jotain lämmintä ois kiva juoda, en voi mennä kotiin tekemään chai lattea ite, enkä oo juonu sitä sitten viime talven. Vielä tälleen illallakin kaduttaa ne siihen menneet 5 euroa, mutta ehkä yksi chai latte ei johda mua konkurssiin.

Jatkoin matkaa Plantageniin, jossa kysyin myyjältä mikä mun kahta kasvia vaivaa. Jos koskaan meinaat kysyä neuvoa kasveista, niin ota kasvista kuva ja on suuri plussa, jos tiedät minkä verran kastelet niitä, annatko kasvin kuivahtaa vai pidätkö mullan kokoajan kosteana. Myyjä sanoi heti just sen mitä olin pelännytkin: liian vähän valoa.

Heillä ei ollut kasvilamppuja, joten suuntasin muutamien liukuportaiden päässä olevaan Clas Ohlsoniin. Mietin koko matkan kotiin asti mihin ihmeeseen laitan kasvit ja miten saan annettua niille tarpeeksi valoa. Kasvit oli sisustuksellisesti tosi kivoissa paikoissa, mutta tappio pimeää vuodenaikaa vastaan oli vaan myönnettävä. Ikkunapaikka, kylmä patteri ja paikka, jossa pinkkiä valoa hohkaava lamppu ei ala nyppiä hermoja, kun oon päivisin kotona.

"Äiti, me luvataan olla nätisti pihalla."

Joku ilmeisen hyvä haju. Tai hyvä kakkapaikka. Jälkimmäinen luultavasti ensimmäisen takia.

Yhteiskakka.

Tätä kuvaa ottaessani mietin, että no oisko vähän outoa laittaa blogiin kuva koirista kakalla. Tulin kuitenkin siihen tulokseen, että koko pohdiskelu oli ihan typerä ja just sen takia kuva yhteiskakasta on laitettava. Koirat on ihania ja ne on kiva napata kainaloon sohvalle, mutta kyllä ne käy myös kakalla. Niin käyn minäkin, mutta sitä en aio tänne kuvata, haha.

Tää on oikeasti melko outoa, miksi nää käy yleensä samaan aikaan kakalla. Vähän niinku jotku sanoo kuukautiskierron samanaikaistuvan muiden naisten kanssa. Jälkimmäiseen en kyllä usko, mutta syistä riippumatta yhteiskakka on kätevä, kun kaiken voi kerätä samaan pussiin.

Koiria näkyvissä ja sinne ois päästävä, mutta hihnassa ei saa vetää. Eikä toisia koiria kyllä edes moikata hihnassa. Niin, melko tympeää touhua varmaan jos näiltä kysyttäis.

Tässä asunnossa on tällainen vähän ihmeellinen tila, joka on varmaan olevinaan pieni keittiön jatke. Tää tila ois aivan turha, ellei siellä ois kuivakaappia ja suurin tässä tilassa tapahtuva toiminta on koirien ruokailu. Näistä syistä patteriakaan ei oo ruuvattu päälle, joten mikäs sen parempi tila kasveille ja bilevalolle. Toisaalta vähän harmi, että nää kasvit on nyt paikassa, josta niitä ei näe. Koko kämppä tuntuu ihan kaljulta, kun 10 kasvia hävisi omilta paikoiltaan

Sain vihdoin istutettua kaks viimeistä avokadoa ruukkuihin. Tässä mun tipsit tähän liittyen:

1.

Käytä ruukkua, jossa on reikä pohjassa ja laita ruukun pohjalle pienehköjä kiviä tai ruukkusoraa reiästä huolimatta.

Jos sulla ei oo reiällistä ruukkua, niin laita ruukun pohjalle tarpeeksi paksu kerros kiviä tai ruukkusoraa, ettei juuret jää lillumaan veteen.

2.

Oli ruukussa reikä tai ei, kasvit kannattaa istuttaa muovisiin istutusruukkuihin, joka sitten laitetaan koristeruukun sisälle. Varsinkin yhtään isommat tai oudosti käyttäytyvät kasvit, nää avokadot esimerkiksi on niin pieniä, että selviän niistä helposti. Näin saat kasveille helpommin ja halvemmin oikean kokoisen ruukun, jolloin vähän turhan iso koristeruukku ei haittaa. Kun vaihdat muoviruukussa olevan kasvin kokoa isompaan muoviruukkuun, voit hyödyntää muoviruukun jonkun toisen kasvin istuttamisessa.

Kasvien multien vaihto ja uudelleen istuttaminen on helpompaa. Jos iskee epäilys, muoviruukussa olevan kasvin voi nostaa pois koristeruukusta kokeillakseen, onko pohjalla oleva multa märkää vai kuivaa. Jos vettä menee vahingossa aivan liikaa, voit nostaa muoviruukussa olevan kasvin pois ja kaataa ylimääräiset vedet pois koristeruukusta. Jos taas haluat kastella kasvin alhaalta päin (mitä monesti suositellaan), niin voit nostaa muoviruukussa olevan kasvin vaikkapa lavuaariin imemään itselleen alhaalta päin sopivan määrän vettä.

3.

Kun istutat kasveja, kastele multa kosteaksi, sekoita se ja vasta sitten laita kasvi ruukkuun. Näin multa pysyy ilmavampana, sillä kuivana laitettu multa tiivistyy herkästi ensimmäisten kastelukertojen aikana, eikä kasvi voi kovin hyvin kivikovassa multaköntissä.

Tässä vielä mun uusi kasvikulmaus ilman bilevaloa.

Ah, nyt on pakko kiittää ite itteäni, että laitoin tällaisen ihanan tavallisen postaussarjan pystyyn, koska en mä muuten ottais tällasia kuvia. Tää viimenenkin on niiiiin meikän blogi 2013, mutta nyt tän postaussarjan ansiosta tuntuu täysin hyväksyttävältä (ja hyvältä!) lätkästä tämmönen tänne<3

Pinaatti- ja porkkanalätyt on yksiä ehottomia herkkuja, mutta ne täytyy paistaa kunnolla voissa ja niiden täytyy olla pinnalta sopivan rapeita! Olin kaivamassa paistinpannua, kun mun silmät osui tähän _mikä tää nyt onkaan_ ja sain mestariajatuksen tehä lätyt tällä. Vähän noloa myöntää, mutta oon edelleen todella innoissani tästä tunti sitten keksimästäni jutusta.... :D Oli muuten parhaat lätyt hetkeen, vieläpä nopeasti ja helposti!