perjantai 30. toukokuuta 2014

Keltaiset kumpparit & katumuotikilpailu




Nyt kun on ollut sateisia päiviä, sain vihdoinkin vetästä jalkaan keltaiset kumpparini, jotka oon ostanu varmaan 4 vuotta sitten, mutta käyttänyt vain muutaman kerran aikaisemmin. Miksi?? Nyt jos multa kysytään niin käyttäisin näitä vaikka kokoajan, mutta ei nyt ihan kuivalla säällä ja auringonpaisteella kuitenkaan, joten edes yks hyvä puoli sateella! Vetäisin päälle myös syksyn parin euron kirpparilöydön - lasketaanko tämmönenkin itsensäpaljastelutakiksi? Joohan!! Ois siistiä omistaa sellainen, mutta oon niin huono tietämään mikä nimitys on juuri millekin vaatteelle niin pakko kysyä >:D





Ja sitten siihen varsinaiseen asiaan!!! Oon mukana Indiedaysin ja Olympuksen katumuotikilpailussa tällä ihanalla kuvalla Kristiinasta - jos muistatte niin tätä naista kehaisin jo viimeksi kun tein postauksen kesätyyleistä :) Ihanan pirtsakka nainen, ikää on 52 vuotta ja hän kuvailee tyyliään näin:

Tyylini on suloinen sekamelska mitä milloinkin, tällä kertaa maxihameen
mausteena on siskon Keniasta tuoma heinähattu ja vanhat pinkit mokkasiinit.


Eniten tykätyn tyylikuvan ottaja ja kuvassa oleva saa palkinnoksi Olympuksen PEN mini E-PM2 -kameran ja 25mm f1.8 objektiivin, joiden arvo on huimat 699,90e! Ja arvatkaa mitä!!! Tällä hetkellä tuo mun kuva Kristiinasta on saanut eniten ääniä!!! Joten nyt jos koskaan ois mahdollisuus voittaa jotain noin hienoa niin käykää tykkäämässä tuosta kuvasta alla olevasta linkistä!


Ja ettei teitä aivan unohdeta, niin myös teille on arvonta, jonka palkintona on samainen kamera ja objektiivi, joka arvotaan 11.6! Arvontaan osallistutte siis jos tykkäätte kuvasta ja jätätte yhteystietonne siinä tulevaan lomakkeeseen!!


Anteeksi kun oon nyt ihan hullun innostunu :D Ois niin mahtavaa kerranki voittaa jotain jostain ja vieläpä uusi kamera <3__<3 Nyt on kiire töihin, palaillaan pupuset!

torstai 29. toukokuuta 2014

Intiaanisielu




Mää oon aina ollut intiaanisielu, mutta vasta viimevuosina oon alkanut ymmärtämään sitä paremmin. Tavallaan en osaa kuitenkaan edes selittää mitä se tarkoittaa ja millaisen persoonan se minusta tekee.. Olen syvällinen, mutta silti villi ja vapautunut. Vahva, mutta tietyissä asioissa todella herkkä. Pidän rakkaideni puolia ja suojelen heitä vaikka kaikelta maailman pahalta. Vaikutan pärjääväni yksin, mutta tarvitsen vierelleni sen yhden ihmisen. En pidä ympärilläni valtavaa ystävälaumaa, sillä haluan oikeasti lähelleni vain ne ihmiset joihin aidosti tunnen hengenheimolaisuutta edes jollain tapaa ja joiden seurassa on luonnollista olla. En koe halua miellyttää vaan kuljen omia polkujani vaikka sitten yksin jos muiden polut erkanevat liikaa omistani.



Ehkä hassua sanoa näin itse, mutta pidän itseäni mielenkiintoisena persoonana. Suuri syy tälle löytyy varmasti siitä syvällisyydestä, joka on vain niin iso osa mua. Sen takia oon mielenkiintoinen ja sen takia päädyn myöskin ajattelemaan olevani mielenkiintoinen. En tarkoita tuota mitenkään kehuna. Persoona muiden joukossa - joihinkin muihin persooniin se sopii ja toisiin ei. Uskon ja osittain tiedänkin ihmisten pitävän mua helposti aivan erilaisena tyyppinä kuin oikeasti olen. :D Moni näkee tämän mun selkeästi vahvempana vaikuttavan puolen täältä blogista ja ehkä sitä kautta osaa "analysoida" mua erilailla kuin ilman tätä blogin antamaa mielikuvaa. Saatan helposti vaikuttaa siltä, ettei muiden seura oikein kiinnosta ja haluan olla yksin, että oisin jotenkin tosi kova persoona. Tää on hassua, koska käytännössä nuo asiat pitävät täysin paikkansa, mutta ei mikään ole koskaan niin yksiselitteistä.. Isossa porukassa pörrääminen on helposti vähän epäaitoa ja itseään pitää jollain tapaa yrittää vähän väkisinkin tuoda esille. Pöhh. Helpompi vaan olla rauhassa muualla kuin tuollaisessa porukassa ja vaikuttaa tosi jäyhältä tyypiltä kun ei jaksa osallistua juttuun :'D Kyllä mää oikeasti oon tosi sosiaalinen tyyppi, minkä huomaa sitten kun ollaan viihteellä. Viuhdon kokoajan pää kolmantena jalkana menemään ja parasta mun mielestä baareilussa onkin se, kun näkee mahdollisimman paljon tuttuja. En vaan normaalina arkena jaksa yleensä nähdä sitä vaivaa :D Kuulostanko aivan kauhealta? Sitten taas ei, en oo yhtään yksinäiseksi sudeksi laskettava ihminen. Kaipaan enemmän kuin mitään, että mun vierellä on joku mahtava tyyppi joka pitää huolta musta ja kenen syliin voin käpertyä ja olla sellainen kehräävä kissimirri. Ja en oikeastaan oo kova, vaan vahva persoona. Tähän vaikuttaa monikin asia, ikäviä asioita, jotka ovat joskus olleet ja jotka ovat kasvattaneet mut todella vahvaksi ja empaattiseksi. Oon vahva, mutta tietyissä asioissa äärimmäisen herkkä ja ne asiat on monesti vähän hassujakin. Mua esimerkiksi liikuttaa ja itkettää jos vanhus on verotoimiston ovella tuntia ennen aukeamisaikaa tai kun lapset esiintyvät koulun kevätjuhlassa. Varsinkin jälkimmäisessä saan oikeasti pidätellä kyyneliä. Ajatus siitä, että vanhus on suunnitellut päivänsä ja ajatellut verotoimiston aukeavan aikaisemmin ja kulkenut ehkä pitemmän ja vaikeammankin matkan sinne, ja sitten joutuu pettymään :( Lasten esiintymisessä taas se aito riemu ja onni mikä heillä on asioita tehdessä ja heille isojen asioiden kuten kesäloman ollessa kyseessä - ne on onnenkyyneliä heidän puolestaan >:) Mulla on hirveä halu auttaa kaikkia ihmisiä, oli sitten kyseessä mikä tahansa asia ja ihminen yleensä täällä blogissa vieras anonyymi. Jos joku kommentoi jostain surullisesta asiasta niin yritän vastata heille niin hyvin kuin voin ja yleensä annan myös sähköpostiosoitteen ja toivon, että he laittaisivat viestiä jos vaan voisin jotenkin auttaa.


Analysoitteko te muita ihmisiä ympärillänne? Mää itse huomaamattanikin tulkitsen muita ja kiinnitän huomioita heidän pieniin eleisiin ja muihin melkein olemattomiin, mutta niin merkitseviin juttuihin. Se voi kuulostaa pahalta, mutten tarkoita sillä mitään pahaa. En tutkaile ihmisiä arvostellakseni vaan ainoastaan mielenkiinnolla. Mun mielestä ihmismieli kokonaisuudessaankin on älyttömän mielenkiintoinen, sairauksineen ja vääristyneine mielikuvineen. En tulkitse pelkästään muita vaan käytän hirveästi aikaa oman itseni tutkiskeluun ja tulkitsemiseen. Mistä tietyt ajatukset syntyvät, mikä niihin vaikuttaa, miksi mieleni heittää joitain asioita päälaelleen yms. Kaikkea mielenkiintoista sitä huomaakin kun yrittää tarkastella itseään objektiivisesti :D



Iso kiitos suloiselle Liisille näistä ihanista inkkarikuvista!

Mitä tykkäsitte kuvista, sopiiko mulle inkkarilookki?!

keskiviikko 28. toukokuuta 2014

Miljöökuvia edullisesti? Plus arvonta malliksi!


Jos joku siellä haluaa edullisesti persoonallisia miljöökuvia niin ottakaa yhteyttä muhun! Ylioppilaskuvia tai ihan mitä vaan kuvia :) Pääosin oon Jyväskylässä, mutta jo kesäkuun alkupuolella tuun Ouluun ja muutenkin Oulussa ja Helsingissä tulee reissattua kohtuullisen paljonkin :) Jos kiinnostaa niin ei muuta kuin laittamaan meiliä ja rohkeasti kyselemään mitä sitten mielessä onkaan:

annie.korhonen@mail.suomi.net

En ota kuvia suoranaisesti rahan takia, vaikka pientä korvausta pyydänkin sillä tämä homma vie oman aikansa, vaan siksi koska tykkään kuvata ja haluan kehittyä! Mun kans kuvia otettais myös monesta eri paikasta ja niin kauan, että tulee useita kummankin osapuolen mielestä onnistuneita kuvia :) Ja kuvista saisitte kaikki onnistuneet muokattuina eikä mitään vain viisi parasta niinku monilla studioilla on..

Tässä joitain esimerkkikuvia millaisia oon nyt viimeaikoina ottanut.
Olisin myös kiitollinen jos antaisitte palautetta näistä kuvista ja kertoisitte vaikka lempparikuvan!

Jos jätätte palautetta, sähköpostiosoitteenne ja asuinpaikkanne niin arvon muutamalle kivan kuvauspäivän mun kans! (EDIT kommenttiboksiin tai meiliin) Eli riippuen missä kaupungissa asut niin keksitään keino treffailla kun se vaan on mahdollista, etsitään kaunis paikka (tai vaikka muutama ;)) ja otetaan susta kuvia ihan niin paljon kuin haluat ja tottakai niin monenlaisia kuin haluat :) Jos ei haittaa niin laittaisin niitä myös tänne blogiin. Ja tottakai päästäis muutenkin poriseen kaikkea kivaa!

Tiiän jo valmiiksi, että siellä on hirveesti arkajalkoja, jotka haluisitte laittaa sähköpostinne ja joutua ehkä mun malliksi, mutta ette muka uskalla.. Joten jos yhtään mieli tekis niin rohkeesti vaan laittamaan, en mää pure ;D













Rita





Ammattisalaisuuksia en tiedä tai osaa, mutta omaksi suosituksekseni sanoisin ensimmäisenä aidon kiinnostuksen ja halun kuvata. Toisekseen mulla on silmää pienille asioille, joten mun kanssa hiukset ei sojota väärään suuntaan eikä mekko oo vinossa, puut on sijoitettu oikeaan kohtaan taustalle ja pyydän kääntämään kasvot edustavimpaan kuvakulmaan ;D Lisäksi kaikki kuvattavat on aina sanoneet mun kuvattavana olemisen olevan tosi rentoa ja luontevaa, mistä oon tosi otettu ja iloinen sillä se on tosi tärkeää :)

Tulin Helsingistä kimppakyydillä, muokkasin kuvia ja takapenkin tytöt alkoivat ihastelemaan niitä. Lopulta kävi niin hauskasti, että toisella tytöllä ilmeni olevan nyt viikonloppuna ylioppilasjuhlat ja hän perui kuvaajansa sillä halusi mut ottamaan kuvat hänestä :'') Innolla odotan, oon visioinu vaikka mitä ja löytäny yhden aivan upean paikan täynnä valkoisia omenapuita ja toivotaan, että kukat on siellä vielä kun aika viimeisillä päivillä mennään! Oulussa parhaat kuvausilmat ja luonnon kukoistus on varmaankin juuri silloin kesäkuun alkupuolella kun oon siellä :) Toivottavasti joku oululainen kaipaa kuvia ja ottaa yhteyttä niin päästään esimerkiksi Ainolanpuistoon kehittelemään jotain upeaa!

Jos itselläsi ei ole tarvetta niin arvostaisin jos vinkkaisitte kuvia tarvitseville tutuillenne :)

Meiliosoite vielä:
annie.korhonen@mail.suomi.net

Vanhalla ratapihalla


Ihana Ulla. Paras ystäväni, jonka kanssa olemme kuin yö ja päivä, täysin erilaiset käytännössä miltä tahansa kantilta katsottuna. Se on jotenkin tosi hauskaa, koska se on oikeasti aivan täysin totta, mutta silti kaikesta huolimatta tämä tyttö on se paras ystävä. Ehkä erilaisuus täydentää tässä tapauksessa? Ja tunnemme jo niin hyvin, ettei ne kaikki toisen outoudet ja erilaisuudet ole mitenkään outoja enää kummankaan mielestä.. Enemmänkin vaan nauretaan toisillemme kun ei ymmärretä toistemme mieltymyksiä ihan täysin :D Meiät yhdessä pitävä asia on varmaan pitkälti se kun ollaan yhessä aina ihan kamalia vamppi-iivareita. Tässä on se tyyppi kenen kans tulee maailman pimeimpiä juttuja, jotka muistuttaa lähinnä joitain aivotoiminnan katkoksia.

Ullalla on muuten ihan maagiset päähierontataidot ja laitan sen aina hoivaamaan mua kun nähhään <3__<3





Onko teillä ketään läheistä ihmistä, joka on aivan kuin eri galaksilta, mutta loppupeleissä sillä ei kuitenkaan ole mitään merkitystä? >:D









Käytiin hölläilemässä Pasilan vanhalla ratapihalla. Nauttimassa lämpimästä illasta, auringonlaskusta ja kesäfiiliksestä. Kyllähän tuonne Helsinkiin vaan on ikävä. Se on jännä mikä siellä niin vetää mua puoleensa.. Ainakin näin kesäisin ja kaikkihan sitä melkeen pitää ihanana kesäkaupunkina. Miksi se kuitenkaan olisi niin paljon huonompi talvella kuin kaikki muutkin kaupungit? Eihän siellä samalla tavalla ole lunta aina, mutta ehkä joskus voisi olla hyväkin jonkun muunlainen talvi kuin -20 ja metri lunta. Ja kun kaikki sanoo, että siellä liikenne sekoaa lumesta, niin olisi se kai suhteessa silti paljon mukavampi kulkea vähän sekavassa liikenteessä puoli tuntia jonnekin kuin täällä polkea sama matka metrin lumihangessa ulkona pakkasessa? Mielenkiintoisia juttuja, tekis mieli olla joskus talvi Helsingissä ja kokea mikä siellä nyt on niiiiin mystisen kauheaa silloin kun kaikki aina jaksaa siitä sanoa.

Lukekaapa muuten koulukaverini pohdintaa siitä, jos hän olisikin stadista. Tämä tyttö on ihan pohjoisesta kotoisin ja vaikka mulle Helsinki onkin nykyisin vain tosi lämmin paikka jonne tunnen kuuluvani, niin ymmärrän oikein hyvin monia pointteja, koska minusta tuntui monesti melko samalta silloin kun en ollut vielä tottunut ja oppinut Helsingin rytmiin ja tapaan :) Asiaan vaikuttaa varmasti sekin kun mulla on nykyisin monta ystävää siellä, joten saan viettää siellä sellaista "normaalia" aikaa eikä reissut ole vain turistimatkan tuntuisia, kuten ne olivat aikaisemmin Oulussa asuessani. Milloin olisi lomaa, milloin olisi halpoja lentoja, minne hotelliin menisi yöksi. Ei siis ihan yhtä simppeli juttu kuin nyt täältä jyppilästä hurauttaa muutamassa tunnissa 15e kimppakyydeillä kavereiden luokse :D

tiistai 27. toukokuuta 2014

Sixpackki vai karkkipussi?

Nyt ollaan sitten isojen kysymysten äärellä. Oon tässä ajan mittaan miettiny paljonkin sitä missä kunnossa oon, millasia kroppia ihailen ja muuta tämmöstä vastaavaa mikä liikkuu varmasti melko monen naisen mielessä. Asiaan vaikuttaa luonnollisesti myös tämä nykyisellään vallitseva fitnessbuumi ja kuvat enemmän ja vähemmän tutuista ihmisistä, jotka ovat treenanneet itsensä upean näköisiksi. Tähän väliin mainittakoon, että mun tarkoittama upea on treenatun ja terveen näköinen - ei mitään aivan jäätäviä lihaksia eikä saa olla alipainoisen näkönen. Ja kuten sanottu, tämä on siis mun mielipide ja malli, joka miellyttää silmää.


Mun treenaaminen ja syöminen on aina ollut 98% fiilispohjaista enkä oikeastaan koskaan treenaa siksi, että pitäisi vaan siksi, koska haluan ja tuntuu siltä. En myöskään syö salaattia siksi, että se on terveellisempää kuin se berliininmunkki. Tää ehkä kuulostaa hassulta näin itse sanottuna, mutta tiedän, että mun ois melko helppoakin päästä tosi hyvään kuntoon. Toisaalta, miksi toisten ois helpompi päästä hyvään kuntoon ja toisten ei? En osaa oikein selittää, mutta mun urheilullinen pohja, terveellisen ruuan rakastaminen, satunnaiset urheiluvimmat, jokseenkin normaalia paremmin erottuvat lihakset yms varmasti vaikuttaisi asiaan. Tai en tiedä mikä on oikea selitys asialle, mutta huomaan jo muutaman treenikerran ja muutaman terveellisesti syödyn päivän jälkeen tosi ison muutoksen kropassa.


No miksen sitten ole tosi hyvässä kunnossa? Tätä asiaa oon pohtinut paljonkin. Pari kuukautta sitten kokeilin täysin herkutonta viikkoa ja se meni aivan ongelmitta. Tiedän, että pystyisin kyllä olemaan herkuttelematta, mutta mulla ei ole siihen mitään motivaatiota. Oon miettinyt paljon haluanko mielummin olla tosi fitissä kunnossa vai nauttia herkuista silloin kun mieli tekee ja ainakin tällä hetkellä ja koko kevät on ollut sitä, että mielummin syön ja elän niinkuin sillä hetkellä tuntuu.

En väitä, ettenkö ihaillen ja haaveillen katselisi kuvia upeista vartaloista ja haluisi sellaista itsellekin. En vain koe tällä hetkellä ollenkaan, että syömisten ja herkuttelun karsiminen olisi sen arvoista vaikka olisihan se upeaa olla upean näköinen :D Vaikea selittää, kai olen vain tyytyväinen siihen miltä näytän nyt ja jos jatkossa haluan muutosta niin se sitten tulee kai itsestään. En siis halua väkisin laittaa itseäni mihinkään ellei se tule luonnostaan.

Mulla menee aina niin, että treenitauon aikana treeni-intokin laskee ja tulee syötyä huonommin. Sitten kun kerran tai kahdesti saan itseni treenaamaan iskee hirveä treenihinku eikä herkut maistu yhtään. Tähän vaikuttaa varmasti juurikin se kun tunnen tosi nopeasti muutokset kropassa ja se tottakai kannustaa tavallaan jatkamaan.

Esim nyt mulla on ollu koko kevät vähän sellaista viikko hyvää treeniä, kaks viikkoa ei juuri mitään -jaottelua. On ollut reissuja niin ihan ulkomailla, Oulussa kuin Helsingissäkin ja ne vaan sekoittaa, jolloin jään helposti sille tielle.. Mulla on myös joka kolmas viikko melko raskas työviikko, jolloin joudun tekemään paljon enkä ainakaan näin työsuhteen alkuvaiheilla ole uskaltanut juurikaan treenata silloin kun tää mun outo kroppa saattaa vetästä yhtäkkiä hirveän jumin päälle, jolloin työnteko vaikeutuisi huomattavasti.. Paljon tällaisia juttuja siis, jotka katkaisee sen mun hyvän treenifiiliksen ja koska mää käyn treenaamassa vasta sitten kun tuntuu siltä, niin siinä löhöillessä saattaa mennä helposti monta ylimääräistä päivää :D Ja se on mulle aivan fine. Siitä ei tuu mitenkään huonoa omaatuntoa tai muuta. Jossain välissä vastaan tulee kuitenkin tilanne, jolloin mun urheilullisena tyyppinä on vaan pakko päästä purkaan energiaa ja sitten hurahdan taas ihan täysin. Sellaista ihme jojoilua siis, mutta tykkään vain yksinkertaisesti mennä fiiliksen mukaan enkä pakottaa itseäni mihinkään :)



Tässä vähän tätä nykyistä muotoa. Ehkä pari kiloa on tullut lisää alkukeväästä, mutta se ei nyt käytännössä hetkauta mihinkään suuntaan, koska itseppä oon nyt lähiaikoina valinnut tämän mutustamiselämäntavan treenin sijaan :D Ja toisaalta se ei hetkauta siksikään, koska tiedän saavani nämä pois hetkessä ilman mitään varsinaista panostusta kun vaan saan treenibuugin päälle..

Mulla on vaan joku sisäänrakennettu juttu, että pysyn suunnilleen saman kokoisena aina vaikka välistä herkuttelen ihan perkeleesti ja joskus taas treenaan ku hullu. Vaikka jojoilen puolelta toiselle niin pysyn silti tasapainossa kroppani suhteen ja tiedän, etten oikeasti voisi hulluna lihoa ja siksikin ehkä uskallan mättää herkkuja silloin kun siltä tuntuu..

Tässä kolme kuvaa järjestyksessä tältä vuodelta.


Ainakin omaan silmään näytän kaikissa melko samalta vaikka joitain ennen on ollut kamala treenimotivaatio ja viimeisen kuvan kohdalla kahden viikon treenittömyys ja massakausi :D Ensimmäisen ja viimeisen kuvan kohdalla kyllä ehkä huomaa, että hitusen on tullut painoa.

Mitä mieltä te ootte? On tottakai hienoa näyttää mahtavalta ja se varmasti antaakin silloin paljon, mutta kyllähän sillonkin joutuu enemmän tai vähemmän tarkkailemaan syömisiään, ensinnäkin että siihen tilanteeseen pääsee ja toisekseen, että siinä kunnossa sitten pysyy. Onko teidän mielestä herkuista kieltäytyminen ja ruuan punnitseminen oikeasti sen arvoista?

Älkää ymmärtäkö väärin, ihailen hirveästi ihmisiä, jotka pystyvät tuohon! Mulla ei vaan olisi millään voimia eikä itsekuria sellaiseen varsinkaan kun ei ole sitä motivaatiotakaan.. Ja kun joitakin ihmisiä häiritsee niin paljon tämä fitnessintoilu, treeni ja terveelliset ruuat niin pakko myöntää, että muakin on viimeaikoina alkanut vähän ärsyttämään. Ei siksi, että se oikeasti olisi ärsyttävää, vaan siksi kun kaikki näyttää niin upeilta ja itse oon suuntaamassa ennemmin talvikuntoon 2015 >:D Eli siis käytännössä se vähän ärsyttää vaan siksi kun muut pystyy johonkin mihin minä en, vaikka oma päätös ja fiilishän tämä on kuten just kirjoitin :D Joten hyvää työtä kaikki, jatkakaa vaan upeiden kuvien lisäämistä ja ärsyttäkää meitä hylje-muodonmuutosta hakevia! (Mikä on siis sekin aivan fine ;))

Mää haluan ja aionkin vielä joskus olla sellaisessa kunnossa, mitä ihailen, mutta se tulee sitten kun fiilikset on kohdillaan eikä pakottamalla :) Nyt kuitenkin vaihdan löhöämisen treenivaiheeseen ja lähden lenkille kun illalla on viimeinen työpäiväkin hetkeen!

maanantai 26. toukokuuta 2014

Asu auringonlaskussa


Yhdet lempihousuista. Lempikengät. Uusi ihanan raikkaan ja kesäisen värinen paita. Värikkään peililasit. Eikai sellaiset yhteen laitettuina voi edes muodostaa muuta kuin hyvän asun? Ainakin päällä tämä asu on tosi miellyttävä :)






En tiedä onko näille tällaisille ikäänkuin rennoille suorille housuille jotain omaa nimikettä, mutta nämä on vaan niin hyvät päällä! Sen lisäksi vielä tosi käyttökelpoiset kun nämä voi yhdistää rentoon asuun tai vaikka völläillä kotona, mutta silti oikein yhdistettynä näistä saa tosi tyylikkäät. 


Mulla on nyt viimeaikoina taas iskeny sellainen salaatti-innostus. Tykkään erilaisista salaateista niiin paljon, mutta jotenkin oon vaan aivan liian laiska nälkäsenä väsäämään niitä. Se on ihan naurettavaa, koska salaattejahan on oikeasti maailman helpoin tehdä....



 Kanaa, halloumia ja salaattia. Simppeliä, mutta ihan törkeen hyvää helppoa naposteltavaa :D



Tehtiin poikaystävän kans porkkanapiirakkaa jonku aikaa sitten ja tarjoilin sitä äipälle ja sen miehelle kun ne tuli kyläilemään. Oon kyllä periny koko herkkuhiireyteni äitiltä :D Se söi tuota vaikka kuin monta palaa ja melkeen huolestuin loppuuko kaikki >:D Meillä on kotona aina ollut niin, että toisen aikuisen on pitäny piilottaa karkit äitiltäkin, koska se syö ne muuten ja ollaan aina äitin kans etitty pitkin taloa niitä karkkijemmoja. Ja voin kertoa, että niitä piiloja on ollu mitä kummallisemmissa paikoissa.. Monesti on kans iskeny herkkuhimo ja ollaan äitin kans kyselty onko jossain karkkia jemmassa ja kun toinen on mennyt hakemaan karkkit sieltä jemmasta niin se onkin ollut tyhjä kun ollaankin joskus jo satuttu löytämään se jemma jossa pitäis olla karkkia. Hauskaa, että meillä on pitäny karkit piilottaa meiän lapsien lisäksi myös äitiltä :'''D<3


Ja mun mielestä sitä kuorrutetta pitää olla kunnolla!



Kanaa, salaattia, pinaattia, tomaattia ja mozzarellaa. Mmh. Millaset salaatit on teiän lemppareita? Mitä laitatte sekasin? Antakaa mulle vähän inspistä!

Nyt kun  postaus on väsätty ja murun kanssa völlätty sängyssä niin jätän tuon toisen rauhassa lukemaan ja meen tekeen lättyjä! Sitten taas illaksi ja yöksi töihin.. Ois vielä pari tenttiä hoidettavana ja sitten ei tarvis niitä miettiä! Oon ottanu koko vuoden niin rennosti, että nyt joudun vielä tekemään vähän hommia ku muut on ollu jo ajat sitten valmiita :D Mutta määpä oon löysäilly sillon ku muut on painanu hommia, joten niinhän se menee.

Kattooko teistä muuten kuinka moni gottia eli Game of Thronesia? Ihan ultimaattisen huikea sarja! Tykkään yleensä niin sarjoissa kuin elokuvissakin kaikesta, missä on vähän myös fantasiavivahteita, mutta ei nyt mitään ihan överiä kuitenkaan. Vaikka niinku gotin lisäksi Taru Sormusten Herrasta ja Star Wars -leffat. Ja toinen lemppari on oikeusjutut kuten Suits ja Good Wife. Myös ultimaattisen dominoivat säpäkät ja seksikkään itsevarmat tyypit viehättää niin paljon, että jo ne melkeen itsessään tekee sarjoista katsottavat kuten Harvey Specter ja Chuck Bass <3__<3

Kertokaa mitä hyviä sarjoja ja leffoja tiiätte!!

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...

@annnye

Kuukauden luetuimmat