keskiviikko 15. huhtikuuta 2015

Itsensä kyseenalaistaminen on vain hyväksi


Vain hyväksi..? Tiedän, että se on oikeasti vain hyväksi vaikken olekaan vielä päässyt täysin yli tästä kyseenalaistamisesfiiliksestä.. Mulla tulee aina välillä niitä tunteita, että miksi mun pitää päivittää blogiin kuvia itsestäni? Miksi mun pitää päivittää kuvia yhtään mistään yhtään minnekään? Miksi mun täytyy meikata? Miksi mun täytyy "yrittää näyttää hyvältä"?

Tää saattaa kuulostaa liittyvän pitkälti blogiin ja sosiaaliseen mediaa, mutta ehei.. Tää satunnaisesti tuleva ajatus on ihan yleisesti siitä, että miksi pitää näyttää hyvältä, olla kivat vaatteet, räikeää huulipunaa. Miksi kaikki sellainen on jotenkin niin tärkeää.





Mulla on ollu viimepäivät hirveää haipakkaa enkä oo ehtinyt päivittää blogia enkä treenata. Puhumattakaan siitä, että oisin ehtinyt tai edes jaksanut panostaa itseeni. Varmaan viikko sitten oon viimeksi laittanut hiuksia tai meikannut kivasti. Jotenkin ihokin on nyt 'läikikkäässä' kunnossa.. Hyvä meikkivoidekin on loppu.. Nämä kuvat suoraan työpäivän jälkeen likaisten ja takkuisten hiusten kanssa. Niin ja eihän mulla meikkiäkään ole edes nimeksi asti.

Tää ärsyttää mua itseäni ihan valtavasti! Ei se, että oon ilman meikkiä likasilla hiuksilla ja verkkareissa. Vaan se, että sosiaalisessa mediassa pitäis aina olla niin tiptop. Aina voi sanoa, että no eihän pidä, mutta kyllähän se on juurikin sitä mitä halutaan. Jopa niiden huonojen kuvien pitää olla täydellisiä huonoja kuvia :D Jos joku on somessa väsynyt ja sairas, ei hän näytä oikeasti väsyneeltä ja sairaalta vaan someväsyneeltä ja somesairaalta :D TIIÄTTEKÖ mitä tarkotan?!

Mua ärsyttää se, että asian pitää vaivata mua. Miksi mua ahdistaa se, ettei mulla oo törkeän kivoja kuvia ladata instagramiin? Miksi?! Ei se yleensäkään ärsytä, niin miksi nytkään!

housut Adidas / paita Ginatrigot / kengät Nike


Alan helposti miettimään itseäni, että oonko jotenkin pinnallinen, oonko jotenkin tyhmä, enkö kiinnitä huomiota niihin oikeasti tärkeisiin asioihin elämässä.. Tottakai kiinnitän ja en todellakaan ole pinnallinen vaikka tykkäänkin näyttää hyvältä. Tähän taas, että voiko joku muka ihan oikeasti, vilpittömästi, käsi sydämellä sanoa, ettei tykkää näyttää hyvältä...? Ehkä juurikin se mun syvällisyys ja pohdiskelevaisuus on sitä, miksi näitä ajatuksia tulee :D Säikähdän jotenkin sitä kun huomaan tuollaisten asioiden vaivaavan mua.. Aattelen, että nyt myyn kaiken omaisuuden kirppiksellä enkä käytä koskaan mitään huulipunaa. Oon ehkä vähän äkkipikainen ja malttamatonkin persoona, myönnetään :D

Näitä kuvia otettaessa olin kuitenkin iloinen - näette sen varmaan myös mun kasvoilta.. Naama oli ihan epätasainen, hiukset yhtäaikaa rasvaiset ja sähköiset, väsy töiden jälkeen ja paita hikinen kun kävelin 300m töistä kotiin. (Älkää kysykö miten tollasella matkalla tuli hiki.) Poikaystävä härnäs mua ja huuteli kameran takaa kaikkea "oooh, very sexy, beautiful, perfect" esittäen jotain ulkomaista ammattikuvaajaa.. :D Yritä siinä sitten olla naama peruslukemilla.

Mua ei haitannu yhtään se, että näytin tältä vaan mietin, että vähän kiva ottaa tällaisia ei-niin-siloiteltuja kuvia. Oisin itseasiassa halunnu kuvat tänään vielä triplasti likasemmilla hiuksilla ja mustissa verkkareissa, mutta ei vaan ehtiny eikä ollu kuvaajaakaan lähettyvillä :D

Mikä se ihme ahistus sitten on?? Joku ajatus siitä, että tällainen ei ehkä olekaan tarpeeksi hyvä sosiaaliseen mediaan? Joko pitää oikeasti olla surkeaa, jotta sille voi naureskella tai sitten tosi hyvää, mutta tällaista arkista mitäänsanomatonta ei voi olla? :D

Niin ja tämä mun pohdinta ei liity varsinaisesti itse someen ja siihen mikä siellä on hyväksyttävää tai tykättyä.. Vaan siihen, että miksi mun pitää miettiä sitä? Yleensä en siis mieti ja siksi tää välillä tuleva fiilis onkin varmaan niin pelottava.

Ei mua mietitytä laittaa meikittömiä kasvojani ja likaisia hiuksiani nettiin, vaan mua mietityttää se, että jos se ei tavallaan kelpaa? Jos ei se oo "tarpeeksi hyvä"? Mutta sitten taas ärsyynnyn siitä, että tuollainen ajatus edes tulee mun mieleen :D Ketä varten täällä muka pitäis olla tarpeeksi hyvä? Itse oon tyytyväinen itseeni, kelpaan poikaystävälleni ja koira haluaa aina nuolla mun naaman näytän sitten miltä tahansa. Mikä tässäkin siis olis edes se ongelma? Niin, ei mikään :D


Mun mielestä kaikkia asioita on hyvä pohtia, itseään, omia ajatuksiaan ja kaikkea mahdollista. Itsensä ja omien tekemisten kyseenalaistaminen on oikeasti vain hyväksi. Silloin huomaa paljon syitä miksi mitäkin tekee, miksi jotain ei halua tehdä, minkä takia jotain pitäisi tehdä, minkä takia jotain ei pitäisi tehdä, mikä on hyväksi ja mikä huonoksi.

Tuleeko teille muille koskaan sellaisia fiiliksiä, että "minkä takia mää nyt oikeasti ees laitan tämän kuvan instagramiin?" tai "miksi mun on pakko herätä puol tuntia aikaisemmin, että ehdin laittautua kouluun?" tai "miksi en voi vaan laittaa tätä poikaystävän liian isoa ja pehmosta hupparia luennolle?" tai "miksi mun pitää ottaa nopeasti kuva herkkuannoksesta ennenku voin syödä sen?"

Monesti itse laittaudun siksi kun itsellä tulee siitä hyvä olo ja tykkään laittautua, mutta mun mielestä on täyttä paskapuhetta sanoa, että sen tekis ihan aina pelkästään itseään varten.. Aina ei vaan jaksa, aina ei vaan kiinnosta, aina ei vaan ehdi. Miksi se on silti jotenkin niin pakko..

Ja pakko sanoa, että määhän oon siis puolet ajasta koulussa kollareissa - ei tälläsissä kivoissa vaan sellasissa, että poikaystävä käyttää niitä SAMOJA joskus reenatessa >:D Että mun kohdalla kyse ei oo siitä, ettenkö vois mennä just sen näkösenä esim kouluun tai keskustaan. Vaan se, että ihmiset tykkää enemmän jos meen kivannäkösissä kamppeissa ja hyvännäkösenä..


Ja jos totta puhutaan, niin tälle itseni kyseenalaistamiselle oli suurena syynä teiän toinen toistaan upeammat kommentit siihen hoi tutut ja tuntemattomat -postaukseen :D Ristiriitaista sinänsä, sillä lähes kaikki kehuitte mun aitoutta.. Se vaan jotenkin yllätti mut miten ihanasti te kirjoititte ja asetti mulle ehkä jonkun sellaisen riman, että mun pitää olla teidän kehujen arvoinen.. Ja siihen päälle se, kun heti jouduin pitämään monen päivän tauon kun en vaan ehtinyt istua blogin ääreen.. Ihan ku oisin pettäny teiän heti kaikkien upeiden kommenttien jälkeen!

Sitten hengittelin syvään, vaahtosin tänne asiasta, nyt painan julkaisenappia ja oon jälleen oikein tyytyväinen! Voin laittaa tänne tämän postauksen vaikkei tämä ollutkaan sitä tähtitieteellistä tasoa, jota oisin halunnu. Voin laittaa instagramiin kuvan omasta meikatusta naamasta ilman, että alan heti pohdiskelemaan oonko narsisti. JEEE kylläpä tää blogi oli taas hyvä terapiakanava! :'D Veikkaan, ettei puoletkaan jaksanu lukea kaikkea eikä lukeneistakaan puolet tajunneet mun epämääräisen selityksen ydintä.. Ei se haittaa, ootta mahtavia ja vieläkin hihittelen niille teiän kommenteille!

Nyt on saatu päivitettyä blogia ja lähen tästä salille, joten sitten on melkein viikon kasvaneet kaks erillistä kynnystä ylitetty :D


38 kommenttia:

  1. Mistä oot ostanut noi ihanat addun housut!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Pariisista jostain sporttikaupasta! En osaa tarkemmin sanoa :(

      Poista
  2. Haha, tää on niin hassua, kun nää on musta ihan _mielettömän_ kauniita kuvia! Ja heti tuli kyllä mieleen, että "paskanen tukka = rouhee leijonanharja" ja "verkkarit = maksoi sata euroa". :'D (Oon oikeesti niin kade, sullakin on noi ihanat housut! Ja toi paitakin on supermakee, mistä se on?)

    Mut joo, asiaan. Tää postaus tuli oikeesti todella sopivaan saumaan (sulla on ennenkin ollut hyvä ajotus), kun just tuskailin, että kehtaanko TAAS laittaa blogiin kuvia naamastani. Mun piti kommentoidakin just tohon "keitä te ootte" -postaukseen, että mä samaistun välillä ihan pelottavan paljon näihin sun kirjoituksiin. :--D Jaan nimittäin ton ihan saman ongelman, että ajattelen liikaa asioita, joita ei oikeestaan kannattais ajatella ollenkaan. Lohduttavaa kuulla, että en ole sentään ainut. "Miks mä nyt taas otan selfiee, onks mulla niin huono itsetunto?" "Miks mä taas otan kuvaa tästä salaatista, yritänkö mä todistella jollekin jotain?" "Miks mä himoitsen näitä treenihousuja, onks tää fitnesshomma aivopessyt mut?" "Miks mä nyt ees kirjotan tästä, kuvittelenko mä et mun mielipide on jotenki uniikki?" jne. Mulla oli jossain vaiheessa _huono omatunto_ sen takia, että meikkasin yliopistolle, kun aloin jostain syystä ajatella, että a) kaikki pitää mua kauhean turhamaisena ja pinnallisena, kun meikkaan arkena (meiän oppiaineessa jostain syystä suurin osa tytöistä liikkuu aika naturelleina) b) parantaisin varmaan aidsin ja syövän ja nälänhädän, jos käyttäisin vähemmän aikaa ja energiaa meikkaamiseen c) mun pitäisi fiksuna ihmisenä olla kiinnostuneempi esim. talouspolitiikasta kuin kosmetiikasta ja d) itsensä hyväksymisen kannalta ois niin paljon parempi kulkea ilman meikkiä. Nyt nää kaikki kuulostaa vaan tosi absurdilta. Jos mä haluan meikata, niin meikkaan. Jos mä en halua meikata, niin ei mun tarvii. Win-win. Ajatellaan vähemmän ja eletään enemmän!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Siis on mustakin! :D Varsinkin varmaan se kun kuvina nää on niin hienoja niin entä sit jos itse oisin näyttäny vielä paremmalta tai ei olis ollu ihan vaikka ees noin takkusta tukkaa :D Te molemmat ekat kommentoijat muistutitte vaikkakaan ette varmaan tarkotuksella, että unohdinpas laittaa ne tuohon postaukseen, joten lisäsin nyt :) Paita on ginasta ties kuinkahan monen vuoden takaa.. Kamalaa lukea noita sun pohdintoja, mua alkaa kohta taas ahistamaan :DD Totta ja mielummin ajatellaan niin, että ihmiset pitää meitä fiksuina muista syistä kuin "siksi kun meillä ei oo meikkiä" eihän se ees oo mikään yhtälö, että ihminen on fiksu ja syvällinen jos ei meikkaa :--D Luoja me naiset mietitään liikaa...

      Poista
  3. Voi Anni sua ! :D ♥ mut kyllä mä ymmärsin mitä haet takaa, tosi monet kerrat oon itekkin pohtinu esimerkiks just instagramiin kuvaa ladatessa et onks tää sittenkään sopiva tänne, kun tää on näin mitäänsanomaton ja tylsä kun pitäis olla jotenkin kiinnostavampi kuva kun muillakin on sellasia jne jne... Mut usein mä sen silti sinne lataan :D Ja juurikin siis tuo somesairaus-juttu, tajuun mitä ajat takaa. Nuo sun housut on niiiiiiin upeet !! ♥ Hahahah kuvailit just tyyliin mut, oon välillä just se joka lähtee kollareilla kouluun kun emmä jaksa nousta niin aikasin et ehostaisin itteäni mitenkään erikoisemmin. Aattelen aina et "se on vaan koulu, ihan sama", hiukset nutturalle ja aamupala messiin. :D Itse olet myös mahtava ihminen ♥

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Haha<3 :D Niimpä! Ja se mihin yleensä itteään just vertaa on johonki maailman suosituimpaan tai parhaimpaan tai kauneimpaan tai hyväkroppaisimpaan :D Mulla on monensti tullu huono fiilis omista kuvista - siis niiku valokuvauskuvista - ja sitten hoksaan, että oon ajattelematta verrannu omia kuvia maailman suosituimpien valokuvaajien kuviin.. Kai ne sitten näyttääkin huonoilta, mutta miks mää nyt niihin vertaisin?! :D Ne on suosituimpia syystäkin! Pitäis ennemmin verrata peruspulliaiseen ja sellaiseen yleiseen tasoon... Se on totta, että "se on koulu vaan", mutta silti mulla itsellä on jotenkin energisempi ja aikaansaavempi fiilis jos oon ees arkisesti panostanu itteeni :D Se on jotenkin hyvä lähtökohta päivälle, kun jos on suunnilleen yövaatteissa iltaan asti niin siinä on vaikea olla tehokas.... Kiitos<3

      Poista
    2. No nimenomaan ! Ja sun kuvat on kyllä ihan huippuhyviä just verrattuna ihan yleiseen tasoon, aina jään ihastelemaan vaan ja miettimään et oot kyllä taitava. :) Tuo on kyllä totta, heti kun vähän jaksaa panostaa niin panostaa huomaamattaan kouluunkin paremmin. Onneks en minäkään ihan aina niitä kollareita vedä kouluun sentään, tänäänkin näytin ihan hyvältä ja ihmiseltä (mielestäni) vähän panostetumpana kun lähdin kävelemään koululle. :DD Kyllä se ehostus saa ihmeitä aina aikaan mielentilaankin. :) ♥

      Poista
    3. Sanoppa muuta! :D Se on kumma miten sillä asialla on niin iso vaikutus moneen muuhunkin, ettei se oo vaan "pinnallinen" asia. Ja hei kiitos kuvauskehusta, kovasti vielä treeniä niin ehkä se siitä pikkuhiljaa ;D

      Poista
  4. Hassua kyllä sinänsä. Näistä kuvista ei tosiaan ekana, eikä tokana, eikä kyllä missään vaiheessa tullut mieleen, et tässä nyt on tälläset sekundakuvat. Ei niin mitenkään! Näähän on aivan upeat! Niin vaikea uskoa, ettei näihin muka olisi panostettu yhtä paljoa kuin esimerkiksi joihinkin toisiin kuvistasi. :D Hyvin hämätty, haha.

    Vaikka ihan ei tekstisi ajatuksenvirrassa kokoaikaa pysynyt mukana, löysin sieltä juttuja, joita itsekin on tullut pohdittua. Juurikin se, pitäisikö kokea olevansa turhamainen tyrkky julkaistessaan itsestään niin paljon kuvia - huoliteltuja kuvia, joissa, tottakai, haluaa näyttää hyvältä. Melkein sama ajatus käy joskus mielessä, kun ihan vain vaikkapa kavereita nähdessä haluaa laittautua kivasti. Tiedän, että teen sen lähinnä itseäni varten, mutta tottakai myös tiedostaakseni näyttäväni omaa silmää miellyttävältä. Turhamaisuutta tai ei, ainakaan itse en osaa kieltää sen tuomaa hyvää fiilistä. Ajatelkoot muut siis mitä tahansa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No ei nyt sekundakuvat ihan, haha :D Olin varmaan epäselvä! Tai ristiriitainen, koska tavallaan nää on musta just ihan törkeen makeet kuvat, mutta omaan rooliini en oo niin tyytyväinen just siksi, koska mitä jos mun osuus näissä ei oo riittävän hyvä :D SIIS. Miten typerää ja miten typerältä tää koko homma nyt nukutun yön jälkeen kuulostaa :DDD Kyllä siitä tulee hyvä fiilis, sitä ei voi kieltää!

      Poista
  5. Aaaaaa tää oli just sitä, mitä halusin lukea nyt! ❤ IHANA SINÄ JA AITOUS JA REHELLISYYS JA UPEUS! Oon miettiny ihan samaa ja jopa harkinnu, että helpottuiskohan omat päänvaivat kun vaan napsasis blogin jäähylle eikä ottais ressiä siitä, että sanoi tai jätti sanomatta jotain. Oli kuvia tai ei. Otan välillä ite ihan turhasta just samanlaista ressiä ko sääkin! :D Ja just se ruokien kuvaaminen, ketä kiinnostaa että söin nakkikastiketta? Ei ketään, julkasen silti! :D Ahahah en kestä. Mutta sitte jos rupeaa miettimään, mitä voi julkasta saldo alkaa vaan hiipua ja hiipua ja lopulta ei voi enää julkasta mitään missään somessa! :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hyvään saumaan sattui siis! Kiitos Emma<3 :) Mulla ei oo oikeasti käynykkää mielessä tauottaa blogia tai instagramia tai mitään, mutta jos ajattelisinkin niin, niin tietäisin hetkessä ikävöiäni blogia :D Ja no instaa myös tottakai! Oon yrittäny jättää pois sellasta turhaa räpsimistä ja nyt sitten oon saanu syyä nakkikastikkeet rauhassa.. Kyllä niitä kuvia tulee oikiasti otettua ilman sitä nakkisoosiaki..

      Poista
  6. Olipas kiva postaus :) oon miettiny paljon tota samaa, miks ihmiset haluu ottaa omasta pärstästään kuvia ja kuulla sitten ihmisten kehuja siitä kuinka kauniilta siinä näyttääkään. Miks ihmiset haluu ladata kuvia kavereiden ja rakkaiden kanssa, ihanku todistaakseen että kyllä, mä olen onnellinen ja rakastunut ja mulla on sosiaalinen elämä. Jotenkin tuo instan käyttö on alkanu ärsyttää ihan sikana, ja aina ku lataan sinne jonkun kuvan niin mietin ainaki kymmenen kertaa että no laitanko sittenkään. Vitsillä poikakaverin kanssa selataan mun fiidiä ja kommentoidaan jokaista kuvaa tyyliin "toi laitto ton et ihmiset huomais et sillä on hyvä pylly" "toi laitto ton et ihmiset kadehtis et sillä on niin ihana poikaystävä" "toi laitto ton et ihmiset aattelis et tolla on vilkas sosiaalinen elämä" eikö se riitä että ite tietää, miks sitä pitää todistella?!??eniten tämmösen jälkeen ärsyttää et miks mäki laitan kuvia instaan siltikkin, haenko sillä itekki vaan tommosta? kyllä varmaan haen. Ja bloggaajista myös oon usein miettinyt että miks joku haluaa kirjottaa julkisesti itestään ja omasta elämästään ja julkasta satoja kuvia itestään, onko se just vaan sitä narsismia mistä sanoitkin? Miks ei riitä että kirjoittaa päiväkirjaa ihan itselleen tai keskustelee mietityttävistä asioista kavereitten kans vaan eikä julkisesti ja näyttäis itsestään kivoja kuvia vaikka poikakaverille tai kattelis niitä vaa iha itsekseen :'D tajuatko mitä meinaan? hakeeko ihminen vaan sitä muiden hyväksyntää...onkohan kaikilla bloggaajillakin vaan kauhee hyväksynnän puute tai tarve?...... olipa ajatuksia herättävä kirjotus :')

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! :) Varmaan hauskaa selata instaa tuolleen :D Mää en itse vois kun mua alkais ahdistamaan sellainen "negatiivinen" lähestymistapa.. Eihän se nyt sinällään oo negatiivista kun se on puolittaista vitsailua, mutta jotenkin huomaan itse ahdistuvani jos alan miettimään liikaa miksi kenelläkin on pyllyposeerauksia ja täydellisiä lounasannoksia ja muita.. Siinäpä olkoot ja mielummin tyydyn ihailemaan! Ainakin itsellä huomaan, että tykkään niin paljon kauniista kuvista ja tavallaan siitä kuvaamisesta ja sommittelusta ja kaikesta, että se on aika suuri syy kaikkeen. Siksi varmaan ahdistunkin siitä kun instaan pitää laittaa joku kuva, joka on jotenkin huono :D Mutta just se, että no miksi se pitää kuitenkin laittaa sinne? :D Miksei voi odottaa muutamaa päivää laittaakseen sitten sen hyvän kuvan? :D

      Mää oon monesti miettinyt tuota, mutta en usko bloggaajilla olevan hyväksynnän puutetta tai tarvetta.. Moni saa kuitenkin myös kuraa niskaansa niin ei se ainakaan sitä pelkkää ihanaa hyväksyntää tuo. Ja en oikein osaa sanoa omalla kohdalla. En mää koe tarvitsevani mitenkään hyväksyntää tätä kautta kun oon tyytyväinen itseeni muuten, mutta onhan kehut ja muut kivoja. En kuitenkaan usko, että kunnon blogia viitsii ja jaksaa päivittää siksi, että joskus kuulee sen jonkun kehun.. Just sen hoi tutut ja tuntemattomat -postauksen jälkeen puhuin poikaystävälle ja hämmästelin itseksenikin miten paljon tää blogi voi antaa.. Mulle on tosi tärkeää, että ihmiset löytää itsestään onnen ja hyvän olon yms ja on ihan sanoinkuvaamattoman upeeta, että joku sanoo mun juttujen vaikuttaneen itsetuntoon tai rohkaissut lähteä muualle opiskelemaan tai ihan mitä vain! Se tunne, että mulla on saattanut olla edes minimaalinen vaikutus jonkun toisen onneen tai itsensä hyväksyntään tai mihin vaan positiiviseen! Tää blogi on mulle kans sellanen terapiapaikka - just kuten tääkin postaus. Mietin tätä asiaa, pääsin kirjoittamaan sen yheltä istumalta ja fiilis helpotti. Mulla on monesti just tällasia pitkiä ihmeellisiä jorinoita ja pohdintoja vaikka yritän laittaa vaan "nopeesti kuvat ja kertoa jotain pientä" mutta sitten vahingossa päädyn rustaamaan vähän pitemmästikin :D Se vaan tulee itsestään ja se vaan kuvastaa sitä, miten tää on mulle tällanen terapeuttinen paikka.. Toisaalta kans tykkään kuvata, mutta ois se vähän tympeää kun kuvaa paljon ja kuvat jäis vaan oman koneen uumeniin.. Tää on niillekin helppo paikka postata! Ja sitten tietty asut. Nykyisin oon innostunut asuista ja niiden kuvailuista tosi paljon ja on vaan kiva saada asu tallennettua kun harvoin on nyt mitään niin ihmeellistä, että sen näkis kukaan muu kuin koulukaverit tai lähikaupan täti.. Ja kyllähän asutkin puetaan siksi, että muut näkis! :D

      Mutta niin. Terapiapaikka, kuvienjulkaisupohja. Mutta totta, MIKSI muiden pitää nähdä nämä? :D No ainakin täällä saa hyvää keskustelua ja tällaisia pohdintoja niinku tää sunkin kommentti. Ja kuten sanottua, kyllähän muita varten pukeudutaan, joten luonnollistahan ne asut on sitten haluta näyttää muille.. Mielenkiintoista kyllä. Mutta ääh.. Ehkä se vaan on yksinkertaisesti ihmisluonteessa, että halutaan katella ja lukea muiden juttuja ja vastavuoroisesti halutaan jakaa ja kertoa omia juttuja :D

      Poista
  7. Musta sä näytät näissä kuvissa upealta. Vietän tosi paljon ajastani takkusella tukalla ja täysin meikittömänä...itse jäin ihmettelemään että miksi en julkaise niitä "asuja" blogiini :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Marika! :) Laita joskus! Vaikka koottuna sellaiset rönötysasut! :D Määkin yritän saaha tuon yhden ottaan vaikka nopeesti kuvat musta sillon kun ei oo minkäänlaista panostusta :D

      Poista
  8. aina jaksaa lukea loppuun sun höpötykset ja kirjotat vaa niii ihanasti !! :) paistaa iha se kypsyys ja fiksuus sussa :) ja tyytyväisyys ittees

    VastaaPoista
  9. Hah, tuttuja tunteita kaikki! Someväsymys ja somesairas on erittäin tuttuja juttuja, kuka nyt siitä punaisesta nenästä valuvaa nestettä haluaisi katsella kun sairaan voi laittaa seksikkäälläkin tavalla esille XD Mutta oikeasti, itse _yritän_ nykyään etten aina ota kuvaa maailman herkullisimmasta rafla-annoksesta tai jostakin muusta todella kauniista vaan koita laitella niitä rosoisempiakin kuvia esille. Ja ihan hyvin nekin on kelvanneet ja jos ei kelpaa, niin turha seurata mun some-kanavia.

    Pystyn ihan hyvin nykyään aknen parannuttua ja itsetunnon kohennuttua lähtemään kaupungille meikittä ja 'rönttä-vaatteissa', ei se mua nolota. Pidän itsestäni tipan verran enemmän kun on hiukan ehostettu, hiukset varsinkin mulle on tärkeässä roolissa. Ihan sama onko meikkiä vai ei, jos hiukset on kuosissa niin elämä on kuosissa.

    Meikkaan ja laitan yleensä itseäni varten, mutta tiedän myös että saan someen paremmat kuvat pienellä ehostuksella ja kyllähän se poikaystävänkin silmään on kiva kun laittautuu. Hän onkin monesti ihmetellyt miten vielä jo yli puolen vuoden seurusteluajan jälkeen jaksan laittautua ja pohtia sitä miltä näytän (ja on myöntänyt tykkäävänsä siitä kun laittaudun hiukan enemmän) ja siihen sanon aina että se kuuluu mun luonteeseen ja meikkaaminen/hiustenlaitto yleensäkin mun kiinnostuksenkohteisiin. Se on mulle harrastus ja siitä saa niin paljon iloa irti kun kokeilee jotain uutta ja se onnistuukin :D

    Tässä vähän ajan sisään olen kyseenalaistanut itsessäni lähes kaiken, lähinnä työn, opiskelun ja uuden läheisen ihmisen takia. Olen miettinyt miksi olen tehnyt asiat aina samalla tavalla kun ne olisi voinut tehdä erilailla ja puolet helpommin, miettinyt miksi olen pistänyt itseni likoon asian takia josta en nauti ja jonka aikaansaannoksia kukaan ei ole esim. työpaikalla noteerannut ja tajunnut samalla että elämässä on muutakin kuin vain suorittamista.

    Ja tuo 'jos en ole tarpeeksi hyvä' -tunne oli alkusyksyllä erittäin vahvoilla, olin juuri eronnut paskasta suhteesta ja akne oli vasta paranemassa. VAikka olin laihempi ja enemmän varoissani kuin nyt, ei se tehnyt mua onnelliseksi. Sitten parani akne ja tuli ihminen joka sai mut ajattelemaan ja miettimään että ei se raha ja itsensä rääkkääminen töissä ja salilla tuota onnea vaikka kuinka koittaa. Hyvän olon ja velvollisuuksien välillä siis tasapainotellaan koko ajan, mutta niinhän sitä elämässä kaikki.

    Ja ps. mun poikakaveri on aina ihan samanlainen kun pyydän sitä ottamaan parit kuvat, se huutelee mulle kameran takaa ja pokka pettää :D Toisaalta se on yks syy miksi siitä tykkäänkin niin paljon, se saa mut aina nauramaan vaikka olis miten paska päivä.

    Sori tästä maratoonikommentista, oli taas niin paljon asiaa! :D

    hanna
    www.hannamariav.com

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mut tuo punanen nenäki on oikeasti sellanen asia, ettei moni oikeasti edes haluais nähdä sitä punasta nenää.. :D Onhan some pitkälti just sellanen hyvänmielen ja kauniiden kuvien ja mielenkiintosien juttujen kanava, jossa halutaankin päästä jotenkin irti tästä tylsästä ja harmaasta arjesta.. :) Hyvä, että sää oot nyt hoksannu tollasia juttuja ja kyllä sillä on oikeasti aivan valtava merkitys millanen ihminen on vierellä tukemassa ja sitä kautta rakentamassa sulle itsellesi jopa ihan uudenlaista kuvaa itsestäsi :) Onneksi sulla on nyt noin!<3 Ei haittaa kuule maratoonikommentit, arvostan sitä ihan hulluna kun mun kans aletaan pohtimaan asioita ja nähdään vaivaa kirjottaa!

      Poista
  10. Olipa taas kivasti ja niin aidosti kirjotettu postaus. Ihan samanlaisia fiiliksiä täälläkin, joskus miettii aamulla meikatessa että äh, tänki ajan ois voinu käyttää nukkumiseen :-D mut sit taas toisaalta on kiva ku tuntee ittensä nätimmäks ja itsevarmemmaks :) Pakko sanoo et ihanat pökät sulla! :-D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Nelli! :) Mää yleensä käytän... :D Heh! Tyypillisin meikkausaika on varmaan 10min niin ei se nyt kovin kauaa oo onneksi :) Toisaalta tykkään niin paljon meikkaamisesta ja muusta, että melkeen sais paremman fiiliksen varmaan kun aina pääsis kunnolla rauhassa laittautumaan.. Mutta ku ei vaan jaksa herätä :''D Kiitos, mäkin tykkään noista ihan valtavasti!

      Poista
  11. Riikka Jyväskylästä täällä taas kirjottelee! :D

    Voi että sun kanssas nainen, meillä on niin samanlaiset stressin aiheet ku olla ja voi! Vaikka itse en blogia pidäkään niin on mulla lähes aina ulos lähtiessä hirvee stressin ja ahistuksen aihe siitä, mitä laitan päälle, meikkaanko, katotaanko mua vinoon jos meen hiukset likasina, naama norsunvituilla ja vaatteet ku milläkin kerjäläisellä.. Toisaalta, miks siitä pitäis ees välittää? Jos on itte tyytyväinen, tykkää pitää semmosia vaatteita ni antaa vaan mennä muista mitään välittämättä!

    Mua meinaa vähän säälittää semmoset ihmiset, jotka luulee ettei niitä kuulla ku haukkuvat muita suhteellisen kovaan ääneen.. Omalle kohdalle pari kertaa sellaista on sattunut ja oon tottakai yrittänyt olla välittämättä, vaikka kyllä se oikeasti sattuukin. Mitäs sitten jos sanoisin takasin että se johtuu masennuksesta/kipeenä olosta/jaksamattomuudesta tai siitä etten vaan välitä, mitä muut musta sillä hetkellä ajattelisi tai näin yleensä muutenkaan?

    Miksi tässä maailmassa on niin helvetin pinnallisia ihmisiä? Vai onko se ahdistus ja stressi sittenkin vain meidän omissa päissä? En tiedä, enkä toisaalta ees jaksa yrittää.. :D Sen mää vaan sanon että oot upea, tänkin postauksen kuvatukset on oikein simppeleitä! Jo se että hymyilet, tekee susta todella kauniin (vaikka oot sitä muutenkin). Vaikka sanoitkin, että on vaikee olla nauramatta ku poikaystävä huutelee kameran takana ni toi on just sitä aitoutta! Nainen, anna vaan mennä - hymyile ja pidä toi ihana asentees. GO GIRL! <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Heippa Riikka! :D Onneksi tää stressinaihe on mun kohdalla todella harvinainen :D Mutta kun se tulee niin se myös tulee kovaa.. Muakin säälittää sellaiset ihmiset ja kaikista eniten se, että eikö ne itse tajua kuinka säälittäviä ovat? :D Miten sellasta voi olla tajuamatta?? Muka on niin coolia haukkua muita.. JUU. Tuollasten (ja kaikkien muittenkin) ihmisten pitäis tajuta se, että pinnan alla voi olla niiiiin paljon kaikkea mitä ei vaan näe - masennusta tai mitä vain. Mää luulen, että paljon "haukutaan" ihmisiä pinnalliseksi yms ja nämä ihmisethän on pitkälti niitä, jotka eivät ite päivittele juttuja eikä heitä kiinnosta tällanen tai perus kateuskortti (huoh) että ehkä he haluaisivat päivitellä mutteivat osaa, uskalla tai ei ole kameraa yms. NIIIN, niin että se haukkuminen tuo just sen mielikuvan, että "no enhän mää oo sitten sellanen" vaikka ei oliskaan, mutta se ajatus ahdistaa kun muut saattaa ajatella niin tai on iskostanu sellasen mielikuvan, että on itserakas jos päivittää oman kuvan. En mää tosin oo koskaan aatellu mistään blogista tai instatilistä, että tyyppi ois itserakas tms vaikka kuvista vois sellaista helposti aatellakin :D Tää on taas sitä, että MIKSI se ois MUN TEHTÄVÄ arvioida onko joku itserakas ja siksi päivittää kuviaan :D Ei se vaikuta mun elämään mitenkään ja jos tykkään niitä kuvia kattoa niin sitten tykkään ja jos en tykkää niin en kato, piste. :D

      Poista
  12. Upeita kuviahan nämä on! Ja täälläkin muuten yksi, jota huvittaa noi somen 'olen niin sairaana, mutta kuitenkin meikit naamassa ja kynnet lakattuna' kuvat. :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No niimpä! :D Munkin mielestä, sehän se ongelman ydin tässä onkin :'DD Mutta kuten tuossa aiemmin kirjotinkin, niin haluaisikko sää oikeasti nähä niitä nenä punasena ja räkä poskella -kuvia? On asia erikseen, että pitääkö sitä sairastamiskuvaa sitten välttämättä edes ladata :D

      Poista
  13. Aivan upeat kuvat ja kyllä sitä jakso lukea loppuun! :) Mulla ei oo muuta ku instagram tili mitä päivitän eniten ja parhaillaan niistä tykkää 10-15 ihmistä joistaki kuvista ainoastaan pari. Ja oon itteni kans käyny sellaset tappelut ku jotenki tuntunu että onko järkeä päivittää sinne kuvia jos kukaan ei tykkäile niistä, ja sit toisaalta mähän en tee sitä muitten vuoksi vaan itselleni iloksi, mut sit miks mun pitää laittaa kuvia instaan jos se on vaan mulle?!? Ja sit monesti miettii et voinko laittaa tän ku tässä näkyy meiän likanen viltti, tai on meikit vähän huonosti mut mitä sitten, onhan koko luentosali nähny mut sen näkösen sinä päivänä niin miten nyt instagram tyypit ei siitä selviäis. Ja ihanaa että joku voi olla niin avoin ja aito ja omaitsensä että kirjottaa ja julkaisee just sellasia kuvia ku ite haluu ja näkee että tän mä haluan julkaista, ilman sen suurempaa stressiä tai pelkoa (tai eihän me tiietä kuin paljon sä stressaat julkaista tällasia tänne) :) hyvää torstaita Anni!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, kiva kuulla :> Niimpä! Joskus oon itsekin miettinyt (ja varmasti kaikki on miettiny joskus) että miksiköhän ei tullu nyt esim kahta sataa tykkäystä. :D Silleen ööö... Miksi ees pitäis tulla?? :D Kertooko se oikeasti jostain jotain? Oonko sillon huono ihmisenä vai johtuiko se esim vaikka siitä, että suurin osa seuraajista oli jossain muualla ku puhelimen ääressä silloin? Vaikea sanoa, mutta miksi sitä pittää ees aatella :DD En mää yleensä kyllä stressaa :) Jos stressaan niin siksi, että haluaisin kuvaajana kaiken näyttävän "kauniilta" - voi olla kaunis kuva vaikka ihminen siinä oiskin ilman meikkiä hiukset takussa. Ymmärrätköhän mitä meinaan :) Samoin sinne, kiitos kommentista!

      Poista
  14. Ymmärrän hyvin, et tommonen fiilis iskee välillä. :-/ Mut heiii siistit pöksyt! :D

    VastaaPoista
  15. Haluan noi pöksyt!! Ihanaia kuvia ja tosi hyvän tekstin oot kirjoittanut. :-)

    http://siiriandsiiri.blogspot.fi/2015/04/the-liebster-award-haaste.html
    Jos jaksat ja mielenkiintoa löytyy, niin jätettäis tä haaste sulle. :-)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! :) Vastaan kysymyksiin, mutta en enää lähde haastamaan ketään :)

      Poista
  16. Oi mikä takkutukka, aivan sairaan hienoja kuvia ja pöksyt.. ♥

    VastaaPoista
  17. Aivan ihana toi paita!! :-) Onko se miten vanha? Yritin Ginan nettisivuilta ettiä mut ei ainakaan omaan silmään sattunut :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! :) Se on kyllä jo aaaika monen vuoden takaa :x Että tuskin enää löytyykään :(

      Poista

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...

@annnye

Kuukauden luetuimmat