tiistai 31. joulukuuta 2013

Haaparantavierailu



Käytiin niillä 'historiallisilla' tapsantansseilla, oli kyllä aivan tosi kiva ilta! Jotenki en oo aikoihin viihtyny noin hyvin baarissa ja pääsi kunnolla reivaamaanki ;) / Kävin tänään lyhyellä varotusajalla nopean mutkan Haaparannassa kun kaveri soitti ja kysyi mua seuraksi. Löysin Skopunktenista tällaset kengät! Se putiikki on muuten yks mun ehottomista lemppareista, matkaan lähtee aina jotain.. Nyt nuo ihanuudet, jotka ei olleet edes hinnalla pilatut, 25e.. / Kävin lauantaina erään neitosen kanssa mutkan istuskelemassa ja vaihtamassa kuulumiset 1barissa. Pian viereen ilmesty aika monta hienoilla rusereilla varustautunutta herrasmiestä, joista tässä vain muutama. / Tältä näytti mun sovituskopissa joku päivä tässä vastikään, tuo hame oli paljon parempi mitä ootin ja aivan erin tuntoinen mitä olin ajatellu :D


Tässä vielä lähikuvaa jätkien miehisistä drinkeistä :D Ilmeisesti pelkkää viinaa ja banaani.. Hmm?



Ihanalla Saaralla oli facebookissa tällainen:

"Mitä vuosi 2014 tuo tullessaan? Laita googleen hakusanaksi " 'oma nimesi' saa". Muista lainausmerkit. Mitkä ovat viisi ensimmäistä lausettasi?"

Ja määhän tietenkin innoistuin kokeilemaan samaa omalla nimelläni! (Piti oikeen mainita, että omalla nimelläni..?) Eli nyt sitten pikainen katsaus mun vuoteen 2014!


Anni saa postia.

Anni saa kohta vauvan.


Anni saa vaalipusun.

Anni saa idean yöllä, aamulla hän varaa jo ajan.
(kyseessä tatuointi, eikä muuten oo välttämättä ihan pötyä ;))

Annin eväät koostuu siis raa'asta lihasta jota Anni saa iltaisin n. 70g ja raksuista joita annan aamuisin noin puolisen desiä ja tietysti aina vettä.


Ilmeisesti jonkinmoinen runsaan kuuloinen dietti on tuloillaan! Jotain muutakin on ilmeisesti tuloillaan :DD Apua >:D Lueskelin noita vähän enemmänkin ja miksi suurimmassa osassa puhuttiin koirasta?! Onko Anni joku yleinen koiran nimi? En mää ainakaan oo juurikaan törmänny :D



Käykäähän katsoon mitä teillä tulee omalla nimellänne ja kertokaa jos löytyy jotain hauskaa!! :D











Muutama kuva tältä päivältä Haaparannasta. Yllättävän kiva likaisilla hiuksilla ja edellispäivän meikeillä.. Vaikka itse sanonkin :D Ps. huomasittehan uudet kenkulit, jotka pääsi heti kuviin? <3__<3 Löyty muuten jokunen aivan ihana juttu tuolta! Rahaa ei juurikaan ollut (eikä näy vieläkään), mutta isi oli mulle joululahjaksi vähän shoppailurahaa luvannut, niin tämä pelastava enkeli laittoi vähän rahaa tilille ja onnistuin lahjankin käyttämään nyt joulukuun puolella! Oli kyllä nyt niiin isot harkinnat näissä ostoksissa.. Muutenkin huomaa tosi selvästi sen miten vähän tulee shoppailtua nykyisin.. Harvemminpa kukaan työttömänä opiskelijabudjetilla mitään hirveitä shoppailee, ellei sitten saa rahaa vanhemmilta tms. Oon jo tosi pitkään halunnu töitä aivan palavasti! Tottakai ihan rahan takia, mutta mulla on jotenkin ikävä sitä työntekoa.. Ehkä kun sitten voisi olla ikäänkuin tyytyväinen itseensä, eikä rahasta tarvisi stressata.. Tosin oon aika hyvin onnistunu olemaan stressaamatta, sillä eihän se asiaa mihinkään suuntaan liikuttaisi :) Vähän vaan vaikeuttaa kun aamut ja päivät on koulua, illat ja viikonloput salibandya.. Mutta ei se auta ku etsiä ja toivoa, että jotain löytyis tässä kohta :) Pitäkää peukkuja mulle!

Niin ja voisin esitellä teille ne mun ostokset vaikka sitten vuodenvaihteen jälkeen :)


Mulla on joku ihmeellinen juttu, että aina illalla iskee hirveä treenimotivaatio! Eilenki lähin illalla 11 salille.. Monesti tekee mieli nostella jotain puntteja tms just ennenku on menossa nukkumaan :DD Onko kellään muulla samaa??

Viettäkäähä hyvä vuodenvaihdos ihmiset, missä ikinä sitte oottekaan! :)


sunnuntai 29. joulukuuta 2013

Meikkitrendit maailmalta: Madrid




Nyt jatkuu taas meikkitrendit maailmalta -postaukset, ensimmäiseen osaan pääset TÄSTÄ. Moni ei varmaan tiedä tai muista, mistä hommassa on siis kysymys, joten pikainen kertaus! Äiti antoi mulle lehtisen kuudella eri meikkitrendillä ja noita meikkauksia mallina käyttäen teen (yritän epätoivoisesti tehdä..) toivottavasti edes jollain tapaa samantapaisen meikin itselleni. En siis yritä kopioida noiden kuvien henkilöitä tai heidän ulkonäköään, vaan tehdä meikin omien piirteideni ja kasvojeni mukaan. En käytä mitään irtoripsiä tai muuta, pelkällä meikillä mennään ja sillä mitä iteltä löytyy. Ja mun meikkaustaidot on siis sitä luokkaa, ettei niitä ole sen enempää kuin kaikilla muillakin :D Eli en "harrasta" hommaa millään tavalla ja nämä käyttämäni luomivärit sun muut on ehkä 4 vuotta sitten ostettu Barcelonasta 2e hinnalla.. Että siis panostuskaan ei ole suuri, vaan sillä mennään mitä löytyy! Eniten mua itseäni kiinnostaa haastaa omia meikkaustottumuksiani ja sitä, osaanko tehdä yhtään "erinäköisiä" meikkejä vai kangistunko aina samoihin kaavoihin.

Loppuun kokoan kaikki kuusi meikkiä ja siitähän on sitten helppo vertailla miten onnistuin :)
Vai onnistuinko ollenkaan.. :DD






Pakko vielä kysyä teiltä, jotka ootte aiemminkin lukeneet, huomaatteko jotain? ;)

perjantai 27. joulukuuta 2013

Hukassa



Kaikkialla on pimeää. Kuulen hengitykseni ja tunnen rinnassa hakkaavan sydämeni. Ne ovat ainoat asiat, joista tiedän olevani elossa. Missään ympärillä ei näy mitään, missään ympärillä ei kuulu ääniä kutsumassa minua luokseen. Ei edes sitä yhtä ainoaa. Toisaalta en ole varma asiasta. Tuolla kaukana saattaa olla joku kaipaamassa minua luokseen, mutta vierelläni leijuva sumu torjuu kaiken elämään kutsuvan. Oikeastaan valehtelisin jos väittäisin olevani tietämätön, sillä tiedän äänen kutsuvan minua vaikken sitä kuulekkaan. Tunteettomiksi pimenevät silmät kulkevat riutuneita käsiä pitkin kylmään harmauteen, jota ne jäävät tuijottamaan. Harmaudessa ei ole mitään, edes sen mukanaan tuoma hyytävä viima ei tunnu miltään. Ihmettelisin, miksei mikään tunnu miltään, mutta en jaksa. Olen vain liian väsynyt jotta jaksaisin edes sulkea silmäni. Mieleni vieressä välähtää kuva nauravasta tytöstä, hän on onnellinen. Hänen hiuksensa ovat kevyesti kiharrettu ja huulet punaiset, hän nauttii taivaalta putoavista lumihiutaleista ja hyväilee jumaloimiaan kasvoja. Silmät ovat hänenkin sielunpeilinsä eikä niiden kirkkautta ja hohkaavaa kuumuutta voi tulkita väärin. Se on ainoastaan yksiselitteistä tunteiden huumaa, niin suurta elämänjanoa ettei sitä voi sanoin kuvailla. Mutta nyt. Minne kaikki se valo hävisi, mihin lämpö katosi sydämestäni?

Haluan kyllä löytää sen taas pian, en vain vielä tänään. En ehkä vielä huomennakaan. Ehkä ensi vuoden puolella. Nyt tarvitsen vain tätä, olla polvillani lumessa ja kadottaa kaiken viereltäni. En ainoastaan tarvitse, vaan myös haluan kadottaa sydämeni. Haluan sitä niin palavasti kuin tässä kylmässä pimeydessä vaan voi haluta. Antaa sen hävitä, toivoa jonkun löytävän sen ja palauttavan korjattuna. Kaipaan jotakuta pelastamaan minut, särkemään sydämeni tuhansiksi sirpaleiksi, jonka jälkeen kokoamaan sen oikeaksi. Vain siten se voi ikinä olla tarpeeksi kestävä tällä mieleni pettävällä jäällä. Vasta sitten se yksi riittää käännyttämään tämän yksinäisen pimeyden pois ja nostamaan auringon sen tilalle.

Siihen asti vajoan jäiden alle kylmään odottamaan. Toivoen jonkun nostavan minut lämpimään syliinsä suojaan. Rintaani pusertava ja kasvojani vasten nojaava kylmyyskään ei ole onnistunut viemään sitä minulta, toivoa. Olen aivan hukassa näillä kulkemattomilla teillä, mutta uskon vielä löytäväni perille. En tiedä minne olen matkalla, mutta luotan siihen, että se tulee selviämään, sillä muuta minulla ei ole. Luotan siihen, että vierelleni ilmestyy sumun peittomasta maisemasta se yksi, joka valaa minuun uskoa ja kannattelee kun en itse jaksa.





Mulla on nyt syystä ja toisesta ollu viimeaikoina todella tyhjä olo. Ei kokoaikaa ja siksi se tyhjyys varmaan tuntuu vaan entistä syvemmältä kun sinne tippuu korkeammalta. Näiden erinäisten syiden takana tiedän ja tunnen olevani kuitenkin onnellinen. Kolmasosan ajasta oon vain yhtä hymyä jatkuvasti.. Sekin tekee tästä olosta vielä entistä monimutkaisemman.. Miksi ei vaan voisi olla joko onnellinen tai surullinen?!

Varsinkin näiden fiilisten aikana huomaan melkeen järkyttävän paljon kuinka oon muuttunut ja kasvanut vuoden sisällä. Jotenkin hmm.. Annan itselleni luvan tuntea oloni tosi kurjaksi, itkeä ja kärsiä siitä sydäntunteesta. Tiedättekö mitä tarkoitan sydäntunteella? Kun tuntuu ettei sydän enään kestä, jokin puristaa sitä niin paljon, että kivusta tulee jo melkeen oikeaa. Sallin itselleni tuon kaiken, sillä mun mielestä tunteet hyvine ja huonoine puolineen kuuluvat elämään ja tekevät kaikesta arvokkaampaa. Eron tekee se, etten jää enää kieriskelemään siinä pahassa olossa. Tuntuu, että joskus jopa halusin muistella kaikkea mikä laittoi vain pyörimään siinä kivussa entistä suojattomampana. Luulen, että olin jopa rakastunut siihen viiltävään kipuun ja myönnän että onhan vieläkin niin vahvoissa tunteissa se oma viehätysvoimansa. Kun se jokin tunne syö tieltään kaiken muun. Siihen on aivan liian helppo jäädä koukkuun, haluta tuntea niin vahvoja asioita yhä uudestaan ja uudestaan. Ikävä tosiasia on se, että monesti ne ajan- ja paikantajun pysäyttävän vahvat tunteet ovat helpommin irroitettavissa surullisista asioista. Harvoin pelkällä ajattelun voimalla itseään voi tuntea niin onnelliseksi, että leijailisi pilvissä.. Ehkä se on myös vähän tällainen suomalainen juttu..



Kaikista eniten mulle itselleni kertoo se, että tiedän sen mun onnen olevan tuolla jossain. Tällä hetkellä se on piilossa jonkin kuoren alla, mutta se kuori tulee vielä murtumaan. Rakoilemaan alkuun, ja sen jälkeen murtumaan lopullisesti :)




torstai 26. joulukuuta 2013

Minun jouluaattoa





Ps. muistakaa vaihtaa parempi laatu!

Hellurei muruset! Tässä nyt vähän juttuja meiän jouluaatolta äitin luota. Oli jotenki tosi ihana ja lämmin joulu, mahtavaa ottaa vaan rennosti tärkeiden ihmisten kanssa ja tehdä kaikkea kivaa yhdessä! Toinenki video tulee joskus tässä piakkoin, jossa näkyy paremmin osa meidän kivaa tekemistä :)





Oon lähössä kohta kaverin luokse keskustaan ja siitä tapsantansseille ja en oo muute ikinä koskaan ennen ollut! Tästä illasta tulee siis aivan historiallinen..

Anyway, toivottavasti teilläkin oli ihana joulu ja saitte olla läheisten ihmisten kanssa ja pystyitte heittämään kaikki huolet ja murheet pois :) Äiti yllätti mut ihan täysin kun se oli ostanu ihania lahjoja, oltiin Jessen kanssa molemmat aivan suu auki, että mitä täällä tapahtuu! Molemmat taidettiin tyytyväisinä vaan olettaa jotain pientä kivaa.. Mulla tosiaan on ollu tuo puhelin rikki melkeen pari viikkoa aivan totaalisesti - siis pilkkopimeänä ihan. Puolirikkihän se on ollu vaan kesästä >:D Yhdestä paketista löytyi sellainen neonvihreä, muovinen lelupuhelin, jota pyörittelin käessä tosi pitkään, että mikä tää oikeen on?? :D Ja sitten hoksasin paketin mukana tulleen lapun, jossa tiivistettynä luki "Jos tämä malli ei miellytä, niin käy katsomassa keittiön vihreästä kaapista" ja siinä vaiheessa oikeen lamppu vähähti ja siinä vaiheessa kun kaapista löyty uusi lahjapaketti mietin vaan mielessäni ettei voi olla mahdollista.. Siinä sitten innosta hihkuen avasin paketin, että mitä sieltä löytyy ja uusin iPhonehan se oli. En voi vieläkään käsittää miten hämmästynyt ja iloinen mää olin! Pomppasin äitin kaulaan ja hihkuin kiitoksia ja myönsin, ettei mun mielessä missään vaiheessa ollut käynytkään että saattaisin saada puhelimen :D

En oo ikinä halunnut enkä viitsinyt pyytää lahjoja.. Nytkin äiti pari viikkoa kyseli hirveästi mitä tarvin tai haluan, mutta en vaan osannu sanoa yhtään mitään.. Äiti sanoi, että ostetaan puhelin sitten vaikka joulun jälkeen jos jostain löytyis alennuksia, ja mää katselin yksikseni puhelimia ja mietin etten ikinä viitsisi pyytää iPhonea.. Harkitsin, että jos ottaisin vanhemman mallin ja käytetyn version ja maksaisin osan itse, sitten ehkä? Mutta ei siltikään.

Kuten sanoin, itse en oo ikinä silleen osannut pyytää lahjoja. Niiden saaminen tottakai on ihanaa ja varsinkin niiden antaminen! Sellaisten lahjojen, joita oikeasti on ajateltu ja jotka sopivat juuri sille ihmiselle. Mutta lahjat eivät ole se tärkein asia, vaan ne ihmiset siinä lähellä, se yhteinen tekeminen ja se tunnelma, joka heidän kanssaan syntyy. Harmittaa kun niin harvoin ollaan oikeasti yhdessä, kaikki siihen yhteiseen aikaan täysin sitoutuneina ja halukkaina.. Ihmisillä tuntuu olevan monesti liian kiire rauhoittua siihen rakkaimpien ihmisten seuraan..

Luin myös joskus viimeyönä unisena postauksen, joka todellakin laitto ajattelemaan. Joulua ja ennenkaikkea asioita, joita liian helposti pidämme itsestäänselvyyksinä.. Lukekaahan postaus TÄSTÄ

maanantai 23. joulukuuta 2013

Vaaleanruskea ja tummansininen karvaliivi






Mulla on ihastus, joka ei kylläkään ole mikään uusi, karvaliivit! Ne vaan tuo kivasti lisää jujua oikeastaan asuun kuin asuun ja on kylmemmillä keleillä myös hyviä lämmittäjiä. Varsinkin syksyllä ja tälleen talvella karvaliivit miellyttää mun silmää erityisen paljon, koska muuten ihmisillä on aika tavallisesti jotain tylsää ja tummaa päällä.. Itsehän kuulun siis myös tähän samaiseen kategoriaan. Karvaliivit tuo sillon varsinkin jotain pehmeyttä ja lämpöä :)

Yleensä karvaliivit ja -takit ei oo ihan mua varten, vaikka niistä kovasti tykkäänkin, ne ei vaan oikein sovi mun vartalonmuodoille.. Mulla kun on yläkroppaa, mutta myös alakroppaa, niin en oikein voi pitää keskikropasta löysiä vaatteita, koska näytän sillon ihan joltain meikatulta ja peruukkipäiseltä perunasäkiltä ;-) Ja se näyttää yhtä pahalta ku kuulostaaki. Toisaalta mulla on joskus sellasia fiiliksiä, että laitan jonku vaatteen mikä ei istu ollenkaan ja mietin vaan, että mitä väliä >:D Tuskin sen pitäis kenenkään muun murhe olla, eikä sitäpaitsi aina voi olla ihan prikulleen loistavissa kamppeissa! Ois kiva jos joskus ees olis :DD

Mutta silleen tuo vaaleanruskea karvaliivi on hyvä, kun se paljastaa vähän kuitenki vyötäröä, enkä sen ansiosta näytä aivan täysin ylensyöneeltä punatulkulta. Hohoho kylläpä nyt tulee loistavia ilmaisuja!!




Tässä nyt toinen karvaliivi, joka ei oo ollu yhtään niin paljoa käytössä kuin tuo toinen, juurikin sen punatulkkuefektin takia :D Mutta tämä on päällä tosi ihanan tuntonen ja monesti kotona vetäsen tämän päälle kun kaipaan jotain lämmintä ja pörröstä..





lauantai 21. joulukuuta 2013

Herkkuja plus treeniä


Nyt olis tällainen hyvä yhdistelmä kahdesta aivan parhaasta asiasta: herkuttelusta ja reenaamisesta!




Ei taida mennä yli kahden käden sormien ne kerrat kun mulla on ollu kiinni hiukset blogin puolella. Jos mitään kotona völläily ja reenikuvia ei lasketa. Näyttää kyllä sen verran kivalle (vaikka ite sanonki), että pitäis alkaa käyttään enemmänki! Varsinki näin talvella kun hiukset on niin helposti sähköset.. Onko teillä mitään ratkaisua siihen? Mulla ois sellanen hoitosuihke (suklaan tuoksunen!!) ja hiusöljy, niin ehkä pitää ottaa ne nyt oikeasti päivittäiseen käyttöön :)





Tulipa kyllä nälkä näitä kuvia katellessa vielä kun en oo syöny tälle päivälle muuta ku pari hapankorppua.. Jotenki tuolla kaapissa ei vaan oo mitään houkuttelevaa syötävää niin ei oo tullu otettuakaan mitään. Ehkä mää tämän postauksen jälkeen alan väsäilemään jotain mestariteoksia noista tarjolla olevista jutuista ;) Nyt on vaan joku sellanen ihme vaihe, joita mulla on, ettei oikeastaan oo nälkä missään vaiheessa :D Varmaan pari päivää nii en halua tehä mitään muuta ku syyä vaa sitte seuraavat viikot, kätevä tää..

Reenailin eilen täällä kotona ja päätin sitten kuvata nopsaa muutaman jutun! Jos tykkäätte niin voin tehä enemmänki, tässä nyt vaan osa niistä mitä teen. Liikkeet ja kaikki vaihtelee tosi paljon, koska fiilistely ja koska en jaksa mittään ohjelmia.. Että käytännössä jokainen treenikerta on erilainen, ainakin hitusen ja joskus (monesti..) ihan totaalisen erilainen. Mun nämä "treenailut" on aina niiiiin fiilispohjalla, että välillä tekis mieli rääkätä itteä kunnolla monta tuntia ja joskus taas se hirmunen reeni-innostus lösähtää ekojen vatsalihasten jälkeen :D Yleensä siitä alkukankeudesta pitää vaan päästä eroon.. Eilen tein tosiaan taas pitkästä aikaa, pariin viikkoon en oo tehny oikeastaan mitään - nilkankaan takia, siitä siis repes sisäpuolen nivelsiteet. Lenkille ja pelaamaan ois monesti tehny mieli, mutta nähtävästi kapinoin sitten silleen, että jätin muutki reenailut välistä, fiksu tyttö!

Niin eilen tein taas pitkästä aikaa ja nyt ois kamala himo tehä taas jottain.. Mun pitäis oikeasti alkaa jakamaan noita treenejä silleen niinku suurin osa tekee, että joku päivä käsiä, sitten jalkoja, keskikroppaa jne. Jotenkin vaan tosi vaikeaa malttaa olla tekemättä jotain, kun siltä tuntuu :DD Kuinka moni teistä ("kaikki") on jakanu eri treenialueet eri päiville? Ja ootteko huomannu selvää eroa tuloksissa, kehityksessä, jaksamisessa?

Yksi tuollanen paino on 4,5kg ja tuo mikä on jalkojen päällä 6,8kg + tanko. Kysyisitte kuitenki!








tiistai 17. joulukuuta 2013

Red lips





Yhdet aivan lempparihousuista! Oon sanonu kyllä ennenki, mutta tuo kuosi <3__<3 On kyllä ihanaa kun ulkona on lunta, tuo niin paljon valoa ja tuntuu ihan, että koko elämä kirkastuu muutenki tuon lumen myötä!


Tämänhetkinen ruoka, joka on maailman helpointa, terveellistä, ja johon oon aivan ihastunut. On kokoajan kamala himo saada tuota.. Elikkä kaikessa yksinkertaisuudessaan pannulle vähän öljyä, pakastekasviksia pussi (vaihtoehtojakin on ihan kamala määrä, mun mieleen yleensä on ihan vaan se classic, mutta tässä muutki on superhyviä!), vähän mausteita jos haluaa ja sitten kaveriksi halloumjuustoa :) Jotenki ihan unohtaa syövänsä kasviksia kun kaverina on tuota halloumia, mmh.





Oon aivan hurahtanu punasiin huuliin. En kyllä tiedä kuinka kauan tästä hurahtamisesta on jo aikaa :D Varmaan joskus kesällä se iski aivan totaalisesti.. Nykyisin ajattelen monesti tekeväni jonkun muuntyyppisen meikin ja melkeen vannon itselleni jättäväni punahuulet pois, mutta jossain vaiheessa se on aina vaan pakko lisätä.. Yleensä tyyliin vartin jälkeen.. Mutta pakkohan mun on laittaa tuohon naamaan jotain väriä kun sitä ei omasta takaakaan ole, että se erottuis noista lumimaisemista >:D






Ennen ja jälkeen. Tässäkin todiste siitä, miten isoja tuloksia meikillä ja laittautumisella voi saada aikaan! Ehkä rumin pipari minkä oon ikinä nähny :DD Mutta "meikattuna" ihan menevä! 




Kattelin sunnuntaina naisten salibandyn mm-finaalia, suomi-ruotsi. Paljon tuttuja pelaajia ja vissiin viimeisen 5 vuoden ajalta tuttu valmentaja, on se erilaista katsoa kun tietää tismalleen mihin kiinnittää huomiota. Harmi kyllä täytyy sanoa, että ruotsi vei kirkkaimman palkinnon.. Mutta mm-hopea! Ei voi moni sanoa omistavansa. Loistavaa työtä koko porukka ja hirveän isot onnittelut vielä täälläkin kaikille :)


Tuota peliä katsellessa ajattelin tehdä samalla vähän vatsalihaksia. En kuitenkaan ymmärrä mikä tuolla koiralla on, koska aina ku alan yhtään mitään reenailemaan yms, niin se aina iskee kaveriksi ja sabotoi koko homman :D Nytkin se eka laitto tassun käden yli ja sitten pään tuohon kainaloon ja alkoi nukkumaan.. Yritä siinä sitten tehdä jotain... Eikä toista vaan millään raaski häätää pois :'')

Ja kun oikeasti sama juttu tapahtuu aina. Onko teillä muilla koiranomistajilla samaa? :D


Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...

@annnye

Kuukauden luetuimmat