lauantai 16. kesäkuuta 2018

SENJA - SAARI POHJOIS-NORJASSA

norja senja-5 norja senja-11 norja senja-4 norja senja-13 norja senja-12 norja senja-6
Ollaan nyt oltu kolme yötä Senjan saarella Pohjois-Norjassa ja tää paikka on just niin upea, kuin ajattelinkin. Uskon, että nää muutamat satunnaisesti valikoidut kuvat puhuvat puolestaan tällä erää ja kirjoittelen paikasta enemmän kun ollaan palattu Suomeen! Ajattelin, että voisin tehdä sitten kattavamman postauksen vinkkien kera, joten laittakaa kysymyksiä jos teillä on jotain mielessä. Oon suunnitellut mielessäni postausta myös viimeisimmistä roadtripeista, jotka ovat suuntautuneet Skotlantiin, Islantiin ja nyt toistamiseen Norjaan. Nämä paikat ja roadtripit ovat olleet aika samankaltaisia, joten näitä kohteita ois mielenkiintoista vertailla vähän keskenään :)

Täällä on melkoinen tuuli ja välillä tuntuu liioittelematta siltä, että auto lähtee lentoon parkista haha. Meillä on ollu paljon paremmat säät kuin ennusteet lupaili, eikä vettä oo tullut kuin satunnaisesti. Itsehän en oo kattonu sääennusteita ollenkaan, koska tälläkään kertaa niihin ei oo voinu luottaa täysin, eikä se ennusteiden vilkuilu muuta vesisadetta auringonpaisteeksi. Mun puolesta ihan sama, vaikka tulis räntää - sekään ei lannistais tätä loistavaa reissufiilistä rakkaan ystävän kanssa. Sääolosuhteet tuo myös omia hauskoja hetkiään reissuihin, kuten tällä ja aika monella edelliselläkin reissulla on tullu todistettua. Tänäänkin aamupalaa tehdessämme tuuli nappasi kattilan kannen ja juostiin hakemaan sitä viidenkymmenen metrin päästä kivikosta rantavedestä juuri ennen kuin kansi ois lähtenyt seilaamaan avomerelle :D Pienet sykettä nostattavat jutut on ihan kivoja, varsinkin kun ne päättyy hyvin..

Tänä iltana on satanut ihan kunnolla, joten nyt vedetään sadevaatteet niskaan ja lähetään tekemään iltapalaa!


torstai 14. kesäkuuta 2018

EXTEMPORE ROADTRIP

id nallikari oulu-3
Tuntuu vähän hölmöltä, sillä nää kuvat on tältä aamulta Oulusta ja haluaisin lähettää terveisiä sieltä, mutta matka on jatkunut päivän aikana Sodankylään saakka. Tarkalleen ottaen kuvat on edelliseltä vuorokaudelta, sillä kello on jo 04.05, mutta mun mielessä päivä loppuu vasta kun alan kohta nukkumaan.

Lähdettiin Christan kans aika extempore roadtripille, jonka määränpää tulee lopulta olemaan Pohjois-Norja. Kaksi vuotta sitten kävin Lofooteilla roadtripillä ja vannoin palaavani sinne suunnille vielä joskus tulevina vuosina. Eilen - eli virallisesti toissapäivänä - lähdin ajamaan Helsingistä Jyväskylään, nappasin Christan kyytiin ja ajettiin yöksi Ouluun. Täällä Sodankylässä on loppuviikon Midnight Sun Film Festival ja käytiin kattomassa elokuva, joka alkoi 01.00. Tykkäsin kovasti kyseisestä elokuvasta ja siinä oli jotain ihanan persoonallista, jota on varmaan tyyliin kaikissa näytöksissä, joita on muuten tarjolla melkoisesti.

nallikari oulu-5 nallikari oulu-6-side nallikari oulu-4
paita Junkyard* (täältä)

-tuote saatu/mainoslinkki-

nallikari oulu-2
Tällä kertaa mukana ei oo telttaa, vaan nukutaan mun autossa. Saattaa kuulostaa raffilta, mutta tuutte myöhemmin näkemään syyn, miksi päädyttiin tähän ratkasuun! Kello alkaa olemaan jo puoli viisi ja aurinkokin paistaa horisontissa, joten hyvää yötä tai huomenta ja kuullaan pian<3


sunnuntai 10. kesäkuuta 2018

KESÄTYYLIN SUOSIKKEJA

ellos jumpsuit summer essentials-8-side

Edelliset kesät oon elänyt matkalaukullisella vaatteita, sillä oon halunnut viettää kesän muualla kuin Jyväskylässä. Jo pari vuotta sitten huomasin mun tyylin vähän muuttuneen, mutta en pystynyt pukeutumaan ihan niin kuin olisin halunnut, sillä mukana oli vain pieni osa vaatteista ja nekin sotkussa matkalaukussa. Nyt vihdoin oon päässyt hyödyntämään täyttä vaatevarastoani, joka on vieläpä siistissä järjestyksessä vaatekaapissa. Tuntuu aika luksukselta!

Huomaan, että mun tyyli on muuttunut tavallaan aikuisemmaksi. Monet ihonmyötäiset vaatteet tuntuvat vähän epämukavilta, kokomusta asu tuntuu tylsältä ja 10cm korot kauhistuttavat. Parhaita asioita kesäpukeutumisessa ovat ehdottomasti värit, rentous ja helppous. Tietyistä vaatekappaleista ehdottomia suosikkeja ovat mekot ja jumpsuitit, koska ne ovat samaan aikaan kauniita, mutta älyttömän helppoja ja mukavia vaatteita!

Muutama vuosi sitten en tykännyt enkä osannut käyttää mekkoja. Puhumattakaan siitä, että mekot olisivat olleet mieleisiä arkivaatteita tai olisin käyttänyt mekkoa ilman meikkiä ja hiukset sotkunutturalla. Ei mulla edes ollut silloin mitään rentoa ja mukavaa mekkoa, jota olisin mielelläni käyttänyt myös arkena. Jumpsuiteissa on jotain ihanan mekkomaista, mutta lahkeet mahdollistavat rennosti istuskelun.

Kolmas ehdoton kesälemppari ovat kaksiosaiset asut. Niissä yhdistyy samat ihanat ominaisuudet kuin mekoissa ja jumpsuiteissa, mutta kaksiosaiset asut ovat vielä helpompia ja monipuolisemmin käytettäviä :)

ellos jumpsuit summer essentials-5

ellos jumpsuit summer essentials-7-side id ellos jumpsuit summer essentials-1
Mun mielestä pukeutumisessa on ihanaa sellainen leikitteleminen. Varsinkin kesällä se on huomattavasti helpompaa kuin talvella ja festareilla yks mun lempipuuhista on ihastella ihmisten lookkeja. Mä en itse oikein osaa tai jaksa leikitellä asujen suhteen, joten värit ja erilaiset kuosit saa riittää mun kohdalla. Tänä kesänä oon huomannu myös sen, että värikkäät vaatteet vie hyvin huomiota, jos ei oo muuten jaksanut laittautua!

ellos jumpsuit summer essentials-4-side

ellos jumpsuit summer essentials-2
Mun mielestä tää Summer Essentials -mallisto kuvastaa aika hyvin sellaista vähän aikuisempaa rennon ihanaa tyyliä, josta nyt tykkään omassa pukeutumisessa. Vaikeaa ois enää kuvitella itseäni tiukoissa farkkushortseissa ja napapaidassa, heh. Kyllä musta muutenkin tuntuu, että oon vähän aikuistunut, mutta vaatevalinnoissa aikuistuminen näkyy vielä konkreettisemmin :)

Kummasta näistä te tykkäätte enemmän, kukkakuosisesta jumpsuitista vai lintukuosisesta mekosta? Ite rakastuin tuohon jumpsuitiin, mutta toisaalta mekon kuosi on ihanan raikas ja erilainen!


lauantai 2. kesäkuuta 2018

HYVÄT KUVAT SYNTYY LIGHTROOMISSA

lightroom kuvan editoiminen-2
Kyllä, mun mielestä hyvät kuvat syntyy pitkälti editoinnissa. Ite käytän tähän Lightroomia, toisilla on Photoshop tai jokin muu ohjelma - jopa puhelimella voi tehdä vaikka ja mitä. Tietenkään huonoa ja jo kuvatessa pieleen mennyttä kuvaa ei saa pelastettua, mutta harva itse kuvana onnistunut otos näyttää hienolta ilman käsittelyä. Jpg on kuitenkin kameran itsensä "editoima" kuva, joka näkyy kontrastina ja saturaation kylläisyytenä (eli värikkyytenä) verrattuna raw-kuviin, jotka ovat harmaita ja jokseenkin sumuisia. Kameraan voi myös asettaa jo kuvausvaiheessa tiettyjä filttereitä, jolloin kuvaa on ikäänkuin jo editoitu, vaikkei sitä itse käsittelisi jälkikäteen.

Joitain kuvia tarvii käsitellä paljon, joitain ei juuri ollenkaan. Harvoin kuva (varsinkaan raw) kuitenkaan näyttää samalta kuin miltä tilanne tai maisema näyttää omiin silmiin, joka on yksi syy miksi haluan editoida kuvani. Haluan korostaa sitä fiilistä, joka kuvaushetkessä tai paikassa on on ollut. Näiden lisäksi editoinnilla saa oman persoonallisen tyylinsä näkyviin! Laitan tähän muutaman linkin videoihin, joista näkee hyvin miten paljon kuvan tunnelmaa voi muuttaa Lightroomissa, sillä alkuperäiset, editoimattomat versiot eivät näytä juuri miltään.Tässätässä ja tässä linkit.

4C5A3298
Mun ystävä Riku Kylä otti nää kuvat musta ja ehdotin Rikulle, että editoidaanko samat kuvat niin, ettei kumpikaan näe toisen versiota. Oon näyttänyt teille jo aiemmin kuinka editoin mun kuvia esim tässä postauksessa ja aattelin olevan mielenkiintoista nähdä kuinka paljon meidän editoinnit eroavat toisistaan.

Ensimmäinen kuva oli mun editoima, tämä yllä oleva Rikun editoima ja alla alkuperäinen raw-kuva.

lightroom kuvan editoiminen-5
Tässä näkyy hyvin se mitä tarkoitin, että kuva itsessään on hyvä, mutta se ei näytä yhtään miltään ilman editoimista!

lightroom kuvan editoiminen-5-side
Raw / mun editointi / Rikun editointi

lightroom kuvan editoiminen-1
Mun editointi

4C5A3209
Rikun editointi

lightroom kuvan editoiminen-6
Raw

lightroom kuvan editoiminen-3
Mun editointi

4C5A3353
Rikun editointi

lightroom kuvan editoiminen-4
Raw

lightroom kuvan editoiminen-4-side
Raw / mun editointi / Rikun editointi

Näistäkin kuvista näkyy mun mielestä hyvin se, kuinka erilainen tyyli meillä on Rikun kanssa ja musta se on ihan huippua! Kaikki kuvat näyttäisivät muuten melko samanlaisilta, jos niistä ei pystyisi editissä tekemään omannäköisiään :) Tätä settiä katellessa mua meinas naurattaa, koska taas kerran tajusin jotain omassa tyylissäni ja se on se, etten rajaa kuvia melkeen ikinä! Ainoastaan silloin jos jokin reunoilla häiritsee selvästi tai kohde olisi ihan liian reunassa, mutta mulle ei tullut mieleenkään rajata näitä kuvia tuolleen, kuten Riku on rajannut. Muutenkin mielenkiintoista nähdä erilaisia versioita samoista kuvista, sillä se käsitys omasta tyylistä vahvistuu entisestään!


Kuvat: @rikyla

keskiviikko 30. toukokuuta 2018

CRAZY DOG LADY

idbordercollie australianpaimenkoira-2
Ensinnäkin kiitos edelliseen postaukseen tulleisiin kommentteihin ja muihin viesteihin aiheesta<3 Tuli hyvä fiilis ja halusin laittaa nää kuvat ja tulla kirjottelemaan, vaikka olin ajatellu, ettei tässä ois mitään järkeä :D Mutta ihan sama, nyt unohdetaan järkevyys ja merkitykset and let's see what happens!

Jo hyvän aikaa sitten Hanna laitteli mulle viestiä, että voisin kuvata hänen koiraansa joskus. Kuten edellisessä postauksessa sanoinkin, ajattelin viime lauantain häiden päätteeksi olevan hyvä hetki pienelle koiraterapialle. En tiedä mikä siinä on, että kysyn melkein päivittäin saisinko silittää jonkun koiraa, vaikka mullakin on näitä karvakavereita kaksin kappalein. Jokainen koira on vaan niin omanlainen tyyppi ja musta on myös mielenkiintoista seurata koirien reaktioita ja elekieltä.

Kuvat jäi lopulta vähän toissijaisiksi, sillä 8kk ikäisellä bordercolliella oli vähän turhan kivaa oman hökälehtämisen kanssa ja me päädyttiin pariksi tunniksi keskustelemaan asioista, joista 90% luonnollisesti liitty koiriin :D

bordercollie australianpaimenkoira-3 bordercollie australianpaimenkoira-5-side
Mua samaan aikaan naurattaa ja kauhistuttaa se, että mä oon oikeasti kunnon crazy dog lady. Haluan tosi paljon antaa vinkkejä ja neuvoja haastaviin arkisiin juttuihin, mutta välillä havahdun siihen, että apua vaikutanko kirjaimellisesti hullulta koiratyypiltä. Meiän rento koirakuvaussessio nimittäin eteni niin, että selostin vastaehdollistamisesta ja ootin Hannan herkkupussi kourassa ohi ajavia pyöräilijöitä. Ei sekään vielä mitään, mutta näkeminen loppui siihen, että mä talutin koiraa ja käytännössä saatoin heidät heidän autolleen :D APUA.

Yleensä luen ihmisiä hyvin, mutta nää koira-aiheet tuntuu sumentavan kaiken muun järjen mun päästä. Välillä huolestun, että eihän kukaan saa noista mun koirainnostuksista ja neuvomisista väärää kuvaa. Lukemattomiin Rockyn kans olleisiin ongelmiin on kuitenkin auttaneet nimenomaan muut ihmiset ja heidän neuvot ja oon niistä ikuisesti kiitollinen, joten haluan jakaa mulle opetettuja asioita eteenpäin. En ollaksi töykeä tai kuulostaakseni siltä, että oon mahtava koirakouluttaja, vaan siksi, että nää rakkaat koiraystävät ei sais aikaan harmaita hiuksia - ainakaan kovin paljon :D Vuodet Rockyn kanssa on välillä olleet aika hankalia ja jollain tavalla haluan omalta osaltani mahdollistaa ja auttaa siinä, ettei muilla ois yhtä ikäviä hetkiä koiriensa kanssa. Ilmeisesti silläkin uhalla, että vaikutan sekopäiseltä koiraihmiseltä..

Luulin tietäväni koirien kasvatuksesta ja koulutuksesta paljon, mutta vuosien myötä ymmärsin kokoajan paremmin ja paremmin sen, etten oikeasti ymmärtänyt juuri mitään. Ymmärsin ne asiat ikäänkuin niin miten ihminen ymmärtää ja toimii, mutta en osannut ymmärtää asioita koiran kannalta ja se on just se olennainen osa kasvatusta sekä koulutusta. Tajuan nyt, etten oo oppinut kirjoja lukemalla yhtään mitään koirista, sillä ne eivät ole opettaneet mulle sitä asioiden ydintä eli koiran "näkökulmaa". Vasta koirakouluttajat ja osaavat koiraihmiset ovat opettaneet ja konkreettisesti näyttäneet asioita, joiden vuoksi niiiin monet asiat on nyt paljon helpompia, sillä ne tuntuvat järkeviltä ja loogisilta.

bordercollie australianpaimenkoira-6
Niiden perusjuttujen ymmärtäminen on mielenkiintoista, sillä ne toimivat moniin asioihin ja helpottavat ongelmien ratkaisemista. Oli se sitten ruokapöydälle hyppiminen, pelottavat lapset, liian kovaääniset mopot, hyökkäyksen kohteeksi joutuva imuri, ärsyttävä kerjääminen, kiinnostavat pulut lähipuistossa tai ovikellolle haukkuminen, niin kaikkiin näihin ja vaikka mihin muuhunkin on lopulta todella helpot ja yksinkertaiset ratkaisut. Pitää vain osata laittaa ajattelumalli sinne koiran tasolle ja työstää asiaa niin, että koira ymmärtää mitä siltä halutaan. Toivottu asia harvoin onnistuu sormia napsauttamalla, ei ihmisillä eikä koirilla, vaan asiaa täytyy työstää ja se työskentely täytyy aloittaa tarpeeksi helpolla tavalla.

Isoin ongelma Rockylla on ollut hihnassa rähiseminen sekä omalla reviirillään eli kerrostalossa ja sen pihalla jopa ihmisille rähiseminen - ei pikku murina tai haukku vaan pelottava, jopa aggressiivisen oloinen rähinä. Vastaehdollistaminen tepsi molempiin, mutta se ei tapahtunut sormia napsauttamalla. 2,5 vuotta meni siihen, ettei Rocky enää juurikaan välitä rapussa vastaantulevista ihmisistä ja hihnassa muiden koirien ohitukset alkavat sujua nyt, joten siinä meni sen sijaan 4 vuotta.

Eli lyhykäisyydessään koiralle pitää tarjota ratkaisu, joka on koiran mielestä parempi tai jonka koira ymmärtää kielletyksi. (Pitkän prosessin jälkeen sain Rockyn tajuamaan, ettei kannata haukkua vaan ottaa herkku ja äitin kehut.. Kieltäminen, "kovistelu" eikä mikään muu auttanut, ainoastaan pahensi asiaa.) Ei siis riitä, että ihminen tietää oikean ja väärän tavan, sillä koira ei luonnollisestikaan ymmärrä mitä ihminen haluaa, ellei sitä selvennä tarpeeksi yksinkertaisesti. Itse oon huomannut sen, että ihmisenä oon ajatellut asioita aivan liian monimutkaisesti, sillä koirien kanssa asiat ovat älyttömän yksinkertaisia. Esim lasten ei oleteta tietävän kaikkia asioita, vaan heille kerrotaan miksi on väärin tehdä jotain. Miksi siis koiran oletetaan ymmärtävän mitä haluat, vaikka emme puhu edes samaa kieltä? Koiraa pitää ihan yhtälailla ohjeistaa siitä mikä on oikein ja mikä väärin.

Huomasin just, että tää menee samaksi crazy dog lady -saarnaksi, mutta kun toivon niin kovasti, että jokainen koiranomistaja tietäisi nämä asiat! Jos mahdollista niin käykää koirien kanssa erilaisilla kursseilla ja kyselkää paljon. Helpoin juttu, mitä jokainen voi tehdä, on kysyä lenkkiseuraksi jotain osaavaa koiraihmistä :D Oon sanonut tämän ja varmaan koko postauksen sisällön ennenkin, mutta suosittelen näitä niin paljon, varsinkin jos koiran kanssa on mitään ongelmia tai asioita, joissa haluaisi kehittyä! Asioita voi ja kannattaa toki lukea, mutta konkreettiset vinkit ja asioiden näkeminen käytännössä antaa niin paljon enemmän.

Ps. tässä tapauksessa Hanna oli onneksi varmaan yhtä innoissaan ku minä siitä meiän juttutuokiosta ja vinkeistä, sillä ollaan jatkettu niistä puhumista jälkikäteenkin. Hanna on kans laittanu videota ja kysyny jatkovinkkejä, mikä on musta ihan huikeeta. Jokaisen koiranomistajan pitäisi jaksaa nähdä vaivaa oman koiran ja yhteisen elämän eteen ja just sellanen fiilis mulla välitty Hannasta :)


maanantai 28. toukokuuta 2018

KAIKKEA VIIME VIIKOILTA

hauskoja sattumuksia-4-side
Rehellisesti sanottuna oon mietiskellyt sitä pitäiskö mun lopettaa koko blogin pitäminen. Musta tuntuu siltä, ettei mun elämässä tapahdu mitään ihanaa ja innostavaa. Vähän myös siltä, niinku musta ois jo puristettu kaikki mehut, eikä mulla oo mitään tarjottavaa. On ollut ihanaa kuvata muita ja tuottaa muille sisältöä, sillä se tuntuu menevän tavallaan oikeaan käyttöön. Musta tuntuu, että eikai ketään kiinnosta katella kuvia musta tai mun tylsästä arjesta ja isolta osin myös vuorovaikutuksen puute on tehnyt sen, ettei tää homma anna mulle enää niin paljoa kuin ennen.

Mulle ei oo tärkeintä näyttäytyä upeissa kuvissa ja kertoa pintapuolisesti kuinka ihanaa elämä on. Kuitenkin sellaisten perustylsien juttujen kirjottaminen tuntuu entistä tylsemmältä, kun en saa niistä mitään keskustelua tai omien kokemusten ja fiilisten jakamista :D Enkä tarkoita syyllistää ketään, ymmärrän täysin miksi kommentointi on vähentynyt!

Yritän ehkä nyt vaan unohtaa sen tunteen, että koko bloggaamisella pitäisi olla jokin merkitys. Mulla on jo pitkään ollut käytännössä kaikista muista asioista sellainen tunne, että tää on ihan turhaa, ei tää merkitse mitään mun elämän kannalta. Ikinä aiemmin se ei oo kuitenkaan yltänyt bloggaamiseen asti, vaan bloggaaminen on ollut mun omaa kivaa puuhastelua - sellainen pakopaikka, jossa ajatukset saa muualle. Nyt se on nähtävästi yltänyt myös blogiin asti ja se vähän hämmentää. Blogi on kuitenkin ollut mun oma pieni juttu niin monta vuotta, että tulevaisuus tuntuis jotenkin tyhjältä, vapaalta ja oudolta ilman blogia.

En siis haluaisi lopettaa bloggaamista, mutta en voi tälle tunteelle mitään. Pitkään oon miettinyt jos vaan poistaisin koko Instagramin, että kaduttaiskohan se mua joskus myöhemmin. Heh, tavallaanhan se ois oikeasti vaan hyvä poistaa kaikki someen liittyvä elämästä :D No mutta.. En tiiä! Katsotaan eteenpäin ja ainakin itse toivon, että tää fiilis menee ohi, koska eihän kaikki elämässä voi olla merkittävää ja maailmaa mullistavaa, vaan pitää olla myös joitain "turhia" kivoja asioita :)

idhauskoja sattumuksia-1
Ja nyt niihin turhiin, mutta mun viime viikkojen ilojen ja hämmennysten aiheisiin. Yoda nosti ekan kerran jalkaa!! Eihän siihen mennyt kuin vuosi ja kaksi kuukautta ja ainakin toistaiseksi jalan nostaminen on jäänyt siihen yhteen kertaan.. :D Yoda on toisaalta ollut aina sellainen pieni iloinen ukkeli, eikä sillä oo ollut mitään urosmaisia machoilujuttuja, etten yhtään ihmettele tätä tyttöjen tyyliin pissaamistakaan haha.

Otin mun kasveista latva-, verso- ja varsipistokkaita ja just eilen hihkuin innoissani uusille juurille, lehdille ja versoille. Kasvit ja varsinkin tällaiset onnistuneet operaatiot saa kyllä hämmentävän onnellisen ja onnistuneen olon.. Olin viikko sitten mun kaverin mukana sen viljelypalstalla raivaamassa palstaa viljelykuntoon ja otin mukaani muutaman mansikanverson, joita kaveri ei tarvinut. Ajateltiin niiden kuolevan heti, mutta tuossa ne edelleen on hyväkuntoisina ikkunalaudalla! Tähän asti ne on tarvinneet vettä päivittäin, mutta mikäs mukavampaa kuin päästä kastelemaan usein. Jostain syystä haluaisin hoitaa kasveja ihan kokoajan ja isoin asia onkin malttaa tätä mun liiallista hoitointoa, ettei ne kasvit kuole liikaan kasteluun.. Tyhmää. Onneks on nyt näitä pistokkaita, joihin voi suunnata tämän ylimääräisen kasvienhoitoinnostuksen ;)

hauskoja sattumuksia-5-side
housut äidiltä lainassa
paita Junkyard* (täältä)
kengät Nike

*saatu / mainoslinkki

Oon käynyt tässä kuussa kahdesti Tampereella kuvaamassa häitä ja nyt lauantaina nähtiin kuvausten jälkeen vielä erään tytön ja hänen 8kk ikäisen bortsun kanssa. Oli jotenkin harvinaisen raskas päivä, mutta aattelin koiraterapian toimivan tilanteessa ku tilanteessa ja olin ihan oikeassa<3

Rocky ontuu vaihtelevasti toista etutassua ja mennään huomenna käymään eläinlääkärissä. Pari vuotta sitten se ontui luultavasti samaa kohtaa ja siitä otettiin kuvat, joiden perusteella lääkäri mietiskeli mahdollista luupiikkiä. Siihen toimis ainoastaan tähystysleikkaus, mutta katsotaan nyt huomenna mitä tassusta sanotaan.

Tuossa Cafe Regattan kohdalla tapahtui äitienpäivänä jotain ihan käsittämätöntä. Oltiin hengailemassa ulkona kun vierestä alkoi kuulua järkyttävää tööttäilyä ja pian kaksi naista huusivat toisilleen niin järkyttävällä äänellä, etten oo ikinä kuullut mitään vastaavaa :D Siis oikeasti en ikinä. Kyseessä on siis sellainen tie, jossa tienvarteen on jätetty autoja parkkiin ja jomman kumman autoilijan tulee väistää sivuun odottelemaan, että vastaantulija on mennyt ohi. Tilanne oli se, että kumpikaan näistä naisista ei suostunut väistämään toista.... Siinä he sitten soittivat vuoronperää tööttiä ja suutaan toisilleen keskellä tietä. Takana oli luonnollisesti kunnon jonot ja lopulta paikalle tarvittiin kaksi poliisipartiota selvittämään tilanne.

Ihan käsittämätöntä. Mun mielestä samaan aikaan surullista ja äärettömän noloa, että poliisien täytyy tulla selvittämään näin naurettava tilanne. Toisen naisen perustelu oli, että hänen melkein satavuotias äiti odottaa kotona ja hän on hakemassa ravintolasta annoksia, jotka ehtivät jäähtyä. Siinä vaiheessa ei tuu sitten mieleen peruuttaa viittä metriä ja päästä ravintolan kautta takaisin äitinsä luokse..? Psykologisesti mietittynä haluaisin tietää miten tuo tilanne on mennyt. Tuntuu aika epätodennäköiseltä, että molemmat autoilijat olivat niin naurettavan jääräpäisiä, etteivät väistäneet - tällaista väistelyä kuitenkin saa tehdä liikenteessä aika paljonkin, eikä kyseessä ollut mitenkään erikoinen tilanne. Mietin sitä, oisko toinen kuumunut tilanteesta ja aloittanut tööttäilyn, jolloin toinen on tulistunut myös ja päättänyt, että no ei hänkään kyllä väistä :D Oli miten oli, välillä ihmiset kyllä onnistuu tekemään pienistä asioista järjettömän isoja ongelmia..

Nyt mä teen jotain aamupalaa, koska onhan kello jo 3 ja katson ehkä jakson Suitsia, ennenku pitää alkaa taas muiden hommien pariin :)



torstai 24. toukokuuta 2018

PIZZAA AURINGONLASKUSSA

hietaniemen ranta helsinki-1 hietaniemen ranta helsinki-13 hietaniemen ranta helsinki-8 hietaniemen ranta helsinki-3 hietaniemen ranta helsinki-9 hietaniemen ranta helsinki-12-side hietaniemen ranta helsinki-15 hietaniemen ranta helsinki-14 hietaniemen ranta helsinki-11 hietaniemen ranta helsinki-7-side
Ihanaa päästä kirjottamaan ja laittamaan kuvia tänne! Oon viimeaikoina nähny ystäviä tosi paljon ja kuvaillu vähän kaikkea - jopa täysin vieraiden ihmisten kanssa. Musta tuntuu, että kivoja kuvia on ihan liikaa enkä osaa oikein keskittyä mihinkään niistä.. Varmasti tää poikkeuksellinen aktiivisuus ja ystävien näkeminen on väsyttänyt ihan hurjasti, vaikka ihanaa on ollutkin. Eilen olin käytännössä heräilemässä kuuden aikoihin (?!) kun Annika soitti, että tehtäiskö jotain. Oisin ollu ihan valmis vaan käyttämään koirat ulkona ja menemään yöunille, mutta pizzojen nappaaminen ulos auringonlaskuun oli kuitenkin aika hyvä ratkaisu. Ollaan Annikankin kans puhuttu, että ihanaa kun ollaan nyt nähty paljon, sillä viime kesän asuin melkeen naapurissa, mutta nähtiin varmaan kaks kertaa koko kesänä, kun oltiin molemmat niin väsyneitä eikä vaan saatu mitään aikaseksi..

Tuntuu kauhealta ees sanoa, että olin eilen vielä kuuden aikaan kunnon unikoomassa, koska oikeasti mun unirytmi on yleensä aika hyvä! Mulla menee vaan silleen, että se väsymys kerääntyy ja sitten oon päivän tai kaks aivan poikki. Vaikka nukunkin joka yö vähintään 8 tuntia, niin se ei auta kun henkisesti väsähtää :D Talvella onnistuin karsimaan tällaisia kivojakin asioita, kuten ystävien näkemisiä silleen, ettei väsyttäviä asioita tulisi liikaa eikä väsymys kerääntyisi tälleen ihan ylitsepääsemättömäksi. Nyt se on kuitenkin ollut vähän vaikeaa kun ulkona on niin ihana sää ja kun oon kuitenkin halunnut nähdä ystäviä!

Musta on ollut ihanaa ottaa kuvia muista ihmisistä ja Annika on ehkä maailman helpoin kuvattava, koska näyttää luonnostaan niin upealta ja ollaan kuvattu paljon yhessä. Pakko myös sanoa siitä, että Annika ei oo ikinä sanonu mistään kuvasta tai videosta, että hyi ei tuollasta :D Tiiättekö kun monet on tosi kriittisiä itseään kohtaan, jolloin on myös vähän haastavampaa ottaa kuvia tai videota toisesta, kun pitää aina varmistaa, että saako tän laittaa. Ja harmittavan monet niistä kuvista tai videoista on sitten sellasia, että "no ei saa laittaa"..

Tää nyt lähti ihan omille urilleen, mutta toinen maailman helpoin kuvattava on Christa ja mua harmittaa niin paljon kun ei asuta enää samassa kaupungissa. Kirjoitin muutama kuukausi sitten Christasta postauksen "yksi parhaista ystävistäni", josta toivottavasti saa vähän kiinni siitä, miksi Christa on myös yksi ihanimmista ihmisistä, joita oon koskaan tavannut<3

Mutta ees vähän aiheeseen palatakseni, pieni blogihiljaisuus ei oo tosiaan johtunut siitä, että viime aikoina ois mennyt huonosti tai ei ois mitään kuvia. Täällä on ollut vaan vähän turhan hektistä mun jaksamiseen nähden, vaikka ihanaa on ollutkin :) Toivottavasti myös te ootte päässy nauttimaan lämpimistä säistä hyvien tyyppien seurassa!


sunnuntai 20. toukokuuta 2018

FESTARIKESÄN ALOITUS

sideways-1
Tuntuu, että kesä ois ollu täällä jo ikuisuuden viimeaikaisten helteiden vuoksi! Ihan vasta just kyselin instassa onko teidän mielestä vielä kevät vai onko tää jo kesää. Mun mielestä lämpimät säät ja vehreä luonto tarkoittaa sitä, että kesä on jo alkanu, vaikkei tää vuodenaika tarkoitakkaan kesää ihan automaattisesti..

Nyt on siis just loistava aika alkaa fiilistelemään tulevaa festarikesää kaupallisessa yhteistyössä kolmen viikon päästä (8.-10.6.2018) olevan Sideways-festarin kanssa. Sideways on muutakin kuin hyvää musiikkia, sillä siellä on loistava ruoka- ja juomatarjonta. Esiintyjät voi tsekata täältä ja ravintolat täältä!

sideways-2-side
Esiintyjät, joita ite ootan eniten ovat Vesta, Gasellit, Pariisin Kevät, Paperi-T, Kauriinmetsästäjät ja Pastoripike. Tähän ehtii tulla varmasti paljon muitakin suosikkeja tai kiinnostavia tuttavuuksia, kun ehdin kuuntelemaan Sidewaysin artistikattausta kunnolla ajan kanssa. Kaverin lemppareista löytyy joidenkin edellisten lisäkski Mø, Rodriguez, Silvana Imam, Litku Klemetti, Mirel Wagner, Yona, joista osa on mulle jo vähän tuttuja, mutta pitää tutustua vielä tarkemmin. Kaveri kans kertoi mielenkiintoisen tarinan Rodrigueziin liittyen, että hän ei ollut itse tietoinen omasta suosiostaan (nimenomaan Etelä-Afrikassa), ennen kuin hänestä tehtiin dokumentti "Searching for Sugar Man". Pitää yrittää kaivaa tuo dokkari jostain, sillä on moninkerroin mielenkiintoisempaa mennä kuuntelemaan häntä sitten Sidewayssa!

yleisö9_petrianttila_preview
Kuva: Petri Anttila

Käykää tsekkaamassa tarkemmat infot kaikesta Sidewaysin sivuilta ja jos törmätään festareilla, niin tulkaa moikkaamaan!<3



torstai 17. toukokuuta 2018

PIKNIK KIRSIKKAPUIDEN ALLA

roihuvuori kirsikkapuisto annieveliina-13 roihuvuori kirsikkapuisto annieveliina-1-side
En keksi kovin montaa parempaa tapaa aloittaa päivä, kuin piknikillä ulkona ihanan tyypin kanssa! Päätettiin lähteä viettämään aamupäivä Roihuvuoren kirsikkapuistoon Johannan kanssa ja vaikka kirsikkapuut ja niiden alla kuvailu onkin tosi kliseistä, niin siitä ei pääse mihinkään, että ne on joka kerta vuosi toisensa jälkeen ihan yhtä kauniita. Lämpimien säiden innoittamana oon myös luopunut ainaisesta sottaisesta verkkarilookistani ja vetäissyt heti aamulla päälle jonkin rennon kesävaatteen ja se vaikuttaa yleiseen fiilikseen hämmästyttävän energisöivästi :)

roihuvuori kirsikkapuisto annieveliina-8 roihuvuori kirsikkapuisto annieveliina-5-side roihuvuori kirsikkapuisto annieveliina-6
Oon viettänyt hurjan paljon aikaa ulkona ihan yksinkin tai koirien kanssa. Jo nyt paljon enemmän kuin viime vuosina yhteensä! On ihanaa kun vieressä on rauhallisia puistoalueita, jonne voi mennä ihan vaikka vaan hetkeksi lukemaan ja myös koirat on käyttäytyneet hyvin eli olleet haukkumatta, joten oon voinut ottaa nekin mukaan hengailemaan puistoon.

roihuvuori kirsikkapuisto annieveliina-10 roihuvuori kirsikkapuisto annieveliina-3 roihuvuori kirsikkapuisto annieveliina-11
Nyt jatkan viime viikonlopun hääkuvien parissa ja jossain vaiheessa meen taas pihalle pitämään taukoa ja lukemaan kirjaa! Kuullaan pian<3


Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...

Kuukauden luetuimmat