maanantai 15. elokuuta 2016

ELÄMÄ MATKALAUKUSSA & AJATUKSIA TULEVASTA

awq-1
Viimeset kaksi ja puoli kuukautta oon ollut vähän missä milloinkin. Ilman varsinaista kotia tai paikkaa, jossa rauhoittua yksin itsensä kanssa. Oon raahannut matkalaukussa tavaroita paikasta toiseen ja antanut loppujen tavaroiden olla hujan hajan eri osoitteissa. Posti on kulkenut ihan mahdottomia reittejä ja pari viikkoa sitten HSL:n korttia hakiessa naurahdin kun kuulin, että mun postiosoite on Vantaalla, normiosoite Oulussa ja asuinpaikkana Tampere.

Ainoat pysyvät asiat ovat olleet rakas Rocky, joka on reippaasti kulkenut mukana paikasta toiseen, pieni ihana autoni, jota ilman tää kaikki ois ollut silkkaa hulluutta ja ne tietyt tavarat, joita oon tarvinut ja ne tavarat, joita oon kantanut mukanani ihan kaiken varalta. Oon älyttömän iloinen siitä, että tällainen on ollut mahdollista myös koiran kanssa, sillä Rocky on onnellinen missä vaan kunhan se on mun kanssa. Ollaan me sitten ollut jonkun nurkissa, kimppakämpässä, teltassa tai auton takatilassa nukkumassa. Se on aina ihan yhtä iloinen hönttiläinen kun pääsee aamulla makaamaan mun päälle antamaan pusut ja illalla käpertymään kainaloon kun väsyttää. Monella koiralla kun saattaisi tulla ahdistus vastaavanlaisesta paikasta toiseen hyppelystä ja muusta.

Tää kesä on opettanut valtavasti. Isoimpina yksittäisinä juttuina oon tajunnut miten paljon turhaa ja ylimääräistä tavaraa mulla on. Esimerkiksi neljä pöytää ja 7 tuolia, joista en halua luopua yhdestäkään, mutta mihin ihmeeseen saan ne mahdutettua? Ne ovat kaikki ihania ja keksin keinot pitää ne, mutta en halua haalia enempää mitään ihan vaan siksi "koska tää on ihan kiva" ja tekee mieli ostaa jotain. Nuokin on vieläpä sieltä vähiten turhasta päästä, kun alkaa miettimään vaatteita ja kaikkea pientä rojua.. Jatkossa pitää miettiä enemmän sitä, onko oikeasti tarvetta ja järkeä hankkia jotain. Onneksi mulla on jo valmiina iso läjä kirppiskamaa odottelemassa.

Oon ymmärtänyt ihmissuhteiden arvon ja tärkeyden aivan erilailla. En oo osannut kaivata sitä yhtä tiettyä omaa kotia kun oon löytänyt "kodin" aina sieltä, missä on ollut hyvä olla. Sanonta home is where your heart is on auennut täysin uusiin ulottuvuuksiin, kun oon huomannut, ettei sillä paikalla ole mitään väliä kun on oikean/oikeiden ihmisten kanssa.
awq-3
Samalla mua on vähän alkanut huolettaa tuleva syksy. On ollut niin helppoa mennä ja viettää aikaa ihmisten kanssa, mutta syksyllä pitäisi kohdata arki ja ne väkisinkin tulevat yksinäiset illat. Vielä hetki sitten odotin aivan innoissani sitä kun pääsen kantamaan tavarani siihen tiettyyn osoitteeseen ja tekemään kodin, mutta pieni pelko on alkanut leviämään nyt viimepäivinä. Mietin josko muuttaisin kaverin kanssa, mutta haluan päästä kokemaan sen yksin asumisen nyt kun siihen on näinkin hyvä sauma.

Tiedän, että yksin asuminen ja paikoillaan oleminen tulee koettelemaan mua, mutta pitkälti juuri siitä syystä mun on päästävä kokemaan se. On helppoa olla onnellinen jonkun kanssa, mutta tärkeämpää on olla onnellinen ensin ihan itsensä kanssa. Ajattelin jossain vaiheessa, että se onnistuisi heittämällä, mutta nyt ajatus tulevasta on alkanut vähän mietityttämään. Eniten mua ahdistaa se, että mun on pakko sitoutua johonkin. Kevään ja kesän oon pystynyt tekemään vain valintoja, jotka ovat tehneet mut onnelliseksi. Jos joku kaupunki, ihminen tai harrastus on tehnyt mun olon alakuloiseksi tai epämukavaksi, niin oon vain valinnut jotain parempaa sen tilalle. Kohta joudun sitten jumiin Jyväskylään ja mitä jos yhtäkkiä löydänkin itseni surullisena, tylsistyneenä tai yksinäisenä..? Tietenkin asiat täytyy kohdata ja käsitellä, mutta se ei nyt yllättäen tunnu hauskimmalta mahdolliselta vaihtoehdolta tällaisen rennon onnellisen menemisen jälkeen.

Mutta kuten sanottua, koen tarvitsevani myös ne tulevat oppitunnit, joita syksy luultavasti tuo tullessaan! Tavallaan odotan sitä vähän ahdistuneena ja lannistuneena, mutta toisaalta näen siinä suuren mahdollisuuden kehittää itseäni ja tehdä itsestä entistä vahvempi ja selviytyvämpi tyyppi :) Tämän pohdiskelu on nyt vienyt vähän tilaa muulta fiilistelyltä, mutta onhan se mahtavaa päästä laittamaan ihana pieni koti. Ehkä tämä kevyt paniikki ja fiilistely on nyt entistä konkreettisempaa kun kämppäkin vaikuttaisi olevan jo tiedossa.. Huh..
awq-2
takki Nelly / hame & paita Cubus / sukat DefShop / kengät Nike

Otin itse nää kuvat toukokuussa sen kämpän rappukäytävästä, jossa asuin kuukauden ja joka onkin viimeisin paikka, jossa oon rauhassa ehtinyt olemaan paikoillani. Long story short: tykkäsin asunnosta, rauhasta ja Tampereesta valtavasti, ihastuin käsittämättömän paljon aivan totaalisen yllättäen, en enää tiennyt mistään mitään ja koin ahdistavaksi olla "yksin" Tampereella kun oli vain aikaa miettiä, lähdin muualle takaisin normaaleihin tekemisiin ja ystävien luokse, olo helpottui ja pystyin taas miettimään kaikkea normaalimmin. Saattaa siis olla, että myös tuo kokemus vaikuttaa siihen, että mua huolestuttaa jos käy jotain vastaavaa :D Se isoin ongelma oli kyllä siinä, että Tampereella mulla ei muuta ollutkaan kuin aikaa miettiä kun taas Jyväskylässä mulla nyt on paljon muutakin, että ihan vastaavanlaista tilannetta tuskin tulee..

Onhan tää kesä ollut hurjan mielenkiintoinen. Joudun kertailemaan ja mietiskelemään monia asioita varmasti useampaan otteeseen kun siihen löytyy tarpeeksi aikaa pimenevinä syysiltoina :D Mutta onhan viimeiset kuukaudet menneet aikamoisella vauhdilla!

Iso kiitos kuluneista kuukausista kuuluu kavereille myös sen puolesta, että ootte aina tarjonneet paikan mihin päästä tai mihin jättää tavaroita. Pitkälti teidän ansiosta mulla on ollut tunne, että kyllä kaikki selviää vaikka näyttäsi kuinka vaikealta<3

18 kommenttia:

  1. Tiedän tuon tunteen kun hiukan ahdistaa palata siihen arkeen. Itselläni oli myös todella leppoinen kesä lomineen kaikkineen vaikka se tuli pääosin vietettyä Jyväskylässä omassa asunnossa. Arkeen paluu ja tämän kuun lopussa tulevat muutokset onneksi tsemppaavat sen verran, että jaksaa odottaa niitä innolla. Tulossa on muutto aivan ihanaan asuntoon, työ vaihtuu kouluksi ja liikunta palaa pikku hiljaa elämään. Eiköhän tämä tästä meille kaikille parempaan päin loppujen lopuksi käänny :)

    hanna
    www.hannamariav.com

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Se on kyllä jännä, miten sellainen iso ahdistus ja muutos voi tulla vaikka tavallaan mitään näinkään "isoa muutosta" kuin mulla ei tapahdukaan. Kai mieli on vaan niin eri moodissa kun saa lomailla, että se tuntuu vaikealta.. Onneksi on ihania muutoksia tuloillaan, ne kyllä tsemppaa ja motivoi kummasti ;) Varmasti! Itse odotan hieman jännittyneen innokkain fiiliksin! :D

      Poista
  2. Sun kesää on ollut ihana seurata snäpin ja blogin puolella, kun oot aina ollut menossa! Oon ihaillut sitä, miten paljon sulta riittää energiaa reissaamiseen ja asioiden tekemiseen :-) Joka tapauksessa, tsemppiä sulle syksyyn ja kiitos näistä ihanista postauksista. Vaikka postaatkin harvemmin, niin sun postaukset on AINA mielenkiintoisia lukea ja ne ei oo mitään "täytepostauksia", vaan ihan kunnolla tehtyjä alusta loppuun. Siitä oon aina tykännyt sun blogissa, että oot oikeesti panostanut postauksiin ja tietää aina saavansa syventyä johonkin, kun klikkaa sun blogin auki :-)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Huippua kuulla! :) Nyt on toisaalta ollut kuvaustöiden puolesta ihan hyvä saumakin tekemiseen ja menemiseen :) Kiitos Noora tästä palautteesta, just tuollaisen fiiliksen haluankin antaa tällä blogilla! Energiaa ja iloa syksyyn sielläkin!<3

      Poista
  3. Ihana inspiroiva postaus! Mitä siis nyt syksyllä aiot tehdä? Opiskella jotain?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Opiskelen yhteisöviestintää, vielä ois sivuaineita tehtävänä niin saan kandin kokonaisuuden kasaan, sitten taas uudestaan miettimään mitä koulun kanssa tapahtuukaan :)

      Poista
  4. Musta saa täällä Jyväskylässä seuraa, jos tekee mieli päästä juttelemaan ja kämpästä pihalle! :) Itte asustelen joulukuuhun asti käytännössä yksin, kun mies on armeijan harmaissa. On nimittäin ihan hirveetä opetella yht'äkkiä tällaseen elämään, vielä kun ei oo yhtä ainutta kaveria..

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Riikka!<3 Eihän se varmasti se ideaalitilanne ole, mutta pitää yrittää vain keksiä ikävistäkin ajoista jotain mistä kehittyä ja miten ottaa opiksi niistä jutuista :) Eiköhän me syksyllä nähdä!

      Poista
  5. Pakko sanoa, että on ollut niin kivaa seurata sun kesääs snäpistä ! Oon jotenkin ehkä sen kautta elänyt tän kesän, kun ite oon ollut neljän seinän sisällä toimistohommissa kaikki lämpimät kelit, niin oot piristäny meikäläistä kyllä kertaheitolla. :D Oot kyllä mahtava tyyppi ! Voin kyllä kertoa, että se yksin asuminen opettaa hurjasti itsestään asioita, ja oon tyytyväinen että oon kokenut sen itsekkin. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi ihana! :D Sinä oot kyllä kans sellanen piristys aina, että huhhuh<3 Hatunnosto täältä siihen suuntaan kun oot reippaasti hoitanut hommia ja saanut asioita eteenpäin, vaikka se ei varmasti oo ollut parhaan tuntoinen vaihtoehto kivoina kesäpäivinä.. :D Toivotaan, että sanon samallain sitten myöhemmin, enköhän sano ;D

      Poista
  6. Miten ihana tuo eka kuva! Mieletön! <3 Mikä upeus Anni ootkaan :) Ja noi vaatteet!<3 Täytyy sanoa, että on ollu kyllä mielenkiintoista seurata sinun kesää ja touhuja somessa! Taidat olla sellainen seikkailija ;) Tykkään niin sinun rohkeudesta tehdä eri asioita ja kokeilla kaikkea! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Anna :')<3 Nyt oon kyllä löytänyt aivan uudenlaisen seikkailijan itsestäni, haha! :D

      Poista
  7. Ihana kesä ja ihania kuvia<3 Lähetäs mulle hei kans ne mitä otit tässä rappukäytävässä musta!! 8)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos ja lähetän kun ehdin tehdä niille jotain!<3

      Poista

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...

@annnye

Kuukauden luetuimmat