sunnuntai 5. tammikuuta 2014

Huutamista ja paistinpannujen lentelyä?



Oon aika monelle, rehellisyyden merkeissä pakko korjata tosi monelle tämmöinen tavallisen elämän ihmissuhdeterapeutti. Musta on mukava kuunnella ja auttaa, vaikka eihän mulla ole kirjaa oikeilla vastauksilla, niin yleensä ulkopuolisen näkökulma on se jolle on tarvetta. Moni tuntuu myös siksi arvostavan mun mielipidettä, kun kerron sen mitä oikeasti mietin. Jos joku homma on jo kuopattu aikoja sitten, niin sanon sen. Jos ystäväni kohtelee huonosti toista puoliskoaan, sanon senkin. En siis ole puolueellinen ja suojele pohdiskellessa ystävääni ja nuoleskele hänelle hetkeksi mukavaa oloa. Syksyllä sanoin aika kovasti ystävälleni mielipiteeni eräästä asiasta, ja hän myöhemmin illasta soitti itkien ja halusi selvittää tilannetta. Tietenkään en pitänyt häntä silloinkaan huonona ihmisenä, mutta halusin vain vähän herättää toista ja tiedän, että silloinen aihe kolahti kyllä. Kun luet tätä, niin pyytäisin anteeksi ellen olisi sanonut sitä sun parhaaksesi, ja tiiät sen kyllä ♥ Itseäni ärsyttää niin paljon ne ihmiset, jotka eivät sano mitä oikeasti ajattelevat. On helppo ajatella kannustavansa ystävää ja sanoa ne ihanat asiat, mutta sillä saa vain kaivettua toiselle entistä syvempää kuilua..


En ymmärrä pariskuntia, jotka kokoajan kinastelevat jostain. Oli se sitten heidän mielestään kuin kevyttä leikkimielistä päänaukomista, mutta mun mielestä naama irvessä "mihin sää oot taas vieny sen mun lompakon, on kyllä vittu ihmeellistä ku aina häviää kaikki tavarat ku sää oot kotona!!!" huutamista on vaikea ottaa miellyttävänä hauskanpitona.. Varsinkin kun tämmöinen on ihan normaalia arkipäivää ja tilanteita ehtii syntyä illan aikana, vieraidenkin läsnäollessa se vähintään kolme kertaa. Ihan kauhulla miettii millaista se on sitten kun nämä ihmiset saa olla rennosti kotona ilman sitä vieraskoreutta..

Kerran olin keskipäivällä menossa herättelemään ystävääni ja kysymään tehdäänkö jotain. Ystävä makasi vielä sängyssä, minä istuin sängyn laidalla ja kun hänen poikaystävänsä kävi antamassa hänelle pusun ystäväni sähäisi jotain "mee pois, anna mun olla ees vähän aikaa rauhassa!" ja työnsi äkäisesti poikaystävänsä pois. Muistan kun istuin siinä silmät lautasina ja leukaa lattiasta keräillen, en ikinä voisi kuvitella tuollasta tilannetta omalle kohdalleni. En niin, että itse sanoisin jollekkin ja jos joku sanoisi mulle, niin siinä ois kyllä ulko-ovi seuraava suunta tai sitten jokin erittäin hyvä selitys ja anteeksipyyntö, jonka jälkeen voisin ehkä harkita tilannetta uudelleen.

Onko tuollainen ihme äksyily ja riitely teille ihan arkipäivää? Elänkö mää vaan jossain hattaralinnassa tuolla omassa mielikuvitusmaailmassani kun mun mielestä tuollainen käytös on ihan kummallista? Ihan ymmärrettävää sinne 14-ikäisten 'seurusteluihin', muttei enää tämän ikäisille. Mua ihan oikeasti kiinnostaa tietää oonko vaan jotenkin onnistunut löytämään niin hyvät seurustelusuhteet, ettei kummankaan tarvitse eikä edes tulisi mieleenkään huutaa kurkku suorana vittua, ei uhkailla heittämään toista pihalle jos tulee vielä yksikin väärä sana tms? Onko tuollainen teistäkin ihan omituista, vai täysin ymmärrettävää?



Noita tilanteita kohdatessa alan alitajuntaisestikkin miettimään asioita omalle kohdalleni. Mun suhteissa tuollaiset tilanteet yksinkertaisesti eivät vain olisi mahdollisia. Miksei? Koska niistä keskusteltais niinkuin aikuiset ihmiset. Jos toinen sanallisesti hyökkäis mua kohtaan, niin kysyisin neutraalisti mikä on ja että kerroppa nytten mitä on mielessä. Ottaisin enemmänkin huolehtivan lähestymistavan, ja tähän asti näin on tehty myös mulle jos oon hermostunu jostain. Ei siis vastattais takaisin huutamisella, vieläpä kun koko tilanteesta ei oisi oikeastaan mitään aavistustakaan. Eihän sellainen ole edes millään muotoa looginen tapa reagoida tuollaiseen tilanteeseen?

Näitä juttuja ei voi selittää sillä kun kummatkin on niin vahvoja persoonia tai muuta lässynläätä. Minä oon vahva persoona, mulla ei oo mitään halua eikä tarvetta miellyttää ketään ellen niin halua ihan vaan siksi kun toinen on sen arvoinen, tykkään olla oikeassa ja monesti haluan tiukasta aiheesta perustelut, jos toinen väittää mun olevan väärässä :D Eli en oo mikään vaahtokarkista tehty rimpula, joka taittuu heti kaikkien muiden tahtoon, mutta ei mulla oo ikinä riitaa kenenkään kanssa? Kyllähän silloin tällöin niitä riitoja on tulossa, mutta juttelemalla ne aina selviää. Monestihan riidat johtuu vain väärinkäsityksistä tai näkemyksellisistä eroista.. Mulle tulee tosi helposti paha mieli jos oon jonkun kanssa riidoissa, siitäkin syystä haluan aina heti selvittää kaiken. Oli se sitten tilanne, jossa ei ole mitään tolkkua tai tilanne jossa oon itse tehny väärin tai jossa toinen on tehnyt väärin. Oon tietyllä tapaa itsepäinen, mutta pyydän anteeksi kun oon tehnyt tai sanonut väärin, myönnän virheeni kun sellaisia teen ja joskus tuun toista vastaan, vaikka tiedänkin toisen olevan anteeksipyynnön velkaa. Joskus mun ajatusmaailma vain muuttui. Ennen saatoin mököttää ja olla ihme änkyrä. Sen jälkeen tajusin asioita, ja nykyisin ajattelen mitä saan siitä kun välttelen toista ja olen ikävä. Harmittaa olla toisen seurassa, mutta harmittaa myös sen jälkeen kun ei enää olla yhdessä, koska piti olla niin kireät välit kokoajan. Ei siis mitään iloa missään vaiheessa? Kun taas pienessä ketutuksessa hengittää pari kertaa syvään, pujahtaa toisen viereen, unohtaa kaikki turhat höpötykset ja viettää ihanaa aikaa. Huomattavasti paremman kuuloinen vaihtoehto? :) Jotenkin on vaan alkanut ymmärtää ja oppinut nauttimaan siitä mitä sillä hetkellä on.. Ja niin kliseiseltä kuin kuulostaakin, osaan jotenkin ajatella ihmisiä ja tilanteita mitä jos mulla ei olisikaa näitä? silloin osaa antaa paljon enemmän arvoa kaikelle sille mitä itseltä löytyy.

Koska oikeasti, niitä vaihtoehtoja on kaks: olla yhdessä niin että kumpaakin ärsyttää tai olla yhdessä niin että kummallakin on mukavaa. Ei sen pitäisi olla niin vaikea valinta jos toisen kanssa muuten haluaa olla :)

50 kommenttia:

  1. Joo mä niin tiiän ton, et joidenki arkipäivää on toi riitely.. :D ite oon mielummi yksin kun riitelisin toisen kanssa, mut oon myös semmoinen et mun on pakko puhua asioista, eli en ehkä ikinä tuu joutumaan siihen pisteeseen missä muut on, koska mä selvittäisin sen samantien! en kestä semmosta epäluuloa asioita kohtaan ,vaan haluun selvittää ne heti.. :p

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sama täällä.. Mun mielestä puhuminen on aina vaan hyväksi, eri asia on jos samaa asiaa vatvotaan ja jankataan aaaivan liian pitkään.. Mutta se taas on sitten jotain huomion- tai draamanhakua jo..

      Poista
  2. Tosi nättejä kuvia sinusta :)

    VastaaPoista
  3. Toisen uhkaava käytös kohti kävely ja nyrkkien puimien silmien eessä vaikkei kosketakaan on jättäny itselle hirveät traumat. Oon ollut syypää kaikkeen ja kun olen sanonut et nyt puhutaan ni on haistatettu ja käsketty suksia millon minnekin ja lähdetty heti kohti..tämmöset kokemukset teki musta tottakai lopulta että painoin asian aina vaan villaisella ku en kestänyt toisen käytöstä. Asia oli mikä vaan käänty aina mua vastaan olin aina syypää. Kuulin vain negatiivista hyvästä ei puhuttu vaan sain aina kuulla toisen mielestä minun tekemistä virheistä koskien esim kaupassa käyntiä! Sen luonne oli vaan semmonen et mitään huonoa ei kärsinyt sanoa vaikka koitin sitä rakentavassa mielessä kertoa että mikä mun mielestä ois vain parhaaksi. Hän kohteli mua kuin toista miestä, kuulemma puolustin itseäni aina vain ku sanoin et tajuaa et oon nainen. Onneks ihminen on oppivainen ja ikinä mua ei kohdella enään noin! En suostu semmosee ikinä enään!

    Sä oot ihan mieletön tyttö! Ja onnellisia he jotka saavat sinut ystävänä omistaa! Tuo sun järjen ja tunteen juoksu on niin tervettä! Oon itsekin oppinut vanhemmuuden että kuka mua kunnioittaa jos en itse kunnioita itseä terveesti ja en saa antaa ylikävellä. Itselle ei tarvi eikä saa antaa tapahtua pahaa mutta totta ettei sitä itse välttämättä siinä tilanteessa huomaa! Silloin semmoinen ystävä ku sinä olet on pelastus <3 se on oikeaa välittämistä ja rakkautta ettei hyysää väärässä toista ihmistä koska semmonen koituu usein pahaksi kohtaloksi.

    Kiitos tästä postauksesta! Oikeastaan pohdin tässä aiemmin tänään just samoja juttuja! Oot ihana! <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kuulostaa kyllä tosi ikävältä :( Ei kenenkään pitäis saada kohdalleen tuollaista! Mutta tuollaista kokeneena on vaan niin helppoa taipua toisen tahtoon ja tehdä melkeen mitä vain, jotta tuollaisilta tilanteilta välttyisi.. Oikea ratkaisu olisi lähtä pois, mutta olisipa se aina yhtä helppoa tehdä kuin sanoa. Ja kun me ihmiset yleensä halutaan vielä uskoa hyvää, varsinkin niistä jotka ovat meille tärkeitä.. :/ Loistavaa, että sää nykyisin tiedät oman arvosi etkä anna tuollaista enää tapahtua!

      Sinä vaikutat kans niin mahtavalta, mitä nyt täällä blogimaailmassa ollaan poristu :) Ois huippua joskus oikeastikkin törmätä jossain!<3 Hali sinne :)

      Poista
  4. Tää on kyllä semmoinen aihe mistä riittäs juttua ja kokemusta paljon enempikin kuin mitä tuossa aiemmin kerroin :) oli tuommoinen super maratooni kommentti mut on niin ajatuksia herättävä aihe että tekstiä vaan syntyy :D varmaan kirjaksi asti tulis hehe. Pidän silmällä tätä postausta ja varmaan käyn vielä ilmaseen ajatuksia myöhemminkin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ehkä joskus vielä päästään puimaan näitä paremmin, mullakin ois nimittäin vaikka mitä mielessä :) Tää oli vaan tämmönen nopea rääpäsy.. Tulehan ilmaiseen!! :)

      Poista
    2. Kyllähän se on niin että toista tulee kunnioittaa. Se että pystyy puhuun asiat suoraan niiden oikeilla nimillä ja avoimesti ja rehellisesti niin on molempien osapuolten etu. Onneks itellä on tämä päivänä asiat enempikin näin. Tuo vanha kokemus on jättänyt traumat jotka nousee aika ajoin mieleen tietyn tilanteen tullen. Ja annan itselleni luvan tuntea niitä kun tarvii. Pakkohan ne on läpi käydä ittensä takia. Ei muistelu enään niin satu, haavat on umpeutumaan päin ja joskus varmasti arpeutuu niin ettei enään satu yhtään. Mutta tosiaan tietyt tilanteet vielä nostattaa ne pintaan, vaikka anteeksi olen antanutkin. Oon sitä pohtinut että hänellä myös oli ehkä traumoja jotka esti sen keskusteluyrityksen vastaanoton. Ei ehkä kestänyt ehkä sitä että toinen tulee "neuvomaan" vaikka ei pahalla yrittänyt. Jotain tämmöstä oon ajatellut siinä taustalla olevan. Mut todella hyviäkin hetkiä kokenu. Siitä ei pääse mihinkään. Ehkä se ei vaan osannut toimia viisaammin. Ehkä yrittikin muttei osannut tai sit ei vaa halunnut oppia :D mut se ei auta et toinen katsoo aina vaan peiliin.. Omaa käytöstä voi vaan muuttaa ja asenteita ja hyväksymistä mut jos toinen ei kato kertaakaan peiliin tai ei näe myönnä omia vikoja niin se on yhtä tyhjän kans yksin yrittää. Vaikka se että itseä paranteleekin aika ajoin peilin edessä niin ei vaikuta siihen tilanteeseen mitään jos toinen ei välitä muuttaa mitään. Ei se ongelma sillä poistu vaikka varmasti helpottaa hetkellisesti. Sehän se unelma ois että kumpikin joustaa. Ei sitä katkea vaikka vähän taipuu toisenkin tahtoon. Kun ei mene siihen ku mulla että taivuin aina. Enkä tullu sit kuulluksi ollenkaan :)

      Ja sanoit niin hyvin tuohon loppuun että on 2 vaihtoehtoa joko olla ärsyttävää tai mukavaa! Näinhän se on. :)

      Joo meidän pitää joskus nähdä!! <3 :)

      Poista
    3. Niiin.. Oiskin niin yksinkertaista, että kaikille asioille ois selkeä selitys ja syy, mutta eihän se niin mene.. Ja hyvä kun oot miettinyt asioita ja käynyt niitä läpi itses kanssa, ei niistä muuten pääse eroon millään. Huonotkin jutut ovat osa menneisyyttä siinä missä hyvätkin, ja ne vaan pitää hyväksyä. Silloin niistä voi jopa ottaa oppia ja sitäkautta kääntää niitä edes vähän positiivisemmiksi kokemuksiksi.. Loppuun sanoit kyllä hyvin, molempien pitää taipua joskus, ei vain toisen :)

      Poista
  5. Tosi mielenkiintonen ja hyvä aihe taas jälleen kerran! Ja omasta mielestäni niin täyttä totta. Itellä ehkä joskus aikaisemmin ollut seurustelu juurikin tullaista aika myrkyisää. Jonkin ajan kuluttua tuli vain hoksattua, että ehkäpä tietynlaiset ihmiset/luonteet ei vain natsaa yhteen. Nykyisin huomaan olevani itsekin aivan erilainen, paljon rauhallisempi ja oikeasti niin inhoan tappelimista, toisen ihmisen tekojen takia itkemistä ja turhaa kränäämistä. Aivan hirveetä just joskus nähä kaikki se negatiivisuus mitä jotkut pariskunnat harrastavat. Monesti näkyy vaikkapa baarissa tai muualla ihan julkisilla paikoilla tämmöistä. Tulee aina niin sellainen fiilis, että apua ite en ainakaan kehtais ja luojan kiitos ei ole tarvekaan! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hyvä kuulla!! Se voi olla, että jotkut ihmiset ei vaan natsaa yhteen.. Toisaalta oon sitä mieltä, että erilaisuus täydentää kun sitä ei ole liikaa ja liika samanlaisuus on huonosta.. Se vaan riippuu niin paljon ihmisistä ja heidän luonteistaan.. Itteäkin alkaa aina ahistamaan ihan tolkuttomasti kun näkee riiteleviä pareja.. Onneksi ei olekkaan tarvetta, pidetään se näin :)

      Poista
  6. Anni mä niin rakastan lukea näitä sun parisuhdejuttuja! :D Oot kyllä oikeesti just sellanen kenelle kaikkien on helppo tulla puhumaan ja kuulemaan vinkkejä kun sulta löytyy niin hyviä näkökulmia :) Mäkään en kyllä tollasta riitelyä ymmärrä, mä ainakin haluisin semmosen suhteen missä ei tarvii koko ajan olla kinastelemassa millon mistäkin asiasta. Ainiin ja tosi kauniita kuvia susta taas kerran ♥

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tiiäkkö aivan mahtavaa kuulla! :) Toivottavasti oon jatkossakin :) Ja haha joo, multa kyllä löytyy aina näkökulmia :-D Samanlaista mullekkin tänne kiitos :) Voi minski<3

      Poista
  7. Nyt pitää kyllä itselläkin kommentoida vaikka harvemmin sitä teen!
    Tosi hyvä teksti. Siis ihan käsi sydämellä tuntu niinku ois omia ajatuksia lukenu, nyökyttelin vaan kokoajan tässä lukiessa itekseni haha :D
    Mutta siis tosiaan oon ihan samaa mieltä!
    Itsekin tykkään olla kuuntelijana ja apuna lähipiirille, ja toki auttaa omien kykyjen mukaan. Mutta myös mulle on tärkeintä että sanon asiat niinkun ne oikeesti on, en mitään kaunisteltua mielipidettä. Vastaavaa käytöstä arvostan eniten myös muilta!

    Ja niin lässynläältä ku se asioiden vatvominen voi tuntuakin nii ilman sitä ei mun näkemysten mukaan (ja lähipiirin kokemuksia vierestä seuranneena) voi oikeesti mikään ihmissuhde toimia.

    Faktahan on että riitoja tulee mutta molempien osapuolien pitäs vaan malttaa riidellä oikein ja toista satuttamatta. Todellaki särähtää korvaan just nuo sun esimerkkien tyyliset tilanteet, jossa nälvitään toista ihan syyttä suotta, eikä parisuhteessa voida käsitellä asioita järkevällä tavalla. Tulee väkisinkin tunne että sellanen ihmissuhde ei voi olla kunnossa, tai sitten täällä ilmoittautuu toinen joka elää pumpulissa ja uskoo toimivaan parisuhteeseen ja omista fiiliksistä puhumisen voimaan :D huh voisin jatkaa tästä aiheesta ikuisuuden mutta eiköhän tää riitä, tarkotus oli sanoa että upee teksti joka osu ja uppos! keep it going!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hyvä jos tää uppos noinki paljon, että saatiin sut tänne kommentoimaan! :D Tiiän tunteen kun joku teksti on vaan ku omista ajatuksista.. Sopivasti sitä asioiden puimista tarvitaan hyvään ja toimivaan suhteeseen, se on vaan fakta.. Liika on liikaa, mutta niinhä se on kaikessa muussakin. Tuo oli hyvin sanottu, että pitää osata riidellä oikein :) Koska niinku sanoit, tottakai riitoja tulee, sehän ois tosi outoa jos IKINÄ ei tulis yhtään mitään kinan aihetta :D Ehkä meki joskus päästään jatkaan aiheesta, kiitos kommentista! :)

      Poista
  8. Miks sun pitäiskään ymmärtää kaikkia suhteita?
    Nää kyseiset draamaparit on mun mielestä ihan oma luokkansa ja monesti kuuluu vaan siihen nuoruuteen ja parisuhteen hakemiseen. Tai siis itsensä hakemiseen siinä parisuhteessa. Ensinhän täytyy itseään rakastaa jotta pystyy kumppaniaan rakastamaan. Se jatkuva riitely on mun mielestä vaan merkki siitä että jompi kumpi ei ole tyytyväinen tilanteeseen.
    Nahistelu, kinastelu ja kiivas väittely on kuitenkin asia erikseen ja ehdottomasti esim minun tämänhetkisen parisuhteen yks tärkeimpiä ja terveimpiä asioita. Musta tuntuu vaan niin älyttömän hyvälle että meidän parisuhteessa kaikki tunteet on sallittuja ja mut kohdataan just semmosena kuin olen.
    Musta tämä sun tekstis oli pliisu ja ärsyttävä. Eipä muuta. Hyvää yötä :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Eihän kukaan voi ymmärtää kaikkia suhteita, josko edes yhtään kenenkään toisen suhdetta. Musta jotenkin kuulostaa vähän, että otit kirjotukseni jotenkin itseesi.. Hyvin mahdollista ettet ottanut, mutta semmonen tunne mulle jäi.. Esimerkiksi miksi teksti oli sun mielestä 'pliisu ja ärsyttävä'? Tosin mielenkiintoista huomata, että tällaisenkin tekstin joku voi kokea noin häiritsevänä :) Ja niin, en minä kirjoittanutkaan nahistelusta ja kinastelusta? Musta se on aivan eri maailmaa, niinkuin itsekkin tuossa kirjotit. Ainakaan sun kommentin perusteella teidän suhteenne ei vaikuta tuollaiselta kuten nuo suhteet joista kirjoitin. Ja vaikka suhde ois kuinka omanlainen -tottakai kaikilla saa olla juuri sellainen suhde kuin haluaa- mutta mun ja aika monen muunkin mielestä on tosi epämiellyttävää olla vieraana tilanteessa kun joku pariskunta alkaa huutamaan toisilleen ja tilanne on selkeästi kireä.. Ja osa näistä draamapareistakin kun on sellaisia, jotka ovat seurustelleet vuosikaudet, asuvat yhdessä ja suunnittelevat tosissaan tulevaisuutta. Eivät kaikki ole siis suoraan lokeroitavissa vain teineiksi, jotka etsivät itseään tms.. Tottakai näin on suurin osa. Ja minunkin mielestä kaikki tunteet pitää olla sallittuja ja ne pitää pystyä näyttään, ei se kuitenkaan edellytä sitä "mitä vittua taas.." huutamista. Jos oot sitä mieltä, että edellyttää niin se on ok, sitähän mää tällä postauksella hain, teidän mielipiteitä ja kokemuksia :) Hyvää yötä sinnekkin :)

      Poista
    2. Ethän Annikulta vain ottanut anonyymin kommentista itseesi?

      Poista
    3. En :) Tuskin blogia pitäisin, kirjottaisin syvällisemmistäkin aiheista ja kyselisin niistä mielipiteitä jos ottaisin noinkin neutraalin kommentin itseeni :D Aidosta mielenkiinnosta vaan kysyin miksi tämä teksti nyt oli niin ärsyttävä, koska en ite ajatellu tätä "hyökkäyksenä" ketään kohtaan ja koska en tarkottanu tällä suhteita joissa on sopivalla tapaa semmosta pientä kinaa ja eripuraa, se on kuitenki aivan eria entä tuo mitä kirjotin.. Niin että kiinnostaisi kuulla oikeasti mikä tässä ärsytti, toivottavasti eka anonyymi tulee jatkamaan pohdiskeluaan :D Ihmismieli on mielenkiintonen ja nää on just tilanteita, joista haluan kuulla lisää ja ehkä oppia sitte jottai!

      Poista
  9. voi että kolahti ja kovaa! varsinki toi eka kappale! Mää ite paukutan aina kaikki iha suoraan ja pyrin siihe etten valitte ikinä puolia. ja voi että kui se pistää ärsyttää ku joku ei rehellisesti sano mielipidettä tai vaihtaa puheenaihetta iliman et perustellee mittää väitteitä. Mut hyvä teksti oli mun mielestä! Toivottavasti pistää mietittymää muitaki ku mua. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mukava kuulla! Kaikkien pitäis tehdä niin :) Aika paljon helpottuis ihan kaikki asiat melko monessaki asiassa jos ihmiset vaan puhuis suoraan ja ois puolueettomia :) Määkin aina haluan perusteluja! :D Ihan neutraaleissaki asioissa, on vaan kiva kuulla oikeasti pohdintoja sanojen taakse. Toivotaan näin :)

      Poista
  10. Mää niin ymmärrän mistä puhut! Parisuhteita on monenlaisia, mutta hyvä tietää, että on useampi jolla luonnostaan on samanlainen ajatusmaailma kuin minulla. Saan jatkuvasti kuulla kavereiltani kummia kommentteja siitä, ettemme ole poikaystäväni kanssa riidelleet koskaan. Suhteemme tuomitaan toisen miellyttämiseksi ja "tossuiluksi". Ja en ymmärrä miksi?!

    Emme ole poikaystäväni kanssa samanlaisia, mutta elämän perusarvot kohtaavat. Siihen mihin keskittyy niin se lisääntyy - meidän suhteessa on kyse onnellisuudesta. Ei tulisi mieleenkään sanoa ihmiselle, jota rakastaa niin käsittämättömän paljon, jotain pahaa. Varsinkaan tahallaa.

    Ristiriitoja ja erimielisyyksiä tulee, mutta kuten myös sinä niin myös me hoidamme ne asiallisesti keskustelemalla. Itse käytän termiä "kehityskeskustelu" jota saatan harrastaa niin hampaita pestessä, autossa kuin myös rauhassa iltaa istumalla. Näin kumpikin osapuoli _uskaltaa_ olla ja pysyä avoimena, eikä tule mitään patoumia ja näin myös astiat pysyvät kaapissa eivätkä lentele pitkin seiniä. Aggret purkaan urheiluun ;)

    Olet Anni ihana.

    -Tia

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Totta, parisuhteita ja ajattelumalleja on erilaisia ja juuri siitä syystähän mää tätä aloinkin kyselemään :) Itsehän te tiedätte millaista teidän suhde on! Ei muiden tarvikkaan ymmärtää :) Ja tossuilu nyt on kuitenkin aika eri asia kuin riitelemättömyys :D Tossuilussahan käytännössä toinen kokoajan pompottaa toista ja se ei nyt ole ollenkaan hyvä.. Mun mielestä yksi tärkeimmistä jutuista on se, että perusarvot kohtaa, ilman sitä on aika vaikeaa pidemmän päälle. Tuo uskaltaa on hyvä termi! Mulla kävi kerran niin, ettei asioista enää uskallettu puhua kun pelotti, että toinen pahoittaa mielensä ja sitten se patouma vaan kasvoi aivan liian suureksi.. Aina pitäisi uskaltaa puhua ja heti kun jotain tulee mieleen :) Itse olet ihana, kiitos kommentista Tia! :)

      Poista
  11. Tää postaus todella sai mut miettimään..Mut yllätti että ajattelet noin asioista! Tai no, ajattelen kyllä itse ihan samallailailla, ja koitan myös toimia varsinkin tuossa ystävien kuuntelu-jutskassa josta ekassa kappaleessa kirjoitit. Mietin, että onko sulla kotona ollut sit tappeluja sun vanhempien ja veljen kanssa? Meillä nimittäin kotona on aina ollut tota "missä vitussa mun lompakko on kuka on ottanu sen tästä pöydältä mihin sen laskin???" tyyppistä naljailua ja ärisemistä kun suututtaa. Kuitenkin aina se lompakko tai mikä onkaan, on aina siellä minne sen on myöhemmin itse siirtänyt ja unohtanut siirtäneensä.. Varsinkin isä meidän perheessä suuttuu tosi helposti, ja äidille se useimmiten purkaa sen suuttumusta..me ollaan sit varmaan siltä siskojen kanssa opittu toi tyyli käyttäytyä kotona, ja oon itekkin joskus saattanut tosi törkeesti sanoa mun vanhemmille suutuksissani.
    Mut sit poikaystävän kanssa kaikki on ihan toisin. Me ollaan seurusteltu puolitoista vuotta ja sinä aikana ei kertaakaan oo tullut minkäänlaista riitaa jossa pitäisi edes korottaa ääntä. Ainoastaan semmosta pikkunahistelua, mutta sekin aina selvitetty vaan puhumalla asiasta järkevästi. Kysyin eilen poikakaverilta kun luin tän postauksen, että sanooko se suuttuessaan kunnolla koskaan asioita mitä se ihan tietää että loukkaa sitä toista, nii poikakaveri iha hämmästyneenä sano että "no en todellakaan!" Pahinta mitä niiden perheessä on toiselle suuttuessa sanottu, on että "Mitäs vittua sää oikeen teet?!" Meillä kyllä on haukuttu ja rähisty ihan olan takaa, ja mää aina suuttuessani alan oikee ajatella sen toisen inhottavia piirteitä ja mietin et minkä niistä sanoisin äänee. Oikee miettimällä mietin et mikä satuttais eniten ja osuis arkaan paikkaan....ihan kauheeta mut niin mää teen..Kuitenkin mulla on omasta mielestä tosi hyvät ja läheiset välit vanhempiin ja sisaruksiin :D Ja kyllä me paljon keskustellaankin ristiriidoista, ei pelkästään tapella niistä! Tässä seurusteluaikana oon alkanu huomata että moni suhtautuu näihin asioihin eritavalla, niinku mun poikakaverikin :D Kai mää oon vaan oppinut tommoset tavat kotoa, mut oon kyllä pyrkinyt oikeen hillitseen itseni, koska en halua kuitenkaan satuttaa ihmisiä jotka on mulle tärkeitä. Kuitenki ne sammakot aina karkaa suusta.. Kai se on opeteltava taito, että osaa olla riitelemättä, tai sit jos riitelee niin riitelee sit satuttamatta toista. Kun aloin työstää tätä puolta itsessäni, luulin et kaikki kamppailee joskus saman asian kanssa, mut ei se taida olllakkaan niin! Mielenkiintoisia juttuja :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Miksi se yllätti varsinki jos ite ajattelet samalla tavalla? :o:D Meillä ei oo kotona ollut ikinä mitään tappelua, normaalia eripuraa tietty joskus, mutta ei ikinä mitään. Äidin suusta en oo koskaan tainnu kuulla edes yhden yhtä kevyttäkään voimasanaa :D Veljen kanssa joskus ollaan otettu yhteen, mutta aika vähän varmaan siihen nähden kun kyseessä on ollu kaksi teini-ikästä.. Mutta toisaalta varmaan se, kun en oo yhtään sellaiseen tottunut, niin siksikin se on niin kummallista.. Toisaalta taas he, jotka on kotonaan nähneet kunnon riitelyä ymmärrettävästikkin haluavat eroon sellaisesta, tai sitten ajautuvat tottumuksestakin samanlaiseen käytökseen.. Kuulostaa tosi hyvältä tuo, että oot miettiny asioita ja selvästikki haluat olla sopuisasti, vaikka ootkin tottunut vähän erilaiseen tapaan hoitaa tilanteita. Pisteet sulle :) Itsestäänhän se on vain loppupeleissä kiinni.. Ja hyvä kuulla, että otit poikaystävänki kanssa asian puheeksi ja kyselit mielipiteitä sun muuta! Ja pieni nahisteluhan vaan kuuluu parisuhteisiin, sille ei vaan mahda mitään :)

      Niinku sanoitkin, luultavasti sulla pitkälti tulee nuo totutut riitelymallit ja tapa ilmaista asioita sieltä sun perheen sisältä. Myöhemmin alkaa joko käyttäytyä samalla tavalla, tai sitten haluaa käyttäytyä erilailla.. Kuulostaa vahvasti, että sää haluat käyttäytyä erilailla ja ainaki tuon kirjotuksen perusteella kuulostaa että oot miettiny asioita paljonki ja pikkuhiljaahan noissa asioissa kehittyy ja oppii hillitsemään itseään sun muuta :) Tosi hyvä kommentti ja oli kiinnostavaa kuulla sun kokemus ja näkökulma asiaan! Nää on kyllä älyttömän mielenkiintosia juttuja :)

      Poista
    2. En oo varma miksi yllätti :D varmaan koska meillä toimii toi juttu kotona erilailla kun teillä vaikka ajattelen samallalailla kun sää! Ja kun oon saanu susta niin semmosen kuvan et oot vahva persoona ja tommonen itsenäinen ja pysyt omien sanojen ja ajatusten takana ja teet mistä tykkäät niin jotenkin yhdistin siihen sen että oot myös tempperamenttinen ja semmonen äkkipikainen :D apua en kyllä yhtää osaa sanoa mistä tämmönen väärä käsitys!! :D Kiitos muuten ihanasta vastauksesta, musta on niin huippua et huomaa et ajatuksella luet meijä kaikkien kommentit ja että et ihan hutasemalla vastaa! Ihan mahtavaa :)

      Poista
    3. Eihän sitä aina voi tietääkkään :) Mutta itsestähän nuo asiat on kiinni loppupeleissä vaikka millanen lähtötilanne oliskaan :) Ja ymmärrän hyvin mitä meinaat tuolla :D Mutta kun ei ne ole toisiaan poissulkevia asioita :p Tottakai vastaan kans ajatuksella kun tekin ajatuksella jätätte kommenttia, ihan parasta kun on siellä ruudun toisella puolella ihmisiä, jotka oikeasti miettiikin näitä juttuja :)

      Poista
  12. Oot ihan samanlainen kuin mäkin. Mä oon oikea terapeutti meidän kaveripiireissä :D mä alan jopa huomaamatta analysoimaan ihmisiä muutenkin psykologian kannalta. Kannattaa varoa :D
    Oon aina puolueellinen, vaikka en tuntisi toista osapuolta kehen asia liittyy. Monesti se ulkopuolisen kommentti ja näkökulma avartaa sen toisenkin mielipidettä yms :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voin hyvin kuvitella tuon! :D Haha ens kerralla haluan kuulla sun analyysin musta ;) Siis oot aina puolueellinen vai puolueeton? :D

      Poista
  13. oi ihana anni taas yllättää kirjotuksillaan jälleen kerran . <3 voisitko kirjottaa kirjan 1000 sivusen kirjan jossa kertosit mielipiteitä ihan vaan normaaleista asioista . jotenki löydän itseni tuosta mörökölli kohdasta . kovasti yritän muuttua parempaan suuntaan ja olla poikaystävälle se kaikkein paras .

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voiii :') Kiitos ihanasta ajatuksesta!<3 Multa kyllä löytyis ajatuksia ja pohdintoja kyllä sen 1000 sivun eestä helpostikkin ;) Varmaan kaikilla on jossain vaiheessa enemmän tai vähemmän se mörököllivaihe :) Kyllä sää pystyt lopettaan sen möksötyksen ja olemaan se kaikkein paras jos vaan itse haluat ja pyyät poikaystävää vielä nappaan kainaloon ku sellanen hetki tulee :)

      Poista
  14. Täytyy kyllä myöntää, että ite tulee välillä oltua melkonen riitapukari... Onneksi oon kummiskin sellanen että riidat on sovittava mahdollisimman pian :-)
    Ihanan syvällistä tekstiä ja tosi kauniita kuvia♥

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä mie taijan sut sen verran hyvin tietääkki ;-) Sellastaha se on joskus, mutta siinäki asiassa voi kehittyä jos haluaa :) Ja tuo on tärkeä, ettei niitä riitoja jää pitkittämään vaan ne haluaa selvittää! Pusu<3

      Poista
  15. Mä oon ainakin huomannut, että mun kuuden vuoden suhteessani on selvästi nähtävissä tietyin aikavälein vaihteluja. Välillä toinen ärsyttää tosi paljon, välillä taas toisesta ei saa tarpeekseen. Nyt on esim. menossa sellainen "huonompi" kausi, että tiuskitaan ja naljaillaan toisillemme huomaamatta. Mä INHOAN tällaista ja inhoan sitä, että sorrun huomaamattani sellaiseen. En oikein edes tiedä miten siitä pääsee eroon. Ehkä vaan herään taas joku aamu niin, että toisen kanssa on taas maailman mahtavinta olla ja edes se, että kihlattuni jättää esim. "elintarvikeroskat" pöydällä, ei enää häiritse mua. :) Näin se vaan meillä menee!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Noin pitkässä suhteessa kyllä varmastikkin on niitä vaihteluja.. Ois mielenkiintosta tietää, mikä ne vaihtelut saa aikaan, mutta tuskimpa niillekkään on antaa mitään yksiselitteistä ratkaisua :) Joskus vaan on niitä huonoja kausia ja ku kaikki ressaa ja ärsyttää, pitää vaan yrittää olla laittamatta liikaa sen toisen harteille.. Ois aina yhtä helppo sanoa kuin tehdä! Toivottavasti heräätkin joku aamu pian silleen ja se tulee jatkumaan :) Ja tiedän tismalleen kun joku tuollainen pikkuasia esim. "elintarvikeroskat" pöydällä voi ärsyttää :D Mutta taas vois yrittää ottaa sen pari syvää henkäystä ja miettiä kaikkia niitä paljon isompia hyviä asioita :) Ja toivoa, että se mies muistaa pitää ne pois pöydältä jatkossa >:D

      Poista
  16. Luin tän viikonloppuna ensin kännykästä, mutta täytyy vielä nyt koneella ollessa tulla kommentoimaan, että hyvä ja mielenkiintoinen postaus. Se on aina jotenkin niin kiusallista joutua toisen riitojen keskelle, myös mulle on niin käynyt ja sillon on jotenkin helppo kauhistella ja olla silleen että en mä vaan tolleen käyttäytyis.

    Mulla oli aluks hirveen tärkeetä tässä suhteessa, että ei riideltäis. Muistan ensimmäisen riidan ja se oli ainoa ensimmäisen seurusteluvuoden aikana. Sen jälkeen tuo ajatus on vähän unohtunut ja arjen keskellä niitä pieniä tiuskimisia ja kärttyilyitä vain tulee. Joku kommentoi, että on pitkässä parisuhteessa vaihtelua ja oon itse huomannut saman. Ja itse oon huomannu, että tiuskimiskärttyilykausi alkaa silloin, kun itsellä on liikaa stressiä ja ollaan liian tiiviisti oltu yhdessä. Välillä täytyy saada omassa rauhassa purkaa höyryjä ulos. Täytyis silti aina muistaa, että turhanpäivänen tiuskiminen aiheuttaa vaan ihan liikaa pahaa mieltä. Mulla on ainaki aivan hirveen huono omatunto jos oon sanonut toiselle jotenkin pahasti, mutta onneksi osaan pyytää anteeksi. Nuo pikkuiset tiuskimiset kuitenkin vain kuuluu parisuhteeseen, mutta jos se on jokapäiväistä riitelyä ja huutamista, niin sitten on suhteessa joku pahasti pielessä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hyvä kun tulit kommentoimaan! Totta ja muutenkin monesti on helppo kauhistella muiden tekemisiä ja pitää itseään aivan puhtaana pulmusena.. Helpostihan sen stressin ja turhautumisen purkaa siihen toiseen, koska siinä on se läheisin ihminen niin henkisellä ja -vielä merkittävämpää- fyysisellä tasolla. Niin minä itekki sorrun sillon tällöin tekemään, mutta miksi se purina pitää laittaa sen lähimmän ihmisen hartioille aina.. Tärkeää on just tuo, että osaa pyytää anteeksi :) Ja yhtälailla antaa myös! Ja sun viimeiseen lauseeseen ei oo mitään lisättävää :)

      Poista
  17. Tämäkin on jotenkin niin kaksiselitteistä. Edellisessä suhteessa olisin toivonut, että toinen osapuoli olisi erimielisyyksien syntyessä oikeasti huutanut ja vaikka jopa haukkunut, kun musta tuntui niin pahalta toisen sulkeutuminen ja hiljentyminen. Ko. ihminen oli siis tuollaisissa tilanteissa vetäytyvä ja pitkävihainen eikä välttämättä kertonut, mikä oli vialla. Se tuntui turhauttavammalta kuin mikään!

    Nykyisessä suhteessa me ei oikein riidellä. :D Ei ole mitään sen kummempia riidanaiheita joten miksi niitä pitäisi kaivaa väkipakolla? Hieno postaus!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Toisaalta tuo voi olla myös sitä, kun ruoho on monesti vihreämpää aidan toisella puolella, haluaa ja osaa arvostaa aina vain sitä mitä ei ole.. Mutta itsekkin hiljenemistä ja sulkeutumista kokeneena tiedän, että se on todella paha... Ei se sais olla kumpaakaan noista ääripäistä vaan jotain siitä niiden väliltä. Tuo on hyvin sanottu "ei ole mitään sen kummempia riidanaiheita joten miksi niitä pitäisi kaivaa väkipakolla?" :D Nimenomaan, noinhan sen ajattelisi ainakin mun mieleen normaalin tasapainoisessa molemmat tyydyttävässä suhteessa olevan! Kiitos Verppuseni!

      Poista
  18. Mie niin tykkään näistä sinun parisuhdepohdinnoista :D Alkaa ittekki miettii että mimmonen sitä itte oikiastaa on ja mimmosia parisuhteita ympärillään näkkee. Ja joo-o, joskus tuntuu muiden parien meno tosi hurjalta ko vertaa omaan parisuhteeseen.
    Onhan meiläki viien vuojen varrella riitoja ollu, tietenki, mutta neki on yleensä johtunu vaan väärinkäsityksistä ja erilaisista näkökulmista. Mie olen meiän pariskosta se joka välistä käyttäytyy ko idiootti kakara ja puran pahan olon ja pettymyksen turhan herkästi toiseen. Varsinki jos elämässä on joku iso ressaava asia tai muutenki kiirettä ja on todella väsynyt olo. Yleensä sen kyllä hoksaan heti ko sen oon tehny ja asia sovitaan. Toi toinen puolisko saattaa vaan todeta että " hei nyt iha rauhassa, hengittelet syvään ja lopetat kiukuttelun, ku en mie oo sulle mittää pahhaa teheny." Ja sillon mie itteki tajuan että olimpa pöliä. Enkä tarkota että miekää oisin mikkää vaahtokarkki (:DDD) mutta kun itte möykkää jostain turhanpäiväsestä, niin toisen rauhallinen reaktio ainaki mulla vaan rauhottaa tilannetta. Kun ei oikiasti ookkaa syytä tapella ja sen tajuaa itteki ni miksi jatkaa? :D
    Mut sit jos joku toisen käytöksessä ärsyttää ja ihan aiheesta, kyllä se sanotaan suoraan. Ja kyllä meilläki on niitä suuria tunteita ja niitä näytetään, mutta mieluummi mie näytän niitä positiivisia isoja tunteita kuin että riidellään suuresti ja ehkä aggressiivisestikkin. Koska minusta semmonen jatkuva huutaminen ja möykkääminen, toisen haukkuminen ja syyttäminen ei kuulu parisuhteeseen. Terveeseen ainakaan. Riidellä voi myös silleen ettei aiheuta toiselle pahaa mieltä. Joskus riidat puhistaa vaan ilmapiiriä ja ne kuuluu parisuhteeseen. Joilaki vaan enemmän ko toisilla. :) Minusta tuntuu tosi oudolta perustella kaveriporukassa pariskunnan välistä syyllistämistä ja rivien välistä vittuilua niin kauan että ulkosestikki näkkee niillä olevan älyttömän paha olla, jollaki semmosella asialla ko että " joo ne on vaa nii intohimoinen pariskunta. " Just.
    Meillä itseasiassa mun vanhemmilla on tapana naljailla toisilleen välillä ihan törkeästikkin, ja välillä tuntuu että onko niillä vain pointtina saaha satutettua toista vai onkohan niillä aina ollukki se suhe tuommonen. En tiiä. Mutta ite oon niin tyytyväinen siihen että meiän suhteesa jos jotain pikkukähinää tulee, se käännetään ihan överisti pelleilyksi, eikä toiselle sanota tai tehdä asioita jokka toista pelottaa tai satuttaa. Ainakaan tarkoituksella. Kaikki asiat kun voi oikiasti selvittää ja hoitaa fiksusti muita satuttamatta.
    Mutta ihana sinä ja sinun diipit postaukset !:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiva kuulla ku mie niin tykkään pohdiskella! ;) Joskus on vaan hyvä alkaa pohdiskeleen asioita ympärillään ja ennenkaikkea itteään :) Ihan alkuun pakko sanoa, että sää kirjotat aina niin ihanasti tuon murtees kanssa etten vaa voi olla hymyilemättä ku luen näitä sun kommentteja!<3 Ois kiva kuulla sun puhuvan :D Mulla on sama nykysin jos toinen rauhassa sanoo vaan että ookko nää ihan tosissas nytten, että ihan tyhmä juttu, niin alan miettimään että tosiaan.. :-D Ja joo ei munkaan mielestä intohimo liity millään tavoin siihen ääni käheänä kirkumiseen.. Mielenkiintosta että oot huomannu tuon ja aatellukki, voisikko nää kysyä asiasta jommalta kummalta? Ehkä sun vanhemmat ei oo itekkään hoksannu tuota tai ajatellu asiaa sen syvällisemmin.. Ihana sinä ja sun loistavat vastauspohdinnat!! :)

      Poista
  19. En ole sinun blogiasi seurannut, joten täytyy kysyä, opiskeletko psykologiaa? :) olet ihan mahtava tyyppi. Tekisi mieli kysyä sinulta neuvoa, kun olen hankalassa tilanteessa parisuhteessa kun varmasti osaisit auttaa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. En opiskele, mutta siinä ois kyllä hurjan kiinnostava ala! :D Sivuaineena oon toki nyt pari kurssia käynyt ja toivottavasti jatkossa lisääkin.. Tiiäkkö tottakai, ois vaan mahtavaa päästä pohdiskelemaan! Jos oikeesti haluat kuulla puolueetonta mielipidettä asiasta niin laita viestiä vaikka fb (tuolta ylhäältä oikeelta pääsee) tai sitte jotain muuta :) Mutta todellakin autan jos oikeasti haluat kysyä mitä vaan!

      Poista
  20. Ah niin hyvää pohdintaa! Se toiselle ilkeily ja pahasti sanominen kielii juuri siitä omasta pahasta olosta, joka on helpointa purkaa siihen lähimpään kohteeseen kotona. Surku on jos sitä ei itse huomaa, mutta sitä vartenhan ystävät on, että ne voi tarkastella koko kuviota ulkopuolelta ja ottaa asian puheeksi. Oikee ystävä ottaa sen asian puheeksi, oli se sitten kuinka hankala tahansa. Se on ele joka todella kertoo, että toinen välittää vaikka se voisi aluksi tuntua loukkaukselta. Been there, done that :-) TV Peksu
    P.S. Aivan ihania kuvia, ruutupaitatyyli pukee sua!!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hyvä kommentti Peksu! Oon samaa mieltä kaikesta.. Ja itse ainaki osaan arvostaa just niitä ystäviä, jotka sanoo suoraan vaikka se joskus sinä hetkenä tuntuukin vähän pahalta. Mutta kun se on vaan loppupeleissä parempi! Kiitos viimeisestä :')

      Poista
  21. Mä olen kohta kaksi vuotta seurustellut poikaystäväni kanssa, eikä me olla kertaakaan otettu yhteen selvinpäin (muutaman kerran humalassa tullut pientä kahnausta, mutta ei silloinkaan mitään tappelua ja heti on sovittu, kun kumpikin on tajunnut miten typerää toimintaa) tai muutenkaan oltu sukset ristissä, joten sen takia jaksankin ihmetellä niitä pareja, jotka vain kahnaavat kokoajan keskenään, mutta silti vain seurustelevat? What's the point? :D Jos kumpaakin ärsyttää se toinen, eikö se olis järkevämpi kummankin etsiä sopivampi kumppani tai jotakin? Tietty satunnainen sanaharkkailu kuuluu jossakin määrin parisuhteeseen, ettei aleta patoakkaan niitä harmitusta aiheuttavia juttuja ja pahoja fiiliksiä, mutta kun nekin voi ilmaista asiallisesti.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tuollanen sun mainitsema nyt on aivan täysin normaalia niinku itekki sanoit :) Sellasta oikeastaan tarviikin joskus harvoin.. Samaa mieltä tuosta, että eikö sillon pitäisi ottaa joku kenelle ei halua huutaa vaan jolle haluaa olla mahdollisimman ihana?? Mutta ehkä näissä suhteissa on joku mystinen jujunsa.. Tai sitten ne ihmiset ei vaan uskalla lopettaa suhdetta ja olla yksin... Mistä sitä tietää!

      Poista

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...

@annnye

Kuukauden luetuimmat