tiistai 17. toukokuuta 2016

WHITE ON WHITE

wcb-2 ID
wcb-4
paita Stradivarius, laukku & kengät 2dnhand, hame H&M

Mulla on kaikki todella hyvin, oon ollu tosi onnellinen viimeaikoina ja kaikki täällä Tampereella on menny paremmin kuin oisin voinu kuvitellakaan. Muutama päivä sitten pitkästä aikaa kunnon juoksulenkillä käydessäni mietin asioita. En tajunnutkaan miten ikävä mulla on ollut noita hetkiä kun saan juosta ihan yksin musiikkia kuunnellen. Yleensä oon ottanut Rockyn mukaan, mutta ei se juoksu rullaa ihan samallain varsinkaan tälleen pitkän tauon jälkeen kun pitää keskittyä myös Rockyyn.

Mietin kuinka oon jotenkin tosi tunteeton nykyisin. Oon pitkään jo ajatellut olevani nykyisin jotenkin älyttömän paljon tasaisempi kuin koskaan ennen, mutta tämä on ihan uusi juttu. En tarkoita, että oisin mitenkään kylmä tai sydämetön tai etten välittäisi. Mutta ehkä silleen, että sellaiset surun ja rakkauden tunteet puuttuu ja vaikka ne ovat tunteina erit, niin ne ovat silti äärimmäisen samat. Ennen oon vaikka väkisin kaivanut esiin surun ja rakkauden tai vähintään jomman kumman, mutta nyt niiden kohdalla on ikäänkuin sellainen tyhjä paikka.

Hmm.. Vaikeaa selittää, ehkä kokeilen uudestaan joskus ihan kunnolla ajan kanssa!

13 kommenttia:

  1. Mulla vähän sama! Tuollaiset ns suuret tunteet niinkuin rakkaus ja suru, jotka tuntuu koko kehossa ja mielessä on ollut poissa jonkun aikaa. Drama free.
    Liekkö on hyvä vai huono asia. Outoa ainakin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin, en mäkään tiedä onko periaatteessa hyvä vai huono asia, mutta hyvä on ainakin oppia tällaseenkin ja löytää tällasen kautta uusia puolia itestä ja elämisestä ylipäätään!

      Poista
  2. Mullakin oli tuollaista ihme tyyneyttä kun rakas mummoni sai viime talvena sydänkohtauksen ja joutui sairaalaan. Hän oli siellä yhteensä kolme viikkoa ja koko sen ajan olin ihan että "jaa voi että siellä se nyt on" mutta en jotenkin tuntenut tai oikeasti käsittänyt sitä, ehkä olin jossain kummassa shokkitilassa:D sitten kun mummu pääsi taas takaisin kotiin niin tuli hirveä tunneryöppy ja itkin helpotuksesta varmaan 40minuuttia semmoista itkuhuutoa:'D näin jälkeenpäin huvittavaa mutta kans tosi kumma juttu ja jäänyt vaan mieleen. Muistan vielä miettineeni että "itke nyt vähän mummu on sairaalassa ja kauhea tilanne" mutta sydän oli ihan kovettunut..sulla nyt varmasti eri tilanne ja kuten kirjoititkin niin tunnet kyllä silti ja näin mutta tästä tekstistä tuli vaan tuo oma mieleen, hassua miten mieli käyttäytyy :D ehkäpä sää oot vaan kasvanu tai aikuistunu tai jotain, tulis mullekki jossain vaiheessa ku oon just tommonen ääripäätäysillätuntija niinkun sää ilmeisesti ennen, haha! :'D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mulla on myös ollut tuollainen samantapainen tyyneys kun eräs rakas ihminen oli sairaalassa ja siinä oli paljon kaikkea muutakin sydäntäsärkevää, mutta se oli silloin kyllä ihan selvä puolustusmekanismi ja tiedostin sen itsekin! Nyt on kuitenkin ihan erilainen tilanne.. Mutta että tiedän kyllä ainakin osittain millaista tunnetta tarkoitat tuolla mistä kerroit! On se kyllä älyttömän mielenkiintoista miten ihmismieli toimii.. Ehkä se on pitkälti kasvamisen tulosta ja ihmissuhderintamalla tapahtuneiden asioiden aikaasaama muutos :) Oiskin näille sellainen "tietty kaava", mutta eiköhän sullakin ainakin jonkinmoinen tasaantuminen vähintään hetkellisesti tule jossain vaiheessa joskus :)

      Poista
  3. Voin vähän samaistua tähän kirjoitukseesi, taidan ymmärtää mitä ajat takaa:D Upeita kuvia ♥

    VastaaPoista
  4. hmm toi kuullostaa niin tutulle, tilanteelle jossa mä olin joku neljä vuotta sitten. Mulla tää tunteettomuus johtui siitä että olin just eronnnut suht pitkästä parisuhteesta ja se vaan jotenkin teki musta vaan tunteettoman. En ollut mitenkään kovin onneton tai surullinen siitä erosta, koska se oli oikea ratkaisu, mutta jollain tapaa se kovetti mut varmaan melkein 6-8 kuukaudeksi. En samalla tavalla tuntenut surua tai rakkautta, vaan olin kylmän viilee tilanteissa :---D Mut pikkuhiljaa sit onneksi aloin avautumaan uusille tilanteille ja ihmisille, ehkä se on jonkinlinen suojamekanismi?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Poristaampa näistä lisää kun viimein päästään näkemään<3 Voin kyllä kuvitella tuon tilanteen, mutta ei mulla kuitenkaan ole ihan tuollaistakaan! Siksikin oon vähän hämmentynyt ehkä, että mikähän tää homma nyt on :D Sun kohdalla tuo varmasti on suojamekanismi ollut, mahdollisesti munkin kohdalla joku sellainen, vaikkei millään muotoa niin selvä!

      Poista
  5. Mulle tuli myös mieleen, että olisko se jokin suojamekanismisysteemi ? :D Itellä oli se silloin, kun erosin pitkäaikaisesta suhteesta sen about nelisen vuotta sitten, kovetin itteni enkä tuntenu oikeastaan mitään muutamaan kuukauteen. Oli aika hassua, kun kuitenkin oon erittäin tunteellinen ihminen... Kuitenkin sit pikkuhiljaa aloin siitäkin päästä eroon, en tiiä onko samanlainen juttu mut tuli mieleen heti kun luin tän. :D upeat kuvat ♥

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No sitä määkin oon miettinyt paljon, mutta ei se kyllä sellaiseltakaan tunnu! Oon kuitenkin ollut tilanteissa, joissa on tullut sellainen puolustusreaktio ja oon kyllä huomannut sen silloin ihan selvästi, mutta ei tässä ole mitään samanlaista.. Mää en oo koskaan myöskään pystynyt kovettamaan itseäni surulta ja tavallaan oon "nauttinut" siitä kun on ollut niin vahvat tunteet.. Kiva kuulla vaan teiän pohdintoja ja omia kokemuksia! Ehkä onnistun avaamaan tätä paremmin joskus myöhemmin! :D Kiitos ihana<3

      Poista
  6. Mullakin oli pitkään itellä tollanen tyhjä paikka jossain sisällä, mutta ajan myötä se on alkanut täyttyyn kaikella uudella ja ihanalla. Time heals<3

    VastaaPoista

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...

@annnye

Kuukauden luetuimmat