sunnuntai 13. lokakuuta 2013

Nyt mieli lentää korkealla, tän betonisen taivaan alla










Meidän ainejärjestöllä oli nyt loppuviikosta parin päivän excureissu Helsinkiin. Meidän vierailukohteet oli Pohjoisranta, VR, Manifesto ja Finnair. En oikeen tienny mitä tuolta reissulta edes odotin, suurimmaksi osaksi sitä, että se selventäisi viestintää alana ihan yleisesti. Excu osoittautui odottamaani mielenkiintoisemmaksi ja sieltä mukaan lähti hirmunen motivaatio näitä hommia kohtaan! Ihmisten työnkuvat kuulosti tosi kiinnostavilta ja sellaisilta tuota määkin haluan tehä!! eikä myöskään hienot ja tyylikkäät työtilat Helsingin keskustassa vähentäny ihastusta millään tapaa..









Nyt itämeren tyttärellä on hyvä olo, sydän hellä
Nyt mieli lentää korkeallla, tän betonisen taivaan alla
Haloo Helsinki! Haloo Helsinki! 
Maailman karuin kaupunki, on tänään kauniimpi, 
Kauniimpi kuin milloinkaan
Ikinä milloinkaan


Tässä on biisi, joka edelleenkin antaa mulle käsittämättömän onnentunteen. Varsinkin tämän kertosäkeen kohdalla mun on vaikea olla hymyilemättä, tuntuu niinkuin mun sydän pakahtuis onnesta. En oikeen vieläkään tiedä mistä tämä tunne johtuu. Uskoisin sen juontavan juurensa kevääseen, kun kävin paljon Helsingissä syystä ja toisesta. Vaikka se olikin aika epämääräistä ja rikkoinaista aikaa, ei lähelläkään täydellistä, niin Helsinki itsessään antoi mulle käsittömätöntä iloa. Rakkautta, onnea, vapautta. Tunsin, että oon vihdoin vapaa, vaikka en oikein edes tiedä mistä. Vaikka Oulua rakastankin, niin ehkä Helsinki antoi mulle sen tauon ja pakopaikan Oulusta, jota niin kipeästi kaipasin vaikken sitä osannut tiedostaakkaan. Näin jälkeenpäin asioita on helppo ajatella ja huomaan tuon edellämainitun aivan selvästi. Luultavasti juuri Helsingin antaman vapauden ja elämänilon ansiosta uskaltauduinkin viettämään koko kesän etelässä, enkä vaihtais siitä hetkeäkään pois.

Kun perjantaiaamuna istuin junassa auringon paistaessa lasin läpi lämmittäen mun hymyileviä kasvoja, ymmärsin taas kuinka paljon olinkaan kaivannut Helsinkiä. Asiaankuuluvasti Haloo Helsinki soi mun kuulokkeista ja tuntui kuin voisin vuosisadat kuunnella niitä kappaleita aurinkoisen syysaamuisen Helsingin vilistäessä ikkunan toisella puolella. Mulla oli uusi nahkatakki päällä ja suunnittelin meneväni ostamaan kahvia heti kun pääsen junasta, olin niin onnellinen.

Sananen vielä tuosta kahvista! Oon aina, siis oikeasti aina, sanonut etten tuu ikinä juomaan kahvia, se maistuu ja jopa tuoksuukin niin hirveälle. Myös kahvia juoneet ihmiset haisee pahalle.. Torstaina olin aivan nukahtamispisteessä ekalla yritysvierailulla ja se ärsytti mua ihan älyttömästi. Mua kiinnosti tosi paljon siellä käytävät asiat ja koko tilanne ylipäätänsä, en vaan voinut mitään sille, että käytin puolet mun voimista silmien auki pitämiseen.. Seuraavaan paikkaan kävellessä olin jo tehnyt varman päätöksen, mulle itselleni älyttömän uroteon ja uhrauksen, olin päättänyt ottaa edes vähän kahvia, jos se vaan auttaisi yhtään. Otin ehkä kolme senttiä kahvia pahvimukiin, 6 palaa sokeria, loput maitoa ja se oli ihan järkyttävää. Join kuitenkin puoli mukillista väkisin ja olin ylpeä itsestäni :D Juuri tuolloin edellämainittuna seuraavana aamuna olin päättänyt ostaa kahvin. Tällä kertaa kuitenkin jonkun sellaisen hyvän kahvin, käytin itse mielessäni sanaa karkkikahvi. Robert's Coffeen täti antoi mulle sinkkulaten ja yllätyksekseni se olikin aivan tosi hyvää! Olin jopa pettynyt kun se loppu ja yritin juoda tyhjästä mukista vielä muutamaan otteeseen, jos sieltä vaikka mystisesti tulisikin jotain.. Parin tunnin päästä tauolla kävelin liiankin määrätietoisesti ottamaan lisää kahvia, jota sitten hykerrellen hörpin ja hihittelin mielessäni. Yhtäkkiä havahduin melkeen säikähtäen, miksi oon näin mielissäni tästä kahvista?! Hyi minua, eihän mun ikinä pitäny juua kahvia eikä varsinkaan tykätä siitä hitustakaan. Melkeen on sellainen epäonnistunut olo, kun olin jotenkin aina ollut niin vahvasti sitä mieltä, ettei kahvi oo eikä ikinä tuu olemaankaan mun juttu. Tämä on kai nyt sitten selvä merkki siitä, että oon tulossa vanhaksi >:D

Sen perjantain jälkeen en oo kyllä juonu kahvia, vaikka se on mielessä välillä häilynykki.. Ehkä tässä ois vielä sauma pelastaa itseni, entä jos juon nyt vielä kupillisen ja sitten mun on pakko saaha sitä aina? Kammottava ajatus..




Kierreltiin hetki keskustassa Ullan kans, molemmat aikalailla rahattomina, joten mitään ei ostettu, mutta pitäähän sitä kuitenkin katsella kun pitkästä aikaa on käymässä! Löydettiin tällanen kunnon nurkkaus kenkiä, mmh! Tässä kuvassa näkyy vaan kolmasosa niistä kaikista.. Nauroin ääneenkin, mutta mielessäni vielä enemmän, kun Ulla käveli ympäri tuota sokkeloa ja vähän väliä osoitteli kenkiä, sulla on nuo, ja nuo, nämä kans, nuo erivärisenä. Ensinnäkin mua huvitti se kuinka monet mun kengät sieltä löyty, mutta varsinkin se miten Ulla muisti niin hyvin mun kenkiä :D






On kyllä ihan kummallista kun monesta suunnasta kuulee hehkutusta Hulluista Päivistä, kavereilta kuvia facebookista yms, mutta Jyväskylässä on ihan normaalia kun täällä ei oo Stockmannia! Oli jopa ihan virkistävää (en kylläkään ymmärrä miten tuota termiä voi käyttää hullareiden yhteydessä) päästä kokemaan se ihmisvilinä ja häslinki. Eihän sitä kauaa jaksanut kattoa, käytiin hakemassa syötävää Herkusta, naurettiin ties mille sulaneilla Dumledonitseille ja missatuille vuoronumeroille, hukassa oleville jauhelihoille ja kanta-asiakaskortista tenttaamiselle. Perus mun ja Ullan ajanviettoa siis. Syötiin ulkona jäätelöt, nauroin vedet silmissä Ullalle kun se näytti ihan pupulta syödessään, joku vanhempi nainen tuli avautumaan kuinka jostain tietystä Marimekon paidasta oli mennyt jo kaikki koot ja sen jälkeen lähdettiin rättiväsyneinä Ullan luokse tekemään ruokaa.



Ja oli muuten hyvvää!


12 kommenttia:

  1. Huippupostaus! En mie ossaa muuta sanoa :P

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tuo olikin jo ihan tarpeeksi hyvin sanottu! Kiitos :)

      Poista
    2. Ihana blogi sulla! :) Liityin lukijaks, liitythän säkin mun :)

      Poista
  2. Mulla oli ihan sama kaljan kanssa kun sulla kahvin. Olin eka että ei mene, hyi vattu. Sitten vaan päätin että mä nyt rupeen juomaan tätä koska halpaa (kauhea alkkis :D) ja nyt se on ihan hyvää. Tykkääkkö NÄÄ muuten kaljasta?!

    Mä en oo vieläkään ymmärtänyt mitä sun alan ihmiset tekee. Nyt nuo Finnairit sun muut hämmensi lisää. Ootteko te siis jonain pr-ihmisinä yrityksissä? :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hahah perus alkkis :D Mut just se mua kauhistuttaaki tuon kahvin suhteen ku se oli iha itestää hyvvää, eikä tarvinu ees opetella :D Vaikka onha tuosta matkaa siihe et joku musta kahvi menis alas :-D Sitä ei muute tapahu OIKEESTI ikinä... Ja en tykkää kaljasta, hyi sentää! Vaikka ilmaseks sais nii ei pysty juomaan yhtää :D Yhe hörpyn korkeintaa..

      Jaaa, no siis mulle tää on kans edelleenki vähä auki et millasia kaikkiatyötehtäviä niinku konkreettisesti vois päästä tekemään.. Pr-hommia myös, mut laitan sulle viestiä kohta tästä aiheesta! Ja tässä vähä meiä yliopiston sivuilta: Yhteisöviestinnän opinnot *valmentavat opiskelijoita*toimimaan viestinnän ammattilaisina yrityksissä, julkisella sektorilla, järjestöissä, tutkimusyhteisöissä, viestintätoimistoissa tai itsenäisinä konsultteina. Työtehtävinä tämä tarkoittaa tiedottajan tehtävien hoitamista, viestinnän suunnittelua, valvontaa ja hallintaa sekä asiantuntijatehtäviä esimerkiksi mediasuhteiden hallinnassa, median sisältöjen luomisessa, tapahtumien koordinoinnissa, tutkimuksessa, konsultoinnissa ja viestinnän ohjeistamisessa.

      Auttoko yhtään? :D

      Poista
    2. Voi ei... Älä sääki ala sanoon mua Anneliksi!!!

      Poista
  3. Haloo Helsingin Huuda biisi oli mahtava hoilata satojen ihmisten kanssa yhteislauluna keikalla ihan antaumuksella ku siinä hetkessä oli vaan jotain mikä teki musta onnellisen! =)

    T. Sinna-Riikka

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voin vaan kuvitella!! Mua niiiiin paljon harmitti ku en päässy nyt sille oulun keikalle :((( Buuu. Oli varmana kyllä ihan mahtava fiilis siellä :')

      Poista
  4. Mäkin olin eilen Helsingissä ja on se vaan ihana kaupunki, ihan hyvin voisin kuvitella asuvani siellä joskus :)) ja tuo haloo helsingin biisi oii ♥

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Katoinki sulta jotain kuvaa instasta kai! Määkin voisin hyvinkin, oikeastaan jopa toivoisin joskus pääseväni kokeilemaan millaista siellä olis :)

      Poista

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...

@annnye

Kuukauden luetuimmat