torstai 18. joulukuuta 2014

You've got the light to fight the shadows





Miten aika kuluu näin nopeaa? Vastahan oli kevät? Ihan kuin mun tänne muutostakaan ei ois kulunut muutamaa kuukautta pidempää aikaa.. Elämä on kyllä kummallista. Ihan kuin mun elämä ois kääntynyt ylösalaisin sen muutamaa viikkoa sitten tapahtuneen ikävän asian jälkeen. En oo aikoihin ollut näin energinen ja määrätietoinen. Tajusin jotenkin, että mun itseni pitää ottaa ohjat käsiini omasta elämästäni enkä voi vaan jotenkin olla muiden armoilla näin kärjistetysti.

Oon puhunut täällä aiemminkin siitä oudosta väsymyksestä, jonka takia en oo saanut moneen vuoteen tehtyä edes kouluhommia kun nukahdan heti kirjan avattua yms ja luennoillekin vain nukahtelen. Paljon sitä asiaa on selvitelty, muttei koskaan mitään oikein ole löytynyt.. Kävin fyssarilla pari viikkoa sitten ja hänen kanssaan keskustelimme siitä jos mun uni ei vaan oo palauttavaa ja sen takia tarvin sitä niin älyttömästi. Että oon kokoajan niin ylikierroksilla.. Eihän sellainen tietenkään tuu mieleen kun oon niin poikki kokoajan :D Mutta mitä sitten? Mitä sille asialle vois tehdä?

Päätin ottaa itseäni niskasta kiinni ja lisätä rutiineja elämään, alkaa syömään säännöllisemmin yms ja ennen kaikkea panostaa nukkumiseen. Oon menny 11 aikaan nukkumaan ja yrittänyt tehdä jotain rauhoittavaa ennen nukkumaanmenoa..

Jo viikon jälkeen huomasin jotain! Oon koko vuoden herännyt itsestäni ilman herätyksiä 7-9 välillä. Tuolloin oon aina ihan virkeä eikä mua väsytä, joten nousen ylös. Päivällä kuitenkin jossain vaiheessa oon niin sippi, etten vaan yksinkertaisesti enää pysy hereillä puhumattakaan siitä, että yrittäisin tehdä jotain kouluhommia esimerkiksi. MUTTA jos tuon heräämisen jälkeen pakotan itseni jatkamaan unia vielä pari tuntia oon koko päivän virkeä ja energinen.

Miten tuo on mahdollista? Se mun normaali unimäärä on kuitenkin jo 9-10h, mutta tarvin siihen vielä sen pari tuntia lisää, että oikeasti oon virkeä ja edes pysyn hereillä päivän. Ehkä oon vaan ollut niin monta vuotta jostain syystä (tiedostamattani?) niin stressaantunut tai ylikierroksilla tms, että kroppa vaan vaatii niin paljon unta, että saa jotenkin tasattua vaadittavan unimäärän tai jotain sellaista? :D Oli miten oli, aion nyt antaa itselleni ne toooodella pitkät yöunet, koska se on vaan niin käsittämättömän ihana tunne kun voin lukea ilman, että nukahdan heti ja muutenkin saan asioita tehtyä. Jo nyt musta tuntuu ihan kummalliselta miten oon aiemmin useamman vuoden ajan vaan enemmän tai vähemmän vaan nuokkunu sohvalla ihan uupuneena ilman, että oon oikeasti edes tehnyt mitään raskasta..

Oon aina vaan pakottanut itseni heräämään ja yrittämään skarpata, mutta ei se vaan oo toiminu. Ette varmaan ollenkaan ymmärrä mun fiilistä, mutta ensimmäisen kerran varmaan neljään vuoteen mulla on tunne, että mää jaksan ja pystyn ja mun energiat riittää! :D Toki mua huolestuttaa tuo unen määrän tarve, koska eihän kukaan ehdi oikeasti aina nukkua noin pitkään... Ehkä luotan siihen, että nukun nyt alta ne jotkut kaameat univelat mitkä lie ja tää unentarve joskus muuttuu sellaiseksi normaaliksi, että 8h on riittävää.. Jos ei muutu niin en tiiä mitä teen :D

Kuulostaako tämmönen kenestäkään teistä tutulta tai herääkö teillä mitään ajatuksia??



Huh, mun ei tosiaan pitäny kirjoittaa noin pitkään :D Tuo vaan on ollu niin monta vuotta niin vallitseva ja häiritsevä asia mun elämässä.. Nyt kun edes jotain edistystä tapahtui ja löysin keinon, jonka avulla jaksan hoitaa velvollisuudet ja niiden päälle vielä muutakin niin luonnollisesti oon tosi iloinen ja helpottunut :) Vielä kun joku selitys tuolle nukkumiselle löytyis..








:''D Rocky on ihan liekeissä tuosta pehmolelusta, joka on aivan Rockyn näkönen... Oltiin aamupäivä koirakavereiden kanssa pihalla, käveltiin keskustan ja joulumarkkinakojujen vilinästä kotia ja leikittiin vielä parkkipaikalla rotikan pennun kanssa. Oltiin neljä tuntia ulkona peuhaamassa - arvatkaa kuin monta sekuntia meni kotiin tultaessa kun toinen simahti :') Tuolla keskustan kojulla oli lampaantaljoja ja kojun vieressä sellainen hökötys, jolla oli lampaan pää ja selässä niitä taljoja. Rocky bongas sen jo kaukaa ja tutkaili sitä hyvän aikaa erittäin kiinnostuneena :DD Varmaan katto, että vihdoin jotain paimennettavaa..



Ihanaa kun on lunta! Ei tarvi koiraakaan viiä suihkuun joka kerta kun tullaan ulkoa >:D Haluan sanoa kaikille teille ihanille, että mulla on täällä kaikki tällä hetkellä oikein hyvin :) Älyttömän iso kiitos tsemppiviesteistä ja virtuaalihaleista, ne merkkaa tosi paljon! Välistä tulee palattua siihen ikävään juttuun ja silloin päässä vilisee vaikka ja mitä mielikuvia ja ajatuksia.. Muuten yritän ottaa sen opetuksena ja sellaisena ikävänä, välttämättömänä pakkona, jonka läpi joutu käymään, jotta nyt tulevaisuus voi olla entistä parempaa ellei jopa täydellistä.. Vaikea selittää. Jos joskus vielä tapahtuu jotain edes vähän vastaavaa en tiiä miten selviän, mutta nyt ei auta muu kuin luottaa tulevaan ja siihen, että kaikki tulee sujumaan niin kuin kuuluu :) Sen tapahtuman jälkeen/takia tajusin sen, että mun itseni pitää pystyä pitämään itsestäni huolta. Koskaan ei voi täysin nojata johonkin toiseen ihmiseen tai asiaan, koska niiden pysyvyyteen ei voi varmasti luottaa. Minä itse minulle itselleni sen sijaan on sellainen yhtälö, joka ei tuu koskaan muuttumaan ja joita ei voi erottaa toisistaan :)




31 kommenttia:

  1. Aivan ihania kuvia ja vieläkin ihanampi sinä! <3 Treffaillaanko vaikka viimeistään vuodenvaihteen jälkeen :-)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos ihana ja joo ehdottomasti treffaillaan!<3 :)

      Poista
  2. Voi jukra Rocky on kasvanut ! :D ihanan talvisia kuvia, tulispa sitä lunta myös tänne eteläänkin <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. On se kyllä aika iso poika jo ;D Toivottavasti tulis! Ja myöskin jäis aina ne lumet eikä sulais heti pois tai edes tällaiseksi loskaksi :D

      Poista
  3. Iiiiiihania kuvia!!! Ja vitsit, miten upealta näytät etenkin noissa lumikuvissa. Mua niiiiiin harmittaa, etten itsekin ostanut tuota takkia. Se on täydellinen! :O Uskottelin, että mulla on jo tarpeeks takkeja, mut oikeesti... Voiks takkeja muka olla joskus tarpeeks?! NE on mun heikkous... Mun poikaystävä tänään just ehdotti, et mun pitäis tehä kollaasi mun kaikista takeista. :D E

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kovasti Milla! :) Puhutaankohan samasta takista kun tuo on Primarkista :) Varmasti täältä ainaki löytyy aika samanlaisia pörrötakkeja jos ei muuta :D Määkin pari kertaa jätin tuon jo kauppaan, mutta huh onneks kävin hakemassa sittenkin mukaan kun hintakin oli niin naurettavan vähän.. :D Teeppä sellainen, sulla on niin ihania takkeja niin paljon mitä nyt blogista nähny! :D

      Poista
  4. (Piti jatkua vielä....) En tiedä kehtaanko xD

    VastaaPoista
  5. Hyvä, että nyt menee paremmin, mutta aiotko kertoa täällä mikä se ikävä juttu on? :-) eihän oo toki pakko kertoa, mut kiinnostaa vaa hirveenä... Oot aivan upea näissä kuvissa, ja tsemppiä myös tohon uniongelmaan!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. En mää :) Vielä kun itse en ole "pääosassa" siinä jutussa, niin miten voisin edes kertoakaan tavallaan jonkun muun asioita :D Kiitos!

      Poista
  6. Vau, sie olet ihan hurjan kaunis! Ja rakastuin tuohon pörrötakkiin, niin söpö! :) Mullakin on ollu viime kuukausina päivästä toiseen tosi voimaton ja uupunu olo, enkä tiiä yhtään miksi, ku ei kuitenkaan mitään uniongelmiakaan ole.. Mutta jospa se tästä helpottais ku valo alkaa lisääntymään. Toivon niin. Ihanaa, että sie oot alkanu jo näkemään vähän valoa tunnelin päässä. Kyllä se siitä helpottaa, ihan varmasti! Tsemppiä ja jaksamista sata kiloa! <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Nelli kiitos!<3 :) Ootko kokeillut kirkasvalolamppua? :) Toivottavasti se sulla olisi vaan hetkellinen pimeydestä johtuva väsähtäminen :) Eiköhän se nyt varsinkin kun jotain edes tuli huomattua!

      Poista
  7. Tosi ihana asu Anni sulla noissa ekoissa kuvissa! Kommentoinkin tän jo silloin taannoin kun kirjoitit noista sun uniongelmista, mutta toistan taas: kun mulla oli uniongelmia, niin lääkäri sanoi, että kropalla kestää tosi pitkään ottaa takasin se kaikki univaje mitä on kertynyt. Ei kannata siis stressata siitä, kyllä se unirytmi varmasti muotoutuu jossain vaiheessa itelle sopivaksi, kun antaa vaan aikaa. Mä tarviin nykyyän kanssa sen 10+ tuntia yöunta jos haluan olla virkeä. Onhan se kauhee määrä tunteja, mutta mieluummin nukun oikeesti sen verran kun kiusaan itteäni vähemmillä unilla ja oon vaikee ja veemäinen. :D Tietysti esim. kouluarkena on toisinaan vähän mahdotonta nukkua tollasia tuntimääriä, mut sit paikkailen viikonloppuna.. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos ihana! :)<3 Huh, hyvä kun muistutit tuosta! Eli toistaiseksi ainakin on ihan hyvä idea antaa kropan levätä niin paljon kuin tarvii ja muuten olla virkeänä päivät :) Totta, mulla koulun kanssa jotenkin kuitenkin onnistuu, mutta jos ois kunnolla töissä niin huh... :D

      Poista
  8. Aivan ihania kuvia taas! Etenkin tuo eka ja ja vika kuva susta on todella hyviä! Saispa mustakin yhtä hyviä kuvia (ja pääsisimpä taas sinne salille etten näyttäisi näin pullalta jälleen!). Oon hiukan kateellinen tuosta sun valkoisesta takista, se on niin kaunis :)

    hanna
    www.hannamariav.com

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Hanna! :) Poikaystävälle kehut näistä kuvista! :D Kyllä sinne salille vielä ehtii kuule, älä ressaa :)

      Poista
  9. Tohon väsymys asiaan: mulla oli pari vuotta sit vaihe jolloin saatoin 12h yö unien jälkeen nukkua päivällä 4h päikkärit ja olin aivan poikki ja en tehny muutaku nukuin. Kävin lääkärissä ja se määräs mut narkolepsia testeihin ja siellä si selvis et mulla tulee syvänunen vaihe paljon myöhemmin ku muilla ihmisillä keskimäärin ja siks tarviin pidemmät (väh. 10h) unet saadakseni tarpeeks sitä ja siten en oo väsyny.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kuulostaa tutulta tuo nukkuminen... Tuo kyllä kuulostaa tosi järkeenkäyvältä, en tiedä onko tällä oikeasti mitään merkitystä, mutta oon aina yöunien kesken herätessä tosi virkeä ihan sekunnissa kun kaikilla muilla on ihan pelit seis aina jos yhtäkkiä herää johonkin esim 4 yöllä.. Mietin voisko se johtua jotenkin siitä, etten oo vielä siinä syvän unen vaiheessa ja siksi oon vähä jo ku puoliksi hereillä? Päikkäreitä nukkuessa aina oon ihan taju kankaalla ja samanlainen ku toiset yleensä yöllä herätessään :D Hmm pitää kysyä!

      Poista
  10. Ääh mua häiritsee niin paljon ku en tiiä mikä tuo juttu on mistä selität!! :D Uteliaana ihmisenä niin ärsyttävää jos on jotain mistä vähän vilautetaan mutta ei kerrota kokonaan, ehkä tiiätkin sen ja teet tuon tahallaa >D Jos et halua kertoa joistain asioista olleskaa niin älä pliis kirjota täällä siitä ees puolella lauseella ku se on niin kiusaamista!!! :D pidä ne sillon vaan omana tietona jos niitten kuuluu ollakkin semmosia, uskon etten oo ainoo joka on tätä mieltä :D mutta ihanaa joulunodotusta ja joulua sinne, toivottavasti ymmärsit mitä tarkotin tällä kommentilla :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Samaa mieltä, ei nyt pahalla mutta tää on oikeastikkin suosittujen bloggaajien yleisesti käyttämä kikka... Aina jos sattuu jotain niin asioista ei puhuta niien oikeilla nimillä ja lukijatilastot nousee kun uteliaat käy klikkailemassa. Ja vielä kun kuitenkin tollai kalastellaan vihjailemalla ja puhumalla siitä epäselväsit muttei kuitenkaa paljasteta oikeasti mitää :) asiosta voi puhua paljastamatta kenen asioita ne on, voi esim sanoa että läheiseltä kuoli joku tai lähti työpaikka ja siksi on harmittanut.

      toivottavasti asiat sujuu paremmin tän jutun kanssa mutta ei tarvii mainita blogissa jos ei aio kertoa asiasta lisää. tämä rakentavana kritiikkinä, muuten blogi on aivan ihana!

      Poista
    2. Ymmärrän mitä tarkoitatte, mutta mua harmittaa älyttömästi tämä teidän näkökulma. Pidätte ilmeisesti bloggaajia yleensäkin aivan tunteettomina ihmisinä, joita kiinnostaa ainoastaan lukijamäärät ja tilastolliset asiat vaikka jotain vakavaa olisi tapahtunut, joku olisi kuollut tms.. Te ette varmaan ymmärrä sitä, että niitä kaikista riipivimpiä asioita ei ihan välttämättä halua kertoa kaikille. Tiedän, ettei tästä asiasta kuulu puhua enkä itsekään puhuisi ja vaikka tähän asiaan ei liittyisi yhtään kukaan muu itseni lisäksi en siltikään pystyisi kertomaan kun se vaan tuntuu niin pahalta. Olen kirjoittanut tällä tavalla 'mystisesti' asioista koko blogini ajan, myös sillon kun täällä kävi ehkä viisi ihmistä päivässä. Tämä blogi on aina ollut mun henkireikä, johon kirjoitan tunteita ja fiiliksiä kuitenkaan (yleensä) varsinaisesti kertomatta. Haluan pitää tämän blogin paikkana, jonne voin kirjoitella ja sitä kautta helpottaa oloani.

      Mua loukkaa, että pidätte mua noin kylmänä ja laskelmoivana ihmisenä. Vaihtaisin mitä vaan siihen, että mitään tapahtuneeseen liittynyttä ei olisi koskaan tapahtunut, joten ei, en tuulettele täällä tapahtunutta siksi, että oon saanut blogiin ehkä 15 uutta klikkausta. En tule kirjoittamaan tänne koskaan ikinä mitään tuosta tapahtuneesta enkä tuskin muistakaan tulevaisuudessa, joten jos täällä on joku - te tai joku muu - uteliaana kiinnostunut juoruista niin turha vaiva sen takia tulla tänne jatkossakaan.

      Toivottavasti ette kumpikaan ota mun vastausta pahalla vaan yrittäisitte edes vähän asettua mun asemaan. On vaikea olla blogissa tavallinen ilopilleri kun muuten elämä on yhtä surua ja myllerrystä. Varmaan teistäkin tuntuisi pahalta jos vaikka äitinne kuolisi ja teille sanottaisiin, että haluatte vain hyötyä asialla ja saada huomiota?

      Poista
    3. Hui oon tuon eka ano ja luin ton sun vastauksen ja tuli siitä vähän huono mieli jos pahotit mieles ja loukkaannuit, ei ollut todellakaan tarkoitus, anteeksi. En tarkoittanut että hakisit sulle vaikeasta asiasta mainitessasi jotain hyötyä tai lukijoita tai et olisit mitenkää kylmä ihminen, mutta en ehkä vain ymmärrä miksi koit tärkeäksi kuitenkaan "vihjata" täällä muille semmosesta jutusta josta et halua puhua enempää tai jos se ei ees liity pääasiallisesti sinuun. Tai en ehkä muutenkaan ymmärrä että onko tollaisesta asiasta välttämätöntä edes sanoa blogissa, kun tiedät että tätä me lukijat kuitenkin luetaan. Vähän sama musta, että kirjottaa fbssä tilapäivityksen että "eivitsit mulla on paha fiilis iha hirvee juttu on tapahtunu tänää" ja sit ku joku kommentoi et mitä on tapahtunu nii vastataa et "en halua puhua siitä" :D en tiiä tajuatko mitä tarkotan, mutta ainakin musta henkireikänä kannattaa pitää mielummin vaikka päiväkirjaa koska musta itestä on jotenki nii kurjaa lukee vastaavia juttuja kun alkaa itteä kiusaa se et asian vois joko kertoo kokonaa tai ei mitään  toisaalta tietenki saat kirjottaa tänne ihan mitä haluat, sunhan blogi tää on ja mää kyllä mielelläni jatkossakin luen tätä! :) ja pidän just siitä sun pohdiskelevasta "mystisestä" kirjotustyylistä mistä mainitsitkin ja ymmärrän että on vaikea olla sanomatta jostain asiasta joka on henkilökohtaisessa elämässä sillä hetkellä päällimmäisenä mielessä, enkä todellakaan tarkota et sun pitäs avatakkaan kaikki sun elämästä täällä, äh en osaa oikein selittää :/ tää jotenkin vaan poikkes jotenkin muista asioista mistä oot ehkä yleisemmällä tasolla mystisesti puhunu ja käsitelly. toivon todella ettet ymmärrä tätä mun kommenttia väärin!

      Poista
    4. Kiitos selvennyksestä :) Ymmärrän kyllä mitä tarkoitat ja tiedän kyllä ettet tarkoittanut pahalla.. Tottakai se vaan tuntuu pahalla kun "syyllistetään" jostaina itselle niin herkästä aiheesta. Vähän kun oisitte sanonu jotain "no oikeesti oot kuitenki ilonen, että niin tapahtui!" Niin ääääh :D Ja paha sanoa miksi tää juttu sitten erilailla alkoi kiinnostamaan teitä.. Ehkä se kun en keksiny mitään miten oisin voinu kirjottaa tästä enemmän ilman, että oisin kertonu jo liikaa :d Aluksi tää vaan oli päiväkirjamaisempi juttu kun ei tätä kukaan lukenu ja jos lopettaisin sen tyylin niin ei tää ois mun blogi ollenkaa vaa sitte sellasta "moikka, kävin eilen kaupungilla ja oli kivaa.. Muutama päivä jouluun jee,. Eipä tässä mitään ihmeempiä moro.." En vaan osaa sellasta välimuotoa :D Ja se vaan helpottaa niin paljon kun tekstiä kirjoittaessa joutuu kasaamaan ajatuksia, vaikka se lopullinen teksti oiskin vaan jotain pientä ja mitätöntä. Ja se kyseinen postaus alkoi näin "en halua enkä pysty avaamaan tätä enempää.." Joten en oo mielestäni antanutkaan sellaista kuvaa, että olisinkaan kertomassa :) Pahoittelut tästä koko hommasta jos se niin on vaivannu! Laita mulle fbssä viestiä jos haluat porista tuosta niin katsotaan sitten josko vähän sulle voisin jotain avata :)

      Poista
  11. Ihanan talvisia kuvia ja vieläkin ihanampaa on, kun hymyilet kuvissasi :) Melkein harmittaa tämän jälkeen lukea jotain muotiblogia, kun niissä kaikilla on naama aina niin vakavana :D Mulle tulee tuosta väsymyksestä vaan mieleen joku kilpirauhasen vajaatoiminta tai perus D-vitamiinin puutos, mutta ne on varmaan jo suljettu pois sinun kohdallasi. Jännä sinänsä, kun mulla tuntuu olevan päin vastoin, että jos nukun ns. liian pitkään niin on tosi uupunut ja veto pois -olo. mutta jos nukun perus arkirytmissäni, eli kympiltä nukkumaan ja kuudelta-seiskalta ylös, niin on tosi virkeä olo. Outoa :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi ei :D Ihanasti sanottu, kiitos Laura! Mää kyllä tykkään hymyillä kuvissa, vaikka joskus ne sellaiset muka vakavat "fashionkuvat" on kivoja ;) Vaihtelu ois hyvä kuvien ilmeissäkin.. Joo ne on suljettu jo poies :/ Niin kai se on useimmilla :D Vähän mullakin kyllä heti heräämisen jälkeen, mutta kuitenkin se on vaan se hetki kun jos ne kriittiset unitunnit jättää pois niin koko päivä (mitä siitä nyt pysyy hereillä) menee ihan usvassa :D Voi kun mullakin ois noin! Ehtis tehä päivän aikana niiin paljon kaikkea! :D

      Poista
  12. Heippa! Hirmu harvoin blogeihin mitään kommentoin, mut nyt tuli jotenki sellain fiilis, et pakko päästä sanomaan nää mun ajatukset sulle. Mäki haluun aluks sanoo, etten todellakaan halua pahoittaa sun mieltä mitenkään. Toivon todella, et osaan asiani sanoa niin, ettei se loukkaa.

    Oon jotenki tosi utelias, ja monesti mua alkaa ärsyttää kun bloggaajat kertoo et jotain on tapahtunu, mut ei sit avaa sitä enempää. Niin kävi tässä sunki jutussa. Jotenki alko ärsyttään, et kerrotaan pieniä palasia, mut itse asiaa ei kerrota. Toki ymmärrän, ettei kaikkea halua kaikille täällä julistaa, mut jotenki mulle tuli ainakin sellanen vähän pettyny olo. Kerrot et jotain on sattunu ja se vaikuttaa sun mielialaan ja kaikkeen, mut silti et sanallakaan sano mikä on niin vakavaa. Raivostuttavaa. Toisaalta sitten kuitenkin ajattelen niin, et se on sun asia, ei se meille lukijoille kuulu, eikä me voida mitenkään sua pakottaa kertomaan sun omia henkilökohtaisia asioita, jotka tietoisesti täältä jätät pois.

    En jotenkin osaa selittää näitä mun ajatuksia, mut pointti oli ehkä siinä, etten minäkään nuiden muutaman anon kans oikeen ymmärrä sitä, et vihjaillaan muttei kerrota enempää. Toisaalta ymmärrän, toisaalta en.

    Tuo yksi asia on kuitenkin melko pieni ärsytys loppujenlopuksi ja välillä oikein havahdun miettimään, et oikeestikko ärsyynnyn tuollasesta. Siitä et toiselle on sattunut jotain ja hän ei halua sitä enempää avata. Jos se sua helpottaa, et purat tuntemuksia täällä ilman et me tiedetään siihen syytä, niin se on ihan fine.

    Ja mun täytyy sanoo vielä, sun blogi on jotenki aivan ihana, musta on nii mukava kun vielä löytyy tällasia hyvänmielen ja arkisen elämän blogeja! Ei mitään turhaa yhteistyöliibalaabaa, vaan oikeaa elämää ja huippuja kirjoituksia. Mä tykkään! :) täytyy vielä kysyä, et teetkö kuvauskeikkaa?

    -nipsu

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Heippa Nispu :) Ihanaa kun nyt kuitenkin kommentoit! Ymmärrän tuon mitä tarkoitatte ja jollain tavalla siinä onkin se syy miksi tää mun kirjoittelu on vähentynyt näin radikaalisti ja innostus jotenkin hiipunut siitä mitä se oli.. Nyt mulla on jotenkin sellainen olo, etten voi/saa/tulee kritiikkiä jos piän tätä blogia niin ku haluan ja miten oon aina pitänytkin eli kirjoitan avoimesti mitä ajattelen yms. Huomaat varmaan eron siinä, että kerron mitä ajattelen vs kerron mitä on tapahtunut.. Se oli pohjimmainen syy aloittaa ja ollut pohjimmainen syy pitää tätä blogia, että oon voinu jotenkin pitää tätä henkireikänä ja jollain tapaa kliseisesti vuodattaa mun sielua tänne :D Nyt kun sellaista ei sais tehdä yhtäkkiä tai se ei olekaan hyvä niin en oikein tiedä mitä mä tänne kirjoittaisin. En vaan pysty pitämään sellaista blogia jossa vaan kerron värittömästi mitä oon tehny viimepäivät yms ja kuulumiset ja tunneasiat on tyyliä "hyvää kuuluu ja on kivaa".. Ja koska mulla on vähän ahistunu olo siitä miten sais kirjottaa, että kukaan siellä ei suutu tai loukkaannu tai mitään muuta niin oon mielummin kirjoittamatta mitään ku jotain tyhjänpäivästä liibalaabaa, joka ei anna mulle itselleni yhtään mitään. Kirjoitan tätä blogia kuitenkin itselleni ja en ymmärrä miksi ees kirjoittaisin jos en saa siitä itselleni sitä hyvää mieltä..

      Mää luulen, ettei tuota asioista kertomatta jättämistä voi ymmärtää ellei itse kirjoita kohtuukokoista blogia tai muuten "ole antanut" itseään ihmisten kritisoitavaksi. Tiedän tuon, koska itse ajattelin ennen vähän samoin, että miksei muka voi kertoa. Jotain blogia lukiessaan helposti tulee sellainen tunne kuin olisi jotenkin vain kahdestaan bloggaajan kanssa ja kuin bloggaaja kertoisi jotenkin henkilökohtaisesti asiansa vai sulle ja joillekin muille lukijoille.. Äh vaikea selittää.. Jotenkin vaan tarkoitan, että tiiän miksi teistä tuntuu tuolta, koska oon joskus ajatellut vähän sinne päin itsekin.

      Kiitos koko kommentista ja lopun kehuista :)<3 Teen kuvauskeikkaa! Alkoi heti kiinnostamaan miksi kysyt >:D

      Poista
  13. Tottakai pidät tätä miten haluat ja kirjoitat ihan mistä haluat. Ja tietenkin saat vuodattaa tänne, musta sellaiset tekstit on niitä parhaimpia! Ehkä mä liikaa jotenki takerruin tuohon yhteen juttuun.. Etkä varmasti oo kirjottamatta meidän muutaman typerän anon takia, jotka vaan on niin kiinnostuneita! :D mut joo.. mä kyllä täysin ymmärrän sua, vaikka se ei ehkä siltä näiden kommenttien perusteella vaikuta. Itsekin blogia pidän, tosin juuri aloittanut ja painin näiden asioiden kanssa myös. Siis että mitä sinne kirjoitan, ettei kenelläkään tule sanomista. Ja nyt täällä pauhaan sulle suu vaahdossa jostain näin pienestä asiasta, kun mikset kerro enempää..... :D

    Mulla olis täällä tuollainen puolivuotias poitsu, josta haluaisin kuvia sekä yksin et isin ja äidin kans. Voisin vaikka laittaa s-postia sulle! :)

    -nipsu

    VastaaPoista

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...

@annnye

Kuukauden luetuimmat