keskiviikko 13. marraskuuta 2013

Täydellinen tiistai, melkeen


Tänään oli sellanen päivä, jota vois sanoa melkeen täydelliseksi arkipäiväksi! Vielä kun nyt illalla ehtis ja jaksais katsoa jakson hyvää sarjaa eikä tarvis mennä yksin nukkumaan, niin ois kyllä aivan täydellinen päivä. Nyt teitä luonnollisesti kiinnostaa ihan pirusti, mitä mun loistavaan päivään on kuulunu, joten minäpä kerron!

Päivällä luin Elisan kans, molemmat omia juttujamme, mutta seurasta on vaan paljon hyötyä! Yksin ei sais oikeen tehtyä senkään vertaa.. Lukemisten jälkeen käytiin ostamassa molempien ekat puhelinlankaponnarit! Oli kyllä yllättävät ne, ei katkassu yhtään hiusta vaikka kuin revin sitä irti ja laitoin miten käkkärälle!! Kummatki vaan mietittiin miks ollaan vastustettu näitä niin kauan.. >:D





Te, jotka kadehditte mun hiuksia, niin kattokaa nyt näitä.. Tarviiko ees sanoa mittää :D Suunnilleen saman mittaset ku mulla, mutta aivan taivaallisen paksut ja hyväkuntoset, ihan silkkiä latvatki!


Sitten mentiin salille ja salilta suoraan meiän viestijöiden sählyvuorolle ja sieltä asiaankuuluvasti Filmtowniin ostamaan karkkia. HYI että mua ällöttää nuo karkit tuossa. Miksi niitä pittää aina ostaa niin paljon. Ja miksi me Elisan kans mentiin ihan fiiliksissä ostaan karkkia reenauksen jälkeen vaikka just aamulla puhuttiin, että nyt alkaa terveellisesti syömine ja hommataa molemmat kunno six packit!! Jooooo. Eilisten reenien jälkeen käytiin kaupassa ostamassa suklaapatukoita, pakastepullapussi ja litra maitokaakaota. Myös silloin aamulla olin päättäny skarpata. Eihän tuohon meiän six packki haaveiluun menny ku 5h nii oltii hihkuen astumassa sisään Filmtownin ovista :-D Ehkä sitten huomenna....

Sählyn jälkeen kävin kämpillä vaihtamassa vaatteet ja suuntasin nälkäkuoleman rajamailla keskustaan. Isi laittoi aamulla viestiä "olisin tänään jyväskylässä, maistuisko ravintolaruoka?" Hmmm, ootas ku mietin. Nuudeli tai ravintolaruoka.. Tällä kertaa päädyin kaikkien yllätykseksi isin kanssa ravintolaan syömään. Mentiin Torreroon, jossa en oo ikinä ennen käynykkään. Oulun Torreron sisäänkäyntiä oon monesti vilkuillu kiinnostuneena, mutta siihen se tutustuminen on aina jäänytkin.
Paikka oli tosi fiini ja viihtyisä, tunnelmallisuudellaan suurimmasta osasta ravintoiloista poikkeava. Ruoka oli hyvää ja seura mitä parasta! Ihanaa kun isillä monesti on töitä jyppilässä päin tms, niin saan suht usein nähdä sitä tuolleen ja vaihdella kuulumisia :)





Joku alkupala sienikeitto ja jotain leipiä pestolla. Rakastan muuten kun leivässä on siemeniä!!


On ihan huippua kun isikin jo tietää, ettei ruokaan saa koskea ennenku oon napannu siitä kuvan nopeeta. Ruokia on muuten tosi kiva kuvata! Niistä ei vaan saa huonoja kuvia, ne vaan näyttää siltä miltä näyttää, tiiättekö :D




En kirjottanut mitään isänpäivä-tekstiä, enkä laittanut minnekkään vanhaa enkä uutta kuvaa musta ja isästä, enkä aikonut kirjoittaakkaan. Tänään kuitenkin muutin mieleni.

Isä on mulle tosi läheinen, niin älyttömän rakas, tuki ja turva. Hirveästi samanlainen kuin minä. Oon periny isältäni tietynlaisen järjen ja rauhallisuuden, en oo yhtään sellainen sähläävä hösöttäjä. Oon joskus ajatellut isän olevan tietyllä tapaa vähän sellainen yksinäinen susi, ja tunnen itsessäni paljon samaa. Pidän ihmisten seurasta, mutta pärjään ilman sitä, ja monesti oon tyytyväinen kun saan vaan olla yksin.

Oon ollut surullinen, itkenyt kuinka sydän on särkynyt ja kaikessa ärsyttävän toteavassa totuudenmukaisessa yksinkertaisuudessaan isä on silittänyt ja sanonut elämän olevan sellaista. Kyllähän se silloin vähän ärsytti, et sää voi sanoa vaan tuolleen, mutta tottahan se on. Ja joskus on vaan hyvä todeta asioiden olevan kuten ne ovat, ei alkaa ylitse dramatiosoimaan ja nautiskelemaan turhimmillakin yksityiskohdilla.

Isä saa mut nauramaan, monesti nauran siksi kun isä näyttää mun silmiin niin hassulta hölmöine juttuineen, mutta tiedän sen olevan osa sitä huumoria. Mun nauru on melkeen kuin sellaista hellyyttävää myötähäpeää!

Moni tuntuu pystyvän juttelemaa parisuhteistaan, tunteistaan, entisten kaipaamisesta ja uusista ihastuksista vain äitinsä kanssa. Ylipäätään siitä miten ihmissuhteet toimii ja miksi ihmiset toimivat mitenkin tietyissä tilanteissa. En koe millään muotoa vaikeaksi soittaa isille ja kertoa jostain uudesta ihanasta ihmisesta, missä oon sen tavannut ja mitä ollaan puhuttu. En myöskään niistä vaikeammista asioista, kun joku tekee surulliseksi, jättää lojumaan epätietoisuuteen ja kuinka pahalta se musta tuntuu. Voin puhua kaikesta kummalle tahansa vanhemmalle, ja se on ainoastaan hirmuinen rikkaus! Ovathan naisten ja miesten mielipiteet ja reaktiot aika erilaisia iästä riippumatta. Parasta on myös se, kun isiä oikeasti kiinnostaa auttaa ja pohtia näitä mun kanssa. Se saattaa joskus kysellä onko joku laittanut viestiä, ihmetellä miksen oo vähään aikaan puhunut jostain tyypistä jne.

Isä on aina valmis auttamaan ja pohdiskelemaan mun kanssa ihmissuhteita, isi miks tää laitto mulle taas tällaisen viestin? mitä mun pitäis ajatella tästä? miltä kuuluis tuntua...? mistä tietää että..? Ei ole kauaakaan kun isän kanssa pohdiskeltiin ihmissuhteita monta tuntia putkeen. Arvostan niin paljon isän mielipiteitä näissä asioissa. Ne mielipiteet ovat neutraaleja, kypsiä ja koruttomia. Niissä ei oo sitä kutkuttavaa asioiden pyöristelyä, vaan ne ovat totta. Ikäänkuin tarkoittaen "näin ne asiat vaan menee, eikä se ole oikein eikä väärin". Kaikista tärkeintä isän mielipiteissä on puolueettomuus. Isä ei suhtaudu mihinkään kertomaani malliin "siitä tyypistä en halua kuulla mitään, sitä vois käyttää vaikka tikkatauluna mun puolesta!", sillä eihän ne päätökset ole kenenkään muun kuin minun itseni tehtävissä, ja jotenkin isä tietää sen, ymmärtää ja osaa arvostaa sitä.

Tänäänkin isä oli jo menossa nukkumaan kun halusin vielä puhua yhdestä mua ahdistavasta asiasta. Lauantaina olisi päällekkäin Inspiration Blog Awards, jonne oon ollut menossa jo kuukausia enkä oo malttanut odottaa näkeväni monia ihmisiä siellä, ja eka runkosarjapelini kun jatkoinkin taas pelaamista. Isä kuunteli mun pitkääkin selitystä miksi haluaisin mennä minnekkin ja sanoi sitten, että minuna menisi blogigaalaan. Kuinka moni isä voiskaan olla silleen "no sen nyt on vaan joku turhanpäivänen blogijuttu, mee sinne peliin!"


Isä aina halaa mua, sanoo muruseksi, isin prinsessaksi ja sen isin pikku tyttö -fiiliksen huomaa helpostikkin siitä miten suloisesti ja hellyyttävästi isi puhuu mulle :D Tuo tuplaantui ehkä muutama vuosi sitten ja musta tuntui, että isä huomasi jotenkin kuinka nopeasti minä, isän pikku tyttö, oon kasvamassa isoksi, ja tajusi siinä olevan jotain niin arvokasta, että siitä jutusta täytyy pitää kiinni ja sitä täytyy varjella.
Mää en oo kuitenkaan koskaan ollut mikään isin lellikki, oon käynyt lukioaikani töissä ja isä on sanonut, että maksa ja osta juttus ite, oot aikuinen töissä käyvä ihminen. Olihan se monesti ärsyttävää kun kaverit sai porukoiltaan melkein saman summan kuin minä töissä käydessäni. Senkin takia myöhemmin sain vähän rahaa takautuvasti siitä lukion aikana työskennellystä ajasta, koska kyllähän sen kuuluiskin olla vaan ikäänkuin plussaa. En oo ikinä myöskään ollut sellainen, että viitsisin pyytää rahaa, ellen sitten oikeasti ole kriittisesti tarvinnut johonkin. Nyt kun isi osti mulle tän uuden läppärin, "kyllähän mää sulle tuollaiset perusjutut ostan, pitäähän sun pystyä tekemään kouluhommatkin", ja olin samalla vähän katseltu uusia lenkkareita -joita isi ei missään vaiheessa alunperin ollut halunnu sponssata- niin isi sanoi että lenkkarit saan kuitenkin ostaa itse. Ymmärtäen vastasin tottakai, jonka jälkeen isi katsoi mua ja sanoi sellaisella äänellä, jolla puhutaan koiranpennuille "voii, ei sulla kultapieni oo itelläs varmaan yhtään rahaa? Kyllä isi sulle nyt ne lenkkaritkin ostaa, kunhan muistat mua sitten kun oon vanha.."




Isi saattaa vieläkin kysyä, haluanko että se tulee peittelemään ja sanomaan hyvää yötä :') Monesti silloin laitan sen vähäksi aikaa myös silittelemään mun hiuksia.


Meillä ei oo isin kanssa koskaan ollut pienintäkään riitaa mistään. Jos mulla menee hermo sen käytökseen tai puhumisiin ja ärähdän vähän, niin se on heti koiranpentukatseella anteeksipyytävästi silleen "nooo, älä nyt isille äyskäröi..." ja siihen tilanne sitten loppuukin. >:D


Paras ehkä kun ehkä vuosi sitten oltiin syömässä isällä minä Jesse ja isä. Olin syönyt jo lautaseni tyhjäksi, Jesse söi vielä, isä hääräili jotain muuta keittiössä ja otin puhelimen hetkeksi käteen, että luen tulleen viestin, niin isä vähän ärähtää pitääkö sen puhelimen olla syödessäkin kädessä. Minä ärähdän takaisin, että no anteeksi nyt kamalasti en tienny, että siitä ois jotain haittaa kun tässä on vähän tämmönen tauko.
Menee minuutti ja isi huhuilee keittiön toiselta puolelta "täältä tulis kohta Annille jälkkäriksi ihanaa suklaakakkua.."
Muistan ikuisesti sen kun Jesse nosti katseen ruuastaan ja katsottiin toisia just silleen "awwwwh" pikkusenko isi on hellyyttävä, yritä tuollaselle sitte olla ees hitustakaan äksy mistään :D




Isän seurassa on aina niin hyvä olla. Rakastan sitä kun oon isän luona, ollaan molemmat kotona, tehdään omia juttujamme kiinnittämättä toisiimme juurikaan huomiota, mutta sen läheisyyden tuntee. Saa olla rauhassa ja yksin vaikka onkin samalla toisen seurassa. On seesteinen ja turvallinen olo.


Isi on aina tosi kannustava, sanoo kyllä mitä mieltä on asioita, kuten näistä mun tatuoinneista, mutta tietää kuitenkin mun tekevän itse päätökset loppupeleissä. Isi ei yritä laittaa mua kulkemaan tiettyä polkua, neuvoo ja ohjaa, mutta antaa mun tehdä itse valintani, jotka milloinkin näen parhaaksi. Oonhan sentään "aikuinen" ihminen, ja jos joku juttu ei menekkään aivan putkeen, niin siitä vaan oppii tulevaisuutta varten.

Isi ei oo koskaan, ikinä hetkeäkään saanut mun oloani sellaiseksi, etten kelpaisi. Ja se on paljon.


Käyttäkää aikaa ja vaivaa siihen, että pysytte läheisinä vanhempienne kanssa. Siinä on kaksi aivan älyttömän isoa ja tärkeää osaa elämäänne. Katuisin eniten mistään sitä, jos en näyttäisi vanhemmilleni tarpeeksi kuinka rakkaita he ovat ja kuinka kiitollinen olen heille aivan kaikesta.

Kiitos kun olette olemassa !



22 kommenttia:

  1. ihana sun isi <3 aloin melkee poraa ku luin tätä! :)

    VastaaPoista
  2. Tosi kauniisti kirjoitettu! :) <3

    VastaaPoista
  3. Tuota sepustusta sun isästä luki kyllä hymy huulilla, meidän iseissä on jotain samoja piirteitä. Hyvä isähahmo on kyllä jumalaton lahja lapselle :) Ja voi ihanat! Innosta pinkeinä menitte filmtowniin karkkeja hakemaan, ahahah :D Mä oon ihan samanlainen, että oon innoissaan kun lapsi kun pääsee syömään karkkia tai muuta herkkua... Never grow up!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. :'') Sun isäs kuulostaa sitten aivan mahtavalta tyypiltä! Ja joo, hyvä isähahmo on kyllä aivan mahtava lahja! :) Aina pitääki pysyä vähän lapsenmielisenä ;D

      Poista
  4. Aw täällä tuo teksti kosketti niin et nyt ihan naama märkä ku sait mut niin herkistyyn tuolla kirjoituksellasi! :) tuo ihan parasta että on läheinen vanhempien kans! Mulle isä on sanonu että kotiin saa aina tulla, aina <3 ei oo semmosta etteikö ovet ois auki <3 rakastan niitä! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voiii :)! Se on kyllä ihan mahtavaa kun on niin läheiset vanhemmat! On parasta tietää, että aina on lämpimästi tervetullut ja kaivattu.. Saahaan kyllä olla kiitollisia<3

      Poista
  5. Noni. Itku tuli. Siksi että kuulostaa aivan ihanalta toi sun isä, ja siksi että jumatsukka tuli ommaa isää ikävä. Vaikka nähhäänki melkee joka viikonloppu ja välimatkaa on vaan sata kilsaa.:D
    Tuntuu jotenkin mahtavalta että pystyt kertoon kaiken sun isälles ja juttelette nuin palijon. Ja ehkä musta vähän hassuakin, koska mun isä on tyypillinen suomalainen juntti ja juro mies. Tunteista ei puhuta ja ei se kylllä mistään muutenkaan paljoa puhu mutta sit ko se suunsa avaa, ni sieltä satelee kannustusta ja rivien välistä luettuna huomaa kuinka paljon se oikiasti lapsiaan rakastaa. Mutta ne hiljaset teot ja hetketkin on se meän isän juttu. Saatetaan vaa lukea samalla sohvalla monta tuntia hiljaa kummatki omia juttujamme tai hörötellä telkkarin ääressä jotai iha hömppää ohjelmaa. Ja se on ihanaa. <3 isät on ihania :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. ja sori tukin aina höpöttelemäään tämmösii maratoonikommentteja tänne :D:DD

      Poista
    2. No ihana sinä!! Musta sitäpaitsi tuntuu, etten saanu puoliakaan isä ihanuuksista kuvailtua tänne, ei näitä asioita vaan pysty sanoin selittämään.. Siis on munkin isä toisaalta sellanen, mutta sitten näistä pikkujutuista ja kun syvällisiä puhutaan, niin huomaa että onhan siellä pinnan alla niiiin paljon muutakin! Että kannattaa alkaa vaan jutteleen isäs kans asioista ja kysyä mitä se aattelee mistäkin, voit yllättyäkkin kuinka se saattaa innostua juttelemaan kaikesta :) Ja sehän on ihan sama huomaako ne asiat ääneen vai rivien välistä, pääasia että ne huomaa jostain :) Hahah me ei voida katsoa hömppää, se menee aina niin että isi tulee viereen seisomaan ja naureskelemaan "ei tsiisus mitä sää taas katot täällä" ja mää aina ärsyynnyn ja laitan pausen siks aikaa että se on menny pois :DDD Mutta tiiän mitä meinaat tuolla!! Isät on ihania<3

      Poista
    3. Niin ja ei tosiaankaan haittaa mitään!! Ihanaa vaan kun tuut jättään kunnon kommentteja :)

      Poista
  6. Ää Anni senki itkettäjä, kohta on meno töihin ja mulle tulee tippoja linssiin! Isäs kuulostaa aivan mahtilta!!!! <3 :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Anteeksi!! :D Kyllä sää pärjäät<3! Se onkin 8) Hyvvää työpäivää :)!

      Poista
  7. Voooi miten ihana teksti.♥ ja ihana isi sulla! :)

    VastaaPoista
  8. Oi että onpas kauniisti kirjoitettu teksti! ♥

    VastaaPoista

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...

@annnye

Kuukauden luetuimmat