maanantai 25. elokuuta 2014

Uusi perheenjäsen, Rocky



Muutoksen tuulia -postauksessa vihjailinkin jo vähän, että tulevaisuus saattaa tuoda tullessaan myös yhden ison muutoksen. Siitä meni pari päivää niin tällainen rekkuli asteli taloon!





Jätkän nimi on Rocky. 90% ihmisistä on veikannut tai ollut varma siitä, että tämä on berninpaimenkoira, mutta ehei - tämä on australianpaimenkoira ;) Kieltämättä väritys ja pennun pyöreys tuovat mieleen pienikokoisen bernin. Aussiet ovat varmaan myös sen verran harvinaisempia ettei osa veikkaajista tiedä edes kyseistä rotua.

Paimenkoirat on aina olleet mun lemppareita ja jo pikkutyttönä ihastuin muutaman tutun aussieen ja käytännössä tämä on ollut lempparirotu siitä lähtien. Ainahan mää oon halunnu koiraa ihan älyttömästi. Pienenä halusin kissan, koiran ja pienen hevosen. Isä on kunnolla allerginen ja koirahaave jouduttiin siis hautaamaan. Nokkelana tyttönä ehdotin silloin pienenä myös sellaista, että muutettaisiin pois isin luota, jotta voitaisiin ottaa koira. Voitaisiin aina vilkuttaa isille kun kävellään koiran kanssa ohi. Isi raukka :'DD:(

Kaikki naapuruston koirat oli mulla hoidossa milloin mikäkin, käytin niitä pihalla ja opetin kaiken maailman temppuja. Rakastin eläimiä niin älyttömästi. Mulla oli Suuri koirakirja ja osasin ulkoa kaikki siinä luetellut rodut - tottakai bongailin rotuja aina ulkona ja kaikkia oli pakko mennä silittämään. Meidän mökin lähellä oli maatila, jossa vietin älyttömästi aikaa ja joskus talvella menin sinne junalla yksin ihan vaan viikonlopuksi hoitamaan eläimiä. Siellä oli koiria, kissoja, poni, hevonen, papukaija, chinchilloja, possuja, poro ja mitähän kaikkea muuta. Monta kymmentä lehmää, joiden kaikkien nimet muistin ulkoa ja osasin ulkomuistista niiden oikeat paikat navetassa. Mun unelma-ammatti oli tuolloin muuten karjakko.. ;-)

Jotain todella ikävää oli kuitenkin ilmennyt. Ensimmäisen kerran kun menin tuolle maatilalle olin aivan tukossa, nenä vuoti ja istuin terassilla itkua pidätellen kun silmiä kirveli niin paljon ja ne olivat punaiset ja melkein umpeen muurautuneet. Ilmeisesti niin suuri määrä eläimiä laukaisi jotenkin tämän allergian. Isälläni oli myös ollut aina kotona koiria, mutta hänelle puhkesi nykyinen paha allergia kun hän hetken asusti talossa, jossa oli useita koiria ja niiden lisäksi myös useita kissoja. Ilmeisesti sama homma tapahtui mulle. Sitkeästi kuitenkin halusin aina takaisin eläinten pariin ja allergia rauhoittui nopeasti. Melkein poikkeuksetta uusia eläimiä nähdessäni sain kuitenkin oireita ja silmiä kutitti niin paljon, että olisin halunnut repiä ne päästäni.

Ehkä olin niin pettynyt tai surullinen allergiastani ja pienen tytön päähän tulleesta ajatuksesta, etten koskaan voisi saadakaan mitään eläintä, että etäännyin kaikista eläimistä. Jotenkin en enää tykännyt niistä niin paljoa. Tätä kesti useita vuosia, jonka jälkeen tuli jonkinlainen tasainen vaihe. Huomasin siedättyväni tosi nopeasti eläimille ja yleensä sain tietystä yksilöstä oireita vain pari ensimmäistä kertaa, jonka jälkeen kaikki oli neutraalia. Otettiin silloin gerbiilejä, nekin kutitti alkuun vähän, mutta loppuivat nopeasti. Nyt syksyllä kolme vuotta sitten otettiin koira, Romeo. Alkuun sain myös siitä oireita kuten arvelinkin, mutta nekin olivat aika vähäisiä kun tiedostin sen, että pesin kädet ennen kuin aloin hankaamaan silmiäni. Pitkään asuin Romeon kanssa samassa talossa, eikä mitään oireita tullut. Nykyisin saan ehkä päivän tai parin ihan hitusen kutinaa kun nään Romeota useiden kuukausien jälkeen, mutta sen jälkeen taas totun ja oireet katoaa. Kai se on jotain nopeaa siedättymistä tms?

Vaikka alunperin Romeon ajateltiin kai pitkälti olevan mun ja sen lähtevän sitten mun matkaan ei näin kuitenkaan käynyt. Kun 15 vuotta olin haaveillut koirasta oli mulle selkeää kuinka haluan sen kouluttaa ja miten tietyt asiat hoidetaan. Eihän asiat tietenkään mene niin kun talossa on monta aikuista, joilla kaikilla on vähän eri visiot. Jollain tapaa "luovuin" vähän Romeosta ja annoin siitä tulla enemmän äidin ja pikkuveljen koira. Tottakai se on ihan yhtä rakas ja hoidan sitä niinkuin omaa, mutta ymmärrätte ehkä pointin! Joskus olisin ollut ihan kauhuissani siitä, että Romeo ehkä lähtee pikkuveljen mukaan, mutta nyt vaan ajattelen sen kuulostavan tosi ihanalta ja huomaan ettei mulla ole Romeoon sellaista omistavaa suhtautumista :)





Pitkän tarinan jälkeen palataan tähän nyt aidosti omaan koiraan ;D Moneen otteeseen oon sulkenut aussien pois rotuvaihtoehdoista ja hyvän aikaa mietin ottavani sekarotuisen, kun en osannut päätyä yhteen ainoaan rotuun.. Eihän tämä kuitenkaan ole kaikista helpoin rotu niin paimennus- ja vahtivietiltään kuin liikkumis- ja aktivointivaatimuksiltaan. Pitkän, pitkän pyörittelyn jälkeen tulin siihen tulokseen, että mielummin otan koiran, jonka kanssa saa oikeasti tehdä niitä asioita, joita koiran kanssa oon aina halunnutkin tehdä kuin pelkästään makoilla sohvalla. Tää on muutenkin ainakin vielä kunnon sylivauva kaikesta huolimatta 8) Toisekseen oon aina tiennyt haluavani älykkään rodun enkä mitään sellaista putkiaivoa, sellaseen mun hermot menis viikossa. Tämä on näyttelylinjainen eli ei niin työkoira ja tällä seikalla oli aika iso merkitys mun päätökseen.


Näiden kuvien välissä on viikko aikaa. Tää on kasvanu ihan älyttömästi jo siinä ajassa :D Vaikka kuin pennut onkin ihania niin mää vaan ootan kokoajan sitä ku tää pentuaika menee ohi ja sieltä kuoriutuu se 'oikea' koira :)

Ps. minu kieliotus >:D 



Nyt tosiaan Rocky on ollut meillä kaksi viikkoa ja on 12vkoa vanha. Tää ei missään vaiheessa oo koti-ikävöiny, ei itkeny sekuntiakaan kun hain tämän eikä sen jälkeenkään. Alkuun tää seuras mua ku hai laivaa (no vähän edelleen, mutta rotuominaisuuskin) ja aristeli vähän kaikkea. Ilmeisesti uusi paikka ja keskusta pelotti maaseudun jälkeen. Yritin sosialistaa tätä kaikkeen maholliseen ja käytiin kattomassa keskustaa, lasten leikkipuistoa, lastenvaunuja, lapsia, rautatieasemaa, baarin terassia, skeittaajia, tennistä, mummoja, pyörätuoleja, rollaattoreja, ruokakauppaa, toimistotiloja, vanhuksia, linja-autoja (myös kyydissä oltiin), moottoritietä, rautatien yli meneviä jalankulkijoiden putkia, vilkkaita risteyksiä, drive iniä, roska-autoa ja siis ihan kaikkea mitä vastaan vaan tuli :D Istuskeltiin alkuun millon missäkin kattelemassa maailman menoa ja esimerkiksi skeittaajat oli alkuun tosi pelottavia kun ne laudat rämisi niin älyttömästi varsinkin hypyissä, mutta vartissa nekin oli jo tylsiä >:) Hyvin Rocky oli aina alkuun turvassa mun luona, mutta pikkuhiljaa uskaltautunu enemmän ja enemmän eikä arkuutta enää juurikaan huomaa. Tuntuu oikeen hyvältä kun huomaa niin selvästi miten se sosialistaminen ja kaikkiin asioihin tutustuminen tuotti tulosta! Myös se kuinka oon yrittäny käsitellä koiraa ihan kaikin mahollisin tavoin - ei sano rekkuli vastaan yhtään mistään vaan on nykysin kaikesta ku lauhkea lammas. Muutaman päivän jälkeen käytiin reissu siellä kennelillä, josta hain tämän ja hymyillen se pariskunta kehui ja ihasteli kuinka koira oli jo niin leimaantunut muhun ja seuras sielläkin mua katseellaan. Tuli aika hyvä mieli :')

Jätkä tunnistaa hyvin nimensä ja tulee luokse kuin salama oltiin sitten sisällä tai pihalla. Antaa käsitellä ihan miten tahansa, esim kynsien leikkuussa, korvien putsaamisessa tai tassujen pesussa ei oo mitään ongelmaa. Autossa tykkää olla ja istuu tai makaa rauhassa sylissä tai penkillä. Tosi kuuliainen tapaus muutenkin, ei oo tuhonnut mitään muuta kuin pienen palan yhdestä kengästä. Uskoo kun pari kertaa kieltää ja monesti jättää saman tekemättä seuraavalla kerralla. Pärjää hyvin yksin, käytännössä nukkuu vaan (kyllä, oon kuvannu videolle). Ei oo kertaakaan täällä ollessa kakannut sisälle ja osaa kyllä pissata jo pihalle kun sen vaan vie ajoissa eli käytännössä on sisäsiistikin jo. Ainoat "ongelmat" on voimakas vahtivietti ja se ilmottaa mulle jos naapurin mummo vie roskia kun ollaan pihalla tai muutenkin jos ollaan jossain pihalla vaikka istumassa. Se on myös aika tarkka omista herkuistaan eikä haluais hevillä luopua. Ruokakipon ja kaikki "tylsät" herkut saa ottaa pois ilman mitään reaktiota ja kädessä ollessa superherkutkin saa ottaa pois, mutta silloin kun tuo itse saa viedä herkun muualle niin... Parempaan suuntaan sekin pikkuhiljaa ja yleensä se ekan ärhentelyn jälkeen antaa kyllä kosketella ja ehkä jopa ottaa pois ilman ärinää. Paljon ollaan tehty ja tullaan tekemään, että saatais nuo jutut pois ja kyllä ne on jo vähän parempaan suuntaan menneetkin.

Pienet hiomiset ja tästä tulee kyllä aivan pirun loistava koira - sen huomaa jo nytte!



PS. pakko kertoa vielä.. Oon siis yrittäny totuttaa ja opettaa tuolle jo vaikka ja mitä. Ollaan joitain kertoja menty pyöränkin kanssa ihan hitaasti tuolla takapihalla, koska musta ois niin loistavaa voida pyöräillä kaikkialle niin, että koira juoksisi nätisti vieressä. Tänään ajattelin napata pyörän mukaan ja testata pyörän vierellä hölköttelyä. On kuitenkin vähän eri asia juosta irrallaan tutulla ja turvallisella takapihalla 15 sekuntia kuin kaupungissa ja vieläpä lyhyessä hihnassa. Tää jätkä on vaan kaikin puolin niin loistava, että se vaan nätisti hölkytteli just siinä oikeessa kohassa just silleen niinku pitäiski. Nauroin varmaan puolet meiän matkasta ku se meni niin täydellisesti :D:D Ikää vasta 12 viikkoa ja aivan päällikkö tyyppi.. Ootan innolla, että tää kasvaa ja päästään kokeileen paremmin entä nyt näin pienenä kun pysty vaan muutaman minuutin matkan tosi kevyellä hölköttelyllä :)

52 kommenttia:

  1. Onnea perheenlisäyksestä, hän näyttää kyllä varsinaiselta hurmurilta! :) Muistahan vaan pentuaika ottaa rauhallisesti liikkumisten suhteen, varsinkin tuon pyörän kanssa, koska jos nuoren koiran lonkkia liikaa rasittaa niin liian helposti ne menee siinä loppuiäksi pilalle. Mulla omien keskikokoisten koirien kans kasvattajat aina suositellut että vuoden ikäiseksi asti vähintäänkin ottaa liikkumisen suhteen aika iisisti, ja mielellään portaatkin kantaa alas ja ylös (jos vaan jaksaa :D )

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, hän on kyllä hurmuri!<3 Joo muistan :) Kaikki portaat on tähän asti kannettu ja hyppiminen kielletty :) Se nyt oli onneksi vaan vähän kävelyä kovempaa vauhtia ja niin lyhyt matka, etten usko sellaisesta yhdestä kerrasta olevan mitään haittaa. Kotona olevalla koiralla on niin älyttömän huonot lonkat ettet uskokaan, joten ikävä kyllä tiiän paljon noista lonkka-asioita ja oon kyllä tosi varovainen niiden suhteen kun on niin huono kokemus olemassa :/ Vielä tämän kyllä jaksaa, mutta saa nähä millon alkaa tulla raja vastaan haha :D

      Poista
    2. Parempi tosiaan olla ennemmin ylivarovainen, itekin liian moniin huonolonkkasiin tullu törmättyä :/ mutta hirveästi onnea vielä ja nautihan pentuajasta täysillä, se hurahtaa niin äkkiä ohi :D

      Poista
    3. Niimpä :( Paljon mielummin niin päin! Kiitos :) Tuntuu jo, että älyttömästi on mennyt!

      Poista
  2. eikäää niin suloinen!!<3 aivan ihania nuo kuvat :') itsekin haluaisin ja aion varmaan jossain vaiheessa ottaakin joko kissan tai koiran, täytyy vain olla sellainen elämäntilanne että se on mahdollista :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Herra on kyllä sulonen 8) Kyllä sää ehdit ottaa, kannattaa odottaa se sopiva elämäntilanne niin kaikin puolin asiat sujuu parhaiten! Toki överipitkä vatvominenkaan ei välttämättä oo hyvä, sillä onko elämässä koskaan just prikulleen "oikeeta hetkeä"?

      Poista
  3. Maailman suloisin tapaus! Näyttää kyllä tosi hämäävästi berniltä pentuna! :D mullakin on rotuvalinta ongelmia, mutta lemmikin ottaminen ei ole kyllä vielä ajankohtainen aihe mulle.. Silti mietiskelen rotua! ;D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Rocky kiittää<3 Hyvähän sitä rotua on mietiskellä jo hyvissä ajoin niin sen ehtii kyseenalaistaa vielä moneen otteeseen, jolloin näkee sitten onko se rotu varmasti juuri oikea ;DD

      Poista
  4. Apuaaaa mikä söpöliiini <3 Kunnon hulivilin näkönen! Ihana että sait ittes jotenkin siedätettyä :) Mieki niiiin haluaisin koiran, mutta tähän elämäntilanteeseen ei vaan mahdu eläintä. Hahaa tuo vimppa kuva on paras :'3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Haha nojoo varmaan nuo parit kuvat tekee! :D Mun mielestä tää on jopa vähän rauhallisempi vaikka tietenki niitä toisenlaisia hetkiäkin on :''D Ehkä joskus sitten sullekin kun aika vaan on oikea :)

      Poista
  5. Vallottava tapaus <3

    Meillä asustava aussi on kirjaimellisesti mun oma, mutta asun vielä kotona ja täällä on 3-7 ihmistä kotona, niin on ottanu iskän "omaks ihmiseeks". Tosiaan kun itellä on muutto 2-3 vuoden päästä edessä, niin toisaalta haluisin ottaa koiran mukaan, mutta en haluu erottaa sitä iskästä ja se on kuitenkin oppinut elämään maalla ja on kova vahtimaan, niin ei ehkä soveltuis eikä viihtyis kaupungissa. joten koira jää kotiin, mutta nään kuitenkin sitä ku tuun käymään kotona :3

    Vaikka pikkukoirien, tällä hetkellä terrierin kanssa oon aina elänytkin, niin kyllä nuo paimenkoirat vie voiton. Oon aina tykännyt tollereista, niin ehkä mä parin vuoden päästä hankin tolleripennun :3
    ps. välillä on "pelottavaa" kuinka hyvin pystyn samaistumaan näihin sun postauksiin, oli aihe mikähyvänsä :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hauva kiittää :)<3 Ymmärrän hyvin sun tilanteen ja tiiäkkö musta on ihan mahtavaa, että pystyt noin kypsästi ja järkevästi miettimään tuota asiaa! Moni ois vaan ottamassa koiraa matkaansa itsekkäästi, vaikkei se välttämättä olisi sille parasta.. Hatunnosto sulle! :) Ehkä sitten parin vuoden päästä hankit vaikka sen tollerin - psst tykkäsin niistä itekki joskus ihan älyttömästi :) Haha tiiän tuon viimesen tunteen! :D Se on kieltämättä aika kummallista monesti.. Mutta toisaalta aivan älyttömän ihana kuulla ja toivottavasti sääkin kestät tän kammottavuuden ;D

      Poista
  6. No mun mielestä tossa koirassa ei oo Berniin verrattaessa mitään muuta samaa, kuin väritys. Bernihän on paljon rotevampi :D Kummatkin rodut on ihan mun lemppareita! Joten todella ihanan koiran oot hankkinut :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ei varmasti ookkaan jos tuntee hyvin nämä rodut, mutta suurin osa ihmisistä ei tiedä varmaan aivan älyttömästi ja kun ei rotuna aussieta tunne niin bernihän siinä on lähimpänä :) Itekki tykkään berneistä aivan hulluna!! Kiitos :)

      Poista
  7. Siis mie en kestä miten valloittava tuo teiän Rocky on! Niin hurmuri poika ettei toista :D Aivan i-h-a-n-a! Ja varmasti sulattaa jokaisen tytön tai vastaantulijan sydämen ;D heh! Olitpa muuten jotenki tosi hyvin kirjottanu tän tekstin ja tuli niin sellanen kuva, että sie oot huippu ja paras mahdollinen koiran omistaja ja aidosti kiinnostunu koiran kouluttamisesta/kasvattamisesta yms. Varmasti olet hyvä mamma tälle poitsulle <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos rekun puolesta Anna :') Joo onhan noita rapsuttelijoita ja lässyttäjiä muutamia tullu vastaan ;-) Hassua kun kirjoitin tämän (niinku kaikki muutki postaukset höhö) yheltä istumalta ilman isompia mietintöjä! Mutta joo paljon oon asioita ehtiny miettiä ja kovasti kiinnostaa koulutus ja kasvatus ja kaikki mahollinen :) Toivon ainakin niin paljon olevani!!

      Poista
  8. Onnea uudesta perheenjäsenestä ♡ todella suloinen tapaus näin kuvien perusteella ♡ mahtavia kuvia oot saanu räpsittyä :)♡

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Emilia<3 :) Vaikea vielä saada oikein mitään kuvia kun tyyppi on suurimman osan ajasta ihan mun vieressä niin ei oikein oo paras kuvakulma :''D

      Poista
  9. Vooooi mikä ihana!! :D Sulonen karvaturri!

    VastaaPoista
  10. Voi kuinka suloinen ! <3 Kyllä mullakin ekaks kävi mielessä berni (pikkusena hoitotädillä oli niitä neljä, rakastuin palavasti silloin niihin ja leikin yhen niistä kanssa aina, best friends forever tai jotai >:DD), mut sitten tarkemmin katsottuna hieman se ehkä eroaa. :) Ihan ylisöpö, koirakuume iski taas kovaa päälle. :D Mulla on kaikki jo mietittynä, mutta raha on ongelmana, joten ehkä tulevaisuudessa mullakin on oma söpöläinen. 8)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oi että :D Oisin varmasti ollu ite ihan samanlainen jos silloin pienenä jollakin ois ollu - vielä ku bernit on niiiiin paijattavia!!<3 Tulevaisuudessa ehtii kyllä kun sen aika on 8)

      Poista
  11. ÄÄÄÄK aivan ihana pallero!!!!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tää on kyllä vielä ainaki kunnon pehmolelu<3

      Poista
  12. Aivan ihana koira kyllä!
    Oon ite kans miettiny koiran hankintaa ihan sika kauan ja tää koirakuume ei vaan mee ohi :-D joten mietin että miten sulla esim riittää aikaa koiranpennulle ja kaikkeen kouluttamiseen ja ulkoiluttamiseen ja kaikkeen, kun ilmeisesti opiskelet tällä hetkellä ja varmaan muutama tunti ainaki vierähtää päivässä pois kotoa? Oon ite töissä tällä hetkellä ja pois kotoa ainaki sen 6h päivässä, joskus enemmän, ja mietin että viittiikö pikku pentua jättää kauhean pitkäksi aikaa yksikseen ainakaan alussa kun se saapuu taloon?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin sitä pitääkin miettiä pitkään :) Jos nyt rehellisiä ollaan niin mulla on ehkä maailman parhain tilanne nyt pennun suhteen :D Koulu alkaa vasta ens kuun puolivälissä ja silloinkin luentoja on vain joitain viikossa ja muuten kotona pystyy tekeen hommia.. Sitäpaitsi meitä on täällä talossa kaksi käyttämässä koiraa ulkona yms, mikä helpottaa älyttömästi ihan menemistenkin kannalta ja mulla on täällä monta ystävää, jotka haluavat ihan omatoimisestikin ottaa hauvan hoitoon :D Ei voi pientä pitää noin kauaa yksin! Mulla on nyt vielä kuukausi töitä joka toinen viikko illat ja yleensä poikaystävä on silloin koiran kanssa. Nyt kuitenkin poikaystävä on muualla opiskelemassa tän viikon ja mulla illat töitä niin Rocky on yhdellä mun ystävällä ja hyvin jätkä pärjää siellä - ihan samallain on ku kotonakin :) Kyllä yksin kannattaa opettaa jäämään jo aika pienenä, mutta ne on alkuun tosi lyhyitä aikoja, enkä mää nytkään jättäis kun ehkä pari tuntia maksimissaan ja silloinkin niin, että tää on väsyny ja nukkuu käytännössä vaan :) Kyllähän niin on sanottu, että ainakin ensimmäiset viikot pitäis pystyä melkolailla vaan pyhittämään pennulle. Voin sanoa, ettei todellakaan kannata ottaa pentua sillon kun itsellä on paljon muuta, se on huonoksi pennulle, teidän välille kasvavalle suhteelle, sisäsiisteysopetukselle ja sun tavaroille kun yksinäisenä ja tylsistyneenä pentu helposti keksii omia juttujaan ja tuhoaa jotain :D Alku on kuitenkin suhteessa tosi merkittävä osa ja pentuaika yleisestikin, niin silloin kannattaa ottaa aikaa pennulle ja tehdä niin paljon kaikkea kuin vain ehtii ja pystyy - en siis tarkoita kaikkea fyysistä vaan ihan olemista ja käsittelyä ja uusiin paikkohin, ihmisiin, ihan jo uuteen omistajaan ja kotiin tottumista - koska pienenä pentu imee uutta itseensä kuin sieni :) ÄÄ vaikea selittää näin :D Ehkä sait punaisesta langasta kiinni!

      Poista
    2. Joop, näin oon itekkin miettinyt, että parempi ehkä vaan oottaa sitten sopivampaa hetkeä kun sitä aikaa löytyy pennulle kunnolla. Eipä muuta kuin kiitoksia paljon vastauksesta ja hauskoja hetkiä uuden perheenjäsenen kanssa!

      Poista
    3. Se on oman jaksamisen ja hermojen kestämisen kannaltakin parempi ;) Kiitos! :)

      Poista
  13. iiihana koiravaava,aws<3 koirat rulezzz! onneee uuesta perheenjäsenestä:))

    VastaaPoista
  14. Voi herranen aika et on lutunen tapaus! Muhun vetoaa jotenki kaikki tommoset "nallekarhu" maiset karvakorvat ku niitä tekis aina mieli vaan paijjata :D Hurmuri tosiaankin, ku ei yhtään helpota mun koirakuumetta nää kuvat :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mulla on ihan sama homma :) Tykkään oikeesti "koiran näkösistä" koirista ja koiraa pitää pystyä musta paijaan ja pyörittämään, ilman että se tuntuu menevän rikki :D

      Poista
  15. :(((((( haluaa teidän luoksee t. Pulla joka ei jaksa kirjautua sisään

    VastaaPoista
  16. Hän on kyllä niin suloinen pikku otus!!! :) ollaan kanssa poikaystävän kanssa unelmoitu omasta koirasta, mutta elämäntilanne on nyt sellanen, ettei voida ottaa. Ei voi kun ihailla, kuinka hyvi oot jo kouluttanu sun pikkusta. :) hänestä tulee ihan malliyksilö. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hän on :) Unelmoida näistä saa kyllä pitkään ja se on hyvä vaan niin päätös ja hetki on varmasti oikea sitten joskus :) Toivottavasti tuleekin<3

      Poista
  17. aww ihana koira ♥

    VastaaPoista
  18. Oiii että tämä kieliotus vaikuttaa niiiiin ihanalta! :) En malta odottaa että nään hänet♡♡

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kieliotus on ihana<3 Vaikka välistä kyllä vähän raivostuttavakin ;D

      Poista
  19. Oii kääk tämä postaus ei ny kauhiasti helppaa tätä mun koiravauvakuumetta :D Aivan älyttömän kommee koiraherran alku teillä! Mulla kans on toi että jos tapaan koirun ekaa kertaa, silmät kutiaa ja näppyä nousee naamaan jos koirakäsilä lähmin kasvoja. Mut sit mitä enemmä vietän koiran kanssa aikaa tai useammin oon sen saman yksilön kanssa, ne allergiaoireet hellittää. Pitää vaan muistaa aina tosiaa toi että käet pessään koiran kanssa värkkäämisen jälkeen. Esimerkiksi meidän koirista ei tuu ennää allergiakohtausta kun niitä näkee niin usein. Siksi aijotaankin ottaa tulevaisuudessa ihan oma koira tähä meä ommaan pikkukämppään allergiasta huolimatta. Voi vaan olla niin älyttömän kiitollinen kun tämmönen elukoita rakastava allergikko siedättyykin nopeasti hauvoille :) Mut kiitti vaa tästä postauksesta ko sait tän hauvakuumeen taas nousee astetta korkiammalle :DD Ja hyvän rodun ootta kyllä valinnu, kaunis ja ni samperin viksu :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Koiraherran alku kiittää ja kumartaa 8) Se on hyvä, että ne oireet hellittää ja sillon mun mielestä kannattaaki yrittää suodattaa sitä kevyesti :) Hahah koiravauvakuvat on aina pahoja, yritä kestää ;) On kyllä loistorotu!

      Poista
  20. Hei aivan ihana hauva! Halusin kommentoida, että on tosi ihanaa (vaihteeksi) nähdä ja lukea koiranomistajasta, joka ymmärtää oikeasti ottaa myös vastuuta kouluttamisesta! Mulla oli tossa yhdessä elämänvaiheessa koira samassa taloudessa, joka oli jo yli 3v mutta koulutus oli jäänyt ns. kesken, koska saattoi välillä purra käsiin ja puolustaa itseään pelon takia. Tarinaa oli siis kyllä taustalla paljon, mutta oikeesti hienoa nähdä että joku jaksaa oikeasti tutustuttaa koiranpennun KAIKKEEN. Koiralla luottamus isäntään/emäntään on se tärkein asia elämässä ja se pitäisi saada alusta asti olemaan se tuki ja turva :) Todella upeeta, että olet osittain ottanut roolimallin paikan siinä, ettei koira koskaan ole vain koriste! Koska monilla parikymppisillä tuntuu olevan se käsitys varsinkin näistä chihuista (ja siinä oot kyllä oikeassa, koira pitää olla leikittävissä ilman että pelkää sen menevän rikki :D) että ne on kauniita asusteita ja unohdetaan kaikki koiralle ominainen toiminta (kannetaan sylissä, ei käytetä ulkona tarpeeksi, ei kielletä rähjäämistä jne.) Nyt meni vähän sekavaksi mutta olin ihan haltioissani kun luin tätä, ei vain hauvan söpöydestä mutta myös ottamastasi vastuusta ja sen jakamisesta! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi kiitos!!! Ihan älyttömän huippua kuulla tuollasta, että joku huomaa ja arvostaa tätä :) Tuntuu, että moni pitää jotenkin tiukkapipona tai tylsänä kun pentu ei saa hyppiä ja purra ja juosta toisten koirien luokse :D Ihan hassua miten ihmiset voi tavallaan olla niin ajattelemattomia ja typeriä, sillä eihän ne hyvin koulutetut koirat ole täydellisiä ihan synnynnäisesti vaikka jotkin ovatkin jo valmiiksi melko upeita yksilöitä :) Harmittavan moni kyllä ottaa koiran vaan söpön pentuajan takia - hauskaa kun ite ootan enemmän tämän pentuajan ohimenoa :D Vielä iso kiitos, tärkeä juttu mulle!

      Poista
  21. Päästelin kyllä niin epäinhimillisiä "aww" ja muita vinkumisääniä, kun katsoin kuvia. Voi hellanlettas kun toinen osaa olla NIIIIIIN sulonen, että ihan itkettää ;_; <3 Tekee mieli itsekin hankkia koiranpentu, hahhah :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hhaaha :D:D Voin niiin hyvin kuvitella :'')

      Poista
  22. Voooooi niin lutunen!<3 Ihana postaus!

    VastaaPoista

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...

@annnye

Kuukauden luetuimmat