keskiviikko 31. elokuuta 2016

VAATEMALLISTON KUVAUKSISTA

Kuvasin Baja Clothingille tuotekuvat, joihin haluttiin mallit ja vähän elämää kuvien pysyessä silti simppeleinä. Oli kyllä mielenkiintoista tehdä vähän erilaista kuvauskeikkaa vaikka mun taannoisen Lofoottireissun takia tämän keikan ilmaantuessa oli kaksi päivää aikaa saada vaatteet Helsingistä, löytää mallit, ehtiä kuvata ja toimittaa kuvat :D Hyvällä tuurilla vettä tuli käytännössä kokoajan, joten katospaikka oli aika pakollinen, mutta halutun kaltainen raffimpi urbaani mesta - aiempien surffityylisten kuvien vastapainoksi - oli onneksi aika hyvin tiedossa jo etukäteen..

Näitä oli kyllä harvinaisen hauska kuvata aikataulustressistä huolimatta, että kiitos vaan ystäville, jotka suostuitte malliksi näinkin äkillisellä varoitusajalla! :D
bajac
Mitä te tykkäätte näistä kuvista?

Tässä oli nyt vaan osa, mutta eiköhän nämä riittäne.. Moni kyseli tuolloin snäpissä ja muissa kanavissa näiden tuotteiden perään kun olivat monesti jossain nähneet, mutteivat yhtään tienny mistä näitä löytäisi niin täältä esimerkiksi. Mua naurattaa kun vetäsin molemmat noista pojista kameran eteen ihan tyhjästä heidän suureksi hämmästyksekseen, mutta omasta mielestä sitä ei kyllä huomaa mistään, etteivät he oo aiemmin olleet kuvattavina tälleen :D Joillakin vaan luonnistuu sitten asia kuin asia..

Voisko tämäntyylisiä kuvauksia ilmestyä jostain lisää..? Ois niiiin parasta!


torstai 25. elokuuta 2016

TOTUUS KUVAUSHETKESTÄ

aq-220 aq-219
Ajatus tällaisista kuvista oli ollu mielessä koko reissun, mutta ei vaan tullut otettua ennenku lähestulkoon viimeisillä minuuteilla kun piti lähtä seuraavaan majapaikkaan.. Jo lähtökohtaisesti hipsittiin altaalle melko rennoin ja huvittunein fiiliksin >:D Kata sanoi, ettei tuon uimarenkaan päälle voi mennä kun se on niin pieni. Oli kuulemma kokeillut aiemmin..

Munhan oli kuitenkin pakko yrittää ja yllättävän hyvin se onnistui, vaikka koko kroppa tärisi kaikkien olemassa olevien ja olemattomienkin lihasten jännittämisestä ja tasapainoilusta kun meinasin tippua renkaan päältä ihan kokoajan. Mukaan tuli vielä kunnon nauruhepuli ja Kata ojensi mun käteen tuon vesimelonisiivun kruunaamaan koko setin..

Ei näistä tullu ihan sellaisia kauniin rentoja nautiskelukuvia, joita weheartit ja pinterest sun muut on täynnä, mutta olipahan ainakin hauskaa! :D
ID

tiistai 23. elokuuta 2016

KOULUTUKSESTA KONKREETTISTA APUA TYÖELÄMÄÄN

jk-999

Moni teistä tietääkin ja uusille tiedoksi, että oon opiskellut kolme vuotta yhteisöviestintää Jyväkylän yliopistossa. Yhteisöviestintää on aina ollut todella vaikea selittää ja meillä on siellä pieni, mutta aivan huikea porukka. Englanninkielinen nimitys Organizational communication & PR selventää opintoja yleensä vähän, mutta kukaan ei tunnu siltikään tajuavan mistä on kyse. Ja rehellisesti sanottuna pitkälti oon ihan hukassa vielä itsekin :D Tottakai kolmen vuoden ja kandin jälkeen tiedän tavallaan (:''D) mistä on kyse, mutta kaipaisin itse jotain paljon konkreettisempaa.

Luultavasti nuo mun opinnot selkiää muille ja itsellenikin vähän paremmin kun yhteistöviestintä siirtyy nyt kauppakorkeakoulun puolelle yhdeksi pääaineeksi markkinoinnin, johtamisen, laskentatoimen ja taloustieteen rinnalle. Uudesta pääaineesta tulee viestinnän johtaminen, joka ainakin nimensä puolesta on reilusti selkeämpi, entä tämä nykyinen yhteisöviestintä.
jk-1001
Innostuin tästä Indiedaysin, Bloginringin ja Edupolin kanssa tehdystä some/digikoulutuksen kamppiksesta, sillä tää kuulostaa aikalailla just siltä mitä itse kaipaisin! Vaihtoehtona oli myös muotiin ja kauneuteen liittyvä linja, mutta some/digi on sitä, mitä itse haluan tehdä tulevaisuudessa.

Jo tästä kamppiksesta ja tuosta koulutuksesta lukiessa tuli vähän levollisempi olo oman työtulevaisuuden suhteen :D Oon nimittäin pitkään tiennyt minkä tyylistä hommaa haluan työkseni tehdä, mutta ei mitään aavistustakaan kuinka tehdä sitä konkreettisesti. Kaikista isoin ongelma on kuitenkin siinä, että mua pelottaa aivan valtavasti kaikki asiat, joista en oo ihan täysin varma, että osaan tehdä ne oikein. Mua on jo parisen vuotta pelottanut se, etten ihan täysin hoksaa mitä mun pitäis nyt osata tai millasista hommista selviytyisin :D Onneksi oon nyt voinut elää ja selvitä kuvaamisella ja blogilla, koska muuten oisin panikoinut töihin menemistä enkä ois varmaan ees uskaltanut hakea muualle kuin johonkin kaupan kassalle... Uskon, että tää kyllä helpottaa sitten kun oon ekan kerran työharjottelussa tai töissä jossain, mutta tässä sitä stressissä ootellaan tuota ensimmäistä kertaa..

Monesti tuntuu, että yliopistoa ajatellaan paljon parempana ja laadukkaana opiskelupaikkana, mutta näiden omien opintojen aikana oon huomannut, että itse kaipaisin jotain vähän konkreettisempaa ja ikäänkuin suoraa tukemista siihen, että jos osaat tämän niin osaat myös jotain tulevassa työelämässä. Oisin saanut menneistä opinnoista paljon enemmän irti jos edes välillä olisi ollut jotain konkreettisia ja tekemisen makuisia opintoja. Toki viestintä on vähän eri asia kuin moni muu, esim mun sivuaine psykologia, jossa on aivan erilailla ne "oikeat vastaukset".

Tämä Edupolin some/digi painotteinen merkonomilinja toimii oppisopimuksella, jossa opiskelijalla tulee olla jo valmiiksi alan työpaikka tai hänen tulee aloittaa sellaisessa opintojen alkaessa. Tällainen koulutus on hyvä esimerkiksi heille, joilla on työpaikka muttei alan koulutusta tai heille, jotka haluavat pätevöityä työssään ja mahdollisesti edetä urallaan.

Some/digi painotteisessa merkonomin koulutuksessa käydään läpi sosiaalisen median käyttöä myynnissä ja markkinoinnissa. Opintoihin kuuluu mm. asiakkaiden hankinta ja myynnin toteuttaminen, ostaminen, kilpailutus ja tarjouspyynnöt.

Osa oppimisesta tapahtuu omalla työpaikalla työpaikkakouluttajan johdolla, jonka lisäksi lähiopetusta on 1-2 päivää kuukaudessa Helsingin Herttoniemessä ja sen lisäksi joitain verkko-opintoja. Opiskelu on maksutonta ja kestää 1,5-2 vuotta. Koulutukseen voi hakea 11.9.2016 asti. Lukekaahan asiasta lisää jos kiinnostus heräsi ja käykää moikkaamassa Edupolin edustajia iLoveMe-messuilla 21.-23.10. jos ootte menossa sinne.
jk-1000

Teille ois myös arvonta, jossa voi voittaa 50e lahjakortin Stockmannille. Käy kattomassa, mitä sää opiskelisit Edupolissa ja kerro se tuonne kommenttiboksiin! Kannattaa käydä osallistumassa myös muissa kamppisblogeissa (Saijis, Niinapaju, Picture me) ja säännöt löytyy täältä.

Onnea arvontaan tyypit! :)



tiistai 16. elokuuta 2016

AMSTERDAM STREETSTYLE

cats

Katumuotia syksyisestä Amsterdamista vuoden takaa.

Rakastuin suuriin ja väljiin takkehin (esim ylhäällä oikealla), joita oli valtavasti. Tyylejä, materiaaleja ja kuoseja oli todella vaihtelevasti, mutta pääpointtina oli väljyys - eikä vain mahdollisesti yhtä kokoa liian ison näköinen takki, vaan sellainen aivan valtava.

Koin niiden takkien ansiosta jonkinlaisen ahaa-elämyksen, kun huomasin ihmisten näyttävän toinen toistaan paremmilta vaikka päällä ei ollutkaan mahdollisimman pientä ja vartaloa nuolevaa. Useat loistavat kirppikset notkuivat näitä ihania takkeja, joten ihmekään miksi niitä näkyi niin paljon. Lähes kaikki tyylitaiturit valtavilla takeilla ajoivat ohi pyörällä, joten en päässyt kuvaamaan heitä..

Muuten pukeutuminen tuntui olevan aika simppeliä ja minimalistista, ei värikästä revittelyä tai juuri mitään kovin erikoisen ja eksoottisen näköistä. Ihmisillä oli paljon hyvännäköisiä perusvaatteita, joiden päällä sitten se jokin upea suurikokoinen kirppistakki, joita ei tallentunut muistikortille kuin tuo yksi ylhäällä, joka oli ihan neutraalimmasta päästä.

Eniten näin yksinkertaisia, mutta persoonallisia tyylejä, joissa oli paljon vintage/kirppis fiilistä. Harmi, etten saanu tallennettua niitä juuri ollenkaan :D Vettäkin ripotteli lähes koko reissun, joten joko ihastelun kohteeni pyöräilivät, yrittivät kiirehtiä huivi pään päällä pysyen kuivana tai sitten en itse halunnut ottaa kameraa laukusta kastumaan..

Ens kerralla sitten vähän tyylinäytettä Australian Byron Baylta!


maanantai 15. elokuuta 2016

ELÄMÄ MATKALAUKUSSA & AJATUKSIA TULEVASTA

awq-1
Viimeset kaksi ja puoli kuukautta oon ollut vähän missä milloinkin. Ilman varsinaista kotia tai paikkaa, jossa rauhoittua yksin itsensä kanssa. Oon raahannut matkalaukussa tavaroita paikasta toiseen ja antanut loppujen tavaroiden olla hujan hajan eri osoitteissa. Posti on kulkenut ihan mahdottomia reittejä ja pari viikkoa sitten HSL:n korttia hakiessa naurahdin kun kuulin, että mun postiosoite on Vantaalla, normiosoite Oulussa ja asuinpaikkana Tampere.

Ainoat pysyvät asiat ovat olleet rakas Rocky, joka on reippaasti kulkenut mukana paikasta toiseen, pieni ihana autoni, jota ilman tää kaikki ois ollut silkkaa hulluutta ja ne tietyt tavarat, joita oon tarvinut ja ne tavarat, joita oon kantanut mukanani ihan kaiken varalta. Oon älyttömän iloinen siitä, että tällainen on ollut mahdollista myös koiran kanssa, sillä Rocky on onnellinen missä vaan kunhan se on mun kanssa. Ollaan me sitten ollut jonkun nurkissa, kimppakämpässä, teltassa tai auton takatilassa nukkumassa. Se on aina ihan yhtä iloinen hönttiläinen kun pääsee aamulla makaamaan mun päälle antamaan pusut ja illalla käpertymään kainaloon kun väsyttää. Monella koiralla kun saattaisi tulla ahdistus vastaavanlaisesta paikasta toiseen hyppelystä ja muusta.

Tää kesä on opettanut valtavasti. Isoimpina yksittäisinä juttuina oon tajunnut miten paljon turhaa ja ylimääräistä tavaraa mulla on. Esimerkiksi neljä pöytää ja 7 tuolia, joista en halua luopua yhdestäkään, mutta mihin ihmeeseen saan ne mahdutettua? Ne ovat kaikki ihania ja keksin keinot pitää ne, mutta en halua haalia enempää mitään ihan vaan siksi "koska tää on ihan kiva" ja tekee mieli ostaa jotain. Nuokin on vieläpä sieltä vähiten turhasta päästä, kun alkaa miettimään vaatteita ja kaikkea pientä rojua.. Jatkossa pitää miettiä enemmän sitä, onko oikeasti tarvetta ja järkeä hankkia jotain. Onneksi mulla on jo valmiina iso läjä kirppiskamaa odottelemassa.

Oon ymmärtänyt ihmissuhteiden arvon ja tärkeyden aivan erilailla. En oo osannut kaivata sitä yhtä tiettyä omaa kotia kun oon löytänyt "kodin" aina sieltä, missä on ollut hyvä olla. Sanonta home is where your heart is on auennut täysin uusiin ulottuvuuksiin, kun oon huomannut, ettei sillä paikalla ole mitään väliä kun on oikean/oikeiden ihmisten kanssa.
awq-3
Samalla mua on vähän alkanut huolettaa tuleva syksy. On ollut niin helppoa mennä ja viettää aikaa ihmisten kanssa, mutta syksyllä pitäisi kohdata arki ja ne väkisinkin tulevat yksinäiset illat. Vielä hetki sitten odotin aivan innoissani sitä kun pääsen kantamaan tavarani siihen tiettyyn osoitteeseen ja tekemään kodin, mutta pieni pelko on alkanut leviämään nyt viimepäivinä. Mietin josko muuttaisin kaverin kanssa, mutta haluan päästä kokemaan sen yksin asumisen nyt kun siihen on näinkin hyvä sauma.

Tiedän, että yksin asuminen ja paikoillaan oleminen tulee koettelemaan mua, mutta pitkälti juuri siitä syystä mun on päästävä kokemaan se. On helppoa olla onnellinen jonkun kanssa, mutta tärkeämpää on olla onnellinen ensin ihan itsensä kanssa. Ajattelin jossain vaiheessa, että se onnistuisi heittämällä, mutta nyt ajatus tulevasta on alkanut vähän mietityttämään. Eniten mua ahdistaa se, että mun on pakko sitoutua johonkin. Kevään ja kesän oon pystynyt tekemään vain valintoja, jotka ovat tehneet mut onnelliseksi. Jos joku kaupunki, ihminen tai harrastus on tehnyt mun olon alakuloiseksi tai epämukavaksi, niin oon vain valinnut jotain parempaa sen tilalle. Kohta joudun sitten jumiin Jyväskylään ja mitä jos yhtäkkiä löydänkin itseni surullisena, tylsistyneenä tai yksinäisenä..? Tietenkin asiat täytyy kohdata ja käsitellä, mutta se ei nyt yllättäen tunnu hauskimmalta mahdolliselta vaihtoehdolta tällaisen rennon onnellisen menemisen jälkeen.

Mutta kuten sanottua, koen tarvitsevani myös ne tulevat oppitunnit, joita syksy luultavasti tuo tullessaan! Tavallaan odotan sitä vähän ahdistuneena ja lannistuneena, mutta toisaalta näen siinä suuren mahdollisuuden kehittää itseäni ja tehdä itsestä entistä vahvempi ja selviytyvämpi tyyppi :) Tämän pohdiskelu on nyt vienyt vähän tilaa muulta fiilistelyltä, mutta onhan se mahtavaa päästä laittamaan ihana pieni koti. Ehkä tämä kevyt paniikki ja fiilistely on nyt entistä konkreettisempaa kun kämppäkin vaikuttaisi olevan jo tiedossa.. Huh..
awq-2
takki Nelly / hame & paita Cubus / sukat DefShop / kengät Nike

Otin itse nää kuvat toukokuussa sen kämpän rappukäytävästä, jossa asuin kuukauden ja joka onkin viimeisin paikka, jossa oon rauhassa ehtinyt olemaan paikoillani. Long story short: tykkäsin asunnosta, rauhasta ja Tampereesta valtavasti, ihastuin käsittämättömän paljon aivan totaalisen yllättäen, en enää tiennyt mistään mitään ja koin ahdistavaksi olla "yksin" Tampereella kun oli vain aikaa miettiä, lähdin muualle takaisin normaaleihin tekemisiin ja ystävien luokse, olo helpottui ja pystyin taas miettimään kaikkea normaalimmin. Saattaa siis olla, että myös tuo kokemus vaikuttaa siihen, että mua huolestuttaa jos käy jotain vastaavaa :D Se isoin ongelma oli kyllä siinä, että Tampereella mulla ei muuta ollutkaan kuin aikaa miettiä kun taas Jyväskylässä mulla nyt on paljon muutakin, että ihan vastaavanlaista tilannetta tuskin tulee..

Onhan tää kesä ollut hurjan mielenkiintoinen. Joudun kertailemaan ja mietiskelemään monia asioita varmasti useampaan otteeseen kun siihen löytyy tarpeeksi aikaa pimenevinä syysiltoina :D Mutta onhan viimeiset kuukaudet menneet aikamoisella vauhdilla!

Iso kiitos kuluneista kuukausista kuuluu kavereille myös sen puolesta, että ootte aina tarjonneet paikan mihin päästä tai mihin jättää tavaroita. Pitkälti teidän ansiosta mulla on ollut tunne, että kyllä kaikki selviää vaikka näyttäsi kuinka vaikealta<3

keskiviikko 10. elokuuta 2016

SE ON RUOKAA, EI KILPAILU SOMESSA

id-11

Huomenta! Nyt hypätään ainakin omasta mielestä melko mielenkiintoiseen ja vähän kaksipiippuiseen asiaan, joka ainakin omalla kohdalla on käynyt läpi monen monta erilaista vaihetta :D Oon nimittäin mukana Indiedaysin, Blogiringin ja IKEA:n kamppiksessa, joka kehoittaa rentoutumaan ruuan kanssa, sillä "It's a meal. Not a competition. Let's relax!"

Ymmärtäähän sen, että ihan itse ruuan ja sen esillepanon kanssa on varmasti monella jonkimoisia paineita, sillä blogit ja omasta mielestä varsinkin instagramtilit pursuavat toinen toistaan upeampia asetteluja ja annoksia. Itsehän kuvasin ennen kaiken, siis oikeasti kaiken :'D Oli kuva ketsuppipullosta, oli kuva ihan tuikitavallisesta pasta-annoksesta. Ihan tyytyväisenä julkaisin niitä, mutta ehkä yleisten ruokakuvien tason lisäksi ihan omakin taso on noussut.. Tässä aihetta sivuten kurkatkaapa postaus totuus blogikuvien takaa!
ie
Se totuus myös ruuan kanssa on ihan samanlainen kuin kaikilla muillakin. Esille vain valikoituvat ne näyttävimmät ja upeimmat annokset, joihin on vielä sen lisäksi jaksettu nähdä vaivaa. Valita kaunis lautanen, pyyhkiä muruset pöydän reunalta, siirtää lehtiteline sivuun lattialta, poimia kastikkeesta parhaimman muotoiset paprikat annoksen päälle, asetella korianteri sojottamaan oikeaan suuntaan, siirtää juuri ostetut kukat maljakossaan lähemmäs, jotta ne vilkkuvat kuvan reunassa, kääntää pöytää, jotta valo osuu annokseen oikeasta kulmasta ja ylipäätään etukäteen ajoittaa ruuan olevan valmista valoisan aikaan - ei ole muuten niin helppo juttu talvella.

Rehellisesti sanottuna se on joskus juuri tuollaista, mutta aika hyvin ne parhaat kulmat ja asettelut on jo oppinut, joten ei se kuvaaminen itsessään vie kauaa aikaa, kun kaiken olennaisen on säätänyt jo etukäteen. Omalla kohdallani se ei siis pidä koskaan paikkaansa, että ruoka ehtisi kylmetä kun sitä pitää ensin kuvata niin pitkään.

Tässä kamppisvideossa sen sijaan ruoka saattaa olla jo kylmää, ennen kuin perhe pääsee sitä syömään, koska ruokapöydän antimista täytyy tehdä öljyvärimaalaus ja hyväksyttää se ympäri kaupunkia :'D Tavallaan kuulostaa koomiselta, mutta juuri sitähän se tavallaan on modenissa muodossa joissain tapauksissa.



ie-7 ie-3 ie-10 ie-4 ie-2
Jossain vaiheessa mulla oli sellainen pieni ahdistus, kun jostain syystä halusin kuvata tyyliin jokaisen suupalan ja tottakai siitä olisi pitänyt saada jotenkin kivannäköistä. Mutta vaikea siitä kaurapuurosta voisilmällä tai hapankorpusta juustosiivulla on saada mitään spektaakkelimaista taideteosta. Otin niitä kuvia silti, vaikka suurinta osaa en ole koskaan missään julkaissutkaan, sillä ei niissä ollut yksinkertaisesti mitään julkaistavan arvoista..

Nykyisin oon tajunnut sen, että ruoka on ruokaa ja sitä voi syödä ihan ilman kuvaamista ja siitä tulee myös nautittua paljon enemmän kun ei alitajuntaisesti mieti, että no eipä ole hääppöinen annos. Koska ei se ole se ruuan pointti! Sitäpaitsi mitäänsanomattoman värittömän mössön näköinen kotiruoka saattaa olla moninkertaisesti parempaa kuin se viimeisen päälle aseteltu ravintola-annos :D Yksi mun all time favorite ruokahan on maksalaatikko ja harvemmin näkee missään (myöskään mun) somessa kuvia kukilla koristellusta maksalaatikkolautasesta :'D

Oon myös sitä mieltä, että on aivan ihanaa tehdä hyvää ruokaa, asetella se kauniisti, käännellä mukin kahvaa parhaaseen suuntaan ja vaihdella mustikoiden paikkaa vohvelin reunalla hyvän kuvan saamiseksi. Se ei kuitenkaan ole jokapäiväinen rutiini vaan rentoutushetki vaikkapa hitaille aamuille kun ehtii valmistaa montaa tarjottavaa, laittaa lempparisarjan pyörimään tai avata hömppälehden. Tai vaikkapa tämänkaltaiset viikonloppuaamut, jotka koostuvat super hyvästä ja terveellisestä brunssista huippujen ystävien kesken! Ei se todellakaan ole vain somea ja muita ihmisiä varten, kyllä siitä tulee aidosti nautittua myös itse - ihan siitä ruuasta, tekemisestä ja siitä miltä kaikki näyttää. Samalla tavalla upean kakun leipominen, koristelu ja kuvaaminen on itseilmaisua kuin vaikkapa maalaaminen :) Se saattaa olla kuin terapiaa, aikaa vain itselle ja omille askareille. Luultavasti myös siksi se vaatii oman ajan ja paikan, jotta siitä ehtii aidosti nauttia eikä vain hutiloida pikaisesti. Törmäsin hetki sitten instagramissa @viena_k ruokakuviin ja mun sydän jotenkin vain suli. Niissä kuvissa oli jotenkin vaan niin paljon tunnetta ja mulle tulee tosi levollinen olo..? Kurkatkaa vaikka tämätämä ja tämä, mmmmh.

Tärkeää ois muistaa joskus ottaa kuvia rennosti myös siitä hetkestä! Hassua, miten helposti tulee kuvattua vain ruokia vaikka kuvalle saisi paljon suuremman arvon kun ottaisi pari metriä taaksepäin ja tallentaisi myös sen ympärillä olevan. Olisiko siinä paras ystäväsi nauramassa hölmöilyllesi? Mahtuisiko kuvaan myös maisema, joka muistuttaisi teidän olevan kesäisellä reissulla naapurikaupungissa, jonne liftasitte? Näkyisikö kuvassa kaksi koiraa, joiden kuonot hipovat pöydän reunaa? Avartuisiko taustalla auringonlasku jäämerellä palauttaen mieleen teltassa nukutut yöt vuorten siimeksessä? Paljastuisiko muuttokaaos ja jäisikö siitä viimeinen kuva asunnosta, jossa vietit viimeiset viisi vuotta?

Ois kiva kuulla teidän mietteitä tästä aiheesta. Onko teistä tuntunu joskus, että on pakko saada edustavia ruokakuvia someen? Ootteko miettiny, että apua eihän tää makaronilaatikko voi näkyä snäpissä? Koetteko koskaan huonoa omatuntoa omasta nuudeliannoksesta kun somessa on toinen toistaan huikeempia annoskuvia?

Ja onko teille ruuanlaitto tai leipominen mieleistä puuhaa vapaapäiville tai tykkäättekö valmistaa isoja brunsseja kavereiden kanssa?


keskiviikko 3. elokuuta 2016

HAME KUIN AURINGONLASKU

aj-1 aj-4 aj-7 aj-6 aj-3 aj-8 aj-5
hame SheIn* (täältä -jos sivu aukeaa oudosti niin selaa vain alemmas!)

Tuona iltana hame ja auringonlaskun värittämä vaaleanpunertava taivas ja sen heijastukset sulautuivat yhteen aika makeesti. Ylhäältäpäin otetut kuvattiin kopterilla ja vastaavanlaiset pitää kuvata joskus kun valoa on vielä tarjolla paremmin! Se oli jotenkin todella vangitsevaa kuinka hame huljui ympärillä kun kelluin tuolla.. Aika hyvä ja rento mökkireissu ihan kokonaisuudessaan!

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...

@annnye

Kuukauden luetuimmat