sunnuntai 31. heinäkuuta 2016

TERVEISIÄ MÖKILTÄ

a-1 a-5 a-3 a-2 a-13 a-8 a-12 a-6 a-4 a-14 Terveisiä Kainuusta! Oon nyt ollu muutaman päivän mökillä ja vielä ois muutama päivä edessä. Ajoin keskiviikkona auton jyppilään, josta hyppäsin kaverin kyytiin suuntana joku kiva ranta tai maisema, johon jäädä autoon yöksi. Musta tuollaset autot on ihan huikeita, joissa on takana kunnon nukkumistila - varsinkin täällä Suomessa kun nukkumaan voi mennä tyyliin minne vaan!

Matkaan tuli kuitenkin pieniä mutkia kun aamulla jouduttiin yllättäen hinaajan kyydillä Iisalmeen, jonne jäätiin odottelemaan auton tuomiota. Ikävä kyllä auto joutu vielä jäämään sinne ja me jatkettiin junalla Kajaaniin, josta isi tuli hakemaan meiät. Päästiinpä mökille lopulta, vaikka reitit ja suunnitelmat vaihtuivatkin aika radikaalisti.. Parasta on kuitenkin reissata ja seikkailla tyypin kanssa, joka osaa nauraa tällaisille kommelluksille ja jonka kanssa suunnitelmia voi vaihtaa aivan lennosta! Ainakin ite oon sellanen, että mun oma ilonen fiilis häviää nopeaa jos toinen alkaa äksyilemään, vaikka mua itseä muuten vaan naurattaisi. Varsinkaan jos mitään hätää ei ole, keneenkään ei ole sattunut tai tavaroille on olemassa vakuutus, niin mikäs sen parempaa kuin nauraa kaiken koomisuudelle ja keksiä uudet suunnitelmat aivan extempore! >:D

Mähän oon syönyt alkukeväästä asti beetasalpaajia kolmesti päivässä migreenin estolääkkeenä ja se on tuntunut auttavan kun on ollut ihan vaan muutama satunnainen migreeni sen jälkeen. Siitä sanotaan, että se hillitsee adrenaliinin ja sen sukulaisaineiden vaikutuksia erityisesti sydämeen. Lääkkeen vaikutuksesta sydämen lyöntitiheys hidastuu ja sen työmäärä samalla vähenee. Liekkö tuo vaikuttaa elämäntilanteen ja yleisen fiiliksen lisäksi siihen, miten stressitön oon kaiken suhteen :D Kroatiassa mun kamera meni rikki ja näin kun objektiivi mäsähti kolmeen osaan ja olin vaan silleen "hmh, voi ei.. saakohan sillä otettua kuvaa enää..?". Ei kyllä mikään kuohahtanutkaan sisällä vaikka kallein omaisuuteni levis lattialle sillä tavoin - ajattelin vaan, että onpas harmi, mutta ei sille mitään voi, ja että onneksi oli viimeinen päivä reissussa. Toki ilman matkavakuutusta siitä ois saattanut tulla pieni kauhun hetki :D Toisaalta hengähdin vakuutusasian suhteen vasta korvausilmoituksen saavuttua, sillä vakuutukset ja korvattavuudet ei tunnu olevan aina ihan takuuvarmoja mitä ihmeellisimmistä syistä..

Olin reissun paluuiltana Helsingissä, seuraava aamuna pitikin lähteä kuvaamaan häät ja luonnollisesti jouduin metsästämään jostain lainaobjektiivin, mutta eipä sekään paljoa huolettanut. Ennestään täysin vieras kuvaaja Jyväskylästä (hääkuvaajien kesken on muuten ihan loistavaa avustamista asiassa ku asiassa!) lainasi mulle putkea, joka oli niin hyvä, että ostin vakuutusrahojen tultua heti sellaisen, vaikka se olikin melkein tuplasti entistä hintavampi.. Nää kuvat on otettu sillä uudella eli 24-70mm f/2.8. Edellinen oli 24-105mm f/4, josta tykkäsin hurjasti, mutta kaipasin vähän parempaa valovoimaa kun kirkot ja juhlapaikat on monesti aika hämäriä.

Huomaatteko te eroa näiden ja aikasempien kuvien välillä nyt kun on eri objektiivi vaikka aika samanlainen onkin..? :)


keskiviikko 27. heinäkuuta 2016

ELÄN ENEMMÄN KUIN KOSKAAN

aq-1 aq-5
Vieläköhän te ootte siellä..? Kokonainen kuukausi ja en vaan oo ehtinyt ajan kanssa blogin äärelle. Koneella on tullut oltua senkin edestä muita kuvatöitä hoitaessa.. Mulla on ollut ikävä tänne ja mulla on ihan järkyttävä määrä kaikkia kuvia ja juttuja teille, joten syksy menee sitten ilmeisesti pitkälti reissujuttuja postaillen >:D

Oon huomannu sen, että ennen mun aika kului pitkälti koneella blogihommissa siksi kun olin onneton eikä oikein ollut muuta tai en halunnut tehdä jotain, koska mua pelotti, että se joku muu on niin hauskaa ja tuntuu niin oikealta, että haluan pois sen aikaisesta elämäntilanteesta. Olisihan jo tuon pitänyt kertoa riittävästi, mutta yritin vaan sopeutua ja olla onnellinen siinä mitä elämä silloin oli, koska oisin halunnut sen toimivan ja olisin halunnut sen olevan sitä mitä elämältä halusin.

Kuulostaa varmasti aika monimutkaiselta ja sitä se olikin. Nykyisin blogi ei oo enää ollut sellainen tuki ja turva tai "luottoystävä" kuten joskus. Käykää muuten lukemassa blogi on ystäväni -kirjoitus, huhhuh.. Nyt tuntuu niin uskomattomalta miten kurjaa joskus on voinut ollakkaan ja miten tuon kirjoituksen ajat olivat ihan muuta kuin mitä luulin niiden olevan. Tottakai kaikkeen tottuu, mutta näin jälkeenpäin tuntuu aika surkealta muistella noita aikoja ja ajatuksia, kun blogi on sattuneista syistä ollut melkeen kaikki kaikessa.

"
Saattaa kuulostaa tosi typerältä, mutta blogi on mulle kuin ystävä. Siitä on tullu todella läheinen ystävä näiden parin vuoden aikana. Oon sanonut monesti, että oon aika yksinäinen täällä Jyväskylässä. Silloin kun muut on menossa niin mää istun kotona blogin kanssa. Mun ei tarvii olla yksin kun voin kirjoittaa tänne ja valita kuvia.
----
Blogi on mulle jotenkin tuki ja turva. Pysyvä asia tän kaiken keskellä. Tekemistä silloin kun muut lähtee ryyppäämään tai menevät muuten vain ilman mua. Tää on harrastus ja pakopaikka niinku joillekin vaikka lenkkeily. Tämä blogi on se, jonka puoleen käännyn kun jään yksin tai mulla on paha mieli.
"

Mua alkaa melkeen itkettämään kun edes lueskelen tuota vanhaa postausta. Tosi surullista ja tosi omituista. Ihan itse oon vain halunnut olla tyytyväinen ja onnellinen niin en oo uskaltanut tehdä mitään, mistä olisin tajunnut etten oikeasti ole tarpeeksi onnellinen :D Ymmärrättekö ollenkaan? Mutta nämä on just niitä elämän asioita, joista oppii ihan älyttömästi ja väittäisin, että näiden huonojen aikojen takia oon nyt onnellisempi kuin koskaan ja tuun varmasti jatkossa valitsemaan kaiken elämässäni niin, että se tekee hyvää ja johtaa onnellisuuteen.

Nyt oon mennyt ja tehnyt niin paljon kaikkea, että oon aivan poikki. Hyvällä tavalla siis aivan poikki! Onhan tää kevät ja kesä ollut ihan älytön, en ois alkukeväästä uskonutkaan miten onnellinen, rento ja menevä tyyppi musta kuorituu haha.. Oon viettänyt hulluna aikaa kavereiden kanssa (yhdessä välissä oli tyyliin kuukausi, etten ollut yksin käytännössä ollenkaan?!), oon tajunnut miten huippuja tyyppejä mun ympäriltä löytyy kun itse oon vaan "uskaltanut" lähteä mukaan ja oon tutustunut sellaisiin ihmisiin, joiden elämäntyyliä, töitä, harrastuksia ja yleistä otetta asioihin arvostan ihan älyttömästi ja joista saan niin paljon inspiraatiota ja energiaa, etten ois aiemmin voinut kuvitellakaan.

Oon ehtinyt viimeisen parin kuukauden aikana olla "rauhassa" ihan vaan satunnaiset pari päivää. Nytkin tulin maanantai-iltana takaisin Helsinkiin ja tänään lähden jo pohjoiseen, eli olihan tässä välissä yksi kokonainen päivä. Nyt en vaan oo ehtinyt olla aloillani ja blogata, mutta nyt aikataulut alkavat vähän rauhoittumaan ja syksyllä sitten viimeistään :)
aq-2 aq-4 aq-3 aq-7
Snäppiin ja instaan päivittelen paaljon enemmän, joten seurailkaa siellä (annnye) mikäli tää tämän hetken vähän hidas blogitahti ei riitä >:D Tästä postauksesta tuli taas kunnon sekamelskaa, koska mulla on vaan niin paljon kaikkea, etten yhtään tienny mistä aloittaa!

Ette oo saaneet seurata sitä täältä blogista, mutta oon ollut ihan hurjan onnellinen tämän viimeisen kuukauden ja no koko kevään ja kesän oikeastaan. Toivottavasti tekin ootte saaneet nauraa kavereiden kanssa ihan päättömille jutuille, pukea värikkäimmät kesämekot piknikille, nukahtaa lämpimään syliin auringon laskiessa, syödä aivan liikaa jäätelöä, käydä uimassa lämpimässä kesäillassa tai hoilata porukalla hyviä biisejä niin kauan, että kurkku on käheänä.

Jos ette oo tehny mitään noista, niin toivottavasti teillä on ollut sitten muilla tavoin rakkauden, naurun ja fiilistelyn täyteinen kesä! Ja onhan tässä vielä aikaa vaikka ja mille ;)


Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...

@annnye

Kuukauden luetuimmat