keskiviikko 21. kesäkuuta 2017

MYSTEERIN PAKOHUONEPELI

mysteerihuone jkl-7
Päästiin yhteistyön kautta kokeilemaan Jyväskylän Mysteerin Escape Roomia. Tiiätte varmaan kun jotkut vaan rakastaa arvioituksia ja kaikkea sellaiseen liittyvää? Tykkää ratkoa rubikin kuutioita ja muita vastaavia, vastailla kaiken maailman kompakysymyksiin ja arvoituksiin sekä heittää mielellään veikkauksia aiheeseen kuin aiheeseen. Mää en oo yhtään sellanen. Turhaudun nopeasti ja ärsyynnyn jos en tajua homman jujua heti enkä viiti edes ehdottaa sitä keksimääni ratkaisua, koska pelkään sen olevan kuitenkin väärä :'D

Innolla lähdettiin testaamaan huonetta, mutta silti mulla oli takaraivossa sellanen pieni fiilis, että voiko tää muka olla jotenki niin siistiä. Ajattelin, että jäänköhän vähän sivuun kun en oo se kaikista innokkain veikkailija ja toisekseen eikö tällanen oo vähän tylsää kun tunti ollaan vaan samassa huoneessa ja yritetään ratkaista jotain juttua..? Ja jos ne arvuuttelut on samaa sarjaa ku nää kaikki mitkä lie jutut "Pertti meni kauppaan, osti banaanin, paljonko ulkona oli lämmintä?".... Hahahah nojoo tää oli vähän liioiteltu, mutta tää esimerkki kuvaa varmaan selkeiten sitä millaisena nään arvoitukset monesti :D Onhan ne usein hyvin rakennettuja, mutta kun ne ärsyttää niin ne ärsyttää ja silloin ne tuntuu ihan tyhmiltä, tiiätte ehkä.. Tykkään kyllä kuunnella arvoituksia ja muita jos myös vastaus on tarjolla, mutta muuten ärsyynnyn jo ajatuksesta jos mun pitäis jäädä pohdiskelemaan oikeaa vastausta jos en tajua sitä heti :D

mysteerihuone jkl-1 mysteerihuone jkl-6 mysteerihuone jkl-4
Meitä oli neljä, joista kaks oli käynyt vastaavanlaisessa huoneessa aiemminkin. Peli alkoi ja kaikki sinkos jonnekin tekemään jotain. Seisoin vaan siinä paikallani ja yritin jotenki hahmottaa mitä nää muut tekee ja mitä ylipäätään mun pitäis tehdä :D Nauratti ja samalla kauhistutti ihan hulluna ku olin niin pihalla. Päätin sit ottaa heti alkuun muutaman kuvan ja ei siinä varmaan menny minuuttia pidempään kun uskaltauduin itekin jo mukaan kun olin tarkkaillu mitä tässä pitäis ees tehdä..

Aika nopeasti sen homman jujun sitten tajus ja miten väärässä olinkaan epäillessäni tätä tylsäksi, sillä aika meni ihan heittämällä! Hyvä kun ehti edes katsomaan jäljellä olevaa aikaa saati sitten tylsistymään.. Parasta tuolla oli yhdessä tekeminen ja asioiden päättely - joku tajus jotain ja toinen tarttui siihen ratkaisten arvoituksen. Tuon takia homma ei jäänyt junnaamaan kuten yksin tai kaksinkin vois ehkä käydä vaan arvioitukset ratkes just sopivan mietinnän jälkeen ja niitä oli mun mielestä hyvä määräkin! Ratkaistiin koko homma ja päästiin pakoon huoneesta ajassa 54,42!

mysteerihuone jkl-2 mysteerihuone jkl-3 mysteerihuone jkl-5
Eniten yllätyin siitä miten syvälle tuohon peliin ehti upota. Ja miten nopeatempoista se oli! Vajaa tunti huoneessa ratkoen arvoituksia ja ihan ku ois tullu eri planeetalta takaisin :D Fiilisteltiin pitkään tuon jälkeen ajatusta jostain kunnon talosta, kerrostalosta, kartanosta, mistä vaan johon pääsis vielä oikeammin hyppäämään mukaan, liikkumaan ympäriinsä ja kuin elämään kokonaan eri paikassa vaikkapa illan tai miksei vaikka viikonlopun. Sitten siellä vois tapahtua vaikka joku karmea murha ja sitä sais selvitellä ja siinä ois vaikka näyttelijöitä esittämässä niitä tyyppejä ja ja ja...

Tuo fiilistely lähti ehkä vähän laukalle ja muistuttaa pian jo Westworldiä jos ootte nähny sen sarjan :'D Jotenkin se oli vaan niin mielenkiintoista miten noinkin "simppelistä" jutusta voi tulla niin vahva fiilis ja kuinka sinne maailmaan uppoutuu hetkeksi. Ois kans mielenkiintosta tietää jos ois oikeesti tollanen "peli", jossa pääsis vaikka Westworld tyyppisesti jonnekin muka oikeaan paikkaan, joka on kuitenkin vaan lavastettu ja käsikirjoitettu, että kuin nopeasti/helposti sinne uppoutuis ja todellisuus alkais jollain tasolla hämärtymään tai unohtumaan?

Mutta joo.. Parempi lopettaa ennenku tää lähtee ihan laukalle :D Nää on vaan ihan hullun mielenkiintosia juttuja! Kannattaa tosiaan käydä testaamassa tällaista huonetta jos kaipaatte joskus tekemistä porukalla eikä perus leffan katselu jaksais innostaa :) Täältä löytyy lisää Mysteeristä ja erilaisista huoneista!


tiistai 13. kesäkuuta 2017

PILVINEN PÄIVÄ KVALVIKALLA

lofootit kvalvika-8 lofootit kvalvika-7 lofootit kvalvika-6 kvalvika-1 lofootit kvalvika-10 lofootit kvalvika-4 idlofootit kvalvika-9
Yhdeltä pilvisen sateiselta päivältä Kvalvikalta Lofooteilta.. Tämän kesän osalta reissu tuonne jää väliin kun nää kuukaudet menee niin vauhdilla, niin hyvä rauhottua ja nauttia Helsingistä, mutta syksyllä houkuttelis napata koirat matkaan ja lähtä ihastelemaan Lapin ruskaa. Miksei Lofooteille vois mennä sittenkin, mutta Lappiin nyt ainakin!


sunnuntai 11. kesäkuuta 2017

VÄHÄN ERILAISET FARKUT

leveälahkeiset housut-4-side IDleveälahkeiset housut-12
housut Bershka
kengät & paita H&M

leveälahkeiset housut-8 leveälahkeiset housut-9 leveälahkeiset housut-5
Meinasin sanoa, että nämä on olleet mun viimeisin housuostos, mutten oo tainnu ostaa yhtään mitään vaatekappaletta näiden jälkeen! Nää on siis Prahasta parin kuukauden takaa. Oon enemmänkin keskittynyt pääsemään eroon kaikesta tietyin kriteerein turhaksi tai ylimääräiseksi laskettavasta ja esimerkiksi myynyt kolme pahvilaatikollista vaatteita, mutta nää oli sen verran spessut, että olihan ne pakko saada.

Oon käymässä Jyväskylässä parin kuvauskeikan takia ja vitsi miten nostalgista kun just soi jokaisen kesäillan kello 8 iltasoitto vai miksi sitä sanotaankaan! Eilen oli kivat häät ja symppis pari, toivotaan, että saisin laittaa hääkuvia vähän näytille tänne :) Tää päivä on menny melko pitkälti koirien kans ulkoillessa ja ulos lähdetään nytkin - ootan jo innolla sitä fiilistä kun tullaan takaisin ja pääsen pehmeään sänkyyn katteleen jotain sarjaa ja siihen voi vaan nukahtaa<3

Ps. Äiti oli kylässä Helsingissä viime vklp, kiitos ihanista päivistä ja näistä kuvista!


torstai 8. kesäkuuta 2017

IHANIA DRINKKEJÄ KOTONA

de kuyper-12
Oon mukana De Kuyperin kaupallisessa yhteistyössä ja päästiin väsäilemään drinkkejä kotona! Mähän oon todella huono alkoholien kanssa, sillä harvat maistuu oikeasti hyvältä mun mielestä sekä hapotkin on mulle monesti liikaa haha.. Kaikki esimerkiksi ihmettelee kun avaan siiderit etukäteen, jotta pahimmat hapot ehtis lähteä :'D Varmaan tästä syystä oon käytännössä aina juonut liköörejä jos jotain drinkkejä juon.

Ulkona en käytännössä koskaan uskalla tilata mitään uutta vaan meen niillä muutamalla tutulla ja turvallisella, jotka saan juotuakin. Se on toisaalta vähän harmi, koska on olemassa niin paljon hyviä yhdistelmiä.. En oo vuosiin tehnyt minkäänlaisia drinkkejä, ees sellaisia joihin tulis vain likööriä ja jotain mehua. Pakko sanoa, että oli kiva päästä kokeilemaan erilaisia drinkkejä tämän yhteistyön myötä, sillä näistä tuli oikeasti hämmentävän hyviä! Eihän se pitäis olla yllättävää, että tällainen drinkki maistuu vähän paremmalta kun siinä on useampaa hyvää makua sekoitettuna kuin vaan jos ois se likööri ja mehu, mutta jotenkin se silti pääsi yllättämään :D Ja että nää drinkeissä ja booleissa olevat hedelmät on aina niin hyviä! Mutta kaikista parasta oli nuo kirpeät sinipunaset colapullot!! Mun on ehkä pakko alkaa liottelemaan niitä jatkossakin vesimeloniliköörissä vaikka kaveri ei ollutkaan niistä ihan samaa mieltä kun innosta hihkuen maistatin hänelläkin :''D

de kuyper-1 de kuyper-3
De Kuyper on jo yli 300 vuotinen Hollantilainen brändi, joka on kasvustaan huolimatta pysynyt perheyrityksenä ja käyttää aitoja makutislejä, eli ei mitään esansseja! Heidän likööreistään oon aikaisemmin juonut vaan omenaa, mutta nyt halusin testata raparperia ja vesimelonia. Monesti ja itsekin drinkkien tekemistä pidetään vaikeana ja en ihmettele tätä yhtään kun baareissakin niitä taiotaan ties millasten taikatemppujen ja kymmenen eri apuvälineen kanssa. Meillä ei ollut edes mitään mittoja vaan lisättiin aineita silmämääräisesti ja maisteltiin miltä juoma maistuu ja mitä siihen voisi laittaa lisää. Raparperilikööridrinkin pohjalla käytettiin First Light-ohjetta ja vesimelonilikööridrinkin kanssa taas Tropiikki-ohjetta. Tehtiin useampia erilaisia drinkkejä ja yllätyttiin kuinka erilaisia niistä tuli vaikka pohjana toimivatkin vain nämä kaksi liköörimakua.

Liköörien lisäksi meillä oli esimerkiksi appelsiinimehua, mangomehua, appelsiinia, greippiä, limeä, minttua ja vesimelonia. Sekä tietty jäitä! Tämän kamppiksen myötä hoksasin jäiden merkityksen kun aiemmin oon aatellut niiden vievän lähinnä vain turhaa tilaa lasista, hups.. Mehujen lisäksi limsat on kans yleisesti ottaen hyviä, mutta ajateltiin näiden olevan ehkä sen verran makeita, että mentiin tällä kertaa ihan vaan Vichyllä ja se toimi kans hyvin!

Noiden yllä olleiden drinkkiohjeiden lisäksi kannattaa katsoa läpi nämä vinkit kotibaarimestareille, jotta hyvään lopputulokseen pääsis mahdollisimman helposti ja juomasta ei tulis liian alkoholipitoista :)

de kuyper-13-side de kuyper-7 de kuyper-2-side de kuyper-4 de kuyper-10 de kuyper-5
Sen lisäksi, että nää maistu hyvältä oli näitä ihan hullun hauskaa tehdä! Ihmeteltiin miksei tällaisia tuu tehtyä koskaan yksin, kaverin kans tai ees pienellä porukalla. Tällaisten kasaileminenhan ois vaan tosi kivaa puuhaa eikä siihen käytännössä mene aikaa hedelmien pilkkomista pidempään. Tuskin oon myöskään ainoa, jonka mielestä lähes kaikki maistuu paremmalta kun se myös näyttää hyvältä :) Mietittiinkin, että voitais kesällä viettää joku ilta niin, että ois juomia, hedelmiä ja muita koristeita valmiina ja jokainen sais itse rakentaa ja koristella oman juomansa! Ois mielenkiintoista myös nähdä kuinka erilaisia drinkkejä eri ihmiset tekee! :D

Tässäkin kun on melko erinäköisiä drinkkejä niin ois kiva kuulla mikä teistä näyttää ulkonäön puolesta houkuttelevimmalta?

de kuyper-9-side

Huom. Suomen alkoholilainsäädännön vuoksi alkoholia koskevia kommentteja ei voida julkaista! 

maanantai 5. kesäkuuta 2017

UUSI PENTU & AUSTRALIANPAIMENKOIRASTA ROTUNA

australianpaimenkoira pentu-3 australianpaimenkoira pentu-4 australianpaimenkoira pentu-1 australianpaimenkoira pentu-5 australianpaimenkoira pentu-2
Tässä hän nyt ois! Mun uusi beibi ja Rockyn pikkuveikka<3 Hän on siis australianpaimenkoira kuten myös Rocky. Rocky on väritykseltään black tricolor ja tämä pieni red merle - joskin aika vaalea ja tasaisen värinen. Mietin tosi pitkään tämän nimeä kun en halunnu mitään liian suomalaista tai sellaista ihan "perus" koiranimeä, mutta jonkun kaksitavuisen ja helposti lausuttavan, jonkun joka toimis Rockyn kanssa ja vois kuulua kans tällaiseen leffakategoriaan.. Tästä tuli sitten Yoda eli voimakas jedimestari Star Warsista ;) Eli nyt on tyypit Rocky & Yoda!

Tää on kyllä kerännyt ihan älyttömästi kehuja ja rapsutuksia kaupungilla ja päässyt kymmeniin valokuviinki haha.. Moni on ollut silleen "ihana rotu, mikä tää on haluan samanlaisen joskus". Onhan nää monesti sellaisia ihastelukommentteja, mutta haluan silti sanoa tästä rodusta jotain, koska varmasti on aina joitain tyyppejä, jotka oikeasti kiinnostuu rodusta kun sitä näkee tai pääsee seurailemaan - esim snäpissä on ollu aaaika paljon matskua tästä! Toki yksilöitä on erilaisia ja varsinkin tässä rodussa oon törmännyt tosi erilaisiin yksilöihin. Sen lisäksi tietty vaikuttaa se kuinka koiraa kouluttaa ja kasvattaa..

Tunnen monia aussieta ja oon jutellut monien omistajien kanssa sekä seurannut aktiivisesti päivittyvää ryhmää fb:stä, mutta varsinainen kunnon kokemus mulla on vaan Rockysta. Rocky on ollut oikeasti aika vaikeakin koira ja esimerkiksi vahtiminen (/epävarmuus) oli jossain kohdassa iso ongelma, jonka kanssa on saanu tehdä hulluna töitä. En vieläkään antais tätä juuri kellekään ulkoilutettavaksi, ettei vaan tuu ongelmia jos joku tulee vastaan rapussa tai sisäpihalla tai muuten jos ulkona tulee yllättäen joku epämääräinen tilanne tai vaikka vaan oudosti kävelevä ihminen tai juokseva lapsi. Paimenkoirille tyypillisestikin tää on älyttömän nopea reagoimaan tilanteisiin eikä aussiemaisella tavalla "peräänny" niistä vaan päättää toimia ite esimerkiksi haukkua. Sen vuoksi ennakointi ja koiran lukeminen on tosi tärkeää ja oman kokemuksen mukaan aika harva osaa sen vaikka kuinka yrittäisin ohjeistaa ja neuvoa hyvin etukäteen. Moni ei myöskään varmaan aattele, että se pitää oikeasti tehdä niin nopeasti ja tarkasti :D

Rocky oli normaalin reipas silloin kun hain sen maalta, mutta heti kaupunkiin tullessa se oli tosi epävarma ja esimerkiksi murisi jos joku halusi tulla silittämään. Se on varmasti osittain ihan vaan sitä millainen se on, mutta osittain varmaan myös sitä, että missattiin useampi viikko parasta sosiaalistamisaikaa kun se tuli mulle vähän luovutusikää vanhempana. Käytännössä kaksi ja puoli vuotta meni, mutta nyt se on tasoittunut ja rauhottunut ihan älyttömästi. Siihen vaikuttaa varmasti myös aussieden pitkä ja joskus äärimmäinenkin murrosikä, jonka todellakin huomas Rockyn kohdalla. Nyt jälkeenpäin oon huomannut myös sen, että aussien pennut löytää kyllä kodit tosi hyvin, monesti (varsinkaan hyviä) pentueita ei edes ilmoiteta minnekään vaan tutut koiraihmiset ja heidän tuttunsa tietävät pennuista ja näin sana leviää ehkä niille "sopiville" ihmisille vaikka onhan muuallakin sopivia pennunottajia. Esimerkiksi Yodan pentueesta kuulin tutulta aussieihmiseltä vaikka kyseinen kasvattajakin on tuttu. Siksi oonkin miettinyt, että onkohan siihen ollut joku syy miksi Rocky ja yksi toinen pentu olivat vielä vanhempanakin vailla kotia..

Oon kyllä kuullut monista tosi helpoista aussieista ja kaiken tutkiskelun ja koiriin tutustumisen perusteella päätellyt, että Rocky on ollut aika vaikea plus tottakai oon oppinut paljon sen myötä ja itsekin valmiimpi tämän uuden pennun kanssa. Pennunhankintaprosessi kesti senkin vuoksi tosi pitkään ja kävin katsomassa useita pentueita kun halusin varmistua siitä, että lähtökohdat tulevan pennun kohdalla ois "paremmat" vaikka eihän siitä voi koskaan olla täysin varma. Tämä pentu on kyllä nyt jo aivan erilainen kuin Rocky oli pentuna - paljon reippaampi ja sosiaalisempi eli juuri sitä mitä halusinkin.

 Rockyn kanssa on ollu vaikeaa, mutta selvästi se on myös pirun hieno koira, kun toisenkin hankin! Sanon vaan, että kannattaa tehdä pohjatyö hyvin, selvittää millainen rotu on kyseessä ja olla valmis tekemään töitä niiden mahdollisten ongelmien kanssa. Tässä esim yksi kirjoitus, jonka käsken aina kaikkien kyselijöiden lukea!

http://www.shepmates.net/aussiekasvatus15.pdf

Nappaan tähän muutaman jutun tuolta tekstistä:


Aussiet ovat älykkäitä ja oppivat perustottelevaisuus käskyt äärettömän nopeasti, tämä on kuitenkin vain yksi osa aussieiden älykkyydestä. Aussiet ovat ongelmanratkaisijoita ja hyvin tunnettuja itsenäisyydestään ja kyvystään tehdä omatoimisia ratkaisuja. Aussien maailmassa ei ole ”rajoja”...ainoastaan mahdollisuuksia. Tämä on tärkeä osa aussieiden paimennusominaisuuksia ja työkykyä ja se näkyy koirissa myös muissa elämän osa-alueissa. Aussien omistajan on osattava tarkkaan harkiten opettaa koiralle rajat, ennen kun se alkaa itse käyttää hyödykseen rajattomia mahdollisuuksiaan!

Monet kodit tarjoavat valtavat määrät liikuntaa ja fyysistä aktiviteettia koiralleen mutta henkinen aktivointi jää vähemmälle. Tämä epätasapaino voi aiheuttaa ongelmia. Omistajat, jotka tarjoavat paljon fyysistä aktiviteettia ja vähemmän henkistä haastetta koiralleen painivat yleensä fyysisesti erittäin hyvässä kunnossa olevan koiran kanssa, joka on henkisesti tylsistynyt ja levoton. Usein sanotaan, että aussie on aktiivinen, erittäin energinen rotu. Sopivampi kuvaus olisi, että tylsistynyt aussie on aktiivinen ja erittäin energinen.

Aussiet haluavat maailmansa olevan järjestyksessä ja ne tietävät, että niillä on mahdollisuus vaikuttaa tämän järjestyksen säilymiseen. Tämä tarkoittaa sitä, että jos ihmiset eivät ota ”valtaa” haltuunsa järjestä tilanteita, kuten he haluavat, aussie järjestää ne omalla haluamallaan tavalla ja ottaa ”vallan” omiin tassuihinsa.

Aussiet ovat rotu, jolla on paljon vartiointitaipumuksia, itsenäisyyttä ja tarpeeksi itsevarmuutta varoittamisen ja haukkumisen tehostamiseen puremalla. Tämä rotu vaatii jämäkän ihmisohjaajan, joka osoittaa koiralle rajat ja pitää vallankahvan omissa käsissään. Oikea paimennus, jossa koira hallitsee eläimiä, on itse asiassa ihmisohjaajan säätelemää yhteistyötä. Aussiet haluavatkin tehdä yhteistyötä ohjaajansa kanssa ja mielellään tekevät asioita, joita tietävät niiltä haluttavan. Aussie, joka ei tiedä mitä siltä halutaan ja joka saa tehdä ”laumassa” oman päänsä mukaan, on usein stressaantunut ja saattaa alkaa ”pomottaa” perheen ihmisjäseniä.
  1. Paimennusviettiin liittyy yhteistyöhalukkuuden lisäksi myös toinen ominaisuus; hyvin vahva saalisvietti (vaistomainen reaktio liikkuviin kohteisiin, niiden jahtaaminen ja kiinni ottaminen). Lapset, kissat ja autot ovat usein tämän vietin toteuttamistarpeen kohteena. On erittäin tärkeää opettaa koira kanavoimaan tämä vietti sallittuihin kohteisiin ja samalla opettaa mitkä asiat eivät ole sallittuja kohteita.

    Korkean saalisvietin omaavana paimenkoirana aussiet ovat myös yleensä äärimmäisen herkkiä näköärsykkeille. Tämä on tärkeää muistaa sosiaalistumiskausien aikana. Aussiet näkevät ympärillään paljon asioita, joihin muut rodut eivät ehkä reagoi ollenkaan ja näiden asioiden ja tapahtumien ennakointi on iso osa sosiaalistamisprosessia.

    Koulutettavuudella ei ole mitään tekemistä älykkyyden kanssa, siihen vaikuttaa lähinnä rodun halukkuus ottaa vastaan käskyjä ja ohjeita. Henkisesti aussie pitää mukautumisesta ja se pitää ohjeiden noudattamisesta. Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että aussien pitää tietää mitä siltä halutaan, tällöin ne haluavat mukautua ja tehdä oikein. Ohjaamattomina koirat tuntevat epävarmuutta ja yrittävät hoitaa tehtävät itsekseen, mikä ei ole ideaalia näille koirille. Aussien pentu tarvitsee ja haluaa, että sille opetetaan rajat, sekä oikeanlaiset tavat ja se tarvitsee johdonmukaisen ja selkeän ohjaajan, jota se mielellään seuraa.

    Rodun suuren älykkyyden, terävyyden (näkee ja kuulee kaiken) ja vahtikoiraominaisuuksien vuoksi, aussien pentuja on pakko sosiaalistaa mahdollisimman monissa paikoissa ja tilanteissa. Paimenkoirat tarvitsevat yleensäkin ainakin kolme kertaa enemmän sosiaalistamista, kuin esimerkiksi noutajat.

    Nuoruus iässä australianpaimenkoirilla yleensä alkaa esiintyä vartiointitaipumuksia, varautuneisuutta vieraita kohtaan sekä hallitsevaa / kontrolloivaa käytöstä. Omistajan pitää tiedostaa, että nämä käytökset voivat kehittyä äärimmäisen ja hälyttävän vahvoiksi. Koirat, jotka olivat seurallisia ja avoimia pentuina, saattavat alkaa väistää kontaktia vieraiden kanssa. Yksilöt, jotka eivät pentuaikana vahtineet ollenkaan muuttuvat yht’äkkiä vahtikoiriksi ja käytös on niin vahvaa, että sitä voi olla hankala hallita. Aussien toimintakyvyn vuoksi nämä tilanteet voivat olla haasteellisia; aussie toimii mieluummin, kuin pakittaa pois tilanteista. Jos pentu ei halua silityksiä vierailta, se voi alkaa uhkailla murinalla, mikäli sitä ei jätetä rauhaan.

    Ohjaajan on kaiken aikaa hallinnoitava ja ennakoitava äärimmäisiä ja ei-toivottuja käytöksiä, sekä muistettava sosiaalistaminen koko nuoruuden ajan.

    Oikein sosiaalistettu ja opetettu australianpaimenkoira selviää yleensä kaikenlaisista elämäntilanteista helposti, mutta erilailla kuin moni muu rotu. Varautuneisuus vieraita kohtaan muuttuu “en-ole kaikkien-paras- kaveri-enkä-käyttäydy-siten”-asenteeksi. Vartiointitaipumukset säilyvät aussiessa myös aikuisiällä mutta hyvin koulutettu aussie osaa määritellä milloin vahtiminen on tarpeen ja se myös reagoi hyvin ohjaajan käskyyn lopettaa vahtiminen.

    Jokaisella aussien omistajalla ja aussieta harkitsevalla tulisi olla hyvä ymmärrys rodun ominaispiirteistä. Ainoastaan näin voidaan varmistua siitä, että koira saa oikeinlaista opetusta ja harjoitusta ja kasvaa upeaksi seuralaiseksi. Jos tarvittavaa ymmärrystä ja osaamista ei ole, on melkein varmaa, että ongelmia on edessä.

    Aussie on älykäs työkoira, jolla on vahvat paimennus- ja vartiointivaistot. Persoonana aussie on hallitseva ja aggressiivinen; koira jonka mielestä elämässä ei ole rajoituksia ja ympäristöä on mahdollista manipuloida ja muokata mielensä mukaan, kun vain yrittää tarpeeksi. Aussie on koira, joka rakastaa perhettään yli kaiken ja arvokkaasti sietää vieraita, mutta ei osoita ylitsevuotavaa ystävällisyyttä. Joillekin ihmisille nämä ominaisuudet ovat epätoivottuja ja aiheuttavat pahoja pettymyksiä. Todelliselle aussie ihmiselle juuri nämä ominaisuudet tekevät aussiesta universumin parhaan koirarodun.


 Paras lukemani teksti ja valottaa aika hyvin millainen rotu on kyseessä :) Mulla oli ollut Rocky jo kaksi vuotta kun törmäsin tähän tekstiin ja olin aivan ällistynyt kun koin niin vahvoja ahaa-elämyksiä tuota lukiessa! Tosiaan eroja yksilöiden väleillä on ja jotkut tekstin kohdat kuvaavat ehkä sellaista, hmmm tyypillistä aussieta, mutta niihin kaikkiin on hyvä varautua. Tuolla meinaan esim sitä kun tekstissä sanotaan, että aussie ei ole kaikkien kaveri vaan välinpitämätön eikä hetkessä hyväksy uusia ihmisiä kavereikseen. Rocky on tosi välinpitämätön ulkona vieraille ja tuttujakin käy vaan moikkaamassa kun ei malta jäädä rapsuteltavaksi, mutta sisällä nyt aikuistuttuaan on innoissaan käytännössä kaikista. Pari ekaa vuotta se ei oikein menny ees moikkailemaan vieraita saati jäänyt rapsuteltavaksi ja monet ihmiset oli vähän hämillään siitä miksi pentu ei tule vaikka lepertelivät sille.

Kun ulkona jotkut koirat menevät häntä heiluen ihmisten luo niin Rocky menis eteen haukkumaan, että "älä tuu lähemmäs". Siihenkin saatiin ratkaisu ja nykyään se suhtautuu välinpitämättömästi ellei joku oo sitten epäilyttävä/uhkaava tai sitten jos mun reaktio on sellainen "kiva juttu, mee vaan moikkaamaan" niin sit se menee iloisesti, mutta pikaisesti moikkaamaan ihmistä.

Jotkut taas on epäaussiemaisen sosiaalisia ja avoimia, että kävisivät innoissaan moikkailemassa kaikkia ja puskevat rapsuteltaviksi vieraankin ihmisen kainaloon. Rockylla taas ei oo ollut mitään paimennusviettiin liittyviä ongelmia. Ehkä ainoastaan nämä, että koirakaverin kanssa juostessa se juoksee kiinni ja nappaa turkista tms halutessaan pysäyttää toisen ja saattaa komentaa haukkuen vierestä jos muut koirat leikkii nenän edessä keskenään. Ulkona se myös saattaa "kiertää" omaa porukkaa jos talossa on muita koiria se kiertää niiden takaa kuin yrittäessään tuoda ne porukassa takaisin :D Mutta nää ei oo mitenkään huonoja tai haitallisia juttuja, hauskasti vaan huomaa kuinka se kevyesti yrittää pitää "lampaat kasassa" ;)

Tuo teksti on siis sellainen, että oman kokemuksen valossa pitää tosi hyvin paikkansa ja kaikkiin juttuihin olisi hyvä varautua. Jos koira onkin sitten sosiaalinen kaikkien kaveri niin se on sitten vaan kiva juttu (jos siitä tykkää), mutta on hyvä varautua siihen, ettei välttämättä ole :) Voi olla, että koira ei vahdi mitään, mutta on hyvä varautua siihen, että kaikki pihalle tulevat haukutaan ja vaikkapa omaa autoa vahditaan raivokkaasti. Tai kaikille rapussa oleville haluttaisiin haukkua ja kerrostalon pihallakaan ei saisi kulkea kukaan. Nämä vaan pitää sitten jaksaa opettaa pois ja löytää sellainen luottamukseen perustuva auktoriteetti ja tietyt rajat. Me ollaan löydetty se meiän tapa olla ja kulkea niin Rocky on selvästi helpottunut ja rento kun se ei enää koe, että sen täytyy reagoida asioihin vaan antaa pääosin mun tehdä päätökset esim onko joku ihminen rappukäytävässä ok vai ei. Kaikkeen tällaiseen ja muuhunkin varautumalla ei tuu ainakaan ikäviä ylläreitä vaan pelkästään positiivisia juttuja :) Toivottavasti hoksaatte mitä meinaan!

Parasta Rockyssa on se kun se lukee ja tulkitsee mua niin hyvin, että välillä tuntuu kuin se ymmärtäisi puhetta. Se on itsestään oppinut paljon sanoja, eleitä ja asioita ihan vaan tulkitsemalla ja päättelemällä mitä haluan ja nää auttaa arjessa ja yleisessä olemisessa älyttömästi. Se haluaa aina olla mukana ihan sama missä ollaan ja mitä tehdään, aina pitää vessaankin päästä mukaan. Se on mun koira, siitä ei oo epäselvyyttä ja kaikki muutkin huomaa sen. Se ei esimerkiksi halua jäädä yksin pihalle ilman mua, se lähtee koirapuistostakin matkaan vaan kun kävelen portille ja se tulee tyytyväisenä mun mukaan takaisin sisälle vaikka käytäis ulkona vaan korttelin ympäri vaikka sillä ois hulluna virtaa. Se ei oo koskaan ollut mikään älytön sylikoira vaikka läheisyydestä tykkääkin, mutta nyt aikuistuttuaan puskee syliinkin ja varsinkin päälle makaamaan kokoajan.

Snäpissä annnye on nyt ollu aaaika paljon pentujuttuja ja yks päivä kerroin näkökulmia ja vinkkejä koulutuksellisiin asioihin ja sain tosi paljon viestejä ja kehuja niihin liittyen! Eihän se nyt kovin yllättävää ole, että siellä on joitain koiraihmisiä, mutta silti aika siistiä, että niin moni tykkää niistä ja sai apua vinkeistä!<3



torstai 18. toukokuuta 2017

YLPEÄ ITSESTÄNI

ipi kulmakuppila-5 ipi kulmakuppila-1 musta asu-1 ipi kulmakuppila-4 ipi kulmakuppila-3 ipi kulmakuppila-2 musta asu-3
Käytiin tänään Annikan kans aamupalalla ja siitä tuli mieleen nää sieltä samasta paikasta valmiina olevat kuvat, joita en vaan koskaan oo saanut postattua.. Ajattelin tulla laittamaan nämä ja kirjoittelemaan jotain pientä, koska oon oikeasti onnistunut käyttämään viimepäivät tosi hyvin! Oon onnistunu pitämään kaiken simppelinä, ollu päivästä monta tuntia jossain luonnon helmassa Rockyn ja vaihtelevien koirakavereiden kanssa, kömpinyt sänkyyn valmiina nukkumaan kympin jälkeen ja saanut tehtyä käytännössä melkeen kokonaan yhden koulukurssin, jota oon "yrittänyt" tehdä monta kuukautta.. Päätin, että se on lähipäivien projekti ja siirryn vasta sen jälkeen seuraavaan hommaan. Ja vitsi miten ylpeä oon itestäni jo nyt! Tiedostan, että nämä asiat täytyy lähteä korjaamaan vähän kerrallaan ja tavallaan oon ylpeä itsestäni myös siksi, että osaan kehua ja tuntea ylpeyttä näinkin "mitättömästä" asiasta, koska mulle se on kuitenkin alku asioiden korjaamiseen ja konkreettinen muutos, jonka oon ainakin tällä hetkellä onnistunut tekemään ja pitämään.

Tänään ajattelin taas käydä nyt Rockyn kanssa ulkona, tehdä iltapala, venytellä, mennä ennen kymppiä sänkyyn ja katsoa jakso Suitsia unilääkkeeksi. Huomenna onkin työhommia 10-16, mutta se on ihan kivaa kun vaihteluksi saan oikeasti lähteä kotoa jonnekin hoitamaan hommia, joissa ei tarvi olla kamera kädessä haha.

Se tosiaan unohtui sanoa viime postauksessa, että mulla on ollu muutama kuukausi työhommia liittyen somekamppiksiin ja -vaikuttajiin. Hulluinta tässä on se, että se on just sitä mitä oon halunnu tehdä ja mua kysyttiin mukaan ihan vaan sillä, että tyypit on seurailleet mun somea yms. On ollu tosi kiinnostavaa ja opettavaista nähdä asioita "pöydän toiselta puolelta" mitä oon halunnutkin ja varmasti tää taas selkeyttää lisää sitä millasia hommia haluan jatkossa tehdä :) Sit kans yhtä pientä kivaa hommaa, mikä ei ainakaan pääosin oo kuvaamista vaikka eiköhän sekin liity siihen kun tarvetta tulee!

JA päätin, että otan sen koiranpennun ja vitsi mikä helpotus tuli. Onhan se iso päätös ja tää ehkä kuvastaa sitä useamman viikon jatkuvaa ajattelua, että mua alko oksettaan ja heikottaan ihan kunnolla heti kun lopetin puhelun, jossa sanoin ottavani pennun. Sen jälkeen lähdin vaan avaimet napaten pihalle päästämään sen kaiken myllerryksen pois itkukohtauksen muodossa :'D Mietin, että no onpa hyvä reaktio tällanen kauhea hysteerinen vollotus kun päätti ottaa pennun.. Mutta se oli niin selkeästi merkki helpotuksesta kun se voimia vievä jatkuva jankkaaminen ja asioiden pyörittely sai riittää, että se oli jopa mielenkiintoista. Eli joo, snäpin koirajutut tuskin ainakaan vähenee hetkeen..

Enää neljä kokonaista päivää ja lähden hakemaan pentua. Siihen mennessä lupaan itselleni tehdä tämän ja yhden toisen kurssin loppuun niin voin olla vielä tätäkin ylpeämpi itsestäni!


maanantai 15. toukokuuta 2017

MITÄ MULLE OIKEASTI KUULUU?

annieveliina helsinki-4 annieveliina helsinki-1 annieveliina helsinki-8
Tuntuu, etten oo taas aikoihin kirjoitellut mitään oikeita juttuja. Toisaalta tuntuu myös, etten oikein osaa enää ees kirjottaa. On niin paljon, mitä haluais sanoa, muttei oikein tiedä miten ja missä välissä niin ne sitten helposti jää.. Joten mennään vaan suoraan asiaan!

Muutin just Helsinkiin kesäksi. Ja nyt silleen kunnolla, että mulla on oma yksiö Kalliossa. Se viime kesän ees taas huitelu ja matkalaukussa kamojen roudaaminen oli tavallaan ihan mahtavaa ja hyvä kokemus, mutta aika paljon mielummin oon nyt ihan vaan aloillani.. Ei sillon jotenki ehtiny ees hengähtää ja nauttia Helsingistä rauhassa.

Seurustelen. Tää on sinällään hassua, koska en oo sanonu tai tuonu tätä muutenkaan esille missään, mutta ei tää mikään ihan uusikaan juttu ole. Käytännössä ollaan nyt 8kk asuttu saman katon alla, vaikka virallisesti ei yhdessä asutakaan. Se on vaan jotenkin niin koomista aina kun kerron jollekin silleen tyyliin "oltiin siellä poikaystävän kans" ja kaikki on silleen waaait a second mitä just sanoit :''D Ja siihen perään tulee yleensä jotain "mietinki, ettet oo vissiin blogissakaan sanonu". Siitä huomaa miten hassua se on, että ihmiset on tavallaan yllättyneitä, koska blogissa ei oo ollu mitään ja helposti ajatellaan, että eiköhän blogia lukemalla oo ainakin suunnilleen perillä toisen elämästä. Ja kyllähän se tietyiltä osin pitääkin paikkansa, mutta ei se tosiaan oo koko totuus!

Saatan ottaa toisen koiran. Ja siis jos otan, niin se on parin viikon päästä.... Tää on vaan niin ristiriitanen asia, etten oikein pääse selvyyteen tästä itteni kanssa :D Oonhan mä jo pitkään tienny, että haluan Rockylle kaverin. Olin itseasiassa jo puolitoista vuotta sitten ottamassa pentua, mutta niitä syntyikin vaan pari ja halusin päästä valkkaamaan tai ainakin näkemään eroja pentujen välillä. Harkitsin ottavani nyt vuoden vaihteessa ja kävin jopa kahdesti Kajaanissa sen vuoksi. Oon käynyt katsomassa tosi monia eri pentueita, lueskellut kaikkea mahdollista ja selaillut koiranetistä jalostustietoja.

Pari viikkoa sitten kävin katsomassa pentuja, joista yks osui mun silmiin heti ja siinä ääneen ihastellessani kuulin, että se ois ainoa vielä vapaana oleva. Olin heti silleen ei helvetti se on menoa nyt.. Oon käyny katsomassa monia pentueita, mutta tunnen löytäneeni sen just mun pennun ja tietysti heti kun oon lähdössä muualle kesäksi. Ajattelin tän kuvion kaatuvan varmasti viimeistään siihen, ettei tähän kesäkämppään saa ottaa pentua. Mutta niin uskomatonta ku se musta itsestänikin on, tää kämpän omistaja sanoi, että tottakai saan ottaa pennun jos tää nyt tuntuu just siltä oikealta pennulta. Siis pakko arvostaa tällaisia tyyppejä, koska oishan se helpompaa olla vaan silleen "ei pentua sinne asuntoon" kuin ottaa riski, että jotain kävis ja toisaalta luottaa siihen, että tottakai korvaan sen jos jotain sattuisin käymään.

Se on varmaa, että haluan toisen koiran. Helpointahan se olisi kun mulla olisi oma piha, mutta siihen nyt saattaa mennä vaikka kymmenen vuotta ja haluan sen pennun kuitenkin ihan viimeistään muutaman vuoden sisään. Joten onko sillä väliä ottaako sen nyt vai vuoden päästä, varsinkin kun nyt eteen tuli sellainen pentu, josta mulle tuli se haluan just tän. Tää on jopa siltä samalta kasvattajalta, jolta meinasin ottaa sen pennun puolitoista vuotta sitten. Vaikka oon Helsingissä oon silti päivät kotona kun työtkin pystyn hoitamaan pitkälti kotoa käsin. Se on kuitenkin ehkä se isoin juttu, että on oikeasti aikaa sosiaalistaa ja kasvattaa pentua. Entä jos otan pennun vasta parin vuoden päästä ja just samaan aikaan oisin aloittamassa kunnon työt kasista neljään viidesti viikossa? Helpompihan se nyt olisi ottaa.

Osa musta ajattelee silleen "ota se!!! mitä ees mietit, hyvin kaikki sujuu" ja osa musta on silleen "nainen ootko ihan sekasin?? just kun arki sujuu hyvin ja helposti Rockyn kans meinaat ottaa pennun ja alottaa saman prosessin uudestaan????" Hhaha..

Eli siis tämän pienen vaahtoamisen jälkeen todettakoon sen olevan hyvin mahdollista, että parin viikon päästä meiän matkassa pyörii uusi pieni perheenjäsen.

annieveliina helsinki-2 annieveliina helsinki-3 annieveliina helsinki-5
Tajusin jotain itsessäni ja jaksamisessani ja sen vuoksi tuun varmaan päivittelemään somea jatkossa vähemmän. Enhän mä nytkään oo päivitellyt kovin aktiivisesti ja tää selittää sitäkin.. Snäppiä päivittelen kyllä kun se ei vie tilaa muulta jaksamiselta. Sinne voi vaan laittaa kaikkea, ei tarvi suunnitella tai tehdä niiden eteen mitään ja sitten ne vaan häviää sieltä. Ihanan helppoa ja yksinkertasta haha. Asioiden tajuamisen myötä yritän siirtyä ikäänkuin yksinkertaisempaan elämään jos sitä niin vois kuvailla. Mähän rakastan somea ja kuvia ja kaikkea, mutta ne on kuitenkin niitä ylimääräisiä juttuja, jotka voi ottaa mukaan vasta kun muut elämän osa-alueet on kunnossa :)

Kaikki on siis sinällään hyvin. Oon onnellinen ja elämäniloinen, mutta mua on jo pitkään pelottanut, että mitä jos masennun kunnolla joskus tulevaisuudessa jos en ala saamaan elämää kasaan pikkuhiljaa. Oonhan mä ollu väsynyt ja uupunut monta vuotta, mutta vasta nyt valottui, ettei se ehkä johdukaan mistään mitä on aina yritetty selvittää verikokeilla ja muilla. Eihän niistä ikinä mitään syytä ole löytynytkään vaikka kaikkea mahdollista on yritetty tutkia viimeiset viisi vuotta. Niihin on keskitytty varmaan siksi kun oon itse ollut vakuuttunut, etten oo masentunut vaikka sitä on kysytty useamman kerran. Monien vuosien aikana erinäisistä asioista on vaan tainnut kasvaa jonkinlainen uupumus, jota yritän nyt lähtä purkamaan tekemällä elämästä yksinkertaisempaa ja luopumalla "ylimääräisistä" jutuista. Rehellisesti sanottuna en oo saanut tehtyä kouluakaan tänä vuonna kahta kurssia enempää ja joka vuosi aikaisemminkin oon joutunut selvittelemään lääkärintodistuksin Kelalle miksi mun opinnot eivät ole edenneet vaikka haluaisin vaan ihan älyttömästi pystyä suoriutumaan kaikista "normaaleista" velvollisuuksista.. Kun en oo pystynyt hoitamaan kunnolla just esim koulua, oon ottanut paljon kaikkea "turhaa" hommaa ja täytettä elämään, jotta oon kokenut saavani kuitenkin edes jotain aikaan.

Hassua miten tajusin tämän kaiken vasta nyt, mutta kiitos siitä kuuluu tutulle psykiatrille jonka kanssa juttelin. Oon pyöritelly näitä asioita monia vuosia ja jutellut kaikesta useiden kymmenien ihmisten kanssa, mutta jotenkin tajusin tämän vasta tuon keskustelun tiimoilta. Tuntuu typerältä, miten näin päivänselvän asian on voinut jotenkin ohittaa. Oon aina vaan ajatellut sitä tyypillistä masennusta, että eihän mulla sellaista ole, mutta en jotenkin osannut ajatella, että mieli voi väsähtää ilman että elämänilo häilyy sellaisella tyypillisellä masennusmaisella tavalla. Äh, vaikea selittää.. Musta tuntuu, että oon tosi onnellinen elämästä ja kaikesta, mutta se tuntuu tosi pahalta kun en vaan jostain syystä jaksa ja pysty moniin asioihin, joihin pitäis pystyä ja joihin ihmiset tuntuu normaalisti pystyvän. Oon vältellyt näitä asioita (esim just se koulu) myös siksi, kun ne vaan muistuttaa siitä, että mussa on jotain "vialla" kun en pysty niihin asioihin vaikka haluaisin ihan hulluna.. Hmmh tästä koko stoorista huomaa taas sen, että kannattaa jutella ammattilaisen kanssa, vaikka tottakai läheisten ihmisten tuki, ymmärrys ja apu on älyttömän tärkeää! Monesti se ulkopuolinen näkökulmakin jo itsessään tekee paljon.

Nyt siis kesälle suunnitelmissa pääosin rauhassa hengittelyä, joogaa, Rockyn kanssa olemista ja ulkoilua, muutama kurssi koulua, kevyesti työhommia ja silloin kun oon saanut tehtyä oikeita elämälle tärkeitä asioita tuun hyvällä omatunnolla päivittelemään kuvia blogiin tai jotain muuta kivaa hömppää, joka on sitten ansaittua eikä vaan ahdista :) Nyt siis löytyi syy tälle someahdistuksellekin! Se ei oo siis johtunut pelkästään somesta itsestään vaan siitä, että oon täyttänyt sillä elämääni väärällä tavalla. Tiiättekö vähän silleen, että oon pitänyt itseni jaksamisen puitteissa kiireisenä somejuttujen kanssa, niin en oo kokenut oloani täysin saamattomaksi ja samalla oon voinut siirtää sivuun ahdistusta opinnoista, jotka eivät etene sekä pelkoa siitä, että entä jos en vaan jaksa/pysty käymään edes töissä normaalisti joskus tulevaisuudessa.. Toisaalta mua vähän jännittää päästää irti esim niistä elämää täyttäneistä somejutuista kun tykkään niistä ja kaikesta huolimatta ne on tuonu paljon iloa mun elämään. Että mitä jos nyt vaan jätän ne kivat, mutta "turhat" jutut ja jäljelle jää ne ahdistavat hommat, joista en vaan selviä..?

Pieniä juttuja kerrallaan, kokeilen nyt tätä elämän yksinkertaistamista ja toivotaan, että asiat lähtis helpottamaan sillä :) Kuvia mulla on valmiinakin luonnollisesti tosi paljon ja kyllä mä muutenkin tulen postailemaan, mutta halusin nyt kertoa kunnolla mitä tänne kuuluu, mitä asioita on meneillään ja että tiiätte miksi täällä ja instan puolella saattaa olla vähän hiljaisempaa!

Mutta ihanaa alkavaa kesää kaikille! Muistakaa nauttia ja ottaa tarpeeksi aikaa itsellenne ja niihin juttuihin, jotka on oikeasti merkittäviä elämän ja hyvinvoinnin kannalta<3



sunnuntai 7. toukokuuta 2017

KYLMÄN KEVÄTPÄIVÄN ASU

rainy days-11-side rainy days-3 rainy days-12-side
takki second hand
paita & hattu H&M
housut Seppälä
kengät Skopunkten
idrainy days-10 rainy days-7 rainy days-5 rainy days-9-side
Pari päivää ehti olla jo tosi lämpimät säät ja yhessä välissä istuskelin alaoven ulkopuolella kadun varressa oottelemassa yhtä tyttöä hakemaan lampun, jonka myin ja siinä auringossa meinas olla ihan läkähdyttävän kuuma. Niin outoa jotenki haha!

Täällä on viimepäivät menny lähestulkoon viimeisten remppahommien kans kun saatiin laitettua laminaatti ja listat eteiseen. Nyt mun pitäis vielä maalata ne seinät - osa vähän sellaisella hiekkaisella sävyllä ja muut vaan fiksata uudelleen ku remppamiehet on onnistunu jotenki riipimään maalia irti joistain kohdista.. Sitten vois vihdoin olla se aika kun saan otettua kämppäkuvat ja laitettua ne esille teille tänne! Tästä tulikin astetta pidempi prosessi tuon kylpyhuoneen kosteusvaurion takia, mutta hyvin täällä on silti pärjäilty ja jakseltu oottaa. Ootan tosi paljon ennen & jälkeen kuvia, joista nään ihan itsekin sen kaiken mitä tänne on saatu tehtyä ja kuin paljon kivemmalta tää kämppä nyt näyttää verrattuna siihen kun tänne muutin :D

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...

@annnye

Kuukauden luetuimmat