maanantai 1. kesäkuuta 2015

Outo tapa


Mun on pakko aloittaa tää postaus kertomalla, että kirjoitin ensin otsikoksi "outo tapani" mutta mun oli pakko vaihtaa se kun mun mielessä oli vaan joku mies nimeltä Tapani ja mua häiritsi ja nauratti ihan törkeesti otsikko "outo tapani" :DDD Tapani on vielä sellainen nimi (anteeksi!) josta pystyy saamaan irti tällaista kiherrystä :D Sitten aloin miettimään, millainen ois outo Tapani.. Siinä vaiheessa viimeistään mun oli pakko vaihtaa tuo otsikko :D En nyt avaa enempää omia mielikuvia, mutta jos te kuulisitte ilmaisun outo Tapani, niin tuleeko teille heti joku tietyntyyppinen mies mieleen? >:D



Te varmaan tiedättekin, että oon tällainen välillä syvissäkin vesissä kahlaava tunteellinen pohdiskelija, joka itkee kiinni olevan verotoimiston edessä olevalle mummolle tai kun katsoo vieraan ihmisen hääkuvia.. Äidin kans ollaan aina oltu sellaisia, että ääni alkaa värisemään jo siitä kun lukee jonkun täysin tuntemattoman ihmisen pärjänneen kilpailussa tai kun lapsi ei saa palkintoa lapsi ja lelukoira -kilpailuosiosta koiranäyttelyssä..

Voiko ihminen olla yliempaattinen? Oon monesti miettinyt miksi mua itkettää ja mietityttää niin monet asiat, joille ihmiset yleisemmin vaan kohauttavat olkapäitään vaikka perimmillään kokisivatkin jonkun asian vähän surullisena. Oon niiiiin lukemattomia kertoja vuodattanut kyyneliä jonkun täysin tuntemattoman ihmisen, asian tai tilanteen takia, oli kysymys sitten ilosta tai surusta, fb-päivityksestä tai kuvasta, koiravideosta tai New Yorkin maisemista. Siis käytännöstä ihan mistä vaan..

Se miksi mulle tulee niin surullinen mieli on se kun mää ikäänkuin rakennan mielessäni tarinaa tapahtuville asioille. Esimerkiksi se mummo verotoimiston edessä, joka ei vielä tuntiin pääsekään sisään.. Ajattelen alitajuntaisesti jotain tyyliin, että mummo on viimeisillä voimillaan raahautunut viiden kilometrin päästä verotoimistoon ja kun se on kiinni hän tulee surulliseksi ja toivottomaksi ja hänen koko elämänsä suunnilleen musertuu ja haluaisin mennä hänen luokseen juttelemaan mukavia ja kuuntelemaan tarinoita menneistä ajoista. Mää muuten juttelen tosi monesti ihmisten - varsinkin vanhempien - kanssa milloin jonkun edesmenneestä koirasta, sairaudesta, lapsenlapsista, mitä lapset tekevät työkseen, kuinka maisemat ovat muuttuneet 40 vuodessa ja kaikesta maan ja taivaan välillä. Oikeasti rakastan sitä tunnetta, jonka pystyn antamaan näille ihmisille ihan vaan sillä, että pysähdyn ja kuuntelen ja kysyn vielä tarkentavia kysymyksiä heidän kertomistaan asioista. Pohjimmiltaan ihminen kaipaa tulla kuulluksi ja huomatuksi, mutta varsinkin vanhempien tai muuten yksinäisten ihmisten kohdalla sellainen perusarvo ei välttämättä toteudukkaan ja siksi musta on niin upeaa tarjota heille ihan vaikka se muutama minuutti kaupan pihalla tai puiston penkillä :')

Käytiin yksi päivä Rockyn kanssa jäätelöllä vanhan miehen luona tässä meiän kerrostalossa. Hän esitteli pitkään ja hartaasti kaikki käsityöt, jotka hänen edesmennyt vaimonsa oli tehnyt ja kertoi kuinka Jyväskylä on muuttunut - kuinka hän ennen näki ikkunastaan sataman ja nyt se maisema on vaihtunut kerrostaloihin.. Kuinkahan monta kymmentä vuotta hän olikaan jo asunut tässä, jotain 40-50? Ihan käsittämätöntä.. Niin upeaa kuunnella vanhojen ihmisten tarinoita, sillä niissä on sellaista elämänkokemusta ja muutenkin menneitä asioita, joita ei vain saa tietää Iltalehden sivuilta tai Facebookia pläräämällä.. Pitäis mennä taas pian kyselemään hänen kuulumisiaan :) Byää, mua alkoi itkettään jo tämänki kirjottaminen! 

JA juttu vähän karkas, joten palataan mummo-esimerkkiin :D Mun mielikuva on siis todella surullinen ja sielua raastava kun taas totuus voi olla, että mummo saapuu tuntia liian aikaisin verotoimistolle ja ajatteleekin tyytyväisenä, että "no kävipäs tuuri, tässähän on nyt hyvin aikaa käydä tuossa naapurissa Pirjon kanssa kahvittelemassa!"

Oonko mää jotenkin synkkä sielu kun aina ajattelen/kuvittelen pahinta tuollaisissa tilanteissa...?



Tää juttuhan levis aivan käsiin itselleni tyypilliseen tapaan, joten vasta nyt päästään siihen outoon tapaan! Tapaniin.. Kerroin kuolema pelottaa -postauksessa siitä, kuinka mietin kaikkea pahaa, mitä voi tapahtua. Keskityin siinä pitkälti liikenteen vaaroihin, koska ne nyt liittyivät kyseiseen kuolemantapaukseen..

Mää kuitenkin mietin ihan liikaa ja ihan kaikkea. Jos oon salilla yksin myöhään illalla niin mietin mitä jos tänne tulee joku ja yrittää raiskata mut. Jos kävellään Rockyn kans sillan yli mietin mitä jos se vaan yhtäkkiä tippuisi. Jos kadulla vastaantuleva yhtäkkiä ottaakin puukon esiin. Jos rappukäytävässä joku lähtiskin juoksemaan mun perään. Mun ajatukset ei kuitenkaan jää vain noihin vaan mietin tosissani ratkaisuja kaikkiin näihin asioihin, tarkkailen ympäristöä ja ihmisiä, mietin millä puolustautuisin, mihin pakenisin. Ei oo kauaa kun tulin salilta kotiin ja mietin mitä jos joku lähtis pihalta mun perään. Mitä jos se pääsis sisään ja juoksis portaita ylös kun meen hissillä. Jos ehtisin kuitenkin ennen sitä sisään ja saada oven lukkoon, mutta sillä ois kuitenkin ase ja se ampuis oven rikki ja tulis sisään. Mietin missä olis jotain, jolla voisin puolustautua - menisin keittiön nurkan taakse ja ottaisin ison veitsen ja paistinpannun.. Pohdin kumpi olisi parempi väline, pohdin molempien etuja ja huonoja ominaisuuksia.. Eiköhän tää kerro jo tarpeeksi :D Onko mulla jotenkin ylivilkas mielikuvitus vai mikä tää homma on? Ja mää en mieti noita silleen "huvikseen", että hauskaa miettiä tämmösiä vaan oon ihan tosissani laatinu suunnitelmat suunnilleen kaikenlaisten väijytysten sun muiden varalle..... :D

En koe kuitenkaan pelkääväni mitään turhaan eikä se musta oo huono asia jos myöhään illalla vähän sivusilmällä tarkkailee ihmisiä ympärillä kunhan siitä ei tee mitään stressiä itselleen eikä ala vainoharhaiseksi.. En mää siis kuvittele, että joku on kytiksellä tuolla nurkan takana kun tuun salilta, mutta tiedostan näin vanhemmiten sen mitä kaikkea pahaa ja arvaamatonta ja sekopäistäkin täällä maailmassa tapahtuu ja silleen normaalisti vain seuraan asioita ja ihmisiä ja kyllähän kaikkien pitäis olla normaalissa määrin varovaisia :)

Tuo varovaisuus on sitten eriasia kun nuo mun suunnitelmat kaiken mahdollisen varalle :D Kuulostanko mää hullulta kun tosissani mietin, että miten toimin jos joku tulee kirveen kans ovesta läpi tms..?

En oikein itse osaa analysoida itseäni, että mistä tällaiset ajatukset tulee pohjimmiltaan.. Kai se on vaan sitä kun mietin niin paljon kaikkea ja jo tämän pienen elämäni aikana oon kuullut ja lukenut niin paljon kaikkea kamalaa, että suhtaudun jotenkin maailmaan yleisesti vähän varovaisemmin..

Onko siellä ketään muuta joka oikeasti on kattonu ravintolan hätäuloskäynnit ja kotona tietää mistä löytyy nopeiten parhaat puolustusvälineet? Tää aihe on vähän hämmentävä, koska mun tekis mieli laittaa joka väliin ":D" mutta en voi, koska oon ihan tosissani ja se ei vaikuttais siltä, jos viljelisin tuota hymiötä, mutta toisaalta mun tekis mieli käyttää sitä, koska onhan tää nyt vähän koomista :'D

kengät Nike / t-paita House of Brandon* (täältä) / housut House of Brandon* (täältä) / takki Seppälä 



57 kommenttia:

  1. Mulla oli joskus tätä samaa pelkoa ja pohdintaa, että miten lähtisin karkuun tai miten kolkkaisin jonkun jos mun kimppuun meinattaisiin käydä jne. Ja oon kanssa ihan ylitunteellinen ja poikakaverilla onkin sen kanssa joskus kestämistä, hän kun ei ymmärrä itkemistä tai sillä olon helpottamista jne. Toisaalta tuossa ylitunteellisuudessa ei ole siitäkään täysin kysymys että itkettää, ihan samalla tavalla tunnen taas suurta iloa ja myötätuntoa jne.

    Mulla oli tuota pohdinta-puolta vaikka kuinka kauan ja edelleenkin se välillä nostaa päätään kyseenalaisissa asuinympäristöissä sekä etenkin uusissa paikoissa. Nykyään se on suht. paljon vähentynyt kyllä eikä arkielämässä näitä tunteita enää kauheasti tule. En tiedä miten siitä 'pääsin', mutta elämä on taas hiukan verran helpompaa mulle kun ei ole niin ylihuolehtivainen. :)

    hanna
    www.hannamariav.com

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voin kuvitella tuon tilanteen kun mies ei ymmärrä ja eniten miehet varmaan vaan hämmentyy sellaisesta heidän mielestään turhasta itkemisestä :D Sama täällä, kaikki hyvät ja huonot tunteet tosi voimakkaasti! Ja siis monesti se mun itku on just sitä kun oon niin onnellinen jonkun puolesta :D Onneksi mulla ei oo koskaan kuitenkaan ollu mitenkään häiritsevää tuo.. Mun poikaystävä on kyllä aina osannu suhtautua "täydellisesti" siihen jos itken, oli sitten aiheesta tai ei. Aina halaa, on neutraali, juttelee ja kyselee mikä on.. Tossakin on pitkälti se, että ei mun mielestä siinä tarvi tehdä mitään ihmeellistä jos joku itkee, mennä viereen ja osoittaa vaan olevansa läsnä, hassua miten se on joillekin niin vaikeaa! Ehkä sunkin poikaystävä joskus tottuu tuohon! ^__^

      Poista
  2. Hahahh Outo Tapani :''D i feel you!! Mietin kans kaikkee ihan liikaa, mut toisin kun sä, en juurikaan muista ajatella miten jostain tilanteesta vois selvitä, joten täällä ollaan kai sit vieläkin synkempiä ::D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hahahah sä nyt oot sit tosi synkkä! :---DD

      Poista
  3. Itse oon ihan samallainen, miltei päivittäin ajattelen asioita jotka vois tapahtua ja miten siitä selviäisi vaikka jos joku murtautuisi asuntoon, Ainolanpuiston läpi polkiessa pimeällä hyppäisi eteen ja ryöstäisi ynm. Pienempänä joskus pakkasin jopa valmiiksi kassin, että jos syttyyy tulipalo, että voin pelastaa edes jotain omia kamppeitani :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Huuhh :D Sää oot ihan repunki pakannu! Mua huoletti pienenä eniten se, että mitä jos tulee tulipalo yöllä eikä äiti löydä mua.. Tää tällanen on alkanu vasta nyt ehkä vuoden sisään.. Hassua miten molemmilla ollu tuo tulipalohomma :DD Määkin miettiny mitä tavaroita ottaisin.. Varmaan kun lapsia aina "pelotellaan" tulipaloista, ettei saa leikkiä hellalla eikä kynttilöillä yms?

      Poista
  4. EIKÄ! Mä oon ihan samanlainen! Mulla on aina mielessä suunnitelma että mitä jos tapahtuu jotain niin mitä teen :----D Ja oon täysin tosissani tän asian kanssa. Usein just vaikka lenkillä tulee mieleen että mitä jos joku yrittäs raiskata mut, niin mulla on selvä kuva siitä miten mä toimisin, mihin kohtaan löisin yms ja selviäisin siitä tilaneteesta. Mietin just että kuinka kovaa pääsisin juoksemaan/voisin huutaa tilanteissa, jossa oon tällä yksin ja 'uhan' alla. Myös sen aina rekisteröin että missä on vaikka lähin talo, mihin voisin juosta hakemaan apua. Toinen esimerkki on se, että aina esimerkiksi motarilla tarkkailen milloin hirviaita loppuu, että jos oisin kaapattuna autoon, niin milloin kannattais hypätä pois kyydistä, että ei oo sitä hirviaitaa estämässä mun juoksua metsään. En tiiä miks teen tätä, laskelmoin pakomahdollisuudet ja mietin just että miten mulla ois parhaimmat mahdollisuudet jos hyökättäis kimppuun. Just esimerkiksi se, että avaimet voi toimia aseena kun ne laittaa rystysten väliin, kuten nyrkkirauta toimisi. Et ei munmielestä kuullosta yhtään hullulta nää sun 'maneerit' :---D Ei kai koskaan voi olla liian varautunut? Ja sit kuitenkaan nää ajatukset ei hallitse mun elämää, tai en mä pelkää että näin mulle kävisi. Mä vaan jotenkin tiedostan nää mahdollisuudet heh. Kuitenkin nää ajatukset on ratkaisukeskeisiä, sen sijaan että ne ois uhrina olemiseen painottuvia.

    Yks oudompi tällänen samantapainen maneeri mulla on myös, enkä tiiä mistä tää on lähtöisin. Mietin aina mun sijainnin mukaan, että missä on lähin paikka minne voin oksentaa :------DDD Esim roskis/vessa tai lavuaari. Ehkä vähän noloa, mutta voi olla tärkee tieto siinä vaiheessa kun meinaa laatta lentää...... Ja miten must koko ajan tuntuu yhä enemmän ja enemmän että ollaan niin samantyylisiä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. :DDDD Mää nauroin kokoajan ku luin tätä :D En tiiä miksi! HAHAHA musta tuntuu, että joskus oon ihan vähällä alkaa huutamaan jo siksi kun mietin jotain tilannetta niin intensiivisesti :DDD Joskus varmaan säikähän jotain postinkantajaa niin pahasti, et alan huutamaan ja kaivan paistinpannun takin helmasta... Sitä odotellessa :DD Tuo hirviaita on kans hauska :DDD En saa mielestä pois sitä kun sää vedät siellä valkonen trenssi päällä menemään pitkin mättäitä :DDDDDD Tosi vaikea selittää tämmösiä juttuja, että miks näitä miettii yms kun ei ne kuitenkaan "hallitse" elämää mitenkään! Ja joo, ratkaisukeskeisiä täälläkin - en oo ennen osannu ees ajatella sitä noin, mutta totta :D

      SIIIIS. Mietit tuon oksennuspaikan vaikkei sua ees oksettais??? :DDD Jos tuut piknikille niin varaan sulle jonkun ämpärin mukaan! Siis älä, kaikkia juttuja mitä lukee niin tulee vaan nyökkäiltyä kokoajan :D

      Poista
    2. Nyt mä nauran tääl iha vedet silmissä :--------D Voi just olla että kun on näin yli varautunut niin sit tyrmää jonkun viattoman vastaantulijan sen takia......

      JOO. vaikkei mua oksettais yhtään. Ihan just in case vaan hehehe :---D No kyl sit varmaan piknikillä joku puskakin löytyy johon voin tehdä mun suunnitelma A:n. En kestä tätä enää :'----D

      Poista
  5. Oi hyvän tähen, nämä sun tavat (Tapanit :D) ei vois kuulostaa enää yhtään tutummilta! Itse oon ihan pienestä asti ollut niin yliherkkä ja -empaattinen, että ihan nolottaa. Vanhusten, sairaiden, lasten ja eläinvauvojen takia joudun herkistelemään harva se päivä. Alaleuka (mikä muuten on yläleuka?) alakaa väpättää myös, jos joudun kertomaan itestäni jotain vähänkin syvällisempää toiselle.

    Ja mun mieleen pätkähtää tosi usein myös juurikin tuollasia kauhukuvia. Mitä jos tuo vastaantuleva auto yhtäkkiä kiilaakin mun kaistalle. Mitä jos nyt astun harhaan ja lennän tästä saunanlauteelta pää edellä kiukaaseen. Mitä jos tuo mun takana kävelevä hyypiö hyökkääkin yhtäkkiä mun päälle puukon kanssa.

    Aargh, työlästä olla tällainen! :D

    Herkistelystä vielä tuli mieleeni tämä video, jonka näin viime viikolla. Kerroin kaverille, että vollotin tätä katsoessa niin, etten nähnyt eteeni, eikä kaveri ymmärtänyt millään, minkä takia muka piti taas itkeä. Minä taas en ymmärrä, miten joku EI muka herkisty tän videon aikana. Perin kummallista. Testatkaa! https://youtu.be/X9HlHmY-PsA

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Yllättävää, miten monelta tällasta paljastu löytyvän! :D Mulla on tuo sama, että alkaa väpättämään ja ääni rikkoutumaan jos pitää kertoa jotain - mulla kyllä enemmän jos kerron muihin liittyvistä koskettavista jutuista.. No mää voin kyllä luvata, että herkistyn tostakin videosta! :'D En oo vielä pystyny katsomaan kun haluan aina katsoa tämmöset jutut "rauhassa" ja poikaystävä on tossa :DD Haluan herkistellä yksin.....

      Poista
  6. Siis mulla on joskus iha samanlaisia fiiliksiä! Ei tuon itkemisen suhteen, mutta tuon että vaikka lenkillä joku hyökkää päälle. Seuraan aina ympäristöä, että onhan muitaki ihmisiä näköetäisyydellä että jos huudan apua niin joku ois auttamassa. Tai monesti jos oon kävelemässä illalla kotiin vaikka jonku kaverin luota nii puhun puhelimessa jonku kans et jos joku kaappaa mut vaikka johonki autoon nii pystyn esim sanoon rekisterinumeron tai jotai :D kaverit ei kuulemma voi samaistua muhun yhtään eikä ne ymmärrä miks ajattelen tollasia mut mää vaa mielessäni varaudun aina pahimpaan ja just etsin pakoreittejä tai jotai. En pääse peloistani eroon mutta ei ne mitenkää vaivaa mua tai sillee etten esim menetä yöuniani tommosten takia. Tiedostan sen, että kaikenlaista nykyään voi tapahtua eikä voi vaan ajatella että no ei mulle ikää vois käyä mitää semmosta, mitä lehdistä saa joskus lukea.

    En hirveesti blogeihin kommentoi, mut tää oli semmone juttu mihin oli iha pakko koska musta on tuntunu et oon iha yksin tän asian kans :DD Vaikutat huipputyypiltä ja tää blogi on super! :) -Riina

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mua ahdistaa eniten just sellaset paikat, joissa ei oo lähistöllä muita ihmisiä, että kukaan ei välttämättä kuulis vaikka kuinka huutaisin apua! :D Kuulostaa aika samalta just mun fiilisten kans :) Määkin ajattelin, että tää on ihan outoa, mutta teitä sielunsiskoja löytyki melkonen litania! >:D Kiitos Riina!<3

      Poista
  7. Outo Tapani XDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDD

    Mulla on niiiin sama juttu monen kans !! Varsinki tuo empatiajuttu ja ERITYISESTI vanhusten kohdalla. Aina ku näen jonku yksinäisen vanhuksen niin tekis mieli vaan mennä juttelemaan ja kyselemään miten menee! Kyllä joskus tulee pysähdettyäkin ja kerranki menin mummoa odotellessa sen naapurimummon luo kahville ihan noin vain kun se huomasi että odottelin siinä ja sit istuinki siellä melkee 3 tuntia ja juteltiin niinku vanhat tutut :-D Ois hirveen kiva sitten Jyppilässäki käydä vaikka kahvittelemasa joidenki mummeleiden kans tai jotaki ku tulee niin surullinen olo kun ajattelee, ettei yksinäisellä vanhuksella oo välttämättä ketään ystäviä ! :'(

    Ja itseni puolesta harvemmin pelkään mutta läheisten puolesta kyllä ! Pelottaa aina että tapahtuu joku onnettomuus tai vaikka että Luka karkaa ja jää auton alle ja kaikkea kamalia pelkoja aina iskee ja sit pitää vaan yrittää miettiä, ettei niihin voi mitenkään vaikuttaa ja toivoa ettei kenellekään tapahdu mitään !

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo vanhukset on pahoja!! Ne on jotenkin niin hellyyttäviä jo itsessään! Vaikka on kyllä olemassa niin kahdenlaisia vanhuksia..... Pitäis enemmän mennä jutteleen yksin olevien vanhojen ihmisten kanssa :)

      Tuo on kyllä jännä, että mää en suoranaisesti pelkää itseni, mutten myöskään just läheisten puolesta vaan jotenkin yleisesti kaikkea pahaa, mitä voi tapahtua.. Elän niin paljon siinä tilanteessa, että näen sieluni silmin sen kuinka vastaan tuleva rekka ajaa päälle tms, mutta ei sitä ihan samaa tunnetta saa jos kotisohvalla miettii sellaista karmeaa tilannetta.. Toivottavasti kenellekään ei tapahdu mitään koskaan<3

      Poista
  8. Itteenikin ahdistaa ihan kiitettävästi ja huomaan aika usein löytäväni itseni painiskelemasta samanlaisten ajatusten kanssa ku sinä :D Aika creepyä! Tiedä sitten, johtuuko omalta osalta aivan järkyttävästä himosta kauhuleffoihin jolloin omat mielikuvat kärsii aikalailla, menee hieman liian utopistiseen suuntaan. Mutta hei, ei siinä mitään, kyllä myö naiset saadaan pelätä ja ajatella, olla niitä vähän pelokkaampia yksilöitä! ;)

    Itte kävelen iltamyöhään melkeen kuset housussa ku mietin sitä pahinta "Mitä jos kotona oottaakin joku tuntematon? Mitä jos joku tiirikoi meidän lukon ja pamahtaa jokin voimaväline käsissään naaman eteen?" tai sit tää perus "Vahtiiko joku mua kun nukun? Oonko oikeesti turvassa täällä?" Ehkä pitäis oikeesti ottaa itteensä niskasta kiinni, jättää nuita leffoja vähemmälle, ajatella ilosia ja turvallisia asioita, turvautua avomieheen ja olla ihan hissunkissun rauhallisesti.. Ihan ku siihen muka pystyis :D

    Aivan ihanaa et oli taas tullu tämmöi pitempi postaus, ehdinki jo innolla oottamaan muutamien päivien ajan!! <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Creepyä kieltämättä! Siis mää en erityisemmin pidä kauhuleffoista, mutta en oikein siksikään katso niitä kun mullakin lähtee mielikuvitus laukalle vielä normaaliakin enemmän :D Entisessä työssä taustalla pyöri aina puolen yön aikaan CSI ja millon millastaki murhasarjaa niin sen jälkeen ei ollu kiva keskellä yötä lähtä pyöräileen pimeää metsäpolkua pitkin kotiin :DD Mää en koskaan pelkää, että joku odottaa kotona tms vaan sitä, että joku tulee perässä.. Aika merkittävä ero noilla kahdella kun alkaa enemmän miettimään :D Ala kattelemaan jotain lepposta niin ehkä tuo laimenee ;D Kiva kuulla, että tykkäsit<3__<3

      Poista
  9. Kun meidän edesmennyt koira vielä eli, mietin monesti miten sen pelastaisin jos yöllä syttyisi tulipalo. Koira nukkui kanssani aina öisin. Huoneeni on talomme toisessa kerroksessa, joten suunnittelin aina että sullon koiramme reppuun, laitan repub selkään ja kiipeän lakanan avulla parvekkeen kautta alas :-D mä yleensä nään näistä tilanteista unia ja pohdin näitä asioita unissani. Poikaystävä sanoo usein, että mulla on maailman oudoimmat unet et niiden perusteel pitäis olla jossain laitoksel :-D mut onhan se nyt hyvä suunnitella näitä etukäteen niin ei tilanteessa menis ihan lukkoon! :'D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voiii.. :) Varmasti lemmikeistä tai sitten vauvoista saa vielä erilailla stressattua! Ois varmasti tylsää jos ei ois näin övereitä unia kun on tottunu tällasiin :D

      Poista
  10. En pääse enää yli tosta Tapanista :D
    Mut joo. Mietin aikalailla samallaisia asioita ku sää. Ei mun tarvi kirjottaa pitempää ku sanoit jo kaiken :D paitsi ton verotoimistomummo -tyyppisissä tapauksissa en aattele nii synkästi :D
    ....mutta Tapani (!!!)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tapanit on ylitsepääsemättömiä.. Osaisinpa määkin ajatella iloisemmin niin ei tarvis surkutella näin paljoa :D

      Poista
  11. Mä oon kans samanlainen ylitunteellinen ja -empaattinen itkijä.... :D En edes tiedä milloin tää on mennyt tällaiseksi, koska en muista tilanteen olleen aina ihan NÄIN paha. Esim. itkin yhden elokuvan ensimmäisen 15 minuutin jälkeen niin paljon, että meiän oli poikaystävän kanssa pakko keskeyttää elokuva hetkeksi. Siis eihän tossa ajassa pitäis mihinkään hahmoon tai tarinaan niin paljon edes ehtiä eläytyä?! Siinä siis erään miehen vaimo kuoli onnettomuudessa. Ja entä Marley & Me tai I Am Legend? Elokuvat joissa eläimiä kuolee, on ehkä pahimpia. Ja se TOSITARINAAN perustuva elokuva, jossa se koira odottaa työpaikalla kuollutta isäntäänsä asemalla monta vuotta!!! Alan kohta itkeä. Lisäks mun siskon jossain koulun harjotustehtävässä piti laskea, että kuinka kovaa vauhtia X menee, kun hyppää katolta jne jne, ja mä vaan mietin, että ei kai se kuole. Siis se keksitty hahmo, jolle oli annettu ainoastaan nimi. Mulle tulee paha mieli myös ötököiden tappamisesta - siis ihan jonkun muurahaisenkin, joka kipittää keittiön pöydällä. Heitän ne aina ulos, tai ällöttävämpien ötököiden kohdalla poikaystävä-raukka joutuu tekemään sen... :-D Ja mäkin mietin usein just tollasia mummotarinoita! Toisaalta välillä kyllä rasittaa olla tällanen tunteellinen pohdiskelija, koska se vie toisinaan niin paljon energiaakin.
    Mulla on myös tuollasia "taistelusuunnitelmia" aika paljon, mutta ne taas ovat yleensä lähinnä pakenemiseen liittyviä, että mistä ikkunasta esim. pääsee hyppäämään jos joku tulee etuovesta sisään, tai mihin piiloudun.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Haha NÄIN paha :-D Kuulostaa pahalta kun sen ilmaisee noin... Siis ihan hyvin saatan itkeä itsekin tollasissa tilanteissa! Mitähän katottiin aika vasta kun oikein tosissani sain piätellä kyyneliä vähän vastaavanlaisessa kohdassa - joskaan ei ihan noin alkuvaiheessa :D Mua ei sinällään satuta eläinten kuolemat yhtään enempää ellei niitä oo silleen pohjustettu ja rakennettu.. Jännä kun moni tuntuu kokevan eläinten kuolemat tosi kauheina! Tai siis tottakai ne on kauheita, mutta musta ihan samanlaisia sinällään ihmisten kuolemien kanssa.. Tuo harjotustehtävä nyt on jo vähän överi!! :DDD Ihan loistavaa.. Hauska ero tuokin, että sulla ne keskittyy pakenemiseen kun mulla taistelemiseen!

      Poista
  12. Outo Tapani, voi että kyllä maanantai taas kummasti muuttu kivemmaks xDDDD <3 Awws voi että, okei mäkin oon aina välillä tollanen ylitunteellinen ja mietin ihmisille tarinoita pienen pääkoppani sisällä. :D yleensä kun olin kassalla duunissa niin teki niin paljon mieli jäädä höpöttämään niitä näitä just näiden vanhusten kanssa kun ne oli ihania, mut meillä oli usein todella ruuhkaista niin se jäi ni mulle tuli surullinen olo ja mietin et toivon mukaan niille ei jääny huono fiilis siitä ja ettei niille nyt sen takia tullu huono päivä. :/ mulla oli joskus kans tuo sama, asuin vähän sellasella hämärällä seudulla niin mä varautusin ihan kaikkeen. Vieläkin tulee sellasia aikoja, kun mietin et miten tästä pääsis nopeesti pakoon jos joku alkais jahtaa tms. Aina kun muutan esimerkiks ja on uus seutu mitä en vielä tunne. :D Myös silloin jos oon yksin kotona ja jossain yhtäkkiä narahtaa ni meen pelkotilaan ja tyyliin otan lähimmän jutun käteen millä voi lyödä. Ja jos kävelen yöllä esimerkiks baarista kotiin niin oon todella varuillani ja vilkuilen jatkuvasti olan yli ja oon ylivarovainen. Ja sit oli nää et "pakko ehtiä ennen tota autoa tohon tolpan kohdalle kävelee, muuten se nappaa mut kyytiinsä"-juttuja. :D JA pikkuisena olin varautunu siihen, että jos meillä alkais tulipalo kotona niin pakkasin kaikki mun mielestäni tärkeet asiat valmiiks reppuun ennen nukkumaanmenoa ! Se reppu oli täynnä lähinnä jotain lempparileluja yms "tarpeellisia" juttuja. :D Voi pikku-henna...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joskus kummat jutut vaan onnistuu piristämään niin valtavasti! :D Sama homma! Ja oli niin ihanaa kun jotkut muisti mut ja oli silleen "ai sää oot palannu tänne töihin" vaikka oli vaan kaupan kassalla töissä :D Kyllähän sitä itekin muistaa tutun kaupan kassaihmiset, että eihän se nyt ees oo niin ihmeellistä, mutta tuntuu silti kivalta! Apua :D Mää en kuitenkaan koskaan tartu mihinkään esineeseen XD Kotona on tosin hyvä kun Rocky kyllä kertoo jos jotain outoa tapahtuu, että silleenkin pystyy nukkumaan rauhassa yms. Oonko mää kertonu joskus noista tolppajutuista kans??? :D Mullaki on noita! Tai, että pakko ehtiä jonkun lyhtypylvään varjon ohi ennen ku auto ajaa ohi tms. Niin typerää :D

      Poista
    2. Nimenomaan, paras tunne ikänä ! :D Nojoo otan tyyliin jonkun kirjan aina kun ei oo muuta lähettyvillä, joskus mietin läppäriäkin mut sit mietin et en tasan läväyttäis mun rakasta ketään randomia päin (:DDD kuulostipa hyvältä, datis 4ever). Mun mielestä oot jossain maininnu noista, tuli tässä hämärästi mieleen kun tota kommenttias luin. :D Niinpä, tyhmää mutta kun "pakko" niin pakko. :DD

      Poista
  13. Mä luulin että mä oon ihan epänormaali omien ajatusten kanssa. no okei täällä Oulussa on sattunu ja tapahtunu parin vuoden aikana kaikkea kamalaa ja osaksi omalla työpaikalla niin ne on vaikuttanut mun ajatuksiin. Mietin aina pyörällä ohittaessa jonkun ihmisen että entä jos se lähtee mun perään. Entä jos se aistii että tuun ohi ja vetäsee puukon esiin. Entä jos joku hyypiö alkaa yhtäkkiä vaan riehumaan mun edessä? Entä jos, entä jos? Kysyn itseltäni mielessäni monesti ja mietin aina sen hetken jos niin kävis että miten siitä eteenpäin. Miten selviydyn siitä tilanteesta. Outoa, mutta luulen tän nykyyhteisön vaikuttavan aika paljon nuihin ajatuksiin. Toisaalta surullista, mutta toisaalta on hyvä varustautua pahan varalle jos sen niin voisi sanoa. :D Ja todellaki pelkään pimeää tai olla yksin kotona, huhh se ajatuksenjuoksu..... : DDD

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin mäkin luulin ennen näitä teiän kommentteja! :D Tietenki kaikki ikävät kokemukset vaikuttaa noihin.. Pahinta on just se kun alkaa ajattelemaan kaikkea, yritän monesti vaan väkisin miettiä jotain muuta :d

      Poista
  14. Samaistun niiin tuohon yliempaattisuuteen! Muuten pidän sitä vain positiivisena asiana, koska tunteiden tuntemisessa on jotain niin puhdasta. Niitä ei vaan voi mitenkään hillitä. Mutta töissä, kun välillä kohtaa asiakkaita, jotka hoitaa puolisonsa kuolinpesää, niin on hieman kiusallista purskahtaa itkuun ja sitten pahimmassa tapauksessa asiakas itse joutuu lohduttamaan minua....... niin kamalaa. Mutta muuten koen, että tunteellisuudessa ei ole mitään pahaa ja oikeastaan rakastan sitä piirrettä itsessäni. :)

    Pelätä taas en osaa. Juoksentelen lenkeillä klo 22 jälkeen, joskus jopa yhdeltä yöllä jopa viikonloppuisin. Ei mitään itsesuojeluvaistoa, ihan kuin oikein kerjäisin verta nenästäni, varsinkin täällä Lahessa, Suomen Chicagossa (maine toki jostain 80-luvulta, mutta kuitenkin. Toivottavasti mun mamalla ei oo ton maineen kanssa tekemistä, sitä kuulemma kutsuttiin Listijä-Lissuksi nuorena :DDD Yhdestä tappelusta saatu lisänimi. Ei liittynyt aiheeseen, mutta tulipahan mieleen :DD).

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Listijä-Lissu :DDDD HAAHAHA en kestä :DDD Ja joo joissain tietyissä ammateissa yliempaattisuus ja herkkyys on varmasti ns huono ominaisuus..

      Poista
  15. Mä pelkään välillä vähän liikaakin ja saatan ihan harmittomia ihmisiä pitää uhkaavina. Kerran meinasin saada sydänkohtauksen, kun kaksi miestä bussin perältä yhtäkkiä istuivat edemmäs ja monta penkkiä erilleen toisistaan. Olin varma, että ne tekee jotain pahaa :D

    Toinen, mitä kanssa usein teen joka puolella (kotona, koulussa, töissä...) on, että mietin mahtavia paikkoja piiloutua murhaajilta ja muilta pahantekijöiltä :D

    Eli tosiaan, et ole ainoa :) Ja mielenkiintoinen postaus! Just ihanaa, miten sulla saattaa ajatus karata tekstissä :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Se on kyllä ikävää jos se tuottaa huolta :( Mutta toisaalta, niin puolensa tässä hommassa kuten jo onki ilmaistu mun ja aika monen muunki toimesta! :D

      Poista
  16. Tämän tavan takia sä olet niin hyvä kirjoittaja. Tyypillistä taiteilijalle.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mielenkiintoinen näkökulma :) Mutta tottahan se on sinällään!

      Poista
  17. Mun täytyy tunnustaa, että oon monessa asiassa tosi samanlainen kuin sinä! :D Mietin myös yksin ulkona kävellessäni (varsinkin pimeällä) kaikkia kauhuskenaarioita ja puolustautumistekniikoita, tosin en ehkä ihan yhtä pitkälle kuin sinä. Vaikka en pidä itseäni mitenkään yliempaattisena ihmisenä, liikutun tai saatan alkaa itkemään esimerkiksi joistain lehtijutuista, joissa kerrotaan kuinka jonkun lapsen synttäreille ei tullut ketään tai että kehitysvammainen poika ei päässyt mukaan luokkaretkelle. Ja myös iloiset asiat liikuttavat mua tosi paljon, esimerkiksi jonkun konsertin katsominen TV:stä, kun huomaan että yleisö laulaa mukana ja lavalla oleva bändi on ihan fiiliksissä. Tippa tuli silmään myös viikko sitten, kun luin netistä suomalaisten Pertti Kurikan Nimipäiville lähettämiä kannustusviestejä Euroviisujen jälkeen. :D Tulen vain yksinkertaisesti niin hyvälle mielelle ja liikutun, kun näen muiden ihmisten kannustavan toisiaan, hyväksyvän erilaisuutta tms. :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi Kaktu! :D Nuo sun lehtijuttuesimerkit on kyllä just sellasia, joille itsekin aina itken! Erilaisuuden hyväksyminen on täälläkin liikuttava juttu :) Hauskaa huomata niiiin monen olevan toi samanlaisia näissä jutuissa..

      Poista
  18. Siis!!!! Oon niin samanlainen, vaikka en ihan noin isolla skaalalla mieti noita hätätilanteita. Mut just yks päivä kun tulin himaan bussilla ja bussista jäi mun kanssa joku mies pois, lähdettiin kävelemään samaan suuntaan. Se kulki mun takana yli puolet matkasta ja tuli heti sellanen olo et se varmaa nyt seuraa mua tai jotain muuta. Sit yhdessä vaiheessa se oli hävinnyt ja silti mietin, että se meni väijymään johonkin.. Menin sit rappuun sisälle ja meiän rapun ovi on lukossa mut kun siitä menee sisään niin se jää hetkeksi auki. Aattelin sit tietysti että kun se ovi jää auki niin se mies sniikkaa sisälle. Si juoksin portaat ylös ja menin äkkii sisälle koska se varmasti lähti seuraa mua (not). Mut siis just tämmöstä mä mietin ja aina kans kelaan että bussissa jollain on pommi ja juna suistuu raiteilta ja jne jne.. Ihan sairasta! Tää on myös huono kun kelaan läheisille sattuvan mitä ihmeellisimpiä tapaturmia mihin on ehkä 0,0001% mahdollisuus täs maailmassa :-DD

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Päivä tän postauksen jälkeen joku tumma mies yritti jutustella mulle ja seuras kerrostalon pihaan asti :D Arvaa pyörikö kauhuskenaariot mielessä vieläpä tän postauksen jälkeen... Oisko traaginen lopetus kun bloggaaja kuolis tuollatavoin ja tällainen ois viimesin kirjotus.... :x Ja parastaha näissä on just se kun se mahdollisuus on joku ihan minimaalinen...

      Poista
  19. Toi itkujuttu kuulostaa niin tutulta! Itken nimittäin tosi helposti. Eilenkin kun oltiin iskän kanssa lääkärissä käymässä näyttämässä miun jalkaa, ja kun lääkäri sanoi ettei siinä ole murtumaa, rupesin itkemään! :D iskä katsoi vähän hämillään, mutta tosi asia oli se että olin niin helpottunut että jalkani on kunnossa eikä kesälomani mene pilalle!

    Ja kyllä itse asiassa tulee tuota toistakin juttua harrastettua. Joskus vain koulussakin istuessani mietin jos joku vain kaivaisi aseen esille ja alkaisi ampua, mitä tekisin :D

    VastaaPoista
  20. Itseasiassa tuo ei silti oo turhaa jos suunnittelee, miten jossain vaaratilanteessa toimis :) Mä oon pelastanu lapseni hengen sillä. Mietin joskus, et mitä tekisin, jos vauva ois niin nuhanen ja limanen, että meinais tukehtua.. ajattelin, että ei siinä ois muuta vaihtoehtoa ku ite (omalla suulla) yrittää saada ne limat pois :p Ja sitten jouduinkin myöhemmin tuohon tilanteeseen! Soitin kyllä ambulanssinkin ja mentiin sit sairaalaan, mut ei se ois ajoissa ehtiny kun vauva oli jo ihan veltto sinipunanen :/ mutta nyt hän on jo puoltoistavuotias. :)

    VastaaPoista
  21. Sun teksti kuulosti aivan samanlaiselta ku mitä mun päässä liikkuu! Voi vitsi muut tulis varmaan hulluks jos kuulis mun ajatukset, välillä käyn sellasta monologia päässä ettei meinaa ite perässä pysyä :-D

    VastaaPoista
  22. Siis mulla on niin samajuttu!!! Oon monesti miettiny, että oonko vähän vinkallaanpäästäni, mut kiva huomata etten oo ihan ainut näiden ajatusten kanssa!! Ja varsinkin tuo "hyökkäys/pakosuunnitelma" juttu on kuin suoraan mun päästä, tosin välillä mua oikeesti ruoee pelottaa kun jään vatvomaan sitä asiaa mielestä, mutta juuripimeellä yms. ni eikai se pahasta oo jos vähän olkansa yli kuikuilee... :D

    VastaaPoista
  23. ainii p.s nauroin tolle outo tapani, sillä jäi mielikuva päähän nimittäin juurikin jostasin oudosta tapani helnkilöstä XD

    VastaaPoista
  24. Oli tarkoitus kirjoittaa jotain tsemppaavaa ja lempeää siitä miten samaistun tähän postaukseen tosi kovin, mutta se saakelin emotionaalinen yliherkkyys näyttää nyt toisen puolensa ja en vaan voi lakata huutonauramasta oudolle Tapanille!! Tää oli nyt kyllä vuoden hassuin juttu tähän mennessä, en kestä :-----------D

    VastaaPoista
  25. Mä oon ihan samanlainen! :D Ihan hirveetä. Oon miettiny vaikka millasille tilanteille varasuunnitelmat, jos jotain tapahtuu. Ja nimenomaan kans sille et jos joku tulee kirveen kaa ovesta läpi! :'D Mikähän juttu tää on. Muistan ku mulla oli kerran samanlainen työkaveri ja tehtiin kauheita selviytymissuunnitelmia kahvitauoilla kaikille (tosi epätodennäköisille) pahoille tapahtumille mitä vois tulla. Mut siis, mä oon ollu tämmönen aina. Teininä mulla oli aina vyö väärinpäin, ku olin varautunu siihen et jos joku yrittäis raiskaa mut.. o.O Ehkä menin liian pitkälle siinä, mut itellä oli turvallisempi olo, voi apua :D Tommi aina nauraa mulle nykyään ku rupeen itkeen kans kaikille kun säälin niitä. Oon yrittäny aatella, ettei ne kaipaa mun sääliä ja pitäis aatella just tollain että ehkä se mummo on ilonen ku pääsee kaffelle Pirjon kanssa. :D Kommenttei lukiessa huomaa onneksi, ettei oo kauheen harvinainen juttu. :) Oon miettiny joskus että oon kauheen herkkis jne, mutta ehkä se on just vahvaa empaattisuutta ja vilkasta mielikuvitusta. Haha toi Tapani, en kestä :'D

    VastaaPoista
  26. Voi sua<3 Mulla tulee siis välillä tollaisia tosi hassuja vaanimispelkotilanteita! Just oltiin hotellissa yötä ja kun oltiin käymässä nukkumaan, kuulin siitä hotellin käytävältä ääniä... Sit tajusin, ettei oltu laitettu sitä ovea sellaisella varmuusketjulla kiinni tai ylipäätään sisäpuolelta lukkoon!! Olin ihan varma että joku pimahtanut hotellisiivooja rymistelee sinne meidän huoneeseen :'D Sit vaan käperryin poikaystävään kiinni ja nukahin sit kuitenki siihen, koska kumpikaan ei jaksanut nousta laittaan sitä ovee kiinni... Just joo!!

    Ja vaikka en oo mikään maailman empaattisin tyyppi, niin jotenkin liikutun hirveen helposti vanhoista ihmisistä... Oon kaupan kassalla töissä ja on niin ihanaa, kun ne naapurin papat tulee sinne ostoksille. Ne on aina yksin ja ostaa yhden ihmisen eväät ja sitten ne papat jää juttelemaan mulle kaikesta... Kaikenlaista ihan omista kivuistaan ilonhetkiin. Vaikka siinä oiskin hirveästi jotain hyllyntäyttöä kassatyön ohessa niin enhän mä vaan voi olla puhumatta niille, vaan jään aina rupattelemaan niiden kaa. Ajattelen usein, että se on tyyliin niiden ainoa kontakti muihin ihmisiin, jutella kaupan kassatytölle... Muutenkin vanhainkodeissa mulla tulee tosi usein paha mieli, jos siellä vaan makaa tosi vanhoja ihmisiä, joilla on jo kipuja ja ne ei enää puhu tai muista mitään, ja ainoa mitä hokevat on että "pois, pois.." Se on ihan hirveän surullista, kuinka ne ei vaan voi enää millekään mitään ja tyyliin odottavat loppua.

    Tästä tuli nyt tosi synkkä kommentti, vaikka oikeesti nauroin katketakseni tolle outo tapani jutulle :'D kuvittelen sellasen partapontson vihreäsinisessä ruutupaidassa, joka tanssahtelee keskellä katua punainen käsilaukku olalla ja hihittelee hillittömästi! >:D

    VastaaPoista
  27. Hetkinen mun pääkoppa toimii kyllä ihan samalla lailla! :D Mieli suunnittelee aina mitä kummallisimpia puolustus- ja pakosuunnitelmia. Sama juttu toi itkuherkkyys. Ei tarvita kun joku herkkä tv-mainos tai vastaava niin padot aukeaa. Sitäpaitsi sehän nyt vaan on järkevää pitää mielessä että eteisen lipaston kolmannen laatikon perällä tosiaan ON se poliisitaskulamppu ja puukko.. Just in case :D

    VastaaPoista
  28. No ehkä onkin vähän koomista mutta et kyllä oo ainoa... Musta tuntuu että oon aina ihan extravalmistautunut kun murhaajien ja psykopaattien lisäksi kuvittelen, miten selviäisin zombin tai aveen hyökkäyksestä :D eikä redditin "creepiest thing that ever happened to you"-ketjujen selailu ainakaan auta. Mutta ehkä on vaan hyvä että osaa vähän pitää silmät auki ja miettiä jo etukäteen miten missäkin tilanteessa toimisi, sitten ehkä jos oikee tilanne joskus tulee esiin ei joudu ihan lukkoon.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hahah :DD Mää joskus päädyin johonkin ketjuun tyyliin kuinka hävittää ruumis tms :D Öömm.. Mielummin itse ainaki varaudun kun kadun jos joskus jotain tapahtuu vaikka se oliskin kuin epätodennäköistä :)

      Poista
  29. Aaaaapuaaa miten kuulostat ihan multa!! Siis mun empaattisuus menee joskus just ihan yliöveriks, meinaan alkaa itkeä kun oon kattomassa esimerkiksi futispeliä, ja vastustajat (ne joita en edes kannata) tekevät maalin ja iloitsevat sitä!

    Sama homma kaiken ton varautumisen kanssa.. Huh pakko tallentaa tää nyt suosikkeihin ja lueskella ajan kanssa kommentit ja muut! Mutta joo, et ole ainoa :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. SAMA!!! :D Äitin kans ollaan aina naurettu tollekin :DDD Ei kannusta jotain urheilijaa, mutta ehkä just siksi (?) liikuttuukin niin paljon kun se voittaa ja on onnellinen..

      Poista
  30. Hei, sama homma täällä, tuon varovaisuuden suhteen! Varsinkin yksin kotona ollessa tai baarista yksin lähtiessä. Mä veikkailisin, että se voi johtua naisen asemasta yhteiskunnassa :D Hyvin usea nainen on heikompi kuin keskivertomies (joita pahantekijät usein on, tälleen reippaasti yleistäen) ja eihän meillä ole mitään mahiksia. Seksuaalista häirintää koki yksi viidestä naisesta ja oliko nyt 1/50 miehestä (olikohan nuo nyt ne luvut, mutta tuota luokkaa), joten pelko on aiheutettua. Yhteiskunnassa opetetaan tyttöjä laittamaan kaula-aukkoa piiloon mutta poikia pitäisi pienestä pitäen opettaa kunnioittamaan naista - joka maassa - ja tuomitsemaan ylimenevät lähentelyt ja väkivalta.

    Ja miehen raiskaus otetaan useimmiten vitsinä, tämä on paha paikka monelle miehelle, joka on tullut seksuaalisesti häirityksi. Kaikkia kunnioittavaan yhteiskuntaan on vielä jättimäinen harppaus, mutta eiköhän seuraava valistuneempi ja tasa-arvoisempi sukupolvi jo ole lähempänä tätä tavoitetta. Tietty aina on rikollisia ja hulluja jotka ryöstää ja pahoinpitelee, mutta yleinen mielipide valitettavasti syyllistää uhria.

    VastaaPoista
  31. & Tuohon empatiajuttuun, sulla empatiakyvyt ovat erinomaiset, ja taidat olla ihan vain herkkä ihminen joka ajattelee myös muiden näkökantaa. Mulla on niin paljon kyynisempi katsaus elämään (tekis mieli vetää epäluotettavat persoonallisuustyypit tähän mukaan), että lähtökohtaisesti en pidä muista ihmisistä, ja on usein vaikea tuntea muiden surut omanaan ellei ne satu lähipiiriin. Ei tulisi mieleenkään jutella tuntemattomille kadulla, vaikka se piristäisi niin monen mummon ja papan päivää. Oonkin aina ihaillut tuota taitoa.

    VastaaPoista
  32. Niin ja vielä tuohon varautumisjuttuun - huomaa, että tämä on yhteiskunnallinen naisten ongelma, kun kommenttiboksissa jokainen pystyy samaistumaan. Harva mies joutuu kävelemään kadulla vyö väärinpäin tai 112 valmiiksi näppäiltynä, ja kamalin asia mitä kotibileissä sammuessa yleensä tapahtuu miehelle on naamaan tussilla piirtely. Tämä on aivan hirvittävä vääryys ja yksi niistä syistä miksi olen pesunkestävä feministi/tasa-arvon kannattaja. Tämä ei ole tasa-arvoa. :(

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Nyt oli kyllä taas niin hyvä kolme kommenttia! Rakastan sun tyyliä kirjottaa ja kommentoida ja ottaa kantaa, osaat niin hyvin argumentoida ja selventää asiat. JA tuoda uusia näkökulmia asiaan ku asiaan.. Ei hirviästi lisättävää mihinkään sun kommenttiin!

      Poista

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...

@annnye

Kuukauden luetuimmat