maanantai 2. helmikuuta 2015

12 asiaa, joita et halua katua vanhana

Törmäsin joskus juttuun, jossa oli listattu 12 asiaa, joita kukaan ei halua katua vanhana. Pohdiskelin vähän näitä juttuja..


1. Murehtiminen turhista asioista

En kyllä murehdi hirveästi mistään nykyisin. Välillä oon jopa liiankin luottavainen asioihin. Saatan esimerkiksi vaan jättää jonkun "pakollisen" jutun tekemättä kun en jaksa murehtia siitä. Rahankäytön suhteen varsinkin oon vähän sellainen, että kyllä sitä rahaa aina jostain tulee! Aina (tyyliin muutaman kuukauden sisään) on rahaa lähtä reissuun ja aina voi ostaa jonkun kalliimman jutun jos sen oikeasti tarvii. Ei mulla tosin oo mitään huonoakaan tuosta seurannu ja se on kyllä totta, että saan paljon pikkusummia ja palkkoja vähän mistä milloinkin niin siitä on varmaan tullut se juttu, että kyllä sitä rahaa aina jostain tulee kun sitä vaan jotenkin tulee :D

Mua kans naurattaa vaikka jos mulle tulee finni. Tää on ehkä vähän outoa :D Mulla kuitenkin oli joskus niiiin paha akne, että se on jotenkin ehkä jopa terapeuttista saada välillä näppy naamaan, jolloin huomaa sen, että hei mun ihohan on nykysin oikeesti tosi hyvässä kunnossa! Ja toisaalta mua huvittaa se ehkä myös siksi kun moni on aina niin järkyttynyt jostain ihan pikkusesta näpystä :'D

Ps. nyt ei kyllä ollu hyvä ajotus kun sain toisen finnin ehkä ööö puoleen vuoteen ja se tuli just nyt kun mulla oli kahdet kuvaukset.. No, näitä sattuu :D


2. Liian vähäinen rakkaiden parissa vietetty aika

Tää on vähän kakspiippunen juttu. Ei siis sillä, etteikö rakkaiden kanssa pitäisi viettää aikaa! Olin tosi pitkään melkeinpä vaan ja ainoastaan poikaystävän kanssa ja huomasin kotihiireileväni tosi pahasti.. Parasta ois löytää tasapaino parisuhteen, kavereiden ja perheen välillä ja musta tuntuu, että oon nyt löytänyt sen. Kirjoitin joitain viikkoja sitten yksinäisyydestä kun tunnuin ajattelevan, ettei kukaan tykkää musta tms.. Kuten sanottua, tää bloggaaminen on kuin terapiaa :D Sen tekstin jälkeen sovin heti treffit kymmenen kaverin kanssa ja sen jälkeen oon käynyt esimerkiksi ensimmäisen kerran ikinä (22v!?!) kunnolla mökkeilemässä kavereiden kanssa. Oon muutenkin ollut tosi aktiivinen ja jotenkin ehkä tyhmää, mutta huomasin, että täällähän on monia ihmisiä, jotka nauttii mun seurasta. Tuli ihan tyhmä olo siitä, miten oon muka pystyny kääntämään asian niin, ettei kukaan halua nähdä mua vaikka pitkälti asia on johtunu vaan siitä kun en yksinkertaisesti vain koskaan lähtenyt minnekään vaikka kuin pyydettiin niin eihän kukaan jaksa aina turhaan kysellä..




3. Liika työnteko

Tästä asiasta en vielä osaa sanoa oikein mitään, mutten usko, että musta koskaan mitään työnarkomaania voisi tulla. Itse en osaisi olla tekemättä mitään töitä näin opiskeluaikanakaan, sillä haluan pystyä ostamaan herkkuruokaa jos siltä tuntuu tai kävellä kauppaan ostamaan uuden toppatakin jos huomaan jäätyväni vanhassa tai ostaa lentoliput ulkomaille jos kaipaan maisemanvaihdosta. Parasta on tietenkin silloin, kun töitä voi tehdä sopivasti, että on rahaa, mutta myös vapaa-aikaa. Nyt esimerkiksi saan rahaa henkilökohtaisen avustajan töistä, blogin kautta, valokuvaamisesta sekä joskus satunnaisesti jostain muualta, kuten nyt yksistä kuvauksista.


4. Jämähtäminen työhön, jota vihaa

Mua rehellisesti sanottuna pelottaa tämä. Ei niinkään se, että jämähtäisin työhön josta en pidä, sillä en vaan oo luonteeltani sellainen. Mua pelottaa se, etten koskaan keksi työtä, josta nautin tai jota oikeasti haluan tehdä. Mua pelottaa opiskelenko oikeaa alaa ja löydänkö näiden opintojen kautta työtä, jota haluan tehdä. Mua pelottaa se, etten tiedä tismalleen mitä haluaisin tehdä. Oon aina ihaillut ja samalla vähän kadehtinut niitä ihmisiä, jotka päämäärätietoisesti suuntaavat kohti unelmiaan koulutukseen ja töihin liittyen.

Luulen kyllä, että mulle on olemassa joku täydellinen työ viestinnän saralla tai siihen liittyen, mutta en vain tiedä sellaisesta vielä. Nyt tiedän vain sellaisia ammatteja, joita ala-asteella olevat lapsetkin tietäisivät. Poliisi, lääkäri, opettaja. En jotenkin osaa ajatella mitä kaikkia erikoisia ja persoonallisia hommiakin ois tarjolla, sellaisia joihin enemmänkin päädytään onnistuneiden valintojen kautta.


5. Riitely täysin mitättömästä asiasta

En oo koskaan ollut riitelevä ihminen. Yleensä alan vaan itkemään kun mulla tulee vain paha mieli sellaisista asioista, jotka voisivat johtaa riitelyyn. Tai sitten mökötän, joka hetken päästä sekin muuttuu itkemiseksi >:D

Yleensähän se riitelyn toinen puoli on se seurustelukumppani :D Olin kesällä joistain sattuneista syistä vihainen poikaystävälle kun mun ystävä laitto mut miettimään. Mitä jos toiselle sattuis jotain? Oisko silloinkin se suuttumuksen aihe yhtä tärkeä ja ärsytys aiheellista? Sen jälkeen oon aina miettinyt, että mitä jos toiselle kävis jotain ja onnistun yleensä kääntämään sen ärsytyksen siihen, että mietin toisen parhaimpia puolia ja sitä, kuinka rakas se on mulle. Näin vältytään siltä raivostuttavalta valittamiselta ja viestikin saadaan paremmin perille kun tulee halattua toista ja aloitettua asia silleen "tiiäkkö rakas..."


6. Leikkimättä jättäminen

Mun äiti on yks leikkisimmimmistä (menikö tuo sana nyt oikein :''D) ihmisistä joita tiedän ja oon aina miettinyt, että haluan olla sitten joskus samanlainen äiti ja pöljäillä aina kun tilanne sen sallii. Kyllä mää aika höpöttelijä oon, mutta välillä aina huomaan säikähtäen olevani jotenkin tylsä :D Esimerkiksi pikkuveli sotki mun naaman kermavaahdolla kun olin käymässä Rovaniemellä ja vaikka kostinkin asian heti ja nauroin niin tunnistin silti itsessäni siivun ärtymystä :D Vähän sellaista "hohhoijaa älä jaksa." Aloin itse miettimään itseäni, että hyihyi, en halua tylsimykseksi :D Se ärtymys kyllä saattoi johtua vähän myös siitä, että oltiin just lähdössä keskustaan katsoon leffaa ja siinä meni puolet meikeistä ja loppuillan sain olla tahmealla naamalla >:DD



7. Riskien kaihtaminen

Tähän asiaan kaipaisin muutosta. Tietyissä asioissa oon tyytyväinen, että oon rauhottunut - vaikken koskaan mikään villi ole ollut millään tavoin.. Mutta valitsen monesti sen tutun ja turvallisen vaihtoehdon. Katselin joskus päivittäin aupairjuttuja ja vaihtokohteita ja kaikkea mahdollista, mutten koskaan vaan uskaltanut lähteä. Oon aina haikeana seurannut muiden menoa maailmalla ja miettinyt, että miksen vaan itse osaa lähteä.. En esimerkiksi koskaan lähde edes kuuntelemaan lemppariartistejani vaikka ne olisivat Suomessa esiintymässä, koska jotenkin ajattelen, että enhän mää tuollaiseen voi laittaa rahaa.. Eihän nuo edes ole riskejä, mutta kaihdan niitä silti!! :D


8. Et matkustanut silloin, kun siihen olisi ollut mahdollisuus

Niin. Käytiin suunnilleen kerran vuodessa reissussa kun olin pienempi, mutta sitten mun reissaamiset jäi kokonaan pariksi vuodeksi. Olin töissä ja oli salibandy eikä missään välissä oikeen päässy minnekään enkä jaksanut sitten kunnolla yrittääkään. Viime vuonna jotenkin tajusin sen, että mullahan on mahdollista päästä ulkomaille ja mielummin käytän mun rahat matkustamiseen kuin moneen muuhun asiaan.. Kävin viime vuonna Roomassa ja Lontoossa, sekä Cannesissa, joka oli perhereissu. Nyt oon itseasiassa Ullan luona Helsingissä ja just lähdetään äitin kanssa lentokentälle ja Pariisiin. Se on mun ylioppilaslahja äitiltä, joka nyt on vähän venähtänyt :D Ollaan kans poikaystävän kans mietitty jotain reissua nyt koulun loppumisen jälkeen sekä vähän pidemmäks aikaa lämpimään ens vuoden vaihteen aikaan.

Moni aina ihmettelee miten jotkut opiskelijat tms nuoret ihmiset reissaavat niin paljon. Mää taas en ymmärrä sitä ihmettelyä! Jos käy töissä edes satunnaisesti eikä käytä kaikkia rahojaan vuokraan tai ruokaan tai alkoholiin niin kyllä kai melkein kaikilla ois mahdollisuus päästä ainakin sen kerran vuodessa reissuun, joka maksaa lentoineen ja majotuksineen 200-300e? Silloin pitää tietenkin sumplia vapaata muualta silloin kun lentoja on halvalla eikä voi vaatia viiden tähden hotellia, mutta kyllä reissuun pääsee halvallakin!

Mulle ainakin matkustelu on jotenkin todella iso ja sydäntä lähellä oleva asia. Tää rakkaus matkustelua kohtaan roihahti nyt vaan lisää kun tajusin, että olin ihan tyhmä ja ajattelematon ne pari vuotta ja käytin rahat mielummin kaikkeen turhaan kun oisin voinu vaikka nähdä maailmaa.. Jotenkin hassusti en vain muistanut sitä reissaamisen ihanuutta..




9. Kehon mahdollisuuksien käyttämättä jättäminen

Hmm? Tarkoittaakohan tää jotain sellaista, että juokse vaikka maratooni kun vielä pystyt ettet sitten kadu vanhana sitä kun et juossut? Ajatellaan vaikka tuolta kantilta. Mua ei oo koskaan oikeastaan enempää houkutellut kokeilla mitään "äärimmäisyyksiä" esim juosta maratoonia tai treenata itseäni superhyvään kuntoon. Oon jotenkin niin mukavuudenhaluinen, että oon tyytyväinen silloin kun saan esimerkiksi lenkkeillä oman mielen mukaan. Joskus tekee mieli juosta puolitoista tuntia ja joskus ei jaksa kymmentä minuuttia pidempään. Sellaista se elämä on ja mää en vain pysty pakottamaan itseäni johonkin urheiluun jos mua ei vain yksinkertaisesti innosta.. Monesti on kysytty miten motivoin itseäni treenaamaan ja oon sitä mieltä, että mua motivoi se, ettei treenaaminen oo pakko. Se on kiva asia, jota tehdään silloin kun siltä tuntuu ja jos ei tunnu niin on ok jäädä sohvalle syömään kakkua. ;) Eikai kukaan jaksa pysyä motivoituneena jos se salille lähtö on joka toisella kertaa hirveää pakkopullaa!


10. Oman kauneuden väheksyminen

Nyt on pakko sanoa, etten oikein osaa sanoa tähän mitään :D Just pari päivää sitten puhuin siitä kuinka ärsyttävää on se, kun jotain tarjotaan eikä sitä asiaa meinata millään ottaa vastaan. Sama asia on kehumisen suhteen. On ärsyttävää jos joku ei ota kehua vastaan vaan yrittää vaan jotenkin vänkyillä tyyliin "no emmää nyt oo ees mitenkään niin nätti, no eii sää oot, no emmää" silleen OK ET OLEKAAN, TOTTA. Miksei ihmiset voi vaan ottaa kehuja ja lahjoja vastaan heti iloisina ja kiittää?! :D

Tuo ei kyllä varsinaisesti liittynyt aiheeseen, mutta.. Oon enemmän tai vähemmän ollut sellainen, että välillä koen päiviä jolloin näytän hyvältä, välillä näytän lihavalta, välillä näytän rumalta, välillä en näytä juuri miltään ja ne kaikki on vaan ihan fine. Ei mitään ihmeempää oikeestaa niin hyvässä kuin huonossakaan.. Yritän kuitenkin aina ottaa kehut vastaan suoraan ja kiittää aidosti ilman itteni vähättelyä.

Mun mielestä se on koomista miten naiset on monesti baarissa tosi vittumaisia jos mies tulee kehumaan :D Miksi ei vain voi nätisti kiittää ja poistua paikalta? Harvoin kuitenkaan kukaan tarttuu roikkumaan sun nilkkaan ihan vaan siksi kun kiität nätisti etkä anna sitä kuollutta paskanhaistatuskatsetta ja käske painumaan helvettiin? Muistan kun pari vuotta sitten jotkut miehet kehuivat mua pilkun aikaan narikkajonossa, kiitin heitä nätisti ja he aivan hämmentyivät niin mukavasta vastaanotosta ja jäivät hetkeksi puimaan sitä, miksi naisten pitää olla aina niin koppavia jos heitä kehuu :D


11. Rakkauden tunnustamatta jättäminen

Tärkeää, tärkeää! Ainakin mua tällaisena romantikkona jäis vaivaamaan tosi pahasti jos rakastaisin jotain enkä koskaan sanois sitä ääneen. Mulla on itseasiassa yksi hetki olemassa jolloin jouduin punnitsemaan tätä asiaa paljastanko tunteeni (vaikka eikai se nyt niin paljastus ollut) ja onneksi toimin oikein ja sain siinä ratkaisun monen moneen asiaan.


12. Isovanhemmilta kysymättä jättäminen

Mua harmittaa niin paljon kun mun isovanhemmat asuu monen tunnin ajomatkan päässä Jyväskylästä.. Tarkoitus on kyllä viimeistään keväänä mennä käymään siellä, kun nyt hommattiin autokin. Ollaan kyllä nähty Oulussa, mutta mun isovanhemmat eivät ole edes nähneet mun poikaystävää eikä Rockya! Huh.. Isovanhemmilta kuulee niin arvokkaita opetuksia ja mielenkiintoisia tarinoita menneisyydestä, ettei samanlaista arvoa oo oikein verrattavissakaan.

Ps. takki on uusi, tilasin sen H&M:n alesta 35e ja tykkään siitä ja sen korkeasta kauluksesta kovasti. Onko takki ja pika-asu teidän mieleen?

Pss. onko teillä mitään huippuja vinkkejä Pariisiin?! Lupaan ottaa paaaljon kuvia ja päivitellä instagramia annnye!


25 kommenttia:

  1. En kestä itseäni... :-D Aina kun luen sun postauksia luen ne päässäni sun omalla äänellä. En tiedä sun kirjoitustyyli on jotenkin kai niin samanlainen miten puhut normaalistikin ja kaikki noi ''hohhoijaa älä jaksa'' ja ''tärkeää, tärkeää!'' voin kuvitella sun ilmeet yms :-D... Okei tää kommentti olis pitänyt laittaa vaan fb kautta, on niin sekava ja mielenvikainen... :-D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. :DDDD Nauroin tälle iha hulluna jo sillon ku julkaisin tämän :DD Varmaan ihan kamala mielikuva kun mun selostaminen on aina ihan mitä sattuu :"DD Hahaha kiitos piristyksestä!

      Poista
  2. Mulla on ihan sama ton työjutun kanssa, en tiiä opiskelenko 'omaa' alaani, mutta en tiiä yhtään mitä muutakaan opiskelisin, toivon ja jotenkin tiiän että se mun unelmien juttu on tuolla maailmalla ja jotenkin mä päädyn sitä tekemään, mutta vielä ei oo mitään hajua mikä se vois olla :---D Jotenkin ehkä vähän ahdistaa kun monet ystävät on niin selvillä että mitä ne haluaa tehdä työkseen ja mikä on niiden juttu, ja sit mä oon ihan tuuliajolla vielä eikä mitään hajua mitä mä haluisin tehdä työkseni. Ois niin helpottavaa löytää se oma unelma ammatti, niin vois lopettaa tän murehtimisen että musta tulee pitkäaikaistyötön tms, joka on loppuelämänsä jossain siwan kassalla.... Heh ei nyt ehkä ihan realistista, mutta pelottaa just se, ettei löydäkkään sitä omaa intohimoaan koskaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Varmaan aika monella on noita ajatuksiaan opintoihinsa liittyen.. :/ Täällä ihan sama homma ja jotenki ei suunnilleen hirveästi ees haluais puhua opinnoista ja selittää niistä ku tulee vaan ahdistus :D Ehkä sen joskus löytää tai ainakin yrittää seurata sellasia polkuja, jotka vois johtaa johonkin kiinnostavaan 8)

      Poista
  3. oon niin samaa mieltä tosta matkustelusta!! mä käytän mielummin vaik kaikki rahani siihen ku johonki turhaan! muutenki hyvii pointtei, mitä kantsis miettii aina välil. mun pitääki näyttää sulle yks sivu, mis on kans hyvii juttui :D ihanaa reissuu <3

    VastaaPoista
  4. Oii vitsit miten sä nainen voit näyttää noin hyvältä, en kestää!! <33 huippu postaus :) paljon tuli mietittyä mitä ite olisin vastannu :/ tuo viimeinen jäi harmittamaan sillä mä en oo koskaan nähny mun isovanhempia :/ ja kans mietin sitä että mun mielestä on ärsyttävä jos ei voi kiittää tai ottaa kehuja vastaan. Välillä on niitä päiviä kun näyttää omasta mielestä hyvältä ja välillä kauhealta. Se on normaalia. näistä vähiten mulla jäis toteuttamatta rakkauden tunnustamatta jättäminen. Oon aina lässyttämässä jollekkin ja kertomassa kuinka välitän :'D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos<3!! Ai et oo nähnyt :( Voi harmi! Toivottavasti oot kuitenkin kuullut vanhemmiltasi paljon juttuja heistä! Haha lässyttäminen noista jutuista on vaan hyvä ;D

      Poista
  5. Ihan sairaan hyvä postaus Anni :-)

    VastaaPoista
  6. Jämähtäminen työhön jota vihaa. Tuo on ollut munkin pelko läpi elämän, kun mulle se ammatti on niin tärkeä. Toinen on myös pelko keskinkertaiseksi jäämisestä.

    PS. ""no emmää nyt oo ees mitenkään niin nätti, no eii sää oot, no emmää" silleen OK ET OLEKAAN, TOTTA. " Hajosin. :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ei muuta ku vaan tahtoa peliin ja motivaatiota tavoitella niitä unelmia! :) Sullakin kun tuntuu jokseenkin olevan jo tiedossa edes suuntauksena mitä nää haluaisit tehä! Hahah no mutta oikeesti, niin ärsyttävää! :D

      Poista
  7. Aiheesta mottorisahaan.. Olitko eilen Helsingissä? :D Kävin heittään siellä päiväreissun ja ihan ku oisin ratikasta ulos vilkuillessa bongannu sut!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo olin mää siellä! :D Missä päin muistatko yhtään? :D

      Poista
    2. Ööö jossain Pasilan ja Kallion välimaastossa? :D Oon ihan surkea suunnistamaan Helsingissä.

      Poista
    3. Joo siellä mää viipotin menemään! :D

      Poista
  8. Ihana takki, nayttaa niin lampimalta. Huippua Pariisin reissua :)

    www.elinatuominen.weebly.com

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tämä on kyllä yllättävän lämmin 8) Kiitos, oli ihanaa :)

      Poista
  9. Tää oli kyllä hyvä postaus, pisti pohtimaan itsekin näitä asioita ! :) tuohon kehumiseen niin oon itekkin huomannu aina vaan olevani just tollee "no emmää ees oo, sää oot" ja kauheeta lätinää niin nyt oon oikeesti ottanu sellasen "vaihteen", että kiitän aina kehujaa ! Tai yritän ainakin kiittää aina tuon tavallisen lätinän sijaan. :D Ite en tykkää yhtään riidellä, ja tyyliin just mökötän hetken ja sit oon taas ihan fine. :'D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tämmösiä juttuja on hyvä pohtia aina välillä :) Nyt jatkat tätä uutta vaihetta!! :D

      Poista
  10. Hei Anni!
    Muistatko kun mietittiin, että voisin tulla sulle kuvattavaksi Jyväskylään? :) Mä olisin tulossa sinne 28.2., joten ajattelin kysäistä olisiko sulla aikaa treffailla? :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Muistan tottakai! :) Näillä näkymin silloin ei oo mitään, mutta ollaan vielä lähempänä yhteyksissä! Joku vklp ainakin tulee vieraita kuun lopussa, mutten muista/tiedä tarkalleen milloin :)

      Poista
  11. Moikka! Oon aika uusi lukija sulla täällä ja tää oli sika kiva postaus! Ja tällaset "lätinä" ja "höpinä" postaukset ovat just ihanaa luettavaa. Tosi rentoa. Mukava lukee välillä tällasta tekstiä eikä aina vaan sellasta hirmu täydelliseks väännettyä hienoutta:D Esim yhen tyypin blogi on just sellanen tosi hienostunut ja niin "täydeliseks " kirjotettu ja niin hienostuneita sanoja et välillä tulee ihan olo: hohhoijaa.. Mut ihana blogi sulla! Jatka samaan malliin;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Huippua kuulla, kiitosta! :D Hyvää luettavaa tällainen ajan tappamiseksi ;) Itsekin kyllä tykkään lukea eniten sellaisia blogeja joiden kirjoitustyyliin ja sitä kautta myös sanavalintoihin ja kaikkeen voin samaistua :) Asia voi kyllä olla jotain ihan utopistista, mutta jos siitä kirjoitetaan niin, että sitä ymmärtää niin mikä ettei :D Tuskin tämä epämääräinen höpinöinti on mihinkään loppumassa - onni onnettomuudessa >:D

      Poista

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...

@annnye

Kuukauden luetuimmat