torstai 15. tammikuuta 2015

Pelastinko ihmisen hengen?


Näissä tutuissa maastoissa olin Rockyn kanssa ulkoilemassa eilen keskellä kirkasta päivää kun paluumatkalla tapahtui jotain herättävää.

Olemme pienen joen varrella, jossa pidän aina Rockya irti kun siinä on paljon tilaa juosta ja harvemmin tulee ketään vastaankaan. Jossain vaiheessa näen kaukana puiden lomassa naisen pienen mustan koiran kanssa. Otan Rockyn hihnaan ja jatketaan matkaa. Puiden hävittyä tieltä huomaan, ettei naisella olekaan koiraa. Hänellä on tumma laukku maassa ja hän tuijottaa jokeen. Ollaan vielä varmaan sadan metrin päässä kun nainen ottaa askeleen jokeen päin ja seisoo nyt keskellä puolen metrin lumipenkkaa. Myös hänen lapasensa lojuvat hangella.

Hitaasti hän kahlaa lähemmäs jokea välillä polvilleen hankeen lysähtäen, penner laskee muutaman metrin alaspäin ja siinä on paksusti lunta. Voin kuvitella mitä hänellä on mielessään kun hän on jättänyt tavaransa polulle ja päätään kääntämättä hiljalleen lähestyy jokea tuijottaen sitä tyhjästi. Hän ei huomaa tuloani ja kun olen polulla muutaman metrin päässä hänestä kysäisen kuin ohimennen mitä hän tekee ja tulisiko hän silittämään koiraa. Jutustelen hänelle rennosti kun huomaan, ettei tilanne ole ainakaan vielä kovin kriittinen. Hetken päästä hän sanoo, ettei ole suomalainen. Hyvä, ainakin hän reagoi minuun edes vähän. Jatkan englanniksi ja pyydän häntä tulemaan ylös, silittämään koiraa (joka malttamattomana vikisee hänelle) ja juttelemaan minulle. Yritän hetken houkutella häntä tulemaan juttelemaan, mutta hän vain äänettömästi tyhjällä katseella puistelee päätään ja hiipii taas lähemmäs jokea. Menen kyykkyyn lumikinokseen ja sanon, että tiedän hänellä olevan nyt varmasti todella paha olla. Kerron jotain omakohtaista melkein ääni väristen ja totean, että voin kuvitella miltä hänestä tuntuu. Sanon etteivät asiat kuitenkaan ole koskaan niin huonosti, ettei niihin löytyisi mitään ratkaisua. Hän vilkaisee minua nyt jo ehkä vähän surullisella ilmeellä, mutta edelleen vain hitaasti puistelee päätään.


Muutaman kerran vielä yritän pyytää häntä tulemaan luokseni ja lupaan, että autan häntä selvittämään asiat, mutta hän vain jatkaa matkaansa. Nyt hän on jo melkein vesirajassa, joten laitan Rockyn puuhun kiinni polun toiselle puolelle ja otan laukun selästäni. Siellä on kamerani enkä halua ottaa riskiä sen kastuvan jos joudun menemään kunnolla veteen. Laskeudun ripeästi, mutta rauhallisesti naisen viereen. Hänen jalkansa on vedessä kun tartun häntä käsivarresta. Hän säpsähtää ja otan hänet syliin. Hän tarttuu minuun tiukasti kiinni ja alkaa itkeä. Hänen kätensä ovat aivan jääkylmät ja hän on muutenkin aivan lumesta märkä. Otan hänen kädestään kiinni ja vedän meidät hapuillen pennertä ylös.

Lämmitän hänen käsiään samalla kun hän itkee olkapäätäni vasten. Silitän häntä, sanon ettei ole mitään hätää, just breathe. Kysyn haluaisiko hän tulla käymään kahvilla ja jutella asioista, hän nyökkää. Kiroan mielessäni sitä, miksei minulla ole puhelinta mukana juuri silloin kuin sitä tarvitsisin. Asun onneksi aivan vieressä ja ajattelen selvittäväni asiat sitten hänen kanssaan ja soittavani apua. Nainen silittää Rockya, joka innoissaan nuolee naisen märkiä kasvoja.

Muutaman minuutin päästä saman maalaisen näköinen mies juoksee meitä kohti pitkin polkua. Heti hänet huomattuani kysyn naiselta onko miehen kanssa kaikki kunnossa? Haluaako hän lähteä miehen kanssa? Nainen puistelee päätään. Varmistan vielä kysymykseni, jonka jälkeen kysyn haluaako hän tulla minun mukaani. Hän nyökkää ja tarttuu tiukemmin käsivarteeni. Mies on selvästi huolestunut ja antaa minulle puhelintaan ja käskee puhua. Toisessa päässä on joku huonosti suomea puhuva, joka ei sano mulle oikein mitään ja annan puhelimen takaisin miehelle. Koko homma on jotenkin aivan liian sekava. Ja perkele miksi en nyt yhtäkkiä muista hätänumeroa just kun sitä tarvitsisi ja ehkä saisin tuolla puhelimella soitettua..

Mies puhuu sivussa puhelimessa ja varmistan vielä naisen haluavan tulla matkaani. Hän nyökkää melkein huomaamattomasti. Kannan naisen laukkua ja hän roikkuu tiukasti käsikynkässäni. Mies puhuu jostain lääkäristä ja bussista ja taksista ja eräästä asuinalueesta, mutta en ymmärrä mitä hän tarkoittaa ja epäilen hänen olevan tarkoituksella jotenkin älyttömän epäselvä. Pyydän häntä soittamaan sille lääkärille kenestä hän kokoajan puhuu, mutta jotenkin sekään ei ole mahdollista. Olemme jo meidän talon pihassamme kun mies epätoivoisena haluaa jatkaa matkaa eikä millään haluaisi päästää naista minun mukaani. Hey, it will take only five minutes. You can wait here and I will bring her back. Hän ei sano oikein mitään kun en anna hänelle vaihtoehtoakaan. Olemme naisen kanssa jo rappukäytävässä, lukitun oven sisäpuolella kun hänen olemuksensa yhtäkkiä muuttuu täysin. Hän on yhtä hymyä ja vakuuttaa kaiken olevan kunnossa, että kyseessä on hänen aviomiehensä ja heillä on kaikki oikein hyvin. Hän on niin naurettavan iloinen ja hymyilevä, että se teennäisyys paistaa kilometrin päähän. Mutta en voi mitään, en voi pakottaa häntä mihinkään. Yritän suostutella häntä mukaani ja sanon, etten usko häntä. Hän vain hymyilee, halaa ja kiittää avusta.

Juoksen sisälle ja soitan hätäkeskukseen. Toivon, että joku löytäisi heidät ja saisi selvyyden sille saako nainen oikeasti apua jostain ja onko heidän välillään esimerkiksi väkivaltaa. Olen tosi turhautunut kun en voi tehdä enempää enkä tiedä miten jatkossa käy. Saako nainen apua, mistä tilanteessa oli kyse.


Olen älyttömän huolehtivainen ja koin lähes omaksi tehtäväkseni alkaa naisen tukihenkilöksi ja pitää huolta siitä, että hänellä on kaikki hyvin. Tuo nyt taitaa juontaa juurensa vähän muualle, johonkin minkä vuoksi olen älyttömän herkkä auttamaan kaikkia muita. Varsinkin niitä joilla on surullinen mieli tai mahdollisesti jotain mielenterveysongelmia. Nyt kuitenkin on pakko hyväksyä se tosiasia, etten voi tehdä asialle enempää. Tein kaiken minkä voin ja toivon, että se riittää. Yllätyin ehkä vähän itsekin kuinka rauhallinen olin kokoajan. Tiesin kokoajan mitä tehdä ja sanoa. Vaikken ole koskaan ollutkaan vastaavanlaisessa tilanteessa olen erinäisistä syistä joutunut monen, monen vuoden ajan käsittelemään tällaisia asioita ja luulen sen rauhallisuuden johtuneen siitä kun tavallaan tiedän, että joskus ihmisellä vain voi olla noin järjettömän paha olo. Voi tuntua siltä, ettei ole enää mitään tehtävissä, vaikkei se pidäkään paikkaa. Jotenkin ehkä ymmärrän, että kaikessa kauheudessaan se on vain inhimillistä?

Voi olla, että hän olisi kunnolla astellut jokeen tai voi olla, että hän olisi vain kastanut jalkansa. Ihminen, joka edes harkitsee tuollaista on luonnollisesti todella epätoivoinen ja surullinen. Koskaan ei saa tehdä niin, että kävelee ohi jos näkee jotain vähääkään vastaavanlaista. Monet tämmöisistä tilanteista ovat avunhuutoja ja tavallaan kokeiluja välittääkö kukaan, sillä monesti tämmöistä harkitsevat kokevat olevansa yksin ilman, että kukaan välittää. No mitä jos ihan vaikka vieras ihminen kävelee ohi ilman, että puuttuu asiaan? Sehän vain todistaa juuri sen ajatuksen, että olen täysin arvoton eikä kukaan välitä. Silloin pelkkä ajatus saattaa pahimmassa tapauksessa muuttua teoksi. Mikä edes olisi pahinta mitä voisi tapahtua jos vain kysyisit mitä toinen tekee tai onko kaikki hyvin? Toinen ehkä vaikka vain katselisi lintuja, mutta eihän siinä olisi mitään vahinkoa tapahtunut. Mutta mitä jos kävelet sillan yli ja huomaat jonkun tuijottavan vettä tyhjin silmin, muttet viitsi mennä häiritsemään. Mitä jos seuraavana päivänä luet lehdestä, että tämä henkilö oli hypännyt alas ja hukkunut? Voisitko elää ajattelematta, että oisit voinut ehkä pelastaa hänen henkensä?

Ehkä pelastin hänen henkensä, ehkä en. Mutta yhden asian tein varmasti. Näytin hänelle, että hän on arvokas. Että hän voi turvautua ja tukeutua vaikka vieraaseenkin ihmiseen silloin kun on vaikeaa. Näytin hänelle, että on ihmisiä, jotka välittävät ja jotka haluavat auttaa. Ajattelen, että valoin häneen toivoa tulevasta. Toivoa elämästä ja muista ihmisistä.

Ei ole olemassa yhtään hyvää syytä olla huomaamatta apua tarvitsevaa. Kiireenkin keskellä huomatkaa ihmiset ympärillänne, tutut ja tuntemattomat. Onko kaikki hyvin? Istuuko joku aina koulussa yksin? Onko joku, joka näyttää itkeneeltä? Onko joku, joka on laihtunut hirveästi? Joskus pienetkin asiat ja huomion antaminen voivat pelastaa jonkun hengen.

Mitä sinulle oikeasti kuuluu? Ei "ihan hyvää", vaan oikeasti?

Välillä aina kuulen, kuinka mies huutaa hirveällä äänellä naiselle jossain asunnossa meidän lähellä. Kysyin taloyhtiön puheenjohtajalta tietääkö hän tilanteesta ja tarviiko olla huolissaan onko siellä esimerkiksi väkivaltaa. Liian monesti asiat sivuutetaan, koska se on helpompaa. Toisten asioihin ei kuulukaan puuttua, mutta silloin kun kyse on jonkun terveydestä tai jopa hengestä on kyseessä velvollisuus. Kyllä. Ei hieno teko tai sankarityö vaan velvollisuus vaikka se hienoa onkin.

Itse ainakin toivon saavani samalla tavalla apua muilta jos sitä joskus tulen tarvitsemaan. Tai jos joku edes epäilee mun tarvitsevan apua niin olen sanoinkuvaamattoman kiitollinen jos se huoli lausutaan ääneen. Parempi huolehtia vaikka liikaa kuin ei ollenkaan. Ei tarvitse pelätä sitä jos tarjoaa apua turhaan vaan sitä, jos ei tarjoa ja sille olisi ollut tarvetta.

Ps. muiden seassa olen aina pitänyt meitä suomalaisia huonoina auttajina, jotka ennemmin ummistavat silmänsä kuin menevät auttamaan. Vasta poikaystävä kertoi kuinka auto oli jäänyt tien varteen ja pienen ajan sisään viisi suomalaista oli pysähtynyt kysymään, onko kaikki kunnossa. Tänään kolme nuorta poikaa auttoi maassa makaavaa miestä ja soitti tälle apua. Myös useita muita kävi kysymässä onko kaikki kunnossa ja voisiko olla avuksi
 Näköjään on sittenkin olemassa paljon hyvää ja apua antavia :)


62 kommenttia:

  1. HUH HUH niin pysäyttävä ja karulla tavalla todella kaunis teksti. Teit niin ison teon, ettei sitä oikein voi edes käsittää, oikeasti saatoit pelastaa hengen ja lohdutit tätä naista!! Se on suuri teko, mitä varmasti tässä maailmassa voi tehdä. Kohtasit tämän tilanteen myös tosi rohkeasti ja rauhallisesti! Haluaisin sinua nyt rutistaa oikein kovasti ja sanoa lisää kauniita sanoja<3 Ja kyllä, meillä on velvollisuus puuttua toisen elämään silloin, jos henkeä tai terveyttä uhataan! Minä ainakin toivoisin, että minua autettaisiin. Niin minäkin myös toimin, autan, niin hyvin kun voin! <3 kiitos kun jaoit tämän tarinan!! Pitäkäämme kaikki, toisistamme huolta :)

    VastaaPoista
  2. Ihana Anni, sä olet suojelusenkeli!! <3

    VastaaPoista
  3. Osuit kyllä paikalle oikealla hetkellä. Toivottavasti hätäkeskus otti asian tosissaan ja ainakin yritti etsiä heitä... Liian usein jää varmaan varsinkin maahanmuuttajien ongelmat piiloon, kun ei osata eikä ehkä halutakkaan hakea tarvittavaa apua... :/

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oikealla hetkellä todellakin! Kyllä siellä päässä ollut mies ainakin kuulosti siltä ja sanoi itsekin mun kertoman perusteella tilanteen vaikuttavan oudolta ja epämääräiseltä.. Niinhän se on, enkä ehkä itsekään jossain vieraassa maassa tms tietäisi oikein mitä tehdä ja minne mennä yms..

      Poista
  4. luin sydän kurkussa tätä tekstiä, mutta toivottavasti nainen on nyt turvassa ja asia on saatu selvitettyä! tuo oli kyllä ihan huikea teko siulta!<3 liian monesti saa lukea uutisista kuinka esim. onnettomuuspaikalta on kulkenut useita ihmisiä ohi pysähtymättä.. en käsitä!! välillä kaikki ei tosiaankaan ole niin kuin päälle päin näyttää.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Toivotaan näin! Sellaisia ikäviä juttuja välinpitämättömyydestä saa kyllä lukea aivan liian usein :( Niin surullista..

      Poista
  5. Täällä menee kylmät väreet, teit tosi upean teon. Myöskin olit todella rohkea, kun mies tuli kuvioihin. <3

    VastaaPoista
  6. apua, tätä lukiessa kyllä ihan meni kylmät väreet :(( Teit tosi suuren työn ja olit rohkea<33 sun laisia ihmisiä tää maailman tarvitsis<3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Auttavia ihmisiä ei voi olla koskaan liikaa<3

      Poista
  7. Vautsi anni teit niin ison ja tärkeän teon! <3 Oisin varmaan itse ollut ihan paniikissa tossa tilanteessa ilman puhelinta ja vielä varsinkin kun se mies ilmesty. Toivottavasti se tilanne päätty sillä naisella hyvin! Täältä lähtee iso arvostus sulle :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Toivottavasti tää toi sullekin jotain sellasta luottamusta, ettet ehkä oiskaan paniikissa jos joskus joudut millään muotoa vastaavanlaiseen tilanteeseen :) Kiitos!

      Poista
  8. Apua, itku tuli tätä lukiessa ja ihan kylmä! :'( Olit oikeassa paikassa oikeaan aikaan ja varmasti jotain vaikutusta oli, ainakin sen verran ettei nainen tällä kertaa mennyt jokeen. Kamalaa... Oot kyllä niin ihana ja kirjoitit hienosti tärkeästä aiheesta muutenkin. <3 Mä en ikinä unohda, kun autoin kerran lumimyräkässä tuntemattoman vanhuksen kotiinsa ostoksiensa kanssa, miten kiitollinen hän oli ja lupasi muistaa mua rukouksissaan. Jotenkin silloin tajusi, ettei oikeasti koskaan ole niin kiire, ettei kerkeäisi auttaa, vaikka ei olisikaan edes noin isosta jutusta kyse kuin tässä tapauksessa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. :( Voi sua<3 Voin niin kuvitella tuon sun tilanteen! Onneksi autoit ja varmasti oli sille vanhukselle erittäin, erittäin iso asia!

      Poista
  9. Huh niin pysäyttävää. En oikein tiiä mitä sanoa, mutta halusin kuitenkin jättää kommentin. In real life antaisin ison halauksen! <3

    VastaaPoista
  10. Voi Anni! Onneksi olit siinä juuri oikeaan aikaan, sinä, oikea ihminen siihen hommaan. Olit sen naisen suojelusenkeli, ainakin sen hetken ajan. Minullakin on ollut monia sellaisia ja pyrin olemaan myös itse tilanteen tullen suojelijana muille. On juuri tärkeää näyttää ihmisille tällaisessa tilanteessa, että heitä arvostetaan ja heillä on väliä. Meille on koulussa kriisi- ja traumatyössä puhuttu paljon itsemurhasta, sen estämisestä, käsittelemisestä ja välttämisestä. Mielestäni toi sun teko oli aika malliesimerkki siitä, miten tällainen tilanne tulisi hoitaa. :) Hienosti tehty. <3 Toivotaan nyt, että naisella on kaikki kunnossa oikeasti, eikä tilanne ole niin hämärä kuin miltä vaikutti. :/

    VastaaPoista
  11. Teit ihan mielettömän hienon teon ja kirjoitat asiaa, jokaisen velvollisuus on puuttua tuollaiseen tilanteeseen ja ymmärrän kyllä että sinua jäi painamaan miten tarina jatkui. Itsekin pysähdyin tässä taannoin auttamaan pientä tyttöä, ilman hanskoja ja yksin, pakkasta ties kuinka paljon. Annoin hänelle omat hanskat ja juttelimme pitkään, lopulta saimme lapsen vanhemman paikalle mutta kaikki se mitä ehdin kuulla siinä odotellessa... olisin halunnut tarjoutua tytölle vaikka iltapäiväseuraksi tai mitä tahansa, mutta en saanut tilaisuutta. Välillä toivon että törmäisin häneen, että tietäisin kaiken olevan hyvin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi kamala :( Onneksi sinä satuit silloin siihen tilanteeseen ja autoit tuota tyttöä! Ehkä vielä joku päivä törmäätkin häneen! Toivotaan, että hänelläkin on kaikki hyvin<3

      Poista
  12. Hui apua miten pysäyttävä postaus, tuli ihan kylmiä väreitä tota lukiessa :-( Toimit kyllä tosi hienosti tuossa tilanteessa ja se on ihanaa tietää ett maailmassa on vielä tuollaisia ihmisiä. Jatka samaan tahtiin <3 Mä itse joskus ylä-asteella "huomasin" yhden tytön ketä oli aina yksin nii aloin juttelemaan hänelle ja pyysin häntä hengaamaan "mun" kaveriporukassa. Kohta meistä kaikista tulikin hänen parhaita ystäviään ja ollaan vieläkin monen vuoden jälkeen :-). Hän on sitten jälkeenpäin mulle kertonut että miten paljon se merkkas hänelle.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Mahtavaa, että teit noin kun moni vaan jättää asian sikseen.. Ihanaa, että hän on kertonut sulle asian olleen merkitsevä :') Itse tiedän kans lähipiiristä yhden tällaisen tapauksen ja jokseenkin voin jopa sanoa, että tää porukkaan mukaan ottaminen muutti tämän yhden henkilön elämääkin aika merkittävästi :)

      Poista
  13. Aivan älyttömän hienon teon oot tehny <3 Tää postaus veti mut ihan sanattomaksi Toivottavasti sillä naisella on kaikki hyvin! Viimeksi tänään pohdin samoja juttuja, kun kotimatkalla näin kahteen otteeseen tilanteen jossa mietin että kehtaanko mennä sanomaan jotain tai auttamaan. Eka tilanne selvisi vaarattomaksi ennen kun kerkesin toimia ja toisessa menin ja autoin. Ihan pikkujuttuja, mutta tuli tosi hyvä fiilis jälkeenpäin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Milla<3 Kyllähän tuollaiset tilanteet tuntuu jälkeenpäin hyviltä ja voi olla tyytyväinen itseensä!

      Poista
  14. Vai miten upeasta toimittu! Monella ei olisi ollut uskallusta tehdä vastaavasti!Ei voi muutakuin ihailla tekoasi:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Toivottavasti tämän luettuaan edes yksi auttaa joskus tulevaisuudessa vaikka ennen olisi vain kävellyt ohitse :)

      Poista
  15. Kyynel tuli silmään, olet enkeli! Toimit erittäin urheasti ja riskeerasit oman turvallisuutesi ventovieraan takia. Todella haluaisi kyllä tietää, mistä oli kyse, mutta tällä hetkellä saat olla vain ylpeä itsestäsi. Ei moni tuohon uskaltaisi...Jos muutkin toimisivat kuin sinä, olisi maailma parempi paikka.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mun mielestä ehkä mikään ei oo kauniimpaa kuin kutsua toista enkeliksi! KIITOS<3

      Poista
  16. Oot upea ihminen! Pysy aina sellaisena <3

    VastaaPoista
  17. Tää on niin koskettavaa ettei sanat riitä. Oot rohkea ja teit ihan uskomattoman hienon teon ♥♥

    VastaaPoista
  18. Pysäyttävä teksti, huhhuh. Teit kyllä kaiken minkä tuossa tilanteessa vaan pystyi oikein tehkemään, kaikki kunnia siitä sulle - ihailen ja arvostan suuresti. Rohkea teko, niinkuin tossa yllä joku kommentoikin, niin riskeerasit oman turvallisuutesi tuntemattoman takia - sulla on kyllä sydän paikallaan! ♥ Tää teksti pisti varmasti monen (myös allekirjoittaneen) ajattelemaan. Ja niinkuin säkin tässä kirjoitit, niin vaikkei naisen jatko selvinnyt, näytit että hän on arvokas. Se on yksi hienoimpia asioita mitä toiselle ihmiselle voi tehdä. Oot ihana!

    VastaaPoista
  19. Huikeen teon kyllä teit ku menit kattoo onko sillä naisella kaikki hyvin! Vaatii oikeesti rohkeutta.. aloin omalle kohalle miettii miten oisin toiminu jos paikalla oiski ollu minä. Jouduin myöntää itelle että oisin ehkä vaan kävelly ohi. Pysäyttävä teksti ja pysäytti kyl miettii kui välinpitämätön itekki monesti on. Tulevaisuudessa pyrin kyllä menemään väliin tai auttamaan jos tulee sellasia tilanteita. Sen jälkeen on niin hyvä fiilis jos on oikeesti jonkun avuksi. Jostain syystä se on muka helpompi kävellä ohi vaikka jälkeenpäin se harmittaa.. Kiitos tästä, herätti ajatuksia!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Toivottavasti tämän jälkeen menisit auttamaan jos sellainen tilanne tulisi!<3

      Poista
  20. Itkettää <3 Anni sä oot enkeli <3
    (Ja moi pitkästä aikaa <3)

    VastaaPoista
  21. Wau, luin tätä tekstiä aivan haltioituneen keskittyneenä ja hetkeksi veti jotenkin ihan sanattomaksi. Arvostan niin paljon ihmisiä, jotka uskaltaa oikeasti ojentaa auttavan kätensä isoissa, esimerkiksi tämänkaltaisissa tilanteissa, joissa toisella on todella hätä. Olen itsekin sellainen, että pyrin olemaan avuksi aina, jos sitä tarvitaan, mutta koskaan ei ole kohdalle osunut vastaavaa ja valitettavasti luulenpa, että kyseisessä tilanteessa olisi sitten puuttunut rohkeutta toimia :--( ja aivan varmasti olisin miettinyt jälkeenpäin mitähän naiselle sitten tapahtui, ja menettänyt yöuneni... jotenkin tämä kyllä herätti ajatuksa itsessäkin ihan hirmuisesti. Oot mielettömän rohkea Anni !!! sait jotenkin heräämään siihen, että itseä on vain otettava niskasta kiinni ja uskallettava useammin oikeasti kysyä onko kaikki hyvin, jos näkee että jollakin on tarve apuun, eikä vain kävellä ohi ja katua sitten jälkeenpäin ettei kyennyt tekemään mitään. Etenkin kun se kysymys voi olla toiselle sillä hetkellä maailman suurin asia. Kiitos, että jaoit tämän ja sait näin itseni haluamaan olla yhä parempi ihminen <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hyvä Aino! Sain siis sussa aikaan just sen mitä tältä tekstiltä halusinkin! Toivottavasti tuo tunne pysyy ja muistat sen sitten jos joskus tulee tilanne, jossa joku mahdollisesti tarvisi apua!

      Poista
  22. Voi Anni kuinka rohkea teko! Niin pysäyttävää.

    VastaaPoista
  23. Tää oli kyllä todella rohkea teko ! Suojelusenkeli todellakin olet <3

    VastaaPoista
  24. En voi sanoa mitään, oon niin mykistynyt. Ei ole tarpeeksi isoja sanoja.

    <3 oot niin hieno <3

    VastaaPoista
  25. Vastaukset
    1. Kiitos<3! Sama mielipide enkelinimestä kuin ylempänä kirjoitinkin 8)

      Poista
  26. Tosi kunnioitettavaa, että huolehdit naisesta noin kauniisti! Kiitos jakamisesta

    VastaaPoista
  27. Wau, mahtavaa että jaoit tän tekstin, pisti ajattelemaan :) Toivon todella, että naisella on kaikki hyvin. Oot ihan mielettömän rohkea ja ihana tyyppi, osasit toimia tosi rauhallisesti tossa tilanteessa ja teit tosi ison teon. No words needed, oot suojelusenkeli! <3

    VastaaPoista
  28. On niin kivaa kuulla että ihmiset välittävät kun näkevät jotain vastaavaa ja osaavat asettua toisen asemaan. On hienoa että osaa sen taidon, ja joskus mietityttääkin että eikö kaikkien tulisi ajatella niin... ei ole koskaan keneltäkään pois että tsekkaa onko toisella kaikki hyvin, ja vaikka itse ei osaisi auttaa niin ainakin soittaa apua.

    Tällaisista ei voi koskaan kirjoittaa tai muistuttaa liikaa. Kiitos kun kirjoitit tästä, oot rohkea! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Komppaan täysin sun kommenttia :) Kiitos sulle kommentista!

      Poista
  29. Aivan mahtavasti tehty anni! Kyynel vierähti poskelle tätä lukiessa.. Oot ihana

    VastaaPoista

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...

@annnye

Kuukauden luetuimmat