maanantai 15. toukokuuta 2017

MITÄ MULLE OIKEASTI KUULUU?

annieveliina helsinki-4 annieveliina helsinki-1 annieveliina helsinki-8
Tuntuu, etten oo taas aikoihin kirjoitellut mitään oikeita juttuja. Toisaalta tuntuu myös, etten oikein osaa enää ees kirjottaa. On niin paljon, mitä haluais sanoa, muttei oikein tiedä miten ja missä välissä niin ne sitten helposti jää.. Joten mennään vaan suoraan asiaan!

Muutin just Helsinkiin kesäksi. Ja nyt silleen kunnolla, että mulla on oma yksiö Kalliossa. Se viime kesän ees taas huitelu ja matkalaukussa kamojen roudaaminen oli tavallaan ihan mahtavaa ja hyvä kokemus, mutta aika paljon mielummin oon nyt ihan vaan aloillani.. Ei sillon jotenki ehtiny ees hengähtää ja nauttia Helsingistä rauhassa.

Seurustelen. Tää on sinällään hassua, koska en oo sanonu tai tuonu tätä muutenkaan esille missään, mutta ei tää mikään ihan uusikaan juttu ole. Käytännössä ollaan nyt 8kk asuttu saman katon alla, vaikka virallisesti ei yhdessä asutakaan. Se on vaan jotenkin niin koomista aina kun kerron jollekin silleen tyyliin "oltiin siellä poikaystävän kans" ja kaikki on silleen waaait a second mitä just sanoit :''D Ja siihen perään tulee yleensä jotain "mietinki, ettet oo vissiin blogissakaan sanonu". Siitä huomaa miten hassua se on, että ihmiset on tavallaan yllättyneitä, koska blogissa ei oo ollu mitään ja helposti ajatellaan, että eiköhän blogia lukemalla oo ainakin suunnilleen perillä toisen elämästä. Ja kyllähän se tietyiltä osin pitääkin paikkansa, mutta ei se tosiaan oo koko totuus!

Saatan ottaa toisen koiran. Ja siis jos otan, niin se on parin viikon päästä.... Tää on vaan niin ristiriitanen asia, etten oikein pääse selvyyteen tästä itteni kanssa :D Oonhan mä jo pitkään tienny, että haluan Rockylle kaverin. Olin itseasiassa jo puolitoista vuotta sitten ottamassa pentua, mutta niitä syntyikin vaan pari ja halusin päästä valkkaamaan tai ainakin näkemään eroja pentujen välillä. Harkitsin ottavani nyt vuoden vaihteessa ja kävin jopa kahdesti Kajaanissa sen vuoksi. Oon käynyt katsomassa tosi monia eri pentueita, lueskellut kaikkea mahdollista ja selaillut koiranetistä jalostustietoja.

Pari viikkoa sitten kävin katsomassa pentuja, joista yks osui mun silmiin heti ja siinä ääneen ihastellessani kuulin, että se ois ainoa vielä vapaana oleva. Olin heti silleen ei helvetti se on menoa nyt.. Oon käyny katsomassa monia pentueita, mutta tunnen löytäneeni sen just mun pennun ja tietysti heti kun oon lähdössä muualle kesäksi. Ajattelin tän kuvion kaatuvan varmasti viimeistään siihen, ettei tähän kesäkämppään saa ottaa pentua. Mutta niin uskomatonta ku se musta itsestänikin on, tää kämpän omistaja sanoi, että tottakai saan ottaa pennun jos tää nyt tuntuu just siltä oikealta pennulta. Siis pakko arvostaa tällaisia tyyppejä, koska oishan se helpompaa olla vaan silleen "ei pentua sinne asuntoon" kuin ottaa riski, että jotain kävis ja toisaalta luottaa siihen, että tottakai korvaan sen jos jotain sattuisin käymään.

Se on varmaa, että haluan toisen koiran. Helpointahan se olisi kun mulla olisi oma piha, mutta siihen nyt saattaa mennä vaikka kymmenen vuotta ja haluan sen pennun kuitenkin ihan viimeistään muutaman vuoden sisään. Joten onko sillä väliä ottaako sen nyt vai vuoden päästä, varsinkin kun nyt eteen tuli sellainen pentu, josta mulle tuli se haluan just tän. Tää on jopa siltä samalta kasvattajalta, jolta meinasin ottaa sen pennun puolitoista vuotta sitten. Vaikka oon Helsingissä oon silti päivät kotona kun työtkin pystyn hoitamaan pitkälti kotoa käsin. Se on kuitenkin ehkä se isoin juttu, että on oikeasti aikaa sosiaalistaa ja kasvattaa pentua. Entä jos otan pennun vasta parin vuoden päästä ja just samaan aikaan oisin aloittamassa kunnon työt kasista neljään viidesti viikossa? Helpompihan se nyt olisi ottaa.

Osa musta ajattelee silleen "ota se!!! mitä ees mietit, hyvin kaikki sujuu" ja osa musta on silleen "nainen ootko ihan sekasin?? just kun arki sujuu hyvin ja helposti Rockyn kans meinaat ottaa pennun ja alottaa saman prosessin uudestaan????" Hhaha..

Eli siis tämän pienen vaahtoamisen jälkeen todettakoon sen olevan hyvin mahdollista, että parin viikon päästä meiän matkassa pyörii uusi pieni perheenjäsen.

annieveliina helsinki-2 annieveliina helsinki-3 annieveliina helsinki-5
Tajusin jotain itsessäni ja jaksamisessani ja sen vuoksi tuun varmaan päivittelemään somea jatkossa vähemmän. Enhän mä nytkään oo päivitellyt kovin aktiivisesti ja tää selittää sitäkin.. Snäppiä päivittelen kyllä kun se ei vie tilaa muulta jaksamiselta. Sinne voi vaan laittaa kaikkea, ei tarvi suunnitella tai tehdä niiden eteen mitään ja sitten ne vaan häviää sieltä. Ihanan helppoa ja yksinkertasta haha. Asioiden tajuamisen myötä yritän siirtyä ikäänkuin yksinkertaisempaan elämään jos sitä niin vois kuvailla. Mähän rakastan somea ja kuvia ja kaikkea, mutta ne on kuitenkin niitä ylimääräisiä juttuja, jotka voi ottaa mukaan vasta kun muut elämän osa-alueet on kunnossa :)

Kaikki on siis sinällään hyvin. Oon onnellinen ja elämäniloinen, mutta mua on jo pitkään pelottanut, että mitä jos masennun kunnolla joskus tulevaisuudessa jos en ala saamaan elämää kasaan pikkuhiljaa. Oonhan mä ollu väsynyt ja uupunut monta vuotta, mutta vasta nyt valottui, ettei se ehkä johdukaan mistään mitä on aina yritetty selvittää verikokeilla ja muilla. Eihän niistä ikinä mitään syytä ole löytynytkään vaikka kaikkea mahdollista on yritetty tutkia viimeiset viisi vuotta. Niihin on keskitytty varmaan siksi kun oon itse ollut vakuuttunut, etten oo masentunut vaikka sitä on kysytty useamman kerran. Monien vuosien aikana erinäisistä asioista on vaan tainnut kasvaa jonkinlainen uupumus, jota yritän nyt lähtä purkamaan tekemällä elämästä yksinkertaisempaa ja luopumalla "ylimääräisistä" jutuista. Rehellisesti sanottuna en oo saanut tehtyä kouluakaan tänä vuonna kahta kurssia enempää ja joka vuosi aikaisemminkin oon joutunut selvittelemään lääkärintodistuksin Kelalle miksi mun opinnot eivät ole edenneet vaikka haluaisin vaan ihan älyttömästi pystyä suoriutumaan kaikista "normaaleista" velvollisuuksista.. Kun en oo pystynyt hoitamaan kunnolla just esim koulua, oon ottanut paljon kaikkea "turhaa" hommaa ja täytettä elämään, jotta oon kokenut saavani kuitenkin edes jotain aikaan.

Hassua miten tajusin tämän kaiken vasta nyt, mutta kiitos siitä kuuluu tutulle psykiatrille jonka kanssa juttelin. Oon pyöritelly näitä asioita monia vuosia ja jutellut kaikesta useiden kymmenien ihmisten kanssa, mutta jotenkin tajusin tämän vasta tuon keskustelun tiimoilta. Tuntuu typerältä, miten näin päivänselvän asian on voinut jotenkin ohittaa. Oon aina vaan ajatellut sitä tyypillistä masennusta, että eihän mulla sellaista ole, mutta en jotenkin osannut ajatella, että mieli voi väsähtää ilman että elämänilo häilyy sellaisella tyypillisellä masennusmaisella tavalla. Äh, vaikea selittää.. Musta tuntuu, että oon tosi onnellinen elämästä ja kaikesta, mutta se tuntuu tosi pahalta kun en vaan jostain syystä jaksa ja pysty moniin asioihin, joihin pitäis pystyä ja joihin ihmiset tuntuu normaalisti pystyvän. Oon vältellyt näitä asioita (esim just se koulu) myös siksi, kun ne vaan muistuttaa siitä, että mussa on jotain "vialla" kun en pysty niihin asioihin vaikka haluaisin ihan hulluna.. Hmmh tästä koko stoorista huomaa taas sen, että kannattaa jutella ammattilaisen kanssa, vaikka tottakai läheisten ihmisten tuki, ymmärrys ja apu on älyttömän tärkeää! Monesti se ulkopuolinen näkökulmakin jo itsessään tekee paljon.

Nyt siis kesälle suunnitelmissa pääosin rauhassa hengittelyä, joogaa, Rockyn kanssa olemista ja ulkoilua, muutama kurssi koulua, kevyesti työhommia ja silloin kun oon saanut tehtyä oikeita elämälle tärkeitä asioita tuun hyvällä omatunnolla päivittelemään kuvia blogiin tai jotain muuta kivaa hömppää, joka on sitten ansaittua eikä vaan ahdista :) Nyt siis löytyi syy tälle someahdistuksellekin! Se ei oo siis johtunut pelkästään somesta itsestään vaan siitä, että oon täyttänyt sillä elämääni väärällä tavalla. Tiiättekö vähän silleen, että oon pitänyt itseni jaksamisen puitteissa kiireisenä somejuttujen kanssa, niin en oo kokenut oloani täysin saamattomaksi ja samalla oon voinut siirtää sivuun ahdistusta opinnoista, jotka eivät etene sekä pelkoa siitä, että entä jos en vaan jaksa/pysty käymään edes töissä normaalisti joskus tulevaisuudessa.. Toisaalta mua vähän jännittää päästää irti esim niistä elämää täyttäneistä somejutuista kun tykkään niistä ja kaikesta huolimatta ne on tuonu paljon iloa mun elämään. Että mitä jos nyt vaan jätän ne kivat, mutta "turhat" jutut ja jäljelle jää ne ahdistavat hommat, joista en vaan selviä..?

Pieniä juttuja kerrallaan, kokeilen nyt tätä elämän yksinkertaistamista ja toivotaan, että asiat lähtis helpottamaan sillä :) Kuvia mulla on valmiinakin luonnollisesti tosi paljon ja kyllä mä muutenkin tulen postailemaan, mutta halusin nyt kertoa kunnolla mitä tänne kuuluu, mitä asioita on meneillään ja että tiiätte miksi täällä ja instan puolella saattaa olla vähän hiljaisempaa!

Mutta ihanaa alkavaa kesää kaikille! Muistakaa nauttia ja ottaa tarpeeksi aikaa itsellenne ja niihin juttuihin, jotka on oikeasti merkittäviä elämän ja hyvinvoinnin kannalta<3



26 kommenttia:

  1. Sun blogi on heittämällä yksi parhaista juuri tän aitouden ansiosta. Arvostan, että kerrot rohkeasti miksi on hiljaisempaa ja et pakota itseäsi päivittelemään somea. Lisäksi on pitänyt jo aiemmin tulla kertomaan, että se sun youtube-video pääsiäismunista ja rockysta oli huippu! Sun puheisiin on helppo samaistua ja se miten kerroit niistä fiiliksistä mitä aiemman videon kattominen oli herättänyt, niin siitä just välittyi sitä aitoutta ja luonnollisuutta mitä harvan vlogeissa tai blogikirjoituksissa on. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi kiitos, ihanasti sanottu<3 Tällaset kommentit pistää vaan hymyilemään aina uudestaan ja uudestaan :')

      Poista
  2. Oon lukenut sun blogia monta vuotta, tuskin koskaan jätän kommenttia. Seuraan sua myös igssä jne. Ja nyt haluan vaan sanoa että: <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. KIITOS!!!<3 Ihanaa kun nyt laitoit jotain!

      Poista
  3. Mulla tuli jo paha mieli niistä snäpeistä, luultavasti siksi kun itse painin masennuksen ja ahdistuneisuushäiriön kanssa. Onneks sulla on poikaystävä ja Rocky. ❤

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi ei, niin ikävää kuulla :( Toivottavasti saat niihin apua ja sulla on ihania ihmisiä ympärillä!<3 Uskon siihen, että kyllä asiat järjestyy ennemmin tai myöhemmin!

      Poista
  4. Tosi hyvä postaus ja mahtavaa, rehellistä tekstiä, hyvää itseanalyysia! Mä tykkään sun tavasta kirjoittaa, se tuntuu sellaiselta ajatuksen virralta, jota on kiva lukea. Nyt kun oot kesän Helsingissä, niin olisi oikeasti hauska törmätä! :) Ihanaa kesää sulle <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Vilma!<3 Ehdottomasti nähdään nyt kesällä kunnolla ajan kanssa :)

      Poista
  5. Ihana aito Anni <3
    Tsemppiä pentu päätökseen!
    Voin samaistua jollain tasolla sun vaikeisiin fiiliksiin. Voin sanoa että mulla on tiedostamattaankin helpottanut ahdistus jokaisen koiran myötä. Tai ainakin laskenut kun päässyt lähtemään käsistä. Niiden elämän ilo on jotain mistä pitäisi itsekin oppia enemmän...
    Voimia, kyllä se helpottaa <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos ihana!!<3 Ja ihana kuulla, että sulla on helpottanu, pitää jutella näistä kunnolla vielä ens lenkillä vaikkapa!

      Poista
  6. Love you, baby <3 Sä tiiät, miten mä sua arvostan ja miten onnellinen susta oon. Ihan hurjan ihana muija olet ja siis wou tää avoimuus, girl YOU ROCK! Timantti :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mie tiiän, kiitos vielä!!!<3 Oli maailman ihanin se viestikin, jonka laitoit sillon yks ilta<3

      Poista
  7. Hyvä postaus, tällaiset tekstit ovat varmasti hyvää vertaistukea jollekin <3, minullekin, jaan ainakin tuon saman tulevaisuudenpelon.. Tällaisia kirjoituksia tarvitaan blogimaailmassa, kaiken sen täydelliseltä näyttävän keskellä. Vaikka jokaisen tulee muistaa medialukutaito ja ymmärtää, että kaikkien blogien ei tarvitsekaan välttämättä olla elämänmakuisia, mutta you know..

    Oi että tsemppiä uuden pennun kans jos sen otat! Mulla ei ole ollut omaa lemmikkiä sen jälkeen kun olen kotoa aikoinaan muuttanu ja haluaisin kovasti kaksi kissanpentua. Miehenikin on alkanut lämpeen ajatukselle ja voi olla että sopivien löydyttyä meille muuttaa kaksi kissaa. <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Noora!<3 Toivottavasti sielläkin fiilikset tulevaisuudenpelon kanssa helpottavat ja ehkä siellä sitten pian pörrää pari kissaa helpottamassa oloa vielä entisestään :')

      Poista
  8. Ihana Anni<3 ota koira jos siltä tuntuu, vaikka se ns. järkevästi ajateltuna tuntuis ihan hullulta. Jotenkin paistaa tästä tekstistä niin paljon semmoinen stressi, että pääset "normaaleihin päivätöihin". Jos kuvaaminen ja some ja mitä nyt ikinä onkaan sun juttuja, kulje niitä kohti äläkä stressaa sitä, että pääsisit joskus normaaliin arjen oravanpyörään. Kyllä kaikki järjestyy<3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin, pitäähän sellaista päätöstä ajatella ja punnita ihan valtavasti, mutta faktahan on se, ettei koiran tai muunkaan lemmikin hankinta olo ikinä järkisyin perusteltavissa :'D Ja joo, se kyllä stressaakin.. Hassua tavallaan miten itsekin kokee näköjään, että pitäis päästä siihen "malliin" joka opitaan jo ties kuin nuorena, vaikka muka tiedostaakin, että on tosi paljon kaikkea muuta mitä voi tehdä ja erilaisia tapoja kuinka tehdä niitä.. Kiitos ihan älyttömästi!<3

      Poista
  9. Mää annan sulle täältä suuuuuuren virtuaalihalauksen <3 Piti jo aiemmin kommentoida snäpissä asiaa. Osaat niin upeasti kirjoittaa näitä vaikeitakin asioita auki. Ja noihin pentu-uutisiin vaan niitä sydänsilmä-emojeita kertaa miljoona! Törmäillään Helsingissä! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Henna<3! Toivottavasti törmätään joskus! :)

      Poista
  10. On ollu tosi haikeeta katsoa sun snäppejä, missä kerroit miten vaikeeta on välillä ollut esim. koulujuttujen ja migreenien kanssa. Oot niin upee ja kyvykäs nainen, älä vaan unohda sitä!! Ja tuli kyllä yllätyksenä tuo seurustelu-juttu, vaikka niinhän se on ettei somessa todellakaan ole elämästä esillä kuin murto-osa :D mutta tosi ihanaa, että olet löytänyt hyvän kumppanin! Saako udella, että tuleeko hän sun kanssa kesäksi Helsinkiin?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, en unohda :)<3 Monesti tuntuu, että tällaiset näinkin isot jutut nyt ainakin kerrotaan, että ehkä siksikin se on herättänyt melkoisesti hämmennystä kavereissa :'D Ja joo, tulee!

      Poista
  11. Hei! Koirat ja koiranpennut ovat ihania asioita ja saavat olon paremmaksi, mutta tekstiä lukiessa tuli mieleen että voisiko tämä pentu-asia olla pakoa juurikin elämän rauhoittamisesta ja kenties itsetutkiskelusta? Sanoit, että hommaat muuta ylimääräistä tekemistä ja sekin väsyttää, etkä pysty hoitamaan sitten kaikkia pakollisia juttuja kunnolla. Miettisin vielä pari kertaa kannaattaako tähän saumaan ja muutokseen ottaa pentua, sillä muutot ja elämäntilanteen vaihdoksetkin ovat iso stressitekijä. Vietä rentouttava kesä ja lataa akkuja syksyä varten minkä päätöksen teetkään! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ymmärrän sun pointin erittäin hyvin! Itse en kuitenkaan ajattele pentua silleen "ihanana" asiana, koska onhan siinä hirveä työmaa vaikka ne suloisia ovatkin :D Eli en ajatellutkaan missään vaiheessa ottavani pentua siksi, että se jotenkin helpottais tai tekis elämästä mukavampaa! En todellakaan kiellä sitä, ettäkö pennut ei ois suloisia, mutta en yleisestikään varsinaisesti tykkää pentuajasta, vaan se on mun mielestä ikäänkuin sellainen tympeä pakollinen osuus siinä, että saa sitten sen aikuisen, toivon mukaan tasaisen ja hyvin toimivan koiran :)

      Oon mä kuitenkin miettinyt tuota mitä sanoit, mutta tosiaan ihan tosissani olin ottamassa toista pentua ensimmäisen kerran jo puolitoista vuotta sitten ja sen jälkeen käynyt ihan Kajaanissa asti katsomassa erästä narttua, jolle oli tulossa pentuja ja sitten niitä pentujakin. Ettei nyt ihan kuitenkaan sellainen "hetken mielijohde" ollut tämä, mutta oon kyllä miettinyt sitä voiko tämä ihan yleisestikin vain olla sellainen asia, jolla haen täyttöä johonkin muuten välillä "vajaan" tuntoiseen elämään ja omiin fiiliksiin.. Se saattaa välillä alkaa vähän ahdistamaankin kun mietin mikä se pohjimmainen syy edes on, että mulla on ensimmäistäkään koiraa, mutta sitten otan toisen tai nyt molemmat kainaloon ja se fiilis katoaa heti kun muistaa miten paljon lohtua, lämpöä ja rakkautta näiltä saa.

      Ja myös se, että mielummin vietän kesäpäiväni vaikkapa jossain luonnossa entä terassilla istuskellen ja koirat tukee tällaista ihan loistavasti, kivempaahan niiden kans on käydä jossain :) Ja hyvällä tapaa myös pakkokin! Mutta kiitos tästä kommentista, kiva huomata, että osasit napata näitä mietteitä tekstin keskeltä ja hyvällä tapaa kyseenalaistit tätä koko pentuasiaa ja sen perimmäistä syytä jos niin voi sanoa :)

      Poista

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...

@annnye

Kuukauden luetuimmat