perjantai 19. tammikuuta 2018

OLI IKÄVÄ MUN POIKIA

australianpaimenkoira-2
Huppari Junkyard* (täältä)
Housut Nelly
Takki New Yorker
Pipo H&M

australianpaimenkoira-1-side IDaustralianpaimenkoira-3 australianpaimenkoira-7 australianpaimenkoira-5 australianpaimenkoira-8 australianpaimenkoira-9 australianpaimenkoira-10-side
Voi miten ikävä näitä ukkoja oli taas reissun ajan! Varsinkin sitä miten viimesenä illalla ja ensimmäisenä aamulla tyypit kömpii kainaloon kiehnäämään ja pusuttelemaan. Nytkin tässä naureskelen ku ne leikkii tuossa - Yoda puree Rockya niskasta ja Rocky läpsii Yodaa tassulla päähän :D<3

Mulla tuli pieni kotiinpaluusairastuminen.. Kurkku on kipeä ja eilen oli tosi kuumeinen olo, mutta toivotaan sen olleen vaan parin päivän juttu. Tuo kotiinpaluu reissusta oli suhteellisen raskas, mutta ei edes vuorokauden reissaamisen takia vaan 7h aikaero siihen päälle - lähdettiin Bahamalta tiistaina klo 12 ja olin kotona koirat suoraan haettuani keskiviikkona klo 22. Ehkä kroppa siis vaan ilmoitti, että nyt lepäät hetken! Tai sitten neljänkymmenen asteen lämpötilaero vaikutti kuitenkin sen verran, vaikka mulla on ollu kokoajan hulluna lämmintä päällä..

Harmittaa kun on joutunut lepäilemään, kun ois kaikkea mitä haluaisin tehä. Nyt on ollut parempi fiilis ja jaksamistaso ku pitkään. En ees malttanu olla sängyssä lepäilemässä koko eilistä vaan oon jopa purkanu matkatavaratki, mikä on ennenkuulumatonta! Yleensä siihen menee helposti viikkoja ja sillonki se tulee tehtyä vasta kun ärsyttää kokoajan kaivella tarpeellisia juttuja sieltä.. Nyt on oikeasti kaikki takaisin omilla paikoillaan ja matkalaukku varastossa. Sen kunniaksi herkuttelin eilen paketillisella maksalaatikkoa, koska hyvä minä ja koska maksalaatikko parasta. Nyt toivon pikaista paranemista ja kuullaan pian!

keskiviikko 17. tammikuuta 2018

VIIME VUODEN ASUT

Keräsin kasaan viimevuoden asukuvat ja näitä oliki paljon enemmän kuin odotin. Melkeen kymmenet sellasetki kuvat, joita en oo koskaan ees julkassu.. Hups. Laitan numerot asun jälkeen, niin kertokaa mistä tykkäätte!

2017 asu-3-side1
2017 asu-5-side2
2017 asu-6-side3
2017 asu-8-side4
2017 asu-10-side5
2017 asu-12-side6
2017 asu-14-side7
2017 asu-16-side8
2017 asu-18-side9
2017 asu-20-side10
2017 asu-22-side11
2017 asu-2412
2017 asu-25-side13
2017 asu-27-side14
2017 asu-29-side15
2017 asu-31-side16
2017 asu-33-side17
2017 asu-35-side18
2017 asu-3719
2017 asu-3820
2017 asu-39-side212017 asu-41-side222017 asu-43-side232017 asu-45-side242017 asu-47-side252017 asu-49-side262017 asu-51272017 asu-52-side282017 asu-54-side292017 asu-57302017 asu-58-side312017 asu-60-side32


lauantai 13. tammikuuta 2018

MIETTEITÄ BAHAMALLA

bahama paradise island -9 bahama paradise island -3 bahama paradise island -4 bahama paradise island -5 bahama paradise island -2-side bahama paradise island -7 bahama paradise island -12 idbahama paradise island -8 bahama paradise island -6
Viimepäivät on ollu tosi pilvisiä ja välillä on tullut kunnon kaatosateita ja ukkostanu upeasti. Kadut on tulvinu ja kymmenen metrin matkan katoksesta toiseen juostessa on kastunut iha läpimäräksi. Nyt on kuitenki aurinkoa ja kaikki nää upeat värit korostuu entisestään. Kunnon kaatosade lämpimässä säässä on mun mielestä monesti aika ihanakin ja aina näitä aurinkoisia kelejä osaa arvostaa vielä enemmän pilvien ja sateiden jälkeen!

 Tiiättekö, että ois varmaan "hienompaa" tai sopivampaa keskittyä hehkuttamaan sitä kuinka hienoa ja upeaa täällä on. Onhan täällä hienoa ja upeaa, muttei se kookosdrinkki turkoosilla rannalla tee elämästä oikeasti sen parempaa tai hienompaa, vaikka se saattaa varsinkin harmaassa Suomessa olevista tuntua nyt siltä. Täällä on ollu ihanaa, mutta on myös kiva päästä muutaman päivän päästä kotiin ja takaisin arkeen. Ärsyyntyä koirista ja siitä kun niitä pitää käyttää surkeellakin säällä ulkona. Syödä aamupalaksi pelkkää ruisleipää. Elää sitä normaalia ja samalla ihanaa arkea, jonne koen sopivani paremmin entä tällaseen luksusresorttiin. Toki tässäkin on puolensa, en sitä meinaa yhtään. On vähän ristiriitanen fiilis kun en vaan malta/jaksa maata auringossa, jota ei loppujen lopuksi oo edes ihan hirveästi ollut, mutta tuntuis myös tosi tyhmältä vaan olla ja kattoa netflixiä huoneessa :D Oonkin ollu kattelemassa pokeripelejä aika paljon ja saanu selkeämmän kuvan pokerista ylipäätään. Taas tänään lätkittiin pokeria rannalla ja laskin jyrkän liukumäen, joka vei haialtaan läpi. Kohta pitää mennä suihkuun, katsomaan veljen peliä ja illalla joihinki pokeripelaajien bileisiin.

Monesti mietin, että ois kivaa olla "yksinkertaisempi", eikä miettiä elämän tarkotusta ja syitä niin paljon :D Ois vaan hörppimässä drinkkiä altaalla ja siinä ois kaikki, että elämä ois täydellistä. Katottiin aamulla kaikkia avaruuspätkiä ja puhuttiin niistä ja arvatenkin nää vaan lisää sellasta tunnetta elämän vähäpätöisyydestä ja merkittömyydestä haha. Ne on vaan niin käsittämättömiä juttuja! Mulla on jääny mieleen sanat elämä on tässä ja nyt ja toivon, että joku päivä luultavasti iänkin myötä saan siitä kunnolla kiinni. Ehkä sitten se drinkki altaalla tuntuu paremmalta kun alitajunnassa on se, että elämä on tässä ja nyt. Jostain syystä mun on helpompi nauttia ja olla elämä on tässä ja nyt -mielentilassa kun käytän koiria räntäsateessa ulkona :D Ehkä mun on helpompi ymmärtää sen tarkoitus, että pidän huolta koiristani kuin nauttia drinkistä altaalla, sillä eikai jälkimmäisessä oo mitään muuta merkitystä kuin rentoutua ja nauttia tavallaan siitä "etuoikeudesta".


Tässä ei varmaan ollu taas mitään järkeä, mutta toivottavasti saitte kiinni mun mietteistä!


keskiviikko 10. tammikuuta 2018

12 LUETUINTA POSTAUSTA 2017

annieveliina-4


Otsikko kuvastaa edelleen täydellisesti mun fiilistä siitä kun psykologi puhui musta ja masennuksesta. Jo nyt tuo muutaman kuukauden takainen postaus tuntuu aika hölmöltä, sillä niin paljon on muuttunut tuon jälkeen. Kirjoitin jo eräänlaisen väliaikakatsauksen, vaikka ajattelin ensin, että kirjoitan asiasta vasta kun kaikki alkaa olemaan selvillä. Mutta sitten mietin, että voi olla myöhemmin mielenkiintoista itsekin lukea sen ajan mietteitä, kuten jo nyt on mielenkiintoista lukea tuota joitain kuukausia vanhaa postausta. Nyt on auennu niin monia ovia ja oon tavallaan tipahtanu vielä syvemmälle kun todella vahvan suojakuoren alta on alkanu löytymään asioita ja oon oppinut ymmärtämään tätä kaikkea paremmin. Kokoajan edelleen tulee hämmästyttäviä oivalluksia itsestäni ja omasta tunneskaalastani.

Vaikka mulla on jo nyt tuosta postauksesta ajatus "voi miten vähän mistään tiesinkään", on se hyvä muistutus sellaisesta ikäänkuin lähtöpisteestä tähän kaikkeen. Tai siihen kun tämä asia alkoi valkenemaan itsellenikin. Tuossa vähän alempana on postaus "mitä mulle oikeasti kuuluu" ja se taas toimii toisenlaisena muistutuksena sen aikaisista ajatuksista kun tunnistin jonkinlaista uupumusta ja yritin korjata asioita vähentämällä kaikkea ja yksinkertaistamalla elämää. Oikeassahan olin silloinkin, mutta silti voin taas todeta "voi miten vähän mistään tiesinkään"... :D



Olympuksen testailua ja kuvausvinkkejä, joista yritin tehdä niin selviä kuin mahdollista. Tuosta postauksesta tykättiin tosi paljon ja ite tykkäsin Olympuksesta kovasti!



Pitkään olin kirjoitellut vähän kaikkea perus liibalaabaa ja ekat päivät Helsingin kesäkämpässä viettäneenä päätin avata koneen ja kirjoittaa mitä mulle ihan oikeasti kuuluu. En ollut kertonut joitain aika olennaisiakaan asioita elämäntilanteestani. Samalla kirjoittelin tuosta uupumuksesta ja sen tunnistamisesta sekä siitä kuinka pohdin kiivaasti pitäiskö mun ottaa se yksi suoraan sydämeen iskenyt koiranpentu, joka nyt on tämä 8kk ikäinen Yoda ;)

Yoda tuntui jo 3 viikon ikäisenä pentuna just mun koiralta, eikä se johtunut pentujen ihanuudesta, sillä olin käynyt sitä ennen katsomassa jo useampia pentueita ja jopa alustavasti varannut pennun kahdesta pentueesta ja käynyt tutustumassa toisen pentueen emään ennen pentuja ja pentujen synnyttyä Kajaanissa asti, mutta ei sitten tullut sitä samanlaista tunnetta kuin Yodan kanssa, että just tämä mun pitää saada. Eikai tämmöinen tunne voi olla ihan tuulesta temmattu, sillä rehellisesti sanoen Yoda on mulle ihan täydellinen koira. En pysty edes käsittämään miten sattui käymään näin, että kaikista pennuista bongasin just tämän yhden just kun olin päättänyt siirtää pentusuunnitelmia ja sitten saan koiran, joka on täydellinen.

annieveliina-2

Ekaa kertaa blogissa silloin vielä sinisilmäinen Yoda! Se on tosi monesti ja monessa paikassa sanottu, että australianpaimenkoirien suloinen ulkonäkö saattaa vähän pettää ja se pitää kyllä Rockyn kohdalla paikkansa, sillä se on kunnon vahtikoira - siihenhän ne on jalostettu, paimeniksi ja vahdeiksi. Linkin tuohon postaukseen parhaan rodusta kertovan tekstin, johon oon ikinä törmänny ja jos joku on kiinnostunu tästä rodusta niin menkää lukemaan tuo postaus ja linkki!

Rocky on perusluonteeltaan arka ja epäileväinen, mutta Yoda sen sijaan ilopilleri, tosi sosiaalinen ja reipas :D Yoda onkin hyvin tasoittanu Rockyn epävarmuutta ja Rockystakin on tullu tosi paljon rennompi. Varmasti ikäkin vaikuttaa tähän, mutta Yodan vaikutus on ollu aivan hämmentävän suuri. Ajattelin, että joko Yoda rauhoittaa Rockya tai sitten Yoda lähtee mukaan Rockyn vahtimiseen. Mutta Yoda ei oo haukkunu Rockyn mukana sisällä eikä ulkona kuin vaan pari hassua kertaa ja muille koirille Yoda ei oo haukkunu ikinä vaikka Yoda rähjäiskin. Eli yksilöitä on nämäkin, mutta on hyvä tietää ne mahdolliset ongelmakohdat ja rotutyypilliset jutut ja varautua niihin.



Kesä Helsingissä meni nopeasti, vaikkakin vähän erilailla kuin olin kuvitellut pennun tultua mukaan arkeen suunnitelmista poiketen. Kesä ja Helsinki on aika lyömätön yhdistelmä, mutta sitä pientä kämppää ja koirien ulkoilutuksia hälyisessä Kalliossa ei tullu kyllä yhtään ikävä.

Lähdettiin Rockyn kanssa kotoa kahdestaan ja palattiin kolmestaan, mutta Rocky on tuntunut olevan pikkuveikastaan ehkä jopa vielä ilosempi entä minä. Rockylla on aina ollu ikkunan vieressä tuoli, josta se on päivät pitkät katellu maailman menoa, mutta pikkuveikan tultua tuoli on jääny käyttämättä - onhan tuossa nuoressa herrassa ihan tarpeeksi ihmeteltävää ja päivät kuluu nyt sen kanssa mähistessä :D



Näytin paljon kuvia ennen ja jälkeen editin, kirjotin preseteistä eli "filttereistä" ja näytin screenshotteja myöten mitä säätöjä teen kuvalle. Monilla tuntuu olevan se mielikuva, ettei kuvaan tarvi kuin laittaa presetti ja sitten se on valmis. Se ei oo kuitenkaan ihan noin yksinkertaista, joten näytin myös mikä ero on raw-kuvalla, kuvalla jossa on presetti ja lopullisella kuvalla.



Aiemmin olin tunnistanut itsestäni sen uupumuksen, jolloin päätin tehdä elämästäni yksinkertaisempaa ja panostaa ihan perusjuttuihin kuten syömiseen ja nukkumiseen. Tuo päätös on pitänyt tosi hyvin ja toiminut varmaan aika itsestäänkin, kun pystyin ensimmäistä kertaa antamaan itselleni luvan vaan olla perusjuttujen äärellä ja karsia ylimääräisiä ja sitä kautta kuormittavia asioita, vaikka ne sinällään olisivatkin kivoja esimerkkinä kaikki somejutut.

Syöminen on vähän mitä sattuu ja nukuttua saan nyt hyvin vaikkakin se on Mirtazapin nimisen lääkkeen ansiota. Oon yrittäny syödä sitä useasti ennenkin, mutta se on aina väsyttäny aivan liikaa, joten sitä on ollu käytännössä mahdotonta syödä jos tarvii tehdä yhtään mitään. Pakkohan tällaisille asioille on antaa hetki aikaa ja on tyhmää ajatella, että vuosien uniongelmat ja -vaje korjautuis yhdellä pillerillä ja 9h yöunilla.. Päätin siis nyt syksyllä, että nukun vaikka putkeen kaksi viikkoa, mutta jos sittenkään ei helpota niin sitten se ei vaan toimi mulle. Ensimmäiset neljä päivää nukuin melkeen vuorokauden ympäri lähes kokoajan, sitten vajaan viikon nukuin 14h yöunia ja päikkärit johonkin väliin, sen jälkeen varmaan vielä kaksi viikkoa 12h yöunia, mutta sitten vihdoin ryhtmi ja unentarve tasoittui 8-10h yössä eikä mua enää päivisinkään väsytä. Se on muuten aika kumma olo kun on monta vuotta väsyttäny suunnilleen ihan kokoajan!



Noh.. Meillä oli vuosijuhlat ja mulla oli punainen mekko, josta tykkäsin :D



Tässäkin otsikko taas kertoo kaiken olennaisen! Vaate taas oli sitä sarjaa, etten tiiä miksi sitä pitäis kutsua. Ikäänkuin kyseessä ois samanlainen paita ja hame, mutta oikeasti kyseessä on yks ja sama vaate. Onko se siis ihan vaan mekko? En mä sitä kuitenkaan mekoksikaan kutsuis...

annieveliina-3

Pikaista vertailua näiden kahden kameran välillä. Mun mielestä OM-D oli tosi paljon selkeämpi, vaikka PEN:in pitäisi kai olla yksinkertaisempi. Tämä johtuu kyllä varmaan siitä kun oon niin tottunut järkkärin ominaisuuksiin ja tiettyihin juttuihin!



Mulla oli koneella valmiina nää kuvat kun lueskelin monesta eri paikasta verkkosukkisten olevan vähän överit ja naureskelin mielessäni, että no tässä nyt sitä verkkosukkista haha!



Olin kuvaamassa Indiedaysin päivässä ja vaikka päivätapahtuman postausta katsottiin enemmän, tykkäsin näistä gaalakuvista paljon enemmän!

annieveliina-1


Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...

@annnye

Kuukauden luetuimmat