torstai 28. marraskuuta 2013

Kysymyksiä Jesselle?



Tällasen komistuksen sain maanantaina tänne mun luo kyläileen täksi viikoksi. Aina pakko sanoa kaikenvaralta, että kuvissa on siis mun pikkuveli. Joku kuitenkin pohdiskelee siellä asiaa >:D



En nyt hirveesti viiti enkä haluakkaan käyttää aikaa postailuun ku veikka tuli tänne, mutta voin luvata että kuvia on kyllä otettu ja niitä tulee sitten tän viikon jälkeen! Mun mielestä Jessellä on ihan älyttömän kiva tyyli, omalaatuinen ja hyvällä tapaa vähän erilainen monesti. Jesse käyttää usein pieniä yksityiskohtia - kuten rusetteja, kravatteja, erilaisia kuoseja - jotka tuovat hyvän säväyksen asuun kuin asuun. Kaikista parasta tässä kuitenkin on se, ettei mulla ole mitään tekemistä tämän tyylikkään pukeutumisen suhteen :D Tottakai joskus sanon mielipiteitä kumpi näyttää paremmalta yms, mutta ihan itse tää jätkä osaa nämä hommat! Tässä nyt vaan asu kun käytiin aamulla kaupassa.



Tuli mieleen sellainen, että vois tehdä kysymyspostauksen silleen, että Jesse vastaa! Nyt ois siis erikoislaatuinen tilaisuus päästä kysymään jotain Jesseltä, aikaa laitella kysymyksiä on tämän viikon loppuun!


maanantai 25. marraskuuta 2013

Inkkariletti






Nyt juttua tästä pari postausta sittenkin esiintyneestä kampauksesta. Itse tykkään tästä jotenkin tosi paljon! Voin jo oikeen kuvitella kun ens kesänä liihottelen inkkarivaatteissa aurinkoisella niityllä tällasen kampauksen kans.. En nyt ihan kirjamellisesti inkkarivaatteissa, mutta kaikessa sitä tyyliä muistuttavissa kamppeissa. Siinä on muutenkin yks mua innostava ja miellyttävä tyyli, hapsuja, hiekanväriä ja inkkarikuosia - mmh.

Kaikki normaalista poikkeavat kampaukset on muutenkin enemmän kuin jees, vaihtelu virkistää! Pitäisi enemmänkin alkaa väsäilemään kaikkea hiuksiin. Ne kun on vaan häiritsevän helppo jättää vain roikkumaan suoriksi tai vetästä nopeasti ponnarille..


Onhan näitä 'lettipantoja' nähty monenkin tyylisenä, tämä versio vaatii ainakin näin tehtynä kuitenkin hiuksiin sitä pituutta. Pitää vain valita kaistale hiuksia sivulta (yllä näkyy) ja alkaa letittämään sitä vaakasuorassa linjassa otsaa kohden. Lettiä kannattaa vedellä hieman auki ja löysemmäksi koko matkalta, ettei se näytä olevan liian tiptop. Letin pää vain pinneillä kiinni toiselle puolelle ja hiuksia pinnien päälle peittämään ne. Ja aikaa menee ehkä minuutti!




Kattokaa ku blogger alko taiteelliseksi ja teki mun kuvasta tällasen! Ihan siisti kaikessa kummallisuudessaan >:D

Mitä mieltä letistä?
Voisitteko käyttää kesällä inkkarivaatteiden kans? ;)

sunnuntai 24. marraskuuta 2013

Sleep until the sun goes down


Hellurei muruset!
Täällä kirjottelee yks tosi onnellinen .... ömm mikä? Ei itseään voi sanoa neidoksi, varsinkaan mun tämänhetkiseen olotilaan nähden. Tyttö? Liian tylsä. Ihminen? Vähän outo.. Kuka edes puhuu itsestään "ihminen" :D No, ainoo mikä tulee mieleen on tyyppi.. Joten täällä kirjoittelee yks tosi onnellinen tyyppi!
......mikä taas kuulostaa siltä, että joku on pölliny mun läppärin ja bloggerin tunnukset ja kirjottelee täällä aivan sekopäisiä >:D

NONIIN! Onnellinen jokatapauksessa.





Oon ollu nyt viikon kipeänä, viikko sitten perjantaina katsottiin tyttöjen kanssa Paranormal activity 4 ja minä olin sohvalla takki päällä peiton alla. Ehkä se oli merkki siitä, etten ihan parhaissa voimissani ollu sillonkaan. Lauantaina pelissä oli kurkku aivan hiekkapaperia, jonka aiheuttama kipu jäi kuitenkin toissijaiseksi lamaannuttavan oksettavan tuskaisen migreenin tieltä. Jepjep, pelasin pelin migreenissä. Sunnuntaina en päässyt koko peliin kun migreeni ei lähtenyt edes lääkkeiden avulla. Sitä vastoin migreeni kesti normaalin 24h sijaan 40h, kiitos tästä kuuluu varmaan migreenissä pelaamiselle sekä sille sallitun kahden ylittävällä kolmannelle eiköhä tämän voi vielä syödä -migreenilääkkeelle, jonka otin hirveässä halussani päästä pelaamaan..

Kun migreeni helpotti sen alta paljastui todella kipeä kurkku ja seuraavat päivät oon ollu kokoajan - itseasiassa vielä tällakin hetkellä oon kaulahuivi kaulassa. Heti perässä tuli kuume, joka taisi lähteä keskiviikkona päätellen siitä, että mulla oli ihan hirveä hiki ja kuuma hehku kokoajan, vaikka oon aina kaikki mahdollinen lämmin päällä ja ympärillä.. Tiiätte varmaan sen kun kuumeen jälkeen tulee se yks yö, jona te ja peitto ja lakanat on kaikki aivan läpimärkiä - tää oli siis se. Paitsi mulla tää tapahtu jostain syystä päivällä.. Kätevästi sillon keskiviikkona illalla iski nuha! Sitten muutama päivä olinkin aivan nenä tukossa ja kaikki oleminen ja nukkuminenkin oli vaikeeta, kun piti yöllä herätä ainakin kolme kertaa keittämään kuumaa vettä, koska jouduin hengittämään suun kautta eikä vasta kipeänä ollut kurkku selvästikkään kestäny sitä :D

Kheheeh. Nyt on melko hyvä olo! Vähän ääni vielä painoksissa ja välillä pitää niistellä, mutta selkeästi voiton puolella! Ja anteeksi kun tästä tuli kunnon sairaskertomus. Potilas AE kärsi kurkkukivusta ja tukkoisesta nenästä, myös hieman kuumetta on ollut havaittavissa. Tilanne on kuitenkin nyt rauhoittunut, eikä erityistoimiin ole syytä ryhtyä. Kiitos ja anteeksi.

Tämän edelläkirjoittamani sairaskertomuksen valossa en siis oo viikkoon pystynyt treenaamaan ollenkaan ja oon syöny niin huonosti, etten halua ees muistella. Kai teilläkin pätee sääntö, että sairaana saa syödä mitä vaan? En itse ainakaan jaksanu välittää yhtään mistään kalorimääristä -ihan niinku ikinä välittäisinkään- kun olin lauantaina aamupäivästä syöny puuroa, sen jälkeen käynyt monta tuntia urheilemassa ja seuraavan kerran pystyin syömään vasta sunnuntaina illalla puolentoista vuorokauden jälkeen viimeisimmästä ateriasta, joka oli vielä ollut niinkin runsas kuin pari desiä puuroa :D Siinä vaiheessa on valmis syömään vaikka rasvaa suoraan paketista, kuhan jostain saa sitä energiaa.

Jos nyt hieman kokoan tämän viikon syömisiäni kaikkien kauhuksi. Toisaalta voitte kääntää tämän tyrmistyksen oman itsetuntonne nostatukseksi no en mää ainakaan yhtä paljoa oo lihonu ku Anni! Elikkäs 4 päivän ruokailut:
300g Budapest suklaakonvehteja,
melkeen puoli litraa lakritsijäätelöä,
noin 25 piparia,
melkeen kokonainen piparitaikina,
pari litraa glögiä,
litra Play maitokaakaota
kokonainen suklaabrownie-juustokakku

Voitte siitä sitten kuvitella mielessänne kuinka monta kiloa tähän mun jo ennestäänkin niin hoikkaan vartaloon on tullu tai on tulossa kun oon näitä syöny sängyssä maaten.





Perjantaina luin Veeran blogista postauksen, jonka suklaabrowniet juustokakkuraidoilla oikeen huusi mun nimeä. Valehtelematta syke nousi hitusen ihan vaan kun katselin niitä kuvia ja vilkuilin välilehteen auki jätettyä postausta pitkin päivää, voitte lukea mun vaahtoamista kommenttiboksistakin :DD

En sitten voinu itselleni mitään, enkä myöskään jaksanu enää vaan istua tylsistyneenä kämpillä kuudetta päivää putkeen, joten aloin leivontapuuhiin.






Oli muuten aivan älyttömän helppo ja nopea tehdä, ja jo itse taikina aivan taivaallisen hyvää! Ei siinä, kyllä itse lopputuloskin varsinkin kun se ehti mehevöityä jääkaapissa yön yli. Eikä ainakaan mun mielestä ollut yhtään niin ällömakeaa ja raskasta kuin olin ajatellut. Seuraavan kerran ajattelin tehdä tätä jo parin päivän päästä kun isä täyttää vuosia ja se tulee käymään täällä Jyväskylässä. Että joo, kannattaa kokeilla teiänki!

Tässä vielä ohje, jos joku ei jaksa mennä sitä Veeran blogista katsomaan :)


Suklaabrownie

2 munaa
115 g voita sulatettuna
2,4 dl sokeria
2 tl vaniljauutetta
0,6 dl sokeroimatonta kaakaojauhetta
1/8 tl suolaa
1,8 dl jauhoa


Tuorejuustoswirl

200 g tuorejuustoa
50 g sokeria
1 keltuainen,
1/2 tl vaniljauutetta

1. Uuni 175 C. Vatkaa munat keskenään, laita sivuun. Eri kulhossa sekoita sula voi, sokeri, vaniljauute, kaakao ja suola. Lisää munat seokseen, ja lopulta kääntele jauho sekaan. Kaada suurin osa brownievuokaan, mutta jätä hiukkasen kaapimatta.

2. Sitten tuorejuustoswirl. Vatkaa vatkaimella tuorejuusto, sokeri, keltuainen ja vaniljauute, kunnes ne ovat kuohkeita (n. 1 min). Lado lusikallisia brownietaikinan päälle ja lisää loppu brownietaikina päälle. Tee veitsellä pyörremäisiä (tai mitä vaan) kuvioita taikinaan ja paista 25-30 minuuttia 175 asteessa, kunnes taikinaa ei enää tartu esim. haarukkaan kokeiltaessa. Anna jäähtyä ennen leikkaamista!





Melkeen hävettää sanoa tää, mutta söin tuon koko leivonnaisen yksin alle vuorokaudessa :DD Jos joku vielä väittää, etten oo perso herkuille niin....

Vaikka oon mättäny kaikkea rasvasta sokeriin nyt koko viikon ilman yhtään mitään fyysistä työtä, niin mulla on tosi hyvä olo itseni suhteen! Monella ois varmaan sellanen hyiii mää oon niin läski, ällöttävää, nyt alkaa laihdutuskuuri, mutta mää oon vaan nyt syöny hyvällä omallatunnolla, koska 1.ei se itsensä syyllistäminen mitään muuttais 2.tiiän, että syöminen ja kaikki parantuu kuhan pääsen urheilemaan ja olemaan muutenki normaalisti 3.en malta yhtään oottaa sitä, että pääsen taas juoksemaan pitkiä lenkkejä iltasin, rääkkäämään itteeni salille ja juoksemaan sen säbäpallon perässä!!!

Olin perjantaina tuota kakkua leipoessa jotenkin aivan tosi onnellinen, hihkuin ja hyppelehdin täällä yksikseni enkä vaan voinu olla hymyilemättä, kuin tyhmältä se yksinään ollessa sitten näyttääkään.. Kuuntelin musiikkia pitkästä aikaa, viimeksi viikko sitten? Kamalan pitkä aika ilman musiikkia, harvoin tulee pidettyä viikkoa taukoa. Mun tauko tapahtui ihan huomaamatta kun oli niin hankala olo sairaana olemisen takia, ettei koko musiikkia hoksannut edes ajatella..

Tämänhetkinen lemppari!




Ellie Goulding - Human, tätä kuuntelin tosi paljon alkukeväästä ja nyt tää kappale on tosi nostalginen jotenkin!



Tässä taas pari biisiä, joita kuuntelin valehtelematta yötäpäivää kun olin vasta muuttanut jyppilään. Nämä biisit on just niitä, joita kuunnellessa on vaan vaikea olla paikoillaan ja hymyilemättä :D

Nause - Hungry hearts




Zedd - Clarity




Musiikki on mulle kyllä aivan älyttömän iso juttu, se herättää niin paljon tunteita ja siinä on yks parhaista keinoista, joilla saan oloni vaan jotenkin tosi onnelliseksi. Vaikea selittää! Saan musiikin kautta herätettyä pinnalle niin hirveästi kaikenlaisia tunteita, jotka tuntuu saavan mut melkeen pakahtumaan onnesta - toiset kappaleet taas repii sydämen auki kerta toisensa jälkeen jos vaan annan sille tilaisuuden.

Perjantai-ilta venähti sitten niinkin pitkälle kuin puoli viiteen, koska en vaan malttanu lopettaa kaikkien eri kappaleiden kuuntelua.... MUTTA heräsin kuitenki ihan pirteänä jo 10 jälkeen, joten suodaan tuo nyt mulle anteeksi tämän kerran :)

Anteeksi tästä maratoonipostauksesta :D!

Ois kiva kuulla miten teidän viikonloppu meni? :) Jos millään vaan viitsisitte vaivautua kirjottamaan ja kertomaan!

perjantai 22. marraskuuta 2013

Tumma ja tulinen



Nyt on lupaamani aika ensimmäisen postauksen, jonka tähtenä on hyvä ystäväni Elisa! Aivan mahtava neiti, luottoystävä, sydänkäpynen ♥ 




Elisa oli vähän kauhistunut kun hain kajaalin ja aloin piirtelemään rajauksia, vieläpä kun en antanu toisen nähdä itseään peilistä kun vasta kuvausten jälkeen. Oon vähän julma :D Neiti ei ois millään uskonu, että tällaset kissamaiset rajaukset vois sopia, eikä ilmeisesti ollut ikinä kokeillukkaan. Mun mielestä kissamaiset rajaukset sopii noihin silmiin harvinaisen kauniisti!

Toinen pieni järkytys oli kun hain huulipunan, jonka jälkeä toinen ei taaskaan saanut nähdä.. Mun mielestä niin kissarajaukset kuin punaset huuletkin sopii aivan loistavasti! Punaiset huulet tuo vaan kivasti väriä noiden tummien kutrien keskelle :) Kannattaa siis rohkeasti vaan kokeilla uutta, varsinkin jos joku suosittelee!




Sain inspiksen tehdä Elisalle tuollainen inkkarityyppinen letti, ja eihän tuohon tarvis kun pientä rekvisiittaa niin neiti ois ilmetty Pocahontas! Tuosta letistä lisää vaikka seuraavassa postauksessa, nyt keskitytään vaan näihin kuviin :)



Tämä jälkimmäinen on jostain syystä yks ihanin 'henkilökuva' jonka oon aikoihin nähnyt! Jotenkin niin aito, mutta silti kaunis. Aika klassisen kaunis vieläpä.

Näissä kuvissa Elisalla oli vaan nopeasti sutastu nuttura, josta tyttö kysyi pitäiskö tää avata. Mun mielipide oli ehdottomasti jättää se nuttura, ja melko hyvältähän se näyttääki! Huolettomat nutturat on muutenkin mun mieleen tosi paljon ja todistetusti niistä saa juhlavankin näköisiä yhdistettynä muuhun vähän panostetumpaan.

Tuo korun voima ja massiivisuus yhdistettynä tuohon yksinkertaiseen nutturaan miellyttää mun silmää suuresti. Paras asuste kuitenkin on aina se aito hymy, joka tekee näistäkin kuvista niin ihania. Muistakaa siis hymyillä!






Tässä olikin eka tätä sarjaa oleva postaus, mitä piditte?

Olin kyllä niin elementissäni kun pääsin ottamaan kuvia jostain toisesta! Asettelin hiuksia, korjailin meikkiä, siirtelin taustalla olevia juttuja, väkersin hiuksia ja kaikkea mitä vaan voi fiksailla. Elisa monesti naureskelikin, että mulla on sellainen innostuneen hullunkiilto silmissä ja perään pohdiskeli oonkohan mää väärällä alalla >:D

Jatkossa vois kyllä silleen panostaa enemmän, kun nyt nää kuvatkin otettiin vaan ihan fiilispohjalta hei mulla ois kamera mukana.. Kello oli jo melkeen puolenyön, oli luonnollisestikkin aika pimeää ja huono valaistus. Onneksi tuollainen kaistale vaaleaa seinää kuitenkin löytyi kun siitä poistettiin kello ja tauluja! Oli kyllä aivan tosi hauskaa, toivottavasti pääsis taas pian kuvailemaan jotain :) Kaverit rohkeesti vaa kertokaa jos haluaisitte kuvattavaksi! Siinä sitä oppii itse kukin, täällä ainaki yks joka tarvis lisää harjottelua :)



torstai 21. marraskuuta 2013

Mun kuvista ja niiden muokkauksesta


Koulukaverini ihmetteli facebookissa:

Mä nykyään usein mietin seuraavaa: kuka ottaa näitten muoti-yms-bloggareiden kuvat? Esimerkiks salilla kyykkytreenistä tai kaupungilla, kun on päivän asuvalinta esittelyssä - joka päivä. Kuka osaa vastata?

Tästä aiheesta keskusteltiin siellä sitten ja ite sytyin tähän keskusteluun ainakin oikein kunnolla :D Niin paljon, että päätin tehä aiheesta tai ainakin sen vierestä myös postauksen!
Mun kokemuksia siis kysyttiin, joten ilmeisesti heitä kiinnosti asia myös tällaisen diipadaapa-postailijan näkökulmasta, joka luonnollisesti on aika eri kuin esimerkiksi blogia työkseen pitävän.

Heidän, tai muiden isojen ja superhyvien blogien puolesta en siis osaa enkä aio sanoa mitään, kerron tässä nyt vain omasta bloggailustani ja näistä mystisistä kuvaaja-pohdinnoista!


Voiko ulos mennä ottamatta henkilökohtaista valokuvaajaa mukaansa? Siitä kuvailustahan pitäisi saada jo palkkaa!

Mun kuvien ottaja vaihelee tosi paljon. Se on vaan se henkilö, joka siinä mukana sattuu olemaan. Oli se sitten kaveri, äiti tai veli. Isää en enää pyydäkkään kun siitä ei tule mitään. "En ota kuvaa ennenku vaihdat tuon ilmeen!" ...:D Näiden peruskuvien ottaminen ei vie kuin muutaman minuutin. Enemmänkin, että toinen vain räpsäisee about 10 kuvaa. Näiden kuvien ei tarvikkaan olla mitään muotikuvastomateriaalia - ihan ku mitkään muutkaan kuvat olisivat >:D

Se ei vaadi hirveää ponnistelua kuvaajalta, ei vie aikaa eikä hirveästi edes vaivaakaan. Moni mun ystävä ihan tykkää nappasta nopeesti muutaman kuvan ja kysynkin oikeastaan vaan niiltä, joiden tiedän ottavan kuvat suht mielellään. On myös niitä, jotka itse kysyvät haluanko heidän ottavan kuvia.

Moni tuntuu kuvittelevan esimerkiksi ruokakuvien ottamista piinaavan pitkänä prosessina, jonka aikana ruokakin on jo ehtinyt jäähtyä. Miksi? Ei siinä mene kuin sen verran, että sitä kameran nappia painaa? :D Joskus joutuu painamaan kahdestikkin, mutta ei se hirveästi pitkitä sitä prosessia..

Ruoka on nopea kuvattava siksikin, ettei se liiku. No shit! Joten siitä on vaikea saada niitä "huonoja kuvia". Enitenhän aikaa kuvailuissa vie se kun joku elementti on pielessä. Monesti nämä johtuvat kuvattavasta: silmät on kiinni, kuvattava heiluu ja kuvasta tulee epätarkka, kuvattava puhuu ja suu on hassusti, jne.. Ruuan kanssa näitä ongelmia ei luonnollisestikkaan ole, ja siksi siitä on niin nopeaa ja helppoa ottaa kuvia. Vähän verrannollinen juttu tapahtuu muiden bloggaajien kanssa. He tietävät "miten olla" kuvissa, millon liikkua - milloin olla paikoillaan, tietävät osaksi jo etukäteen mikä näyttää hyvältä ja mikä taas ei. Siksikin kuvat saa otettua nopeammin kuin kameran edessä vieroksuvat osaisivat kuvitellakkaan.


Näiden kuvailuista pitävien kavereiden kanssa tulee sitten joskus etukäteen sovittua, että mennään ottamaan kuvia. Monesti kaverit tykkäävät lähtä ottamaan kuvia mun kanssa, sillä tilanne on vastavuoroinen - molemmat ottavat kuvia ja molemmat saavat kuvia. Kukapa ei tykkäis välillä saada kivoja kuvia itsestään! Sitäpaitsi se on kivaa ajanvietettäkin monesti kun miettii mitä tehtäis, "no mennäänkö ottaan kuvia?" Rentoa ja hauskaa - varsinkin kesällä..


Onko teillä joku perussäätö tavallisille tallaajille, jotka nopeasti räpsäsee kuvan?

Oon itsekkin tosi huono (ja laiska) noiden kameran säätöjen kanssa, joskus pitäs kyllä syventyä vähän tarkemmin noihin ja kysyä yhdeltä kaverilta lyhyttä opetustuokiota.

Monesti pyydänkin vaan sellaisia kavereita ottamaan kuvia, joiden tiedän yhtään osaavan/joille oon joskus näyttänyt nopeesti perusjutut/joiden tiedän olevan kiinnostuneita oppimaan.


Tällaisiin ihan nopeisiin perusjuttuihin kiinnitän ja käsken kuvaajaa kiinnittämään huomiota:

Taustan tulee olla hyvä, ei liikennemerkkejä tai muita rumia yksityiskohtia. Tämä on tärkeä varsinkin kun omistaa kameran, jolla ei hirveästi nojata syväterävyden varaan eli kun taustasta ei saa aivan suttusta, jolloin mitkään liikennemerkit sun muut eivät edes erottuisi.




Yhtenäinen tausta tekee kuvasta paljon seesteisemmän.



Tässä esimerkki siitä kuinka paljon pelkkä kuvan rajaus voi tehdä. Vielä perään muokattu kuva samasta kohdasta.



Tarkennus aina kasvoihin. Kuulostaa yksinkertaiselta, mutta tätä pitää sanoa melko monesti. Kun kasvot on tarkennettuna, niin suuntausta voi muuttaa tarkennuksen muuttumatta. Epätarkat kasvot saavat helposti koko kuvan näyttämään epätarkalta. Eri asia jos kiintopiste on tarkoituksella jossain muualla.


Rajaus silleen, ettei pää tai jalat katkea tyhmästi. Esimerkiksi tässä alemmassa kuvassa mua häiritsee vähän tuo rajaus. Tässä tapauksessa joko silleen että jalat näkyvät kokonaan, tai sitten rajaus selkeästi ylempää, vaikka niin että polvet just näkyvät.






... vai ootteko vaan niin velhoja Photoshopin kanssa?

Mulla ei oo ikinä ollu Photoshoppia, mutta ois ihan huippua osata muokkailla sillä! En vaan millään raaskis ostaa.. Nykynen muokkausohjelma on Photoscape ja se riittää mulle aivan loistavasti.

Muokkaan kuvia yleensä ainoastaan tekemällä kuvan värimaailmasta samansävyisen ja lisäämällä syvyyttä/kontrastia - joskus kirkkautta. Tuohon hommaan menee 10-30 sekunttia.
Värimaailman samansävyttämisen huomaatte selkeästi tuosta ylläolevasta kuvasarjastakin.

Joillain kuvilla on taas hauska alkaa leikkimään, ja eri sävyjen lisäilyillä saa yllättävän paljon aikaan. Tässä muutama ennen - jälkeen.









Vielä pari erilaista sävyä.







Eli värimaailman, valotuksen ja syvyyden muuttamisella saa aika paljonkin aikaan. Eikä aikaakaan tosiaan mene näiden säätöjen tekoon kuin maksimissaan 10 sekunttia, valinnanvaikeus vie enemmän aikaa jos sellaista tulee edes.

Eiväthän mun kaikki muokkaukset tietenkään ole näin suuria, valitsin tähän vaan sellaisia kuvia, joissa tuo muokkauksen tehokkuus näkyisi selvästi.

Mitä mieltä olitte tällaisesta postauksesta?
Saitteko vastauksia pohdintoihinne? Tuliko uusia vinkkejä? Kiinnostiko nähdä ennen-jälkeen kuvia?


Mulla ois myös idea, jonka haluaisin toteuttaa! Itseasiassa olen toteuttanut siitä jo yhden osan, vaikken olekkaan vielä julkaissut sitä :) Alan kuvailemaan ystäviäni (hirveä määrä kauniita tsirbuloita!) ja postailemaan heistäkin. Yleensä kukaan ei halua kuviin kun kameran vaan yhtäkkiä nostaa laukusta, mutta sovitusti ehkäpä! Musta on niin älyttömän ihanaa kuvata muita ja fiksailla heitä ja kaikkea, mutta aina on ärsyttävää kun ketään ei saa ikinä kuvata.. Mutta kuten sanoinkin, nyt etukäteen sovitusti ehkäpä! Laitan varmaan huomenna kuvat tästä ekasta neidosta, tuli kyllä niin upeita kuvia että tyttö oli itekki hämmentyny :D

Joten kuviin haluavat kaverit ilmoittakaa itsestänne mulle!!



Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...

@annnye

Kuukauden luetuimmat