keskiviikko 26. marraskuuta 2014

Kukkahame talvella?








Mulla on heti lämpöasteiden tiputtua nollaan päällä ainoastaan kalsareita, kollareita ja muuta lämmintä, mutta epäedustavaa. Oon nykyisin niin mukavuudenhaluinen pukeutumisen suhteen ja laiska enää panostamaan samalla tavalla kuin ennen. Se kuva ei varmaan välity blogin puolelle kun näätte aina tänkaltaisia asuja täällä. Kuvaan tän viikon jokasen mun päällä olevan asun ja vaatekappaleen niin näätte sitten viikon jälkeen miltä mun arkipukeutuminen oikeasti näyttää ;) Oon siitä tosi iloinen, että blogin "takia" tulee laitettua jotain verkkareita kummosempaa päälle, koska mulla tulee aina hyvä olo kun jaksan panostaa ees jotenki! Kuten pari postausta aiemmin sanoin niin paljon energisempi ja aikaansaavampi. Kyllähän te sen tiiätte jos kokoajan vaan makaa yöppäri päällä niin kuka siinä nyt itsensä tuntis hirveän toimeliaaksi >:D

Sain kesällä Hersecretiltä tämän kukkakuvioisen peplum-hameen ja oikeastaan tämän innoittamana aloiin miettimään voiko kukkahameita käyttää talvella? Paidatkin ovat niin eri juttunsa, mutta nimenomaan kukkahameet? Hameet kun jo itsessäänkin viestivät kesää.. En nyt ehkä laittais talvella hametta jos lähden olemaan yhtään pidempää aikaa pihalla, mutta esim kaverille tai kaupunkiin mentäessä. Yllätyin jotenkin hassusti miten kivalta tää näyttää lumista maata vasten! Ja yllätyin miten kiva tää on päällä - joustava, muttei mikään lurttunen trikoo niinku vähän kaikki mitä erehdyn kokeilemaan :D Ja nuo hapsukkeetki sais irti tuosta hameesta - ottaisitteko te ne irti vai pitäisittekö tuollasena peplum-mallisena?

Ja miten näin niinku yleisesti, voiko kukkahametta käyttää talvella?

PS. mun mielestä voi ja se on vaan ihana piristysruiske!

PSS. lähen justiinsa hammaslääkäriin ja varmaan revitään viisuri irti.. Auttakaa..



maanantai 24. marraskuuta 2014

Vauvapelosta



Mun mielestä vauvat on aina ollu jotenkin pelottavia. Kivoja kunhan mun ei tarvi mennä niiden luokse. Mua aina pelottaa se jos vauva alkaa itkemään kun meen lähemmäs tai otan sen syliin.. :D Vaikka kyllähän vauvakin aistii sen epävarmuuden eli osaltaan se on myös omaa syytä..


En jotenkin pysty siihen, ettei mulla ole mitään hallintaa siinä tilanteessa. En tiedä mitä tehdä jos vauva alkaa itkemään ja jos mun hyssyttely vain pahentaa sitä.. Ajatuskin tuollasesta kauhistuttaa. Ei se jos oisin vauvan kanssa kahdestaan, mutta kun yleensä paikalla on tietenkin muitakin. Vaikka tiedän sen olevan ihan normaalia ja monen vauvan itkevän vieraassa sylissä :D Mää kun oon sellainen, että haluan keskustella ja selvittää kaikki mutkat ja ongelmat, mutta kun ei niin voi tehdä vauvan kanssa!!

Oon kyllä aina tiennyt ja tiedän edelleenkin, että sitten joskus kun mulla on vauva niin se on maailman rakkain ja varmaan kokoajan tuijotan sitä kun se nukkuukin.. En mää siis oikeastaan vauvoja pelkää vaan sitä kun niiden toiminnassa ei ole välttämättä sellaista selkeyttä, jota kaipaisin.. Mua vaan pelottaa se tilanne jos häkellyn niin paljon, etten yhtään tiedä mitä tehdä.


Kenelläkään mun läheisellä tutulla ei oo koskaan ollut vauvaa enkä ole hirveästi muutenkaan ollut vauvojen kanssa tekemisissä. Siitä varmasti johtuu myös tämä pieni ahdistuksen kaltainen. Tämä näiden kuvien vauva on kuitenkin muuttanut mun vauvakäsitystä pysyviksi ajoiksi! Niin tyytyväinen ja nauravainen pieni kaveri, etten oo koskaan nähnytkään näin iloista tyyppiä! Kotona kuulemma myös ollut aina tosi iloinen ja tyytyväinen kaikkeen :)

Ekan kerran silloin pienenä tämä kyllä itki mun sylissä. Se tosin saattoi johtua siitä, että olin kuin rautakanki pelosta jäykkänä kun pikkuinen vain yhtäkkiä päätettiin nostaa mun syliin.. >:D Sehän vain pahensi mun fiilistä kun pelkäsin sen alkavan itkemään ja niinhän se alkoikin.. Sen jälkeen aina kun oon tyyppiä nähnyt niin oon kutitellu ja paijaillu sitä ja yhden automatkan pelleilin sille ja se naurun remakan välistä aina pörisytti jotain ihmeellisiä sylkikulpia niin, että sen koko paita oli märkä. Miten tällasesta kaverista vois muka olla tykkäämättä??




Tyyppi on aina yhtä naurua ja Rockysta se tykkää älyttömästi. Kilju onnesta ku Rocky nuoli sen kättä ja kun se sai kokeilla Rockyn pörröistä turkkia :'D<3 Sitä oli kyllä niin ilo katsella vauvan ja Rockyn molempien puolesta.


Kai tää vauvajuttu on vaan asia, jonka suhteen oon ollu niin tietämätön kun en oo koskaan vauvojen kanssa ollut tekemisissäkään. Jo tämän yhden ihanan (ja ei pelottavan) vauvan ansiosta uskallan ottaa muitakin vauvoja syliin ja höpötellä niille. Kun tää tyyppi on vanhempi mun täytyy kiittää sitä mun vauvaterapeuttina olemisesta ;D

Kertokaa mulle oonko ihan outo vai onko kellään muulla ollu samanlaisia fiiliksiä? :D

PS. kello on puoli neljä ja Rocky heräs vasta nyt tähän päivään :''D Toki se kävi aamulla pissalla, mutta sitten takas nukkumaan..

EDIT// Se meni takasin jatkaan unia :''''D


sunnuntai 23. marraskuuta 2014

Miljoona sivunäyttöä pohdintaa


500 sivunäyttöä ja miljoona menee rikki. Ihan hullua. Ei sitä jotenki osaa edes hahmottaa ennenkuin kuvittelee sen määrän konkreettisesti. Tavallaan mua hämmentää miten täällä on käynyt niin paljon porukkaa ja tavallaan en ees osaa ymmärtää koko määrää. Joillakin käy tämän verran porukkaa varmaan parissa viikossa, mutta mulle tää on tosi paljon! Ehkä jopa hitusen ahdistavan paljon.. Muistan vieläkin kun kirjoitin postauksen puolen miljoonan aikaan, mutten koskaan julkaissut sitä.. Myöhemmin katsoin, että johan tässä on parin sadan tuhannen päässä se itse miljoona.. Hui.


Mun ajatukset on muuttuneet tässä ajan mittaan. Ennen kirjottelin paljon ja aika avoimesti. En ymmärtänyt miksi jotkut ovat stressaantuneita blogeistaan ja pitävät yllä tosi tiukkaa suodatinta päästäen läpi vain ne pinnallisimmat jutut. Jossain vaiheessa aloin itse tiedostamattani lyömään jarruja pohjaan.. Tajusin jotenkin sen, että monet asiat joita kerron liittyvät suoraan tai epäsuoraan muihin ihmisiin eivätkä nämä ihmiset välttämättä tajua mihin itsensä laittavat. Joku antaa luvan laittaa kuvan tänne blogiin, mutta mitä jos hänestä syttyykin paskamyrsky tms, se on silloin loppupeleissä minun vastuullani. Tältä musta tuntuu, koska harvat ei-bloggaavat ihmiset ymmärtävät oikeasti tätä blogimaailmaa ja sitä mihin itsensä laittavat esille.


Kesällä sain täällä kuraa niskaani syistä, joita en vieläkään ymmärrä. Varsinaisesti ne sanotut asiat eivät haitanneet, koska tiesin ja tiedän miten asiat oikeasti ovat. Mua kuitenkin vaivaa mielettömästi se, että joku ei pidä musta vaikka hän ei edes tunne mua. Inhoan sitä, kun blogi tuntuu antavan muille mahdollisuuden vihata ilman mitään oikeaa syytä. Blogi tuntuu antavan oikeuden tehdä ikäviä johtopäätöksiä ilman mitään perusteluja ja pitää niitä totena. Silloin tällöin törmään ikävään kirjoitteluun jostain bloggaajasta, jota olen jututtanut ja jota olen pitänyt älyttömän ihanana ja sydämellisenä - täysin vastakkaisena kuin kirjoittelut antaisivat olettaa. Silloin tulee pakostakin mieleen, että mistä nämä jutut edes juontavat juurensa? Onko se vain lumipalloefekti ja sitä kun joistain on niin mukavaa haukkua?


Vetäydyin kesällä ihan kuoreeni. En meikannut tai laittanut hiuksiani ja pukeuduin poikaystävän vaatteisiin ja muuhun mitä vastaan tuli. En jaksanut panostaa itseeni ollenkaan enkä halunnutkaan. Tajusin vasta syksyllä, että koko kesän yritin olla ikään kuin joku muu.. Vaikea selittää. Mulla oli epämukava olo ja halusin olla jotenkin mahdollisimman kaukana tästä blogiminästä ja kaikesta. Tottakai välistä aina laittauduin pääosin blogijuttuja ja esimerkiksi vaatteiden esittelyjä varten. Mulla oli kiva olo aina kun näytin 'ihmiseltä' ja se yleinen ryytyily pesemättömällä tukalla ja muulla tuotti henkisestikin saamattoman olon.

Syksyllä laittauduin pari kertaa ilman mitään 'syytä' ja huomasin jotenkin herääväni taas henkiin ja nauttivani siitä, että näytin kivalta. En enää pitänyt sitä jotenkin syntinä ja asiana, jonka liitin siihen että joku ei pidä musta. Huomasin, että mun kokonaisvaltainen olo koheni ja olin paljon pirteämpikin :) Edelleenkään en kyllä laittaudu kunnolla eli laita hiuksia ja meikkiä kuin ehkä kerran viikossa. Haluaisin kyllä, koska se vaikuttaa ainakin mulla yleiseen tarmokkuuteen ja melkein kaikkeen..


Ennen huomasin asioista ne päällimmäisenä näkyvät hyvät puolet kun nyt taas huomaan harmikseni enemmän. Katselin jonkun aikaa sitten Benjamin Peltosen kuvia instagramissa ja mietin miten on kivan näköinen poika ja niin suosittu ja kaikkea. Vähänkö huippua! ja sain jonkun voimapuuskan ihan siitä kun jollain menee niin hyvin ja on - näin asiasta tietämättömän silmin - saavuttanut tai ainakin saavuttamassa unelmiaan. Sitten satuin lukemaan hänelle tulevia kommentteja ja putosin melkeen ku jostain pilvilinnasta. Ihan kauheaa mitä kaikkea hän joutuu ottamaan vastaan. Oon alkanut huomaamaan vastaavia ikäviä kommentteja muiltakin suosituilta ihmisiltä ja oon alkanut pitämään sitä oletuksena, että heille sataa aina paskaa niskaan. Tottakai sitä negatiivistakin tulee, mutta että niin paljon.. En tiedä oonko ollut niin pieni ja naiivi, mutta oon jotenkin hämmentynyt. En oo pitkään aikaan ollut kuvattavana (entiseen verrattuna) enkä oo julkaissut hetkeen omia uusia kuvia tänne. Yhdeksästä viime postauksesta kahdessa on ollu kuvia ja muuten ehkä pari satunnaisesti kun taas ennen aina oli paljon kuvia. Ehkä en vaan kestä sitä, että joku haluaa inhota mua ihan vaan siksi, koska oon jotain mitä en ilmeisesti saisi.. On mahtavaa, että on ihmisiä, jotka voivat jatkaa tekemäänsä näistä huolimatta, mutta en mää vain ole sellainen. Oon ihan liian herkkä kaikelle sellaselle.. :)


En oo ihan varma mikä tämän postauksen perimmäinen ajatus oli.. Ehkä kertoa se, että tottakai musta tuntuu pahalta jos joku ei pidä musta. En halua kenenkään luulevan, että kuvittelisin itekään olevani sellainen ihan sama, ei kiinnosta muiden mielipiteet, koska en oo sellainen :D Ei mua kiinnosta muiden mielipiteet mun pukeutumisen suhteen, mutta mua kohtaan kiinnostaa tietenkin. Jos joku ei oikeasta, todellisesta syystä pidä musta, niin sen ymmärrän. Sitten halusin kai hämmästellä sitä, miten aiemmin en oo nähny sellaista pahuutta ja väkevää negatiivista puolta mikä täällä Suomessa nyt ainakin on.. Mua harmittaa kun en oo sen kesän episodin jälkeen enää koskaan käynyt katsomassa blogin tilastoista mistä tänne tulee porukkaa. Siellä olisi välillä varmasti jotain kivaa tai vaikka linkkausta jostain muusta blogista, mutta en vaan uskalla.. Mua harmittaa se kun nautin ennen tästä hommasta niiin pirun paljon, mutta nykyisin oon vähän pelokas ja varautunut :D Tykkään tästä edelleen ihan hirveästi, mutta silti päällä on kokoajan sellainen jännitys.

Nykyisin aattelen, että oon paljon mielummin vaikka ihan näkymätön kuin otan jotain sellaista ikävää vastaan.. :) Mulla oli itseasiassa tosi hyvä ja helpottunut fiilis kun kirjoittelin tätä.. Uskon, että tässä pikkuhiljaa kokoajan löydän uuden oman kohdan ja tyylin tässä bloggailussa :)

PS. nää kuvat on kesältä Tampereelta kun kävin kuvaan Annan kihlajaiskuvat eli kiitos Annalle vuorostaan näistä kuvista! Halusin vetästä päälle jotain rentoa ja pehmosta ja vitsi nuo hiukset näyttää omasta mielestä kivalta!


perjantai 21. marraskuuta 2014

Pipareiden missikisat

Tein toissailtana pipareita ja eilen sitten päätin koristella niitä. Meillä ei ollu mitään sopivaa teippiä, jolla leivinpaperista ois saanu pursottimen eikä kaapin perältäkään löytyny mitään kivoja strösseleitä. Otin sitten rennon suhtautumisen tähän koristeluun ja päätin tehä kaikista erilaisia! En tajua miten näistä kaikista tuli näin hirveitä :DD Just sen takia nää onki musta ihan parhaita ja aattelin, että nyt pietään totinen missikisa piparien välillä! Omaa voittajaa en kerro, mutta rumin on ehdottomasti nro 10 - ihan ku joku meduusa ois tarttunu siihen?? :''D Elikkä jos haluatte vaikuttaa asioihin (missä järjestyksessä piparit tuhotaan) niin kertokaa "kaunein" ja rumin!


Jännä nähä onko teillä samanlainen arvostelusilmä (niin mikä..?) ku mulla. Poikaystävä nauro näille ja käskin tehä omat piparit. Ne on tossa alla enkä tiiä onko sillä mitään oikeutta nauraa mun pipareille enää noiden jälkeen :D Vasta tänään aamulla huomasin, että toisessahan lukee meiä nimikirjaimet! Se vähän nosti pisteitä<3



Otin kuvia herra  kuonolaisesta..



Otin Oulussa nopeesti muutaman kuvan Jessestä tällasessa miellyttävässä kuvausympäristössä. Puut oli jäästä liukkaat ja alla oli melkeen kymmenen metrin pudotus ensin kiville ja myöhemmin veteen.. No mutta still alive!



Tein vasta meille herkkuruokaa.. Täytettyä possua ja sellasta. Mitäs tässä nyt ku kerran ruokalinjalle on lähetty niin laitetaan sitten kaikki >:D


Meillä teki mieli tortilloja, muttei jaksattu lähtä enää kauppaan kun just oltiin oltu koiran kans pari tuntia pihalla. Päätettiin sitten tehä lättyjä, jotka kuitenkin jäi aika munakkaaksi kun munia oli paljon ja jauhot loppu :'D Tuo oli kyllä niin terveellisen makusta, etten muista millon ois viimeks tullu syötyä jotain noin kevyttä.


Sain jonkun aikaa sitten Fitnessgurulta One Pancake protskujauhoja, joista oon tehny tuollasia pannarimaisia lättyjä. Viime keväänä sain yliannostuksen kaikista protskupannareista ja muista, enkä sen koommin oo tehny muuta ku normaaleja lättyjä. Rehellisesti sanoen en jaksais nytkään alkaa tekemään mitään protskupannareita vaan meen perusruualla mitä täältä nyt sattuu löytymään. Ei niitä ollu ees vaikea tehdä, mutta kai se on vaan henkinen juttu. Nää kuitenkin sekoitetaan vaan nesteeseen, joten munkaltaiselle laiskimukselle nää on ihan täydellisiä. Ja hyvän makusiaki! Muistuttaa jotenkin hassusti vaniljateetä?? Tosi kuohkea rakenne ja näistä saa hyvin tehtyä tuollaisia paksumpiakin lättyjä kun vaan laittaa pannuun riittävästi taikinaa :)

Toinen tuote minkä sain on One Amino aminohappoja colan makuisena. Sen tarkoitus on siis lisätä suorituksen tehoa ja intensiivisyyttä. Vaikka salilla oon taas käynytkin niin en vaan osaa käyttää mitään tämmösiä, joten poikaystävä on kaapannut tämän omaan käyttöön :D Oon kyllä maistanut tätä ja tää kyllä maistuu ihan colalta.. Tää oli tosi makeaa, mutta poikaystäväkin sanoi, ettei tuota oo tarkoituskaan juoda putkeen niinku jotain palkkaria eikä kuulemma häntä oo haitannu se makeus. Sitten vähän pätevämpään arvioon poikaystävältä: tulokset on kasvanu, lihasmassa lisääntynyt ja ehkä palautuminenki ollu vähä parempaa eikä seuraavana päivänä oo ollu yhtä väsyny ku normaalisti. Tän juominen on piristäny oloa, alussa maku oli vähä liian makea ja kannattaa laittaa vettä enemmän ku ohjeessa sanotaan. Suosittelisin tuotteen kokeilemista niille, joilla meinaa enegiat laskea salilla eikä virtaa tunnu riittävän.


Viimeisenä, muttei vähäisimpänä Kinuskikissan cookie dough -leivokset! Suosittelen kaikille makean ystäville ja jos teette niin tarpeeksi suklaapaloja tuohon väliin ja mitä kauemmin maltatte pitää jääkaapissa niin sitä parempia!

Ja koska mun nassua ei oo hetkeen näkynykkään ja jotkut varmasti miettii kuka täällä ees kirjottelee niin tässä meitsin bitch resting face. Oon aina luullu, etten ees pysty tähän ilmeeseen, mutta näköjään oon onnistunut >:D Vain onko tää niinku se??


Ja koska kaikki on varmaan jo unohtanu missikisat niin tässä vielä tää kuva! Paras ja huonoin??



keskiviikko 19. marraskuuta 2014

Rocky 6kk kuulumisia & kysymyksiä?















Kuvista sen verran, että jätkä ei pysy hetkeäkään paikallaan ja kaikki hillityt kuvat on otettu niin, että oon käskeny sen pysyä paikallaan :'D

Voin kertoa, että mun hermot mennee iha just! Olin kirjottanu tähän kaks tuntia Rockyn kehityksestä ja kasvamisesta vaikka mitä plus monenmoisia kasvatuksellisia ja koulutuksellisia näkökulmia ja ongelmia, joita tän kans on ollu ja kuin niistä on selvitty ja millä keinoin. Mutta tää kone luonnollisesti päätti olla tallentamatta sitä ja tallentamatta myös sitä kun varalta kopioin sen tekstin?!?! No olipaha hyvää kertausta itelle kaikki, ei vaan tullu teidän tietoon asti.. Selitin tän murisemisista ja herkkujen vahtimisista ja isotteluista, mutta ehkä niihin palataan vielä joskus paremmalla menestyksellä.

Jätkä on 23pvä puolivuotias ja nää kuvat on parin päivän takaa täältä Oulusta. EDIT//Viikon takaa Oulusta, koska blogger ei jostain syystä koskaan suostunu julkasemaan tätä.. Kokonaisuudessaan tää on ollu ja on edelleen älyttömän helppo pentu ja mun odotuksiin nähden vielä triplasti helpompi. Onhan tällä ollu silloin pienenä monenmoista kuten tuossa aikasemmin sanoinkin, mutta nopeasti tää on oppinu ja ollaan päästy eroon niistä oikealla ja nopealla reagoimisella. Paha sanoa, millanen tää ois nykysellään "väärissä käsissä" kun jo 12vkosena haukku mummot pois pihalta, murisi lapsille ja joillekin aikuisille eikä luopunu herkuistaan ilman rähinää, eikä mun lisäksi kukaan tuttukaan saanu ottaa syliin ilman rähinää. Paljon saatiin kitkettyä pois jo viikossa, mutta vahtiminen on vielä vähän ongelma joskus. Tosin paimen- ja vahtikoirahan tämä on, että saako sitä sitten koskaan täysin pois ja tarviiko saahakaan.. :) Nykysellään aivan ihana koira, joka seuraa mua ku hai laivaa myös pihalla - hyvänä havainnollistuksena se, että tää kurkkii kokoajan 10-15 sekunnin välein mua missä meen ja oonhan tallessa. Kuten sanoin, nopeasti tää oppii kaikkea esim Oulussa tää oli irti ja muutaman kymmenen metrin päässä oli lintuparvi. Odotin milloin tää huomaa linnut ja lähtee niiden perään, heti tilaisuuden tullen lähdin ite juoksemaan täysiä lähimmän pusikon taakse piiloon. Linnut lähti lentoon ja Rocky alkoi kattelemaan mua ja tottakai huolestu kun mää olin hävinny ku tuhka tuuleen. Siinä se sitten vartin huolissaan etsi mua ja lopulta innoissaan löysi kun vähän annoin vihjettä. Parin päivän päästä se oli irti samassa paikassa ja lähti lintujen perään vain muutaman metrin kunnes kääntyi katsomaan mua, tuli mun luokse ja mää kehuin hirveesti - eihän se enää halunnu hukata mua ja menin lintujen edelle.. Tää on aina ollu tosi kuuliainen ja välillä tuntuu niinku tää ymmärtäis puhettakin, vaikka oon aina tätä kuullessani pitäny sitä ihan typeränä :D Kaveri kysy pari päivää sitten hämmästyneenä "osaako se tuonki sanan??" ja naureskelin, että ei osaa, se vaan päätteli mitä tarkotin. Onhan se paimenkoirille tyypillistä, että omistajaa kuunnellaan ja tarkkaillaan ja Rocky kyllä hyvin lukee mun elekieltä ja kuuntelee äänenpainoa yms, miksi tuntuuki kuin se välillä ymmärtäis mua jotenki yliluonnollisesti.. >:D Se on edelleen älytön sylikoira ja tykkää antaa pusuja ihan hirmusesti. Oulun reissun aikana kuulin jo useammalta ihmiseltä, että se on jotenkin erilainen ku pennut yleensä. Tosi itsenäinen, mutta hirveästi mun perään. Rauhallinen, mutta valpas ja kokoajan ikäänkuin odottaa meidän kertovan mitä tehdään seuraavaksi. Utelias, mutta ei kiinnostunut samoista asioista ku pennut yleensä. Kukaan ei oo osannu tarkemmin selittää mikä sen "erilaisuuden" tekee, mutta osaan kyllä hyvin kuvitella. Ei tää oo sellanen päätön pennunhötkäle enää ja Romeoonkin verrattuna malttaa odottaa ja tottelee moninkertaisesti paremmin. Vieraita kohtaan tää on aika välinpitämätön, mutta tutuista tykkää kovasti. Tultiin junalla ja samassa vaunussa oli vain yksi henkilö, jonka kanssa juteltiin koirista pari tuntia ja koko aikana Rocky kävi kerran haistamassa sitä, vaikka toinen yritti houkutellakin :D Monista se on ehkä hassua, mutta en mää nyt tiiä.. Eihän ihmisetkään oo hihkuen hyppäämässä ihan vieraiden ihmisten luokse niin eikai koirankaan oo pakko..? Itse ainakin tykkään siitä, että tästä huomaa kilometrin päähän kenen koira tää on ja tutuista tykätää ja vieraat käydään kattomassa. Meille tulevia ihmisiä tää kyllä menee tervehtimään ja saattaa ottaa muutaman rapsutuksen - joillekin heittäytyä selälleen - mutta sitten vetäytyy omiin oloihin kyttäämään missä perheenjäsenet menee.

Vahtiminen on ollu isoin ongelma, mutta nykyisin se ei enää hauku sisällä ollenkaan. 5-10 kertaa päivässä pöhisee tai murisee jollekki, mutta se ei mua haittaa eikä se sitä kerrallaan tee puolta minuuttia kauempaa.. Pihalla se alko taas viikko sitten haukkumaan ihmisille, jotka on meiän pihalla tai parkkipaikalla tai jollain muulla laakealla paikalla. Ei se kadulla huomaakaan vastaantulijoita eikä piittaa mitään keskustan ihmisvilinästä. Nyt jyppilään takaisin tultua aloin pyytämään sen vierelle aina kun joku yhtään potentiaalisesti haukuttava ihminen on jossain ja yhden pissareissun jälkeen se jo tajus homman jujun eikä sen jälkeen oo haukahtanu kellekkää. Tuo on vahtimisen lisäksi jotain jännitystä ja mun näköjään pitää nyt viedä sitä uudestaan ihmisten luo ja pyytää kaikkia antamaan sille herkkua. Kyllä silloin tällöin vastaan tulee vieraita ihmisiä, joista se tykkää ja menee hakemaan rapsutuksia. Lapsista se tykkää ja niistä, jotka menevät kyykkyyn eli se taitaa pitää korkealla olevia tyyppejä jotenkin uhkaavina..

Yleisesti ottaen rodusta sanoisin niin, että mitäänsanomattomia yksilöitä tuskin löytyy monia.. Joko tämä on hirveä riiviö, joka saattaa äristä ja haukkua kaikille ja pompotella perheenjäseniä tai sitten aivan unelmakumppani, jota ei vaihtaisi mihinkään. Toki yksilöissä on eroja, mutta yleensä suunnan antaa ihminen. Vaikea pukea sitä sanoiksi, mutta jos koiralle pystyy olemaan yhdenmukainen auktoriteetti, joka ymmärtää koirien käyttäytymistä ja jaksaa nähdä vaivaa, niin tää rotu on upea, aivan käsittämättömän paljon antava. Mutta jos koiralle ei osaa olla yhdenmukainen (moni ei osaa) auktoriteetti (moni ei osaa tätäkään..) , eikä koiria eikä niiden käyttäytymistä ymmärrä, eikä siihen tutustumiseen eikä yleisesti oppimiseen jaksa käyttää aikaa niin tää ei oo sellaisen ihmisen rotu.. Oon kuullu niin paljon pelotteluja huonoista ausseista, että se pisti mutkin silloin suurten kysymysten äärelle. Nyt useampaan aussieen tutustuneena ei voi muuta kuin sanoa, että upea rotu, mutta ei toimi väärissä käsissä.. Meiän jätkäki yritti pienenä silloin alkaa pomottelemaan ja muuta, mutta nyt on aivan lauhea lammas. Kyllä poikaystävä sai joitain päiviä sitten hampaasta, mutta se oli mun silmiin täysin odotettavissa, sillä jätkät oli ns liian samalla tasolla ja poikaystävältä puuttu tietty auktoriteetti ja muita pieniä juttuja, joista yritin sanoa, mutta joihin toinen osapuoli viittas vähän kinttaalla.. Nyt tuon jutun jälkeen käytiin ja käydään edelleen vähän kehityskeskustelua ja Rockyn huomaa olevan erilainen ja hoksanneensa oman asemansa :) Kaikki ne pienet jutut, joista sanoin, on oikeesti pieniä juttuja ja siksi ne menikin vähän kuuroille korville. Se kun vaan on fakta, että fiksun ja terävän koiran kanssa pitää toimia oikein ja paimenkoirat kun on mun ymmärtääkseni vielä erityisen tarkkoja sellaisille "lipsahduksille".

Just käytiin Rockyn kans mutka ulkona ja oikein hihkuin ääneen kun toinen totteli niin hyvin :'D On tää vaan just eikä melkeen koira mun makuun, en ois parempaa valintaa voinu sillon tehä! Paljon on itellä opittavaa ja paljon tässä matkan varrella kokoajan opitaankin. Sanon vielä sen, ettei kenenkään tarvi osata automaattisesti kaikkea koiran koulutuksesta ja kasvatuksesta, sillä netistä ja kirjoista löytyy vaikka ja mitä mahtavia vinkkejä ja opetuksia ja ennenkaikkea selityksiä koiran käyttäytymiselle. Monta asiaa oon itsekin matkan varrella tarkistanu ja katsonut josko asiaan löytyisi uusia näkökulmia :)






Jos teillä nyt on mitä tahansa kysymyksiä Rockyyn liittyen niin laittakaa tähän ja teen sitten vastauspostauksen uusien hauvakuvien kera!

PS. kohta saatte lempparit instagram-tileistä

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...

@annnye

Kuukauden luetuimmat