maanantai 5. kesäkuuta 2017

UUSI PENTU & AUSTRALIANPAIMENKOIRASTA ROTUNA

australianpaimenkoira pentu-3 australianpaimenkoira pentu-4 australianpaimenkoira pentu-1 australianpaimenkoira pentu-5 australianpaimenkoira pentu-2
Tässä hän nyt ois! Mun uusi beibi ja Rockyn pikkuveikka<3 Hän on siis australianpaimenkoira kuten myös Rocky. Rocky on väritykseltään black tricolor ja tämä pieni red merle - joskin aika vaalea ja tasaisen värinen. Mietin tosi pitkään tämän nimeä kun en halunnu mitään liian suomalaista tai sellaista ihan "perus" koiranimeä, mutta jonkun kaksitavuisen ja helposti lausuttavan, jonkun joka toimis Rockyn kanssa ja vois kuulua kans tällaiseen leffakategoriaan.. Tästä tuli sitten Yoda eli voimakas jedimestari Star Warsista ;) Eli nyt on tyypit Rocky & Yoda!

Tää on kyllä kerännyt ihan älyttömästi kehuja ja rapsutuksia kaupungilla ja päässyt kymmeniin valokuviinki haha.. Moni on ollut silleen "ihana rotu, mikä tää on haluan samanlaisen joskus". Onhan nää monesti sellaisia ihastelukommentteja, mutta haluan silti sanoa tästä rodusta jotain, koska varmasti on aina joitain tyyppejä, jotka oikeasti kiinnostuu rodusta kun sitä näkee tai pääsee seurailemaan - esim snäpissä on ollu aaaika paljon matskua tästä! Toki yksilöitä on erilaisia ja varsinkin tässä rodussa oon törmännyt tosi erilaisiin yksilöihin. Sen lisäksi tietty vaikuttaa se kuinka koiraa kouluttaa ja kasvattaa..

Tunnen monia aussieta ja oon jutellut monien omistajien kanssa sekä seurannut aktiivisesti päivittyvää ryhmää fb:stä, mutta varsinainen kunnon kokemus mulla on vaan Rockysta. Rocky on ollut oikeasti aika vaikeakin koira ja esimerkiksi vahtiminen (/epävarmuus) oli jossain kohdassa iso ongelma, jonka kanssa on saanu tehdä hulluna töitä. En vieläkään antais tätä juuri kellekään ulkoilutettavaksi, ettei vaan tuu ongelmia jos joku tulee vastaan rapussa tai sisäpihalla tai muuten jos ulkona tulee yllättäen joku epämääräinen tilanne tai vaikka vaan oudosti kävelevä ihminen tai juokseva lapsi. Paimenkoirille tyypillisestikin tää on älyttömän nopea reagoimaan tilanteisiin eikä aussiemaisella tavalla "peräänny" niistä vaan päättää toimia ite esimerkiksi haukkua. Sen vuoksi ennakointi ja koiran lukeminen on tosi tärkeää ja oman kokemuksen mukaan aika harva osaa sen vaikka kuinka yrittäisin ohjeistaa ja neuvoa hyvin etukäteen. Moni ei myöskään varmaan aattele, että se pitää oikeasti tehdä niin nopeasti ja tarkasti :D

Rocky oli normaalin reipas silloin kun hain sen maalta, mutta heti kaupunkiin tullessa se oli tosi epävarma ja esimerkiksi murisi jos joku halusi tulla silittämään. Se on varmasti osittain ihan vaan sitä millainen se on, mutta osittain varmaan myös sitä, että missattiin useampi viikko parasta sosiaalistamisaikaa kun se tuli mulle vähän luovutusikää vanhempana. Käytännössä kaksi ja puoli vuotta meni, mutta nyt se on tasoittunut ja rauhottunut ihan älyttömästi. Siihen vaikuttaa varmasti myös aussieden pitkä ja joskus äärimmäinenkin murrosikä, jonka todellakin huomas Rockyn kohdalla. Nyt jälkeenpäin oon huomannut myös sen, että aussien pennut löytää kyllä kodit tosi hyvin, monesti (varsinkaan hyviä) pentueita ei edes ilmoiteta minnekään vaan tutut koiraihmiset ja heidän tuttunsa tietävät pennuista ja näin sana leviää ehkä niille "sopiville" ihmisille vaikka onhan muuallakin sopivia pennunottajia. Esimerkiksi Yodan pentueesta kuulin tutulta aussieihmiseltä vaikka kyseinen kasvattajakin on tuttu. Siksi oonkin miettinyt, että onkohan siihen ollut joku syy miksi Rocky ja yksi toinen pentu olivat vielä vanhempanakin vailla kotia..

Oon kyllä kuullut monista tosi helpoista aussieista ja kaiken tutkiskelun ja koiriin tutustumisen perusteella päätellyt, että Rocky on ollut aika vaikea plus tottakai oon oppinut paljon sen myötä ja itsekin valmiimpi tämän uuden pennun kanssa. Pennunhankintaprosessi kesti senkin vuoksi tosi pitkään ja kävin katsomassa useita pentueita kun halusin varmistua siitä, että lähtökohdat tulevan pennun kohdalla ois "paremmat" vaikka eihän siitä voi koskaan olla täysin varma. Tämä pentu on kyllä nyt jo aivan erilainen kuin Rocky oli pentuna - paljon reippaampi ja sosiaalisempi eli juuri sitä mitä halusinkin.

 Rockyn kanssa on ollu vaikeaa, mutta selvästi se on myös pirun hieno koira, kun toisenkin hankin! Sanon vaan, että kannattaa tehdä pohjatyö hyvin, selvittää millainen rotu on kyseessä ja olla valmis tekemään töitä niiden mahdollisten ongelmien kanssa. Tässä esim yksi kirjoitus, jonka käsken aina kaikkien kyselijöiden lukea!

http://www.shepmates.net/aussiekasvatus15.pdf

Nappaan tähän muutaman jutun tuolta tekstistä:


Aussiet ovat älykkäitä ja oppivat perustottelevaisuus käskyt äärettömän nopeasti, tämä on kuitenkin vain yksi osa aussieiden älykkyydestä. Aussiet ovat ongelmanratkaisijoita ja hyvin tunnettuja itsenäisyydestään ja kyvystään tehdä omatoimisia ratkaisuja. Aussien maailmassa ei ole ”rajoja”...ainoastaan mahdollisuuksia. Tämä on tärkeä osa aussieiden paimennusominaisuuksia ja työkykyä ja se näkyy koirissa myös muissa elämän osa-alueissa. Aussien omistajan on osattava tarkkaan harkiten opettaa koiralle rajat, ennen kun se alkaa itse käyttää hyödykseen rajattomia mahdollisuuksiaan!

Monet kodit tarjoavat valtavat määrät liikuntaa ja fyysistä aktiviteettia koiralleen mutta henkinen aktivointi jää vähemmälle. Tämä epätasapaino voi aiheuttaa ongelmia. Omistajat, jotka tarjoavat paljon fyysistä aktiviteettia ja vähemmän henkistä haastetta koiralleen painivat yleensä fyysisesti erittäin hyvässä kunnossa olevan koiran kanssa, joka on henkisesti tylsistynyt ja levoton. Usein sanotaan, että aussie on aktiivinen, erittäin energinen rotu. Sopivampi kuvaus olisi, että tylsistynyt aussie on aktiivinen ja erittäin energinen.

Aussiet haluavat maailmansa olevan järjestyksessä ja ne tietävät, että niillä on mahdollisuus vaikuttaa tämän järjestyksen säilymiseen. Tämä tarkoittaa sitä, että jos ihmiset eivät ota ”valtaa” haltuunsa järjestä tilanteita, kuten he haluavat, aussie järjestää ne omalla haluamallaan tavalla ja ottaa ”vallan” omiin tassuihinsa.

Aussiet ovat rotu, jolla on paljon vartiointitaipumuksia, itsenäisyyttä ja tarpeeksi itsevarmuutta varoittamisen ja haukkumisen tehostamiseen puremalla. Tämä rotu vaatii jämäkän ihmisohjaajan, joka osoittaa koiralle rajat ja pitää vallankahvan omissa käsissään. Oikea paimennus, jossa koira hallitsee eläimiä, on itse asiassa ihmisohjaajan säätelemää yhteistyötä. Aussiet haluavatkin tehdä yhteistyötä ohjaajansa kanssa ja mielellään tekevät asioita, joita tietävät niiltä haluttavan. Aussie, joka ei tiedä mitä siltä halutaan ja joka saa tehdä ”laumassa” oman päänsä mukaan, on usein stressaantunut ja saattaa alkaa ”pomottaa” perheen ihmisjäseniä.
  1. Paimennusviettiin liittyy yhteistyöhalukkuuden lisäksi myös toinen ominaisuus; hyvin vahva saalisvietti (vaistomainen reaktio liikkuviin kohteisiin, niiden jahtaaminen ja kiinni ottaminen). Lapset, kissat ja autot ovat usein tämän vietin toteuttamistarpeen kohteena. On erittäin tärkeää opettaa koira kanavoimaan tämä vietti sallittuihin kohteisiin ja samalla opettaa mitkä asiat eivät ole sallittuja kohteita.

    Korkean saalisvietin omaavana paimenkoirana aussiet ovat myös yleensä äärimmäisen herkkiä näköärsykkeille. Tämä on tärkeää muistaa sosiaalistumiskausien aikana. Aussiet näkevät ympärillään paljon asioita, joihin muut rodut eivät ehkä reagoi ollenkaan ja näiden asioiden ja tapahtumien ennakointi on iso osa sosiaalistamisprosessia.

    Koulutettavuudella ei ole mitään tekemistä älykkyyden kanssa, siihen vaikuttaa lähinnä rodun halukkuus ottaa vastaan käskyjä ja ohjeita. Henkisesti aussie pitää mukautumisesta ja se pitää ohjeiden noudattamisesta. Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että aussien pitää tietää mitä siltä halutaan, tällöin ne haluavat mukautua ja tehdä oikein. Ohjaamattomina koirat tuntevat epävarmuutta ja yrittävät hoitaa tehtävät itsekseen, mikä ei ole ideaalia näille koirille. Aussien pentu tarvitsee ja haluaa, että sille opetetaan rajat, sekä oikeanlaiset tavat ja se tarvitsee johdonmukaisen ja selkeän ohjaajan, jota se mielellään seuraa.

    Rodun suuren älykkyyden, terävyyden (näkee ja kuulee kaiken) ja vahtikoiraominaisuuksien vuoksi, aussien pentuja on pakko sosiaalistaa mahdollisimman monissa paikoissa ja tilanteissa. Paimenkoirat tarvitsevat yleensäkin ainakin kolme kertaa enemmän sosiaalistamista, kuin esimerkiksi noutajat.

    Nuoruus iässä australianpaimenkoirilla yleensä alkaa esiintyä vartiointitaipumuksia, varautuneisuutta vieraita kohtaan sekä hallitsevaa / kontrolloivaa käytöstä. Omistajan pitää tiedostaa, että nämä käytökset voivat kehittyä äärimmäisen ja hälyttävän vahvoiksi. Koirat, jotka olivat seurallisia ja avoimia pentuina, saattavat alkaa väistää kontaktia vieraiden kanssa. Yksilöt, jotka eivät pentuaikana vahtineet ollenkaan muuttuvat yht’äkkiä vahtikoiriksi ja käytös on niin vahvaa, että sitä voi olla hankala hallita. Aussien toimintakyvyn vuoksi nämä tilanteet voivat olla haasteellisia; aussie toimii mieluummin, kuin pakittaa pois tilanteista. Jos pentu ei halua silityksiä vierailta, se voi alkaa uhkailla murinalla, mikäli sitä ei jätetä rauhaan.

    Ohjaajan on kaiken aikaa hallinnoitava ja ennakoitava äärimmäisiä ja ei-toivottuja käytöksiä, sekä muistettava sosiaalistaminen koko nuoruuden ajan.

    Oikein sosiaalistettu ja opetettu australianpaimenkoira selviää yleensä kaikenlaisista elämäntilanteista helposti, mutta erilailla kuin moni muu rotu. Varautuneisuus vieraita kohtaan muuttuu “en-ole kaikkien-paras- kaveri-enkä-käyttäydy-siten”-asenteeksi. Vartiointitaipumukset säilyvät aussiessa myös aikuisiällä mutta hyvin koulutettu aussie osaa määritellä milloin vahtiminen on tarpeen ja se myös reagoi hyvin ohjaajan käskyyn lopettaa vahtiminen.

    Jokaisella aussien omistajalla ja aussieta harkitsevalla tulisi olla hyvä ymmärrys rodun ominaispiirteistä. Ainoastaan näin voidaan varmistua siitä, että koira saa oikeinlaista opetusta ja harjoitusta ja kasvaa upeaksi seuralaiseksi. Jos tarvittavaa ymmärrystä ja osaamista ei ole, on melkein varmaa, että ongelmia on edessä.

    Aussie on älykäs työkoira, jolla on vahvat paimennus- ja vartiointivaistot. Persoonana aussie on hallitseva ja aggressiivinen; koira jonka mielestä elämässä ei ole rajoituksia ja ympäristöä on mahdollista manipuloida ja muokata mielensä mukaan, kun vain yrittää tarpeeksi. Aussie on koira, joka rakastaa perhettään yli kaiken ja arvokkaasti sietää vieraita, mutta ei osoita ylitsevuotavaa ystävällisyyttä. Joillekin ihmisille nämä ominaisuudet ovat epätoivottuja ja aiheuttavat pahoja pettymyksiä. Todelliselle aussie ihmiselle juuri nämä ominaisuudet tekevät aussiesta universumin parhaan koirarodun.


 Paras lukemani teksti ja valottaa aika hyvin millainen rotu on kyseessä :) Mulla oli ollut Rocky jo kaksi vuotta kun törmäsin tähän tekstiin ja olin aivan ällistynyt kun koin niin vahvoja ahaa-elämyksiä tuota lukiessa! Tosiaan eroja yksilöiden väleillä on ja jotkut tekstin kohdat kuvaavat ehkä sellaista, hmmm tyypillistä aussieta, mutta niihin kaikkiin on hyvä varautua. Tuolla meinaan esim sitä kun tekstissä sanotaan, että aussie ei ole kaikkien kaveri vaan välinpitämätön eikä hetkessä hyväksy uusia ihmisiä kavereikseen. Rocky on tosi välinpitämätön ulkona vieraille ja tuttujakin käy vaan moikkaamassa kun ei malta jäädä rapsuteltavaksi, mutta sisällä nyt aikuistuttuaan on innoissaan käytännössä kaikista. Pari ekaa vuotta se ei oikein menny ees moikkailemaan vieraita saati jäänyt rapsuteltavaksi ja monet ihmiset oli vähän hämillään siitä miksi pentu ei tule vaikka lepertelivät sille.

Kun ulkona jotkut koirat menevät häntä heiluen ihmisten luo niin Rocky menis eteen haukkumaan, että "älä tuu lähemmäs". Siihenkin saatiin ratkaisu ja nykyään se suhtautuu välinpitämättömästi ellei joku oo sitten epäilyttävä/uhkaava tai sitten jos mun reaktio on sellainen "kiva juttu, mee vaan moikkaamaan" niin sit se menee iloisesti, mutta pikaisesti moikkaamaan ihmistä.

Jotkut taas on epäaussiemaisen sosiaalisia ja avoimia, että kävisivät innoissaan moikkailemassa kaikkia ja puskevat rapsuteltaviksi vieraankin ihmisen kainaloon. Rockylla taas ei oo ollut mitään paimennusviettiin liittyviä ongelmia. Ehkä ainoastaan nämä, että koirakaverin kanssa juostessa se juoksee kiinni ja nappaa turkista tms halutessaan pysäyttää toisen ja saattaa komentaa haukkuen vierestä jos muut koirat leikkii nenän edessä keskenään. Ulkona se myös saattaa "kiertää" omaa porukkaa jos talossa on muita koiria se kiertää niiden takaa kuin yrittäessään tuoda ne porukassa takaisin :D Mutta nää ei oo mitenkään huonoja tai haitallisia juttuja, hauskasti vaan huomaa kuinka se kevyesti yrittää pitää "lampaat kasassa" ;)

Tuo teksti on siis sellainen, että oman kokemuksen valossa pitää tosi hyvin paikkansa ja kaikkiin juttuihin olisi hyvä varautua. Jos koira onkin sitten sosiaalinen kaikkien kaveri niin se on sitten vaan kiva juttu (jos siitä tykkää), mutta on hyvä varautua siihen, ettei välttämättä ole :) Voi olla, että koira ei vahdi mitään, mutta on hyvä varautua siihen, että kaikki pihalle tulevat haukutaan ja vaikkapa omaa autoa vahditaan raivokkaasti. Tai kaikille rapussa oleville haluttaisiin haukkua ja kerrostalon pihallakaan ei saisi kulkea kukaan. Nämä vaan pitää sitten jaksaa opettaa pois ja löytää sellainen luottamukseen perustuva auktoriteetti ja tietyt rajat. Me ollaan löydetty se meiän tapa olla ja kulkea niin Rocky on selvästi helpottunut ja rento kun se ei enää koe, että sen täytyy reagoida asioihin vaan antaa pääosin mun tehdä päätökset esim onko joku ihminen rappukäytävässä ok vai ei. Kaikkeen tällaiseen ja muuhunkin varautumalla ei tuu ainakaan ikäviä ylläreitä vaan pelkästään positiivisia juttuja :) Toivottavasti hoksaatte mitä meinaan!

Parasta Rockyssa on se kun se lukee ja tulkitsee mua niin hyvin, että välillä tuntuu kuin se ymmärtäisi puhetta. Se on itsestään oppinut paljon sanoja, eleitä ja asioita ihan vaan tulkitsemalla ja päättelemällä mitä haluan ja nää auttaa arjessa ja yleisessä olemisessa älyttömästi. Se haluaa aina olla mukana ihan sama missä ollaan ja mitä tehdään, aina pitää vessaankin päästä mukaan. Se on mun koira, siitä ei oo epäselvyyttä ja kaikki muutkin huomaa sen. Se ei esimerkiksi halua jäädä yksin pihalle ilman mua, se lähtee koirapuistostakin matkaan vaan kun kävelen portille ja se tulee tyytyväisenä mun mukaan takaisin sisälle vaikka käytäis ulkona vaan korttelin ympäri vaikka sillä ois hulluna virtaa. Se ei oo koskaan ollut mikään älytön sylikoira vaikka läheisyydestä tykkääkin, mutta nyt aikuistuttuaan puskee syliinkin ja varsinkin päälle makaamaan kokoajan.

Snäpissä annnye on nyt ollu aaaika paljon pentujuttuja ja yks päivä kerroin näkökulmia ja vinkkejä koulutuksellisiin asioihin ja sain tosi paljon viestejä ja kehuja niihin liittyen! Eihän se nyt kovin yllättävää ole, että siellä on joitain koiraihmisiä, mutta silti aika siistiä, että niin moni tykkää niistä ja sai apua vinkeistä!<3



6 kommenttia:

  1. Tää uusi pentu on niiiiiin suloinen! Sulan kaikille snäpeille pennusta, ja tosi kivan nimen keksit! Sitä piti kyllä kysyä, että saako stadissa ottaa koiraa mukaan esim vaatekaupoille kun taisitte olla kiertelemässä pennun kanssa kauppoja? Hyvää harjoittelua koiralle, mutta saako koiraa siis viedä kauppoihin sisään?

    Oli muuten hyvä lukea rodusta myös vähän pintaa syvemmältä! Itse en omista koiraa, ja sitä aina huokailee haluavansa sen ja sen rotuisen koiran kun näkee jonkun söpöläisen, mutta kun tutustuu rotuihin enemmän niin oppii paljon. Esim. olen ihastellut Rockya (ja nyt myös Yodaa hehe) jo iäisyyden ja haaveillut omasta australianpaimenkoirasta, mutta nyt luettuani tän tekstin huomaan kyllä ettei rotu ole mua varten. Pitää jaksaa ottaa reippaasti selvää eri roduista sitten kun oman koirakaverin hankinta on edessä, sillä vaikka Rocky on täydellinen koira sulle, rotu olis aivan liian haastava ja työläs mulle, kun en ole kuitenkaan koiraa koskaan omistanut. Sitten ei olis omistaja eikä koirakaan tyytyväinen, kun jatkuvasti olisi ongelmia esim. vahtimisen ja sosiaalistamisen kanssa.. Mutta Yodan kasvua seurailen silti sydänsilmäemoji-ilmeellä varmasti jatkossakin :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Katja! :) Varmasti riippuu vähän paikasta ja tottakai sitä pitää kysyä! Pentu saa varmaan vähän etuoikeuksiakin ja monessa paikkaa sitä voi pitää vaan sylissä niin sekin varmaan syy miksi saa ottaa helposti mukaan kaikkialle :)

      Ihana kuulla, että tää laittoi ajattelemaan! En halua kuitenkaan, että kukaan ihan vaan tämän vuoksi hautaa koirahaaveita, mutta asioita on hyvä tiedostaa! Itseasiassa itsekin ajattelin, etten voi ottaa aussieta vaikka siitä olin aina haaveillut :) Tuntui aivan liian haastavalta rodulta, mutta sitten kävin katsomassa Rockya ja päätin, että kyllä tästä on vaan selvittävä :D Työtähän se vaati, mutta kyllä tästä on selvitty ja opittu niiiin älyttömästi uutta! Mietin nyt toisen koiran kanssa, että pitäiskö vaan ottaa joku "helpompi" rotu, mutta omaan makuun tässä rodussa on vaan niin älyttömästi kaikkea - hyvässä ja pahassa, mutta enemmän hyvässä tietty. En ollut valmis luopumaan niistä hyvistä jutuista sillä, että ehkä saisin helpomman koiran :D

      Voishan se olla, että ottaisit tällaisen ja kaikki menis tosi helposti ja mallikkaasti! Mutta kuten tekstissä useaan kertaan sanoinkin, on hyvä varautua siihen, että töitä saa tehdä :) Veikkaan (ja tekstissäki sanotaan), että ekat vuodet on haastavia teineilyn, kouhottamisen ja kaiken epäilyn vuoksi, mutta kun asiat jaksaa tehdä oikein niin sitten saa tosi helpon ja kivan kaverin :) Näin on Rockyn kanssa mennyt vaikka se just täytti vasta 3v ja uskon, että tulevat vuodet tulee olemaan paljon kivuttomampia haha! Tietty on nyt tää toinen riiviö, mutta ehkä tällä se järki tulee päähän vähän nopeammin ja parin vuoden päästä mulla on kaks tasasen kivaa koiraa ja elämä on mukavaa! :'D

      Poista
  2. Oon seuraillu sun snäppiä jo jonki aikaa ja sun koira-aiheiset snäpit on kyllä niin ihania ja vallottavia! Jo ennen tätä uutta pentua ihailin sitä miten hyväkäytöksisen koiran oot saanu Rockysta koulutettua ja nyt taas tätä uutta pentua seuraillessa mulle on jotenki avartunut kans se miten pienestä koira voi jo alkaa oppia kaikkea ja miten sitä voi alkaa harjottelemaan jo kaikennäkösiä juttuja vaikka toinen onkin vielä ihan rääpäle :)

    Tää kirjotus sattu kyllä itelleni aika hyvään kohtaan kun koiran hankinta olis lähitulevaisuudessa haaveissa, ja sen itselle sopivan koirarodun etsintä on käynnissä. Näin koko ikäni koirasta haaveilleena se koiran hankkiminen mietityttää ehkä normaalia enemmän, kun omaa koiraa ei ole koskaan ollut, niin on vaikea realistisesti ajatella milloin olisi se oikea ja samalla järkevin aika koiralle. Vaikka sitä varmasti pitääkin hartaasti miettiä, ei toisaalta ehkä ole tarpeen odotuttaa tämän koiraunelman toteutumista iäisyyksiä :D mutta täällä yksi innokas koirajuttujen seurailija, kuulisin sun mielipiteitä ja näkemyksiä mieluusti lisää tähän aiheeseen liittyen, varsinkin kun vaikutat niin omalta itseltäsi ja muutoinkin järkevältä tyypiltä :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oi että, ihanaa kuulla kiitos! :) Pienestä pitäen ne jutut opitaankin parhaiten ja koiraa on helppo lähteä "muokkaamaan" kun se on vielä ihanan yksinkertainen ;) Ja onhan se vaikeampaakin jos huonot tavat ovat jo ehtineet juurtua koiraan vaikkapa jo parin vuoden ajan, mutta sitten se vaatii vain vähän enemmän töitä :) Se on kyllä totta, että koiralle ei oo ikinä täydellistä aikaa jos näin aletaan miettimään. Kannattaa kuitenkin valita sellainen aika, että on mahdollisimman paljon aikaa olla pennun kanssa, sosiaalistaa sitä sekä kasvattaa tavoille :) Kannattaa tosiaan lukea paljon eri tekstejä eri roduista niin tulee kattava käsitys mitä ja millaisia kavereita on ylipäätään olemassa ja kivan tuntuisen rodun löytyessä etsiä fb:stä rodun ryhmä, sillä jos sellainen löytyy sieltä saa tosi paljon lisää tietoa ja voi rohkeasti kysellä ihan vaikka siinä ryhmän seinällä millainen rotu on oikeasti ollut eri ihmisillä yms :) Koiraihmiset yleensä mielellään jakavat kokemuksiaan! Toivottavasti löytyy pian sopiva rotu ja pääset viemään asiaa eteenpäin kun aika tuntuu oikealta :)

      Poista
  3. Ihana pentupallura <3 Tosi kiva lukea realistista tekstiä aussien omistajalta. Niiden ylisuloinen ulkonäkö voi huijata ja sieltä sisältä saattaakin paljastua aikamoinen työkone. Mulla itselläni on suomenlapinkoira ja käytän kyllä aika paljon aikaa ja energiaa siihen kun yritän oikaista vääriä olettamuksia tuohon liittyen. Joo, ovat suloisia nallukoita, MUTTA rodusta löytyy myös suuri osa sellaisia hyperenergisiä koiria, joiden kanssa joutuu oikeasti näkemään vaivaa niin koulutuksessa kuin aktivoinnissakin. Omani on juuri tällainen, energialevelit on verrattavissa bordercollieen ja paimenvietti on vahva. Joten aina kun lapinkoiraa suositellaan ekaksi omaksi koiraksi, niin tekee mieli älähtää, että VARAUTUKAA, se suloinen pentu ei välttämättä isona olekaan mikään leppoinen sohvaperuna. Omani ostin kasvattajalta, joka osasi pennun suvun perusteella jo varoitella, että pelkkä kotikoira tästä todennäköisesti ei tule ja jotain olisi hyvä harrastaa.

    Täyty lisätä sut snäpissä, jos sais vähän pentusaastetta sieltä :D muutenkin mua kiehtoo tosi paljon aussiet, joten paaaaljon koirasnäppejä, kiitos! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hihi<3 Joo tiedän mitä meinaat kun kuitenkin itsekin haluais antaa kuvan, että kyseessä on ihana ja upea rotu, mutta silti pakko vähän "varotella" ja tuoda esiin toistakin puolta näistä söpöleistä :D Vähän ristiriitaista, mutta ihan vaan kaikkien parhaaksi! Mahtavaa kuulla, että kasvattaja on jo osannut sanoa ja varoitella pennun energisyydestä - niinhän sen pitäis ollakin, että kasvattaja osaa sanoa, neuvoa ja tarkastella vaikuttaako pentu ja pennun kyselijä sopivan yhteen :) Kiehtova on kyllä hyvä sana kuvaamaan aussieita, kiehtovina pidän niitä itsekin :D Tuntuu, että sen päässä tapahtuu niin paljon kaikkea (hyvää ja huonoa) ja se tekee tulkintoja ja päätelmiä tyyliin kaikesta niin ois hurjan mielenkiintosta päästä siihen sisälle jotenkin :'D

      Poista

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...

@annnye

Kuukauden luetuimmat