lauantai 30. toukokuuta 2015

Kun aurinko laskee




Nää kuvat on sunnuntai-illalta kun saavuin perille Ouluun. Näiden kuvien laskevassa auringossa on jotain, joka kuvastaa mun tämän hetken tunteita todella voimakkaasti.





Elämän pienuus, lyhyys ja herkkyys. Vahva ja häikäisevä kirkkaus, joka kuitenkin hiipuu hiljaa näkymättömiin auringon laskiessa.. Miten suuria voimia onkaan olemassa ja miten ne voivat viedä kokonaan mennessään. Onhan se pelottavaa ja niin käsittämättömän surullista.


Onneksi se aurinko yleensä kuitenkin nousee uudestaan aamun sarastaessa ja siksi haluan onnitella valmistuneita sekä toivottaa kaikille yleisesti onnea ja rakkautta elämään. Ja muistuttaa, että kyllä se aurinko sieltä nousee vaikka hetken olisikin pilkkopimeää.


8 kommenttia:

  1. <3 Niin kauniita sanoja, jotka on vielä täysin tottakin. Ihania kuvia, Rocky on ylvään näkönen :D

    VastaaPoista
  2. Upeita kuvia ja upeita sanoja <3

    VastaaPoista
  3. Hei anonyymi! Tämä blogi on aina ollut paikka purkaa mun tunteita ja tällainen kirjoittaminen on vain hyvin tyypillistä mulle, tässä pari esimerkkiä..

    http://annieveliinaa.blogspot.fi/2013/12/hukassa.html
    http://annieveliinaa.blogspot.fi/2014/05/olinko-se-mina.html
    http://annieveliinaa.blogspot.fi/2013/05/kuule-rakkaani-carpe-diem-ei-tanaan.html

    Joillekin selvää, joillekin ei ja tämä nyt vain on se paikka avautua tunteista, enkä ajatellut näiden muutaman lauseen olevan liikaa kenellekään. Ja edelleen pitää muistaa se, että ulkopuolelta on vaikea tehdä totuudenmukaisia tulkintoja. Voit laittaa mulle vaikka meiliä, koska en halua puida mitään enempää, siksi näin hillitty ja lyhyt kirjoituskin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ja kirjoitus yms ois ollut varmaan aika erilaiset jos kyse ois ollut mistään sellaisesta mitä kirjoitit!

      Poista

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...

@annnye

Kuukauden luetuimmat