sunnuntai 10. tammikuuta 2016

TODELLISUUS VASTAAN HAAVEMAAILMA

afsf-24 afsf-34-2
Taas. Miten tää on mahdollista taas?! Useamman kuukauden jälkeen nämä koneen uumeniin jääneet Pariisin kuvat tuli vastaan ja myös tällä kertaa mun sydäntä alkoi oikein puristamaan. Mua vähän jopa pelottaa, että tää tunne sotkee mun ajattelua vielä joskus jos tää ei laannu tästä. Pahinta tässä on se, että tavallaan tiedän tän olevan jotain sellaista kummallista harhakuvitelmaista fiilistelyä, mutta toisaalta musta tuntuu, että nyt pitäis jättää kaikki tänne, napata vaan koira mukaan ja muuttaa Pariisiin.
afsf-23 catso afsf-26
Sinällään mun ajatukset tai varsinkaan fiilikset ei oo muuttunu mihinkään sen reissun jälkeen, mutta jotenkin oletin sen olevan sellasta reissuhuumaa, joka hälvenee aika pian kotiin päästyä. Se mikä mua pelottaakin on just se, että tää tunne on edelleen ihan yhtä vahva kuin lentokoneessa takaisin Suomeen. Olo helpottaa hetkeksi kun mietin, että Pariisissakin ois välillä migreenejä eikä ketään auttamassa ja tukemassa, sielläkin ois joskus iha hirveä sää ja ihmisiä, jotka kohtelis huonosti. Puhumattakaan siitä, että silti pitäis hankkia koulutus ja töitä sekä joku pienimuotoinen tulevaisuudenvisio ois tietty kiva. Olihan Jyväskyläkin joskus niin upea ja uusi tuntematon - okei ei ihan samassa mittakaavassa - ja nyt katellaan asuntoa kauempaa, koska mitä tässä keskustassa nyt on ees järkeä asua. Eiköhän ne asiat mee ihan samallain paikassa ku paikassa, ennemmin tai myöhemmin.

Ehkä tuo ajatus riuduttaa mua vaan siksi, koska se on jotain sellaista haavemaailmaa? Siitä on turvallista haaveilla kun se on jokseenkin mahdottomuus? Tykkään monesti myös sellaisista elokuvista, sarjoista ja kirjoista, joiden kautta pääsen hetkeksi jonnekin muualle ja sitten iskee ankea paluu todellisuuteen. Huomaan lemppareiden olevan aina just niitä teoksia, jotka vie hetkeksi jonnekin muualle - kyllä te varmaan tiiätte! Sanoisin kans, että tän pohdiskelija/fiilistelijäluonteen lisäksi pystyn rakentamaan vaikka kuin hienoja satulinnoja ja haavemaailmoja tonne mielen perukoille ja se on varmaan aika iso ongelma tässäkin tapauksessa..
afsf-27 afsf-29 catsu afsf-35
Jännää kun aina sanotaan, että pitäis kuunnella sydäntä niin mites tällaset tapaukset kun järki sanoo, että se on ihan täyttä humpuukia? :D Voihan se olla, että tässä tapauksessa Pariisiin lähtö ois tähänastisen elämäni paras päätös, mutta ei siitä varmasti siltikään tulis samanlaista kun noissa mun mielikuvissa. Ehkä ihan hirveää tai sitten ihan mahtavaa, mutta ei ainakaan samanlaista ku haavemaailmassa.

Mua pelottaa ihan hulluna, että joskus tuun tekeen jonkun asian tiimoilta ihan typerän päätöksen vaan tämän haaveilumoodin takia! Vuosia sitten tein niin oikeastaan melkeen kahdessa ihmissuhteessa. Silloin otin opikseni enkä oo enää yhtään niin ailahtelevainen, mutta oon huomannut alkaneeni pelkäämään varsinkin ihmissuhteisiin liittyviä päätöksiä, että mitä jos teenkin joskus väärän päätöksen vertaillessani todellisuutta ja haavemaailmaa. Yritän päästä nykyisin siihen, että päätökset suuntaan tai toiseen ovat neutraaleja ja pitkäkestoisia eikä emotionaalisesti latautuneita hetken mielijohteita. Mutta eihän sitäkään voi aina tietää mikä on ns. oikein ja mikä väärin? Esimerkiksi kaikissa ihmisissä on puutteita ja on asioita, jotka ei vaan toimi kahden ihmisen välillä, niin mitkä ovat tarpeeksi isoja häiriöitä ja mikä taas sellaista "täydellisen ihmisen" etsimistä? Eihän sellaista voi tietää? Enkä siis tarkoita tällä pelkästään ihmissuhteita, ne ovat vain helpoimpia esimerkkejä.

Kertokaa te mulle jotain järjen sanoja!
Kokemuksia, mielipiteitä, samaistumista?!

Kuvat: Annika

27 kommenttia:

  1. sun pohdiskeluja on aina ihan huippua lukee, pystyin samaistumaan niin tähän ku edelliseenki kirjotukseen ihan täysin. :)

    VastaaPoista
  2. Nauti siitä haavemaailmasta ja -kuvasta, mikä sulla on Pariisista! Pääset sinne aina uudestaan ja uudestaan käymään ja se vasta onkin spesiaalia herkkua. Niin tylsältä ja kliseeltä kuulostaakin, niin kaikkeen tottuu. Ei sitä enää pidemmän päälle jaksa lähteä ulos fiilistelemään kauniita rakennuksia tai ihanaa tunnelmaa, mikä valtaa aina ulkomailla ollessa. Lisäksi matkoilla ollaan yleensä aina hyvän ystävän tai perheen kanssa, jolloin kaikkea upeita nähtävyyksiä, taloja, ruokaa ja tunnelmaa saa fiilistellä jonkun läheisen kanssa. Yksin ulkomailla ollessa on korkeintaan joku uusi kaveri kenen kanssa fiilistellä ja vieläpä vieraalla kielellä, mikä ei luonnollisesti ole sama asia kuin äidinkieli.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olipas karun lohduttava kommentti jotenkin! :) Aivan täysin totta tuo kaikki ja tää kyllä helpotti, joten KIITOS<3

      Poista
  3. Mulla on vähän samanlainen haavemaailma siitä, että muuttaisin Ausseihin.. en oo siellä ikinä käyny, mutta mulla on jo reilu 1,5 vuotta ollu vaan semmonen pakottava tarve päästä sinne. Ja ei millekkään parin viikon lomalle, vaan pidemmäksi aikaa. Mua yhtä aikaa ahistaa ja jotenki jännittää (??:D) toi mun haave, koska oon jotenkin niin varma että mun on joskus sinne vaan lähettävä.

    Haaveilu on hyvästä ja elämässä pittää osata tehä vääriä ja oikeita päätöksiä <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oi aussit! :D<3 Mää oon kans aina halunnu sinne, mutta tällasta samaa fiilistä ei oo just siks ku en oo käyny niin en pysty samallatavoin "ikävöimään".. Vaikka tosin enpä mää muuallekaan ikävöi vaikka suht paljon oon reissannutkin.. Mutta tuoha on oikeasti huippua, että on sellainen kutkuttava fiilis jostain jutusta ja monesti tuollaset on yllättävän motivoiviakin tekijöitä :D Oikeasti sun (ja mun) on joskus pakko lähtä käymään siellä ausseissa, sillä muuten sitä tulee katumaan niin paljon sitte vanhempana! :D Totta, monesti ne väärät päätökset on niitä opettavimpia ja kyllähän ne vaan kuuluu elämään. Kiitos Noora<3

      Poista
    2. Mullakin on ollu tää Aussihaave ja täällähän sitä nyt asutaan! Ei tosiaan vastannut omia haaveita mutta silti eri tavalla aivan mahtavaa :) En vieläkään usko että tämä on totta eikä sitä haavetta vaan vaikka täällä jo 4kk oon asunu :D
      Mutta ehdottomasti kannattaa joskus tänne puolelle maailmaa tulla, onhan tää aivan mahtava paikka :)

      Poista
  4. Mää niiiin tiiän miltä susta tuntuu! Meikästä välillä tuntuu et ihan repiää kahtia ku kaikki järkevä ois täällä, mut jossain muualla saattas silti olla oikeempi olla. Hankala tietää mihin kuuluis :| Mää oon koittanu järkeillä tätä silleen, että en mieti et missä haluisin nyt asua, vaan pitemmällä tähtäimellä et oisko siellä jossain sit hyvä enää joskus myöhemmin ku ikää tulee lisää. Toki takasinhan aina pääsee, mut itelläki on just toi et ne työt vaan pitäs tehä yhteen paikkaan ja varsinki kuvaajana pitää olla siellä missä ne asiakkaat on eikä sitä noin vaan vaihella paikkaa, ku sit pitää alottaa homma taas ihan alusta. Ellei sit sais jostain jotain unelmaduunia omalta alalta, mut emmää ees tiiä miten semmosta käytännössä ees havitellaan :'''D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin :/ Tuo on hyvä ajattelumalli ja ite oon lohduttautunu sillä, että voin lähtä vaikkapa sinne Pariisiin myöhemmin jos siltä tuntuu. Tavallaan tyhmää ahdistella tällasesta kun ei tää oo mikään asia, joka on nyt tällä hetkellä esillä, että lähen nyt tai en ikinä :D Sääkin oot sen verran reissannu ja vähän tuolla erilaisissa kulttuureissa yms, että varmasti sekin vaikuttaa ajatteluun aika paljon! Oon itekki miettiny tuota kuvaushommaa, että miten sais parhaiten asiakkaita jos lähtis jonnekin muualle ja ois ihan puilla paljailla alkuun :D Toisaalta se kuulostaa musta kivalta haasteelta ja mahdollisuudelta, mutta nopeasti se hymy sitte hyytyis ku huomais, ettei niitä asiakkaita tuukkaa mistään :DD

      Poista
  5. Samaistun. Haaveilen muuttavani ulkomaille ainakin muutamaksi kuukaudeksi. Mutta mitä jos kaikki menisikin aivan pieleen; kukaan ei vaivaudu juttelemaan englanniksi, työpaikka olisi hirveä ja koti-ikävä painaisi. Mutta samalla mietin että onko se sitten mukavaa vanhana kiikkutuolissa muistella kuinka ei koskaan uskaltanut lähteä. Huh.
    Mutta kuitenkin, eskapismin voimalla eteenpäin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niimpä.. MUTTA! Mitä jos se oliskin paras päätös ikinä?! Ainakin mun on pakko päästä joskus jonnekin ihan jo senkin takia, ettei tarvi sitten kiikkutuolissa katua :) Ja jos kaikki oliskin aivan hirveää niin sitten varmaan nauttis Suomessa olemisestakin enemmän ja osais arvostaa asioita, joita nyt pitää itsestäänselvyyksinä :) Toivottavasti sää pääset lähtemään ennemmin tai myöhemmin ja siitä tulee hyvä reissu (ellei jopa pysyväkin juttu)!

      Poista
    2. Heh, pakko kommentoida vielä tähänkin (oon siis se "masistelija" tuolla toiseksi ylimmässä kommentissa :D). Elikkäs oon kuitenki sitä mieltä, että jos joskus on mahis lähteä niin kannattaa lähteä. Sillä saa ainaki eliminoitua sen kiikkustuolissa katumisen ja lisäksi kyllä niiltä reissuilta aina saa takaisin sen minkä se ottaa. Mutta mikäli on yhtään koti-ikävöivää tyyppiä niin helppoa ei tuu elämä ulkomailla olemaan, yksin vieraassa maassa ahdistuu aina vaan helpommin ja helpommin. Mut anyway se on sellasta elämäm koulua (:D) se yksin ulkomailla asuminen ja ainakin minun mielestä siellä oppii juurikin arvostamaan niitä kotimaan itsestäänselvyyksiä!

      Poista
    3. Niin aattelinkin sun meinaavan! :) Mun(kin) mielestä on kuitenkin hyvä tajuta realiteetit jos jonnekin lähtee, sillä eihän se oikeasti tuu olemaan täydellistä päivästä toiseen ja siitä ehkä säästyy vähemmällä surulla jos siihen on jollain tapaa "varautunut" ettei se yllätä ihan täysin :)

      Poista
  6. Voi muru, mää niin tiiän ton fiiliksen! Mä löydän ittenikin ainakin joka toinen päivä selaamasta aupairperheitä ja lentoja Italiaan, Pariisiin, Espanjaan.. Mikä siinä on kun veri vaan vetää koko ajan ulkomaille..? Tiiän että mulla on tässä se "oma juttu" nyt ihan käsillä ja rakastan luontaislääketieteiden opiskelua, mut sit taas toisaalta nyt ois täydellisin hetki lähtee pois täältä. Hmm.. EN tiedä, lähetään yhessä♥ Hei soitellaanko joku päivä? Asiaaaa :-*

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Pittää soitella ja sitten kerrot kaiken ja poristaan tuosta hommasta kans lissää<3! Onhan se vähän paha paikka jos nyt ois hyvä lähteä, mutta samalla oot vihdoin opiskelemassa just sitä omaa juttuas!

      Poista
  7. Okei, ihan alkuun pitää sanoa että päätös lähteä ei oo ikinä, eikä tuu koskaan olemaan, semmonen asia jota katuisit. Mitä myöhemmäks asiat jättää, mitä vanhemmaks tulee, sitä hankalampi on lähteä. Mukava elämä Suomessa on tietenkin kivaa ja muutos pelottaa. Mieti itteäs vaikka kymmenen vuoden päähän. Haluisitko silloin että olisit asunut vaikka vuoden ulkomailla? Kaduttaisko jos et ois lähteny kun olit vielä 'nuori'? Jos sulla on tunne että toi on jotain mitä haluut tehä, ala miettimään mitä oikeesti tapahtuis jos lähtisit. Lähteminen on helppoa. Se on kaikki se mitä sen jälkeen seuraa, joka tulee kasvattamaan sua ihmisenä ja antamaan sulle niin paljon. Ja se on vaikeeta, mutta lähtemisen jälkeen sä tajuut että sä voit oikeesti tehä mitä vaan. Kaikki voi mennä ihan pieleen, mutta kotiin voi aina tulla takas.

    Ite muutin aika nuorena ulkomaille, nyt oon kolmatta vuotta täällä. Lähteminen vaan tapahtui, en ollu sitä ikinä suunnitellu tai miettiny mut yhtäkkiä olin täällä :D Vaikeeta on ollu ja arki on täällä ihan samanlaista ku Suomessa, mut trust me, en ikinä olis sama ihminen ku nyt jos oisin jääny Suomeen. Kaikki esteet mitkä me unelmillemme asetetaan on vaan meiän mielen luomia, ne ei oo usein todellisia. Tai ainaki niille löytyy ratkasu. Kaikki on mahollista, se on vaan kiinni sun ajattelusta :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Se on kyllä totta, että mitä vanhemmaksi tulee niin homma vaikeutuu kokoajan.. Olipas ihanan totuudenmukainen ja määrätietoinen kommentti :) Just noinhan se on ihan järjellä ajateltuna ja se kuulostaa hyvältä! Kiitos tästä<3!!

      Poista
  8. Mä oon välillä kans samanlainen haaveilija, kuvittelen kaikenlaista, mut sit jos lähen tavoitteleen niitä haavemaailmoja, niin yleensä todellisuus ei vastaa mun ennakko-odotuksia ja haaveita. Ja toiseen maahan muuttaminen on hei kuitenkin sen verta iso asia, että suosittelen nyt miettimään pariin kertaan (ymmärsin kyllä, että oot asiaa funtsinut, mutta noin niinkun järjellä...) ja monelta kantilta... Tsemppiä, toivottavasti saat ajatuksiisi jotain tolkkua :D

    http://kiiainnanmaa.blogspot.fi/

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin :) Mä en kuitenkaan pidä sitä jostain syystä niin isona juttuna! Enemmän mietin sitä, että mites tää kiva nykyinen asunto ja kaikki huonekalut (joita on paljon ja joista en haluais luopua), poikaystävä joka ei pääse lähtemään ja entä Rocky, sen tietty haluaisin saada mukaan. Ehkä joskus palaset loksahtaa paikoilleen kaiken suhteen :)

      Poista
  9. Mielenkiintoinen aihe. Mitä jos menisit esim. kesällä parin kuukauden tai parin viikon ranskan kielen kurssille Pariisiin? sellaiselle jossa opiskellaan kieltä ja saa myös lomailla ja tutustua muihin kurssilaisiin. Ei tarvitsisi kumminkaan ns. ottaa vastuuta asunnon etsimisestä sun muusta. Siinä näkisit onko kaikki niin ihanaa kuin lyhyemmällä lomalla. Toinen vaihtoehto voisi tietysti olla esim. au pairin työ, jos Pariisissa oleminen kiinnostaa vuoden ajan. Kyllähän näitä vaihtoehtoja riittää :) minä ajattelin ennen Roomasta niin että se on aivan ihana ja aina aurinkoinen kaupunki. Sitten kun olin Roomassa pari kuukautta huomasin että kyllä sielläkin sadetta riittää ja se kuva "täydellisestä" aina aurinkoisesta kaupungista haihtui hieman

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Se ois kyllä hyvä idea! :) Au pairin työssä tulee kuitenkin vähän sama vastaan ku mitä tuohon ylempään kommenttiin vastasin, koska reissuaika ois vähän pitempi.. Paitsi kyllähän joskus on olemassa lyhyempiäkin au pairin pestejä! Haha, varmasti haihtui, mutta toivottavasti oli hyvä reissu kuitenkin! :)

      Poista
  10. Kursseja Pariisissa myös 2 viikoksi:

    http://www.ef.fi/ils/destinations/france/paris/#citycourses

    VastaaPoista
  11. Tuttu tunne ;) Ja siksi sanonkin, että miksei? Minkään ei tarvi olla lopullista eikä sitä kadu koskaan, että uskalsi yrittää. Aloittaa voisi vaikka lähtemällä kesäloman ajaksi maailmalle ja jo parissa kuukaudessa suunnitelmat selkenee varmasti johonkin suuntaan. Tai lähde kehittämään uraa siihen suuntaan, että joskus Pariisi voisi olla sulle toinen koti ympäri vuoden.

    Mun seikkailu Espanjassa oli ihan uskomaton kokemus ja erilaisia kipinöitä se jätti jälkeensä. Siispä mulla on koossa monenlaisia suunnitelmia ja ennenkaikkea usko siihen, että pystyn ne toteuttamaan :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sulla oli kyllä huippu reissu ja päätös mitä sivusta seurasin :) Pitää kyllä nähdä tässä joskus niin saat kertoa kaiken koko reissusta ja tulevista suunnitelmista! :D

      Poista
  12. Suosittelen lähtemään! Et varmasti tuu katumaan sitä ja ainahan voi mennä takaisin. Ite tein elämäni parhaimman päätöksen viime syksynä ja muutin Lontooseen monen vuoden haaveilun jälkeen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Totta Anna! :) Oon onnellinen sun puolesta kun uskalsit tehdä päätöksen ja oot tykännyt siellä olosta! :)

      Poista

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...

@annnye

Kuukauden luetuimmat