Asu & kämppiksestä

Kiitokset kuvista tälle ihanalle punahiuksiselle neidolle! :)

Olin aamulla ranskan tunnilla ilman kirjaa, joten meni aika ohi koko kakstuntinen ja siinä aikaa tappaakseni selailin Lauran twitter- ja instagramkuvia. Törmäsin ekana tähän ensimmäisenä allaolevaan kuvaan ja hämmästyin. Tuntuu kuin tuosta illasta olisi ikuisuus, tuntuu kuin koko syksystä olisi ikuisuus. Tuon kuvan ottohetkellä olin asunut jyppilässä muutaman viikon, yliopisto oli alkanut viikkoa aikaisemmin ja olimme menossa ensimmäisiin poikkitieteellisiin. Sinne oli menossa muutama muukin kuten takanaolevasta jonosta näkyy ja tuohon on mahtunut yksi neljäsosa koko jonosta.. Tuo oli ilta jolloin tapasin tämän punahiuksisen! Kaikki vaan loksahti paikoilleen, olimme kaikesta samaa mieltä, olimme tosi samanlaisia persoonia, viuhdoimme kahdestaan ympäri keskustaa ja baaria, nopeasti kävimme läpi senhetkiset elämäntilanteet ongelmakohtineen ja pohdimme ratkaisuja. Tuntui naurettavalta ajatella, että olimme nähneet ensimmäisen kerran vasta muutamaa tuntia aikaisemmin..

Toinen kuva on samalta illalta kun jo silloin Laura päivitti instagramiinkin "my girl".

Seuraava päivä koitti ja aiottiin mennä kahville. Rehellisyyden nimissä mietin olisiko tämä räväkkä ja menevä punapää yhtään mun tyylinen ihminen enää sitten kun yhtälöstä jätetään pois alkoholi ja baareilu - olinhan itse edellisenä iltana ollut yhtälailla räväkkä ja menevä tapaus, mutta kun en yleensä ole sellainen muuten. Pienessä jännityksessä saavuin coffariin ja koin vielä suuremman yllätyksen kuin edellisenä iltana. Vastassa oli tyttö, joka muistutti entistä enemmän mua itseäni!

Käytiin piknikillä ja mietittiin maailman menoa, blogeja, opiskeluja, ihmisiä, laihdutustempauksia ja kuinka kaikki täytyy vetää aina niin överiksi, että on kumma kun ei voi edes pullaa syödä! Sen vuoksi kuvan ilmeetkin.

Syksyllä oli päivä, jolloin busseilla sai matkustaa ilmaseksi. Me väsyneinä ja aiemmin taivaalta tippuneiden vesipisaroiden takia edelleen vähän kylmissään istahdettiin bussiin. Laitettiin hungry hearts soimaan ja nautittiin, nautittiin niin antaumuksella, että kierrettiin bussin reitti kahdesti ympäri.. Välissä melkeen hätäiltiin minne ihmeeseen joudutaan kun reitti kiersi aivan perämetsien kautta.. Autossa istumista ja musiikin kuuntelua rakastavana ihmisenä tuo oli aivan loistavaa ajanvietettä, vaikkei ehkä niin suunniteltua!

Nykyisinhän minä asun tämän punapään kanssa, pari kuukautta oon jo asunutkin paitsi olin melkeen kokonaan Oulussa ensimmäisen kuukauden. Jonkun aikaa sitten tulin luennolta tänne ja melkein samalla ovenavauksella tuo kämppis lähti luennolle farkuissa ja bleiserissä, itselleni ja suorasanaisuudelleni uskollisena näytin peukkua ja mainitsin pepun näyttävän erittäin hyvältä. Mun mielestä pitää kehua sillon ku on kehuttavaa!

Tykkään ihan hirveästi tästä kämpästä ja tämän pohjasta. Jotenkin tämä on niin kodikas ja lämmin, että tuntuu kuin olisin asunut täällä ainakin vuoden.. Hyvä vaan näin päin!

Treenimotivaation hakua viimekesästä

Palailin tänne pimeän ja kylmän talven keskelle ihanan värikkäillä ja pirteillä treenikuvilla. Huomaa taas näitä viimekesän kuvia katellessa, että kyllähän sitä on tullu vähän kerrytettyä taas talvikiloja.. Ei ne kyllä oo ees lämmittäny, pöhh. Itseasiassa kirjotin tänään vähän treeni-ruokavalio-muuta sellasta ja varmaan johonkin seuraavaan postaukseen voisin lisätä sen :)

Onko siellä muuten ketään joka aloitti kuntoilut, dieetin, uuden elämäntavan tms nyt vuoden vaihteessa? Itsellä meni lähemmäs niin päin, että tämän vuoden puolella on tullu vaan herkuteltua enemmän, mutta ehkä siihen pian saadaan muutosta >:D Ehkä.

Mulle musiikki on ihan hullun iso ja tärkeä osa treeniä, oli sitten kyse salista taikka lenkkeilystä. Viime vuoden keväästä ja kesästä en käyny oikeastaan yhtään salilla, nyt täällä jyppilässä jonkun verran mitä ihan säbäilykin on antanu periksi ja nyt on tullu semmonen tilanne, että mun tekis mieli ottaa ees vähän jotain saliohjelmaa! Alkaa kohta jo riittämään se kun meen salille tekemään mitä ikinä huvittaakaan.. Vähän kaipais nyt jotain selkärankaa tähän touhuun :D

Mitkä on teiän tämän hetken treenibiisilemppareita, auttakaa ja kertokaa!

Helsinkiviikonloppu

Olin viikonlopun Helsingissä tämän murusen luona! Ehittiin kyllä tehä monenmoista, mutta ei kaikkea mitä oli tarkotus.. Lauantaina käytiin hengailemassa kavereitten kans ja siitä jatkettiin sitte Tavastialle eri kavereiden kans :D Itehän olin kahden puoliväkisen siiderin kans liikenteessä, mutta oli kivaa ja tykkäsin paikasta! Huomaa kieltämättä vähän eroa esim Oulun ja Jyäskylän baareja Helsingin baareihin verratessa..

Ulliksen hiuksia fiksailiin vähän päivää aiemmin ja niistä tuli ihan tosi makeet punaset! Melkeen tuon sävyset haluaisin just itsekkin.. Mutta plaah.  

Tuitui ku toiset on niin sulosia!

Tässä sitten muutamat kuvat perjantailta, tottakai loogisessa aikajärjestyksessä! Näissä näkkyyki nuo Ullan aikasemmat ruskeat hiukset :)

En jostain syystä oo ikinä ollu mikään tennari-ihminen.. Mun tyyli on kuitenkin vuosien mittaan ei muuttunut, mutta laajentunu ja tykkäisin kyllä hulluna jostain vaikka ylemmän kuvan tapasista kengistä. Tuollaset vaikka viininpunaisen sävyisinä <3__<3

Ettei meiän viikonloppu vaikuttais aivan epätoivoselta tapaukselta, niin käytiin me myös salilla ja syötiin rahkaa banaanilla ja mustikoilla!!

Huomas hyvin taas, että vaikka tosi mukavaa olikin käydä kevyesti ulkona (muutama vaan molempina päivinä) niin ei se kyllä ole mun hommaa. Jotenkin ärsyttää vaan käyttää rahaa tuollaseen (tosin Ulla makso ylemmän kuvan kannun kun sillä oli joku tarjouslappu), sitten valvoa ja nukkua myöhään, syyä miten sattuu ja jotenkin kaikki menee sellaseksi vatuloimiseksi ettei lopulta oo ku vaa paska fiilis kun ei saa mitään aikaseksi ja kaikki on jotenki sekasin :D Tiiättekö yhtään mitä meinaan tuolla?

Mielummin kävisin salilla ja kattosin tv ja tekisin vaikka ruokaa, oli se sitten kahdestaan kaverin kans tai vaikka porukallakin. Onhan ulkona huippua käydä sillon tällön, mutta nykyisin se on aika monesti vähän sellasta pakkopullaa tietyllä tavalla. Vaikka mulla onkin sinällään sairaan hauskaa ja rakastan päästä tanssimaan, niin silti en kokis menettäväni yhtään mitään vaikka jättäisin/oisin jättänyt 80% baareiluista välistä. Varsinkin just ne kerrat kun mennään vaan siksi "kun nyt on viikonloppu" eikä oo mitään yhtään suurempaa syytä juhlistaa :D

TRX nauhatreeniä

Heippa!

Nyt ois teille yksi video, jonka otin Oulussa kun testasin äitin uutta treenivärkkiä. Mulla on aivan kamala blackoutti enkä millään keksi onko tälle mitään käytännöllisempää nimitystä olemassa? Anyway, todella hyvä treenikaveri! Ei millään uskoisi kuinka raskasta tuollaisen kanssa on treenata.. Keskivartaloa joutuu ihan kokoajan jännittämään - ja itseasiassa koko kroppaa muutenkin, että paketti pysyy kasassa alkuunkaan. Luonnollisesti jalat meinaa karata eteen tai taakse jos alkaa löysäillä, mutta samalla tavoin myös sivuille, joten tuo ottaa oikeasti koko keskikroppaan. Tuota on vaikea selittää, se pitää vain kokeilla itse :)

Tein vaan muutamia aika perus liikkeitä ja olin ihan puhki :DD Seuraavana päivänä oli myös vatsalihakset jumissa ja sitä ei tapahdu kuitenkaan kovin usein treenin jälkeen. Näitä on aika monilla saleilla, joten kannattaa ehdottomasti hyödyntää jos itselleen ei kotiin asti viitsi ostaa. Youtubesta löytää myös tosi paljon liikkeitä kun hakee TRX:ää!

Oli pakko jättää tuohon alkuun pätkä todisteeksi siitä, millaista se treenaaminen on kun löytyy koira talosta :D Niiiiin hirmuisen kiinnostunu taas siitä mitä tapahtuu :DD Laitoin sen sitten loppuajaksi oven taakse muualle häiriköimään... Ihana romppuli :')

Treenaako moni teistä näiden nauhojen kanssa salilla? Tai löytyykö joltakin jopa kotoa? :)

Birthday Girl

Tänään, minä, 21 vuotta!

Kylläpä aika tuntuu menneen nopeaa.. Ihan vasta kauhistelin kuinka pari vuotta vanhempi ystäväni täytti 13, katselin wanhojen tansseja ja siellä pyörähteleviä niiin isoja aikuisia, kuvittelin kuinka yliopistossa opiskelevilla olisi jo omakotitalo ja perhe - ellei vielä niin ainakin vakavasti viritteillä.

Näitä kuvia otettaessa pieni tyttö jäi sivulle oviaukkoon katselemaan, monen minuutin jälkeen uskaltautui kysymään miksi otamme kuvia ja kuiskasi ujosti kaulahuiviinsa "sää oot tosi nätti", jonka jälkeen nopeasti kirmasi omille teillensä aivan kuten pienillä lapsilla on tapana. Muistan vieläkin tuon lapsen ihailevan katseen, voin kuvitella kuinka hänen silmissään näytin isolta ja upealta aikuiselta. En oo varma minkä tunteen tapahtuneen ajatteleminen herättää.. Aivan kuin potisin huonoa omaatuntoa. Olisi tehnyt mieli sanoa ettei kuvittele liikoja, etten minä ole oikeasti vielä aikuinen, en minä tiedä vielä mistään mitään, ei minua kannata katsoa ihaillen, en minä ole niin mahtava kuin sinusta nyt näyttää. Jotenkin olisi tehnyt mieli halata sitä tyttöä ja silmää iskien kertoa, että oikeasti olen vielä aivan yhtä pikkutyttö kuin sinäkin!

Tuon pienen tytön ansiosta tunnen itseni vanhemmaksi kuin aikaisemmin. Suhteessa siihen pikkuiseen on niin helppo huomata se, kuinka paljon mulla on vastuuta asioista ja miten monet asiat ovat täysin omissa käsissäni. Hänen kaltaiset pienet ihmiset ovat yksi suuri syy, jonka vuoksi ne itselleen asettamat saappaat haluaa täyttää. Jotta vielä joku päivä samanlaisen ihailevan katseen voi ottaa vastaan hyvällä omallatunnolla ja tietää ansaitsevansa sen täysin :)

On kyllä hassua.. Tässä sitä ollaan ja vuosiakin on ehtinyt vierähtää jo melko monta! Aivan kuin parin vuoden takaisesta Annista olisi ainakin kymmenen vuotta.. Oon tasaisen onnellinen ja joka päivä tulee niitä hetkiä kun en vaan voi olla hymyilemättä ja yksiksenikin hihkumatta omalle hyvälle fiilikselleni >:D Varsinkin nyt kun oon taas hetken saanut olla täällä Jyväskylässä, kummallista miten jokin paikka itsessään voi tehdä olosta niin autuaan levollisen. Kaikki on tosi hyvin ja nautin täysin siemauksin kaikista palasista, jotka mun elämässä on tällä hetkellä. En anna pienten hiomakohtien häiritä, siinäpäs olkoot ja selvitän ne sitten joskus myöhemmin jos vielä on tarvetta. Mun elämä on tässä ja nyt, niinkuin rakas äitini aina silloin tällöin tilanteen vaatiessa muistuttelee! Muistakaahan, sama pätee myös teihin :)

Vaikka täällä en yleensä lällyile loppuun mitään, niin nyt on tehtävä poikkeus, pusuja! ♥

Pakkaspäivän asua

Oon sanonu samasta asiasta niiiin monesti, mutta musta on vaan niin ihanaa nähdä ihmisten päällä jotain muuta kuin sitä tuttua ja turvallista mustaa.. Se kun on niin lannistava väri näin talvella kun muutenkin on niin pimeää ja kylmää.. Itsekkin sorrun siihen mustaan aivan liian usein >:( Mutta nyt päätin laittaa yhden tällaisen varmaan viisi vuotta sitten ostetun takin, jonka nyt nappasin mukaan kun tulin Oulusta. En oikeen tiiä minkä värinen tämä oikeastaan on edes?? Tästä tuli nyt tämmönen nopea päivitys kun pitää lähtä peliin, palaillaan myöhemmin pidemmän postauksen kans! :)

Kiang ja Shang

Ihan vasta joku kehui sitä, kuinka kirjotan niin monipuolisista aiheista. Nyt sitten aloin katselemaan luonnoksista, että mitähän tänne niistä laittais ja kappas, gerbiilikuvia! >:D Niin nyt ainakin tulee sitä vaihtelua arkeen..

Tosiaan, oisko ollut vuosi 2008 kun meillä oli nämä kaks söpöläistä. Olin aina halunnu hirveästi koiraa - jos totta puhutaan niin pienenä puhuin aina ostavani kissan, koiran ja pienen hevosen sitten kun muutan omaan kotiin.. Olin kuitenkin allerginen ja isä myös eikä koiraa ikinä voinut harkitakkaan. Monet siellä varmasti ihmettelee tuota edellistä, kun meillä nykyisin on kuitenkin koira.. Pienempänä olin paljon herkempi ja paljon tekee varmasti sekin kun opin pesemään kädet jos silittelin kissaa, olemaan hankaamatta silmiä yms, joten allergisia reaktioita ei enää tullut samalla tavalla kun opin vähän ennakoimaan ja välttelemään niitä. Muistan kun ensimmäisen kerran kävin mökkimme lähellä maatilalla, olin aika pikkutyttö ja loppupäivän istuin terassilla joka paikka kutisten ja silmät niin kutisevina ja turvoksissa olevina että ihan itketti, oli vaan niin kauhea olo.. Myöhemmin samanlaista reaktiota ei kuitenkaan enää tullut samaiselta maatilalta, helpotti joka kerran jälkeen kunnes ei enää tullut juuri mitään ja saatoin talvellakin mennä sinne ihan vaan viikonlopuksi "karjakoksi" ja joskus kuulemma mun unelma-ammatti on ollu maatalouslomittaja.. Kamoon :DDD Kaikilla muilla pikkutytöillä joku laulaja tai näyttelijä tai malli.. Mutta niin.. Melkeen aina ensimmäistä kertaa jonkun koiran kohdatessani saan vähän oireita, mutta enää seuraavalla kerralla ei tule mitään.. Romeosta ei tule mitään jos olen kotona, mutta kun olen ollut muualla kauan (esim kun täältä jyppilästä käyn) niin alkuun tulee monesti jotain aivan pientä, joka kuitenkin lähtee sillä kun pesen kädet ja laitan silmätippoja kun alkaa vähän tuntumaan. Mutta sekin menee ohi parissa päivässä.. Ehkä sitten totun vaan tosi nopeaa.. Onko muilla samanlaista?

Takaisin näihin otuksiin: Äiti sanoi, ettei nimiksi sitten saa tulla mitkään "Matti ja Pekka" vaan niillä pitää olla oikeat nimet! Me selailtiin kaiken maailman nimiä ja näistä sankareista tuli sitten Kiang ja Shang.

Tässä yllä on hyvä esimerkki siitä, kuinka nuo kaverit olivat erin näköisiä, vaikka monen mielestä kaikki tuollaset näyttää aivan samalta :D Takana on Kiang ja edessä Shang, jonka pää on aivan selvästi pyöreämpi ja värikin tummempi..

Myös näiden luonteissa oli aivan uskomattomia eroja! Tuntuu hassulta sanoa näin gerbiileistä, mutta kyllä :D Kiang oli aika itsenäinen ja esim spagettia annettaessa se puri pätkän irti mahdollisimman läheltä sormia ja meni jonnekkin rauhassa syömään, kun taas Shang oli hirveän sosiaalinen, saattoi monesti nukahtaa kädelle ja söi pastaa sieltä kauemmasta päästä mutustaen niin, että siitä täytyi kokoajan pitää kiinni toisesta päästä :D Toinen tykkäsi hirveesti mustikasta, toinen puurosta.. Monia tämmöisiä todella yksilöllisiä eroja, joita ei välttämättä edes uskoisi joillain gerbiileillä olevan :)

Tykkäsin aina rakennella niille vaikka mitä ihme temppeleitä ja muita kyhäelmiä, siinä yläpuolella yksi taideteos jonka väsäilin! Yksi lempipuuhista oli myös rakennella niiden terraarioon kaiken maailman polkuja ja ratoja ja tutkiskella kun ne olivat kaivaneet mahtavia tunneleita sinne, jäin nytkin hetkeksi tuijottelemaan seinää kun mietin niitä kaikkia hienoja onkaloita.. Kuvittelenko vaan vai kuulostanko jotenki tosi oudolta.. >:D

Vielä yksi juttu teille! Ennen gerbiilejä meillä oli kuitenkin vielä yksi asukki talossa. Joku vähän erikoisempi.. Heitelkäähän arvauksia, mikä se ois voinu olla! :D Ja jos joku tietää ennestään, niin ei sitten tuu heti möläyttään!