lauantai 28. helmikuuta 2015

Kotitekoinen mysli




Kuten oon useamman kerran maininnutkin teen nykyisin myslin itse ja ai että kun se on hyvää! Nuorempana söin muromyslejä niin aamupalaksi, välipalaksi, iltapalaksi ja herkkuhimoon kun se vaan oli niin hyvää. Joskus siihen sokerisuuteen vaan kyllästyi ja nyt en oo muutamaan vuoteen tainnut syödä juuri minkään vertaa muromyslejä. Oon yrittänyt ostaa oikein pähkinäisiä ja hedelmäisiä myslejä kaupoista, mutta ei niistäkään oo löytynyt mitään superlempparia.




Nyt aamulla söin eilen illalla tekemääni mysliä maitorahkan,mustikkakeiton ja banaaniviipaleiden kanssa. Rocky oli luonnollisesti kiinnostunut taas mun touhuista :D





Inspiraation tähän ja aika moneen muuhunkin ruokaan oon saanu Mikaelalta ja suosittelen kurkkaamaan mimmin viimeisimmän reseptin! Mysliä on helppo tehdä ja parasta on se kun jokainen voi heittää sekaan omia lempparijuttuja!

Laitan alkuun uunin 175 asteeseen, kattilan lämpiämään ja sinne noin 3/4 dl öljyä, muutama iso ruokalusikallinen maapähkinävoita ja melkein saman verran hunajaa, mutta jos sitä ei oo ollu niin oon laittanu siirappia.

Kun kattilassa olevat aineet on juoksevia heitän sekaan kaurahiutaleita (mukaan käy myös muut viljat) - mitä isompia sen parempia ja itsellä menee niitä varmaan 5dl ja spelttipopseja pari dl. Sitten vain sekaan mitä ikinä haluaakaan laittaa, itse oon laittanut kaikkia erilaisia pähkinöitä ja siemeniä mitä oon vaan käsiini saanut - nyt myslissä on saksanpähkinöitä, hasselpähkinöitä, maapähkinöitä, manteleita, cashewpähkinöitä, parapähkinöitä, seesaminsiemeniä ja auringonkukansiemeniä. Laitoin myös kuorittuja hampunsiemeniä, tummaa soijarouhetta, mulpereita ja mustikoita. Myös kaikki kuivatut hedelmät ja marjat on loistavia, itse suosin kuivattua ananasta, omenaa ja papaijaa, joita ei löytynyt tähän satsiin. Mausteita voi kans lisätä ja kaneli on luottovalinta, mutta kuulemma myös inkivääri ja kardemumma toimii hyvin.

Kaikki vain kattilassa sekaisin ja rakenteen pitää olla sellainen, ettei mikään kohta jää kuivaksi, muttei myöskään märäksi. Sopivan tahmea ja jämäkkä koostumus takaa sen, että myslistä tulee uunissa rapea ja muromyslimäinen.

Seos levitetään uunipellille ja varsinkin ekalla kerralla mysliä kannattaa tarkkailla aika tiheästi, sillä mulla ensimmäisellä kerralla kärtsäs se vaikka oli ollut vartin vähemmän aikaa kuin Mikaelan ohjeessa. Moni myös sanoo, että mysliä pitää sekoitella, mutta mulla se paistuu ihan tasaisesti ja hyvin ilman sekoitteluakin - testaa tämäkin ekalla kerralla. Mysli on valmista kun se on saanut vähän väriä ja on rapsakkaa, ajaksi heittäisin 10-30min riippuen uunin tehosta, myslikerroksen paksuudesta ja siitä, kuinka lähellä vastuksia se on.

Tiivistettynä versiona:

1. uuni 175, öljy, maapähkinävoi ja hunaja/siirappi kattilaan lämpiämään
2. hiutaleet ja kaikki muut aineet kattilaan
3. sekoita niin, että seos on jämäkkää ja tahmeaa - ei kuiva eikä märkä
4. maista ja lisää esimerkiksi kanelia jos haluat
5. levitä tasaisesti uunipellille
6. paistoaika 10-30min riippuen uunista, myslistä ja paistotasosta
7. valmista kun on saanut väriä ja on kuivan rapeaa

 Edelliskerran valmis mysli, jolloin mukana oli myös kuivattuja hedelmiä. Jos mukaan haluaa esim mustikoita, niin ne kannattaa heittää mukaan pakkasesta vasta hetkeä ennen uunipellille laittoa, sillä muuten ne ehtii sulaa ja murskaantua ja koko mysli on sininen :D Sanoisin kuitenkin, että mustikat on parempia kun ne lisää mysliannokseen tuoreina tai vaikka sieltä pakkasestakin.



Pestiin Rockyn turkki joitain päiviä sitten ja sen jälkeen useampi ihminen on kehunut sen turkkia. On niiin kiiltävä ja hienon näköinen kuulemma, en mää vaan huomannu mitään eroa :D Tänään aamulenkillä tuli kissa vastaan ja Rocky ei oikeen tienny miten ois pitäny olla ja se vaan hyppi ees taas kun oli niin innoissaan ja ois halunnu mennä katsomaan, muttei kuitenkaan uskaltanut :'D Kissa vaan istui kyyryssä penkillä ja tuijotti :D Sillä oli kuulemma paljon koirakavereita ja se lähti meidän perään kun jatkettiin matkaa..






Olo on jo aika hyvä, voi touhuta kaikkea normaalia kunhan tekee rauhassa.. En ees käsitä miten mulla oli silloin pari päivää sitten niin järkyttävä olo.. Olin aivan jäässä, nenä oli ihan tukossa, joten oli pakko hengittää suun kautta, joka ei sekään ollu hyvä kun kurkku oli niin kipeä, että nielaisutkin sattui ja sen päälle vielä yskitti. Ja tiiättekö sen tunteen kun kitalakeen sattuu aivan kuin siellä olisi pieniä polttelevia reikiä?? Mitä se oikein on ees?

Mun pelastukseksi osoittautui jälleen kerran sarvikuono/nokkakannu, jolla huuhdellaan nenä. Se on ihan käsittämätön kapistus! Viimeksi monia kuukausia sitten vähän tukkoisina testettiin sitä poikaystävän kanssa ja olin aivan itku kurkussa, etten uskalla kokeilla sitä ja tuo toinen suunnilleen pakotti :DD En tiiä miksi se ajatus oli musta niin pelottava ja kynnys vaan kasvoi jokaisen kieltäytymisen aikana. Se toimi silloin ja nyt muistin sen kun en pystynyt mitenkään nukkumaan. Mun nenä oli niin tukossa, että ekan kerran kesti joku kymmenen minuuttia saada se vesi kulkemaan (sori jos jollekkin liian yksityiskohtaista >:D) ja sen jälkeen olo helpottui huomattavasti. Aina vaan uudestaan huuhtelemaan nenä kun se meni tukkoon ja se auttaa hetkessä. Jos ette oo kokeilleet niin suosittelen! Vielä kun se on vain vettä, johon lisätään ripaus suolaa niin sitä voi käyttää niin paljon kuin tarvii. Ja oikeasti, se toimii niin hyvin ettette uskokkaan ennen ku kokeilette!! :D

Hahah nyt oli kunnon nokkakannun ylistyspuhe, mutta syystäkin >:) 



Huomaa, etten oo vielä ihan täysissä voimissa niin fyysisesti ku älyllisestikkään kun tässä postauksessa on ollu kaikkia ihan ihmeellisiä kirjoitusvirheitä.. Määpähkinä, sokerisyyteen, myrömysli. MYRÖMYSLI :''D




Nyt Pretty Little Liarsia, pitkästä aikaa (eilisillasta...) irtokarkkeja (kiitti vaan Minna houkuttelevasta irtokarkkikuvasta!) ja palataan huomenna taas yhden Pariisiasun kanssa :) Ihanaa viikonloppua!


torstai 26. helmikuuta 2015

Curls and carousels



Tällaselta näytti erään Pariisipäivän asu. Hirveästi en nyt jaksa mitään kirjotella kun oon täällä ihan puolikuolleena, otin teille kuvatkin todistusaineistoksi ja näette ne joskus hamassa tulevaisuudessa mikäli pysyn hengissä. Sitten viimeistään näette, että en määkään aina (yleensä) näytä ihan tältä kuin vaikka näissä kuvissa.



Takki oli äitiltä lainassa ja tarvisin kyllä itsekin tuollaista tyylikästä hyvin istuvaa mustaa villakangastakkia. Ehkä joskus vielä saan hankittua sellasen kun olishan tuollaiselle käyttöäkin. Mulla on kyllä takkeja, mutta oon aina ihan pulassa jos täytyy laittaa jotain tietynlaista, kuten hautajaisiin ja mulla roikkuu naulakossa vaan vaaleanpunainen villakangastakki. Oon välttynyt kyllä aika hyvin hautajaisilta ja toivottavasti myös jatkossa kaikki pysyvät terveinä ja turvassa!




On kyllä just mun mieleen oleva villakangastakki, harmi kun ei oo oma.. Ehkä äiti joskus kyllästyy siihen ja lahjoittaa sen mulle..?

Asusta vielä kaksi kysymystä!

Sopiiko teiän mielestä tuollaiseen asuun löysät housut?

Onko tuo harmaa hattu hyvä, ajattelin mustan olevan liian synkkä kun takkikin on?


keskiviikko 25. helmikuuta 2015

Meidän arkea




Yksi väsynyt nuuttilainen<3 Nuunuu, nuppuli, nuuttilainen, herra nuppunen.. Niin ja toki myös nuuttimus ja puuttimus. Milloinhan tää lempinimien tuleminen tyssää vai tyssääkö ollenkaan? On jotenkin älyttömän hellyyttävää kun toinen nojaa tuolleen kenkiin nukkuessaan :') Yritä siinä sitten estää noiden lempinimien tuloa.




Jälleen kerran väsynyt nuuttilainen, jonka päälle tuo yks kasas vaatteita. Miehillä on kyllä joskus niin erilainen huumorintaju ja ne nauraa ihan kippurassa asioille, joita ite vaan kattoo silmät pyöreinä, että ihan oikeestikko? Vaikkakin täytyy myöntää, että tuo oli mustakin ihan hauskaa - tilannekomiikka..



Ostettiin pari kasvia kun parilla kympillä sai molemmat ja odotellaan tässä milloin on nuokin jo kuolleet.. :'D Mulla on ehkä sellainen pienoinen malttamattomuusongelma myös kasvien suhteen, että mää en jotenkin jaksa uskoa siihen, että niillä on kaikki hyvin tai ne selviää - leimaan ne kahessa päivässä kuolemaan tuomituiksi jos niissä on vähänkään kuivaa tai keltasta tai mitä vaan. Olin jo suunnilleen kuopannu meiän kiinanruusun kunnes sitten isi sanoi, että ihan hyvinhän se voi, että on talvella tietenkin vähän erinnäköinen kuin kesällä. Niin... Aivan..

Ja ehkä parasta tässä on nyt se, että nään koko kasvin aivan uusin silmin ja musta se näyttää oikein malliyksilöltä! :D Tshih se näkyy vähän tuolla alempana ku Rocky haistelee sitä, minun ylpeydenaihe vauvakiinanruusu<3__<3


Rocky on (niinku 95% kaikista koirista) aina mukana kaikessa yhteisessä tekemisessä, mutta harvoin kuitenkaan häiritsee. Kerroinkin teille ku maalasin täällä silloin jonkun aikaa sitten ja sain siitä sen ihanan migreenin. Tossa alla ois nytten tuoli, jollaisia meillä on kolme ja kaksi muuta maalattiin jo kesällä.


Nää tuolit oli tuollasta rumaa puunväriä (onko tolle värille joku oikeakin sana?) niinku tuo naulakkokin ja en tykkää tosta väristä en sitte yhtää! Maalasin tuon naulakon ja ilmoitustaulun reunatkin samalla tummanruskealla ja vitsi niistä tuli hienot! Muuttu koko eteisen ilme aivan hetkessä, harmi vaan kun jälkeen-kuva on otettu pimeällä, mutta voitte kuvitella kuin hieno siitä tuli!



En oo aikaisemmin ollut yhtään kukkaihminen. En oo toisaalta ollu aiemmin millään tavoin kiinnostunut sisustuksesta enkä mistään sellaiseen viittaavastakaan :D Ehkä tämä oma - vaikka vuokralla onkin - ja yhteinen asunto vaan tekee sen, että jaksaa ja haluaa miettiä, panostaa ja suunnitella kaikkea.. Kaupassa oli halvalla nättejä kimppuja niin olihan se pakko ostaa. Ei muuten huono sijoitus 3e kun lähes kymmenen päivää sai katella kauniita kukkia..

Niin ja rehellisesti kerrottuna saa katella niitä edelleen myös kuolleina, sillä tuossapa nuo näyttävät edelleen törröttävän :DD


Jätkä himoitsee mun poppareita.. Oonkin jo sanonut tästä popparivillityksestä :D Mutta kai niitä tulee syötyä ku on niin hiton hyviä eikä tuu minkäänlaista ällötystä vaikka syön monesti yksin tuon kulhollisen..

Ostin (ja isi myöhemmin sponssas joululahjana<3) meille muutamat verhot, joista yhdet on nää tässä keittiössä ja tykkään kyllä itse paljon. Täällä on muuten niin vaaleeta ja jotenkin tyhjää, niin halusin tällaset tummemmat verhot tuomaan 'maustetta' :D

Musta on kans ihan mahtavaa miten poikaystävä on aina mukana valittemassa verhoja sun muita :D Niin moni mies vaan keplottelis ittensä pois noista hommista, mutta urheesti tuo tuli ihan oma-aloitteisesti mukaan vaikka oli varmasti aivan kyllästyny koko projektiin ku määki olin :D



Toin kukat nauttimaan auringosta kun sitä kerrankin tulvi ikkunasta niiin ihanasti, jos tuo yks 80% kuivahtanu murattikin jotenkin innoistuis auringosta.. Ja kuka kumma taas kattomassa mitä tapahtuu :'D












Välillä kotona aina huomaa miten iso tää jätkä on jo.. Jotenkin ulkona kaikki mittasuhteet on niin epämääräsiä ja vaihtelevia, ettei sitä tajua, mutta sisällä sen vaan huomaa kun tilakin on pienempi ja on pysyviä esineitä joihin verrata..

Tässä pari kuvaa äitin kamerasta :D Voi vauveli..



Mulle tuli eilen automatkalla jotenkin tosi haikea mieli.. Mulla oli sunnuntaina jotenkin pää - tai no niska tai kaularanka vai mikä se kohta nyt onkaan - kipeä kun kävin ottamassa yhdet kuvat, koiran kanssa metsässä ja sitten säbää pelaamassa. Säbän aikana se kipu alkoi kuitenkin yltyä migreeniksi niinkuin pelkäsinkin.. No, mää sitten makasin seuraavat 48h putkeen sängyssä migreenissä. Ja koska mun olo on silloin aivan hirveä, enkä saa unta kun en löydä asentoa, jossa ei sattuisi ja mua polttaa ja tuntuu kuin oisin saunassa niin mun on pakko pitää ikkunaa auki, jotta ees vähän helpottaa oloa siedettävämmäksi. No arvatkaapas kuka on nyt sitten vilustunut ja kurkku karhea ku tiiliskivi! On kyllä niin hienoja aikoja nämä :D

Tavallaan oon tosi iloinen - kuten aina migreenin jälkeen - kun elämä voittaa ja pystyy tekemään asioita, ei tarvi vaan maata silmät kiinni siihen asti, että kipukin tuntuu toissijaiselta sen tylsyyteen kuolemisen rinnalla. No ei nyt sentään, mutta aika tasoissa.. Mutta sitten kun mietin, että no kun eilen selvisin ylös sängystä vapisten kävelin muumion näkösenä kauppaan, sitten tein ruuan, syötiin ja samalla katsottiin viimeiset kaksi jaksoa Twin Peaksia, sitten heitin jätkät peliin, kävin auttamassa kaveria pöydän ja tuolien haussa, menin koiran kanssa koirapuistoon, ehdin kotona tehdä kuuman kaakaon, lähdin takaisin kuskaamaan ja olin kotona ennen kymmentä. Ois yksi ryhmätyö tehtävänä kun en migreeniltä luonnollisesti kyennyt aiemmin. Ois maksullisia kuvia käsiteltävänä, ois tenttiin lukemista, joskaan en enää tiedä kannattaako mennä kun jäi pari kriittistä lukupäivää välistä, ois pari postausta, jotka olin ajatellut tehdä.

Jotenkin aina välillä havahdun siihen, miten paljon mun elämästä kuluu hukkaan tuon migreenin takia.. Suurimman osan ajasta oon vain iloinen, että se taas meni ohi, mutta joskus vaan en voi sille mitään, että lasken niitä arvokkaita tunteja, jotka mun elämästä on valunu pois jonkun typerän migreenin takia.. Mua kiinnostais kuulla jos täällä on joku muu migreenistä kärsivä, että mistä se kipu lähtee? Osaatteko te selvästi määrittää sitä kipukohtaa? Mulla on niin selvästi niskassa ja toinen takaraivossa keskellä päätä sellaiset kummalliset kohdat, jotka tuntuu siltä, että ne pitäis raksauttaa kohdilleen. Ihan ku joku ois väärässä asennossa tai jotain. Oonkin miettinyt paljon ja kaikki aina sanoo mulle, että mun pää ja niska pitäis kuvata kun ei niitä oo koskaan kuvattu. YTHS:llä porukka on kuitenkin aina vaan silleen, ettei mitään kuvauksia tarvita ja suunnilleen silleen, että "nyt vaan nukut tarpeeksi ja juot vettä niin kyllä se siitä" silleen NONIIN KIITOKSIA en oo koskaan kokeillutkaan :D Jotenkin oon aina vaan ollut sitten silleen, okei no ehkä mää en tarvikaan mitään kuvauksia ja tää on vaan joku vika mussa.. Nyt äiti sanoi, että joku lääkäri Oulussa jo vuosia sitten on sanonut, että mun pää pitäis kuvata ja aikoi kaivaa sen lausunnon esille jostain.. Ehkä se sitten toimis.. Tiiän ja ainakin mulle on vannottu monta kertaa, ettei mulla nyt mitään aivokasvainta voisi edes olla, mutta tiiättekö on se vaan kumma mitä kaikkea pelottavaa mieleen tulee kun vähän väliä on parin päivän jaksoja, jolloin ei voi tehdä muuta kuin yrittää selvitä kivusta..



Nyt taas terapiablogiin kirjoittelun jälkeen mulla on kiva fiilis. Palautin koulutehtävän nyt aamulla ja mulla on pari päivää aikaa hoitaa nämä kaikki asiat pois alta ja sitten tuleekin pikkuveikka tyttöystävänsä kanssa viikonlopuksi! Ette tiedä miten paljon mua jännittää kun ne näkee ekan kerran tän kämpän sisustettuna ja nuuttilaisenkin pitkästä aikaa! Jännitän joka kerta myös sitä, tuleeko koiran kohdalla ihmettelyä siitä kun se on kasvanut :D Itse kun ei näe minkäänlaista kasvua kun toinen on kokoajan katseltavissa.

EDIT// ei ne varmaan tulekaan vielä, mutta ei se alle viikon mahdollinen lisäaika muuta jännitystä ;D Onpaha enemmän aikaa siivota...




Tää takki on muuten saatu Sheinsidelta ja löytyy täältä. Takista tulee kyllä vähän paremmat kuvat vielä yhden Pariisiasun myötä ja olihan tää päällä jo Seppäläpostauksessakin.. Ilmeisesti oon tykännyt siis tästä 8)

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...

@annnye

Kuukauden luetuimmat