tiistai 13. helmikuuta 2018

MIKSI EN HALUA INSPIROITUA?

heleä meikki-3-tile
Kirjoittelin jonkin aikaa sitten vastauksia erääseen blogihaasteeseen ja siinä kysyttiin milloin viimeksi inspiroiduit jostain ja milloin viimeksi päätit jotain. Tajusin silloin, että yrittänyt olla inspiroitumatta tai päättämättä asioita. Onnistuessaan ne on mahtavia, mutta epäonnistuessaan aika lamaavia ja ne voi ruokkia sellaista yleistä huonoa fiilistä. Ennen saatoin päättää, että siivoan tai teen jonkun kouluhomman, mutta sitten en saanukkaan tehtyä kumpaakaan ja olin että noniin, tässä sitä taas ollaan. Sittemmin käänsin sen asian silleen, että "hei kuin mahtavaa ois jos siivoaisitkin tänään?". Silloin se tehty asia on saavutus eikä neutraali arkinen suoritus, joka oli pakko hoitaa tai joka kuuluisi hoitaa, koska niin on päättänyt.

Mä oon aina ajatellu, että oon tosi armollinen itselleni, mutta nyt muiden valottamana oon ymmärtänyt, että oonhan mä myös tosi ankarakin itselleni. Musta tuntuu, etten tee yhtään mitään tai saa mitään aikaan. Mutta sitten joku sanoo, että hei pidäthän sää päivittäin huolta kahdesta koirasta ja sulla on yritys ja saat tehtyä niitä hommia käytännössä siihen omaan ylärajaan vuodessa eli kymppitonniin, joka on alviraja. Ja miksei siitäkin vois olla tyytyväinen, että on käynyt suihkussa ja pessyt hampaat? Kuka sen määrää, että vaan tietyistä isoista ja arkisista suorituksista poikkeavista jutuista voi olla ylpeä?

heleä meikki-11 heleä meikki
Tuntuu, että onnesta ja inspiroitumisesta ja kaikesta vastaavasta on tehty oma juttunsa. Että se on tavallaan oletusarvo ja siihen pitäisi pyrkiä, jolloin myös tulee mietittyä onko nyt onnellinen ja mitä onni edes on. On hämmentävää miettiä oonko mä onnellinen. Mistä sen voi oikeasti tietää? Miksi se edes pitäisi tietää? Miksi sitä pitäisi tietoisesti ajatella? Ite näen asia niin, että onnellisuuden pitäisi olla ikäänkuin sivutuote elämälle, olemiselle ja tekemiselle. Ei asia, joka on päämäärä ja jota tavoitellaan.

Ainakin musta tuntuu, että oma inspiroituminen liittyy helposti asioihin, jotka on olemukseltaan näitä "näin tulet onnelliseksi" ja mä haluan keskittyä elämään ja asioihin, joista se onni tulee sitten huomaamatta. Tätä on kyllä vaikea selittää, enkä tiedä ymmärtääkö tätä kukaan :D Mutta ikäänku jos inspiroidun jostain instagramfeedistä, tulee helposti ajatus, että hei joo tätä haluan alkaa tekemään, mutta ei se oikeasti tuo mitään onnea vaikka näkisin siihen vaivaa ja mun instagramfeedi näyttäiskin hienolta. Tai ei se oo sellasta oikeaa onnea mun mielestä. Voihan se tuntua hyvältä, mutta se on eri asia. Ei se oo sellasta elämän ja kaiken olemisen kannalta merkittävää sitten kuitenkaan. Se on kiva lisä kun se peruselämä ja tyytyväisyys on kasassa. Tai jos inspiroidun sisustuslehden kauniista makuuhuoneesta, niin fiilistelen sitä kuinka teen omasta makkarista samankaltaisen, mutta ei se upea makkarikaan tee onnelliseksi kuitenkaan.

Kuten sanoin, niiden elämän peruspilarien ois hyvä olla kasassa, jotta on järkevää alkaa inspiroitumaan asioista. Jos esimerkiksi mietitään, etten oo pessyt hampaita moneen päivään, syönyt kunnolla ja kämpässä vallitsee kaaos, niin onko se nyt ensimmäinen asia fiilistellä ja innostua makkarin remontoimisesta. Ensin pitäis saada ne perusjutut kuntoon ja vasta sitten siirtyä periaatteessa turhiin ja ylimääräisiin juttuihin. Se kokonaisuus on kuin portaat, jolloin sun pitää mennä eka ne alimmat askelmat, jotta pääset ylös. Voit tietysti yrittää hypätä sinne ylös asti, mutta luultavasti vaan tiput yrittäessäsi. Näin mulle on käyny lukemattomat kerrat. En vaan oo yksinkertaisesti ollut valmis menemään sinne ylimmille askelmille. Nyt kun oon ottanut kohta vuoden rauhassa ja keskittynyt niihin alimpiin askelmiin, huomaan pääseväni pikkuhiljaa ylemmäs onnistuneesti! En oo vieläkään uskaltautunu inspiroitumaan asioista kunnolla, etten vaan ahnehdi ja kaikki tipahda niskaan..

heleä meikki-4
kengät & hattu H&M
takki second hand
laukku Junkyard* (täältä)
housut Bikbok
paita SheIn*

heleä meikki-8-tile

Mulla inspiroituminen tarkoittaa monesti jonkun asian muuttamista tai energiaa ja motivaatiota tehdä jotain uutta. Samalla kuitenkin huomaan sen oman aidon onnen tulevan enemmänkin siitä, että asunto on siisti, oon tiskannu tiskit, käyny koirien kanssa metsälenkillä ja katselen sarjaa peiton alla ennen nukkumaanmenoa. Musta tuntuu, että ainakin mua inspiroituminen ja sen kautta tietynlainen "onnen tavoittelu" harhauttaa niistä asioista, jotka oikeasti tekee mut onnelliseksi. Ne ikäänkuin tekee fiiliksen, että tarvii jotain lisää vaikka se ei ole totta. Että tarvin hienon aamiaisasettelun sänkyyn ollakseni onnellinen, mutta ei se tuo onnea. Se saattaa enemmänkin tehdä mulle fiiliksen "ai nytkö pitäis tuntua onnelliselta?" ja sitten hämmentää kun ei se tunnukaan mitenkään eriltä tai tehdä jopa ikävän fiiliksen kun se odotus "onnesta" ei täytykään..

Ja tää ei tarkoita sitä, etteikö kauniisti aseteltu aamupala sängyssä tai upeaksi rempattu makuuhuone vois tehdä onnelliseksi. Ero on siinä, että näitä asioita ei tee tavoitellakseen onnea ja tyytyväisyyttä vaan ihan muista syistä ja se ilo ja onni tulee sivutuotteena. Pöh. Toivottavasti edes joku ymmärsi mitä yritin selittää :)

Luin kuukausia sitten hyvän aiheeseen liittyvän tekstin Helsingin Sanomien sivuilta aiheesta "Johtuuko masennuksen lisääntyminen siitä, että onnen korostaminen on mennyt överiksi? Onnellisuudesta on tullut elämän tärkein päämäärä, ja sitä tavoitellessaan moni masentuu, kirjoittaa kolumnissaan Venla Pystynen." Teksti on näköjään nyt vain tilaajille, mutta löysin sen myös täältä, niin pääsette lukemaan sen!

Mielenkiintoinen aihe ja itse oon sitä mieltä, että kyllä, onnen korostaminen on mennyt överiksi. Nimenomaan sillä, että siitä on tullut tavoiteltava asia eikä sellainen elämisen ihana sivutuote. Mitä mietteitä teillä heräs tästä aiheesta?


10 kommenttia:

  1. Todella hyvä postaus! Ihana lukea että onni tulee sulle arkisista asioista ja etteivät ns. materiat merkkaa niin paljoa. Ihanan ajatuksia herättävää tekstiä, kiitos tästä :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, kiva kuulla! :) Ja joo, eiköhän ne arkiset asiat tuo kaikilla sen onnen pohjimmiltaan, vaikka sitä ei välttämättä huomaa tai osaa arvostaa jos asiat on aina olleet aika hyvin :)

      Poista
  2. Siis tämä postaus oli kyllä ihan mielettömän hyvä!! :)
    Itse olen huomannut, että monesti tietty 'yksinkertaisuus' tuo kaikista parhaimman olon. Tavallaan se, että lakkaa etsimästä onnea ja alkaa vaan elämään. Pienet arkiset asiat on tärkeitä ja onkin todellinen seikkailu löytää niistä ihan itse jotain uutta ja kiehtovaa. Mulle tekee hyvää joskus lopettaa se inspiroituminen ja onnen salaisuuden selvittäminen ja alkaa vain tekemään jotain, josta tulee hyvä olo, vaikka mennä kävelylle tai värittää värityskirjaa :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! :) Se on kyllä totta! Ite oon huomannu, että yhden tai kahden "ylimääräisen" jutun ottaminen mukaan siihen perusarkeen ja olemiseen on hyvä. Se on sitten taas aivan eri kun niitä ylimääräisiä juttuja vilisee kokoajan mielessä eikä oikein pysty edes keskittymään mihinkään kun niitä asioita on vaan yksinkertasesti aivan liikaa.. Tuo värityskirja kuulostaa aivan ihanalta! Ihan eri tavalla rentouttavalta ku joku hektinen somen selailu :D

      Poista
  3. Ihanat kuvat ja asu ♥ Ja tosi ajatuksia herättävä postaus. Mä ite nään inspiroitumisen hyvänä asiana, mutta toi oli kyl älyttömän hieno pointti, että ihan arkisiakin asioita voi (ja saa!) pitää saavutuksena :) Ja itelle kans eniten onnellisuutta tuottaa just ne sellaiset perus arjen ilot, kuten iltateen hörppiminen tai tarpeeksi pitkät yöunet.

    ♥: Linda/Revontulipalo

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Linda :) Mäkin nään inspiroitumisen hyvänä asiana, mutta vasta sitten kun perusjutut on kasassa :) Ihan ku Maslown tarvehierarkia :D Ensin pitää tyydyttää fysiologiset tarpeet ja vasta sitten itsensä toteuttamisen tarpeet! Mulla ne perusjutut ei oo ollu kasassa niin inspiroituminen ei oo ollu hyvä homma.. Mutta pikkuhiljaa!

      Poista
  4. Huuh naulan kantaan! Oon meinannut olla ihan slaagin partalla some- ja blogimaailmassa, kun kaikesta pitää inspiroitua, kaikkea pitää suunnitella, kaikesta pitää pitää kirjaa ja tehdä kaunista listaa. Tai vähintään bullet journalia! Hei, en pysty, en jaksa enkä oikeastaan edes halua! Eikö voisi vaan välillä olla ja nauttia siitä. Ja iloita pienistä asioista mitä kohtaa :) Just niin kuin sääkin sanoit!

    Tosi kauniit kuvat muuten! Sulle sopii hatut kyllä ihan hurjan hyvin :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Huippua kuulla! Ja muutenki joka tuutista puskee artikkeleja ja juttuja kuten "näin saat lisää energiaa", "5 vinkkiä parempaan arkeen", "testaa tästä, oletko onnellinen" :D Välillä tulee sellainen fiilis, että huh saisko vaan olla ihan rauhassa?! Sopivassa määrin inspiroituminen ja kauniita listat sun muut on aivan loistavia, mutta ei enää sitten ku ne alkaa hallitsemaan kaikkea..

      Kiitos Kirsi! :>

      Poista
  5. Siis ihan huippuhyvin kirjoitettu, kiitos! Itekkin oon viimeset pari vuotta miettinyt paljon omaa onnellisuutta ja, että mistä se kumpuaa. Oon kamppailut paljon sen tunteen kanssa, että pitäis kauheesti koko ajan olla tekemässä kaikkea ja kokeilemassa uutta, ”etsimässä sitä mikä voisi tuoda sen onnen”. Tai juurikin musta tuntuu, että semmoista monta rautaa tulessa -asennetta ihainnoidaan. Mä tiedän lähipiiristä ainakin monta semmoista duracell-pupua, jotka jaksaa just käydä koulussa, käydä töissä, urheilla ja olla vielä mukana kaikissa juhlissa ja menoissa mitä näitä nyt on. Ja ite jaksan just käydä koulussa ja ehkä hyvinä aikoina kerran viikossa salilla. Syytin itteeni pitkään laiskuudesta ja saamattomuudesta, mutta oon pikkuhiljaa oppinut olemaan vähän armollisempi ittelleni. Miettinyt, että miks mun täytyis toteuttaa kenenkään muun versioo ”onnellisuudesta”, voinhan mä olla onnellinen ihan omalla tavallani. Hyvin samanlaisii fiiliksii ehkä kuin sulla? :) Mulla on neljä blogia, joita enää luen ja tää sun on yks niistä! Ihan lemppareita nää pohdiskelevat kirjotukset. <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Iso kiitos sinne koko kommentista ja lopusta!!<3 Joo siis tosi samanlaisia fiiliksiä sulla! :D Aina ennen seurasin tollasten duracell-pupujen menoa ja mietin et "äääh miksen oo itekki tollanen :(" kun nyt se ajatus on muuttunu sellaseksi, että "huh miten nää ihmiset jaksaa?? :D". Jotenki on ymmärtäny sen, että me kaikki ollaan erilaisia ja meillä on erilaiset prioriteetit ja energiatasot, eikä niitä voi laittaa paremmuusjärjestykseen..

      Ihanasti sanottu tuo "miks mun täytyis toteuttaa kenenkään muun versioo onnellisuudesta, voinhan mä olla onnellinen ihan omalla tavallani"!! Just se mitä oon tässä vuoden sisään päässäni pyöritellyt ja joka on nyt alkanut vahvistumaan heittämällä. Hali sinne<3

      Poista

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...

Kuukauden luetuimmat