sunnuntai 2. elokuuta 2015

Kokonaisvaltainen ahdistus


Mulla on ollu jo pidempään päällä tällainen kokonaisvaltainen ahdistus ja elämän pohdiskelu, mutta nyt se jotenkin parin viikon aikana on kasvanu ihan uusiin ulottuvuuksiin. Aihe tais kasvaa mun mielessä entisestään kun tultiin mökiltä ja tuli puheeksi eräs tuttu henkilö, joka on varmaan nelikymppinen ja asuu edelleen maalla vanhempiensa luona. En oikein osaa tarkentaa miten tämä mun ahdistus liittyy tähän tapaukseen, mutta jotenkin mietittiin sitä, että mistä sitä tietää vaikka ihminen olisikin oikein tyytyväinen tällaiseen järjestelyyn. Eihän sitä koskaan tiedä kaipaako tällainen ihminen jotain uutta muutosta elämäänsä, mutta ilmeisen tyytyväinen kai ihminen on vallitsevaan tilanteeseen kun ei konkreettisesti muuta mitään.



Aloin miettimään, että en varmaan itsekään osaisi kaivata moniakaan asioita ellen tietäisi niistä. Sosiaalinen media on täynnä ulkomaanmatkoja, uusia tuotteita, toinen toistaan upeampia kuvia, ravintola-annoksia. Tottakai niitä katsellessa alkaa itsekin kaivata monenmoisia asioita. Mutta onko se jotenkin väärin? Onko se väärin jos haluan reissata paljon tai haluan pukeutua kivasti? Olin menossa Oulussa Qstockiin ja mietin, että miksi oikeasti pohjimmiltaan menen sinne? Miksi tykkään meikata ja haluan näyttää kivalta? Miksi tarvitsen uudet farkut kun edellisiäkin on olemassa? Miksi mökin auringonlaskusta pitää ottaa kuva?

Varsinkin kuvaaminen ahdistaa mua monesti kun ihmiset on helposti silleen, että miksi se kamera pitää olla mukana tai onko niitä kuvia pakko ottaa kokoajan tai jotain muuta vastaavaa negatiivista. Mulle tulee siitä tosi hämmentynyt fiilis, koska mää tykkään siitä. Mää tykkään ottaa kuvia ja käsitellä niitä. Se on mun rakas harrastus, josta aidosti pidän ja sitten ihmiset on niin kuin siinä olisi jotain väärää ja joskus jopa pinnallista. Monet pitävät bloggaamista pinnallisena, mutta myös pelkkä kuvaaminen tuntuu olevan joidenkin mielestä vähän pinnallista. Sitten mua alkaa ahdistaa, että no enkö mää oikeasti tykkääkään kuvata vaan haluan vain luoda jonkun upean illuusion elämästäni? Alan ikäänkuin epäilemään itseäni. Alan epäilemään sitä miksi haluan mennä Qstockiin - haluanko oikeasti mennä sinne ihan vain musiikin takia? Mitä jos haluan mennä sinne myös törmätäkseni tuttuihin ja nauttiakseni yleisestä fiiliksestä, onko se jotenkin väärin? Miksi mun pitää laittaa kiharat kun lähden kaupungille? Miksi oon käynyt useamman kerran ulkomailla tänä vuonna? Menenkö sinne vain, jotta saan otettua upeita kuvia ja elämä näyttää jotenkin hienommalta?



Huomaan, että joidenkin ihmisten oletukset tai puheet vaikuttavat näin. Ennen ei oo vaikuttanut eikä sinällään vieraiden ihmisten kommentit vaikutakaan, mutta kun näitä samoja miksi niitä kuvia nyt pitää ottaa tulee myös itselle tärkeiltä ihmisiltä niin se pistää hämmentämään. Samalla se hämmennys ja kyseenalaistaminen leviää muihinkin asiohin kun satun nyt olemaan tällainen liiankin pohdiskeleva sielu..

Miksi on hyväksyttävää, että joku pelaa harrastuksekseen vaikka nettipokeria tai kalastaa, mutta mää en sais ottaa valokuvia? Nyt kun teen työkseni valokuvaushommia ja käsittelen esimerkiksi häiden kuvia niin ihmiset ei jotenkin ymmärrä sitä, että se on mun työtä ja se on yhtä pakollista tehdä kuin muutkin työt. Helposti saattaa tulla kommentteja, että onko sun nyt pakko olla koneella, mutta ei kukaan varmasti kyselis, että onko sun nyt pakko mennä sinne Sokokselle töihin. Tai kans, että voitko sää tehdä tätä tai tuota kun oot vaan ollu koneella koko päivän.. Se on niin pirun ärsyttävää jos oon selkä hiessä käyny hääkuvia läpi 10h ja sitten joku vielä kommentoi tuollaista. Anteeksi nyt vain, että oon saanut itse itselleni ilmeisen kivan työ, jota on välillä vaikeaa itsekään ajatella työksi. Jos kerran on niin helppoa ja kivaa niin alahan itsekin kuvaamaan työksesi niin ei sunkaan tarvi olla kaupan kassalla vaan voit istua kaikki päivät kotona läppärin eessä. Se on oikeasti välillä myös aika pirun puuduttavaa. Vähän sama kuin monet eivät ymmärrä, miten jotkut bloggaavat työkseen. Siitä vain itse sitten blogia perustamaan kerran on niin helppoa tienestiä.


Tiedostan kuitenkin esimerkiksi kuvaamisen olevan oikeasti itsessään rakas harrastus ja voisin mielelläni kuvata kuvia jollekin toiselle, jolloin se ajatus ei päde, että kuvaisin vain siksi, että oma elämäni näyttäisi jotenkin hienolta. Sitten mua taas alkaa ahdistamaan kun mietin, että no okei en meikkaa enkä käy matkoilla enkä päivitä instagramia enkä käy missään, ettei vaan mun toiminnassa ja motiiveissa oo mitään pinnalliselta ja turhalta vaikuttavaa - vaikkakaan nuo ei oo ne parhaiten kuvaavat termit. Mitä sitten jää jäljelle jos otetaan pois kaikki, mistä joku voi ajatella sen taustalla olevan jotain pinnallista motiivia tai oman elämän hienostelua? Ei voi varmaan ostaa edes kaunista lautasta, koska onhan sekin jo asia, että no miksi pitää ostaa kaunis lautanen ja mitä sillä yrittää todistella..

Elämähän ois silloin ihan harmaata ja ainoat jutut ois tyyliin töissäkäynti ja kotona istuminen. Miksi joidenkin mielestä on jotenkin "väärin" pukeutua kivasti tai meikata vahva silmämeikki tai ostaa uudet omenakuosiset verhot tai ottaa kuva kesäisestä kukkapellosta? Mua ahdistaa se kun kaikki on aina jonkun mielestä väärin tai turhaa tai pinnallista. Miksi!! Ja vielä enemmän mua ärsyttää miksi mää koen siitä nyt tällaista järjetöntä ahdistusta ja miksi koen, että oon tyyliin huono ihminen jos haluan laittaa hatun päähän kaupungille mennessäni vain koska se näyttää kivalta?! AAAAAAAAA :D

Tää on ihan älyttömän kuuloista näin kirjoitettuna, mutta siksi just rakastan tätä blogia kun tää on tällainen terapiapaikka ja tiedän jo etukäteen, että te kommentoitte jotain rauhoittavaa ja selventävää :') Vaikka onhan tämä blogin kirjoittaminen siltikin todella tuomittavaa ja pinnallista ja ajanhaaskausta >>>:DD HUOH.

takki Nelly / sandaalit äidiltä / farkut Bikbok / laukku secondhand / toppi diy / vyö H&M 


Haluan vielä sanoa sen, että ei tietenkään kaikkia voi miellyttää eikä vieraiden ihmisten turhia kommentointeja kannata kuunnella varsinkaan kun mikään näistä ei oo ees tullu mulle vaan oon vaan ihan randomisti sattunut lukemaan niin jostain. Mutta se kun tutut ja läheiset ihmiset tekee niin vaikka eivät sitä edes ajatteliskaan tuollatavoin. Puhuin tästä äitin kanssa ja äiti sanoi, että ei mun blogistakaan edes saa sellaista kuvaa, että yrittäisin hienostella omaa elämääni tms ja toivottavasti ei saakaan, sillä ei se ole tarkoitus vaikka kivoista kuvista tykkäänkin. Mun mielestä some ja erityisesti instagram on vaan sellainen hyvänmielen kanava, josta itsekin haluan katsella niitä kauniita kuvia. Mää tiedostan sen, että ihmisellä voi olla kauhea finni keskellä otsaa ja silmä mustana kun puoliso on lyöny vaikka päivittäiskin instagramiin kuvan kanasalaatista ja uusista korkkareista. Itse haluan nähdä niitä kauniita kuvia, hiekkarantoja, koiranpentuja ja sitä kautta piristystä omiin päiviin. Kyllä "haluan" nähdä myös vakavia ja karuja aiheita varsinkin blogeista - haluan tosi paljon, että niitä erilaisiakin asioita käsitellään. Mutta en mää kaipaa instaan sellaisia "tässä mun finni" tai "tässä mun punanen naama treenin jälkeen" tai "tässä mun lounas suoraan tonnikalapurkista", koska sellaista mun ihan omakin elämä on arkisesti enkä sais tavallaan irti mitään sellaisista päivityksistä. Sellaisiako muka muut ihmiset oikeasti haluais jos upeat kuvat ärsyttää? Tottakai sellaiset on paikallaan aina välillä ja ne toimii hyvänä muistutuksena siitä, että samanlaisia ihmisiä me ollaan kaikki. Onhan some pitkälti sellaista "pakoa arjesta" ja sehän siinä onkin niin mahtavaa. Mun mielestä vastuu ymmärtää tämä on somen käyttäjällä ja tulkitsijalla. Ei siitä loukkaannu tai pahoita mieltään, että elokuvassa on kauniit maisemat ja rakastavaiset saa toisensa lopussa eikä kenelläkään oo likaset hiukset tai reikänen paita. Ei sekään oo tavallaan koko totuutta, mutta ei kukaan sellaisesta marmata.

Huh, tulipa taas vuodatettua.. Ajatuksia, mielipiteitä, fiiliksiä?


Kuvat: Sita

31 kommenttia:

  1. Mua on melkeen joskus hävettäny eniten just bloggaajien seurassa vetää kamera ulos laukusta ja kuvata jotain. Suurin osa bloggaajista heittää joskus niitä postauksia kuinka hienoa oli unohtaa kamera kotiin ja olla vaan, kun musta taas on just kiva ottaa kamera mukaan ja ottaa kuvia ihan arkisista asioista, mitkä tulee vastaan.

    Itse asiassa eräs kommentoi mulle Ruisrockia, kun en päässyt sinne kuvaamaan, että eikö se oo kiva välillä olla ilman kameraa. No ei ole, koska festareillakin selvinpäin leikkiessä se mun juttu on nimenomaan kuvata bändejä kuten ehkä tän viikon DBTL-postauksista huomaa.

    Olen valokuvaaja, vaikka se ei ole mun pääelinkeino enkä ole käynyt kouluja sitä varten.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hmm :D Totta, monesti oon kyllä itsekin lukenut samaa! Mutta meneehän se vähän niin, että kun jostain tulee esim ammatti tai muuten vain "totista" niin se asia muuttuu.. Moni ennen kuvausta rakastanut on jo vähän kyllästynyt kun on alkanut kuvaamaan häitä yms ja mullekin on niiiin monesti varoteltu, etten vaan kyllästytä itseäni, mutta onneksi vielä ei tunnu yhtään puuduttavalta :D Mullekin on monesti sanottu tuota, että eikö oo kivaa olla ilman kameraa, mutta esim Qstockissa kaipasin kameraa moneen otteeseen kun oisin halunnu kuvata :D Oli oikeastaan aika vaikeaakin "luopua" kivoista kuvauskohteista kun ei vaan yksinkertasesti ollut mahdollisuutta ottaa kuvaa.. Toivottavasti sääkin jaksat vielä piiitkään kuvailla :) Ps. kivoja nuo bändikuvat!

      Poista
  2. Vain Anni -jutut :') Ei vaan, feel you <3

    VastaaPoista
  3. Mun kaikki kaverit on sen verran tottuneet jo noihin mun kuvailuihin, ettei ne enää ees jaksa ihmetellä miks raahaan kameraa kaikkialla. :D Uudet tuttavuudet kyllä huomauttelee siitä, mut yhdentekevää mulle kun tykkään itse ! Ei oo heidän ongelmansa. :D

    Oon kans samanlainen sun kanssa, että tahon nähä noita inspiroivia kuvia etenkin instagramista. Niitä mä tykkään selailla ja ottaa ehkä jotain inspiraatiota niistä omiinkin juttuihin.

    Mä oon niin iloinen, että oot löytäny sellasen työn, mistä aidosti tykkäät ja jota teet mielelläs ! :) mulle siis tuo sun työ on yhtäläistä työntekoa kuin mulle myyjänä oleminen. Palkkaa tulee ja hommia tehdään, en tajuu miks ihmiset ei vaan ymmärrä sitä, kun mulle se on selkee juttu. :D eroaahan nuo vähän keskenään,, mut silti. :D

    Ihanan höpsö. :D nuo kuvat on muuten upeita ♥

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihana kun suhtaudut siihen noin :) Niinhän se pitää ollakin! Eroaa niinku työt normaalistikin eroaa toinen toisistaan! :D Kiitos ihana<3

      Poista
  4. Kysyisin ennemminkin, miksi ei? Ihmiset ovat kautta aikojen nauttineet estetiikasta ja kauneudesta, sehän on elämän suola. Jos vielä vedetään Maslowin tarvehierarkia tähän mukaan, niin kaikkien perustarpeiden tyydyttymisen jälkeen ihminen käyttää aikaansa luovaan toimintaan ja korkeampaan ajatteluun. Siitähän korkeakulttuurit ovat syntyneet, taiteesta, filosofiasta, kauneudesta, valokuvista, hatuista, kirjoista, musiikista... ne on meille sitä henkistä ravintoa! Ei siitä tulisi tulla huonoa omaatuntoa. Tietysti kuluttamisen eettisyyttä voi pohdiskella ja miettiä keinoja kierrättää ja tuunailla.
    Nautitaan elämästä, meillä kaikilla on vain yksi.
    Hyvää loppukesää, toivottavasti ahdistavat ajatukset eivät ankkuroidu liian pitkäksi aikaa sun mieleen :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Nimenomaan!! Mulle kaikki tällainen on sellaista itsensä toteuttamista ja siitä tulee niin "kevyt" olotila :D Juuri siitä syystä se ahdistaakin, että miksi jonkun mielestä se ei olekaan ok tai edes järkevää. Eihän moni asia oikeasti edes ole järkevää jos ihan rationaalisesti ajateltais, mutta kun ihminen on myös tunteella elävä olento :) Onhan se niin, että ihmisiä on moneksi eivätkä kaikki tietenkään voi ymmärtää täysin asioita, joista joku toinen innostuu kun on niiin paljon kaikkea tässä maailmassa :) Kiitos kovasti kommentista (varsinkin Maslowsta!) ja en usko, että tämä enää mitenkään epämukavasti kaihertaa mieltä kun sain itse kirjoitettua tämän "puhtaaksi" ja saan tällaisia sun kirjoituksen kaltaisia kommentteja :) Ihanaa loppukesää sinnekin!

      Poista
  5. Just niinhän se on, että jokaista asiaa mitä teet joku varmaan tuomitsee. Miksi just pitää blogata ja ostaa uusia vaatteita koko ajan? Luulenko mä että oon jotenkin parempi ihminen kun on aina laitettu? Tms. Jotenkin mä oon vaan 'päättänyt' että jos e tekee mut onnelliseksi/saa hyvälle tuulelle niin vittuuks sit mit muut siitä ajattelee. Jos mä nautin ja tuun siitä hyvälle mielelle, millää muulla ei oo väliä. Ja sä et todellakaan vaikuta pinnalliselle! Vaan tosi jalat maassa ihmiselle ja sellaselle joka on hyvä ystävä ja ajattelevainen ja mukava :----) Mäkin otan kuvia ihan kaikesta ja onneks mun lähipiiri on niin tottunut siihen ettei ne ees enää sitä huomaa haha, eikä onneks oo tullu kommenttia keltää että miks taas otat kuvaa. Ehkä jos sanottais, niin vastaisin vain jotain että koska haluan. Se että mä kuvaan paljon, ei oo keltään pois. Ehkä niitä harmittaa se, että ne ei ite muista ottaa kuvia kivoista jutuista tai jotain.

    Onpas tää taas järkevä kommentti, mut mun mielestä sille tielle ei pidä lähtee että yrittää miellyttää liikaa muita. Tietty pitää tehdä toisen mieliksi jotain asioita ja olla ystävällinen, mut loppujen lopuksi saa sitä olla vähän itsekäs ja tehdä just niinkuin ite tykkäis :---) Kuitenkin lähipiiris on tutustunut suhun ja tykästynyt suhun just siksi koska sä oot just sä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ikävä kyllä.. Kaikkia asioita pystyy kyseenalaistamaan jos vaan haluaa. Toivottavasti et saakkaan mitään sellasta kommenttia jatkossakaan! Asiaa puhut Reetta, kiitos ihanasta kommentista! Toivottavasti nähtäis jossain pian<3

      Poista
    2. Ois kyl huippuu nähdä!<3 Pitää vähän sumplia!

      Poista
  6. Vastaukset
    1. HAHAH en kestä ku mää on aina niin ylypiä itestäni ku sun kaltainen älykkö tiedenainen tykkää mun jutuista, kommentoi jotain fiksua ja mikä parasta on yleensä samaa mieltä!

      Poista
    2. Aww aivan ihanasti sanottu! Sait kyllä hymyn aiheutettua :--) Mutta tämä teksti oli kyllä just eikä melkeen!

      Poista
  7. Huhhuh, olipa hyvä teksti! Ihan samoja ajatuksia ollut mulla jostain syystä tän kesän aikana. Bloggaaminen ja valokuvaaminen (itsensä, ruokansa, minkä vain) ajatellaan pinnallisena ja pelkkänä huomion ja hyväksynnän hakemisena. Aivan naurettavaa sanon mä! :D Tuskinpa kukaan bloggari ottaa valokuvia vain "kehukaa mua!!"-asenteella vaan ihan myös itselleen muistoksi.

    Mä muistan yhden jutun, taisi olla viime kesänä kun oltiin poikaystävän kanssa käymässä Korkeasaaressa. Mä tietty otin siellä joka elukasta kuvaa ja mun poikaystävää ei haittaa tällänen yhtään, aina pyytää mua antamaan kameran hetkeksi hänelle että hän voi ottaa kuvia. No siinä lopussa sitten otettiin nopeasti (max 5 min, oon huono poseeramaan kauemmin) asukuvat musta. Postaukseen tuli kommentti anonyymiltä "jaahas taas piti kiva reissu pilata sun itsensäesittelyllä ja sun valokuvaamisella monen tunnin ajan!!" ... eli vaikka ideana oli tehdä kiva ja kuvarikas postaus niin tuomio oli tyyliin "olet narsisti". :D Tää nyt on vaan yks esimerkki monista, mutta ihmetyttää kovasti ihmiset joita kiinnostaa niin kovasti jos joku nyt ottaa valokuvia. Jokatapauksessa tää oli niin hyvä postaus ja nyökyttelin täällä vaan kun luin tätä! :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Vilma!<3 No niimpä ja aika moni bloggaaja saa suunnilleen saman verran paskaakin niskaansa, että miksi ihmiset ei mieti sitä :D "Ottaakohan tuo taas kuvia itestään siksi, että taas vauvapalstalla haukuttais läskiksi?" :D Hahah en kestä :D Hyvä tuo Korkeasaari-esimerkki.. Monet vuosien takaiset tilanteet ja tapahtumat muistan TARKASTI vain ja ainoastaan kuvien takia! Muuten muistaisin yleisesti sen jonkun tapahtumat, mutta kuvat muistuttaa vaan niin paljon yksityiskohtaisemmin kaikesta. Ja onhan se kiva kattoa vuosien päästä miltä ite on näyttäny, miltä perhe ja seurustelukumppani on näyttäny, miltä Rocky on näyttäny pentuna :D Mää en kuitenkaan koe, että katsoisin elämää "vain linssin läpi" vaan saan paljon enemmän elämästä irti kun voin välillä napsia kuviakin :)

      Poista
  8. Nyt hävettää kommentoida tätä tekstiä näin mutta pakko kysyä: mistä oot ottanut noi kuvat? :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. >:D Nää on Oulusta tarkalleen Kansankatu 47 osoitteesta :'DD

      Poista
  9. Tää oli ensimmäinen postaus minkä sulta näin kun tänne sivuille eksyin ja voin kyllä samaistua näihin ajatuksiin, ja yllä olevissa kommenteissa vielä tuli aika tiivistetysti lisää asiaa. Pakko myöntää, vaikka itsekin teen asioita mistä tulen onnelliseksi (esim. juuri video- ja valokuvailut, urheilut, bloggailut) välittämättä ihmisten kommenteista ja mielipiteistä liikaa, tuli aika vapautunut olo tätä lukiessa.

    Luin myös jonkin verran nuita muita postauksiasi täältä ja sait minusta kyllä lukijan. Uusia päivityksiä siis odotellessa hyvää (toivottavasti ahdistuksetonta) loppukesää! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mahtavaa kuulla, kiitos kovasti! :) Vapauttavaahan kaiken tuollaisen tekemisen myös pitäisi olla ja tällainen mietteiden puhtaaksi kirjoittaminen (myös lukeminen) on vain niin raikastavaa! Ihanaa loppukesää sinnekin - nautitaanpas kunnolla näistä hommista :)

      Poista
  10. Elämässä pitää olla harrastuksia, päähänpistoja ja vivahteita. Muuten me oltas kaikki pukeuduttu johonki kaapuun, asuttas valkosissa laatikoissa ja syötäs lattialta, koska onnistuuhan se niinki ni miksi ostaa lautanen. xD Ei kaikelle tarvi olla mitään syytä. Sitäpaitsi en mäkään haluais kulkea esim jätesäkissä vaan siksi, että pärjäisin sillä, koska nätit vaatteet tekee nätimmän olon, olipa se pinnallista tai ei, ja koska MULLA on mahdollisuus pukeutua nätisti.
    Jos karsii asioita vaan siks, ettei ne ole välttämättömiä, niitä sais karsia loputtomiin ja jälelle jäis vaan elossa pysymisen kannalta välttämättömät asiat.
    Aion esim ostaa joskus tonneja maksavan pianon vaikka osarilla - vaikka pärjäisin tolla satasen romulla. Miksi pohjimmiltani ostan sen? No koska haluan, vaikka sillä rahalla saiskin rekkalastin ruokaa ja vauvanvaippoja joka olisi hyvin järkevää.
    Piste. :D
    Toivottavasti tajusit jotain tästä xD mut tsemppiä!
    ps. mikä sun instagram -nimi on?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tottakai onnistuu! :D Onhan lautaset ja pöydät yms periaatteessa ihan turhaa hifistelyä ;) Ihanaa kun ootte monet näin tänne kommentoinu ja eihän se kuulosta mitenkään tyhmältä jos ostat kalliin pianon yms vaikka sen rahan vois käyttää "järkevämminkin" :D Ihminen vaan kaipaa tunnetta ja itsensä toteuttamista, totta totta.. Tajusin oikein hyvin, kiitos Johanna! :) Instagram on annnye (kolme n-kirjainta)!

      Poista
  11. Ihanaa pohdiskelua ja ihania kuvia. :D Allekirjoitan kaiken! Ja tulipahan taas mieleen, kuinka tuhat hääkuvaa odottaa karsimista ja muokkaamista...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Huhh.. :D Toivottavasti sää oot jo tähän päivään mennessä selviytyny niistä!

      Poista
  12. Olen kanssasi kyllä samaa mieltä! :) Vaikkakin itse olen nk. "minimalisti", nimenomaan sellainen ihminen, joka ei omista kuin kaksi kappaletta lautasia, ei telkkaria, ei yhtään ylimääräistä ruokapöydän tuolia, ei mattoja tai verhoja, eikä osta yhtään mitään ilman todellista tarvetta! Ehkä tämä minunkin kaiken näkökulma on kuitenkin ihan hyvä: en osta kaunista lautasta, koska en oikeasti tarvitse sitä ja koska materia ei tuo oikeasti onnea. Sen sijaan itsekin "tuhlaan" kaiken tavaran ostamiselta säästyvän rahan matkustamiseen! Sitä kaikki sitten ihmettelevätkin, että ei oikeasti sitä kellään oo noin paljoa varaa matkustaa, käyttäisit rahasi johonkin järkevään yms.. Ehkä joskus itsellä tulee ihmeteltyä selvästi harkitsematonta kulutusta. Jossa meikkejä ja vaatteita hankitaan ilmiselvästi vain itsetunnon parantamiseen. Kun tajuaisivat, että todellinen onni tulee nimen omaan siitä, kun vapautuu ulkonäön paineista! Uppoutuu flow tilassa harrastuksiin, luonnosta nauttimiseen, ystävien kanssa olemiseen... Sellaiseen elämään missä on aidosti onnellinen ja muistaisi kyseenalaistaa sen, tuoko epäekologisesti tuotettu tavara todella onnea, vai onko Se lähinnä ohimenevä turha mielihalu. Mutta pakko kyllä sanoa, että sun blogista ei ole IKINÄ tullut tällaista mielikuvaa. Sun tyyli on nimenomaan enemmän harrastus, itsensä ilmaisua ja taidetta! Myös se, että miettii miksi meikkaa, on ihan hyvä miettiä: jos vastaus on puhtaan rehellisesti esim. hauskuus, päivän piristäminen ja kauneuden lisääminen elämään, niin silloin Se on vain ja ainoastaan hyvä! :) Sun kuvat on kans ihan mielettömän hienoja, ja epäilijöille voi vain ystävällisesti selittää sen olevan hyvä harrastus, ehkä hekin voisivat ottaa muutaman kuvan järkkärilläsi? Usein ennakkoluulot johtuvat kokemattomuudesta! :) kiitos blogistasi, äläkä koe siitä mitään ahdistusta! Sun blogi ei todellakaan oo mikään pinnan kiillotus blogi, vaan just hyvä! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hyvä kommentti, kiitos tästä! Karua, että vaikka itse elät just tuollaista elämää niinkuin monen näiden valittajien mielestä "pitäisi" niin siltikään se ei ole ok :D Luulis, että sen nyt ainakin jokainen ymmärtää jos ihminen käyttää rahansa matkustamiseen, mutta ehei.. Voi ei, et tiiäkkään miten hyvä mieli mulle tuli! :D Tavallaan varsinkin kun sun elämäntapa yms vaikuttaa kuitenkin olevan erilainen verrattuna mun, niin kuitenkin osaat asettua mun asemaan ja tavallaan ymmärrät tämän! Jos tiiät mitä meinaan, etköhän :) Vähän niinkuin tulee uskoa siihen, että kyllä ihmiset voi ymmärtää asioita vaikka ne eivät kaikki olisi just niinkuin itsellä :) Vähän niinkuin se, että musta tätä kuvaamista ymmärtävät yleensä vain ihmiset jotka kuvaavat itsekini ja bloggaamista pääosin ne, jotka bloggaavat itsekin. Sää palautit uskon tähän kaikkeen! :D KIITOS, arvostan sun mielipidettä hirmusesti!<3 Ps. toivottavasti näät vielä tän kommentin kun kesti näin pirun pitkään vastaamisessa..

      Poista
  13. Siis oikeasti niin hyvä teksti! Samaistun tähän ihan täysin. Moni aina hokee sitä kuinka paljon enemmän asioista saa irti, jos ei elä tapahtumia ja hetkiä linssin läpi. Mä oon henkilökohtaisesti täysin eri mieltä. Mua jää aina harmittamaan aivan älyttömästi, jos kamera onkin jäänyt kotiin, festareiden sisälle ei oo kameraa saanut kuljettaa tai jos vaan kuvailu on jäänyt vähemmälle. Oltiin kavereiden kanssa viettämässä mökkiviikonloppua ja mulle jäi tosi paha fiilis kun yksi oikeesti mun todella hyvä ja tärkeä ystävä oli kokoajan valittamassa että "onko pakko kuvata?" "mitä sä ees saat tosta irti?" "minne sä noita kuvia edes laitat?" "eikö vois vaan olla ilman kameraa?" "no hyiii oikeesti mitä sä jotain tollastakin haluat kuvata!!"

    Ymmärtäisin jos kyseessä ois oikeesti tilanne että eläisin toisessa maailmassa enkä kuulis mitään mitä mulle puhuttais ja olisin vaan seinäruusuna, koska minä ja mun kamera, mut oikeesti käytin koko viikonlopun aikana kameraa niin törkeen vähän. Enkä koskaan hoida kuvailua niin, että sosiaaliset suhteet kärsisi. Lopulta en kehdannut sitä kameraa enää edes esille kaivaa, ettei tule taas lisää valitusta. Ja eniten tässä loukkasi nimenomaan se, että kyseinen henkilö on oikeasti yksi mun elämän tärkeimmistä ystävistä, joka varsin hyvin tietää, kuinka paljon mä valokuvausta rakastan ja miten iso osa mun elämää se on. Se tietää, että kirjoitan blogia, jonne haluan kuvata, mutta se tietää, että kuvaan myös moneen muuhunkin tarkotukseen. Se tietää mun aloittavan parin viikon päästä valokuvauksen opiskelun ihan koulussa asti ja se tietää, että rakastan sitä koko sydämestäni, että valokuvauksen liittyy niin monia mun elämän suurimpia haaveita ja saan kameran avulla ite elämästä paljon enemmän irti. Tuntuu välillä vaan niin väärältä, että toiset saa kokea intohimoa vaikka mitä kohtaan ja harjoittaa sitä niin paljon kuin sielu sietää. Niiden intohimoa ei katsota yhtään kieroon, jos kyseessä on vaikka haave näyttelijänurasta tai muusta, mutta koska mun intohimo on valokuvaus, ei sitä tarvitse ymmärtää.

    Muutenkin ihmisten arvostus tätä ammattia kohtaan on täysin nollissa. Kuvauskeikoista pyydetyt hinnat muka leijuu valokuvaajilla pilvissä ja kaverit kuvittelee saavansa ylioppilaskuvansa ilmaiseksi tai korkeintaan parilla kympillä, koska eihän siihen nyt koidu vaivaa ja kaverialennus kuuluu olla vähintään -90%. Sen kun räpsäiset kuvan ja vähän koneella muokkaat ja teetät niin nättiä on. Oi kyllä niinhän se menee. Kuvaa sitten itse omat hää- ja ylioppilaskuvasi, jos niin helppoa on - ryhdy valokuvaajaksi. Vaikka siitä nautinkin niin on se silti raskasta ja vaativaa työtä, johon kuluu oikeasti aivan älyttömästi aikaa.

    Ja siis itsehän en edes vielä ole minkään sortin valokuvaaja, vasta koitan saada siipiäni aluilleen tän homman suhteen ja tulta toivottavasti tulevalle uralleni. Ärsyttää jo silti valmiiksi aivan liikaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä, kyllä ja kyllä.. Mää vain surumielisenä nyökkäilin kokoajan tätä sun kommenttia lukiessa.. Voisitkohan sää oikeasti istua alas tuon kaverisi kanssa ja puhua sen kans tästä asiasta? Tai ihan vaikka laittaa sille tän kommentin, jonku kirjoitit tänne? Samoinhan munkin pitäis tehdä.. Toivottavasti osaat kuitenkin laittaa tuon toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos. Moni ihmettelee miksi nään paljon just blogikavereita yms, mutta se on varmaan sitä kun heidän kanssaan on monesti HYVÄ OLLA kun voi ihan iloisin mielin kuvata kukkasia tien varrella eikä tarvi potea siitä ihmeellistä stressiä, miettiä uskaltaako sitä kameraa ottaa laukusta ja kokea itseään paskaksi ihmiseksi kun ne kukat haluaa ikuistaa :D Kuulostaa niin hemmetin tyhmältä, mutta niin se jostain kumman syystä vain on tiettyjen ihmisten seurassa. Kyllä mää senkin ymmärrän, ettei kukaan jaksa kokoaikaa ootella tai olla "ulkopuolinen" kun toinen vaan häärää kameran kanssa, mutta aika harvoin tilanne nyt sellainen on kuitenkaan.. :D Ihanaa kuulla, että alat oikein opiskeleen alaa! Oon monesti itsekin miettinyt, mutta onhan tässä tää toinen koulu vielä menossa... Tsemppiä sinne kovasti, toivottavasti homma ottaa hyvin tuulta alleen!<3

      Poista
  14. Tää oli hyvä ja itseänikin koskettava postaus. Lueskelin näitä kommentteja ja mietin, että mitä tähän oikein osaisi enää sanoa, kun kaikki mitä mun mielessä oli on jo aikalailla sanottu. :D No mutta, ei se mitään. Mä muistan kuinka blogin ensimmäisinä vuosina olin tosi arka kameran esille kaivamisen kanssa, kun tuntui että se jotenkin kiinnitti ihmisten huomiota negatiivisessa valossa. Arastelen joskus edelleen, tilanteesta vähän riippuen (en oikein kestä ottaa selfie-kuvia jos on muita ihmisiä näkemässä D:), mutta silloin takavuosina se arastelu oli ihan eri sfääreissä. En myöskään uskaltanut kertoa paljoa kellekään tutulle että kirjoitan blogia, parhaat kaverit toki tiesi, mutta muutoin oli paljon helpompi kirjoittaa tuntemattomille ja saada kommentteja ja kritiikkiä tuntemattomilta, kuin tutuilta naamoilta. Pelkäsin kai, että he katsoisivat mua jotenkin eri tavalla, jos tietäisivät. Nykyään tuonne blogiin on löytänyt tiensä vähän yks sun toinen vähän kaikenlaisia linjoja pitkin, eikä asia enää vaikuta muhun, mutta muistan millaista se oli.

    En muista, että kukaan mun lähimmäinen olisi ainakaan enää viime vuosina suoraan kommentoinut mun kuvaamista tai sitä, että jos ollaan jossain ja sitten pitää kuvata. Kaikkein suurin pala on ollut oppia uskaltamaan muita ottamaan itestäni kuvia! Se oli jäätävän iso pala mulle, mutta onneksi mulla on käynyt siinä määrin hyvä tuuri, ettäun lähimmät kaverit tykkäävät itsekin valokuvaamisesta, ja koulukaveritkin ovat sen verran visuaalisia tyyppejä, että ymmärtävät valokuvaamisen päälle eivätkä kummeksu, vaikka kuvia ottaisi koulussakin. Vaikka onhan se vähän hassua olla omissa piireissään se ainoa, joka on profiloitunut "valokuvaajaksi"/bloggaajaksi. :D

    Huonoiten mun valokuvausharrastusta taitaa ymmärtää Roope, mutta minkäs teet, sen vaan on sopeuduttava. :D Ja aika hyvin se on jo joustanutkin siitä mitä oli ennen, antaa joskus kuvata itseään, ei kommentoi liikoja ja on oppinut käyttämään mun kameraa tarvittaessa – vaikka jotain asukuvia onkin paljon mukavampi kuvata jonkun sellaisen kanssa joka oikeasti nauttii siitä valokuvaamisesta, kuin sellaisen joka tekee sen vaan tasan siksi koska pyydän. :')

    VastaaPoista
  15. Vanha postaus, mutta kommentoinpa kumminkin. :) Ehkä kuvaaminen kavereiden seurassa häiritsee samasta syystä kuin esim. älypuhelimen näplääminen, tulee olo, ettei henkilö ole ollenkaan läsnä. Tietenkin kuva on muisto siitä hetkestä ja jälkikäteen voi olla kiva, että joku on sen ikuistanut. Mutta kyllä se tavallaan rikkoo sen hetken, että nyt kuvataan, miettii onko tukka hyvin, näytänkö luontevalta, ei kai kuvaa laiteta someen tms. Ehkä ihan jokaista visuaalista ärsykettä ei tarvitse yrittää pyydystää.

    VastaaPoista

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...

@annnye

Kuukauden luetuimmat