maanantai 20. huhtikuuta 2015

Got me hoping you save me right now



Mulla tulee nykyisin aina välillä sellaisia hetkiä kuin elämä ois jotenkin pysähtynyt.. Ei silleen huonolla tavalla pysähtynyt, vaan silleen niinku kaikki ympärillä katoais ja jäljelle jäis ainoastaan se tunne. Se tunne, että mää oon elossa ja tunnen. Tunnen auringonpaisteen kasvoilla, tunnen musiikin aiheuttamat kylmät väreet, tunnen varpaiden päällä nukkuvan Rockyn hengityksen, tunnen onnellisuutta, tunnen hämmennystä, tunnen oloni tosi pieneksi. Tavallaan on ihanaa tuntea olonsa suureksi ja merkittäväksi, mutta toisaalta on todella helpottavaa tuntea olonsa pieneksi.. Monesti tulee stressattua koulusta ja joistain koulua sata kertaa pienemmistä asioista ja sitten kun hoksaa sen kuinka merkityksetön oon tämän universumin kannalta, niin se on aika helpottavaa.. Ei sillä, ettäkö kaiken vois jättää vaan tekemättä, mutta siitä suurimmasta stressistä voi päästää irti.. Ei tämä maapallo räjähdä jos en menekään tänään lenkille tai jos en pääse läpi ensi viikon tentistä.




Mulla ois yksi tatuointi, jonka haluan ottaa. Sekin on teksti, jonka äiti on tehnyt mulle. Ei kirjoittanut vaan tehnyt, sillä se teksti on koottu jääkaappimagneeteista. Niissä sanoissa on vaan jotain niin pysäyttävää ja oon vuodattanut niihin ajatuksena niin paljon itsestäni, etten osaa edes kuvailla sitä. En vain oikein keksi kohtaa, johon ottaisin sen.. Tai oikeastaan tiedän kohdan, mutta ainakaan tähän mennessä mun tatuoija ei oo saanut sitä tarpeeksi siroon muotoon. Mietin tuossa just muutamia päiviä sitten sitä kun moni miettii sitä tykkääkö niistä tatuoinneista enää vanhana tai näyttääkö ne sitten enää hyviltä. Tajusin sillon jotain, mitä en oo ennen jotenkin ymmärtänyt vaikka oonkin usein miettinyt, että nää tatuoinnit on osa mua, enkä ikinä vois katua näitä. Tajusin sen, etten oo ottanut näitä tatuointeja siksi, että ne olisivat hienoja tai näyttäviä. Oon ottanut aiemmat ja sen seuraavan tekstin tuun ottamaan siksi, koska haluan muistaa aina ne asiat, joita tatuointien aiheet ovat herättäneet mussa. Mun tatuoinnit muistuttaa mua sitä, että mää oon vahva ja mää selviän. Ne on mun tukena ja muistuttaa siitä, että edes tähdet eivät loista ilman pimeyttä - kuten yksi tatuointi sanookin. Ne muistuttaa mua arvostamaan niitä surullisia hetkiä menneessä ja tulevassa elämässä, ne muistuttaa siitä, että ne surulliset vaiheet on tarpeellisia, jotta sitä autuasta onnea voi kokea. Ne muistuttaa mua siitä, että oon todella onnekas kun tunnen niin paljon myös huonoja tunteita, sillä tällainen tunteikkuus on mun mielestä älyttömän suuri rikkaus.



 mekko Bikbok / takki Seppälä / kengät H&M / laukku secondhand




30 kommenttia:

  1. Upeita kuvia! <3 Sulla on aina tosi mielenkiintoisia tekstejä ja ajatuksia, mäkin oon luonteeltani tosi pohdiskelevainen, mutten saa niitä ilmaistua paperilla. Tai ainakaan niin hyvin kuin mun mielessä. En oikein osaa selittää. :-D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! :)<3 Sun pitää yrittää kirjoitella vielä enemmän niin joskus sitten löytyy se oma tyyli :)

      Poista
  2. Ihana postaus ja ihan mielettömän kauniita kuvia!:-) Ootko muuten tulossa lauantaina blogipippaloihin? Olis kiva nähdä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Katsku! :) En ikävä kyllä pääse kun oon töissä :/ Ois ollu kiva nähdä, mutta eiköhä me ehitä vielä!!

      Poista
  3. aivan ihana asu, sun päällä näyttää kaikki niin hyvälle :-) tiivistit kyllä myös mun ajatukset tatuoinneista niin täydellisesti, etten ois itekään osannu!

    VastaaPoista
  4. Oot niin upea! <3 Ja sinun tekstit on ihan mahtavia - ajatuksenvirtaa, joka laittaa ajattelemaan :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos<3! Kiva, jos saan herätettyä teissäki pohdiskeluja! :)

      Poista
  5. toi mekko <3 , millon oot ostanu? :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Eikö oo ihana?! Hmm.. Joskus vuoden vaihteen tienoilla :) Oiskohan tammikuussa..

      Poista
  6. Upea asu, I like ! ♥ Just tänään pohdiskelin omaa tatskaani, jonka aion ottaa. Mietin, et onko se sittenkään sen arvoista ottaa ihoon, multa kun ei ennestään mitään löydy. Tän tekstin luettuani tajusin, kuinka paljon tunteita se tatuointi mussa herättää, se jotenkin muistuttais mua siitä, että oon selvinny voittajana yhdestä todella raskaasta vaiheesta mun elämässä. Muistuttaa siitä, että selviin ihan mistä vaan. Tällä hetkellä oon enemmän kuin varma siitä, että se tulee koristamaan mun pohjetta jossain vaiheessa. Kiitos sinun ! :D ♥ Olen samaa mieltä sun kanssa tosta, että tunteikkuus on rikkaus. Ihanan pohdiskeleva teksti tämäkin taas, kiitos sulle ! Tykkään todella paljon lueskella näitä, kun alan itsekkin pohdiskelemaan asioita. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, itekki tykkäsin kovasti! Tuo mekko on aiva lemppari :) Tiiän tunteen, mutta sen tajuaa turhaksi kun sen ekan on vaan ottanut :) Epäilin itsekin tuota jopa siinä vaiheessa kun tyyppi teki sitä ekaa tatuointia, mutta heti ku näin sen tiesin, että rakastan sitä ihan aina! Ota ihmeessä KUNHAN sillä on oikeasti iso merkitys sulle :) Silloin sitä ei voi kyllä alkaa epäilemään :)

      Poista
  7. Mäkin oon pyöritellyt tatuointi ideaa kauan mielessäni, mutta en oo vielä rohkaistunu.. Ihania kuvia muru<3 oot kaunis ;*

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sen tuntee kyllä kun siitä on varma :) Ei kannatakaan hätiköidä! Kiitos murppe<3

      Poista
  8. Taidan sittenki olla iha normaali ihminen, vaikka ajattelenkin asioita syvällisemmin. En ainakaan oo enää näitte asioitten kanssa yksin, jollain tapaa tosi huojentavaa kuulla että sullakin pyörii myös se huonot asiat mielessä, tavalla tai toisella. Mulla meinaa välillä pää räjähtää ku vaan ajattelen ja ajattelen, lähtee joskus aikalailla käsistä tää touhu. Eilenki itkin koko kirotun päivän, onneks mies tuli jo kahden aikoihin kotiin, kysy heti mikä on ja rupes hellimään. :') Voi että, kyllä näitä asioita oppii arvostamaan ajan saatossa niiiiin paljon!

    Oon miettiny et haluisin itte jonkilaisen tatuoinnin, vaikkapa valmistujais- tai synttärilahjaksi. Valmistuminen mulla tosin venyy todennäkösesti joulu-tammikuulle, sillä oon nytte keskeytyksessä terveydellisistä syistä. Kyllähän tää toki harmittaa, mutta ajatus ensimmäisestä kesätyöstä alkaen kesäkuun alusta lohduttaa mua superisti! Pääseepähän Jkl:n keskustaan hyörimään vaikken siitä sen kummemmin välitäkään :D Siellä on vaan jotain, mistä saan lohtua.

    Aivan ihania kuvia taas, voi että! Oot niin tyrmäävä etten kestä <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juu, eiköhän se ole ihan normaalia! :D Pakko kysästä - tai no mainita kun ei tarvi vastata - ettei kyse vois olla mistään hormonaalisesta jutusta, esim mulla yhdet e-pillerit aiheutti vuosia sitten kauheeta vollotusta kokoajan :D Ja huippua, että arvostat miestäs kun tulee lohduttamaan - ikävä kyllä löytyy niitäkin jotka on välinpitämättömämpiä.. Harmi kun valmistuminen venyy, mutta onneksi nuo kesätyöt! :) Kiitos Riikka ja tsemppiä sinne!<3

      Poista
    2. Mulla ei oo e-pillereitä käytössä, johtuu varmaan jostain muusta :D Kiitoksia! <3

      Poista
    3. Sitten se johtuu yleisesti vaan naiseudesta! :''D

      Poista
  9. Jännä että kaikki käsittelee tunteita niin erilailla! Mulla on tapahtunu elämässä niin paljo pahoja asioita viimesen vuoden aikana että tuntuu että niitä tunteita ei oikeen vieläkään jaksa käsitellä. Oikeen paahtaa ja menee vaan koko ajan että ei tarvis aatella....haluaisin kyllä mutta ei vaan uskalla!? :(

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Eihän se hetkessä tulekaan ja tottakai on olemassa surullisia asioita ja todella, todella surullisia asioita, joiden käsittely on tietenkin erilaista! Se on huono jos yrität vältellä niitä tunteita ja ajatuksia, mun mielestä mikään ikävä ei häviä mielestä ennenkuin se on käsitelty.. Se tunne voi olla piilossa pidemmän aikaa, mutta siellä se on kuitenkin ja sopivan paikan tullen nostaa päätään. Ootko ajatellut käydä jonkun ammattilaisen luona juttelemassa? Tekis varmasti hyvää! Hali<3

      Poista
  10. Sulla on kyllä oikea asenne stressiin ja hetkestä nauttimiseen. Noilla eväillä elämässä pääsee pitkälle :)

    Hirmuisen kauniinakin oot taas ollut <3

    VastaaPoista
  11. oi toi mekko sopii sulle ihan superhyvin! Ihania kuvia, oot niin kaunis :-)

    essi-bltn.blogspot.fi

    VastaaPoista
  12. Vaikka en ole lämmenny printtikuvioisiin(pelinumerokuvioihin) vaatteisiin niin tuo mekko vei sydämeni, aivan ihana. ♥ Oiskohan nuita vielä bikbokissa? :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Haha, mää taas oon ollu niihin jo pari vuotta aivan rakastunu! :D En kyllä tainnu nähdä viimeksi siellä käydessäni, mutta luulis nyt jostain vielä löytyvän!

      Poista
  13. Ei vitsi, lukasin tän postauksen läpi kiireessä ja piti tulla lukemaan uudestaan ku muistelin et täs oli jotain mihin halusin kommentoida :D Mut aivan, vitsi kuin hauska huomata et joku muukin aattelee noin kaiken stressin keskellä! Mäkin eksyn välillä miettimään et kuinka pieni sitä onkaan tässä universumissa ja sitäkin, et kuinka pieniä nää mun ongelmat onkaan ja kuinka asiat vois olla paljon pahemminkin. Ja sit tulee jotenki helpottuneempi olo. Välillä mulle tulee myös tosi irrallinen olo itestäni, yhtäkkiä tiedostan mun olemassa olon tosi hyvin :D Aika pelottavaa.. Alan miettiä, et millanenkohan oon muiden silmissä ja hetkonen oon yks ihminen niinku noi kaikki muutki mun ympärillä. Vitsi tätä on vaikee selittää :D en oo enää varma liittyks tää enää tohon aiheeseen mistä alotin kovinkaan hyvin.... Ajatukset lähti lentää! Krhm.

    Tosiaan ajatuksia herättävä postaus :) Vitsi kumpa joku päivä itekin sais hommattua vihdoin tatskan!

    -Krista

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hyvä kun tulit! :D Tavallaan se voi kuulostaa kauhealta olla niin "merkityksetön" :D Mutta kun ei se nyt ihan sitäkään tarkota! Määkin monesti yritän "irtaantua" itestäni ja miettiä mua ulkopuolisen silmin :D Ja monesti mietin kans muita ihmisiä, että niistä tuntuu ehkä samalta ku musta tai silleen, että.. ÄÄ EN OSAA SELITTÄÄ :DD Jotenki vaan silleen, miten paljon ihmisiä näkee ja kuitenkaan ei nää mitään sinne pinnan alle, mistä he on tulossa, minne menossa, mikä heidän tarina on, mitä he nyt aattelee yms :D

      Poista

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...

@annnye

Kuukauden luetuimmat