torstai 31. lokakuuta 2013

Uutta juttua musta


Kiitos haasteesta Monalle ja Marialle ! :)

Faktat kirjoitan joskus paremmalla ajalla johonkin toiseen postaukseen, tässä kuitenkin vastaukset tyttärien kysymyksiin.




Monan kysymykset:


 Mistä kolmesta asiasta et ikinä luopuisi?

Jos tässä nyt mietitään tällaisia "pinnallisia" konkreettisia asioita, niin puhelimesta, tietokoneesta ja hiusharjasta.


Saisit tilaisuuden matkustaa mihin tahansa maahan, mihin lähtisit?

Tällä hetkellä määränpäänä ois ehottomasti New York!



Hulluinta mitä olet koskaan tehnyt? 

No en nyt tiedä oonko tehnyt oikeestaan mitään "hullua". Saatan hyvinkin pöljäillä ja muuta, mutten ikinä kyllä tee mitään vaarallista enkä sellaista, josta voisi olla oikeasti haittaa millääntavoin. Ehkä tähän vois sanoa sen kun kerran yks kesä käytiin perjantai-iltana ajelemassa keskustankin läpi, ööm sanotaanko näin, että "aika" paljaalla iholla :-D No, mitä sitä turhaan kaunistelemaan! Alasti siis. En ollu yksin, ja on tästä aikaakin.. Se on kyllä yks niistä yllytyshullu-jutuista, joihin en kyllä uskois nyt lähteväni muutakuin ehkä erittäin hyvästä syystä :DD


Mistä haaveilet? 

Näiden tylsien perusjuttujen kuten perheen, terveyden ja onnen lisäksi siitä, että pääsisin sellaiseen työhön, jota oikeasti rakastan ja joka kiinnostaa mua. Myös jossain vaiheessa ois ihanaa asua ja olla töissä jossain ulkomailla!


Saisit muuttaa itsessäsi yhden piirteen, mikä se olisi? 

Ulkoinen piirre vai luonteenpiirre? Ulkoisesti symmetriset kasvot. Jep, mun kasvot on ihan selvästi epäsymmetriset vaikkei sitä oikeastaan huomaa kuin vasta sitten kun kerron mihin kiinnittää huomiota :D Ja luonteenpiirre, hmmh, kaunistelematta oon välillä aika saamaton paska. Sen vois vaihtaa johonki duracellpupuun!



Mitä ilman et pärjäisi? 

Vaseliinia >:D mulla on siis aivan törkeä huulirasvariippuvuus. Ja vaan tuollaset oikeesti rasvaset kelpaa..


Mikä on mottosi? 

Mulla ei itseasiassa oo ikinä ollut mitään varsinaista mottoa. On tietenkin mottoja, jotka kuvastaa mun ajatusmaailmaa just eikä melkeen, mutta tuntuis silti vähän huijaukselta alkaa etsiin tähän mottoja ja esitellä ne "mun mottoina" koska ei ne kuitenkaan ole..


Rauhallinen koti-ilta vai ulos viihteelle?  

Rauhallinen koti-ilta! Viihteellä vois käydä kerran kuussa nyt ku on kuitenki kaikkia alkuun jänniä opiskelijapippaloita, mut noiden juttujen rauhotuttua ehkä kerran parissa kuussa. Tosin jos on jotain oikeasti syytä juhlia, tai mennä hyvällä porukalla ulos, niin tykkään kyllä hulluna lähtä ihan selvinki päin ulos tanssimaan :)





Mieluisin urheilulaji, jota harrastat?

No salibandy!!


Mitä et voi sietää? 

Kaksnaamaista teeskentelyä, seläntakana puhumista, mököttämistä, huonolla tapaa lapsellista käytöstä.


Lempiblogisi?


Tää viimenen blogi on muuten sellainen, joka iskee mun huumorintajuun aivan liian hyvin :DD Hajoan joka postauksen aikana vähintään kolme kertaa aivan totaalisesti. Huippu mimmi!








Marian kysymykset:


Heikkoutesi ja vahvuutesi? 

Tää on sinänsä vaikea kysymys, sillä esim asioiden analysointi ja tunteellisuus on joskus mun heikkouksia, toisaalta ne on taas mun suurimpia vahvuuksia, ja selkeästi enemmän ne vahvuuksiksi laskenkin :D Mulla on aika hyvä muisti pieniin asioihin, mitä mulle on sanottu vuosia sitten, mitkä yksityiskohtaiset asiat on tehny mut onnelliseksi, ja mitkä taas surulliseksi. Joskus ois vaan helpompaa joka tavalla olla muistamatta kaikkea niin tarkasti, vois ikäänkuin elää ja ajatella puhtaammalta pöydältä.


Lempiruokasi?

Palominon kana, moskovan pata, ja viimeisenä muttei vähäisimpänä maksalaatikko ;)


Minne haluaisit matkustaa?

Amerikkaan, Australiaan, muuallekkin tottakai, mutta nuo nyt on sellaiset selkeimmät ollu jo vuosia :)


Mitä arvostat ystävässä?

Hyvä ystävä on sellainen, jota oikeasi kiinnostaa mun asiat, hän keskittyy mun puheeseen kunnolla, eikä vaan puoliksi. Ainakin kun kyseessä on jotain oikeaa kerrottavaa >:D Sellainen, johon voi luottaa ja jonka luottamusta myös itse nauttii. Sellainen, jonka kanssa voi tehdä arkisiakin juttuja, tai ihan olla vaan tekemättä mitään eikä hiljaisuus ole painostavaa. Edes suunnilleen samanlaiset arvot ovat yllättävän tärkeitä.




Paras puuha vapaapäivänä? 

Nukkua pitkään, muttei kuitenkaan liian! Johonkin 10-12 asti, sen jälkeen syödä jotain hyvää ja terveellistä aamupalaa ja katella vaikka lempparisarjaa sängyssä, käydä urheilemassa, saunassa, tehdä jotain rentoa kavereiden kanssa, esim ruokaa ja kattoa leffaa/käydä pelaamassa bilistä/tms.


Miksi aloitit bloggaamisen? 

Halusin jotenkin ilmaista itseäni ja ajattelin, että bloggaaminen vois olla mulle sillä oon avoin, mulla on mielipiteitä ja tunteita, jotka myös uskallankin kertoa, enkä myöskään pelkää sitä jos joku ei tykkääkkään musta (vaikka tietenki toivon että tykkäätte :3)


Instagram, Facebook vai Twitter?

Hmm, varmaankin Instagram! Facebookkia käytän ihan tosi vähän nykyisin. Monesti saattaa vaikka olla muutaman päivän uutiset kokonaan kattomatta, eikä niitäkään tuu sitten katottua ellei oo tekemisen puute..


Mitä tv -sarjoja seuraat?

Nyt menossa on Pretty little liars, jonka uutta jaksoa ootan aina ihan hulluna! Tuntu ihan kummalta kun parin kuukauden aikana katoin kolme kautta suht hyvään tahtiin, 1-3 jaksoa päivässä yleensä, niin nyt on kamalaa joutua odottamaan :D Toisaalta se on ihan hyvä vaan, koska ei aikakaan oikeen riittäis.. Maanantaina katoin ekan jakson Nikitaa ja se vaikutti hyvältä, eilenki mietin että pääsispä taas katsoon sitä.

Game of Thronesin uutta kautta ootan melkosesti, onneks enään ei oo aivan hirveän montaa kuukautta.. Muuten oon kattonu ja tykänny Prison breakista, Gossip girlistä ja Täydellisistä naisista. Joitain kausia katoin 24:stä ja tykkäsin kyllä siitäkin, Harper's islandin ekan kauden katoin ja kyllähän se meni, mutta ilmeisesti siitä on tullu toinenki kausi, joka ei näköjään oo kiinnostanut niin paljoa, että siitä mitään selvää olisi ottanut :D Lostia katoin sillon ehkä kaks ja puoli kautta, pari alkuun ja viimesestä ehkä puolet? Montako niitä kausia ees tuli? Joku kolmekymmentä? Se meni kyllä niin överiksi siinä jossain kohtaa, että huhhuh. Ja varsinkin siinä vaiheessa kun oli missannu keskeltä useamman kauden ja katsoi sitä loppua :D Onko täällä muuten joku, joka kattoi kaikki Lostin kaudet, eikä pitäny sitä sarjaa mitenkään överinä?

Nii ja Housea sekä CSI:ta tykkään kattoa kun on aikaa ja ne tulee telkkarista, tosin sitä CSI Miamia vaan jostain syystä, kai siksi ku ne tyypit on tuttuja..

Mitähä muita sarjoja oisin kattonu ees kerran, tekis mieli tehä kunnon listaus ja analyysi kaikista kerta noin hyvään alkuun jo pääsin >>:D

VIELÄ se, että salkkareita en oo ikinä kattonu ku maksimissaan 10 jaksoa, jos ne kaikki muutaman minuutinkin pätkät laitettais yhteen.


Mistä olet ylpeä?

Mun äidistä! Se on kyllä aivan uskomattoman vahva ja upea ihminen, todiste siitä, kuinka kaikki on mahdollista :)


Mitä opiskelet/haluaisit opiskella?

Opiskelen yhteisöviestintää Jyväskylän yliopistossa :)



Jos saisit vapauden tehdä mitä vain, niin mitä tekisit? 

Ottaisin mulle tärkeät ihmiset ja asiat mukaan, lähtisin jonnekkin suht isoon (mutta kauniiseen!) kaupunkiin, jossa ois lämmin. Siellä jatkaisin opiskeluja kevyesti ja tekisin sellaisia töitä, jotka kiinnostais ja sitäkautta menis välillä jopa melkeen ku vapaa-ajan kiinnostuksen kohteista. Eli mulla ois siellä ihan hyvin kaikkea tekemistä, mutta sellaista hommaa, josta nauttisin kuitenkin samalla!







Loppukevennykseksi vielä muutamat kuvat fuksiaisten loppuillasta..



maanantai 28. lokakuuta 2013

Kookospähkinää mä metsästän








On niin kamalan harmaata ja sateista kokoajan.. Ei ihan liikaa miellytä mun silmää! Tulin tänään isän kyydillä takaisin Jyväskylään ja välillä ohikiitävien maisemien ruskeanharmaa värittömyys, puuttomat auki kynnetyt pellot ja valkoinen talo keskellä tätä karua maisemaa oli jopa kaunista. Sellaisella lumoavalla, kauhuelokuvamaisella tavalla.

Mikä siinä on, että autossa on niin pirun mukava istua! Kuunnella rennosti hyvää musiikkia, katsella maisemia ja paahtaa itseään penkinlämmitin täydellä teholla. Onko kellään muulla samaa kissamaista piirrettä, että oikeen kehrää onnesta kun auton penkinlämmitin on ollut kaksi tuntia täydellä teholla vaikka se on jo ensimmäisen vartin jälkeen ollut niin kuuma, että se melkein polttaa, mutta meistä kissanaisista se vaan tuntuu aivan jumalaisen ihanalta? Moni on yrittänyt tehdä mulle tätä aina-niin-hauskaa pilaa, että vääntää penkinlämmityksen täysille kun mun silmä on välttäny ja siinä sitten kihissyt tyytyväisenä mielessään odotellen jekun tehoamista.. Vaan on riemu laantunu siinä vartin kohdalla kun mää en ookkaan reagoinut mitenkään, lähinnä kommentilla "ihanan lämmin täällä". :DD Joten turha yrittää mulle tuota!!

Tässä Oulunreissulla tuli naurettua muutamalle jutulle, jotka voisin jakaa tännekkin. Muut jutut on siis niin hc-materiaalia, että ne on paras pitää syvimmissä piiloissa. Noei. MUTTA asiaan. Puhuttiin yhden kaverin kanssa lemmikeistä ja hän (kohta 20v) kertoi katkerana kuinka hänen vanhempansa olivat aina sanoneet isän olevan pahasti allerginen eläimille, joten mitään lemmikkiä ei voisi hankkia. Nyt aika vasta ystäväni muutettua muualle asumaan olikin ilmennyt, ettei isä ollut ikinä ollutkaan yhtään allerginen millekkään :DDD Kamalaa miten toista on huijattu koko elämän ajan! Parasta on vieläpä ehkä se, että samainen isä oli tappavan allerginen myös akvaariokaloille, joten edes sellaisia ei oltu voitu hankkia :DDDDD

Toisen kaverin kanssa muistelin uudestaan tapahtumaa, kun hänen kotipippaloistaan oli joskus joku yrittänyt varastaa koristekookospähkinää :DD MIKSI joku yrittää varastaa KOOKOSPÄHKINÄN?? :DDDD Silleen "ööö.. ota vaan :D" En vieläkään kestä tästä syntyvää mielikuvaa mun päässä....

Samoista pippaloista mun toinen kaveri oli lähtenyt kotiin tämän juhlien pitäjän kotipuhelin mukanaan :DD Aamulla puhelin pirisi sängyn alla "MIKSI teiän kotipuhelin on mun sängyn alla??" :DDD Näissä juhlissa ei sitten oltu juotu alkoholia ilmeisesti...

No paljastetaan tässä yksi omakin juttu, tuohon ekaan huijaukseen liittyen! Joskus pienenä meillä oli kotona jääkaapissa kakku, ja minä jo silloin sokerihiiri en pystynyt pitämään näppejäni erossa siitä. Hiljaisella hetkellä salaa menin jääkaapille, kurkotin ylähyllylle ja vetäsin sormella kuorrutetta, joka oli valunut lautaselle. Kakku oli kuitenkin sen verran jäähtynyt, että kuorrutteeseen jäi jälki.. Myöhemmin ollaan ottamassa kakkua esille, äiti huomaa jäljen ja tenttaa mua ja Jesseä kumpi on koskenut kakkuun. Molemmat on tottakai täysin tietämättömiä tapahtuneesta. Äiti kiristää ja sanoo, ettei kakkua voi syödä kukaan jos joku vieras on käynyt sorkkimassa sitä. Kakku laitetaan sivuun, aikaa kuluu hetki.. Jesse pienen pojan viattomin silmin katsoo äitiä ja sanoo, että on varmaan koskenut kakkuun, vaikkei siitä mitään muistakkaan. Ilmeisesti meitä nuoria kakunhimoisia sokerihiiriä oli kaksi, eikä Jesse kestänyt ajatusta ettei kakkua saisikaan! Tai sitten pikkuveikka ihan oikeasti oli niin hämmentynyt ja ajatteli, että on saattanut jotenkin kummasti muistamattaan hipaista kakkua. Oli miten oli, Jesse myönsi teon ja iloisesti kaikki syötiin kakkua! Joitain vuosia sitten, yli kymmenen vuotta tapahtuneen jälkeen, uskaltauduin johonkin huikaisevaan tekoon "Muistatteko sen kakun silloin kun oltiin pieniä? Sen jota Jesse oli sorkkinut? Se olin oikeasti minä.." Voin kertoa, että saatiin pikkuiset naurut aikaan :DD Ajattelin, että ehkä näin monen vuoden jälkeen uskallan jo paljastaa asian oikean laidan :D Hatunnosto vaan Jesselle, joka urheasti otti kaiken vastuun mun pahasta teosta!

Mitähän muita tämmöisiä juttuja tulee mieleen, joita vanhemmat on sanoneet lapsilleen :D

"Mikroon ei saa katsoa tai tulee sokeaksi."
En kyllä tiiä vieläkään onko tuo totta ja kuvittelen vähän kauhistuneena näön huonontuneen aina kun satun vilkaisemaan mikroon :D


"Jos syö seisaaltaan, niin ruoka menee jalkoihin."


"Jos nenää hankaa ylöspäin, niin se voi jäädä sinne kokonaan."
Tuo tehos ainakin muhun! Mielikuva possunenästä kummittelee vieläkin.


"Ei saa irvistellä, naama voi jäädä siihen asentoon"
Kauhea ajatus :DDD


"Jos maksalaatikkoa syö viikon niin siihen kuolee."
Maksalaatikon rakastajana voitte kuvitella kuinka järkyttynyt olin tuon väitteen kuullessani. Menin silmät pyöreinä tenttaamaan isältäni onko se totta, isä nyökytteli että kyllä se on. Mun silmät laajeni entisestään ja kysyin, että millä tavalla siihen kuolee. Isä tarttui itseään kurkusta kiinni ja esitti tukehtuvaa. Halusin tietää tarkemmin vielä mikä sen aiheuttaa, mitä oireita siitä tulee, voiko sitä ennakoida mitenkään? Siinä vaiheessa isä katsoi mua ihan tyhmänä "ootko sää ihan tosissas?"  Ai... Mun kustannuksella vaan leikittiin! Olo oli tosi tyhmä, mutta helpottunu :DD Se oli muuten joskus viime talvena >:DD On sitä vaan tyhmä joskus!


Onhan näitä juttuja tietenki ihan hirveästi, mutta ei nyt yhtäkkiä vaan tuu mitään oikeen mieleen! Kertokaa te mulle jotain juttuja, joita teille on pieninä (tai isoinakin :D) sanottu tai miten teitä on höynäytetty! :D

sunnuntai 27. lokakuuta 2013

Yksi lempikappaleista ja tarinaa sen takaa


Aika harvoin mikään hyväkään biisi pysyy pitkään suosikkina, ellei sillä ole mitään tunnepohjaa. Tuskin koskaan.. Olin jopa oikeastaan unohtanut hetkeksi tämän kappaleen, tiiätte varmaan kun kokoajan tulee niin paljon uutta, että melkeen pakostakin jotkut biisit unohtuu ja ne löytää melkeen kuin uudelleen jonkin ajan kuluttua!

Mulle kävi näin tämän kappaleen kanssa. Se oli monta kuukautta soimatta kunnes se alkoi kesällä soimaan autossa mun ipodin sekoitellessa kappaleita. En ees osaa kuvailla sitä tunnetta. Se oli jotenkin tosi lamaannuttava. Tosi surullinen, mutta samalla tosi iloinen. Tää kappale on sellanen, joka vaan pysäyttää mut. Ärsyynnyn oikeastaan jos joku alkaa esim puhumaan mulle silloin kun kuuntelen tätä kappaletta ja se on aivan pakko laittaa alusta. Alusta siksi, että pääsen taas keskittymään siihen ihan täydellisesti, tuntemaan sen herättämät fiilikset. Yleensä yksin ollessani kuuntelen tätä kappaletta silmät kiinni ja jotenkin vahingossakin suljen kaiken muun ympäriltä.


Ja tää kappale on Of Monsters and Men - Little Talks.







Tää kappale linkittyy niin voimakkaasti siihen hetkeen kun päätin olla vahva ja pärjätä. Kun päätin olla itkemättä asioista, jotka ei oo mun kyynelten arvosia. Kun päätin hyväksyä tiettyjä surun aiheitani ja oppia hymyilemään niistä huolimatta. Kun päätin tehdä lopullisen päätöksen, jota olin pelännyt liian pitkään.
Tuo oli se hetki, kun päätin tehdä itse itsestäni onnellisen.

Myöhemmin oonkin ymmärtäny sen, että jokaisen täytyy itse rakentaa oma onnellisuutensa. Vasta sitten voi olla tyytyväinen kaikkeen, niin itseensä kuin muihin. Omaa onnea ei voi, eikä saa, laskea kenenkään muun varaan. Ei kenenkään ihmisen eikä minkään asian. Näin jälkeenpäin tuntuu aivan käsittämättömältä miten oon voinut joskus olla niin onneton ja surullisen riippuvainen jostakin..



Tässä kappaleessa on jotain aika surullista, mutta kuulen tästä jotenkin silti hirmusen määrän toivoa. Toivon lisäksi jonkinmoisen säväyksen onnea ja rakkautta. Huomaatteko te tätä samaa vai osaanko mää vaan kuvitella nämä mun silloisiin tunteisiin peilattuina?

Siitä hetkestä oli kulunu viikko kun mun kaveri sanoi, ettei ollut pitkään aikaan nähnyt mua yhtä onnellisena ja nauravana, vaikkei hän edes tiennyt mitään siitä muutoksesta elämässäni. Siinä oli vaan jotain tosi liikuttavaa.. Se muutos ei ollut pelkkää mun kuvitelmaa vaan jopa ihmiset mun ympärillä huomas sen :) Tottakai mun tunteet on käyny sen jälkeen välillä alhaallakin, mutta vaan hetkellisesti ennen nousua taas entistä ylemmäs. Tuon hetken jälkeen en oo kuitenkaan kertaakaan palannu siihen samaan vanhaan Anniin. Oon muuten ihan sama ihminen, oon vaan onnellinen ja pärjäävä versio siitä vanhasta :)




Pakko vielä myöntää, että tuli pitkästä aikaa vuodatettua muutama kyynel. Ihan vaan siksi, että musta tuntuu aivan kamalan pahalta muistella sitä kuinka surullinen olin joskus. Muistan sen tunteen melkeen ku eilisen, mutta en vaan voi ymmärtää miten pystyin olemaan niin voimaton :( Tuntuu kuin katsoisin sivusta sitä surevaa tyttöä ja haluaisin mennä lohduttamaan, halaamaan ja kertomaan että kaikki tulee vielä olemaan hyvin.

Mulla on nyt muutama ystävä puhunut tosi surkeasti tuntevan olevansa ihan hajalla, myös siksi nämä kyyneleet. Haluaisin vaan niin kovasti näyttää kaikille olonsa surulliseksi tunteville miten siitä pääsee eroon, kuinka kaikki tulee olemaan paremmin kuin surkeina aikoina ikinä osaisi kuvitellakkaan! Mutta eihän se ihan niin helposti mene :(

Haluaisin vielä kehottaa teitä kaikkia kuuntelemaan itseänne, miettimään asioita, pohtimaan mistä niin hyvät kuin huonotkin tuntemukset johtuu. Nauttimaan pienistä asioista, huomaamaan kaikki hyvä ympärillä oleva ja luottamaan siihen, että vielä joku päivä niitä murheita pystyy muistelemaan ehkä jopa lämmöllä osana menneisyyttä :)

Haloo Helsingin Vapaus käteen jää soi just taustalla ja lyriikat osu melko hyvin kohilleen!

"lupaan että huominen on joskus monen vuoden takainen"





torstai 24. lokakuuta 2013

Kaikenmaailmankuvia




Tää salaatti on näkyny täällä blogissa jo kerran, mutta oli pakko laittaa uudestaan kun tekee ihan hirveesti mieli tuollasta just nyt! :D Pitää kyllä alkaa enemmän väsäämään salaatteja.. Ne on oikeastikkin tosi helppoja ja nopeita. Miks monesti tuntuu, että jauheliha ja makarooni ois muka jotenki helpompi laittaa?





Kaikki kuvat on aina niin hyvin onnistuneita ja täydellisiä bloggareilla... NOT. Joskus saa ottaa aika moniaki kuvia ennenku saa esimerkiksi tässä tapauksessa sellaisen kuvan, jossa tuuli suostu yhteistyöhön eikä heittäny hiuksia naamalle :D Oon aatellu tehä sellasen postauksen johon tulee niitä vähemmän onnistuneita kuvia.. Monesti vaan on muistikortti niin täynnä, että tulee heti poistettua ne epäonnistuneet kuvat.. Täytyy alkaa oikeen varjeleen niitä jatkossa :D







keskiviikko 23. lokakuuta 2013

"Fitness"elämäntavasta


Ensinnäkin mun on pakko sanoa olevani enemmän kuin todella iloinen siitä, että omasta terveydestä huolehtiminen, urheilu, lihakset ja ruokavalio on noussu jonkinmoiseksi muotijutuksi ja monet ovat innostuneet siitä! On mahtavaa nähdä kuinka nuoli sellaisen anorektisen laihuuden ihannoinnista on tietyllätapaa kääntynyt pikkuhiljaa osoittamaan jäntevää ja lihaksikasta, tervettä kroppaa.

Sitten taas mua todella huolestuttaa se, kuinka kokoajan vaan enemmän ja enemmän kuulee, näkee, lukee, miten ihmiset rajoittavat syömistään. Jotkut jättää hiilarit pois, toiset sokerit, rasvan, osa alkaa kasvissyöjiksi. Moni tuntuu ottavan vaikutteita varsinaisten fitnesstä harrastavien ihmisten ruokailutavoista, ja musta se on huolestuttavaa! Varsinaiset harrastajat/kilpailijat ovat asia erikseen, koska se on se heidän juttunsa, josta heillä on tietoa ja asiantuntevat valmentajat. Mun mielestä kunto johon hekin kisoja varten saavat itsensä on - umm miten tämän nätisti sanoisi, epämiellyttävä. Ja muistakaa, että oon pitkälti tällaisen fitness-elämäntyylin puolella! Ymmärrän toki, miksi silloin pitää päästä niin niukkaan kuntoon ja heille se suotakoon, mutta meidän "normaalien" on todella typerää yrittää millään tapaa matkia heitä tuossa asiassa.

Ja tämä ruokavalioon liian tarkkaan kiinnitettävä huomio tapahtuu siis aivan normaalipainoisilta, monesti jo ennestäänkin hoikilta ihmisiltä. Tarkoitan tässä heitä, en oikeasti ylipainoisia, joilla on eritavalla syytä miettiä syömisiään. En myöskään tarkoita esim kasvissyönnissä olevan mitään pahaa, jos sen vaihdoksen tekee muista syistä kuin pyrkimyksestä päästä minimaaliseen rasvaprosenttiin tai jostain muusta vastaavasta.

Niinkuin sanoinkin, itse olen todella mielissäni tästä uudesta suunnasta ja luultavasti senkin takia oon kiinnittänyt paljon huomiota siihen, kuinka tämä suuntaus on joillakin menossa huolettavasti vielä eteenpäin. 

Omalta osaltani rakastan urheilua, sitä tunnetta mikä tulee hyvän treenin jälkeen. Rakastan myös syödä terveellisesti. Söisin vaikka kokoajan porkkanaa, kasvissosekeittoa, hedelmiä, terveellisiä ruokia, mutta monesti on vaan liian helppo ottaa nopeasti pelkkää leipää kaapista, karkkia kaupasta tms. Naurettavaa laiskuutta, myönnän. Söisin kyllä kokoajan tosi terveellisesti, jos joku vaan laittais aina sellasta ruokaa mulle. Oon niin monta vuotta 'haaveillu' ja puhunu monien kanssa siitä, kuin ihanaa olis jos ois aina terveelliset ruuat valmiina, eikä ite tarttis ku syyä vaan! Elikkä urheilen ja syön terveellisesti, koska pidän siitä. Saan siitä hyvän olon, niin henkisesti kuin fyysisestikkin. Tämän luultavasti voivat sanoa kaikki vähääkään tähän "fitnesshommaan" hurahtaneet tai muuten vaan itsestään huolta pitävät. Se tunne raskaan treenin jälkeen on ihana. Myös se kuinka paljon energisempi ja terveempi olo siitä ja hyvästä ravinnosta seuraa pidemmällä aikavälillä.

Sitten siihen asiaan, joka tuntuu erottavan mun suhtautumisen tästä uudesta käänteestä. Rakastan myös herkutella ja minähän myös herkuttelen. Oon toki hiukan vähentänyt sitä kamalaa herkkujen mättämistä, mutta syön kyllä herkkuja ihan ku siltä tuntuu. Moni sanoo jättäneensä kaikki herkut, kaiken sokerin jne. Nyt palautuikin mieleen Cosmossa (?) ollut juttu, jonka otsikko tais olla Milloin ananaksesta tuli pahis? joka kertoi just samasta ruokavalion liiallisesta tarkastelusta. Se oli muuten ihan hyvä kirjotus, mitä siitä nyt muistan!

(Se juttu on varmaan parin kuukauden takaisessa Cosmossa, kirjoitin postauksen silloin)

Pääpointtina se, että kun tämä uusi elämäntapasuuntaus pyrkii kaikenkattavaan hyvään oloon, niin henkisesti kuin fyysisestikkin, niin eikö silloin myös satunnainen itsensä hemmottelu ole paikallaan? Ei kukaan käske syödä hirveästi tai joka päivä, vaan jos söisi sopivasti silloin tällöin. Kevyestä herkuttelusta ei oikeasti ole terveydellekkään kriittisesti haittaa, joten on turha vedota siihen kun se on huonoksi terveydelle. Samat ihmiset käyvät kuitenkin soluriumissa, juovat alkoholia, polttavat tupakkaa, värjäävät hiuksiaan, käyttävät korkokenkiä tai muuta joka voitaisiin samaa ajatusmallia käyttäen laskea terveyttä heikentäväksi tekijäksi edes vähääkään, ja joka siis pitäisi yhtälailla lopettaa. 

Ja kuinka pysyvää tällainen itsensä niskasta kiinni ottaminen edes on. Uskallan vahvasti epäillä, ettei monenkaan fitnessintoilijan herkkulakko säily kovinkaan kauaa, joten mitä sen jälkeen? Yleensähän silloin homma lässähtää kunnolla ja aletaan herkuttelemaan liikaakin, ja sitä luonnollisesti seuraa taas huono olo niin henkisesti kuin fyysisesti. Joten eikö heti alkuun kannattaisi ottaa normaalin tervejärkinen suhtautuminen niin urheiluun, kuin ravintoon ja koko hommaan muutenkin. Minun mielestä jokaisen kannattaisi alusta asti alkaa rakentaan sellaista ruokavaliota ja treenimäärää, joka olisi pysyvä, eikä vaan kuukauden kiri.

Vielä kerran, en siis tarkoita tällä kirjoituksella niitä, jotka oikeasti harrastavat fitnesstä. Tarkoitan meitä muita, jotka on vaan niin innostunu tästä buumista, mutta jotka eivät oikeasti tiedä paljoakaan ravinnosta yms. Eivät ainakaan niin paljoa, että pystyisivät itse alkaa rakentamaan niukkaa ruokavaliota treenaamisensa ympärille.

Toivottavasti ymmärsitte mun pointin!
Mielipiteitä?


Tässä tänään tuli yhdessä lukemani blogin postauksessa keskustelua siitä, kun nykyisin kaikki on niin täynnä juuri tätä "fitnesstä", että se joitain ärsyttää. Sehän on tietenkin vain jokaisen oma asia ärsyttääkö ne maitorahkakuvat instassa, värikkäät merkkitreenivaatteet, ja salilla itsestään otetut kuvat. Se on myös jokaisen oma valinta seuraako sellaista instaprofiilia, jonka kuvat ärsyttää, vinkkinä voisin antaa älä seuraa. On jokaisen oma asia mistä laittaa kuvia, jos ite haluan laittaa joka päivä viisitoista kuvaa omista varpaista niin laitan, eikä kenelläkään ole oikeutta alkaa siitä marmattamaan ja sanoa sen olevan väärin.. >:D

Itse ainakin katson oikein mielelläni muiden "fitness"postailuja. Kaikki terveelliset ruuat ja salikuvat ja uudet värikkäät treenivaatteet piristää mua jo ihan muiden kuvia ja postailuja katellessa! Jos mua ei kiinnostaisi ne, niin tekisin järkevän ja ainoastaan loogisen teon, lopettaisin niiden kattelun ja antaisin olla, niin helppoa? Musta on ihanaa, että ihmiset on lähteny sohvalta ylös ja vaihtanu pullat puuroon ja marjoihin, musta sellasia kuvia ja kirjotuksia on vaa hienoa nähä!

Ymmärrän kyllä toisaalta senkin, että se ärsyttää. Mutta miksi se niin paljon ärsyttää, osaatteko kertoa?
Johtuuko se siitä, kun jotkut tuntuvat tekevän sitä vain tän "muoti-ilmiön" takia? Joka on jollaintapaa musta aika pitkälti ihan sama minkä takia sinne treenaamaan on lähdetty, ja syöminen vaihdettu terveellisempään, pääasia että tällainen terveyttä edistävä muutos on tapahtunu! Eihän se ole minulta pois millään tapaa, vaikka joku menisikin puoliksi vain keikistelemään salille :)

!!
Tämä on edelleen vain mun mielipide, jokaisella on omansa ja kaikki ovat yhtä "oikeita" :)

maanantai 21. lokakuuta 2013

7 kuvaa kesästä

Ihana neiti Haidi blogista haastoi mut kertomaan kesästäni 7 kuvan avulla ja nyt kun oon Oulussa kuvien luona niin pystyn tekeen tämän haasteen!



1.
Jesse sai lakin! Onhan lakkiaiset aina sellainen tapahtuma, joka tuntuu aloittavan kesän ihan kunnolla. Päivä oli tosi hyvä ihan loppuun asti, tuona päivänä myös alkoi kasvaa ajatus jostain, joka sitten lopulta veikin mut Etelä-Suomeen melkeenpä koko kesäksi.



2.
Kävin juoksemassa ja tein muuta treeniä, olin tosi motivoitunut! Mun motivaatiota ja treenaamista kuitenkin häiritsi hirveesti se kun olin kokoajan melkeen reissussa, vähän missä milloinkin, enkä luonnollisestikkaan aina pystynyt raahaamaan kaikkia treenikamoja mukana. Kokonaisuudessaan tuo teki mun treenaamisesta tosi epäsäännöllistä. Ja rakastuin värikkäisiin treenivaatteisiin!!



3.
Matkustin todella paljon. Oulu, Jyväskylä, Tampere, Helsinki, Turku. Varsinkin Tampere-Helsinki väliä tuli istuttua junassa melko moneen otteeseen.. Saatoin mennä Tampereelta Helsinkiin tietämättä oonko siellä viikon vai kolme, en aina ollut edes sopinu valmiiksi kenen kaverin luokse meen yöksi, se oli vähän sellaista seikkailua! Tiesin kuitenkin aina varmasti jonkun paikan minne mennä yöksi, tai miten muut hommat hoituisivat, etten mää nyt ihan holtittomasti ja turvattomasti reissaillu kuitenkaan. Tykkäsin vaan siitä kun kaikki vaihtoehdot oli auki ja sain tehdä juuri niinkuin silloin tuntui, ilman mitään liiallisia suunnitteluita.



4.
Halusin vaan pelata korista kokoajan, ja aika paljon pääsinki pelailemaan! Saatettiin kaverin kanssa viettää Helsingissä koko päivä vaan koriskentällä. Tämän kuvan ottamispäivänä oltiin juurikin koko päivä kentällä ja paloin aika hyvin.. Toisen kerran kesän aikana paloin kans Helsingissä. Oulussa en kuitenkaan pala millään vaikka oisin koko päivän pihalla auringossa?! Aika nopeasti nuo palamiset kuitenkin rauhoittui rasvaamisella, enkä enää muutaman päivän päästä ollu kovinkaan punanen.. :D



5.
Tutustuin aivan mahtaviin ihmisiin ja näin niitä ystäviä, joita muuten ei pääse näkemään kovinkaan usein. Blogin kautta tutustuu muuten aivan mahtaviin ihmisiin! Kesän aikana taisin treffata melkeen kymmentä bloggaajaa, joista kaikki oli just sellaisia kuin olin ajatellutkin. Aika hauskaa silleen!



6.
Kävin aivan ihanissa kesähäissä. Nämä oli toiset häät, joissa oon käyny jos ei lasketa niitä joissa oon käynyt ihan pienenä. Kaikki oli kyllä niin kaunista ja ihanaa! Vaikka en ikinä oo millään tavalla omia häitä yms suunnitellut, niiinkuin moni tyttö, niin silti häissä on se oma mystinen voimansa ja oon aina ihan tippa linssissä puolet ajasta. Vaikka ois kenen tahansa häät..



 7.
Otin kaikin puolin koko kesän tosi rennosti, nautin vaan kaikesta. Toisaalta mua stressas ajoittain tosi paljonkin se kuinka ei oo rahaa, ei löydy töitä, en vielä tienny pääsinkö kouluun minnekkään.. Yritin kuitenkin hätistää mielestä tuollaset ajatukset ja nauttia nyt siitä vapaa-ajasta kun ei oo töitä. Se on vaan kaikessa naurettavuudessaan niin normaalia ihmismielessä, että kun on töitä ärsyttää ettei oo vapaata, ja kun on vapaata niin ärsyttää ettei oo töitä.. Päätin nyt nauttia siis kunnolla siitä ettei oo töitä, vaikka oisin halunnutkin jotain, jotta voisin taas sitten tulevaisuudessa käyttää aikani kouluun/töihin tms ilman turhaa marinaa ajanpuutteesta!

Otin paljon kuvia kesällä, myös musta otettiin paljon kuvia, ja innoistuin kuvaamisesta aiempaa enemmän. Haluaisin niin sellaisen ihanan objektiivin, joka tarkentais vaan sen kohteen ja kaikki muu ois tosi suttusta, tiiättekö! Kertokaapa jotku viisaat nyt siellä, mitkä ois tuon epämääräsen kuvauksen mukaisia objektiiveja, jotka passais mun Canonin runkoon? :)


Yleensä en jaksa oikeen haastella ketään, enkä tiiä kuuluko se ees tähän, mutta tää oli silleen aika kiva ja helppo haaste, joteeeen minä haastan tähän seuraavat blogit!

Ruusulaakson Roosa
Everyday with Siiri
Feeniks
pettala
Everything I Love
Heidippa
Enkeleitä hiuksissani
pieniä unelmia elämästä
KATYA'S




perjantai 18. lokakuuta 2013

21 asua


Mistä te tykkäätte? :)


1.                                 2.                                  3.


4.                               5.                             6. 


7.                                   8.                                 9. 

10.                                 11.                               12. 


13.                                   14.                                 15. 


16.                                  17.                               18.


19.                               20.                             21.



torstai 17. lokakuuta 2013

Linnanmäki palaa








Mun päässä soi kokoajan jatkuvalla repeatilla Linnanmäki palaa, vain liekit nuolee hattaroita ja se on aika ärsyttävää, vaikka itse kappaleesta tykkäänkin! Kyseinen veisu on siis Haloo Helsingin Linnanmäki palaa.





Muutamia kuvia, joita mun kameraan oli jääny Kauppakadun approsta! Jos joku ei tiiä mikä homma tuo on, niin lyhykäisyydessään siellä täytyy kiertää eri baareja ja juoda jokaisessa yks (ainaki helpoimmissa tutkinnoissa vaan yks) ja näin kerätä leimoja kurkusta alas menneistä juomista. Ja näin tehdään, jotta suoritetaan tietty "tutkinto", esim mun piti juoda 8, jotta sain suoritettua approbaturin. Se on se lähtötaso, ja siitä sitten pitäis suorittaa ylempää tutkintoa seuraavassa approssa!

Tuolla oli kyllä aivan älyttömästi porukkaa. Tuonne approon myytiin 5 000 lippua ja ne kaikki meni aivan välittömästi, ite en ees ehtiny saaha lippua vaikka olin kahdella eri kerralla koneen äärellä heti samalla minuutilla ku lippujenmyynti aukes.. :D Mun tyttö Laura sitten hoitikin mulle lipun!

Oon tosi nirso kaikkien juomien suhteen, mikä on aika yllättävääkin sillä ruuan suhteen oon aivan kaikkiruokainen kesäkurpitsa poisluettuna. Kalja ei mene alas, ei viinit, eikä edes omenasiiderit, joita oli 3e approhinnoilla. Yritin juua kaks ja toista en saanu ees juotua loppuun.. Joinkin sitten noita shotteja, jotka oli melko vetisiä, enkä huomannu mitään muutosta vaikka olin jo 5 leimaa keränny.. Yhdessä paikkaa koulukaveri osti meille absintti-tequila shotit, baarimikko neuvoi ohjeet vessaan ennenku antoi shotit, että sinne pitää mennä heti jos alkaa oksettamaan :DD Mutta ei se ollu ees niin paha mitä oletin, en nyt kuitenkaan suosittele tilaamaan..









Yvit edustaa! 






Oisin luultavasti Oulussa nyt mallasappron aikaan niin onko sinne menossa ketään teitä? :)





Tässä on todiste siitä, kuinka seksikkäänä oon monesti koulussa.
Ja vielä seki, että kun joku joskus kyseli onko sitä aknea tullut takasin ja muuta siitä, niin kirjottelen aiheesta ja mun ihonhoidosta yleensäkki kuha vaa saan aikaseksi. Tässä nyt kuitenkin kuvat, joissa ei oo muuta meikkiä kun kulmissa väriä, että hyvässä kunnossa on kyllä iho nykysin :)



En jotenki pitäny näitä hirveinä herkkuina alkuun, vähän ehkä liian rasvasina ja juustoisen makusina (joo, eihän kyse oo ku mozzarellatikuista valopää), mutta sitte mun sisäinen läski otti taas vallan ja nuo maistuki ihan törkeen hyville. 


Esimerkki mun peruspöperöistä! Pavut on muuten ihania. Ja miksi pasta maistuu paremmalta kun se on jännän muotosta?


Lavastin mun huoneen sotkuseksi ihan vaan tätä kuvaa varten.. Pakko myöntää. Yleensä se on aivan tiptop kunnossa kokoajan!


Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...

@annnye

Kuukauden luetuimmat