Piilossa viidakon

Mun täytyy tehdä paljastus. En ollu oikeasti viidakossa - tuo lastenlaulu alkoi vaan soimaan päässä jostain syystä. Oon nyt saanut käytyä läpi kuvia kesältä ja piru vie mulla tuli ikävä punaisia hiuksia. Ne oli vielä tuolloin niin pitkätkin.. Mun ystävälle Satulle muuten kiitos kuvista :)

Tästä tuli nyt kyllä sitten pirun hyvä postaus: minä ja mun naama. Olkaas hyvät :'D Haluan kuitenkin laittaa muut kuvat omaan postaukseensa. Mutta huhh, taas yksi parin tuhannen kuvan kansio käyty läpi, muutama kymmenen talteen ja loput roskiksen kautta bittiavaruuteen! Tuntuu niin hyvältä, että kehräisin jos oisin kissa.

Ostin muuten eilen objektiivin ja nyt oottelen sen saapumista. Objektiivi, ulkomaanreissu, koiranpentu. Yleensä sanon pilke silmäkulmassa, että rahan tuloa ei voi estää, mutta nyt on pakko myöntyä siihen, että rahan menoa ei näköjään voi estää :D Kaikki on kuitenkin sellaisia ratkaisuja, joista oon tosi tyytyväinen ja hassua miten ei silmäkään värähtäny kun maksoin siitä objektiivista melkeen 700e. Tai kun ostin koiran. Tai kun maksan sen rokotuksia tai muita. Sehän on mun pikkunen haukkuli, miten sen juttuja vois muka ollakkaan ikävää maksaa?!

Pakko muuten laittaa tähän yksi kuva kun kaikki ette kuitenkaan seuraa mua instagramissa :D

Niinhän se menee, että rakkaalla lapsella on monta lempinimeä. Tässä olisi muutama: herra haukkuli, ukko ukkonen, rontti ronttilainen, herra puudesson, rekku rexona (lausutaan reksona), haukkuli haukkulinen, pupuli pupulinen, herra piskulinen.

Poikaystävä sen sijaan kutsuu tätä kusimutteriksi :DDDDDD Okei ei se muuten ku sillon ku tää aina tykkää pissata meiän olkkarin karvamatolle. Kusimutteri on just hyvä.

Mulla on ihmeellinen tapa puhua tälle ihan sekopäisiä sillon ku ollaan molemmat väsyneitä minä ja koira. Pääosin siis silloin ku myöhään illalla käydään viimeisellä pissalla, aikasin aamulla aamupissalla tai varsinki sillon kun tuo oli pienempi ja kun käytiin keskellä yötä pissalla. Se oli mun sylissä aina ihan silmät puoliummessa ku se ei jaksanu ite liikkua. Lässytin sille aina jotain "onko hauva astronautti.. niin.. mamman pikku astronautti.." yms eri nimityksiä kuten lohikäärmettä. Sitten aina ite hajosin nauramaan, että mitä helvettiä ja koiraki varmaan miettii, että mitä heleä onko tuo pimahtanu nyt iha lopullisesti :''D

Mutta joo ei sen ihmeempiä, meen aamupalan kimppuun! Ennen ku joku muu ehtii..