tiistai 30. tammikuuta 2018

UNELMIEN TAVOITTELUSTA

annieveliina junkyard-1
Oon viimepäivinä ottanu selvää monista asioista ja oon päättäny ottaa ohjat omiin käsiin opettelemalla niitä asioita, joita haluan oppia ja joista haluan tietää lisää. Lääkärintutkintoa ei opetella itse netistä, mutta someen, valo- ja videokuvaukseen sekä markkinointiin löytyy aika paljonkin juttuja, joita voi itse opetella ja hyödyntää! Jos ei muuten niin ainakin omaa osaamista ja tietoja kartuttamalla :)

Yksi ystävä sanoi mulle jo jonkun aikaa sitten, että ihmisen voi ajatella olevan keskiarvo niistä viidestä ihmisestä, joiden kanssa tulee vietettyä eniten aikaa. Innostaako vai lannistaako ne ihmiset sua? Ottavatko he enemmän kuin antavat, onko suhde tasapainossa vai antavatko he sulle älyttömästi jotain? Liian monesti tulee tehtyä tai keskityttyä asioihin, jotka eivät vie mitenkään eteenpäin. Mä en oo halunnu tehdä pelkkiä tiedotteita tai muuta mun makuun tylsää sisällöntuotantoa, mutta en oo valokuvausta (ja blogia) lukuunottamatta tehnyt mitään sen eteen, että pääsisin lähemmäs niitä mun toiveita. Ei se oo sen vaikeampaa kuin tiedostaa mikä itseä kiinnostaa, selvittää miten siitä voisi oppia lisää, tutustua ihmisiin, joilla on samanlaista kiinnostusta ja intohimo omaan tekemiseen sekä lähteä mukaan projekteihin tai mihin vaan, joka vois viedä lähemmäs sitä omaa juttua! Jotenkin oon pitänyt sitä paljon isompana ja vaikeampana asiana toteuttaa, mutta eihän se loppujen lopuksi ole edes monimutkaista. Se on vähän sama kuin jos et halua seurustelukumppania, joka viettää viikonloput baareissa, niin älä yritä ettiä sitä oikeaa tyyppiä baareista :D

annieveliina junkyard-4 annieveliina junkyard-10-side
jakku & kengät H&M
hattu Junkyard* (täältä)
housut Junkyard* (täältä)

annieveliina junkyard-13 annieveliina junkyard-12-side annieveliina junkyard-5
Kuten edellisessä postauksessa sanoinkin, mulla on ollut nyt aivan erilainen fiilis itsestäni ja elämästä ylipäätään. Oon kirjoitellut ennenkin, että mun on todella vaikeaa hypätä oman mukavuusalueeni ulkopuolelle ja esim kaikki opintoihin ja töihin liittyvä on ollut tosi pelottavaa jopa ajatuksen tasolla. Mulla on ollut valtava tunne siitä, että epäonnistun. Oon tykännyt tehdä töitä itselleni, sillä silloin kukaan muu ei voi sanoa jonkin menneen väärin tai vaatia muutoksia.

Kerran tein koulutehtävää, johon piti lukea artikkeli ja pyysin apua ja mietteitä ihmiseltä, jonka tiesin pystyvän tarjoamaan paljon uutta mua ja sitä tehtävää varten. Hän pyysi nähdä sen mitä olin siihen mennessä kirjoittanut, mutta kieltäydyin. Molemmat naurettiin, että no miten hän pystyy kunnolla auttamaan jos ei edes tiedä mitä oon saanut aikaan. Näitä tehtäviä oli useita ja useiden viikkojen ajan, mutta en kertaakaan pystynyt näyttämään omaa tekstiäni hänelle. Tiedostin sen olevan ihan naurettavaa, mutta en vaan pystynyt. Tuntu, että pakokauhu iskee jo pelkästä ajatuksestakin.

Tein muutama päivä sitten sen työhakemuksen ja mielessä oli yksi ihminen, jolle haluaisin sen näyttää. Ihminen, joka tietää näistä asioista ja osaa oikeasti auttaa tarvittaessa ja kertoa rehellisen mielipiteensä. Hän halusi nähdä mitä olin saanut aikaan ja halusinkin näyttää sen hänelle, mutta silti se tuntui ihan järkyttävän pelottavalta. Mietin hetken, että turvallisin ratkaisu ois varmaan heittää koko kone ikkunasta ulos :D Sitten päätin, että nyt loppuu, tää on ihan naurettavaa - ojensin koneen hänelle ja lähdin ite eri huoneeseen keskittymään hiusten harjaamiseen haha. Ensimmäiseksi kysyin, että no oliko se ihan paska. Tää ihminen vaan nauroi mulle ja kertoi sen olleen tosi hyvä hänen mielestään.

Luin Bahamalla kirjaa Tunne Lukkosi ja sieltä tuli selvyys ja järki tosi moneen asiaan. Yksi oli esimerkiksi se, että mulla on epäonnistumisen tunnelukko. Välttelen mahdollista epäonnistumista kaikin tavoin, jolloin myös koen itseni epäonnistuneeksi. Tunnelukot on siis kuin itseään toteuttavia ennustuksia. Pelkään epäonnistumista niin paljon, etten anna itselleni edes mahdollisuutta onnistua. Koen, että kaikki muut osaavat kaikki asiat tosi paljon paremmin kuin minä, enkä halua kenenkään näkevän tekemiäni juttuja, etteivät he huomaisi miten huono ja epäonnistunut olen. Tämän ja monet muut asiat ymmärrettyäni päätin alkaa työskentelemään niiden korjaamiseksi. Se, että annoin ystäväni lukea hakemukseni tuntui ihan älyttömän hyvältä, sillä samalla kertaa voitin erän yhtä pahimpaa pelkoani vastaan ja sain vieläpä sen onnistumisen tunteen kaupan päälle!


8 kommenttia:

  1. Tuo Tunne lukkosi on ollut mullakin jo pitkään lukulistalla - pitääpä ottaa lukuun! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Suosittelen! Se on ollut aivan hämmästyttävän hyvä ja oikeassa! :D

      Poista
  2. Ihana teksti Anni. Kerta toisensa jälkeen ihailen sun rehellisen syvällistä otetta kirjoittaa. Älä koskaan muutu! Oot huippu x <3

    VastaaPoista
  3. Hei! Kysymykseni ei liity postaukseen, toivottavasti ei haittaa! :) Sellaista mietin, että opetitko Yodalle hihnakäytöksen ensin kävelyttämällä yksin, vai suoraan vain Rockyn kanssa samaan aikaan? Muistan lukeneeni sun blogista joskus, että Rocky on reaktiivinen koira, joka joskus saattaa/saattoi lenkillä reagoida haukkuen esimerkiksi toisiin koiriin tai muuten poikkeuksellisiin tilanteisiin/ihmisiin. Mua jäi pohdituttamaan asia, kun mulle on piakkoin saapumassa toinen koira (aussi), ja omalla ekalla koiralla (puoliksi bc, puoliksi aussi) oli varsinkin aiemmin saman tyyppistä reaktiivisuutta. Hänen kohdalla se perustui aika vahvaan vahtiviettiin ja epävarmuuteen. Ollaan päästy nyt viimein turhasta haukkumisesta todella kovan työn tuloksena aikalailla eroon, mutta haluaisin silti varmistaa ettei toinen koira missään tapauksessa ota tältä vanhemmalta koiralta vaikutteita ja suunnittelinkin siksi, että aluksi lenkittäisin koiria hihnassa erikseen. Vapaana sit totta kai yhdessä. Kiitti vastauksesta ja anteeksi pitkästä viestistä! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ei tietenkään haittaa! :) Ja vahtiviettiin ja epävarmuuteen tuo liittyy Rockyllakin.. Yoda sen sijaan on rohkea ja iloinen, joten se on rauhottanut ja rentouttanut Rockya aivan älyttömästi, eikä oo ottanut käyttöön yhtään mitään Rockyn huonoista tavoista :D Ei Rocky enää oikein edes meuhkaa ulkona, mutta sisällä saattaa kiihtyä kun joku kulkee äänekkästi rapussa, mutta Yoda ei reagoi siihen mitenkään, korkeintaan kattoo ihmeissään. Toivottavasti teilläkin käy siis samalla tavalla ja uus koira tulee olevaan rohkea ja iloinen kaveri!

      Hmm. Ihan pentuna paljon tietysti yksin, mutta ei se varsinaista kävelyä ollut vaan paikallaan napottamista.. Yhdessä lenkkeillessä kiinnitin huomiota siihen, ettei vetämällä pääse eteenpäin ja jos Rocky käyttäytyi huonosti niin keskityin kehumaan ja palkkaamaan Yodaa nätisti olemisesta. Yoda oppi hihnassa kävelyn kuin itsestään, varmaan koska nyt oon hoksannut itse miten se opetetaan kunnolla. Pääsääntöisesti ne kävelee jo nyt yhdessä ihan nätisti hihnassa, mutta välillä yrittävät molemmat vetää kun toinen innostaa.. Yritän kuitenki pitää mielessä sen, että Yoda on vasta 9kk ja tulee ihan jo iän myötä rauhoittumaan ja lopettamaan tuon junnumaisen sinkoilun :D Mutta joo, on se hihnakävely paljon helpompaa opettaa uudelle koiralle ilman sitä vanhempaa koiraa. Itse huomasin sen opettamisen olevan kahden koiran kanssa vaikeaa sen takia, että Rocky saattoi kävellä nätisti, mutta Yoda vetää, joten jouduttiin pysähtymään ja se on tietysti Rockylle hämmentävää, koska se merkki siitä, että homma menee väärin.. Kahden koiran kanssa ei siis pysty samalla tavalla hyödyntämään sitä, että eteenpäin pääsee ku hihna on löysällä, koska toisella hihna saattaa kiristyä vaikka toisella se on löysällä.. Nyt on kuitenkin alkanut näkymään, että niin minä ku koiratki ollaan hoksattu miten tää porukassa käveleminen toimii ja se on alkanut helpottumaan huomattavasti :) Tsemppiä uuden koiran kanssa!

      Poista
  4. mulla on ollut vähän samoja aatteita lähiaikoina. lukiosta 2016 valmistunut ja toinen välivuosi käynnissä. tuntuu että elämä junnaa paikallaan kun kotikaupungissa on töiden parissa pysytty eikä saatu elämää kuitenkaan eteenpäin (kun osa kavereista pääsi suoraan lukiosta tai ekan välivuoden jälkeen kouluun ja uuteen kaupunkiin).
    omat haaveetkin on olleet hyvin erilaisia muiden kavereiden/tuttujen tulevaisuuden haaveisiin nähden hyvin erilaisia. tällä hetkellä itseä kiinnostaisi muodin ja markkinoinnin parissa työskentely hurjasti. ja aloinkin pohtimaan, josko pitäisi pistää pystyyn jotain blogia tms. missä voisi omaa kiinnostustaan jakaa, ja että olisi myös mahdollisesti jotain minkä kanssa erottua muista työpaikan hakijoista tulevaisuudessa (mitä nyt olen tutkiskellut niin blogi/somehommia aloittelevat työntekijät markkinoinnin parissa ovat myös hoitaneet). ongelmaksi muodostuu vain se kauhea epävarmuus, etten haluaisi kenenkään tutun löytävän sitä. (varsinkin kun joidenkin tuttujen on kuullut vähän vitsailen blogeista ja vlogeista ikävämpään sävyyn).
    ulkomailla asuminen ja työskentelykään ei olisi omaan mieleen yhtään huono ajatus ja tällä hetkellä tekisi mieli suomesta ottaakin vähän lomaa (tai vain kotikaupungista), mutta tiedostan itsekin että mietin hyvin paljon sitä mitä muut ihmiset ajattelevat minusta. oli se sitten korkeakoulupaikka, työ tai haaveet. epäonnistumisen pelkoa löytyy silti myös, mitä jos ryhdynkin hommiin, mutta tulosta ei näy tai epäonnistuu muulla tavalla. toisaalta tiedostan senkin, että eihän mitkään mun haaveilemat jutut voi käydä toteen, jossen asian eteen ala töitä tekemään.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kuulostaa kyllä tutulta! Sanoisin kuitenkin, että kannattaa alkaa pitämään blogia tai jotain muuta sivustoa ihan jo siksi, että se opettaa tosi paljon! Alkuun ihan vaikka vain itselleen jos se julkinen puoli tuntuu pelottavalta. Niin tyhmää kuin se onkin, niin epävarmuus ja pelko muiden mielipiteistä on ne isoimmat haaveita ja saavutuksia blokkaavat jutut. Oli se sitten artisti tai ihminen, joka on alkanut pitää blogia ensimmäisten joukossa, niin aina löytyy ihmisiä, jotka nauravat ja epäilevät, mutta myös niitä, jotka ihailevat ja seuraavat sun tekemisiä. Suosittelen suakin lukemaan tuon Tunne Lukkosi kirjan, jos sieltä tulis helpotusta omaan epävarmuuteen!

      Toivottavasti löydät oikean tavan viedä omaa juttuasi eteenpäin - vaikka alkuun ihan vaan itse opiskelemalla tai anonyymisti / vain itsellesi blogaten :)

      Poista

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...

Kuukauden luetuimmat