torstai 21. maaliskuuta 2013

I knew you were trouble when you walked in


Heippa ihanat!
Mulla on ollu nyt melko kiirettä, joten en kotona ollessa oikeen oo ehtiny kirjottelemaan. Mulla on kuitenkin paljon kuvia ja kaikkea oottelemassa teitä! Joten älkää huoliko, ette pääse musta eroon vielä ;)

Mun on nyt pakko kirjottaa teille yhestä asiasta. Yhestä ihmisestä. Tai oikeastaan mun tunteista. Oon harvinaisen paljon jahkaillu tämän asian kanssa: kirjotan, en kirjota, kirjotan, en kirjota, kirjotan. Ja tässä sitä nyt sitten ollaan. Tiedän kuitenkin, että teitä kiinnostaa kun on jotain vähääkään normaalista poikkeavaa..

Kuten mun otsikkokin kertoo, niin tämän ihmisen kohdalla tiedän tismalleen milloin kaikki palaset loksahti kohdilleen. Vaikka olin monet kerrat melkein parin vuoden ajan nähnyt tätä tyyppiä, niin tiedän tasan tarkalleen milloin tuli se hetki kun mun silmät oikeesti aukes ja sen jälkeen tää on laittanu mun pään ihan sekasin kerta toisensa jälkeen. En oo koskaan tuntenu tällasta keneenkään muuhun kuin mun kahteen edelliseen poikaystävään..

Tää mystinen kohtaaminen Oulun yössä, joka muutti kaiken mun mielessä, tapahtui syksyllä. Viikkoa ennen syyslomaa. Noh, jotenkin palaset sitten loksahteli hieman paikoilleen, mutta ei tarpeeksi. En oikeen itsekkään osaa sanoa mitä tapahtu. Tää tyyppi hämmästeli sitä miksi minä oisin hänestä yhtäkkiä niin kiinnostunut (senkun vaan tietäisin), eikä tuntunut uskovan että oon tosissani. Musta myös tuntui, että tää halusi pitää kaikki vaihtoehdot avoinna. Ja jotain. Enkä ilmeisestikkään ollut näin ajateltuna tarpeeksi kiinnostava :D Mulla on vähän semmonen mielikuva, että tää tyyppi aatteli mun vaan pelleilevän tai jotain. Mikä ei tosiaankaan ollut asian laita. Kai se nyt vaan muakin hämmentää kun yhtäkkiä ihastuu johonkin aivan käsittämättömän paljon?

Sitten pariin kuukauteen ei oltu missään yhteyksissä, en edes nähnyt tätä missään vilaukseltakaan. Ystävänpäivänä oltiin äitin kanssa keskustassa katsomassa penkkariajeluita. Keskusta oli arvatenkin ihan täynnä porukkaa ja kokoajan tuli tuttuja vastaan abienkin lisäksi milloin mistäkin suunnasta. Yhtäkkiä tämä yksi osui mun silmiin ja musta oikeesti tuntu ihan kuin joku ois vetänyt maton jalkojen alta. Ihan vaan muutaman sekunnin katsekontakti, hymyiltiin toisillemme. Okei, mää iskin puolittain silmää vahingossa, vahingossa, miten silmää voi iskeä vahingossa?? Se vaan tuli automaattisesti. Ja se oli eka kerta ikinä. Tosin ei siitä varmaan haittaakaan ollut, koska sain samanlaisen reaktion takaisin. Sen jälkeen vaan olin ihan tosi oudossa tilassa hetken. Tuntu ihan että jalat pettää alta, että oon ihan ku jotain hyytelöä ja sydän hakkaa ainakin kahtasataa. Hetken päästä mentiin äidin kanssa syömään ja otin tapahtuneen puheeksi tyylillä "Tiiätkö kun jotkut ihmiset vaan herättää jotain tosi vahvoja tunteita? Että tuntuu niinku polvet pettäis alta kun näitä näkee?" Ja äitin vastaus tähän oli "Tarkoitatko nyt tyyppiä x?" Johon minä oletettavasti reagoin malliin ?!? Ratkaisu tähän oli siinä, kun se joku juttu siinä meidän välillä oli ollut niin selvä, että äitikin huomasin. Äiti jopa luuli minun sanoneen asian ääneen.

Kaikista hauskinta tässä jutussa on ehkä se, että itseasiassa olin jo jättänyt koko asian taakseni nyt näiden parin kuukauden aikana. Tottakai edelleen mulla oli ne samat fiilikset, mutta onnistuinkin kuunteleen mun järkeä ja annoin asian olla. Nyt tässä melko vasta piiitkästä aikaa vietin hetken tän ihmisen kanssa, ja mmh. Ei se kyllä ainakaan helpottanu tätä tunnetta.. 

Oikeestaan en ees tiiä mistä tää koko homma johtuu. Mutta onhan tää nyt ollu jo melko hyvän aikaa. Sopeuduin jo silloin kuukausia taaksepäin ajatukseen "ei sitten" ja sitä mieltä mää oon edelleen. En mää halua tehä itseäni ihan tyhmäksi tän asian suhteen ja luultavasti mun kannattais haudata koko ajatus ihan lopullisesti. Jos vaan järki johdattelis näissä asioissa..

Hyvin mahdollista, ettei mun kannattais julkaista tätä. Tiedän, että on muutamia ihmisiä, jotka ei tykkää lukea tätä. Ja olen oikeasti pahoillani sitä. En mää vaan voi mitään omille tunteilleni. Eikä kukaan näistä ihmisistä oo edes sellainen, jolle oisin tilivelvollinen yhtään mistään.



Ja sitten: mitä mieltä ootte tällaisista postauksista? Onko tällaiset täyttä shaibaa vai onko tällainen vähän pinnan alle menevä tarinointi kiinnostavaa?


34 kommenttia:

  1. Mun mielestä oli kiva lukea sulta tällänen "pintaa syvemmälle menevä" teksti:) Ja tottahan se on, ettei niille omille tunteille oikeesti voi yhtään mitään (been there, done that). Tsemppiä sulle, ja toivottavasti asiat selkenisivät edes jotenkuten:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos :) Onhan näitä joitain ollut aikaisemminkin, mutta et tainnut olla lukija vielä silloin edes :) Jep, muistan kyllä sun postauksista jotain juttua! Ainahan ne jotenkin selviää :)

      Poista
  2. Aina kannattaa yrittää, ei siinä menetä mitää :) mä yritin jotai ja nyt mul on mies ja kaks poikaa, ja omakotitalo. Hups

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. :D Apua, kuulostipa pelottavalta :D Tai siis ku sillai vähän eri mittakaavassa ku tää mun ajatus tässä! Mutta ymmärrän pointin ja ihanaa kun sulla on käyny noin hyvin :) Ja oon kyllä samaa mieltä tuosta :) Mutta tässä nyt vaan on niin monta juttua mitkä laittaa vastaan, tarvisin ehkä vaan jotain joka menis vähän mun ajatusmallin mukaan.. Mut empä tiedä :)

      Poista
    2. :D :D no, tsemppiä kuitenkin :)

      Poista
  3. Nää on just ihania tekstejä, ku oot tommonen aito ja rehellinen. Anna palaa vaan, kaima :)

    VastaaPoista
  4. Kyllä minäkin tykkäsin :) Ja ymmärrän sun fiilikset ihan täydellisesti! Ainakin oma kokemus on se, että kaikista eniten tuntee olevansa elossa silloin, kun käy henkisesti vähän kipeää ja on sopivasti jännittävää. Vaikka staattisessa parisuhteessakin on hyvät puolensa, kaikista kivoin tunne on silti se että joku ihminen saa kirjaimellisesti jalat alta ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos :) Se on kyllä ihan totta! Mää vaan oon niin seurusteleva ihminen, että silleen tämmönen risoo mua ihan hulluna :D

      Poista
  5. Vaikka jotkut ei tykkäisi lukea, niin muista että tää on sinun oma blogi ja kertoo sinun omista asioista! Eli kirjoittamistyyli vapaa! :3
    Täälläkin tykättiin, ja sun tapa kirjoittaa imasee oikeasti mukaan: harvemmin sellaisia kirjoittajia blogimaailmoissa on, minunlaisia suoltajia ja asiasta toiseen hyppijiä senkin enemmän.
    Lisää vain tämmöistä tunteellista pohdintaa! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niimpä!! Voi kiitos, tuo on kyllä ihana kuulla :) Mutta tuonkin suhteen pätee sama asia minkä sanoit, jokaisella on oma blogi ja kirjoittamistyyli vapaa ;) Myös suoltajia ja asiasta toiseen hyppijiä tarvitaan ;) Katsellaan :)

      Poista
  6. Siis mulle tuli ihan kylmänväreet kun luin tätä! Musta on ihanaa Anni kun kirjotat tänne tämmösiä "pinnan alla" postauksia ja ne jotka ei näistä tykkää, voi jättää oikeasti lukematta :-) Tiiän tuon tunteen paremmin kun arvaatkaan.. Toivottavasti tulis pian selkeyttä asioihin :>

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihana muru, kiitos!<3 Joo enköhän mää usko sen perusteella mitä ollaan puhuttu :-) Niiiiiiiii :)

      Poista
  7. Mä oon samaa mieltä, tämmöset pinnan alle menevät postaukset on kivoja :) Mua rupes jostain syystä jännittämään sun puolesta kauheasti, en tiedä miksi! Tsemppiä kovasti <3 Vaikutat tosi aidolta ihmiseltä, pidä siitä kiinni :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ja ihmissuhdekiemurathan kiinnostaa aina (varsinkin naisia) ;-) Voii, ymmärrän kyllä! :D Ihana sinä!<3 Kiitos, aion kyllä pitääkkin :p

      Poista
  8. Ainakin tosi rohkeeta kirjoittaa näin henkilökohtaista!
    Mä itse tykkään lukea syvällisempiäkin tekstejä, ehkä sen vuoksi, että tykkään niitä kirjoitellakin. :)

    Tämä on kuitenkin sun blogi ja kirjoitat juuri sitä, mitä haluat. Kaikkia ei voi kuitenkaan aina miellyttää, vaikka kuinka haluaisikin. Blogisi on minulle uusi, mukava tuttavuus. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mukava kuulla :) Ja vaikka onkin henkilökohtaista niin itseppähän valitsen eikä tässä nyt oikeastaan edes ole mitään kovin järisyttävää "paljastusta" :-) Pitääpäs käydä kurkistamassa sun blogin puolelle kerta tykkäät myös kirjottaa :) Kiitos kovasti! :)

      Poista
  9. Tällaisia on kiva lukea, ihana tarina :) <3

    VastaaPoista
  10. Muista nainen, että tunneasiat olisi hyvä ajatella järjellä ja järkiasiat tunteella. Ja se mitä tulee siihen, että jotku ei tykkäis lukea tämmösiä postauksia...

    Mistä lähtien sie olet alakanut miettimään sitä, mitä muut tästä ajattelee?? Anna A4 olla viimeinen kerta, kun mie luen, että sie pahoittelet yhtään mitään joiltain lukijoilta tässä blogissa! Se on jokaisen omalla vastuulla, mitä täältä lukee ja haluaako lukea enää sen jälkeen mitään. Muista se <3 !

    PS. Millo nähhään viime kerrasta on jo niin pitkä aika, etten mie muista enää miltä sie näytät! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllähän minä tiijän! Oiski niin helppoa..

      Siis emmää niinku tätä tekstiä, vaan niinku tätä asiaa jota kerron tässä :d Mutta joo, silti, tiiän!

      PS. Unohikko sää mut jo viikossa???? Ja iha kuule melkee millo vaa!

      Poista
  11. "Tekonsa voi harkita, sanansa voi valita, tunteet kulkevat omia teitään." - Sylvi Kekkonen

    ^ Joskus kirjoittanut tän mun muisitvihkoon ylös jostain lehdestä, j tää tuli mieleen tätä lukiessä :)

    Tämmöset postaukset on kivoja ja älä mieti, mitä muut ajattellee ko tää on sinun blogi ja sie saat kirjottaa mitä itte haluat :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tuo on kyllä aika hyvin sanottu :) Niinku edelliseen Ketun kommenttiinki, niin en mää varsinaisesti tätä tekstiä, vaan tätä asiaa. Mutta jep I know!

      Poista
  12. Ihana, aito teksti, johon pystyin kyllä samaistumaan täysin... :)

    VastaaPoista
  13. ihana postaus! :) mulla itselläni on niin ärsyttävä tilanne päällä! erosin tässä vuosi sitten niin ihanasta pojasta, mutta mitä paskimmalla tavalla... tulin petetyksi ja hän alkoikin seurustelemaan tytön kanssa kenen kanssa oli pettänyt mua.. Noh nyt hän on 5kk sitten eronnut sen tytön kanssa ja yhtäkkiä hän on alkanut pitämään minuun yhteyttä, aluksi ajattelin että vitut, minähän en tollaisen kanssa ole missään tekemisissä mutta kun hän tuli käymään luonani niin eihän hän huumoritajultaan ja ihanalta olemukseltaan ole mihinkää muuttunut! ja nyt olen viettänyt hänen kanssa paljon aikaa, olemme jopa viettäneet monta yötä yhdessä.. Tiedän taino luulen että kyseinen poika ei kuitenkaan halua minun kanssa mitään vakavaa enkä minäkää haluaisi mutta tässä nyt on alkanut pikkuhiljaa käymään niin että olen ihastumassa häneen uudestaan..enkä todellakaan haluaisi! en pysty luottaa enään häneen ja tiedän kaikkien läheisteni reaktiot jos alkaisimme seurustelemaan uudestaan.."Miten pystyit, miten voit luottaa yms " Mutta minkäs omilleen tunteilleen mahtaan niin ei saisi ajatella mitä muut ajattelee..mutta nyt hänestä ei ole kuulunut vähään aikaan mitään ja salaa mielessäni toivoisin että kuuluisi vaikka oikeasti on parempi ettei enää nähtäisi... arghh hirveän stoorin kirjoitin muttakun pääsee vauhtiin purkamaan mieltä niin sitten tätä tekstiä vaan syntyy.. :D haluaisin tästä tilanteesta erooon..

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Nii-in. Tässä on kyll taas sama tilanne, että mitä järki sanoo ja mitä tunteet sanoo.. Mutta toisaalta mää oon kans miettiny sitä, että oisko sillon onnellisempi tai jotnekin tyytyväisempi jos kuuntelis järkeä näissä asioissa? Vaikea uskoa.. Mutta toisaalta kun tää poika on ennenkin tehnyt sulle noin paskasti niin silleen kyllä kannattaa miettiä uskallatko enää antaa hänelle mahdollisuutta satuttaa sua uudelleen.. :/ Jos tuntuu, että kaikki ois sen riskin arvosta, niin siitä vaan! Ei sun kannata välittää muista, tee itse se päätös ja jos ja kun itse oot varma siitä niin kyllä myös muut lopulta alkaa ymmärtämään sua :) Ei haittaa, ihana vaan kun kirjotit niin pitkästi! :) Toivottavasti tuo tilanne selviää jotenkin sun kannalta hyvin!

      Poista
  14. just tän takia tykkään susta ja sun blogista, uskallat tuoda tunteitas esille ja avautua asioistas julkisesti ! :) ihan huippu postaus jatka samaan malliin ! <3
    maritttta.blogspot.fi :>

    VastaaPoista

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...

@annnye

Kuukauden luetuimmat