maanantai 13. toukokuuta 2013

Kuule rakkaani, carpe diem ei tänään kelpaa


Mulla on nyt muutaman päivän ja jopa hieman pidempäänkin ollut aikalailla näiden kuvien kaltainen fiilis. Sellanen ku oisin ihan muissa maailmoissa, makailisin silmät kiinni sammalilla ja miettisin asioita. Toisaalta haluaisin vaan olla miettimättä ja antaa asioiden kulkea omalla painollaan ja katsoa hetken kuluttua mihin suuntaan ne menivät. Joskus kuitenkin tulee asioita, jotka on liian isoja ja tärkeitä tähän. Asioita, joihin haluaisi vaikuttaa ja joiden suunnan haluaisi määrätä ennalta.


Tiedättekö kun on ihmisiä, joihin niin kovasti haluaisi luottaa, mutta joku pieni ääni käskee varomaan? Se ääni ei varoita siitä toisesta vaan musta itsestäni. Varoittaa siksi, ettei muhun tulisi sattumaan. Käskee unohtamaan turhat toiveet ja antamaan olla. Kun sinällään kaikki sanat on kohdillaan ja ne jopa melkeen saakin vakuutettua. Mutta vaan melkeen. Jopa niiden kaikkien ihanien mielikuvien läpi on myönnettävä, ettei siltikään tunne ole sellainen niinkuin pitäisi. Ja kun eniten vaivaa se ettei edes osaa nimetä tätä tekijää joka onnistuu rikkomaan näiden sanojenkin täydellisyyden.


Kertooko kuva enemmän kuin tuhat sanaa? Riippuu kuvasta, mutta teot merkitsevät enemmän kuin sanat. Sanat ovat pelkkää kaunista helinää ilman niitä todistavia tekoja, pelkissä sanoissa ei ole mitään mistä tarttua kiinni.

Mutta entä jos ne sanat ovat niin ihania, että niiden vuoksi voisi melkein luopua muusta ja yrittää selvitä niiden varassa?


Ei. Ei se vaan mene niin. Vaikka haluaisikin.


20 kommenttia:

  1. he miten sun lukemiset edistyy? Onko valmennuskurssi ollut hyvä? Itekki haen nyt kauppikseen ja mielenkiintosta tietää et mite muut hakijat kokee tän luku-urakan :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No ei itseasiassa kovin hyvin, ikävä kyllä.. Ja valmennuskurssilta oisin oottanu jotenki enemmän, se ei oo antanu mulle vielä ainakaan yhtään sellasta ahaa-elämystä. :/ Mutta eihän sitä koskaan tiiä miten käy ja onhan tässä vielä aikaa! Tsemppiä sulle :)

      Poista
  2. Niin totta tää postaus! Samassa tilanteessa ollaan. :(

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. :( Toivottavasti kaikki selviää pian, suuntaan tai toiseen :)

      Poista
  3. AAARGHH niiiin tuttu ja rasittava fiilis!! :D

    VastaaPoista
  4. Tuttu tunne vaikken ehkä ite osaiskaan pukea niitä näin kauniiksi sanoiksi :)

    VastaaPoista
  5. Ihanasti oot kirjottanu! :)

    VastaaPoista
  6. Kirjotat kyllä niin kauniisti vaikeatkin ajatukset ja oot muutenki kuin joku metsän hengetär näissä kuvissa :)

    VastaaPoista
  7. Ihana postaus ja niin hyvin kirjoitettu! :)

    VastaaPoista

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...

@annnye

Kuukauden luetuimmat