tiistai 1. lokakuuta 2013

Satama



Kävellä pois. Tulla takaisin. Itkeä. Mutta se ei riitä. Miksei se riitä. On monia asioita, joita ei vaan ole riittävästi, joita pitäisi olla aina enemmän, mutta tämä ei ole yksi niistä. Tulla takaisin ja itkeä, sen jälkeen itkeä lisää ja toivoa, ettei ikinä olisikaan kääntynyt takaisin. Ei ikinä olisi palannut. Olisi vain antanut askelten viedä eteenpäin tutkimattomille kukkaniityille. Siellä olisi kaunista ja pehmeää. Ei enää katua yhtä, vaan katua kahta. Jääkö siihen vain siksi, ettei tule enää kolmatta. Saapua myrskyn runtelemaan satamaan, josta kaikki veneet ovat lähteneet toinen toistaan kauniimpiin paikkoihin, toinen toistaan arvokkaampine lasteineen. Nyt tässä satamassa on nimettömänä joku, joka olisi kuulunut niihin laivoihin. Jotain niin arvokasta, kultaakin kalliimpaa, jota hölmöt eivät ymmärtäneet. Tuleeko vielä uusia laivoja, pääseekö perille kävelemällä, jaksaako niin pitkälle kulkea. Milloin aika loppuu, milloin tulee se kolmas, jota pakoon on juostu. Yhtäkkiä sumusta paljastuukin pieni laiva, ei laiva, soutuvene. Soutaja on turvallisen näköinen, lupaa pitää huolta. Kasvoista ja lempeistä silmistään sanojen tietää pitävän paikkansa, sen vain tuntee sydämessään. Keskeltä yksinäistä harmautta löytyi pelastaja, tämän varaan laskisi elämän. Vene lipuu rauhallisesti tummille vesille, pian laituria ei enää näy. Pimeys, kylmyys ja hukuttava sumu on imaissut sen. Veneessä on punaiseksi maalatut penkit ja paksu huopa lämmittämässä. Silti hän seisoo yhä harmaassa satamassa. Istuutuu odottamaan, jonkun on pakko vielä tulla hakemaan.




Mulla tulee aina välissä sellasia hetkiä, jolloin haluan vaan kirjottaa. Tulee joku ajatus mieleen. Se ei välttämättä liity muhun itseeni, ei välttämättä mihinkään oikeaan. Se voi olla pelkkää mielikuvitusta ja tunnelmointia, muistelua tai haaveilua. Näitä hetkiä kuitenkin tulee silloin tällöin ja se on itseasiassa aika uusikin juttu. Nämä hetket on sellaisia, että mää vaan kirjotan. En mieti sanavalintoja, lauseenrakenteita, kirjoitan vain. Kirjoitan pysähtymättä ja oikeastaan edes ajattelematta, tunteen mukaan. Se on vaan jotenkin tosi vapauttavaa. Tuossa nyt yks juttu, jonka kirjotin nopeasti eilen ennenkuin aloin nukkumaan. Tuli vaan sellainen tunne! Aattelin, että voisin joskus kai laittaa näitä tännekkin.


28 kommenttia:

  1. Tosi kaunista ja koskettavaa tekstiä! ♥

    VastaaPoista
  2. Mä en kestä sun tunnelmointeja♥♥

    VastaaPoista
  3. Siis miten kauniisti sää kirjotat. ♥ Kaikkija aisteja alko hymyilyttämään just äsken. :) Oot ihana!

    VastaaPoista
  4. Aivan ihania nää sun tekstit! ♥ mäkin tykkään hirveenä kirjottaa, se on oikeesti vapauttavaa. Jos on ollut vaikeita aikoja ja sen jälkeen kirjoittaa siitä ja niiden aikojen ajatuksista, huomaa miten se helpottaa. Kirjoittaminen on jees.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kovasti<3! Se on kyllä aivan ihmeellistä kuin paljon just vaikka noista mainitsemistas jutuista kirjottaminen auttaa :) Ehkä silloin alitajuntaisesti pakottaa itsensä käsittelemään niitä asioita kunnolla..

      Poista
  5. miten sä ton ask jutun oot saanu :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Törmäsin jollai tuollasee, menin luomaa oman, etin sieltä sen koodin ja laitoin gadgettiin tuoho sivuun :-) Oliko liian epäselvästi? :D

      Poista
  6. Ihana teksti <3 miekin joskus kirjottelin vastaavia ja joitain runoja, mutta se vähän lopahti

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos<3:) Höh! Ala kirjotteleen uudestaan!! :)

      Poista
  7. ihana tuo teksti <3 mullaki tulee tosi monesti just tommosia että tekee mieli vaan kirjottaa, aiheesta jota ei välttämättä edes tiedä, sitä tekstiä vaan syntyy ja syntyy! :D ihania nuo kuvat myös, tosi kauniita !

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Liisa<3 :) Sillon kyllä kannattaaki aina kirjottaa ku se fiilis tulee! Ihan vaikka itelleen muistiin, niitä on aika ihanaa lukea myöhemminki :)

      Poista
  8. Ihana teksti ja tosi kauniita kuvia! :)

    VastaaPoista
  9. Mä niin rakastan sitä, että sun blogista löytyy myös tämmöistä syvällisempää pohdintaa upeiden asu- ja fiiliskuvien lisäksi. Siksi ootkin mun lempibloggaajien joukossa!

    VastaaPoista
  10. Ihanaa tekstiä<3<3

    VastaaPoista
  11. Ihana teksti! Kaikki sun opettajat ala-asteelta alkaen on varmaa rakastanu lukea sun kirjotelmia ja aineita, oot nii lahjakas!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi kiitos :) No höpöhöpö!! Koulussa sitäpaitsi monesti rajataan tosi paljon mistä saa kirjottaa ja miten :x

      Poista
  12. AIvan upea teksti! Tekstin tunnelma on lähes käsinkosketeltavaa ja syvällistä, osaat tosi hyvin kirjoittaa :)!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kovasti!! :) Aivan mahtavaa kuulla :')

      Poista
  13. uskomattoman koskettavaa ja ajattelemaan laittavaa tekstiä! tykkään. :> -Lurttu

    VastaaPoista

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...

@annnye

Kuukauden luetuimmat