tiistai 12. elokuuta 2014

Muutoksen tuulia




Paljon on muuttunut. Monien asioiden suhteen, mutta käydään niitä nyt läpi yksi kerrallaan. Irtisanouduin töistä ja perustin toiminimen eli alan nyt tekemään kuvaushommia ihan oikeasti sen verran mitä näitä nyt voi 'oikeiksi' kutsua. Mulla on jo ens vuodelle ja ens kesälle lyöty lukkoon hääkuvauksia. Parasta ja tavallaan pelottavaa tässä on vaan se, ettei kukaan näistä henkilöistä oo koskaan nähnyt yksiäkään mun ottamia hääkuvia, sillä en varsinaisesti koskaan ole kuvannutkaan häitä. Vaikka joku ottaisi kuinka kivoja muita kuvia, niin en välttämättä uskaltaisi kuitenkaan luottaa hääkuviani tällaisen henkilön käsiin. Tai en tiedä.. Riippuu varmasti niin monesta tekijästä. Tavallaan tuntuu kuin kaikilla olisi älyttömät odotukset niille kuville, mutta ehkä musta itsestä vaan tuntuu siltä. Olisivat nämä ihmiset kai sitten valinneet jonkun varmasti ja todistetusti pätevän ammattilaisen. Apua, kai se vaan pitää luottaa, että mää osaan ja niistä kuvista pidetään! Tavallaan luotan kyllä ja onhan ihmisillä nyt omaakin arviointikykyä - tai pitäisi ainakin olla..

Oon jotenkin kyllästynyt hektisyyteen ja sosiaaliseen mediaan ja siihen, kuinka kaikkea tulee kokoajan hirveästi joka tuutista. Oon aina ajatellut olevani enemmän cityihminen ja oon haaveillut kuinka joskus tällaisena nuorena aikuisena asuisin Helsingissä. Kävelisin pitkin katuja, jotka ovat täynnä ihmisiä ja liikennettä, nauttisin siitä vilskeestä ja tuntisin olevani niin elossa. Nyt tänä kesänä mun mieleen on pikkuhiljaa enemmän ja enemmän hiipinyt ajatus siitä kuinka haluan maaseudulle. Mökille, metsään, järvenrannalle. Luopua puhelimesta ja tietokoneesta, kuunnella sitä kaunista hiljaisuutta ja lintujen laulua.

Blogista ehkä tuli mulle liian tärkeä ja kulutin siihen sekä jo pelkästään blogihommien miettimiseen liikaa aikaa. Nyt oon herännyt siihen, etten oo pitkään aikaan muistanut tarpeeksi huomioida niitä oikeita asioita. Nyt oon kyllästynyt blogimaailman teennäisyyteen ja ihmisten puhtaaseen ilkeyteen. Haluan keskittyä tähän mun oikeaan elämään, sillä oon ajattelemattani laiminlyönyt sitä.




Olin viikonlopun Oulussa ilman läppäriä ettekä voi kuvitella kuin kevyt olo mulla oli. Vietin aikaa vanhempien kanssa, näin paljon kavereita ja joka päivä istuin parhaiden kavereiden kanssa merenrannassa parkissa yökolmeen asti. Puhuttiin niin älyttömästi kaikesta, että mun ajatukset selkeyty ihan hujauksessa asiaa kuin asiaakin kohtaan. Ihmekään kun oon ollut stressaantunut ja ylianalysoiva kun oon missannut niin pitkältä ajalta tuollaiset terapiaistonnot kavereiden kanssa.

Aika naurettavaa kyllä, mutta mulla on ehkä jonkinmoisesti syttynyt haikeus ja epätoivo ihmisiin kun oon seurannut ikäviä kommentteja ja kirjoituksia täällä blogimaailmassa oli kyse sitten tutuista tai tuntemattomista. Kyllähän sen tietää, ettei netti ole oikea paikka tällaisen arvion tekemiseen, mutta silti.. Nyt kun näin niitä oikeasti hyviä ystäviä, jotka tietävät musta melkein kaiken, joille voi puhua mistä vain, joiden kanssa autetaan toisiamme ihan jo pelkästä rakkaan ystävän auttamisen riemusta, joihin on vaan niin vankka luottamus niin mun usko ja luottamus palasi takaisin. Miten oonkaan ollut niin ajattelematon, että oon antanut ikäänkuin itseni vääriin käsiin ja luottanut johonkin ihmisten pohjimmaiseen hyvyyteen ja halunnutkin uskoa siihen. Nämä oikeat ystävät eivät koskaan puhuisi musta pahaa ja jos puhuisivatkin niin asiat voisi selvittää ja väärinkäsitykset puida läpi, he eivät vain katoaisi tavoittamattomiin ja jättäisi asiaa kesken.

Oon ennenkin sanonut, että kaikista eniten mua häiritsee se kun asioista ei voida puhua ja kun kaikki otetaan vastaan niin mustavalkoisesti - pitäisihän jokaisen järkevän ihmisen tietää, ettei mikään elämässä ole niin mustavalkoista, muttei varsinkaan netissä. Tuntemattomat käyttäytyvät niin, mutta myös tutut. Heräsin jotenkin siihen, ettei tämä blogimaailma ole oikeasti sellainen paikka jonne haluaisin kuulua.

En oikein tiedä mitä aion tehdä tämän blogin suhteen. Nyt haluaisin vaan kadota täältä ja nauttia siitä oikeasta elämästä, jossa on aitoja, vilpittömiä ihmisiä ja kaikki arkisessa yksinkertaisuudessaan ihanaa. Haluan kuitenkin edelleen ottaa paljon kuvia ja mua pelottaa ajatus siitä, että ne vain odottaisivat jumissa mun läppärillä. Pysyisikö mulla innostus ottaa niitä, kun niillä ei varsinaisesti olisi mitään käyttöä?

Nyt aion pienentää mun elämässä ollutta blogiosaa ainakin kymmenen kertaa pienemmäksi ja antaa ajan kulua. Katsoa miltä tuntuu ja milloin jokin ratkaiseva fiilis syntyy.














Tää upea hapsukimono on saatu Sheinsidelta ja löytyy täältä!



Tää upea koira sen sijaan on mun ystävän Jennan pikku hauveli! Jenna on kyllä itsekin niin upea ilmestys, että huhhuh mikä paketti ku tuollanen koira vielä laitetaan vierelle.

Mun mielestä muuten on hassua, miten moni pitää rotikkaa, kultasta noutajaa yms isoina koirina, koska mun mielestä ne on jotenkin sellaisia koiran oletusarvokokoja :D Ne vaan on mun mielestä koiran kokosia, isommat on isoja koiria ja pienemmät on pieniä koiria.

Mulla saattaa muuten olla tulevaisuudessa vielä lisää muutoksia tulossa, ehkä kuulette niistä joskus tai jos en kirjoittele niin huomaatte instasta, ketkä sitä nyt seurailee :)

Mun on jo pitkään pitäny vinkata teille parista ihanasta ja koskettavasta postauksesta! Löydän näitä aina silloin tällöin ja yritän laittaa muistiin tai säilyttää välilehdissä, mutta eihän siitä koskaan tule mitään. Ulkomuistista kuitenkin löysin taas nämä postaukset kiitos ja mietteitä onnellisuudesta - käykää lukemassa :)

Katsotaan milloin päivittelen ens kerran tätä blogia (valokuvausblogiin laitan kyllä kuvia) ja ylipäätään keksin mitä aion tehdä jatkossa bloggaamisen suhteen. Siihen asti toivotan kaikille oikeen ihanaa elokuuta! Nauttikaa viimeisistä lämpimistä hetkistä, mutta älkää ahdistuko alkavasta syksystä :) Mun mielestä on ihanaa saada vetää villapaita päälle, käyttää nahkatakkia, pelastautua pipoon huonona hiuspäivänä ja jäädä hyvällä omatunnolla viltin alle tekemään jotain mieleistä!

<3

47 kommenttia:

  1. Onks punasista hiuksista tulossa postausta?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä mää niistä kirjottelen ku oon luvannukki! :) En vaan tiiä millon, ehkä muutaman päivän päästä, ehkä parin viikon. Jos on tarvetta johonki tiettyyn päivään mennessä kuulla niin kerro niin voin yrittää hoitaa sen alta poies :)

      Poista
  2. Olet liian täydellinen kadotaksesi.

    VastaaPoista
  3. Ihanaa että uskallat tehdä tämän! Mua aina harmittaa niin suuresti ihmisten puolesta, jotka eivät uskalla ottaa riskejä ja esimerkiksi irtisanoutua huonosta duunista. Nyt olen ite tässä tilanteessa, kun olisi aika muuttua ja ottaa lopputili erittäin huono työilmapiirin takia, mutta tykkään itse työstä ja parempaakaa ei ole sattunut kohdalle joten olen jäänyt vellomaan tähän nykyiseen.

    Mulle blogi, valokuvaus ja muu vastaava työ on sitä mun 'omaa juttua', jonka parissa saan rentoutua ja olla omimmillani. Toki ystävät ja sukulaiset kulkee siinä mukana, mutta mulle blogi on 'pakopaikka' :)

    Onnea tulevaisuuteen ja jään todellakin seuraamaan valokuvablogiasi, ruutusi ovat todella hienoja ja odotan innolla mihin päädyt! :)

    hanna
    www.hannamariav.com

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oon täysin samaa mieltä ja mua myös aina harmittaa älyttömästi sellaisten ihmisten puolesta :( Monesti niihin huonoihinkin juttuihin on vaan niin helppo jämähtää.. Kuulostaa kuitenkin siltä, että tiedostat tuon tilanteen ja uskallat varmasti lähteä kun sen aika tulee oikeasti eteen :) Mullekin blogi on ollu aina pakopaikka, mutta nyt siitä on tullu liian läheinen pakopaikka jotenkin, että se on verottanu todellisuutta. Kuulostaa karmivalta ja sitähän se tavallaan onkin. Toivotaan, että kehittymistä tapahtuu! :) Kiitos Hanna ja tsemppiä sun työtilanteeseen<3

      Poista
  4. Paljon onnea uusiin tuuliin, toivon ettet menetä uskoasi tähän blogimaailmaan vaikka välillä ei Voikkaan ymmärtää ihmisten käytöstä täällä :) sää oot niin ihanan aito ja huippu tyyppi blogin perusteella, toivottavasti jatkat sit ku siltä tuntuu :) !

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä uskon, että se osittain edes palailee kun vähän otan etäisyyttä :) Eikä usko nyt ihan täysin vois mennäkään kun täältä löytyy kuitenkin niin paljon tällaisia sun kaltaisia ihania ihmisiä<3

      Poista
  5. Voi vitsi! Harmi että susta tuntuu tolta, on varmasti rankkaa kun tuntemattomat ihmiset haukkuu ja levittää juoruja! Alotin vasta ehkä kesän alussa lukemaan sun blogia, mutta nousit kyllä ihan samantien ykkösbloggaajaksi mun listalla! Oot niin ihanan aito ja jalatmaassa-tyyppi, ja sun blogi on niin virkistävän erilainen ja mielenkiintoinen! Harmi jos nyt päätät lopettaa tai edes taukoilla, mä aina niin innolla odotan sulta uutta postausta :-D Ei tietenkään kannata tehdä mitään, mikä ei itsestä tunnu hyvälle! Tsemppiä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Eikä!! Kiitos kovasti :'') Harmittaa teidän puolesta, jotka haluisitte nähdä postauksia, mutta näin on vaan tehtävä nyt :( Kyllä mää vielä ainaki jonkun verran postailen ku on joitain juttuja keskeneräisesti, vaikka lopulta kävis miten :)

      Poista
  6. netti osaa kyllä olla ilkeä paikka, koska kuka vaan voi tulla kommentoimaan jotain ikävää ilman että siitä ehkä koskaan jäisi kiinni :/ toivottavasti et kuitenkaan ihan tyystin ole lopettamassa tätä bloggausta, tykkään hirmuisesti tulla aina lueskelemaan siun postauksia ja katselemaan upeita kuvia, vaikutat jotenkin tosi kivalta ja reilulta persoonalta :)!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Vaikea sanoa, mutta kyllähän tää sen verran iso juttu ja harrastus on aina ollut, että osaisiko sitä edes olla ihan kokonaan ilman.. Hmm :) Kiitos Tuuli! Oli muuten hyvä sun viime postaus oli vaan niin kiire, etten ehtiny kommentoija ku luin sen!

      Poista
  7. Ei siinä ymmärrän kyllä, että varmasti tämmönenki asia ku blogin pitäminen ressaa omalla tavalla. Mut sitä en PRKL ymmärrä, että mitenkä niin monella ''suositulla'' blokkaajalla se kyllästyminen/ressikohtaus samaanaikaan tulee. Niin monet bloggaajat jauhaa tätä samaa p'skaa enkä tarkota, että puhuisitte kirjaimellisesti sitä p'skaa, mut jotenki loppu nyt ymmärrys kaikkia teitä bloggareita kohtaan. Tekis mieli kirjottaa tositosi rumasti tästä asiasta ku ottaa niin pattiiin, mutta oot yks mun suosikkibloggaaja, niin yritin hillitä itseäni ! :D Kiiitos olen puhunut! tästä agrekohtauksesta pian saattaa seurata blogilakko :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hahahha :D Voi ihana.. Se on kyllä mielenkiintonen kysymys.. Ymmärrän tuon hyvin lukijan kannalta ku yhtäkkiä kaikki luettava vaan loppuu.. Ai että ihan loppu ymmärrys, älä nytte >:D<3 En ennen ymmärtäny mitä muut bloggaajat sanoi ja harmitteli, mutta kai kun en ollu koskaan saanu mitään sellaista omalle kohdalle.. Ei vaan tavallaan tee mieli antaa itseä tänne kohteeksi sellaiselle arvostelulle, jossa ei ole mitään perustetta eikä päätä eikä häntää ja silti jotkut tuntuvat pitävän sitä absoluuttisena totuutena. Se on vaan tosi puuduttavaa kun ei sille voi oikeen tehdäkään mitään :D Kiitos puheesta ja ymmärrän sua oikein hyvin! Yritähän sinäki selvitä ;D

      Poista
  8. Tekee varmasti ihan hyvää ottaa pientä breikkiä - on tärkeää osata nauttia niistä oikeista hetkistä ja päivitellä blogia vaan sitten, kun siltä tuntuu. Eli aika lailla samoja ajatuksia täälläkin päin pyörinyt päässä noin vuoden verran. Anna ajan mennä ja ota oma aika :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tuollaista kultaista keskitietä kaipaankin :) Kauan sinäki oot kyllä sulatellu asioita! Teen näin ja muistahan sinäki limppu samat asiat :)

      Poista
  9. <3 ihana oot! pitää nähdä tässä syksyllä ehdottomasti:) tiiätkö vielä ootko jossain vaiheessa tulossa helsinkiin?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos<3 Enköhän mää oo jossain vaiheessa tulossa :) Nähhään ja otetaan sulle se bannerikuvaki!!

      Poista
  10. Kyllä täällä intternetissäkin niitä aitoja tyyppejä on :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. On tietenki! Oon löytäny bloginki kautta muutaman aivan ihanan ihmisen ja yksi mun parhaista ystävistänikin on alunperin blogituttu :') Siksikin tää nykyinen fiilis on niin harmittava kun tiiän kyllä teiän hyvien tyyppienkin olemassaolon! Onha se "oikeessa elämässäki" niin, että niiden huonojen tyyppien seuraan ei mene, mutta siks oonki vähä sekasin ku täällä blogimaailmassa on hyviä ja huonoja tyyppejä :d Miksei voi vaan karsia toisia pois....

      Poista
    2. No mä en käy koskaan lukemas vauva.fi mollauksia tai demi.fi, ellei joku erikseen linkkaa. Oon unohtanu jossain vaiheessa täysin niiden olemassaolon. Sit taas, jos sulle tulee anoilta paskaa suoraan blogiin niin ota hetkeks anokommentointi vaan pois päältä. Unoha huono, keskity hyvään :) Toteuta itteäs ja anna kateellisten huuteluiden mennä toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos.

      Poista
    3. Ei mulle oikeestaan oo ees tullu anoilta paskaa ku nyt, mutta muutama kommentti, mutta neki käytännössä ku jossain muualla on lukenu jotain, mikä on provosoinu anoja eli tavallaan ei nekään oo ollu anojen "syytä" vaikka ovatkin turhan kärkkäästi ottaneet asiat :D Laitoin sulle meiliä asiaan liittyen!

      Poista
  11. Oon niin ylpee susta, kun sait irtisanottua sen työsi, pystyt nyt keskittymään niihin oikeesti sulle tärkeisiin ja iloa tuoviin hommiin! Hienoa ja rohkeaa, oot huippu<3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos ihana!<3 Nyt kyllä pääsen iha erilailla ja rennosti toteuttaan niitä 8)

      Poista
  12. En itse kirjota blogia, mutta luulen ymmärtäväni täysin tuon sun blogiahdistuksen. Jotenki tuntuu että sosiaalisessa mediassa kaikkien pitäisi olla jatkuvasti esillä ja kännykkäänkin pitäisi vastata aina, oli sitten missä vaan. Facebookkia pitäisi selata tunnin välein ja blogit tarkistaa vähintään päivittäin, ettei vaan jää jotain uutta huomaamatta. Mussa tää kaikki saa ajoittain aikaan voimakkaan vastareaktion ja jätän puhelimen päiväksi kotiin. Ei ihmisen tarvi olla aina tavoitettavissa, eikä kaikkien tarvii tietää mun kuulumisia. Viime keväänä olin Israelissa lomalla ja olin koko viikon puhelin pois päältä, se oli ihanaa. Mää oon kans luullut olevani kunnon kaupunkieläjä ja vilinässä viihtyvä, mutta musta tuntuu että mitä enemmän oon vilinässä, sitä enemmän haluun perämettään nuotiolle kököttämään.. :D Kirjoita silloin, kun se tuntuu hyvältä. t. Kompassinostelija

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Aika samat ajatukset täällä. Joskus kun puhelin jää vahingossa pois matkasta tai akku loppuu tai reissussa ei toimi netti niin alkuun on jotenkin älyttömän stressaantunut olo, mutta sitten rentoutuu jotenkin vielä paljon normaalia rennommaksi :D Ois hyvä joku parin tunnin nettikiintiö vaikka joka päivälle!

      Poista
  13. Moi! Löysin alunperin blogis Lauran blogin kautta ja hienot kuvat houkutteli aina takaisin. Aluksi en lukenu tekstejä, mutta sittenkin kun aloin tutustumaan tähän blogiin paremmin, huomasin, että vaikutat mukavalta ja aidolta tyypiltä. Muutenkin arvostan tota sun rohkeutta, että uskallat tavoitella sun unelmia! Kaikista ei ois samaan.

    Eli tosiaan blogistas on ihan tässä viime aikoina tullut yksi, jota luen ahkerasti ja odotan aina innolla uutta postausta. Molempien, tekstin ja kuvien takia. Siks täytyykin sanoa, että tosi harmillista, että sait "paskaa niskaas" tolla tavoin(luulen siis tietäväni ainakin osittain mistä negatiivisuudesta puhut). Aika kohtuutonta mun mielestä, ylireagointia..

    Toivottavasti löydät joskus uudelleen kipinän blogaamiseen. Kaikessa on aina monta puolta, mahtavia ja niitä paskamaisia. Anyway, halusin vaan tsempata ja kiittää hyvästä blogista! :)

    T.Random lukija

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihana kuulla, että oot pikkuhiljaa alkanut lukemaan pelkkien kuvien katselemisen sijasta ja vieläpä tykännyt :) Kaikista ei kyllä oliskaan ja mietin jonkun verran, että oisko musta itsestänikään, mutta tää ei nyt kuitenkaan oo mitään kovin paha tilanne, vaikkei tällä hetkellä onnaiskaan pelkillä kuvausjutuilla :D Ja sitäpaitsi mietin kuin paljon mua sitten joskus kaduttaisi jos en ikinä kokeilisi.. Kiitos iha älyttömästi kauniista sanoistas!! Toivottavasti löydänkin :) Puolia löytyy aina ja sellaistahan tää elämä vaan on :) Hihi<3

      Poista
  14. Haha ite oon ihan ahistuksissani ko oon nyt muuttanu Ouluun ja tää on niiiiin iso city :DD Tai ko vertaa siihen pikkukylään missä oon asunu lapsuuteni ja jossa oon päässy aina viikonloppusin nyt opiskeluaikoina rauhottumaan. Stressaannun varmaa täällä kunnon kaupungissa kun missää ei näy mettäpukusia eräjormia, kukkaa ei köröttele mönkkäreillä, koiria ei juokse vapaana, netti ja puhelin toimii joka paikassa ja missä kaikki hirvet ja porot on???! Noeivaa, ehkä mie selviän :) Mutta. Itse asiaan.
    Käääk ko pistää vihaksi. Ei se että otat hiljaisuutta tänne blogin suuntaan, vaan se että ihmiset tekee pienissä päissään päätelmiä, jokka näkkee sitte totuutena. Ja sitte ko asioista ei vaan voi keskustella tai ottaa huomioon ennen ko tulee ragettamaan että HMMM hetkinen mie tiiän vaan toisen puolen tästä asiasta, pitäsköhä ottaa selko siitä toisesta puolesta ennen ko teilaan jonku tai levitän tätä etiäpäin. Ja jos jotain negatiivista sanottavaa on, aiheestaki esimerkiksi, sen voi oikiasti muotoilla asialliseksi eikä ilkeillä anona. Ei välttämättä liity ny mitenkää tähä sun tilanteeseen, mutta mulla oikiasti pelottaa että mihi tämä maailma on menossa ko ei yhtää käytetä ennää maalaisjärkeä vaa räyhätää se mitä sylki suuhun tuo. Varsinki jos tosiaan ei ole aihetta tai ei todellakaan tiedetä totuutta. Mikä siitä tekkee nii helppoa? Ei vaan minun järki riitä ymmärtämään. Kuitenki ko ollaa melke aikusia varmaa suurin osa ni sitte kuitenkin netissä ollaanki yhtäkkiä kakaroita ilman maalaisjärkiä. Huh. Mutta muutoksiin blogissa, musta vähän surullista että tuutki siihe tulokseen että otat vähä välimatkaa blogimaailmaan. Ihan vaan siksi surullista koska mie niin nautin tästä sun blogin lukemisesta, se on niin aito, rehellinen, pohdiskeleva, täynnä kauniita kuvia ja sinun hauskoja juttuja. Mutta oikiasti olen kyllä ilonen siitä myös, sillä sie oot samalla tavalla tavallinen ihminen ko met muukki, tarviit omaa tilaa ja elät omaa elämääs. Eikä kukaan ny oikiasti halua lukia blogia josta huomaa että kirjottaja ei nauti siitä enää niin paljon. Koska sillon ku huomaa että sie nautit homman tekemisestä, sama fiilis kyllä välittyy lukijoille. Tsemppiä sulle siis älyttömästi, ja saat olla ylypiä ittestäs ko olet nii rohkia kun uskallat tehä elämääs muutoksia. <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hahaha :DD No siitähä se on vaan kiinni mihin on tottunut! Kyllä siihen tottuu ja siinäkin on niin omat puolensa :P No sanoppa muuta, eikö oo raivostuttavaa! :D Ei se jos asiasta puhuttais ja selviteltäis ja kerrottais perusteita, mutta ehei kun kaiken pitää olla aina niin naurettavan mustavalkosta. "Maito on vihreetä" -eihän oo ku valkosta, kato vaikka "no mun mielestä se on vihreetä" :D:DD Hyvä esimerkki, mutta sama idea ja sitäpaitsi oon kerran törmänny noinkin raivostuttavaan tapaukseen ku tuo esimerkki vaikka hänen mielestään maito ei ollu vihreetä vaan jonku muun väristä.... Ihanasti sanottu, musta on aina kans kiva huomata, että bloggarit ja julkkiksetki (joo samaa sarjaa ;D) on vaan ihan tavallisia ihmisiä niinku kaikki muutki.. :) Kirjottelen kyllä ku mieli tekkee! KIITOS<3

      Poista
  15. Voi hitsit, mut välillä etäisyyden ottaminen kyllä auttaa :) tsemppiä sulle hurrrjan paljon, ja toivon mukaan tänne vielä joskus tulee jotakin (en oo himolukija tai mitää, hehe :DDD). Olet huipputyyppi <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Huomaa kuin on jo nyt auttanut älyttömästi :) Haha ei se väärin oo ;D Kiitos samoin sinä ihana päivien piristäjä<3

      Poista
  16. Eikäääääääää:( parasblogiikinä.

    VastaaPoista
  17. Heippa! Kiva kuulla, että sulla on lisää tiedossa noita valokuvausjuttuja, mä ainakin pidän paljon kuvista mitä on näkynyt niin tämän kuin toisenkin blogisi puolella :)

    Luin erään toisen naisen blogia hetki sitten, luultavasti tiedätkin kenestä puhun ja täytyy sanoa että jäi itsellekin tällaisena ulkopuolisena ihan tosi kurja maku suuhun kyseisestä blogitekstistä ja ylipäätään bloggarista kokonaan...en ikinä olisi uskonut että kukaan puhuisi susta sillä tavoin, sustakun saa täysin erilaisen vaikutelman tätä kautta ja myös ennen tuota tekstiä myös hänen blogistaan..toivottavasti jatkat bloggailua, vaikka toki ymmärrän että pikku huilli silloni tällöin on enemmän kuin tarpeen :)

    Kyselin joskus sulta asuntojutuista Jyväskylässä päin kun oli pääsykokeet siellä edessä ja nyt täytyy hymyssä suin vielä mainita, että unelmien opiskelupaikka ja (vähemmän unelma, mutta kelpaa hetkeksi :D) asunto Jyväskylästä on takataskussa tällä hetkellä :)

    Ihanaa syksyn alkua !

    -maria

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niitä on kyllä toosi paljon vielä :) Niin.. Mun mielestä kenestäkään ei pitäisi puhua netissä rumasti eikä varsinkaan jos asiaa muuten ei pysty millään muotoa selvittämään tms. Mutta tällaista tää on, näistäkin onneksi oppii :) EIKÄ!! :D Ihan loistavaa!!! Hei tuuhan nykäseen hihasta jos joskus näät jossain - ja ihan varmasti näät! :D Haluan kuulla lisää!! Hirmusesti onnea, voin kuvitella sun fiiliksen :)<3

      Poista
  18. Haha :D Olin jonkin aikaa sitten just miettiny, et otat mun mielest ihan sata kertaa parempia kuvia kuin monetmonet, jotka valokuvaa työkseen! Ja parin päivän päästä luen täältä, et oot perustanu toiminimen. :D In my opinion todella rohkee, mut myös todella oikee veto! Oot oikeesti hyvä tos hommas. :)

    Ite oon kans välillä niiiin täynnä sosiaalist mediaa. Tuntuu et elää melkeen kaiken jonku kameran linssin läpi, ja monet kivat jutut jää loppujen lopuksi kokematta, koska on niin kiire päivittää siit _muka_ eletystä elämästä jonnekki instagramii.... Oltiin kans peräkorvessa mökillä muutama viikko sitten ja oli ihan naurettavaa huomata, miten paljon sitä näyttöä on tuijottanutkaan oikeen elämisen kustannuksella.

    Täytyy nyt kompata muita siinä, et toivottavasti et ihan kuitenkaan kokonaan oo lopettamassa bloggaamista. Koska to be honest sun blogi on ehottomasti yks myös mun lempiblogeista (kyllä mä luen vaikka oonki tällanen haamu joka ei ikinäkoskaan kommentoi :D) Pidä vaikka pientä breikkiä ja postaile silloin kun on aikaa ja silloin kun tuntuu siltä :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi ihana! Kiitos hirmusesti :') Riippuu tietenki niiiin kaikesta tuollainen, mutta mielipideasioitahan nämä ovat 8) Pakko kokeilla vähän edes ottaa riski jos jotain oikeesti haluaa :) Määki oon kovasti miettiny tuota, että elämää elää kuin linssin läpi. Suurimmaksi osaksi en kuitenkaan koe asiaa niin, mutta tiettyinä hetkinä kun tuntuu ettei jaksais kuvata, mutta "pakko ottaa kuva tästä" niin ähh.. Onneks sellasia tulee harvoin ja nykysin ajattelen vaan enemmän silleen, että ihan sama, ei sitä kuvaa oo pakko ottaa! Kiitos Maria, kyllä mää sut muistan täältä kommenttiboksista, ettet sää nyt ihan haamu ole 8)<3 Noin ajattelin tehdä näin alkuun ainakin :)

      Poista
  19. Voii, olipa harmi lukea nuita sun ajatuksia ja fiiliksiä. Toivottavasti etäisyys tekis tehtävänsä ja toivottavasti kuultais susta taas! Kaikkea hyvää lempibloggaajalle ♥

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voii anni ihanuus :(♥ tsemppiä ja iso voimahali ♥

      Poista
    2. Kiitos molemmille!!<3 Ootte ihania!

      Poista
  20. Niimpa niin tällä tavalla se kuuluisuus kostautuukin.. Eikä sille voi mitään muuta kuin kulkea pää pystyssä omalla polullaan edelleen kaikkea tuota kauna iisimmin ottaessa! Voimia ja rauhallisuutta sulle! Ja jatkuvaa nautintoa bloggaamisesta tämän tauon jälkeen!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin no "kuuluisuus", mutta tiedän mitä meinaat :) Haha samoja toivon itse itsellekin, kiitos :)

      Poista
  21. Niinhän kaikkia nousevia bloggaajia arvostellaan ilman syytä, mieti vaikka miten syyttä vihattu ja menestynyt Mungolife on. MouMou ja Nelliina ovat vauva.fin vakiohaukuttavat. Se on jokaisen oma asia sietääkö sitä paskaa kuuluisuuden vuoksi vaiko ei. Toisaalta sun opiskelualalla blogikontakteista ja blogikokemuksesta oisi varmasti erittäinkin paljon hyötyä. Itse en kuitenkaan myöskään jaksaisi olla kateellisten arvostelemana päivästä toiseen pelkästään sen takia, että mulla sattuisi olemaan suosittu blogi. Onnittelut muuten toiminimen perustamisesta, askel lähemmäs ammattimaista valokuvaamista. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Näinhän se menee :) Niin surullista kuin onkin.. Varmasti olisi ja onkin kyllä älyttömästi hyötyä :) Kiitos Veera, iso askel kyllä :)

      Poista
  22. Tiedät varmaan sen anni että olen aktiivinen blogisi lukija vaikken täällä kommentoikkaan, mutta nyt tulee jotain todella outoa. Kommentoin jo toistamiseen lyhyen ajan sisään. En meinaa että mun kommentit on ns. harvoja ja valittuja mutta haluan vaan kertoa oman näkemykseni. Kuitenkin tiedän kuinka iso osa ilosta bloggaamisessa tulee kommenttien muodossa.

    Ensin haluan tarttua tuohon työkuvioiden vaihteluun. Itellä on ollu toiminimi jo kohta parisen vuotta, voin kertoa että kyllä joutuu tehdä aika ns. persereikä ruvella duunia, jos pelkästään sillä haluaa pärjätä eikä muita tuloja oikein ole. Kilpailu alalla on todellta, todella kovaa. Kun alkaa tuntua että tämä valokuvaus on nykään semmonen ammatti mikä on choolia ja mitä kaikki haluaa olla. Mutta luo verkostoja ja ole avoin kaikille, silloin homma varmasti alkaa toimia.

    Älä suotta jännitä liikaa hääkuvauksia, jos alat ajattelemaan että nämä on näiden ihmisten suurin päivä elämässä, sormustaminen tapahtuu vain muutaman sekunnin ajan ja on pakko saada hieno kuva. Dokumentointi kuitekin on se suurin työ siinä, se miksi sut halutaan sinne. Vinkkinä: ota tietyistä tilanteista ns. varmat kuvat, etteivät mene mönkään. Sitten enempi luovuutta kehiin kun ei ole niin kriittinen ja ns tärkeä tilanne. Muutaman hääkeikan jälkeen alkaa mennä jo rutiinilla.

    Blogimaailma, se sana on ollu mulle jotenkin aina hiukan negatiivisa ajatuksia tuova. Yhteisöllisyys ei ole huono asia, mutta kun piirit menee isoksi niin mahtuu porukkaan aina monenlaista sakkia. Siks ite oon halunnu pitää bloggaamisen aika pitkälti mun omana juttuna, en oo lähteny millään tavoin kaupallistamaan sitä taikka alkanu tekemään paljon yhteistyötä muiden bloggaajien kanssa. Tällöin ehkä yleisö ei ole nii suuri, tai kasvu ei ainakaan ole niin nopea. Mutta alusta asti oon tehny selväksi että teen tätä silloin kun kerkeän, sellaista materiaalia mitä itse haluan, jos siitä jotkut tykkäävät he voivat sitä seurata. Mikäli luvut laskee, sillloin ne laskee eikä se vaikuta minun bloggaamiseen oikeastaan ollenkaan.

    Netti on paha paikka ja sieltä löytyy aina niitä kateellisia muiden elämää arvostelevia ihmisiä, jotka purkavat oman huonon olonsa muihin, viattomiin ihmisiin. Yleensä vielä anonyymisti jottei tarvi kapungilla kävellessä hävetä omia tekojaan. Antaa heidän jauhaa paskaa, he luulevat parantavansa maailmaa tällätapaa, vaikka mitään konkreettista eivät saa aikaan. Todelliset tekijät ovat niitä jotka ottavat sen vastaan, koska he ovat silloin yleensä tehnyt jotain mikä herättää keskustelua ja mielipiteitä.

    Ps. Jokaiselle jotakin, on ei mitään kellekkään.

    VastaaPoista
  23. Surullista kuulla että sulla on ollu yksityiselämässä stressiä työstä . Voin samaistua siihen . Oon ennenki sanonu ja sanon sen nyt että sun blogin lukeminen keventää mieltä ja on tavallaan terapiaa . Siinä unohtaa kaiken sen härdellin mitä omassa elämässä tapahtuu. Toivottavasti keksit ratkaisun miten rullailet eteenpäin :) blogisi on tavallaan antanut mulle jollain tapaa jotain .ehkä viisautta ?? Muissa blogeissa en oo törmännyt sellaiseen vaikka paljon blogeja luen . Ihana tietää että on olemassa niin ihana ihminen kun sinä . Tsempit sinne !!!! :)

    VastaaPoista

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...

@annnye

Kuukauden luetuimmat