keskiviikko 20. tammikuuta 2016

MIEHET, NAISET VAI MOLEMMAT?

aqp-3
Oon kirjoittanut tästä aiheesta kerran aiemminkin, mutta siitä on jo aikaa enkä oikein tiennyt itsekään mistään mitään sillä hetkellä. Silloin kirjoitin, että olin jonkun aikaa ihastunut naiseen. Muistan varmaan ikuisesti kuinka makasimme useita tunteja hänen pimeän asunnon lattialla kuunnellen musiikkia. Silittelin häntä ja olisin halunnut suudella, mutten koskaan uskaltanut. En edes tiennyt pitikö hän naisista, mutta luotin intuitiooni. Myöhemmin huomasin, ettei pelkkä ihastuminen riittänyt kuvailemaan sitä tunnetta. Tämän tekstin kirjoitin hänestä blogiin yli kaks vuotta sitten.

"
Tiiätte varmasti sen tunteen, kun ette saa jotain ihmistä pois mielestä. Vaikka kuinka yrittäisittekin, niin hän hiipii sinne takaisin kun on hetkikin aikaa pysähtyä ja miettiä. Kun myös unissanne kulkisitte saman ihmisen kanssa, nauraisitte ja kaikki olisi täydellistä. Vettä sataisi kaatamalla ja kastuisitte, mutta se vain naurattaisi entistä enemmän. Kaikki tuntuisi niin lämpimältä ja oikealta.

Tiiätte varmasti sen tunteen, kun jonkun kanssa aika tuntuu pysähtyvän. Ette huomaisi mitään muuta ympärillä, ette välittäisi mistään muusta ympärillä tapahtuvasta. Katsoisitte toisen hymyilyä, kuuntelisitte naurua, ettekä voisi itsekkään olla hymyilemättä.



Tiiätte varmasti sen tunteen, kun odotatte puhelin kädessä hänen laittavan viestiä, jännittyneenä odottavan vastausta mitä arkisimpiinkin viesteihin. Kuinka ne ihanat viestit tulee luettua uudestaan kerta toisensa perään, miettien jokaista sanaa sydän hakaten.
"

Olin rakastunut. Puhuttiin asiasta ja mietittiin kuinka paljon kyse oli romanttisesta rakkaudesta ja kuinka paljon siitä, että hän oli myös rakas ystäväni. Sitä on vaikea edes selittää, mutta se oli jotain ihan erilaista kuin koskaan kenenkään kanssa. Se oli aivan omanlaistaan. Olisin halunnut pitää häntä kädestä kaikkialla, olla aina hänen mukana minne hän menikin ja vain katsella häntä. Se kertoi mun mielestä eniten. Olisin vain voinut katsella häntä kun hän tekee omia juttujaan ja koko muu maailma tuntui sumenevan ympärillä. Noina hetkinä tiesin ensimmäistä kertaa, että se on menoa nyt. Ei sellaista tosiaankaan koe parhaista ystävistä vaikka kuinka haluaisi olla heidän tukenaan, ei se siis ollut pelkkää rakkautta ystävää kohtaan.

Mulla ei ikinä ollut sellaista tunnetta, että eikai kukaan tiedä tai arvaa tätä. Musta tuntui siltä, että haluaisin kertoa ja näyttää koko maailmalle, että tää ihminen on mun! Se on ehkä suurin ero miehiin verrattuna, mulla ei oo koskaan ollut samanlaista tunnetta kenestäkään, että haluaisin kaikkien tietävän sen toisen ihmisen olevan mun. Ihailin ja arvostin häntä uskomattoman paljon, mutta samalla halusin olla hänelle tuki ja turva - suojella kaikelta, mitä vastaan tulee.

Puhuttiin paljon kaikesta, mutta asia ei kuitenkaan saanut koskaan mitään varsinaista päätöstä. Asiat muuttuivat, elämät veivät eri suuntiin ja pikkuhiljaa tulemmekin jo nykyiseen asetelmaan. Hän on edelleen rakas ystävä, johon pystyn luottamaan asiassa kuin asiassa.
aqp-14Tämän jälkeen pääsemme varsinaiseen kysymykseen eli miehet, naiset vai molemmat? Haluaisin sanoa molemmat, mutta en tiedä oikeuttaako tuo yksi kokemus siihen? Toisaalta miksi se ei oikeuttaisi, joten sanon molemmat. Ehkä en tule enää koskaan rakastumaan yhteenkään naiseen, mutta ehkä en tule rakastumaan yhteenkään mieheenkään, mistä sitä tietää. Aina joskus huomaan sillä tavalla hyvännäköisiä naisia - normaalissa mielessä kauniit ja nätit naiset on ihan eri asia - mutta kun se ulkonäkö merkitsee niin vähän loppupeleissä. Sitäpaitsi ne ei koskaan oo niitä kauneimpia naisia, joista herää fiboja. Muutaman kerran oon ehkä jokseenkin jopa yrittäny kiinnostua naisesta, joka on ollu kiinnostunut musta, mutta ei se oo tuntunut miltään. Sen puolesta allekirjoitan väittämän, että ihmiseen ihastutaan eikä sukupuoleen. Se yksi nainen vaan oli aivan ylitse muiden enkä todellakaan edes huomannut miehiä kun olin hänen kanssaan. Hän oli ihmisenä niin kiehtova ja älykäs, että olin varmaan jollain tasolla ihastunut häneen jo ennen kuin tapasimme ensimmäistä kertaa..
awq aqp-6
Mitä te sanotte tähän omalta kohdaltanne? Miehet, naiset vai molemmat?

Tai onko teillä ollut samanlaista kokemusta, että joku on vain järisyttänyt maailmaanne vaikka muuten kiinnitätte huomiota vain toiseen sukupuoleen? Tai jos mieleen tulee mitä vaan aiheeseen liittyvää!


37 kommenttia:

  1. Mulla ei oo tästä omakohtasia kokemuksia, mutta ei minusta kuulostanu yhtään kummalliselta lukee tästä sun kokemuksesta. Niin kuin itsekin sanoit niin kai sitä rakastuu ennemmin ihmiseen kuin sukupuoleen? Ja miksipä itseään tarvitsisi rueta lokeroimaan mihinkään, tykkää vaan kenestä tahtoo :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tässä oon samaa mieltä :D Ei nyt mitään järisyttäviä kokemuksia oo ollut naisten kanssa, mutta mistä sen tietää, tuleeko joskus olemaan :D Nyt seurustelen kuitenkin miehen kanssa ja oon siihen tilanteeseen tyytyväinen :)

      Ihanan avoin teksti, mahtavaa että uskallat lähteä kirjoittamaan tästä!!

      http://kiiainnanmaa.blogspot.fi/

      Poista
    2. Niimpä :) Kai sitä "ihmiseen rakastutaan, ei sukupuoleen" on vähän vaikea käsittää kaikessa kliseisyydessään jos ei oo omakohtaista kokemusta :)

      Poista
  2. Hyvä teksti! Ehdottomasti molemmat ja nimenomaan ei se sukupuoli, vaan se ihminen. :) ja kuka sanoo ettei yks kokemus riittäis, tiedän monta kaveria jotka on olleet ylipäätään elämänsä aikana vain kerran pari ihastuneita.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Henna! :) Totta, sama itseasiassa täälläkin :D

      Poista
  3. Olen ainakin suurimmaksi osaksi miehiin päin, mutta kyllä sitä tulee aina naisiakin katseltua sillä silmällä. Silloin tällöin tapaa naisen, joka vaan saa aikaan sellaisen VAU-fiiliksen ja pienen ihastumisen. En ole kuitenkaan koskaan tehnyt aloitetta naisten kanssa ja tuskin tulen tekemäänkään. Todellakin voisin kokeilla millaista on olla naisen kanssa, mutta seurustella haluan miesten kanssa. Mutta ei sitä silti koskaan tiedä vaikka joskus löytäisinkin itseni suhteesta naisen kanssa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ehkä joku joskus vielä vie jalat sun alta kunnolla ;) Mulla on jokseenkin sama fiilis, mutta oon miettinyt johtuuko se vaan siitä, että on tavallaan kasvanut siihen ajatusmalliin, että joskus sitten on mies, talo, koira ja lapset tms? :D Vaikea kai sitä on tietää, eiköhän elämä kuljettele itse kutakin sinne suuntaan minne pitää!

      Poista
  4. Hyvä teksti !! Jasiis komppaan ylläolevia: ei se sukupuoli, vaan se ihminen. Ehdottomasti. :)

    VastaaPoista
  5. Niin rohkea kirjotus, älyttömän upeelta ja vahvalta naiselta <3

    VastaaPoista
  6. Ehdottomasti sitä mieltä, että ihmiseen! Ja mikä sen sukupuolenkin sitten määrittelee? Se mikä sulla on housuissa vai ulkonäkö? Näistä asioista tuli paljon keskusteltua entisen työkaverini kanssa :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Totta! Varmaan ollu mielenkiintonen keskustelu teillä aiheesta! :)

      Poista
  7. Aivan jotenkin ihana, kaunis ja mielenkiintoinen teksti! <3 mä oon ehdottomasti sitä mieltä että ihmiseen ihastutaan, sillä sukupuolella ei ole siinä vaiheessa mitään merkitystä! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi kiito ihana<3 Niimpä, harva kai sitä siinä vaiheessa miettii, että no tuo on väärää sukupuolta :'D

      Poista
  8. Joskus monta vuotta sitten olin ihan lääpälläni yhteen naiseen, mikä näytti vähän Harry Potterilta. Hän oli kyllä aika maskuliininen noin pukeutumiseltaan ja tyyliltään muutenkin että ehkä kiinnostuis olisi lopahtanut jos ikinä olisi päässyt lähelle ja konkreettisesti tajunnut että kyseessä on siis nainen. En hänelle ikinä mitään puhunut, tölläsin vaan :-)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Haha haluaisin nähdä sen tyypin! :D Mielenkiintoistahan ois ollu "päästä selvittämään" tuokin homma ja ihan yleisesti, että mikä sen tekee, että joitain tietyntyyppisiä ihmisiä pitää viehättävinä vaikka ei oiskaan kiinnostunut siitä sukupuolesta muuten ollenkaan. Just luin ja kattelin jotain Ruby Rosesta kertovia juttuja/pohdintoja yms. Tyyliin, että miksi se on nyt kaikkien girl crush vaikkei nää ihmiset oikeasti edes pidä naisista. Että tekeekö se yhdistelmä kauneutta ja maskuliinisuutta siitä jotenkin kiinnostavan yms kaikkia mielenkiintosia mielipiteitä ja arvuutteluja :)

      Poista
    2. Omal kohal herää vähän kysymys tosta kauneuden ja maskuliinisuuden yhdistelmästä että pitääkö miehetkin siitä oikeasti? Koska koen toisinaan toimivani ja ajattelevani enemmän kuin mies.. onko se vai samat ehkä naiselle "epänormaalit" kiinnostuksen kohteet aiheuttaneet sen että olen saanut kysymyksiä että "mistä tollasia saa". tarkoittaen siis kaltaisiani naisia. Vai kiehtooko joitain miehiä sittenkin se ettei nainen ole "heikko" joka kaipaa miehen apua ja suojelua. Koska minä olen meillä se ketä korjaa pesukoneen,auton,tietokoneen tai mitä sitten onkin rikki :D En ainakaan omasta mielestäni ole ulkoisesti järin maskuliininen. En sitten tiedä onko erilainen tyylini vai "kauneus" joka kääntää miesten katseet kuin kuljen yksin. Vai onko se vain se että itsevarma ihminen on aina kaunis. En ole törmännyt vielä kovin moneen mieheen joka ei tulisi kanssani toimeen tai pitäisi minusta sen sijaan tuntuu automaattisesti siltä että vai äärettömän harvat naiset edes sietävät mua..mistähän lie johtuu? Mutta mielestäni sukupuoleen voi päteä ihan sama kuin monilla on että "ei iällä ole merkitystä". Onko todella väliä onko eri vai samaa sukupuolta tai onko ikäeroa 10vuotta tai vuosi?

      Poista
    3. Miehiäkin on varmasti niiiin monenlaisia, että paha lähtä sanomaan! Kyllä luulen kuitenkin, että jotkut miehet pitää sellasesta ja itseasiassa mullakin on muutama tuttu nainen, jotka on oikein kivan ja naisellisen näkösiä, mutta tavallaan sellaisia "äijämäisiä" ja pärjäävän olosia ja tuntuu, että kaikkien miesten mielestä se on tosi kiehtovaa :D Varmasti on siis niitä miehiä, jotka haluaa sellaisen herkän ja hentoisen naisen, jolle pitää/saa tehdä kaiken ja pitää huolta yms, mutta varmasti taas toisia miehiä kiinnostaa sitten aivan erilaiset naiset :) Paha siis sanoa! Mutta onhan se totta, että tietty itsevarmuus on todella upeaa ja kiehtovaakin tavallaan. Siitä en osaa sanoa, että onko taas jollekin itsevarmuus ns. "huono" piirre vai onko kaikkien mielestä tervehenkinen itsevarmuus vain hyvä asia :)

      Tuosta naisten reagoinnistakaan on niin paha alkaa sanomaan mitään.. Itse oon kuitenkin huomannut, että ns. äijämäiset naiset (mikä tällekki ois hyvä ilmaisu??:D) ei jaksa lähtä mukaan sellaseen muuten naisille tyypilliseen kiherrykseen ja sellaiseen "iiii joo siis vähänkö ihana, jee, hihhi" (okei vähän liioiteltu). Niin en tiedä onko se vaikka naisista jotenkin huono juttu jos joku ei oo mukana siinä kiherryksessä :D Voiko naiset pitää sellasta vaikka töykeänä tai jotenkin "jättää ulkopuolelle" jos ei oo mukana siinä samassa..? Kyllä ainaki itellä on tullu useampaan otteeseen siirryttyä miesten seuraan kun naiset on ties kuin kauan jauhanu jostain "siis kävin kampaajalla ja se pilas mun hiukset ku leikkas sentin liikaa" kun ei vaan itellä oo hirveästi innostusta vouhkata aiheesta tai innostusta ees olla kuuntelemassa tunnin keskustelua aiheesta. Voin siis kuvitella, että se saattaa olla vähän jokseenkin "töykeää" naisten mielestä jos siitä vaan siirtyy miesten kans sohvalle kattomaan lätkää tms ja tavallaan monesti tuntuu siltä, että naisten porukoista "tippuu pois" yllättävän helposti. Ehkä se on vaan fiilis, mutta kyllä mää koen naisten tekevän sellaista ehkä tajuamattaan kun ei miehillä oo samanlaista. Tai kokeeko jotkut naiset sen jotenkin uhkana jos joku muu nainen tuntuu olevan hyvä kaveri kaikkien miesten kans ja kaikki miehet tykkää hänestä?

      Kuten sanoin, vaikea sanoa eikä näille varmaan ees oo mitään "oikeaa vastausta"! Toki tuo yllä oleva kappale on vaan kokemus ja tulkinta joistain tietyistä tilanteista eikä todellakaan kaikki naiset ole tuollaisia :) Jännä sitten jos susta tuntuu, että sama homma on lähes kaikkien naisten kanssa!

      Poista
    4. Kyllä mut on ihan tietoisesti tiputettu naiskaveriporukasta pois, kun en ole niin paljoa osallistunut tuohon "hihihi kävin kamoaajalla hihih kato mun kynsiä" -touhuun tietyssä porukassa. Ja kyllä, mut on jotenkin koettu uhkana kun oon tullut poikien kanssa paremmin toimeen kuin tyttöjen joissain tilanteissa. Että joo, tuollaista tapahtuu ja se on mun mielestä täysin naurettavaa.

      Poista
  9. Ei ole väliä ihastuuko naiseen vai mieheen, ihmisiä hän olemme me kaikki. Itsenen ole koskaan ihastunut naiseen, mutta kukapa tietää tilevaisuudesta? Oöen vain ollut elämäni aikana 2 kertaa ihastunut mutten seurustellut.
    Http://Beyondthose-eyes.blogspot.com

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Totta, ja eihän sitä voi tietääkään :) Musta on jotenkin hassua kun niin moni on niin satavarmasti julistamassa näitä asioita, mutta eihän kukaan voi tietää mitä ajattelee ja tuntee vaikkapa 30 vuoden päästä? :D

      Poista
  10. Mä oon kokenut tän ala-aste ikäisenä. Ihastuin todella kovaa mun parhaaseen kaveriin, joka siis oli tyttö. Ihailin häntä todella paljon. Hän oli rohkea ja sosiaalinen, heittäytyi täysillä kaikkeen. Muistan selvästi sen tunteen kun oltiin yhdessä käsikädessä. Mahassa tuntui hassulta ja oisin vaan halunnut olla siinä aina. Sähköpostilla ja mesessä juteltiin meistä tyttöystävinä, mikä tuntui silloin niin jännittävältä, mutta luonnolliselta. Jossain vaiheessa kuitenkin tämä mun kaveri sanoi, että ollaan ihan tavallisia kavereita, mikä oli mulle sitten ihan ok ja ollaan edelleen 10 vuoden jälkeen ystäviä. Ei enää parhaita kavereita, mutta edelleen yhteyksissä. Mutta hän oli mun ensimmäinen todellinen ihastus, sellainen sydäntä kipristävä ihastus :)

    Myöhemmin oon kokenut myös muutaman naispuolisen tuttunu/ystäväni kohdalla hetkellisiä kiinnostumisen tunteita. Sellaisia hetken hipaisuja, joissa on tuntunut jonkinlaista latausta. Olen kuitenkin kiinnostunut pääsääntöisesti miehistä, mutta en pois sulje mahdollisuutta rakastua naiseen. Jos se oikea tunne syntyy ihmistä kohtaan, ei se mielestäni katso sukupuolta :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihanaa, että ootte edelleen ystäviä! Oishan se harmi jos tuollaiseen kaatuis sitten koko ystävyys :( Hmm en tiedä miksi, mutta oli jotenkin lohdullista lukea tätä! Kiitos kun jaoit tämän kokemuksen ja ajatukset asiasta :)<3

      Poista
  11. Sanoisin, että molemmat, jos nyt pitäisi lokeroida. Tällä hetkellä seurustelin miehen kanssa, mutta takana on myös suhde naiseen. :) Eipä sitä ikinä tiedä mitä tapahtuu, olen kuitenkin vasta 22, voi olla, että vietän loppuelämäni onnellisesti tämän hetkisen miehen kanssa tai sitten tuleekin ero ja saatan jakaa elämäni naisen kanssa. Elämä on siitä hassua, kun ei ikinä voi varmakseen sanoa mitä tulee tapahtumaan. Tulipas muuten sekava viesti, anteeks :'D Oon ollu hereillä sen melkein 24h..

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sanoppa muuta, ei sitä voi koskaan tietää! :) Haha, ei tuossa ollu mun mielestä mitään sekavaa 8) Toivottavasti sait kuitenkin nukuttua noin pitkän hereilläolon jälkeen, huh..

      Poista
  12. Molemmat! On paljon upeita naisia, jota saatan lumoutuneena katsoa tahtomatta silti tehdä edes mielessäni yhtään sen enempää. Se on jännä, koska musta tuntuu, että taas kun nään jonkun lumoavan komean miehen, niin mieli laukkaa ihan mihin tykkää. Ne kerrat kun oon ihastunut naiseen on olleet erilaisia, niissä naisissa on ollut jotain kaunista ja karismaattista sekä lisäksi jotain, mitä ei osaa selittää. Jotain semmoista joka houkuttelee lähemmäs. Ihastun herkästi ihmisiin ja olen ihan tottunut siihen. Ihastuminen on ihanaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mää oon miettiny tuota samaa! Toisaalta tiedän myös tapauksia (ihan myös miehen ja naisen välillä), joissa joku uus juttu on tuntunu ei-niin-innostavalta tai jopa epämiellyttävältä, mutta sitten jälkeenpäin se onkin ollut ihan kiva juttu :D Että voisko tuossa olla kans/ehkä sellasta, että jos ei oo koskaan ollut kunnolla naisen kanssa niin sitä ei oikein osaa ajatella/se saattaa jopa tuntua epämukavalta ajatukselta? Jos hoksaat mitä meinaan! Tuntuu, että naisiin ihastuessa kiinnitetään ihan erilaisiin asioihin huomiota ku mieheen ihastuessa :)

      Poista
    2. Joo! Se voi olla siitäki johtuvaa, että ei oo niin paljon kokemusta naisista ja niistäkin kokemuksista on niin kauan aikaa, että mielikuva siitä mitä vois ihmisten välillä tapahtua ei oo niin selkeä kun taas naisen ja miehen välillä. :D

      Poista
  13. Hieno kirjoitus!
    Itekin pohtinut samaa. Oon itse kans ollut pari kertaa ihastunut naiseen, yhellä kerralla jopa tosi kovaa. Kuitenkaan silloinkaan en kokenut että olisin välttämättä halunnut harrastaa seksiä sen naisen kanssa, mutta kyllä just suudella, pitää kädestä yms. Joten toisaalta tekisi mieli vastata että molemmat, mutta toisaalta että miehet, koska ite varsinaisesti seksi ei naisen kanssa kiinnosta. :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tähän vähän samaa pohdintaa kuin tuohon ylempäänkin kommenttiin! :D Oiskin niin yksoikoisia nää jutut, että ois helppo vaan todeta jotain!

      Poista
  14. Kenenkään ei myöskään tarvitse ansaita oikeutta tuntea tietylä tavalla. Hetero on vaan sellainen typerä oletusasetus ja siitä on ainoastaan onnistuttu jalostumaan jatkoajatukseen joko-tai. Olet homo tai hetero tai sit molempia, mutta ei läheskään kaikki tipu niihin kategorioihin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Totta :) Tästä sais pitkän pohdinnan vielä erikseen.

      Poista
  15. Ihanaa kun kirjotit tän. Mäkin haluan nyt vähän avautua, vaikka sitten anonyymina tähän, kirjottaa mun oman tarinan. Nimittäin tosta rakkaudesta... Siis mä itken nyt ihan hulluna apua :D tää postaus kosketti koska voin samaistua niin hyvin noihin fiiliksiin. Siis aito rakkaus on jotain mitä ei korvaa mikään tunne. Mä oon siis nainen ja mieheen rakastuin. Mutta, tää on vähän sillä tapaa sama "outo" kokemus kun että rakastuisin naiseen, sillä tää mies on semmonen kehen en olis koskaan voinut ikinä kuvitella rakastuvani. Itseasiassa vähän tämmönen "kielletty rakkaus" tapaus. Meidän polku lähti kun törmättiin baarissa. Siitä facebook-kaveruus, nähtiin satunnaisesti. Viime kesä hengattiin kokoajan yhdessä, enkä ees tajunnu kuinka kiinnyin tähän tyyppiin. Syksyllä sit ekaa kertaa kävin hänen luonaan, aiemmin oltiin vaan hengattu ulkona, baareissa ja ajeltu ympäriinsä. Maattiin vierekkäin, katottiin sarjoja, juteltiin. Ollaan täysin eri maailmoista varsinkin ulkopuolisen silmin, mut meidän mielet kohtaa täydellisesti ja se on niin huikeeta. En vois varmempi olla et tää on se mun sielunkumppani. Enkä voi uskoo miten tää osu molempien kohdalle. "En oo ikinä tavannu ketään sun kaltasta, enkä tuu tapaamaan. Sä oot se oikee mulle." näin hän sanoo mulle. Eka kuuntelin näitä juttuja et jepjep joo. Sit vaan tajusin miten mä ajan kanssa oonkin _rakastunut_ tähän tyyppiin. Tuntuu, ettei kukaan muu vois ikinä kelvata enää mulle. Kaikki muut katoo ympäriltä.. Tää on nyt sekavaa mut en jaksa miettii missä järjestyksessä kirjotan :D JA JUST TUO mitä kirjotit, niin mä tajusin nää tunteet myös siitä, et oisin vaa voinu kattoo tätä tyyppiä monta tuntia vaikka se ois ihan hiljaa. Huomasin aina et katon sitä ja hymyilen vaa, se onnellisuus, kun saat vaan kattoo häntä ja vaikka pitää kädestä, voisin elää sillä. En oo ikinä _ikinä_ tuntenut näin, ja nyt nää kaikki jutut mitä ihmiset puhuu rakkaudesta käy enemmän ku kohalleen. Mulla on ikävä ennen ku ees lähetään eri suuntiin. Tätä on jo jatkunu monta kuukautta, ja haluaisin joka päivä sanoo tälle tyypille kui häntä rakastan. Ja ymmärrän nyt senkin "rakkaus ei aina riitä" vaikka sen periaatteessa pitäis. Mä oon löytäny sen henkilön kenestä välitän enemmän ku mistään, ja silti meiän tulevaisuus on aika mahdottomuus. Tää on jotain mitä ei oo koskaan aiemmin mun kohalle tullu, sattuu niin helvetisti mut sanon et mitää hienompaa en oo kokenu.

    Ja vielä tohon tekstiin enemmän liittyen, en pidä mitenkää itsestääselvyytenä et se ois mies johon rakastun. Tottakai se on se ihminen, eikä sukupuoli. Sitä en tiiä, tuunko uudestaan rakastumaan, et voisko niin vielä käydä. Ja vielä tohon ulkonäköjuttuun. Ekan kerran ku mä näin tän tyypin nii musta se ei ollu hirveen hyvännäkönen, mut mitä hittoa, nyt ihan täydellinen mun silmissä :D? ja se ei todellakaan oo se ulkonäkö jos sä oikeesti rakastat, sillo se on se ihminen vaan kaikkine vikoinee täydelline sulle... <3 sori pieni hiprakassa kirjotettu sekava teksti ole hyvä! :D

    VastaaPoista
  16. Hmm! Mä luulen et molemmat, mut en usko et tytön kaa uskaltaisin edetä samalla tavalla. Emmä silleen haluisi, et muiden ajatukset vaikuttaa, mut kyl ne taitaa vaikuttaa.. Esim. Must tuntuu et seurustelemattomat ihmiset ovat ikään kuin "orientoituneet" vastakkaisen sukupuolen kanssa suhteen solmimiseen. Mulle tuli sinkkuna välil ajatuksia, et en oo normaali, kun oon "jäänyt" yksin. Ajattelin, et muut ihmiset saattoi myös välillä ajatella musta niin... tai ajatella, että oon vähän säälittävä, kun en seurustele. Niin osittain sen takia sitä tuntui koko ajan miettivän, et kenen kanssa voisi laittaa hynttyyt yhteen. Tollainen paine saa jo itsessään tekemään aloitteita poikia kohtaan paljon rohkeammin, mitä tekisin, jos tuollaista ei olisi. Nimenomaan tekemääm aloitteita tuntemattomia tai puolituttuja poikia kohtaan netin, tinderin tai kaveriporukan avustuksella. En ikimaailmassa voisi sanoa kenellekkään suht läheiselle kaveripojalle, että olisin ihastunut häneen, vaikka olisinkin. Mulla on niin törkeä kasvojen menettämisen pelko, et mieluummin oon hautaan asti hiljaa. Tai ehkä mun välit ei kenenkään kaveri pojan kanssa ole kehittyneet niin intiimille tasolle, et uskaltaisin ikinä sanoa mitään. Luulen, et tuosta samasta syystä en ikinä uskaltaisi myöntää kenellekkään tytölle, että olen ihastunut häneen, koska sitten voisin yhtä hyvin heittää hyvästit koko kaveriporukalle. Ja kommenttini alkuun viitaten, en koe kovin suurta painetta koittaa etsiä seurustelukumppania suhteellisen tuntemattomista tytöistä...ehkä juuri sen takia, että siihen ei samalla tavalla painosteta. Tämä johtaa siis siihen, että tuskin ikinä olisin tytön kanssa, koska en vaan monen syyn takia uskaltaisi. Hmm ehkä se tunne, että en oo normaali ei johtunukkaan siitä, että olin sinkku, vaan siitä yksinkertaisesta seikasta, että oon super estynyt ja outo. :D

    VastaaPoista
  17. Ihanan rohkea kirjoitus Anni! <3 Pakko sanoa itsekin molemmat, vaikka toivonkin päätyväni naimisiin miehen kanssa :D Koska nähdään?? Nefe on täällä kaksi viikkoa!

    VastaaPoista
  18. Tunnistin kokemukseni! Omaa olemusta vuosia mietittyäni totesin, että feminiiniset olennot kiinnostavat minua paljon. Silti tähänastiset seurustelukumppanit ovat olleet miehiä. Voi olla, että nykyinen panseksuaalinen identiteettini menee tarkistukseen, jos (tai toivottavasti kun) joku mielenkiintoinen henkilö osuu kohdalle.
    Yhteiskunta selkeästi kannustaa mua solmimaan suhteita miehiin eikä naisiin. Se vähän haittaa. Tiedän, että kotoa tulisi varmaankin kuittailua, jos tuon joskus naisystävän näytille. On aika pitkä projekti opetella irti minuun jossain vaiheessa tarttuneesta syyllisyydentunnosta ja lakata häpeämästä juttuja, joissa ei ole häpeämisen aihetta. Olen opetellut tulemaan sinuiksi itseni kanssa koko aikuisikäni. Oon siinä mielessä onnekas, että olen löytänyt yliopistolta monella tavalla sateenkaarevaa seuraa. Jos en olisi löytänyt näitä kavereita, olisin nyt varmaan enemmän kaapissa ja paljon onnettomampi. Ja niin kuin johonkin Helsinki Pride –kylttiin tulin kirjoittaneeksi, kaapissa on pimeää.

    VastaaPoista

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...

@annnye

Kuukauden luetuimmat