maanantai 23. lokakuuta 2017

POIKKEUKSELLINEN VIIKONLOPPU

vihreä takki-5
Tää just loppunu viikonloppu oli monellakin tapaa aika poikkeuksellinen! Tää nyt ei varsinaisesti kuulunut niihin mun ajattelemiin poikkeuksiin, mutta oikeastaan sekin oli aika poikkeuksellista, että tää blogi oli.....hmm en tiiä oikeaa sanaa sille mitä tää oli, mutta tää ei ollu luettavissa eikä näkyvissä kun mun domain vanhentu eikä siellä ollutkaan uutta maksutapaa vaikka se niin näytti kun hyvissä ajoin sen tsekkasin :D Ja sitten kaikki säädöt ja asetukset vaihtu todella oudosti - ainaki sen mukaan, joka tän sitten sääti kuntoon kun enhän mä osannu tehä mitään saati ees tietää, mikä oli ongelmana..

Mutta tulipa kyllä tehtyä aika paljon kaikkea tänä viikonloppuna! Perjantaina käytiin Christan kans pelaamassa bilistä ja lätkimässä korttia. Mietin hetken oisinko lähteny sen jälkeen vielä moikkaamaan toisia kavereita, mutta tulin kuitenkin kotiin käyttään poikia ulkona ja editoimaan hääkuvia hetken ennen nukahtamista. Me ollaan oltu Christan kans paljon yhessä nyt syksyllä. Ja monesti ihan vaan oltu. Silleen kun kummallakaan ei oo mitään, niin Christa on vaikka vaan tullu tänne mun luokse läppärin kanssa. Christalla on jopa avain tänne, joka on ihan hyvä niin mun ei tarvi aina käydä avaamassa alaovea..

En oikein tiiä millon se muuttu, mutta oon nyt tänä syksynä huomannu, että tää meiän ystävyyssuhde on kehittyny sellaselle tasolle, jota ei hirveän monen tyypin kans ole. Mä oon tosi avoin ja voin "tuttujenkin" kans puhua mistä vaan, mutta sen aidon tosi hyvän ystävän tunnistan siitä, että alan ihan todella oudoksi :---D Ollaan puhuttu tästä Christankin kans ja tää on ollu tavallaan hauska huomio! Toki mulla on tärkeitä kavereita, joiden kans en ainakaan yleensä käyttäydy niinku mulla ois vaan kaks aivosolua, että jotenkin se riippuu tottakai myös siitä toisesta osapuolesta. Joidenkin kans sellanen sekoilumoodi tulee vaan helpommin esiin :D Varmasti siihen vaikuttaa myös se kun monesti vaan "ollaan" Christan kans ja se saattaa näkyä mun jutuissa ja olemuksessa, että oon saattanu istua neljän seinän sisällä monta päivää ja on tavallaan sellanen yliväsyny ja outo olo ku on ollu piilossa normaaleilta ihmiskontakteilta XD Viimeks just perjantaina Christa sano, että oon ihan ku joku 16-vuotias joka on ekaa kertaa juomassa alkoholia. Vaikka tilanteeseenhan ei millään tavalla liittyny alkoholi vaan ilo nähdä hyvää ystävää haha.. Monesti Christaki nauraa ja pelleilee mukana, välillä taas kattoo oudosti ja on silleen mitä helvettiä täällä taas tapahtuu, mutta parasta on just se kun sillä ei oo mitään väliä - tiiän, että kyseessä on tosi hyvä ystävä ja ihana ihminen, joka tykkää musta silti vaikka ei aina ihan lämpeäis niille jutuille, joita ne kaks aivosolua aiheuttaa toisiinsa törmäillessä..

Mutta oon huomannu myös sen, että musta tulee helposti tosi puhelias ja "hektinen" tyyppi kun nään jotakuta. Monesti havahdun siihen hetken päästä ite, että ihan hengästyttää kun puhun niin vauhilla ja sitten saatan muutenkin väsähtää siihen ja ottaa rauhallisemmin kun pahimmat energiat on purettu. En oikein tiiä mistä tää johtuu. Varmaan se on ihan vaan mun tyyli puhua ja olla kun innostun jostain aiheesta tai mieleen tulee jotain mitä haluan kertoa, mutta ehkä myös sitä kun muuten oon tosi rauhassa ja löhöän vaan kotona, niin saan hetkellisen virtapiikin sitä kun jotain tapahtuu esim kun näen ystävää tai ees juttelen puhelimessa.

vihreä takki-1-side vihreä takki-2 vihreä takki-6
Lauantaina kävin kaverin kanssa kattomassa stand uppia ja sen jälkeen jaksoin pienen pään sisäisen taiston jälkeen lähtä suoraan käymään suhteellisen vieraiden tyyppien juhlissa, jossa sitten sai onneksi vaan istuskella rauhassa, jutustella edes vähän tutumman suhteellisen vieraan tyypin kanssa ja vaan kattoa naureskellen muiden hyvää menoa. Loppujen lopuks oli tosi hyvä fiilis kun jaksoin lähteä käymään siellä. Monesti se ajatus lähtemisestä ja tekemisestä on ihan ylitsepääsemättömän vaikea, mutta kun joku suostuttelee mukaan on aina kivaa ja se tekee hyvää, vaikka oliskin jossain vaan hetken.

Oli myös ihan parasta kun tää vähän tutumpi suhteellisen vieras tyyppi (:D) otti ihan neutraalisti puheeksi sen mun masennuspostauksen. Ihan parasta huomata kun ihmiset osaa suhtautua siihen asiana niin normaalisti. Tiiättekö vähän niinkuin jos lapsella tulee verta ja aikuset säikähtää niin lapsikin säikähtää. Vaikka oon ite täysin sujut oman tilanteen kanssa niin se vähän hämmentää jos muut tekee siitä hirveän ison ja huolestuttavan jutun. Tiiättekö tulee itellekki sellanen, että apua miksi muut on tuolleen, enkö vaan ite hoksaa jotakin? Että jos luet tätä niin kiitos juttuseurasta muutenkin ja mahtavaa kun otit asian puheeksi :) Oishan se ehkä vähän hassuakin jutella kun molemmat tietää molempien tietävän ja sitten vaan juttelis muuten et "joo hyvin menee, ei mitään ihmeellistä" :D Mutta niin se vaan monesti menee! Tiedän noiden olevan välillä arkoja aiheita eikä voi edes tietää haluaako tai pystyykö toinen puhumaan niistä, mutta neutraali suhtautuminen on aina jees ja moni varmaan haluaisikin puhua, mutta ei halua itse tuoda aihetta esille. Mulla ei oo mitään ongelmaa puhua siitä (kuten varmaan päättelittekin kun kirjoitin tänne), mutta en mäkään puolituttujen ihmisten kans oma-aloitteisesti siitä ekana ala juttelemaan jos toiselle vaikka tuliskin epämukava olo tai ei se muutenkaan oo aihe, joka mun on pakko päästä nostamaan esille. Se on ikäänkuin vain yksi aihe muiden joukossa, kuten että oon kotoisin Oulusta tai mulla on kaksi koiraa tai seurustelen tai opinnot ei oo oikein edenny.

Juhlien tai kotibileiden jälkeen sama kaveri tuli vielä mun luo kattoon sarjaa, jonka jälkeen jäätiin juttelemaan vielä neljään asti vaikka olin jo pari tuntia aiemmin ihan valmis nukahtamaan :D Tässä toinen tosi hyvä ystävä, joka "ottaa" ja pyytää mua paljon mukaan kaikkialle, mutta jonka kans voi vaan olla, mikä on sitä mitä arvostan ystävyyssuhteissa tosi paljon.

vihreä takki-3
Takki Zalando*
Kengät Nike
Housut Ginatricot

vihreä takki-7-side
Sunnuntaina sain tehtyä yhden maaliskuusta asti roikkuneen kurssin valmiiksi ja oon kyllä niin ylpeä itestäni! Käytiimpä tän lauantaisen päivän ja alkuyön kaverin kanssa myös pelaamassa kössiä, joten siitä ekstrahyvä olo. Tääkin juttu oli muuten just sellanen, mitä tarkotin, että tää kaveri aktivoi mua tosi hyvin. Laitto vaan viestiä, että hei oisko kohta kössiä. Ja samalla tavalla vaan kysy koululle syömään pari kertaa tän viikon aikana. Huomaan myös tekeväni ja olevani paljon valmiimpi lähtemään jonnekin, jos se kysymys tulee silleen "nyt tai ihan kohta". Jos joku kysyy, että nähäänkö joskus keskiviikkona, niin se tuntuu tosi vaikealta. Vaikka tiedän, että mulla on koko viikko ihan vapaana niin ajatus siitä, että pitäis jo nyt tietää mikä fiilis on keskiviikkona on hankala puhumattakaan siitä, että sitten mulla menee energiaa siihen ajatteluun, että kahden päivän > päivän > viiden tunnin > tunnin päästä pitäis mennä jonnekin. Se varmaan ajatuksenakin uuvuttaa niin paljon, että meinaan tai ainakin haluaisin herkästi skipata noita juttuja.

Oon myös jättäny nyt beetasalpaajat syömättä ja kokeilen mitä tästä seuraa. Ne on siis toimineet migreenikohtauslääkkeen kans tosi hyvin - paremmin ku migreenilääke yksinään. Mutta toisaalta ne hankaloittaa urheilua tosi paljon kun urheilu tuntuu siltä niinku kuumeessa yrittäis juosta portaita. Voitte ehkä kuvitella..

Onhan liikunta muutenkin tärkeää, mutta huomasin myös, että eilen illalla halusin pitkästä aikaa tehdä jotain kunnon iltapalaa kun oli oikeasti nälkä. Tääkin aamu alkoi puuron ja luumukiisselin tekemisellä kun jo yöllä heräsin nälkäisenä ootellen aamua kun pääsee syömään :D Ja nyt päivällä oli taas nälkä, joten tein kunnon ruokaa niin pitkästä aikaa, etten ees muista milloin oisin viimeksi syöny omassa kodissa jotain muuta ku leipää, muroja tai eineksiä.

Ja kun tuon kössin lisäksi tuli käytyä pelaamassa säbää kahdesti viime viikolla niin jäi sellanen urheiluhimokin vähän päälle. Se tuntuu kyllä tosi hyvältä ja nyt vaan täytyis pitää se yllä ihan vaan urheilemalla!

Nyt me lähtään koirien kans ulos ja Yodan kans tokotreeneihin :)


2 kommenttia:

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...

@annnye

Kuukauden luetuimmat