keskiviikko 6. marraskuuta 2013

Ylität raskaat veet












Sinä kiipeät hattaravuorta ja koitat päästä huipulle ennen iltaa


Olin melko vasta yli viikon kotona Oulussa. Yleensä kaikki surkuttelevat sitä kuinka joutuvat palaamaan takaisin ihanan kotivierailun jälkeen. Kaikki tuntuvat haluavan jäädä kotiin, tuttuihin maisemiin vanhojen ystävien luokse.

Palataanpa ajassa hieman taaksepäin.


On perjantai, tunnin päästä minun kuuluisi olla matkalla Ouluun. Istun autossa, on lämmin ja hyvä musiikki soi, katselen vieraita maisemia, jotka ovat melkein kokonaan ensilumen peitossa. Minut valtaa voimakas hyvä olo, käännän katseeni sivuikkunan maisemiin enkä voi olla hymyilemättä. Miksei tämä hetki voisi jatkua aina? Miksen voisi päästä tällä kyydillä Ouluun, en ole vielä valmis luopumaan tästä hetkestä. En halua lähteä, en halua mennä Ouluun. Miksei perhe voisi olla täällä tai edes vähän lähempänä. 

Viisi tuntia myöhemmin ajetaan puolen yön aikaan Oulun keskustan läpi, Raksilan jäähallin vierestä. Täällä on niin pimeää, kylmän ja karun näköstä. Jyväskylässä on paljon valoja ja kaupunki hehkuu jotain mystistä lämpöä, sellaista josta Oululla ei ole tietoakaan. Olen aina pitänyt Oulusta ja vaikka olen kuullut kuinka muualla on kauniimpaa, olen aina pitänyt itsepintaisesti kiinni siitä ajatuksesta, että Oulu on ihana, täällä on kotoisaa ja hyvä olla. Nyt en kuitenkaan tunne enää mitään vetoa koko paikkaan, kaupunki tuntuu ihan vieraalta. Vähän pelottavaltakin tummine katuineen, tuttuine rakennuksineen, jotka ovat parin kuukauden aikana muuttuneet vieraiksi.

Koti on ihanan lämmin, niinkuin aina. Täällä on kotoista ja hyvä olla. Äiti on jo menossa nukkumaan, mutten malta olla häiritsemättä, on niin paljon kerrottavaa. Paras kaveri leikkii olohuoneen matolla Romeon kanssa. Äiti käskee seurustelemaan Ullan kanssa, ehditäänhän me puhua aamullakin. Kolmannen kerran käsky tehoaa ja tehdään kaakaot. Ulla kuuman ja minä kylmän, kotona on niin lämmin tunnelma että se lämpö riittää mulle.

Kavereita on ihana nähdä pitkästä aikaa. Asiaa on niin paljon, että illalla menen nukkumaan ääni käheänä. Naurattaa, olen puhunut melkein kuusi tuntia putkeen ja sinä aikana saanut pitkästä aikaa nähdä kahta ihanaa ystävää ja syödä ihan liikaa Makuunin karkkeja.

On sunnuntai, olen ollut Oulussa kaksi päivää. Heitän pikkuveljen ja tyttöystävänsä baariin juhlistamaan syyslomaa. Ajan parin korttelin päähän hiljaiselle sivukadulle ja pysähdyn kuuntelemaan musiikkia. Radiosta soi Petri Nygård ja purskahdan itkuun. En halua olla täällä enään, haluan takaisin Jyväskylään, pääsisinköhän takaisin suunniteltua aiemmin? On vaikeaa katsoa puhelimeen tulevia ihania viestejä, tuntuu niin ristiriitaiselta. Suunnitelmista poiketen ajan äidin luokse ja kuten luotankin, vartin jälkeen pystyn jo nauramaan itselleni, myös äidille. Ymmärrän itseäni taas paremmin, tiedän että mun paikkani ei olekkaan Oulussa.

Ahdistus ja surumielisyys ei ole vain alkukankeutta, se ei ole lähtenyt vieläkään. Olen ollut täällä kuitenkin jo viikon. Jyväskylässä olen onnellinen, siellä olen iloinen ja motivoitunut, voin tavoitella unelmiani ja nauttia upeiden ihmisten seurasta, nauraa ja tehdä mitä haluan. Oulussa tunnen oloni yksinäiseksi ja irraliseksi. Täällä on asioita, jotka tuovat pintaan ikäviä muistoja. Asioita, jotka nostavat mieleen kauniita muistoja. Ne ovat kuitenkin vain muistoja, eivätkä mitään muuta. Haluan pitää ne muistot kultakehyksissä ja varjella niitä, mutta täällä olen liian lähellä näitä muistoja. Näin lähellä ne saavat mahdollisuuden herätä henkiin. Joskus tunnen haluavani nostaa nämä muistot kuolleista, mutta tiedän ettei se olisi oikein. Niillä on syy olla siellä, ja sen vuoksi niiden kuuluu siellä pysyäkkin. Täällä olen liian heikko houkutuksille, liian kykenevä tekemään itse itseni surulliseksi.

Koko matka takaisin Jyväskylään sataa vettä. On aivan harmaata, pilvet tuntuvat tippuvan päälle, tien päällä ei liiku hirveästi muita. Enää hetki niin olen päässyt takaisin. Innostus hiipii mieleeni, saavumme Jyväskylään ja päivän ensimmäinen auringonsäde läpäisee raskaan pilviverhon, niin kaunista. "Niin kaunista?" mietin. Täällähän on aivan harmaata ja sateista, eikä kello ole kuin vasta 11 aamupäivästä. Kai ne on ne kuuluisat vaaleanpunaiset lasit, joiden läpi katselen kaupunkia.
Täällä tunnen itseni niin vahvaksi, niin onnelliseksi.

Vielä tänäkin päivänä, tällä hetkellä keittiössä istuessani ja tätä kirjoittaessani tunnen tuon. Täällä oon onnellinen. Vahva. Kaikki on mahdollista. Täällä mun kuuluukin olla 






38 kommenttia:

  1. Sulla on yleensä tosi kivoja vaatteita ja asukokonaisuuksia ja siks ehkä aina sillontällön ihmettelen joitain juttuja niissä.. Esim tuossa asussa nuo kengät ja tuo laukku pisti jotenki silmään eikä ne musta sovi yhtään tuohon:D mutta tietty kaikilla on ja saa olla oma tyylinsä pukeutua!!:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Haha niinhän se aina menee :D Ja mää oikeestaan laitan päälle vaan mitä tuntuu, että haluan laittaa :) Jos joku ei sovi aivan täydellisesti yhteen niin mitä sitten, tiiäkkö! Tottakai joskus tulee mietittyä tarkastikki mitä laittaa ja mikä sopii minkäki kanssa, mutta yleensä en jaksa miettiä juurikaan :) Esim tässä kuvan tilanteessa tulin noilla kamoilla jkl-oulu, iso laukku että mahtuu kaikki tavarat (toin tuossa kaiken:D) ja pitkät kengät siksi ettei ois kylmä.. Eli käytännössä nää mun asut on sellasia "arkisia" asuja oikeastikki mitä mulla on päällä, eikä vaan sellasia että valitsen kaikki kaapin hienoimmat pelkästään kuvia varten :) Kiva kuitenki kuulla aina mielipiteitä mikä sopii ja mikä ei, ite on monesti sitäpaitsi niin vaikea aatella nuita :p Ja kaikilla on omat mielipiteensä, se on vaa huippua! :)

      Poista
  2. Jyväskylä on jees, Oulu buu :D mut kiva kuulla, et viihdyt täällä :) mistä muuten löysit kämpän?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hahahah :D No älä! :) Ja jos tarkotit, että mistä päin jyppilää niin tässä aika lähellä seminaarimäen yliopistorakennuksia :)

      Poista
  3. hitto! yritin äsken kommentoida mun ipadilla mutta se meni jotenki päin honkia :D mutta niiin piti kommentoida siis että ihanaa ku sait puettua sanoiksi ton saman fiiliksen mikä mullaki on oulusta nykyään! en vaan viihdy täällä enää yhtään ja lasken suunnilleen päiviä että pääsen muuttamaan täältä pois. Oot ihana <3 pakko tulla mahollisimman pian käymään sun luona siellä ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No nyt onnistu kuitenki! :D Nii-in.. Ja vielä kun sen huomaa paremmin vasta sitten kun on jo muuttanut ja sitä kautta on etäisyyttä tarkastella asioita :) Tuuha kyllään!<3

      Poista
  4. Pystyn NIIN samaistumaan tähän tekstiin! Mulle tulee ihan samanlainen tunne, kun oon käymässä pohjoisessa kotikotona - ihmisiä on ihana nähdä ja perheen kanssa on mahtavaa viettää aikaa, mutta nykyiseltään se ympäristö pistää vain ahdistamaan. Jyväskylästä onkin tullut mulle se oikea koti ja tänne on aina mahtavaa palata :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niimpä! Perheen ja tietyt ihmiset jos vaan sais siirrettyä vähän edes lähemmäs niin muuten sinne riittäis vieraill paaaljon harvemmin :) Oishan se silti kiva joskus käydä kuitenkin katseleen vanhoja maisemia, onhan niissä kuitenkin se tietty tunnelma, oli sitten hyvä tai huono :D Ihanaa kuulla, että sullakin menee noin :')

      Poista
  5. Minkälainen kyyti oli, millä olisit Ouluun asti halunnut jatkaa? Onko sulla joku mies?;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Autokyyti ;-) Ja miksi joku mies just?? ;-)

      Poista
    2. Teksti vaikuttaa sellaiselta, et olis ihastusta ilmassa:)

      Poista
    3. En mää sitä kieltänykkää, ihmettelin vaa miks just 'mies' ;D Mut kuha höpötin :) Eiköhä nää selviä aikanaa jos on selvitäksee!

      Poista
  6. ihana,rehellinenkin teksti.

    VastaaPoista
  7. Mulla on aikalailla samat fiilikset kun sulla, mutta päinvastaisista paikoista :D Aina, kun käyn Äänekoskella, ahdistun miettiessäni jos mun olisi pakko jäädäkin sinne. Se tuntuu niin jotenkin tuppukylältä ja siellä on koettu niitä kauheimpia muistoja, jotka palaa selvänä mieleen kun käy siellä. Tai Jyväskylä, sekin on niin lähellä Äänekoskea, että se tuntuu jotenkin hirveän pieneltä ja läpikolutulta paikalta. Mutta kotona on kuitenkin aina ihana ja lämmin olla, toivoisin vaan että mun porukat asuisi lähempänä Oulua! Oulussa taas on sitä maagisen suurkaupungin tuntua, kun täällä on niin paljon kaikkea. Ja on aloittanut tavallaan puhtaalta pohjalta, kaupungissa jossa luo taas uusia muistoja. Tämä oli kaunis teksti :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Varmasti mullakin ois noin jos ne muistot ois täällä! :) Eli ihan tismalleen taidetaan kuitenkin ymmärtää toisiamme tän asian suhteen, vaikka kaupugit nyt heittääkin päikseen :D Puhtaalta pohjalta, sitä mää oon just miettinykki!! Kiitos verppa! :')

      Poista
  8. Ois kiva jos joskus tekisit postauksen sun asunnosta. Laittelisit vaikka joitain kuvia :) Ja sä olet aina niin kaunis, tilanteessa kuin tilanteessa! Laitappa joskus kuva kun oot just heränny;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No tästä nykyisestä asunnosta en kyllä ennää tee kun muutaman viikon päästä ois muutto, mutta siitä kämpästä sit kyllä! :) Ja ei tarvi mennä yhtään pidemmälle ku edelliseen postaukseen niin siinä oon just heränneenä ;)) Mutta voisin kyllä laittaa sellasia normikuviaki eikä ainoostaan tuollasia noin lähikuvia :)

      Poista
    2. Miksi sä muutat ja tuleeko se sun nykyinen kämppis mukaan?:)

      Poista
    3. Kerron sit! Ja ei tuu, mutta ei oo mitään riitoja tai sellasia kiinnostavia syitä haha :D

      Poista
  9. Mulla on tasan samat fiilikset, mutta Iisalmesta. Siellä mulla ei ole mitään muuta kuin perhe. Kaikki läheiset ystävät asuvat muualla enkä tunne itseäni kotoiseksi Iisalmen nurkilla. Paikka on täynnä vain ikäviä muistoja ihmisistä ja ajoista peruskoulun aikaan, jotka välillä kummittelevat mielessä. Tosi kiva postaus oli kuitenkin :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ai oot Iisalmesta! Voin hyvin kuvitella tuon.. Oulu kun kuitenkin on silleen iso kaupunki ja siellä on edelleen paljon ystäviä ja se silti tuntuu tuolta, niin voin kuvitella vielä tuollaisen pienen paikan ilman ystäviä.. Mutta eipähän sun siellä tarvi enää olla ku sen verran mitä haluat perheen luona mennä käymään! :) Kiitos!

      Poista
  10. Tosi hyvä teksti ja voin samaistua! Mulla tosin niin, että oon muuttanut Rovaniemeltä just Ouluun :-D Rovaniemellä on ihana käydä ja nähdä perhettä & kavereita, mutta tuntuu ettei kuulu sinne enää ja mun paikka on nyt täällä Oulussa. Jännä juttu, koska vielä puoli vuotta sitten vannoin että muutan minne tahansa muualle paitsi tänne :DDD Mut täällä ollaan ja elämä on ihanaa! <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hahah ikinä ei kannata vannoa mitään, ne on just niitä juttuja, jotka tulee joskus sitten tapahtumaan ;D Ihanaa, että sää oot nyt löytänyt oman paikkasi! Kyllä mää uskon, että joskus ehkä joidenkin vuosien päästä se tunne Oulusta voisi palatakkin, kunhan saa nyt vähän levähtää muualla :) Ihan paras tuo viimenen lause kaikessa yksinkertaisuudessaan!<3

      Poista
  11. <3 kyllä susta puheitten ja ilmeiden perusteella huomas että joku sinne jklään vetää ;) t. Makuunikamu ps. Taas tekee mieli makuunia!!! Sun ouluvierailujen syvälliset juttelut ja karkit vois ottaa tavaksi!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hahah jaahas >:D Mulla ei tee, söin just iha hulluna pinaattilättyjä.... Todellakin täytyy ottaa tavaksi, just nytki ois tarvetta sellaselle tuokiolle<3 Sun pittää kans tulla tänne kuha ehit!

      Poista
  12. Kauniita kuvia sulla ja iteki oot superkaunis! :) Käyhän toki tsekkaamassa minunki vasta aloitettua blogia, ja lukijaksikin saa liittyy, mikäli kiinnostuit. :)

    http://mylifeandmystoryy.blogspot.fi/

    VastaaPoista
  13. Itse olen kotoisin aika pieneltä kylältä, ja muutin sieltä pois vähän ennen yläastetta. Sen jälkeen oon asunu vähän isommassa kunnassa, mutta kaipaan kotiin, tuonne pienelle maalaiskylälle. Epäilen vaan, että se johtuu siitä, että kaikki tyhmät teot, murrosiän idioottimaisuudet ja "paskat jutut" on tullu koettua tässä kunnassa, jossa kuitenkin kaikki toisensa tuntee ja jutut kiertää, samoin kuin missä tahansa yhteisössä. Tuolla pienellä maalaiskylällä sitä oli niin viaton, kun ei nuorena kerennyt kauheasti vielä pöljäilemään, eikä muutkaan välttämättä kerenneet pilailla sun kustannuksella. Helposti lähtee pakoon kaikkia niitä ikäviä muistoja, ja ikäviä tunteita. Niin minäkin tekisin, lähtisin täältä heti kun voisin. Ai miksen voisi? Niin, kai sitä on sen verran masokisti, että nauttii niiden huonojenkin muistojen muistelemisesta, jotka kuitenkin opettivat jotain. Ehkä minäkin, vielä jonain päivänä, kun oon iso poika. :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Onhan siinä kotipaikassa aina jokin viehätys, oli sieltä sitten hyviä taikka huonoja juttuja. Ei ikinä tuu olemaan toista paikkaa, jossa on kasvanu ja kokenu kaikkea, joten onhan se aivan ymmärrettävääkin :) Eikä siinä mitään väärää ole! Mulla itselläni vaan tällä hetkellä mieli huutaa etäisyyttä siihen paikkaan, mutta en ollenkaan väitä ettenkö voisi sinne sitten vuosien päästä eri tilanteessa muuttaa kokonaan takaisin :) Nyt on tämä hetki ja tämä hetki sanoo näin, se riittää nyt! Mua itseäni jopa vähän kammotti lähtä pois Oulusta, oisin halunnu jäädä siihen tuttuun ja turvalliseen, mutta näin jälkeenpäin -jopa muutaman kuukauden jälkeen- voin vaan todeta, että onneksi lähdin :)

      Kunhan kuuntelee itseään tämän asian suhteen, se on ainoa mikä oikeesti merkkaa! Ja sää vaikutat kyllä kuuntelevankin :) Huippua, tuuhan sitten kertoon miten asiat on muuttunu kun oot kasvanu isoksi ;D

      Poista
  14. Ihania asukuvia.Laukku on täydellinen :)

    http://kaika85.blogspot.fi/

    VastaaPoista
  15. Ihanasti kirjoitettu <3 voin yhtyä moneen asiaan. Juuri tuon takia jokaisen pitäisi uskaltaa joskus muuttaa ja kokeilla "jotain uutta" :) monet eivät edes ymmärrä, miten hyvin tai huonosti kotikaupungissa asiat ovat! Mulle Tampere on AINA koti ja ikävöin perhettä ja ystäviä joka päivä, mutta en kuulu sinne. Sielä en ole "se Siiri" joka voin/haluan olla. Sielä asuvat ihmiset eivät inspiroi minua, toisin kuin täällä. Maailmassa pitää vain löytää oma paikkansa, ja sekin voi muuttua ajan kuluessa. Ihana kuulla, että viihdyt uudessa kaupungissasi. :-) <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Siiri<3 Todellakin kaikkien pitäis joskus vaihtaa maisemaa ja muutenkin ihan kokeilla uusia juttuja, joskus just jotain isompaakin :) Ihanalta kuulostaa tuo sun oma kokemus! Tai silleen jotenkin siltä, että sulla on kaikki tosi hyvin noiden asioiden kans ja osaat suhtautua niihin ihan loistavasti! Ihanaa, että sie myös :)<3

      Poista
  16. Taas niin kauniisti kirjoitettu. <3 mutta Jyväskylä on kyllä aivan ihana kaupunki, ja siinä vaan on sitä jotain! :-) Oon käyny siellä vaan muutaman kerran, mutta jotenkin osa sydämestä on vaan jääny sinne. Hassu juttu. :-)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Niina<3:) Totta, tässä kaupungissa on sitä jotain!! Ehkä sun pitää joskus päästä kokeilemaan täällä asumista=)

      Poista

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...

@annnye

Kuukauden luetuimmat