Oon vähän pohdiskellut asioita (ja tässä vaiheessa yleisö kuohahtaa hämmästyksestä...) ja tullut siihen tulokseen, että oon ihan tylsä vanha pieru nykysin. Ihan ku mun ajasta minimissään 85% ei menis muutenkin pohdiskeluun.. Luin edelliseen postaukseen tulleen kommentin innoittamana vuoden vanhan postaukseni, jossa selostin pervosta selleristä ja sellaisista hämäristä jutuista. Ei mulla enää tuu sellasia juttuja?! En tarkoita, ettenkö vaan kirjoita sellaisia juttuja vaan mun päässä ei edes liiku sellasia juttuja! Ne oli ihan parhaita ja haluan palata sellaiseen henkiseen omituisuuteen >:D
En tiedä huomaako sitä yhtään kuvista, mutta oon vähän laihtunut tässä kuukauden aikana. Hirveä yllätys sinänsä kun kuun alkuun en pystynyt oikein edes syömään mitään ja jotenki se samanlainen ruuan palvonta ei vain ole palannut :D Thank god... Kesällä ehdin kuitenkin vähän jutiloitua >:D Kerroin muuten eilisen postauksen loppuun meneväni koiran kanssa pihalle ja sitten salille. Noh.. Päädyin sitten istumaan koneella vielä pari tuntia ja skippasin sen salin >:D Vedän muutenki naamariin aina jotain piparia tai suklaakonvehteja tai joulutorttuja tai halpis mansikkapuikkojätskejä (<3!!!!) just ennen ku lähen salille. Monesti hamstraan niitä jo takki päällä mukaan vielä tuolle muutaman minuutin matkalle kotoa salille :DD Poikaystävä aina yrittää käskeä mua irrottamaan niistä herkuista ja moittii, että reeni menee hukkaan. Katon sitä aina hetken muka harkitsevasti ja sitten hamstraan ärsyttääkseni vielä enemmän herkkuja matkaan ja myhäilen tyytyväisenä kun se pyörittelee mulle päätään >:DD Sanon sille aina, etten mää mee sinne salille saadakseni parasta mahdollista tulosta vaan siksi, koska haluan ja se tuottaa mulle hyvää fiilistä :D Sitä ei kyllä muutama (parikymmentä..) matkaevässuklaata pilaa! Päinvastoin nostattaa fiilistä ;)
Mun on pakko myöntää, että oon yksinäinen täällä jyppilässä.. En oikeastaan oo edes huomannut sitä, koska ollaan nyt käytännössä aina kokoajan poikaystävän kanssa eikä musta tunnukaan, että kaipaisin oikein mitään muuta. Mutta sitten kun se näkee kavereitaan oon ihan pöllähtäny, että mitä mää teen? Oon ihan yksin eikä täällä oo ketään ketä näkisin tai minne menisin.. Tiedän, oikeasti tiedän, että se on tyhmä ajatus, sillä on täälläkin useita ihmisiä, joiden seurassa on ihanaa olla. Oon vaan nykyisin kavereiden suhteen tosi herkkä ja sen takia varovainen.. En oikein tiedä mistä tuo muutos on tullut ja milloin. Ennen näin paljonkin tyttöjä ja puuhailtiin kaikkea yhdessä. Nyt musta tuntuu jotenkin, että kaikki on hylänny mut eikä kukaan halua mua minnekään enkä ees viitsi häiritä muita kysymällä.. Naurattaa ihan itseäkin tuo ajatus :D Jos joku kaveri esim joutuukin perumaan näkemisen niin ajattelen heti jotenkin, että noniin ei se ees halua nähdä mua ja vetäydyn hulluna johonkin kuoreeni. Kyllä mää tiedän (tai ainakin syvästi uskon ja toivon XD) ettei kyse oo sellaisesta vaan joskus suunnitelmat vain muuttuvat yms, mutta en vaan voi sille tunteelle mitään! Se on musta ihan typerää ja naurettavaa :D Mulle on jotenkin iso kynnys lähteä jonnekin tai nähdä jotain, mutta sitten kaveria nähdessä on tosi vapautunut ja ihana olo ja mietin vain mitähän taas ite ressasin ja miks oli muka niin vaikea nähdä jotain muuta ku poikaystävää tai maata kotona sohvalla... :D
Tääkin on niin kakspiippuinen asia, sillä en itse pidä moniinkaan ihmisiin yhteyttä vain siksi, koska jotenkin oon kokenut etteivät he halua enää kaveerata mua tms, vaikka he saattavat ihan hyvin tälläkin hetkellä ajatella vastaavasti musta että "no ei sitä annia vissiin enää kiinnosta mun seura kun ei siitä koskaan kuulu mitään.." Onhan se aina helpompi sanoa kuin tehdä, mutta mikähän ongelma mulla nyt on tämän asian kanssa :D
Periaatteessa oon kyllä oikeasti aika itsevarma persoona enkä silleen "välitä" mitä muut ajattelee - kunhan se ei oikeasti oo jotain ikävää. Toisaalta oon kuitenkin aivan älytön herkkis niitä ihmisiä kohtaan, joista välitän ja ajattelen nykyisin pelottavan helposti kavereista, että ei ne oikeasti edes tykkää musta :D Oon päässäni yrittäny ehkä kääntää asian niin, ettei mulle nyt oo niin väliä eikä mua jotenkin edes kiinnosta.. En esimerkiksi oo kertaakaan käynyt koulukavereiden kanssa syömässä - tai ollenkaan yliopistolla muutenkaan syömässä - fuksiviikon jälkeen.. Se vaan jäi välistä parilla ekalla kerralla, enkä sen jälkeen oo enää jotenkin viitsinyt/uskaltanut/kehdannut mennä mukaan ja se kynnys on vaan kasvanut :D Ja sitten kun mietin niin kaikki koulukaverit on aivan huikeita tyyppejä ja tiedän, ettei missään ois mitään ongelmaa jos vaan menisin heti koulun taas jatkuttua syömään heidän kanssaan :D Mutta kun eiiiiiii...
Oon monesti miettiny olevani sellainen vähän introvertihtava ekstrovertti. Siis molempia vaikkakin paljon enemmän ekstrovertti. Ehkä se on vaan sitä mun älytöntä herkkyyttä, mikä tekee tuon.. Tiedän itsekin, että se on ihan tyhmää ja ressaan tuollaisista ihan turhaan, mutta minkäs sille voi :D En edes muista milloin oon viimeksi nähnyt kunnolla jotain kaveria jos unohdetaan koirien leikitysreissut.. Eräs ystävä (jonka oon nimittänyt parhaaksi tyypiksi ja löydöksi täältä jyppilästä<3) kävi viikko sitten porisemassa piitkästä aikaa, mutta sitä edeltävää kertaa en ees muista :D Oon kyllä myös liikaa nyt vaan nojautunu poikaystävään ja sen kanssa kokoajan olemiseen.. Pitäishän sitä olla muutakin :)
Tää on just tätä bloggaamisen parhautta kun pääsee vähän avaamaan ajatuksiaan niin asiat selkenee itsellekin ihan uudella tavalla :D
Ostin taas sovittamatta (hyi, hyi, hyi mua) vaatteita ja tämän huivin, joka sitten päällä näyttääkin piristävästi niskatuelta. Kiva! Harmi kun se kuristusefekti ei välity näin kuvasta, mutta myös äiti ja Mika nauro tän koomisuudelle..
Olin pari viikkoa sitten veljen ja tyttöystävänsä luona Rovaniemellä ja oli kyllä ihan huippu reissu! Ollaan kyllä niin sisaruksia Jessen kans.. Meillä oli yks päivä ihan vapaata aikaa ja vasta illalla meno Hobittileffaan. Lähdettiin niin hyvissäajoin, että saatiin juosta muutama sata metriä bussipysäkille, jotta päästiin bussiin, joka jäi päätepysäkilleen johonkin ihan muualle kuin oltiin menossa. Ehdittiin kauppakeskuksille sopivasti niin, että kaikki meni kiinni vartin sisään! Missä perämetällä kaikki menee oikeasti arkena kiinni klo 19??? Noh.. Pyörittiin siinä sitten kiinni menneiden liikkeiden välissä yli tunti kunnes tajuttiin kiireessä haluta ruokaa. Oltais otettu wingsit, joiden vartin valmistus oli kuitenkin meille liikaa, joten mentiin viereen Makuuniin nappaamaan molemmat puolen kilon säkit. Leffan alkuun oli 6minuutti aikaa kun nälissämme päätimme vielä mennä mäkkäriin, joka kuitenkin oli niin täynnä, että mentiin johonkin scanburgeriin (?), jossa oli universumin hitain työntekijä. Otettiin vaan pelkät ranskalaiset ja jotain vielä töppäiltiin siellä ja kello oli jo paljon enemmän kuin oli lupa ja hyytävässä räntäsateessa läpimärkinä pikakäveltiin leffateatterille siihen asti, kunnes olin niin törkeessä nauruhepulissa, että mun oli pakko juosta Jessen vierellä kun en meinannu pysyä perässä naurukohtauksessani.
Miks aikataulut menee silloin aina ihan pieleen kun on koko päivä aikaa tehdä ja valmistautua??
Rocky on näyttäny musta tosi isolta jotenkin viimeaikoina! Tänään oltiin sattumalta pihalla kahden 99kiloisen irlannin susikoiran kanssa. Ei näytä muuten isolta enää..
