sunnuntai 6. syyskuuta 2015

Lately

ahea-25 ahea-24

Olin viimeviikolla pari päivää siellä Helsingissä, treffailin ihania ihmisiä ja nautin sen kaupungin tunnelmasta. Pakko muuten sanoa, että en yleensä kirjoita niiden ihmisten nimiä, jotka eivät itse kirjoita blogia. Jos joku joskus miettii, että miksihän Anni ei maininnu mua vaikka kirjoittikin tosta toisesta tyypistä? En vaan tiedä ketkä haluaa nimeään tänne ja ketkä ei, joten sanokaa vaan itse jos saan mainita teiät tai jos saisin jopa ottaa teistä jonku kuvan ja laittaa sen tänne! Tykkäisin siitä niin paljon eikä tarvis vaan omaa naamaa esitellä, mutta kun en vain tiedä ketkä haluaa ja ketkä ei niin on paljon helpompaa antaa asian olla :)
  ahea-11ahea-13 ahea-12 ahea-9
ahea-10






Nähtiin Heidin kanssa puolentoista vuoden tauon jälkeen ja vaikka ollaankin kaikesta juteltu, niin olihan tuossa silti vaikka ja mitä puhuttavaa! Päätettiin mennä Factoryyn salaateille kun me käytiin siellä edelliskerrallakin ja onhan tuo hyvää. Mulle vaan tuottaa aina hirveetä valinnanvaikeutta jos on niin paljon vaihtoehtoja kuten tuolla :D Myöhemmin Essi liittyi meiän seuraan ja oli kyllä just sellanen ku olin ajatellutki, paitsi vielä paljon pienempi! Vitsi mikä sporttinen mini-ihminen :D Niin lämmin ja iloinen persoona - onneksi nyt viimein saatiin nähtyä vaikkakin aika nopesti vain.

ahea-1
ahea-2 ahea-3 ahea-4 ahea-5 ahea-6

Päädyin sattumalta paikkaan nimeltä Moko Market & Café ja vitsi mää rakastuin. Voisin ottaa kaiken tuolta! Mulla ei oo täällä koskaan mitään sisustusjuttuja, mutta jos saisin valita täydellisen sisustuksen niin siihen kuuluis paljon kaikkea romanttisen luokseenkutsuvaa ja mikä tärkeintä: vanhan ja ränsistyneen näköstä :'D Tuolla oli hyvän näköistä lounastakin, joten kannattaa käydä tsekkaamassa paikka.

ahea-7
ahea-8 ahea-21

Taisin sairastuttaa itseni kun istuin märkänä siellä mäkkärin nurkassa :D Perjantaina nimittäin heräsin tosi kuumeisen olon ja kurkkukivun kanssa. Kävin torstaina hetken mielijohteesta poikkareissakin vaikka olin vasta 10 aikaan illalla jyppilässä. Siellä porukka halus istuskella hetken pihalla ja hytisin siinäkin varmaan vartin ennenkuin lähdin jatkamaan matkaa, joten ei ihmekään kun nyt oon ollu kipeänä.. Ennen olin paljon paljon enemmän kipeänä ja oon alkanu miettimään, että se treenaaminen tais jotenkin olla liikaa mulle ja mun kropalle kun olin jatkuvasti kuumeessa ja flunssassa, mutta nyt kun oon reenaillu oman pääni mukaan en oo ollu kipeä juuri minkään vertaa. Ehkä se on johtunu siitä kun oon jatkuvasti aika väsynyt ties mistä johtuen niin sillon on ollu pakko mennä treenaamaan vaikka kroppa ois kuin sanonu vastaan ja ehkä sillon puolustuskykykään ei oo ollu parhaassa mahdollisessa jamassa? En kyllä tiedä, mutta tää ero on valtava.

Nyt on itseasiassa ollut ihan "kiva" vaan maata sängyssä, syyä liikaa herkkuja ja katsoa House of Cardsia. Kuitenkaan ei oo niin paha olo, etteikö tätä kestäis vaan pääosin vaan sellainen perus kuumefiilis, että on kylmä, mutta silti ihan hikinen kokoajan ja nuutunu olo. Pari iltaa on ollu vaikea saada unta ku kurkku on tuntunu hiekkapaperilta ellen oo vähän väliä litkiny kuumaa vettä. Nyt tää kurkun käheys tuntuis olevan suunnilleen voitettu ja ehkä ens yönä se uni tulee sitten vaivattomammin :) Eiköhän!

Näin muuten yksi yö unta, joka sai mut viimein laittamaan viestiä ihmiselle, jonka kanssa joskus oltiin paljon tekemisissä. Onneksi laitoinkin, sillä oli ihanaa saada vaihtaa kuulumiset ja huomata, että kaikki on hyvin meiän välillä. Samana päivänä kuulin erään ihmisen kuolemasta, en voi sanoa edes tutun, koska en tuntenut häntä muutamaa lausetta enempää. Erinäisistä syistä asia kuitenkin kosketti aika paljon ja sai taas kerran miettimään sitä kuinka tärkeää on sanoa asiat, jotka haluaa sanoa ja tehdä asiat, jotka haluaa tehdä. Ei sitä oikeasti koskaan tiedä milloin joku päivä on jonkun viimeinen. Pelossa ei kannata elää, mutta tehdä asiat niin, ettei niitä jäisi katumaan jonkun lopullisen sattuessa.

Mulle mummu ja ukki ovat sellaisia ihmisiä, joita haluaisin nähdä paljon nykyistä enemmän ja se harmittaa mua valtavasti. Juttelin tänään mummun kanssa puhelimessa ja olin ajatellut, että myös syksyllä pitää ehtiä käydä siellä. Harmittaa kun täältä on paljon pitempi - ja varsinkin ilman autoa melko vaikea - matka entä Oulusta.. Mummu kertoi, että hänellä on mulle hopeadollari, jonka on saanut jäähyväislahjaksi Amerikassa vuonna 1959. Mummu ja ukki palasi silloin takaisin Suomeen ja onhan se ihan älytöntä ajatella mitä kaikkea hekin ovat kokoneet ja kuin paljon tarinoita noilta ajoilta löytyy. Kun mummu luet tämän, niin terveisiä sinne, olette rakkaita ja toivottavasti nähdään pian!


6 kommenttia:

  1. Ihana postaus! Tosi kivoja kuvia! :) Tämä ei nyt liity ollenkaan aiheeseen, mutta olis tosi kiva lukea semmoinen postaus missä kerrot hääkuvaamisesta? Oot ilmeisesti kuvaillut niitä paljon ja olis kiva kuulla sun näkökulmasta kuvaajana häiden etenemisen ja erityisesti minkälaisia haasteita häiden kuvaamisessa olet huomannut. Olisi kiva kuulla vinkkejä häiden tai muutenkin juhlien kuvaamisesta :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos paljon :> Voisin vaikka kertoakin! En nyt mikään ammattilainen ole ja mikäpä tämmöisessä luovassa hommassa edes on "oikeaa tai väärää" :) Määpäs pistän korvan taakse!

      Poista
  2. siis aivan törkeen mageet noi siniset kengät! ♥

    VastaaPoista
  3. Tosi kivoja kuvia heidistä tuolla alikulussa, kiitos inspiksestä. Tiedän nyt mihin meen seuraavan kerran kuvaamaan Oulussa ;) Toi sisutusliike näyttää ihan unelmata. Vois mm. ottaa kaikki omaan kotiin. <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oleppas hyvä :) Sanoppa muuta... Ehkä vielä joskus<3__<3

      Poista

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...

@annnye

Kuukauden luetuimmat