keskiviikko 19. joulukuuta 2012

Breakdown (vaatteita ja vuoristorataa)

Viimeviikon lopussa, torstaina ja perjantaina, mulla oli tosi hyvä fiilis! Olin töissä ja tiskasin astioita. Kuuntelin samalla musiikkia ja paria biisiä uudestaan ja uudestaan kerta toisensa jälkeen. En osaa selittää, mutta mulla oli aivan käsittämätön onnellisuudentunne! Jotenkin oli vaikea olla hymyilemättä ja välillä tuntu ihan melkeen, että sydän oli pakahtua, tai miten silleen nyt sanotaankaan..

Kuitenkin joku uskomaton onnellisuuden olo! Tässä kappale, jota selvästi eniten kuuntelin sillon. Tää sai sillon, ja on ennenkin saanut mut tuntemaan oloni jotenkin tosi onnelliseksi for some reason.



Nyt kuitenki viikonloppun aikana tapahtu muutama juttu, jotka nyt on jokseenki lannistanu mua. Ees tää ylläoleva biisi ei saanu mua eilen (ees samassa tilanteessa ku viimeks eli tiskatessa) tuntemaan olooni samanlaiseksi kun sillon puoli viikkoa sitten.

1. Tässä on hulluna hyviä puolia, mutta myös huonoja. Eniten varmaan se, kun tää juttu tapahtu niin yllättäen, etten ehtiny varautua enkä suunnitella plään B:tä. Loppujen lopuks tää on hyvä juttu, en vaan ajatellu, että tällaisella aikataululla.

2. So confused... Olin jo päässy päätökseen tämän asian suhteen, mutta nyt en ookkaan varma. Ja mua ärsyttää tämä. Haluaisin olla varma ja tietäisin pystyväni siihen, mutta en tiiä oisko se kuitenkaan oikea ratkasu. Yhtäkkiä mun mielenrauhaan iski epätasapaino tähän asiaan liittyvän piilevän epävarmuuden takia..

3. Edellä mainitut kohdat 1 ja 2 vaikuttaa kovasti tähän numeroon 3. Luultavasti tää asia ei ois muuttunut yhtään mihinkään ilman noita edellisiä käänteitä. Myöskin tässä on nyt hyvät ja huonot puolensa.. Mutta tästä asiasta olin jo ehtiny innostua ihan hirveästi! Nyt en enää tiedä.

Mistä mun pitäis osata tietää mitkä on oikeita valintoja ja ratkaisuja??
Voittaako ne hyvät vai ne huonot puolet?
Ja missä suhteessa niitä kumpiakin ees on todellisuudessa?


Sitten se breakdown.

Vaikka mulla oliki tuollainen haikea olo ja tuntu, että tietty tulevaisuudesta hehkuva valo vähän sammu, olin saanu sitä jonkun verran jo palaamaan ja olin tuntemassa, että selviän ilman kummempia.

Illalla menin käymään äitin luona. Äiti sanoi surkeana, että sillä on ikävä mua kun oon ollu nyt niin paljon isän luona. Niin pieni juttu, ei mitään negatiivista, ei mitään haukkua. Ainoastaan, että mun elämäni tärkein ihminen sanoo ikävöivänsä mua. Lopputulos oli hetken päästä kuitenkin se, että vähitellen en enää pystyny pitämään mun sisällä kasvanutta tunnetta poissa. Ensin muutama kyynel vierähti poskelle ihan huomaamattomasti. Olin tosi vihainen ja surullinen. Osittain en osaa selittää, mutta suurimmat syyt tälle tiedän tarkalleen. Se tunne vain kasvoi. Ja annoin sille ihan täyden vallan musta. Itkin keittiössä tosi vuolaasti kannatellen päätä käsien varassa. Jonkun ajan päästä sekin oli liikaa ja valahdin vessan lattialle itkien niin käsittämättömästi, että perästä tullut äitikin nyt jo oikeasti säikähti ja koira vikisi huolissaan vessan oven takana.

Niin.. Kaikki vaan tuntui kasaantuvan päälle, ja olin sen hetken aivan lohduton. Hitaasti, mutta varmasti kuitenkin selvitin tilanteen itsekseni, ja osittain äitille, ja annoin itselleni luvan tuntea ne tunteet, joita tunsin. Ja äitikin tuntui ymmärtävän mua. Hetkeä myöhemmin kaikki oli taas radallaan, olin vain aivan uupunu siitä itkemisestä ja surusta.

Tänään töissä aamupäivän kuljin vähän sumussa, ajatukset oli muualla ja kaikki oli sekaisin. Päivän mittaan kuitenkin sain taas otetta siitä elämänilosta ja uskosta tulevaan, joka mulla nyt on ollu. Viimeinen asia, joka korjas kaiken, oli mun ystävä, jonka kans sain puhua (whatsapp..) ja joka sai mut taas jollain tapaa löytämään itseni, vaikkei varsinaisesti edes sellaisesta puhuttukkaan.

Nyt kaikki on taas ennallaan. Nuo yllä mainitut kohdat 1,2,3 ovat edelleen olemassa, mutta otan ne vaan uutena mahdollisuutena ja hyvänä juttuna! Eihän sitä ikinä tiedä minne kaikki tiet johtaa ennen kuin niille astuu :)

Oon kyllä nyt itsekkin vähän kauhistunut kun mietin tuota eilistä. Viimeksi oon itkenyt tuollain 16 viikkoa eli 3,5 kk sitten. Välillä oon nyt muutaman kerran vuodattanut pari kaunista kyyneltä jollekkin koskettavalle asialle, mutta en tuollatavoin omaan pahaan oloon tai suruun. Oon vaan ollut niin tyytyväinen. Toisaalta tuo eilinen vain vahvisti sitä ajatusta ja tietynlaista heräämistä onnellisuuteen ja sen saavuttamiseen, jonka koin tuolloin 16 viikkoa sitten.

Pohjan kautta takas huipulle!


Freesinä toppakamppeilla ja meikittömänä keskustassa. Kun moni sanoo, ettei vois mennä keskustaan esim ilman meikkiä niin who cares? Oikeesti..


Eilen olin 8-16 töissä. Käytiin mm. hakemassa joulutähtiä ja muita ihania jouluisia kukkasia ja voitte varmaan kuvitella kuin rentouttavaa oli väsyneenä saaha hetki levähtää lämpimässä autossa, jossa taustalla soi pienellä joululauluja ja aurinkokin näkyili pitkiin aikoihin! Ah.


Töitten jälkeen kävin hoitamassa vielä yhden töihin liittyvän jutun keskustassa ja siinä sitten vähän shoppailin bussia ootellessa. Napsin myös kuvia muutamista ihanuuksista, joista haaveilen! Ja muutamista, joista haluaisin kuulla teiän mielipiteitä :)


 In love with that! Mutta 29,90e silti liikaa vaikka onki noin upea kaulakoru kyseessä. Nyyh.

 Tää paita kans tulee löytää tiensä mun kaappiin jos pienempiä kokoja ilmaantuu!

 Kengät, jotka oikeesti ois hyvä lisä mun kaappiin, koska en omista mitään vastaavanlaisia. Ja onhan nää aika ihanat. Pakko kuitenkin miettiä vähän tätä rahanmenoa..

 Peruspaita, jonka ostin. Nyt talvella tekee mieli lämpimiä ja isoja neuleita. Tunnistaako kukaan itsellään samaa? :D


Mitkä näistä on teiän suokkarit?


 Yllä muutamat kengät, jotka on mun mieleen enemmän ku paljon..



Entä nää tämmöset kengät, tykkäättekö vai onko näissä jo vähän liikaa?



Kotiin päästyä vähän helpotusta kylmään ja väsymykseen :)




Isi tuli kotiin tekeen kirjaimellisesti vähän jouluherkkuja.
Kuka tekee neljä torttua?? :D Ja jonku kymmenen piparia.. Sulosta.. En siis valita, kelpas erittäin hyvin! Hauskaa ja sööttiä vaan :-)


  Hahah isi on aina niin ihana! Kysyin saanko ottaa toisen tortun;

"Sun pitäs oikeesti vähentää tuota herkunsyöntiä tai oot viimestään kolmikymppisenä semmonen kamala pulla! Yritän ihan vaan sun parasta miettiä.."
"No.. Kiitos lämpimästä huolenpidosta!"
(Samalla nappaan sen kriittisen tortun numero kaksi)
(+muutaman piparin)
(mitä isi ei tietenkään huomaa)

:DD
Kaikista huvittavinta tässä on vielä se, ku isi ei ees tiiä kuinka paljon mää oikeesti syön herkkuja. Eihä se nää ku vaan sen mitä syön kotona, eikä se siitäkään nää varmaan puoliakaan. Hups..


Onpas taas ihana tunne kun nuo huolet hävis ja taas tunnen itseni onnelliseksi ja tyytyväiseki :) Sain tehtyä pitkän työpäivän, reenit perään ja nyt kuuman suihkun jälkeen viltin alla kirjotettua tän loppuun ja kohta ruokaa. Voih :)

Toivottavasti teillä on siellä yhtä hyvät fiilikset kun mulla täällä nyt!

Puss!

20 kommenttia:

  1. Aivan ihana tuo sulkakoru ja tu farkkupaita! Itse tahtoisin kans jonkun tuon tapaisen paitulin :)
    Toivottavasti mieli on parempi jo! Välillä pitää olla vähän paha mieli, jotta osaa sitten arvostaa niitä hyviä hetkiä, eikös! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Eikö!! Mää niin toivon että tuosta tulee niitä kokoja :) On hyvä mieli ja ihan oikeassa oot :)!

      Poista
  2. Mulla tuli ihan semmonen olo, että haluaisin antaa ihan kunnon rutistuksen sulle! Oot tosi hienosti onnistunu pukemaan nuo tunteet sanoiksi, niin että pystyn itekkin käsittään mitä käyt läpi vaikken siihen perimmäisiä syitä tiedäkkään. Mulla on aina välillä vähän samanlaista, niin sain tosi hyvin kiinni mitä meinaat! Ja kuules, se oli ehdottoman hyvä juttu että noin "romahdit" ja annoit kaiken tulla ulos vaan. Tollasia tyhjennyksiä tarvii aina välillä, muuten ei enää kestä. Toivottavasti jatko on paljon parempaa! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi kiitos! Ihanasti sanottu :) Niin määkin nyt uskon, että se oli vaan hyvä! Joskus tuollaisia ikävä kyllä tarviikin.. Varmastikkin jatko säilyy parempana, kiitos vielä! :)

      Poista
  3. Voii, mie niin jotenki tiiän tuon tunteen! Mutta pitkä aikahan siitä edellisestä "kunnon itkusta" oli kulunutkin, joten tämä varmasti puhdisti vain ilmaa. Ja palautti sen jälkeen mieleen, kuinka pienet asiat ja elämän rutiinit voivat tuoda onnellisuutta. Ei muuta kuin leukaa pystyyn ja vastoinkäymiset - mitä hyvänsä ovatkaan - voi kääntää voitokseen, kuten sie tiiätkin!

    Eikä, nauroin tuolle jouluherkkujutulle.. Söpöä :DD

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Varmasti! Hyvin sanottu taas Kettuseni! Nimenomaan, näinhän tää homma tästä eteneekin :)

      Eikö ookki melko hellyyttävää jotenki :-D!

      Poista
  4. Miten hyvin saitkaan tuon puettua sanoiksi!!!! Ah kiitos tästä ihanasta vertaistuesta ja uusia alamäkiä odotellessa, no ei :D Ihana kirjotus! Tsemppiä :)

    -Minna

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi ei, ei ennää alamäkiä!! :D Toivottavasti ei sullekkaan! :) Kiitos ja tsemppiä myös sinne :)!

      Poista
  5. ihana kun kirjotat nii avoimesti!!! tiiän ton tunteen kun vaa oikkeesti itkee ja se vie paljon voimia! tsemiä!!! :P

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihmettelen kyllä jos löytyy joku joka ei tiedä tuota tunnetta :s Eri asia myöntääkö sitä.. Kiitti!! :)

      Poista
  6. Voiei, noi jeffrey campbell kengät on niin unelmat! ehdottomasti noi mustat niittiset on tän tytön lempparit! :) superihania kuvia sulla!!

    VastaaPoista
  7. Ne on kyllä munki makuun!! Eikä auta yhtään ku yhellä parhaista kavereista on ne niin joutuu katseleen niitä muuallakin ku kaupan hyllyllä, voih :D Kiitos Niina! :)

    VastaaPoista
  8. aw ihana höpöläinen teidän isä :D

    VastaaPoista
  9. sun herkkusuu kamu iso hoo ;D25. joulukuuta 2012 klo 18.50

    ps tässä tää mistä ollaa puhuttukki tosta herkuttelusta ;DD hehe

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Just sitä!! :D Lievää kommentointia :-Dd

      Poista
  10. kivan nimen keksin ............... hehe

    VastaaPoista

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...

@annnye

Kuukauden luetuimmat