sunnuntai 15. tammikuuta 2017

AAMUPALAA JA KEVÄTFIILISTÄ

aamupala-5 aamupala-3 aamupalay-1 aamupala-1 aamupala-8 aamupala-2 aamupala-6
Herkkuaamupala kolmen päivän takaa! Mulla on jo nyt tosi keväinen fiilis eikä nää ihanat neilikat tässä pöydällä ainakaan vähennä sitä fiilistä >:D Moni yrittää lannistaa ja muistutella, ettei tammikuukin on vasta puolivälissä. Ehkä oisin ennen ollut samaa mieltä, mutta nyt on vaan niin hyvä olla, että se lisää positiivista ajattelua kaikkeen ja toisekseen aika on kulunut niin älytöntä vauhtia, että kyllä se kuulkaa on toukokuu iha justiinsa!

Kun muistelen elämää vuosi sitten oon aika hämilläni. Miten paljon asioita on ehtiny muuttua, miten paljon uutta oon ehtinyt kokea, kuinka paljon elämääni on tullut "ensimmäisiä kertoja" ja kuinka merkitsevissä asioissa tunnen muuttuneeni yllättävänkin paljon. Kuvittelin jo silloin kasvaneeni ja muuttuneeni tosi paljon, mutta eihän se ollut silloin vielä mitään tähän verrattuna..

Elämä on kyllä mielenkiintoista. Tuleekohan jossain kohtaa sellainen tasanen vaihe kun huomaa aika pitkälti olevansa sitä mitä on, ettei kehity tai muutu enää ihmisenä? Vai onko sellainen jatkuvaa, tietyissä ikävuosissa tai elämäntilanteissa vahvempaa ja joskus taas pidempään paikoillaan, mutta silti jatkuvaa? Eihän kaikki edes aktiivisesti mieti sitä miten he ovat muuttuneet, miten ajattelutapa on vaihtunut tai kuinka eletty elämä tai koetut asiat ovat muovanneet heitä :)


4 kommenttia:

  1. Mäki oon miettiny, että tuleekoha mulle jossain kohtaa sellanen tunne, että mun elämän palaset on loksahtaneet paikoilleen. Osassa asoita ne ovat, osassa ei. Mä oon miettiny paljon omaa identiteettiä ja sen muotoutumista. Mitä enemmän ikävuosia tulee, sitä vähemmän ahdistaa - tulee varmuutta siitä, kuka on, mitä haluaa, mitä ei. Kova etsintävaihe edelleen, mutta osaan ainaki olla kiitollinen tässä ja nyt. Tavoitteet ja unelmat on realistisempia, vaikka oon vieläki aikamoinen taivaanrannan maalari. Toisaalta tiedostan, että sellanen luovuus voi olla myös vahvuus, enkä sammuta sitä ikinä. Tietyt raamit on kuitenkin hyvä olla..

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jännä nähdä kyllä, eiköhän se joskus ehkä vuosikymmenten päästä selviä! :D Tuo on kyllä helpottavaa kuulla, että iän myötä sellainen "ahdistus" häviää ja löytää itseään entistä enemmän, vaikka mulla siinä suuri harppaus on tapahtunut varmaan jo, sillä harvemmin enää nykyisin ahdistaa samallain ku joskus aiemmin. Koulutus ja tuleva työelämä kyllä, mutta se on vähän eri asia ja johtuu ihan siitä kun siitä ei oo vielä oikein mitään ajatusta :D Se on kyllä totta, että sopivat raamit ja siihen päälle hyvä haaveilu ja luovuus on aika hyvä juttu elämälle!

      Poista
  2. Ite kans nykyään useemmin tulee pohdittua just esim. vuoden takasia juttuja ja millanen ihminen oli silloin ja aina vaan hämmästelen uudestaan, kuinka paljon ehdin muuttua taas ku on menty vuos eteenpäin! :D Vaikka just kans miettiny, et nyt tuntuu et oon kasvanu ja muuttunu erityisen paljon ja hyvällä tavalla, mutta siltikin aina kasvan ja muutun lisää! Just toi sama fiilis et ”eihän se ollut silloin vielä mitään tähän verrattuna”. Musta kuulostaa kauhistuttavalta ajatukselta, et jossain vaiheessa kehitys loppuis ja se kaikki olis vaan siinä. Musta tuntuu et koko elämä on yhtä kehitystä ja asioiden hoksaamista enempi tai vähempi. Mut toisaalta, ehkä jossain vaiheessa elämää tosiaan kehitys ei oo enää niin ”mullistavaa”. Eli öö, nähtävästi aika samoilla mietteillä sun kanssa! :D

    -Krista

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tuollaista (omaa ja muidenkin) kehitystä on kyllä mahtava tarkastella :) Varmaan (ja toivottavasti) joskus sitten on löytänyt itsensä jo melko pitkälti, mutta eiköhän aina vähintään pienelle hienosäädölle oo tarvetta! :D Ja tuleva elämä ja tapahtumat muokkaa kaikkea niin paljon, etteipä sitä oikein vielä varmaan pystykään sanomaan mitä tulevaisuus tuo :)

      Poista

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...

@annnye

Kuukauden luetuimmat