keskiviikko 10. tammikuuta 2018

12 LUETUINTA POSTAUSTA 2017

annieveliina-4


Otsikko kuvastaa edelleen täydellisesti mun fiilistä siitä kun psykologi puhui musta ja masennuksesta. Jo nyt tuo muutaman kuukauden takainen postaus tuntuu aika hölmöltä, sillä niin paljon on muuttunut tuon jälkeen. Kirjoitin jo eräänlaisen väliaikakatsauksen, vaikka ajattelin ensin, että kirjoitan asiasta vasta kun kaikki alkaa olemaan selvillä. Mutta sitten mietin, että voi olla myöhemmin mielenkiintoista itsekin lukea sen ajan mietteitä, kuten jo nyt on mielenkiintoista lukea tuota joitain kuukausia vanhaa postausta. Nyt on auennu niin monia ovia ja oon tavallaan tipahtanu vielä syvemmälle kun todella vahvan suojakuoren alta on alkanu löytymään asioita ja oon oppinut ymmärtämään tätä kaikkea paremmin. Kokoajan edelleen tulee hämmästyttäviä oivalluksia itsestäni ja omasta tunneskaalastani.

Vaikka mulla on jo nyt tuosta postauksesta ajatus "voi miten vähän mistään tiesinkään", on se hyvä muistutus sellaisesta ikäänkuin lähtöpisteestä tähän kaikkeen. Tai siihen kun tämä asia alkoi valkenemaan itsellenikin. Tuossa vähän alempana on postaus "mitä mulle oikeasti kuuluu" ja se taas toimii toisenlaisena muistutuksena sen aikaisista ajatuksista kun tunnistin jonkinlaista uupumusta ja yritin korjata asioita vähentämällä kaikkea ja yksinkertaistamalla elämää. Oikeassahan olin silloinkin, mutta silti voin taas todeta "voi miten vähän mistään tiesinkään"... :D



Olympuksen testailua ja kuvausvinkkejä, joista yritin tehdä niin selviä kuin mahdollista. Tuosta postauksesta tykättiin tosi paljon ja ite tykkäsin Olympuksesta kovasti!



Pitkään olin kirjoitellut vähän kaikkea perus liibalaabaa ja ekat päivät Helsingin kesäkämpässä viettäneenä päätin avata koneen ja kirjoittaa mitä mulle ihan oikeasti kuuluu. En ollut kertonut joitain aika olennaisiakaan asioita elämäntilanteestani. Samalla kirjoittelin tuosta uupumuksesta ja sen tunnistamisesta sekä siitä kuinka pohdin kiivaasti pitäiskö mun ottaa se yksi suoraan sydämeen iskenyt koiranpentu, joka nyt on tämä 8kk ikäinen Yoda ;)

Yoda tuntui jo 3 viikon ikäisenä pentuna just mun koiralta, eikä se johtunut pentujen ihanuudesta, sillä olin käynyt sitä ennen katsomassa jo useampia pentueita ja jopa alustavasti varannut pennun kahdesta pentueesta ja käynyt tutustumassa toisen pentueen emään ennen pentuja ja pentujen synnyttyä Kajaanissa asti, mutta ei sitten tullut sitä samanlaista tunnetta kuin Yodan kanssa, että just tämä mun pitää saada. Eikai tämmöinen tunne voi olla ihan tuulesta temmattu, sillä rehellisesti sanoen Yoda on mulle ihan täydellinen koira. En pysty edes käsittämään miten sattui käymään näin, että kaikista pennuista bongasin just tämän yhden just kun olin päättänyt siirtää pentusuunnitelmia ja sitten saan koiran, joka on täydellinen.

annieveliina-2

Ekaa kertaa blogissa silloin vielä sinisilmäinen Yoda! Se on tosi monesti ja monessa paikassa sanottu, että australianpaimenkoirien suloinen ulkonäkö saattaa vähän pettää ja se pitää kyllä Rockyn kohdalla paikkansa, sillä se on kunnon vahtikoira - siihenhän ne on jalostettu, paimeniksi ja vahdeiksi. Linkin tuohon postaukseen parhaan rodusta kertovan tekstin, johon oon ikinä törmänny ja jos joku on kiinnostunu tästä rodusta niin menkää lukemaan tuo postaus ja linkki!

Rocky on perusluonteeltaan arka ja epäileväinen, mutta Yoda sen sijaan ilopilleri, tosi sosiaalinen ja reipas :D Yoda onkin hyvin tasoittanu Rockyn epävarmuutta ja Rockystakin on tullu tosi paljon rennompi. Varmasti ikäkin vaikuttaa tähän, mutta Yodan vaikutus on ollu aivan hämmentävän suuri. Ajattelin, että joko Yoda rauhoittaa Rockya tai sitten Yoda lähtee mukaan Rockyn vahtimiseen. Mutta Yoda ei oo haukkunu Rockyn mukana sisällä eikä ulkona kuin vaan pari hassua kertaa ja muille koirille Yoda ei oo haukkunu ikinä vaikka Yoda rähjäiskin. Eli yksilöitä on nämäkin, mutta on hyvä tietää ne mahdolliset ongelmakohdat ja rotutyypilliset jutut ja varautua niihin.



Kesä Helsingissä meni nopeasti, vaikkakin vähän erilailla kuin olin kuvitellut pennun tultua mukaan arkeen suunnitelmista poiketen. Kesä ja Helsinki on aika lyömätön yhdistelmä, mutta sitä pientä kämppää ja koirien ulkoilutuksia hälyisessä Kalliossa ei tullu kyllä yhtään ikävä.

Lähdettiin Rockyn kanssa kotoa kahdestaan ja palattiin kolmestaan, mutta Rocky on tuntunut olevan pikkuveikastaan ehkä jopa vielä ilosempi entä minä. Rockylla on aina ollu ikkunan vieressä tuoli, josta se on päivät pitkät katellu maailman menoa, mutta pikkuveikan tultua tuoli on jääny käyttämättä - onhan tuossa nuoressa herrassa ihan tarpeeksi ihmeteltävää ja päivät kuluu nyt sen kanssa mähistessä :D



Näytin paljon kuvia ennen ja jälkeen editin, kirjotin preseteistä eli "filttereistä" ja näytin screenshotteja myöten mitä säätöjä teen kuvalle. Monilla tuntuu olevan se mielikuva, ettei kuvaan tarvi kuin laittaa presetti ja sitten se on valmis. Se ei oo kuitenkaan ihan noin yksinkertaista, joten näytin myös mikä ero on raw-kuvalla, kuvalla jossa on presetti ja lopullisella kuvalla.



Aiemmin olin tunnistanut itsestäni sen uupumuksen, jolloin päätin tehdä elämästäni yksinkertaisempaa ja panostaa ihan perusjuttuihin kuten syömiseen ja nukkumiseen. Tuo päätös on pitänyt tosi hyvin ja toiminut varmaan aika itsestäänkin, kun pystyin ensimmäistä kertaa antamaan itselleni luvan vaan olla perusjuttujen äärellä ja karsia ylimääräisiä ja sitä kautta kuormittavia asioita, vaikka ne sinällään olisivatkin kivoja esimerkkinä kaikki somejutut.

Syöminen on vähän mitä sattuu ja nukuttua saan nyt hyvin vaikkakin se on Mirtazapin nimisen lääkkeen ansiota. Oon yrittäny syödä sitä useasti ennenkin, mutta se on aina väsyttäny aivan liikaa, joten sitä on ollu käytännössä mahdotonta syödä jos tarvii tehdä yhtään mitään. Pakkohan tällaisille asioille on antaa hetki aikaa ja on tyhmää ajatella, että vuosien uniongelmat ja -vaje korjautuis yhdellä pillerillä ja 9h yöunilla.. Päätin siis nyt syksyllä, että nukun vaikka putkeen kaksi viikkoa, mutta jos sittenkään ei helpota niin sitten se ei vaan toimi mulle. Ensimmäiset neljä päivää nukuin melkeen vuorokauden ympäri lähes kokoajan, sitten vajaan viikon nukuin 14h yöunia ja päikkärit johonkin väliin, sen jälkeen varmaan vielä kaksi viikkoa 12h yöunia, mutta sitten vihdoin ryhtmi ja unentarve tasoittui 8-10h yössä eikä mua enää päivisinkään väsytä. Se on muuten aika kumma olo kun on monta vuotta väsyttäny suunnilleen ihan kokoajan!



Noh.. Meillä oli vuosijuhlat ja mulla oli punainen mekko, josta tykkäsin :D



Tässäkin otsikko taas kertoo kaiken olennaisen! Vaate taas oli sitä sarjaa, etten tiiä miksi sitä pitäis kutsua. Ikäänkuin kyseessä ois samanlainen paita ja hame, mutta oikeasti kyseessä on yks ja sama vaate. Onko se siis ihan vaan mekko? En mä sitä kuitenkaan mekoksikaan kutsuis...

annieveliina-3

Pikaista vertailua näiden kahden kameran välillä. Mun mielestä OM-D oli tosi paljon selkeämpi, vaikka PEN:in pitäisi kai olla yksinkertaisempi. Tämä johtuu kyllä varmaan siitä kun oon niin tottunut järkkärin ominaisuuksiin ja tiettyihin juttuihin!



Mulla oli koneella valmiina nää kuvat kun lueskelin monesta eri paikasta verkkosukkisten olevan vähän överit ja naureskelin mielessäni, että no tässä nyt sitä verkkosukkista haha!



Olin kuvaamassa Indiedaysin päivässä ja vaikka päivätapahtuman postausta katsottiin enemmän, tykkäsin näistä gaalakuvista paljon enemmän!

annieveliina-1


4 kommenttia:

  1. Tosi kiva postaus, oon itekin ajatellut tän tekoa kun wtd-blogissa näin! :) JA ps. OM-D on kyllä niin paljon parempi kuin PEN.

    hanna
    www.hannamariav.com

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiva kuulla ja tee ihmeessä! Mä olin tehny tän jo valmiiksi joulun välipäivinä ja tarkotus oli julkaista ennen vuoden vaihtumista, mutta sitten se vähän jäi.... :D Ja hyvä kuulla, et sunkin mielestä se on parempi!

      Poista
  2. sori jos on henkilökohtanen kysymys mut miten sulla riittää rahat elämiseen kahen koiran kanssa kun et käy töissä? :o

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ei oo liian henkilökohtanen! No siis. Yleensä riittää ihan ok, teen mä kuitenki valokuvaushommia, varsinki ennen tuli blogistaki nykyistä paremmin ja joskus jotain satunnaisia somehommia. Nyt saan sairauspäivärahaa, enkä voi samallain tehdä töitä (ja ihan hyväkin toisaalta vaan keskittyä ittensä kasaamiseen, nyt kun se on "pakkokin", muuten en malttais) ja alkuun oon saanu tosi huonoa sairauspäivärahaa kun se lasketaan tulojen mukaan, just vasta aloin saamaan vähimmäismäärää ja se jeesaa ku saa vähän enemmän... Mutta pari kuukautta ja vieläki (saan sen vähimmäismäärän sairauspäivärahan 17pvä) on kieltämättä aika mahdotonta ellen oo lainannu joltain.. :D Ois varmaan pitäny valita pienemmät koirat niin ne ei söis 100e kuukaudessa haha.. No ei oikeesti, nää on just parhaat doget ja just ne mitkä oon aina halunnukki<3

      Poista

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...

Kuukauden luetuimmat