perjantai 23. helmikuuta 2018

MILLAISTA ON ELÄMÄ KAHDEN KOIRAN KANSSA?

Selasin yks ilta koirakuvia puhelimesta ja keksin, että voisin koota niistä tällaisen rehellisen kuvauksen siitä, millaista on elämä kahden koiran kanssa! Ja tarkemmin vielä siitä eteenpäin kun Yoda on tullut mukaan menoon. Tässä on myös muutama kameralla otettu kuva, mutta pääosin puhelimen kätköistä löytyneitä otoksia.

Mulla on siis kaksi australianpaimenkoiraa, Rocky pian 4v ja Yoda pian 1v, joten mun kokemukset liittyy luonnollisesti näiden veijareiden kans elämiseen.

Tää kahden koiran tarina alkaa viime vuoden huhtikuun lopusta. Rocky oli vajaa 3-vuotias ja olin jo pitkään halunnut toisenkin koiran. Olin käynyt katsomassa eri pentueita, mutta mikään ei mätsänny täysin sitten kuitenkaan. Halusin myös ottaa vielä vähän lisäaikaa siihen, että saan Rockyn viimeisetkin ongelmat parempaan kuntoon ennen toisen koiran tulemista.

Olin jo siirtänyt pentuhaaveet tulevaisuuteen kunnes jotain kummallista tapahtui. Olin kaverin ja hänen aussieiden kanssa ulkona kun hän kertoi menevänsä tutulle kasvattajalle katsomaan pentuja. Käytiin matkan varrella syömässä ja kaverin haaveillessa pennusta vastasin, ettei mulla itseasiassa oo nyt pentukuumetta kun päätin odottaa parempaa ja oikeaa ajankohtaa.

australianpaimenkoira pentu-1-tile
Ajettiin kasvattajalle ja vastassa oli 8 kolmen viikon ikäistä pentua. Bongasin heti yhden, joka sulatti mun sydämen! Laitoin snäppiinkin, että pliiiis saanko ottaa tämän. Sitten kävi ilmi, että kyseinen pentu olisi vielä vapaana ja kasvattaja kyseli kiinnostaisiko se mua. Olin jo aikaisemmin ollut ihan hilkulla ottaa samalta kasvattajalta pentu eräästä toisesta yhdistelmästä, mutta se jokin ei sitten tuntunut oikealta. Tiesin siis jo ennestään, että kasvattaja on hyvä, tykkään hänen koiristaan ja pentueistaan.

Otin kasvattajalle kuvat kaikista naperoista ja tuossa yllä on se mun silmiin osunut pentu. Hämmennyin itse siitä miten kiinnostuin just tästä pennusta, vaikka olin käynyt Rockyn jälkeen katsomassa neljää eri pentuetta, tutustunut tuntikaupalla koiranetin ihmeelliseen maailmaan ja selvitellyt potentiaalisia tulevia pentueita. Mun sydäntä puristi ja intoilin tuosta pennusta, vaikka "tiesin", että no enhän mä sitä nyt oikeasti voisi ottaa.

elämä kahden koiran kanssa-4
Muutettiin Rockyn kanssa Helsinkiin ja tuo pentu jäi mun mieleen. Katselin joka päivä siitä ottamiani kuvia ja soitin kaikki kaverit ja koiraihmiset läpi, että kertokaa mitä mä nyt teen tän pennun suhteen. Voisinko mä oikeasti ottaa sen? Sanoin jopa kaikille, että no en mä nyt voi ottaa pentua kun lähdetään kesäksi Helsinkiinkin. Treenailtiin Rockyn kanssa sen ongelmakohtia ja tää yllä oleva kuva oli onnistuneesta "valkoisen paholaisen" ohituksesta. Olin puhunu Rockylle jo pitkään siitä, että se saa pikkuveikan sitten kun alkaa käyttäytymään nätisti ja Rocky käyttäytyi tuon ajan tosi nätisti. Oisin jättäny pennunhankinnan mietinnästä heti, jos Rocky ois räyhänny muille koirille ja haukkunu rapussa vastaantuleville ihmisille.

elämä kahden koiran kanssa-2-tile
Oikeanpuoleinen kuva @Tuula Korhonen

Vasemmanpuoleisessa kuvassa Yoda on viisi viikkoa. Silloin kävin katsomassa sitä toisen kerran ja tällä kertaa myös poikaystävä oli mukana.

elämä kahden koiran kanssa-3
kuva @Tuula Korhonen

Pohdiskelin asiaa niin paljon, että mun pää tuntui räjähtävän. Kymmenet kasvattajan laittamat kuvat tai videot eivät auttaneet tilannetta yhtään.. Tutkin koiranettiä ja yritin saada kaiken mahdollisen tiedon tästä yhdistelmästä. Pentu oli ollut aika vaisu kun näin sen silloin viisiviikkoisena. Mietin älyttömästi onko kyse luonteesta tai arkuudesta vai oliko se vaan väsynyt silloin. Puhuin tästä kasvattajan kanssa ja hän sanoi pennun olevan ihan yhtä reipas kuin muutkin. Sanoin siitä, että pentu joutuu ainakin alkuun tulemaan Helsingin keskustan hälinään ja muutenkin asumaan Jyväskylän keskustassa, että mulle ei vain sovi arka koira - vielä kun Rocky on arka ja sen kans ollut välillä tosi vaikeaa keskustassa, eikä kahden aran ja reaktiivisen koiran kans elämisestä tulis yhtään mitään. Luotin kuitenkin kasvattajaan ja siihen, ettei hän tarjoaisi arkaa pentua juuri mulle kun muitakin ottajia löytyisi.

Varmistui myös, että kyseisen pennun toisessa silmässä on iris hypoplasia:

"Synnynnäinen kehityshäiriö, jossa iris eli värikalvo kehittyy sikiökaudella puutteellisesti. Kehityshäiriö voi olla asteeltaan lievä (iris hypoplasia) jolloin tyypillisesti mustuaisen reunassa iris on normaalia ohuempaa tai se voi olla asteeltaan vakava (iris coloboma) jolloin iriksessä on selvä reikä / puutosalue ja pupillin muoto on epäsymmetrinen eikä pupilli supistu symmetrisesti.  Kehityshäiriöön voi liittyä myös silmän muiden osien kehityshäiriöitä."

Tästä ei pitäisi kuitenkaan olla koiralle mitään haittaa, mutta soitin vielä varmistukseksi pennut tarkastaneelle eläinlääkärille, joka sattui olemaan kouluttautunut silmäsairauksiin.

Sovin kasvattajan kanssa, että kyllä, otan sen pennun! Heti puhelun päätyttyä aloin itkemään ihan hulluna ja musta tuntui, että pyörryn. Onhan se iso päätös ja myös viikkojen pähkäily sai vihdoin loppua, mutta oli se vähän koomista..

elämä kahden koiran kanssa-8-tile
Lähdin hakemaan pentua ja otin mukaan kaksi koirista tietävää ystävääni. Mua epäilytti pennun vaisuus ja pyysin kavereitani kiinnittämään siihen huomioita ja jos pentu olisi vaisu eikä tulisi tervehtimään, niin jättäisin sen ottamatta. Rockyn otin todella extempore ja jälkeenpäin on ollut helppoa ajatella, että kyseinen pentu ois kannattanut varmaan jättää ottamatta. Rocky on ollut todella vaikea ja arka, mutta siitä syystä myös opettanut älyttömästi. Oon kuitenkin tiennyt, että yksi vaikea koira riittää tällä erää ja seuraavan pennun kohdalla en tekisi samoja "virheitä" ja olisin tarkempi pennun suhteen - varsinkin nyt kun osaan kiinnittää huomiota niihin asioihin.

Kun hankin Rockyn, se oli jo muutaman viikon luovutusikäistä vanhempi ja näin jälkeenpäin ajatellen en enää ottaisi australianpaimenkoiran (tai välttämättä minkään muunkaan rodun) pentua, joka on jäänyt muilta ottamatta. Silloin en tuntenut aussieihmisiä tai ollut "piireissä" mukana, joten en osannut ajatella asiaa. Tarkasteltiin kaverin kanssa vain vanhempien terveystulokset kun pentu vaikutti normaalilta ja terveeltä. Nyt kuitenkin tiedän, että hyvät aussiepennut viedään käsistä ja ne joutuu yleensä varaamaan jo ennen niiden syntymistä. Tästä uuden pennun pentueestakaan ei ollut ilmoitettu minnekään, joten vain tutut koiraihmiset tiesivät ja sana kulki heidän kauttaan oikeantyyppisille ihmisille. En ois siis etsimällä löytänyt tätä toista pentuetta, vaan ns aussiepiirien kautta päädyin katsomaan pentuetta.

Nyt se siis herättäis mun epäilyksen miksi pentu ei oo kelvannu kenellekään, mutta Rockyn kohdalla en osannut ajatella sitä. Maalla kasvattajan luona se oli reipas, mutta keskustaan tullessaan todella arka ja peloissaan. Olihan paras sosiaalistumiskausikin käytännössä mennyt. Rocky murisi jos joku halusi tulla silittämään sitä, pelkäsi hirveästi ihan kaikkia ääniä ja kaikkea yhtään normaalista poikkeavaa. Se alkoi heti muutaman kuukauden ikäisenä pentuna haukkumaan jos joku kulki meidän pihalla tai rapussa, ei antanut kenenkään muun kuin mun nostaa sitä syliin, ei mennyt kenenkään rapsuteltavaksi ja pisti rähinän pystyyn kun siltä oltiin ottamassa puruluuta pois.

Yritin totuttaa Rockya kaikkeen mahdolliseen heti sen tultua ja varmasti se auttoi jonkin verran, vaikka paras sosiaalistusmiskausi olikin mennyt. Pikkuhiljaa opin toimimaan oikein sen kanssa kiitos lukemattomille teksteille ja varsinkin koirakouluttajille. Aloin ymmärtämään syitä ja toimintatapoja oikein, jolloin ne vasta alkoivat tuottamaan tulosta. Rockysta käytännössä kaikki on epäilyttävää ja se reagoi siihen haukkumalla - nuorempana aggressiivisesti ja nyt onneksi rauhallisemmin haukkumalla. Parivuotiaaksi asti se rähisi ihmisillekin niin tosissaan, että kaikki säikähtivät ja mä aloin itkemään kun se oli musta niin hirveää. Jokainen ulosmeneminen ja sisälle tuleminen oli stressaavaa kun rähinä tuli käytännössä aina jos sadan metrin säteellä kerrostalosta tai rapussa liikkui joku. Nykyisin ihmiset enemmän vaan naureskelevat, että no mitäs nyt haukut.

Istuttiin silloin monesti pihan kaukaisimmassa nurkassa treenaten vastaehdollistamista eli ulko-ovi kolahtaa - jes - herkku. Kun Rocky hoksas, että kolahtamisesta kannattaa kääntyä mun luo ja ottaa herkku, siirryttiin pikkuhiljaa lähemmäs ovea ja lopulta istuttiin kellariin menevillä rappusilla. Treenitilanteissa tämä toimi, mutta normaalissa ulkoilussa ei vielä. Vastaehdollistaminen tai LAT (look at that) on ainoa juttu, joka on toiminut Rockyn kanssa. Nykyisin Rocky kääntyy itse mun luo jos jossain on koira tai jokin epäilyttävä ihminen, jolloin se saa herkun. Jos toinen koira tai epäilyttävä ihminen on liian lähellä esim ihminen kävelee vastaan ja meinaa liukastua muutaman metrin päässä, on se häiriö liian lähellä ja Rocky alkaa haukkumaan. Mun täytyy olla kokoajan hereillä, koska jos en anna herkkua tai kehu Rockya, se tulkitsee asian niin, etten "hyväksy" sitä häiriötekijää ja saattaa reagoida itse haukkumalla. Mun täytyy käytännössä siis kokoajan kytätä mitä ympärillä tapahtuu, jotta ehdin reagoida ennen Rockya..

Muiden ulkona liikkuvien koirien kanssa menee nyt paremmin, sillä Rocky kääntyy itse hakemaan multa herkun ja sitten lähtee eri suuntaan haistelemaan maata, joka on koiran tapa rauhoittaa itse itseään. Just eilen illalla Rocky pitkästä aikaa haukkui kun vastaan tuli nainen, jolla oli isohko paperikassi. Ei siis oikeasti mikään erikoinen juttu, mutta kuten sanoin, Rocky on tosi herkkä kaikelle sen mielestä yhtään normaalista poikkeavalle.. Rockyn arkuus ja reaktiivisuus on tullut vielä paljon paremmin esille nyt kun oon pystynyt vertaamaan sitä Yodaan. Yoda ei hätkähdä juuri mistään, ei hauku puistojen patsaille kuten Rocky nuorena (:D), ei reagoi rapusta kuuluviin ääniin vaikka Rocky murisee ja kiertää kämppää kiihtyneenä tai kun koirat haukkuu ulkona ja Rocky nousee penkille murisemaan, ei provosoidu ja ala haukkumaan muille koirille, vaikka ne räyhäisivät, ei lähde ikinä mukaan Rockyn haukkumiseen, ei häiriinny vaikka rapussa tai pihapiirissä kulkee ihmisiä tai muita koiria. Nyt tuntuu aivan käsittämättömältä miten helppo Yoda on ja kuin vaikea Rocky on ollut ja on osittain edelleenkin.

No mutta takaisin pennun hankinnan pariin.. :D

Olin siis huolissani pennun vaisuudesta, mutta pentu tuli ekana tervehtimään meitä kaikkia ja oli tosi reipas! Kaverit sanoi jo silloin, että pentu vaikuttaa tosi järkevältä - ei hötkyile turhia vaan rauhottuu kun häsläykset on häslätty. Pieni lähti reippaasti matkaan, ei ihmeemmin itkeskellyt ja nukkui rauhallisesti häkissään kun ajeltiin Helsinkiin.

elämä kahden koiran kanssa-12-tile
Rocky oli ensimmäiset päivät hoidossa Annikalla, niin saatiin keskittyä rauhassa uuden elämän aloittamiseen pikkuisen kanssa. Siitä vaisusta pennusta ei ollut enää tietoakaan, vaan tyyppi veti ensimmäiset kuukaudet täysillä menemään kellon ympäri. Olin aivan todella väsynyt ensimmäiset kuukaudet pennun tultua ja jo se muutaman kuukauden ikäinen pikku rääpäle oli pakko opettaa makoilemaan rauhassa lattialla, sillä se ei osannut ite rauhottua hetkeksikään. Pentu oli mulla varmaan pari viikkoa niin, etten osannut päättää sen nimeä. Kävin läpi kaiket listaukset ja kauppojen herkkuhyllyt nimi-inspiraatiota etsiessä ja lopulta pikkuisesta tuli Yoda.

Rockyn arkuus ja epäileväisyys saattoi vaikuttaa siihen, että se oli pentuna tosi rauhallinen eikä tehnyt tuhoja. Yoda taas on rohkea ja reipas, joka saattaa hyvin vaikuttaa siihen, että se tykkää touhuilla kaikennäköistä ja on saanut lempinimiä kuten Terminaattori, Tuholainen ja Kelju K. Kojootti.. Näiden kahden koiran eroista kertoo hyvin myös niiden suhtautuminen siihen jos joutuvat vessaan jäähylle. Rocky on nöyränä hiljaa ja kärsii jäähynsä. Yoda sen sijaan keksii kymmenessä sekunnissa keinon päästä ulos ja on innoissaan vapautuessaan jäähyltä :D Eräs kaveri kuvasi tätä kerran hyvin "Rocky tietää, että se on jäähy eikä mikään Escape room" Yodan mielestä kaikki on kivaa ja jännää, jäähykin vaan uusi kiva haaste ratkaistavaksi.. Rocky on arka ja epäileväinen mammanpoika, kun Yoda taas häslää iloisesti menemään ja rakastaa kaikkia ihmisiä, joten Yoda on täydellinen kaveri Rockylle. Rocky on reipastunut ja rentoutunut paljon sekä haluaa enemmän huomiota muilta ihmisiltä kun ennen se ei ollut yhtään vieraiden perään.

elämä kahden koiran kanssa-14-tile
Alkuajat pennun kanssa oli yhtä oottelua ja ihmettelyä.

elämä kahden koiran kanssa-10-tile
Jänniä hetkiä, kuten ensimmäinen kerta metrossa sekä päikkäreitä ihan sama missä oltiin.

elämä kahden koiran kanssa-17-tile
Pienestä pitäen alettiin käymään läpi perusjuttuja ja Yoda osoittautui jo pentuna Rockya taitavammaksi joissain asioissa. Myös oman kehityksen koiran kasvattajana ja kouluttajana on huomannut todella selvästi. Rockyn kanssa asioita ja omaa toimintatapaa on joutunut hakemaan paljonkin, joten Yoda on päässyt siinä suhteessa helpommalla kun itse oon nyt tiennyt paremmin mitä teen ja miten.

elämä kahden koiran kanssa-16-tile
Arkeen kuului ihmeellisiä ja suloisia nukkumispaikkoja sekä -asentoja.

elämä kahden koiran kanssa-24-tile
Pieni riiviö, joka ei päässyt vielä itse sängylle, mutta mukaan oli päästävä.

elämä kahden koiran kanssa-20-tile
Rocky ei ollutkaan enää ainoa, joka makoili sylissä, päällä tai vieressä. Koirat on aina olleet tosi rennosti mun lähellä, eikä mun oo tarvinut pelätä mustasukkaisuutta tai turhaa komentelua. Rocky tykkää makoilla jaloissa tai jalkojen välissä, kun Yoda taas rintakehän päällä tai pään vieressä. Yodalla on monesti melkoinen myllerrys käynnissä eikä Rocky tuumaa siitäkään mitään. Saattaa painautua lähemmäs mua, tarkkailla Yodan menoa sivusilmällä ja sitten antaa pusuja, että huomaathan mäkin oon tässä.

elämä kahden koiran kanssa-27
Toinen koira ei tietenkään suoraan tarkoita isompaa autoa, mutta kyllä tää helpottaa asioita moninkertaisesti. Varsinkin kun on koirat, jotka tykkäävät juosta vapaana ja jotka takapenkillä sotkis koko auton hiekkaan ja karvoihin..

elämä kahden koiran kanssa-31-tile
Yodan hampaat vaihtui, mutten huomannut silloin mitään puruvimmaa. Yoda haluais napata maasta kaiken mahdollisen, mikä oli varsinkin pentuna hankalaa. Yritettiin monesti mennä jonkun kaverin kanssa istuskelemaan ulos, mutta oma keskittyminen meni siihen kun kokoajan piti kaivaa jotain ulos tuon kakaran suusta..

Sittemmin Yoda sai lempinimiinsä sopivan maskin, nimittäin kuonokopan :D Yoda haluais riepotella yksin ollessaan kaiken mihin yltää, mutta isoin ongelma oli sen puuhastelun auton perässä. Se onnistui esimerkiksi repimään irti sellasen muoviosan, jonka takaa kaikkia johtoja ja auton takavalon veks..

elämä kahden koiran kanssa-36-tile
Parasta kahden koiran kanssa elämisessä on nähdä kuinka onnellisia ne ovat toisistaan. Kuinka paikalla on kokoajan joku, jonka kanssa repiä lelua tai jonka turkissa roikkua. Joku, jonka viereen voi käpertyä ja jonka kanssa juosta täysillä ulkona.

elämä kahden koiran kanssa-59-tile
Toiseksi parasta kahdessa koirassa on se, että mulla on tuplasti enemmän paijattavia, kainaloon puskevia ja pussailevia kavereita!

elämä kahden koiran kanssa-32-tile
Mutta koska elämä yhden tai kahdenkaan koiran kans ei oo pelkästään pusuja ja paijaushetkiä, niin tässä myös niitä ikävämpiä puolia. Helsingissä oli hurjasti enemmän punkkeja kuin täällä Jyväskylässä ja yks oli varmaan koiran omassa käsittelyssä hajonnut, tulehtunut ja turvonnut, joten jouduttiin menemään eläinlääkäriin poistamaan se.

elämä kahden koiran kanssa-44-tile
Eläinlääkäriin jouduttiin menemään myös Rockyn märkivän tassun vuoksi. Siitä ajeltiin karvat, tyypille laitettiin ykkösinhokki aka kauluri ja levittelin hyvän aikaa voidetta haavaan. Samanlaisia märkiviä kohtia löytyi myös muualta tassusta, mutta ne onneksi lähtivät rasvaamisen avulla pois. Isoin juttu oli estää haavan nuoleminen. Kahden koiran kanssa ongelmana on se, että yhdellä koiralla on kauluri, mutta toinen haluais mielellään tulla nuolemaan haavaa.

Tällainen ongelma oli myös kesällä kun Yodan hampaasta tuli haava Rockyn silmäkulmaan ja Yoda halusi nuolla sitä haavaa, mikä ei tietenkään auta tulehduksen hoidossa..

elämä kahden koiran kanssa-53-tile
Eräs ilta järkytyin todella pahasti kun huomasin Yodan silmän tuollaisena kuin se on oikean puoleisessa kuvassa. Siitä vaan eläinlääkäriin, joka onneksi kertoi tämän olevan ihan tyypillistä kasvavalla koiralla. Nämä on vaan näitä juttuja koirien kanssa, jotka voivat säikäyttää tosi pahasti kun ei tiedä mistä on kyse.

Vuosi sitten talvella Rockylla tökkäs keppi suuhun, jonka tuloksena oli pikkurillin kokoinen reikä takahampaiden ja nielun välissä. Kyllä siinä säikähti tosi paljon kun näki miten koira reagoi ja salaman valossa huomasi verta puskevan isohkon haavan, jonka syvyyttä ei tietenkään voinut itse tietää.

Tuosta ylemmästä kuvasta näkee myös Yodan silmän iris hypoplasman. Alla näkyy kuva Yodan terveestä silmästä ja myös vertailuna koirien silmien heijasteiden värit.

elämä kahden koiran kanssa-52-tile
elämä kahden koiran kanssa-48-tile
Nää tyypit tuo sisälle ihan hirveän määrän hiekkaa. Asiaa ei auta sekään, että molemmat nauttivat sitä enemmän mitä rapaisempia ovat - ilmeisesti aika rotutyypillistä.. Karvaa lähtee myös ihan järkyttävät määrät eikä mun luona voi käydä edes kahvilla ilman, että on aivan karvoissa.

elämä kahden koiran kanssa-61-tile
Koirien kanssa tulee paljon hassuja juttuja ja ne ovat kuin omia lapsia. Yodalla oli vasta korvassa jotain epämääräistä mömmöä ja jouduttiin taas kerran lähtemään eläinlääkäriin. Kyseessä oli kuitenkin ilmeisesti leikin tiimellyksessä tulleita haavoja, joista oli rapissut kuivunutta verta ja haavat olivat ruvilla. Yoda oli veljensä luona hoidossa mun Bahamareissun ajan, joten oisko velipojan naskalit tehneet reikiä. Eläinlääkärissä Yoda käyttäytyi taas rauhallisen fiksusti eli samaan tapaan kuin luovutusikäisenä pentunakin. Vaikka se ois kuinka energinen niin se rauhoittuu hoitopöydällekin makaamaan kun hoksaa, että nyt kuuluu olla tässä hetki rauhassa. Mua huvitti kun Yoda hoksas tuon eläinlääkärin hyllyn päällä olevan pehmolelun, joka muistuttaa väritykseltään Rockya. Sitä se siinä sitten tuijotteli ihmeissään :D

Tää on ensimmäisiä Rockylta irronneita hampaita ja se on mulla vieläkin tallessa. Välillä vertaan sitä Rockyn hampaisiin ja ihmettelen miten pieni tuo hammas on ollutkaan..

elämä kahden koiran kanssa-34-tile
Yodan kasvaminen on ollut mielenkiintoista seurattavaa. Siniset silmät muuttuivat kellertävän ruskeiksi, vaaleaan turkkiin ilmestyi hurjasti lisää tummia läikkiä, läiskikkään nenän vaaleanpunertavat osat tummuvat, korvat ovat hakeneet paikkaansa ja paljon muuta. Kattokaa nyt näitä näiden kuvien korvia, ihan pöljän näköiset! :D Rocky on ollut aina aika samannäköinen, mitä nyt tietysti kasvanut ja rotevoitunut.

elämä kahden koiran kanssa-37-tile
Kahden aussien kanssa ei tarvitse eikä saa olla ikinä rauhassa. Kokoajan pyöritään jaloissa, vessaan tullaan mukaan ja hellan eteen asetutaan tietysti nukkumaan kun joku alkaa kokkaamaan. Jos istun tai makaan sängyllä ja toinen tulee syliin, on tottakai myös toisenkin päästävä.

elämä kahden koiran kanssa-60-down
Yoda on myös erikoistunut makaamaan päällä, siis oikeasti päällä kuten tuossa kuvassa. Yleensä se tulee nukkumaan viereiselle tyynylle peppu mun poskea vasten tai laittaa pään mun kaulalle. Rockyn vakkaripaikka taas on jalkojen välissä, kuten näissäkin kuvissa..

elämä kahden koiran kanssa-71-side
Kahden koiran kanssa jompikumpi on aina puskemassa syliin kun istut koneella. Syödäkään ei tarvitse yksin kun aina löytyy seuralaisia, vaikka yleensä nämä asettuvatkin pian makoilemaan viereen. En jaksais jatkuvaa napottamista tai tassulla härppimistä, mutta onneksi nämä ei sitä teekkään.

elämä kahden koiran kanssa-75-side
Yhden koiran kanssa matot pysyi paikoillaan, mutta kahden koiran kanssa ne on aina ihan pitkin seiniä.

elämä kahden koiran kanssa-38-side
Mun kohdallani toisen koiran hankkiminen on ollut loistava päätös! Sain just sellaisen koiran, josta haaveilinkin. Iloisen, avoimen ja rohkean, joka on myös rentouttanut Rockya ja tehnyt mun elämisestä koirien kanssa helpompaa kun Rocky ei oo enää niin herkkä haukkumaan kaikelle.

Olihan ensimmäiset kuukaudet tosi raskaita, mutta niin ne on aina pennun kanssa enemmän tai vähemmän. Kaikki tuntuu jo nyt todella paljon helpommalta kun toista ei täydy käyttää ulkona kahden tunnin välein, vaikka onhan Yoda ihan junnu edelleen kun ikää on vasta 10kk.

Koirien kanssa elämiseen kuuluu välillä myös se, että joudut heräämään neljältä yöllä hinkkaamaan ripulit pois aivan liian suurelta matolta, pesemään sen ja käyttämään mielikuvitusta kuinka saat sen kuivumaan. Että joudut soittamaan puoliltaöin päivystykseen ja heräämään parin tunnin välein tarkastamaan tilanteen kun tyypit on löytäneet jostain paketillisen suklaata. Että saat kiinnittää koiraverkon autoon vähintään kymmenen kertaa kun joku päättää kauppareissun aikana repiä sen pois ja tulla etupenkille. Että säikähtelet ja ihmettelet kokoajan uusia juttuja ja saat puntaroida pitääkö tyyppi viedä eläinlääkäriin.

Näiden kanssa ei tarvi pelätä, että joku yllättäis pimeällä lenkkipolulla. Joka päivä saa nauraa molempien hassuille touhuille ja erilaisille äänille, kun ne pyytävät toisiaan leikkimään. Monta kertaa päivässä saa pysähtyä hymyillen katsomaan näiden touhuja ja keskeyttää hommat, jotta voi ottaa hetken paijaus_völläys_pusuttelu_tuokion. Saa nauraa sille, kun toinen puskee mukaan hellään hetkeen kun toinen on jo sylissä. Sille kun Yoda tulee muina miehinä istumaan rinnan päälle kun oon sängyssä koneella. Sille kun ulkona haukkuu koira ja Rocky nousee tuolille murisemaan ja katsoo mua ilmoittaakseen, että jossain on joku. Sille kun Yoda ihmettelee pää kallellaan miksi Rocky välillä möyryää ja kiertää ympäri kämppää jotain epäilyttävää kuullessaan. Sille kun Rocky turhan kovaa vahtiessaan menee omatoimisesti vessaan jäähylle :D<3

Mun täytyy kertoa vielä pari koomista juttua :-D Tiiättekö sellaisen rahin, jossa voi esim lepuutella jalkoja sohvalla istuessaan? Yoda kiipes kerran sellaisen päälle ja alko vääntämään kakkaa. Hahah. Ehdin onneksi väliin ja viemään sen ulos, mutta hyvät naurut saatiin kyllä siitä kakkapaikasta. Raukka oli varmaan vaan päätelly sen olevan paras paikka kun lattiallekaan ei sais kakata..

Toinen koominen tilanne oli se kun silittelin Rockya muutama kuukausi sitten ja huomasin sillä pari ihmeellistä näppyä. Laitoin kuvan fb:n koiraryhmään ja riemuhan siitä repes kun selvisi, että kyseessä on nisät. Joku naljaili, että etkö tienny et miehilläkin on nisät? Vastasin, että joo tiesin, mutta en oo koskaan nähny niitä peniksen varressa :D Ne nisät on tulleet vasta nyt esiin ilmeisesti hormoonitoiminnan muutoksen vuoksi ja mietiskelin josko uusi pentu on muuttanut hormoonitoimintaa sen verran..

Tätä postausta oli yllättävän vaikeaa tehdä kun näistä tyypeistä ois niin paljon kerrottavaa! Kysykää ihmeessä jos haluatte tietää jotain, koirakeskustelut on nimittäin ihan lemppareita ja oon jopa puhunut puhelimessa koiriin liittyen monen lukijan kanssa >:D



27 kommenttia:

  1. Ihanasti toteutettu postaus ja ihanat Yoda ja Rocky <3 Näitä tyyppejä voisi katsella tuntikausia sun snäpistä tai lukea monia blogipostauksia :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihana kuulla ja pojat kiittää<3 Enkä yhtään ihmettele, koska mäkin unohdun tuijottamaan näitä monta kertaa päivässä! :D

      Poista
  2. Voi mikä ihana postaus <3 Sun koirat on kyllä valtavan suloisia, ja jotenkin te kolme vaan niin kuulutte yhteen :') Teidän juttuja ja yhteiseloa on ihana seurata! Meillä Lumi on nyt 8kk ja elämä on kyllä niistä pentuajoista helpottunut tosi paljon. Jossain vaiheessa haluan Lumille kaverin, mutta Lumilla on kans välillä vähän reaktiivisuutta havaittavissa erityisesti lenkkeillessä tai ääniä kuullessaan, meinaa välillä vähän räksyttää, vaikka rakastaakin kaikkea ja kaikkea. Ensin pitää treenailla näitä juttuja kunnolla, mutta muutaman vuoden sisään varmasti tulee koirakaveri :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Jenni<3 Musta on maailman ihaninta ku joku puhuu "meiän laumasta" :D Jotenki se on niin tiivis ajatus meistä kolmesta! Ja joo onneks Rockyn kans huomas, että kyllä se tasapaino ja järki tulee sieltä vielä joskus vaikka se aussieilla kestääkin helposti sinne muutamaan vuoteen, vaikka tietty pentumaisuus ja melskaus pysyy näissä aina :) Yoda on kyllä jo nyt tosi fiksu ja "vanhan" oloinen ja paljon helpompi koira entä Rocky, joten mielenkiinnolla odotan mitä tulevaisuus tuo tullessaan.. Hyvä vaan teilläkin, että ootatte Lumin kasvamista ja tiettyjen asioiden tasoittumista ennen toisen koiran hankintaa :) Tsemppiä sinne junnuarkeen!

      Poista
  3. Siis tää oli aivan ihana postaus <3 Nauroin noille osalle jutulle niin lujaa, voi Yoda ja rahi sentään! :DDD Meikäläisellä on niin hurja koirakuume (sheltti ois tälleen viiden vuoden harkinnan jälkeen thi one), mutta koiruli saa tulla sitten seuraavaan asuntoon (oon tän itelleni ja poikaystävälle luvannut, mut saas nähä miten käy kun tossa naapurissa pörrää sheltinpoikanen.. :D) Jasiis voi että nuo pennut on su-lo-si-a, kääks!!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos ihana<3! :D Mua naurattaa tuo rahihomma edelleen aina ku se tulee mieleen jostain :DD Se varmaan helpottaa kuitenkin jos mielessä on joku selkeä "sitten kun..", niinku teillä tuo seuraava asunto, eikä että no kyllä se koira joskus vielä tulee :) Mutta joo, ei varmaan naapurin penneli helpota tilannetta yhtään, voimia! :D

      Poista
  4. Ihana postaus!❤ Onneksi olen nyt menossa Porvooseen, pääsen siellä silittelemään omia nöpönassuja!😄

    VastaaPoista
  5. sun aussit on niin ihania <3 Ei helpota yhtään mun kroonista aussikuumetta ;D no onneks on koiran paikat varattuna, mutta pitäähän aina koiralla olla kaveri <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Pojat kiittää<3 Krooninen aussiekuume on kyllä tutun kuuloista :D Ja siis ajattelin kahdesta koirasta olevan seuraa ja kaveri toisilleen, mutta nää on jo nyt vielä tiiviimpi tiimi ku osasin edes ajatella!<3

      Poista
  6. Jes kunnon koirapostaus! :) On ne vaan ihania ja voin kyllä samaistua osaan jutuista. Täällä asustelee 5kk vanha bordercollie tyttö. Meillä on ollut myös ongelmana toi kaiken mahdollisen suuhun laittaminen/syöminen ulkona. Onko Yoda jo rauhoittunut sen asian suhteen ja treenasitko jotenkin sitä? Ite oon treenaillu irti ja ei-käskyjä jos koira yrittää ottaa jotain suuhun tai sillä on jo suussa jotain. Välillä toimii ja välillä ei. Toivon että tää on vaan pentuvaihe ja edes lievenisi sitten aikuistuessa ettei aina tarvi vahtia mitä toinen koittaa syödä. Täällä päin on valitettavasti jo ollut myrkkymakkaroita puskien juuressa. :/ Ois se vähän ikävää käyttää aina kuonokoppaa, mutta tosiaan toivon että tulis koiralle vähän järkeä päähän sitten vanhempana. :D Lisää vaan tällaisia koirapostauksia, lueskelisin mielelläni kaikkea mahdollista koira-aiheista. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hyvä, etten oo selvästikään ainoa crazy doglady! :D Ihana pieni siellä teillä! On rauhottunut, mutta onhan se myös pennun tapa tutustua maailmaan ja uusiin juttuihin, joten siksikin varmasti teki sitä pienenä enemmän :) Kyllä se nytkin hamuaa kaikennäköistä, mutta aika pentumaista touhua sekin on kun kaikki on niin jännää :-D "Jätä" on kuitenkin ollu Yodalle oikeastaan aina jopa vahvin käsky ja jättää kaiken, oli sitten joku pullonkorkki tai sämpylän kannikka. Silleen ei tarvi niin huolestunut olla siitä kun pystyy luottamaan sen jättävän kaiken ja myös oma silmä on kehittynyt huomaamaan jos se meinaa hamuta jotain maasta.. Mielummin tosiaan vaikka sitten sen kuonokoppa jos myrkkymakkaroita on näkynyt ja ne huolettaa..

      Yhdessä koiraryhmässä kysyttiin just "ei" ja "jätä" käskyjen eroa ja kirjoitanpa oman vastauksen tähän sullekin, jos siitä ois jotain hyötyä :) Mulla "ei" = lopeta se mitä teet tai älä tee sitä mitä suunnittelet. "Jätä" = luovu jostain konkreettisesta (koira, herkku, lelu) ja saat multa paremman jutun.

      Harvoin sanon näille "ei" vaan käytän pienempiä äännähdyksiä kuten "a-a" ja "hö" merkkaamaan epätoivottua käytöstä ja ne riittävät. "Ei" tulee vasta silloin kun on ns kriittisempi tilanne ja tarkoitan sitä tosissani. Lievemmät kiellot kuten "a-a" siksi, että se "ei" ois tehokkaampi eikä sitä tulis kulutettua puhki arjessa. Uskon, että teillekin tulee tai on jo tullut näitä lievempiä kieltoja ja ne on musta parempia normaaleissa arkisissa jutuissa :) Toki pennun kanssa jotkin asiat täytyy vielä vääntää rautalangasta ;)

      Yodan kanssa treenattiin jättämistä ihan sillä, että se sai paljon parempaa kun kiinnitti huomion muhun. Musta tuntuu, ettei se ajattele sitä niinkään luopumisena (kuten Rocky), vaan silleen että nyt kannattaa mennä äitin luo :D Eli ihan pienenä pentuna se teki jotain > sanoin jätä > se reagoi mun ääneen ja kääntyi katsomaan > kehuin hulluna ja se innostui siitä. Tätä sitten vaan jatkettiin ja pian se oli jo hoksannut, että "jätä" käskyn jälkeen mun luo tulemalla saa hulluna kehuja tai herkkua. Sitten vaan pikkuhiljaa lisättiin haastetta esim tiputin ruokanappulan lattialle > jätä > parempi herkku mun kädestä. Jos on liian haastavaa niin pitää tiputtaa kauempana koirasta ja matalammalta. Sitten voi tehdä kans niin, että tiputtaa herkun > jätä > heittää palkkaherkun eri suuntaan. Itse myös annan välillä syödä myös sen herkun, joka piti jättää, ettei koirasta ala tuntumaan siltä, että jättämällä sen häviää > vaaaan, että jättämällä saa toisen herkun ja mahdollisesti luvan kanssa myös sen, joka piti jättää, eli jättämällä vaan voittaa!

      Ennen ajattelin koiran kouluttamista enemmän silleen, että "koiran pitäis osata tämä" tai "no nyt sun pitää totella" mikä on tosi tyypillistä. Sitten opin kääntämään asiat niin, että koira ei tottele koska sen "pitää" vaan koska sen kannattaa! Tän takia Yoda osaa monet jutut jo nyt paremmin kuin Rocky, ihan vaan ku oon osannu opettaa ne paremmalla ja tehokkaammalla tavalla :) Jos oot nyt hinkannut esim sitä jättämistä sellasena ns tylsänä käskynä, joka koiran pitäis vaan osata, niin muuta sitä sellaseksi, että "jeeeeevaaauusuperhieno!!!!!" ku se jättää jotain - ihan vaikka kyseessä ois sun sukka sisällä :D Toisinsanoen tee siitä koiralle tosi kiva ja mielekäs juttu, jolloin se myös tottelee paremmin ja itse pääsee tulevaisuudessa helpommalla ;)

      Poista
    2. Kiitos kattavasta vastauksesta! En ookkaan ajatellu tota ei-sanan käyttöö tolta kantilta. Mutta varmasti ihan totta, että se turhaan kuluu liiallisessa käytössä. Ja totta myös toi esim. jättämisen treenaus. Oon itekin huomannu, että super kehut ja herkut auttaa paljon, niin että koira vaikka oikeesti haluaa luopua jostain. Täytyy kyllä rupee vielä enemmän tuota vahvistamaan ja treenaamaan just vähän tollain helpomminkin esim. just nappuloita pudottamalla. Välillä kyllä joku herkullinen toisen koiran kakkakikkare vaan vie voiton mun tarjoomista nameista, mutta kai se vähän kuuluu pentujen touhuihin. Tuntuu ettei meidän neidillä oo välillä korvia ollenkaan varsinkaan ulkona ollessa kun kaikki muu kiinnostaa vaan enemmän. :D Mutta eiköhän siihen auta treeni ja lisää treeniä ja aika. Kiitos vielä kaikista vinkeistä! Kyselen välillä vähän eri ihmisiltä koulutusvinkkejä esim. kasvattajalta, eläinlääkärikaverilta tai koirakoulun ohjaajalta kun Nova on mun ensimmäinen oma koira ja väillä saa vaan ihan erilaisia ohjeita ja mielipiteitä. Mutta kai niistä vaan täytyy poimia ne, jotka kuulostaa omaan päähän kaikista järkevimmiltä. P.S. Jos oot joskus Tampereen suunnalla niin voisi kiinnostaa saada vähän parempia kuvia meidän koiruudesta, sä kun otata niin kauniita kuvia. Että vinkkaa jossain jos oot joskus täällä suunnalla. :) Rapsutuksia Rockylle ja Yodalle! <3

      Poista
    3. Niin ja sanotaan, että esim "ei" ja "tänne" sanoissa on sekin huono juttu, kun niitä sisältyy myös muuhun arkiseen puheeseen yllättävän paljon :D En oo kuitenkaan huomannu sen olevan merkittävä juttu, kun kyllä ne tulee sanottua eri sävyyn ja äänenpainoon jostain syystä kun osoitan ne koirille.. Samaten ois hyvä olla vahva luoksetulokäsky, meillä "tänne", jota käytän vaan tiukemmissa tilanteissa ja treenimielessä superpalkalla - yleensä käytän "hö", "noniin" tai ikäänku naksautan kielellä ja ne tarkottaa sellasta "tulkaapa nyt tänneppäin", muttei oo niin vahva tänne_nyt_ja_heti niinku "tänne". Sama, että "paikka" on tismalleen aloillaan olemista, kun taas "odota" esim pysähy about niille sijoille esim jos tuun laittaan kiinni ulkona, kuivaan tassut, ootetaan pyöräilijän menevän ohi tms.. Noita kyllä varmasti tulee käytössäkin pikkuhiljaa, mutta kannattaa ottaa nuo tietoseen harkintaan! Rockyn kohdalla ne muotoutu pikkuhiljaa, mutta Yodalla olleet aina samat, joten Yoda myös osaa ne paremmin..

      Ja joo, nuo on niitä välillä aika tuskastuttaviakin pentu/junnutouhuja, joita ei auta muu kuin kestää ja yrittää karsia parhaan mukaan.. :D Monet aattelee, että koiran "pitää" totella, mutta mun mielestä yleistyksenä koira tottelee silloin kun näkee sen kannattavaksi tai kun siitä on tullut tapa eikä koira jää harkitsemaan vaan tulee automaattisesti heti "tänne" käskyn kuullessaan. Toki jotkut koirat on niin miellyttämishaluisia ja rakastavat tehdä ja suorittaa, mutta ne on loppupeleissä kuitenkin aika harvassa.. Yodalle oon saanu taottua kalloon monet jutut niin selkeiksi, että se tekee ne automaattisesti - paljon vaan onnistuita toistoja eri häiriöillä ja eri ympäristöissä.. Rocky sen sijaan harkitsee joskus, koska en oo osannu kouluttaa alusta alkaen yhtä hyvin, jolloin sille on tullut paljon enemmän kokemuksia siitä, ettei ns kannata totella tai että siinä on ylipäätään vaihtoehto tehdä oman pään mukaan :D Hyvin se tottelee silti, mutta ei oo selvästikään yhtä automaatio totella kuin Yodalla.

      Vinkkejä kannattaa kysellä ja paljon! Mulle parasta on ollut mennä jonkun osaavan koiraihmisen matkaan, jolloin sen näkee ihan konkreettisesti miten hän toimii ja parhaiten oon sisäistäny asiat kun joku toinen on näyttänyt omalla tai mun koiralla sen asian. Silloin voi myös näyttää miten sä teet jonkun homman, jolloin toinen pystyy sivusta helposti neuvomaan kun näkee miten sä teet. Tälleen esim hoksasin oikeanlaisen palkkaamisen kunnolla, vaikka luulin osanneeni ja ymmärtäneeni sen jo :D Kyselin netin välityksellä apua Rockyn ongelmiin ja se enemmän jopa hämmensi kun ihmiset anto ihan erilaisia neuvoja.. Hämmensi varmasti myös Rockya kun en itsekään tiennyt miten kannattais toimia ja vaihtelin epämääräisesti eri ohjeiden välillä. Monesti ne menee mönkään ihan jo sillä kun ei tunneta/nähdä koiraa tai sitä tilannetta ja miten se ja sitä kouluttajana toimit. Siksi kannattaa rohkeasti lähtä mukaan treenaamaan muiden osaavien koiraihmisten kanssa tai ihan vaikka lenkkeilemään ja kysellä samalla neuvoja! Mun kokemuksen mukaan kaikki tykkää jakaa omia neuvojaan ja oppejaan, ihan kuten mäkin täällä yrittäny muutamalla romaanivastauksella avata mun mietteitä jos niistä vois olla jotain jeesiä! :D Joo hei laitakko mulle sun meilin vaikka erillisenä kommenttina niin otan sen talteen ja laittelen viestiä jos ja kun oon joskus tulossa sinne :) Rapsutuksia Novalle kans<3

      Poista
  7. Aivan ihana postaus, koirajutut on vaan parhaita! Hauska lukea näin pidemmältä aikaväliltä miten teijän porukalla menee, ja musta on tosi hyvä että kerrot myös niitä kommelluksia ja vaikeuksia mitä koira-arjessa voi kohdata. Mulla on itellä nyt 8kk ikäinen corgi ja allekirjotan myös tuon miten koira tuli kuitenkin vaikka olin ajatellut että enhän vielä voi sitä ottaa ja kun oon opiskelijakin vielä, mutta en kadu kyllä hetkeäkään että luotin siihen tiettyyn tunteeseen pennun nähdessäni! Mutta en kieltämättä ihan ajatellut että jos en rajaa penturääpäleen tilaa sen ollessa yksin niin kaikki tuolien jalat ja sohvan nurkat listoja myöten on käyty maistelemassa... noh, ehkä seuraavan kohdalla osaa sitten paremmin ennakoida näitäkin juttuja!

    Musta olis kiinnostava kuulla enemmän tuosta itsensä mielenkiintoiseksi tekemisestä koiran silmissä - pennun kanssa se toki on melko helppoa mutta näin teini-ikään tultuaan tuota omaa junnua tuntuu kiinnostavan kaikki muu noin tuhatkertaisesti enemmän, eikä se välillä edes katsahda mun suuntaan kun nenä vie toisaalle. Koiralla kuitenkin on ihan älyttömästi potentiaalia oppia vaikka mitä, mutta pitäisi vaan löytää se jokin mikä olisi vielä kiinnostavampaa kun kaikki ympärillä oleva. Aloitetaankin rally-tokon alkeiskurssi tässä piakkoin, niin sieltä varmasti tulee myös vinkkejä koiran kanssa työskentelyyn ja sen tietyn yhteyden löytämiseen.

    Mutta pähkinänkuoressa siis, kaikki koirajutut ja erityisesti koulutusvinkit kiinnostaa, eli just tämmösiä postauksia ehdottomasti lisää! Tai jos sulla on vinkata hyviä sivustoja näihin liittyen niin ne olis myös hyvin tervetulleita :) Mukavaa kevättalvea ja aurinkoisia lenkkikelejä sulle ja koiruuksille! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Huippua, että tykkäsit :) Saahan tällaisesta pidemmän ajan kertomuksesta irti vähän enemmän kuin muutamista irrallisista kuvista ja yhden päivän koirakuulumisista! Joo paljon niitä asioita kyllä oppii ja monesti sen tajuaa vasta myöhemmin tai sitten sen toisen koiran kanssa, että ai hitto nyt mä tiedän tämänki :D Onhan tää jatkuvaa oppimista näiden kanssa, mutta toisaalta just siksi niin mielenkiintoista.

      Ja kuule samat jutut toimii teini-iässäkin ;) Rockyn kanssa huomasin olevani itse epävarma siitä mitä teen ja "hävetti" jos tää luoksekutsu ei nyt vaikka toimikaan. Monelta osaavilta koiraihmisiltä opin kuitenkin sen, että ite täytyy välillä pitää oikein sirkusta eikä se enää hävetä ja se on myös itselle palkitsevaa kun näkee miten hyvin se tepsii koiraan :D Onhan se koirasta aivan eri jos omistaja sanoo vaisusti "hyvä" ku hyppii ja huutaa ja kiljuu innostavasti :--D Oon itse niin innostava ja ihan ku sellainen iso, elävä ihmisvinkulelu (:D), että koiratki näkee mut paljon kiinnostavampana juttuna. En nyt tietenkään arjessa oo jatkuvasti sirkus päällä, mutta tietyissä tilanteissa tai jos haluan palkata koiran erityis hyvin. Esim jos koirat on irti ja jänis lähtee juoksemaan > käsken jättämään > kääntyvät mun luo > tottakai haluan tehdä sen mun luo tulemisen mahdollisimman kivaksi ja mielekkääksi, jotta ne jatkossakin haluaa tulla mielummin mun luo :)

      Riippuu tietenkin missä ja mikä se "ongelma" on ja miksei koira oo kiinnostunu ihmisestään. Teini-ikä on aina vähän oma juttunsa, jonka ohi meneminen pitää vaan kärsivällisesti oottaa. Treenaamista kannattaa jatkaa, mutta tehdä vaikka niitä helpompia suorituksia ja vaatia juttuja, joista tietää koiran suoriutuvan. Yks pahimmista virheistä koirien kans on mun mielestä se, että vaaditaan jotain, mikä ei toimi ja siitä asiasta tehdään "turha". Esim ollaan koirapuistossa ja omistaja tietää, ettei koira tuu luokse kun sitä pyydetään. Silti sitä koiraa huudetaan 30 kertaa ja lopulta saadaan se kiinni jollain ilveellä :D Koira oppii tästä vain sen, että se "tänne" tms käsky on turha eikä sitä tarvi noudattaa kun sitä vaan huudellaan eikä se johda mihinkään. Tiedän, ettei moni varmastikaan viiti tehdä tällaista koirapuistossa, mutta tää on nyt vain esimerkki. Jos mun koirat ei kuuntelis mua koirapuistossa kun haluaisin lähteä, niin lähtisin ite vaikka juoksemaan eri suuntaan tai tekisin jotain "outoa", jolloin ne kiinnostuisivat siitä mitä teen ja tulisivat luokse :D

      Poista
    2. Mutta kun on yksin metässä koiran kanssa, niin kannattaa kiljua ja riekkua ja tehdä kaikkea, mikä saa koiran innostumaan susta :D Ottaa niitä superherkkuja mukaan ja laittaa lempparilelu jemmaan ja ottaa se mukaan ulos/treeneihin > koira saa leikkiä sillä vaan sun kanssa tai silloin kun annat sen palkkioksi hyvästä suorituksesta. Yoda on tosiaan 10kk ja se on aina toiminu ja totellu kuin unelma. Kerran koirapuistosta lähtiessä se ei tullut aidan viereltä autolle heti ekalla kutsulla, mutta se nyt annetaan anteeksi :D Ja jos joku tuijottaa Yodaa meiän kerrostalon pihassa se haluaa mennä moikkaamaan, eikä tottele mua. Tuollaiset tilanteet on ongelmallisia, koska ne on koiralle itsessään niin palkitsevaa, sillä ihmiset ovat innoissaan "jeeee pentu tule tänne ihanaa" ja Yoda on innoissaan siitä eli saa ikäänkuin palkkion siitä kun menee ihmisen luo eikä kuuntele mua. Nyt pidän sitä hihnassa kun mennään autolle jos nään jonkun silittelijän seisovan pihassa (:D) ja pyydän kavereita treeniavuksi. Se treeni tulee menemään käytännössä niin, että kaveri seisoo pihalla > Yoda menee sen luokse vaikka käsken jättämään > kaveri ei anna mitään huomiota tai jopa sanoo ei/pois/tms > oon lähteny heti kävelemään eri suuntaan, jolloin Yoda tulee vauhdilla takas mun luokse eikä saa mitään huomiota multakaan. Käännytään uudestaan mun kaveria kohden > Yoda luultavasti tottelee mua > se saa multa hulluna kehuja ja herkkua. Tätä voi tehdä siinä useamman kerran, mutta koirat ymmärtää yleensä tosi nopeasti, että kyseessä on treenitilanne :D Sen vuoksi samaa treeniä useamman eri kerran eri päivinä. Sitten kun Yoda hoksaa, ettei tuon tuijottavan ihmisen luokse kannata mennä, voi se treenikaveri alkaa lepertelemään ja esim taputtamaan käsiään. Hommaa vaikeutetaan pikkuhiljaa ja pidetään huoli, että koira toimii edelleen toivotulla tavalla - muuten tilanteesta on tehty liian vaikea ja pitää palata vähän takaisin päin. Lopulta pihalla oottamassa oleva kaveri voi vaikka kutsua Yodaa, kiljua ja tehä kuperkeikkoja, eikä Yoda siltikään mee sinne kun on oppinut oikean tavan käyttäytyä :D Tämäntyylistä treeniä ollaan tehty paljon, esim "paikka" käskyn kans tai niin, että Yodan täytyy katsoa mua suoraan silmiin vaikka tiputtelen tai heiluttelen leluja / ruokaa / mitä vaan sen edessä. Nopeasti se hoksas mitä täytyy ja kannattaa tehdä, jotta saa kehuja ja palkkion :D

      Näiden tiettyjen koulutusasioiden hoksaaminen ja sisäistäminen on motivoinu mua itseänikin älyttömästi, vielä kun varsinkin Yodasta näkee miten hyvää tulosta oon saanu aikaan vaikka itse sanonki heh.. Ja kun hoksaa miten treenit ja opit täytyy rakentaa, jotta koira hoksaa mitä siltä halutaan. Monesti ihmiset ärsyyntyvät kun koira ei käyttäydy toivotulla tavalla, mutta koiralla ei oo mitään tietoa mitä siltä edes halutaan. Se pitää siis pystyä näyttämään koiralle ja tehdä siitä koiran mielestä kannattavaa.

      Toivottavasti tästä tuli jo lisää selvennystä tohon, perus koira-aiheinnostus iski taas ja kirjoitin näköjään maratoonivastauksen taas vaihteeksi! :D Samoin teille ja tsemppiä junnun kanssa! :)

      Poista
    3. Super iso kiitos kattavasta vastauksesta, just tämmöstä kaipasinkin!! Ja tunnistan itessäni just ton että alkaa tavallaan ärsyttää jos koira ei tottele kun oikeesti vaan säikähdän sitä et ei hemmetti, koira painelee pitkin peltoa eikä sillä oo mitään aikomusta edes katsoa taakseen saati tulla kutsusta luo :D eli suurin ongelma meillä se miten sen koiran pään sais kääntymään mun suuntaan, sit kun sen huomio on jo mussa niin sit tietty paremmat mahollisuudet saada koira toimimaan niinkun mä haluan. Mut just tuon epävarmuuden vuoksi on hyvä saada itelle muistutusta että kyllä ne kikat toimii mitä oon tähän asti käyttänytkin kun jaksaa vaan ahkerasti treenailla ja edetä pienin askelin :) tästä hyvänä esimerkkinä kun harjoteltiin kotona seisomista näyttelyitä varten niin musta tuntu ettei siitä tuu yhtään mitään, käytiin yksissä näyttelytreeneissä tekemässä tismalleen samoja juttuja ja tuntu että koira tajus jutun jujun heti ku ns. luotin myös itse siihen että tapa millä treenataan oikeasti toimii.

      Tota turhaan käskemistä oonkin yrittäny parhaani mukaan välttää. Ehdottomasti kokeiluun menee tuo kavereiden treeniavuksi pyytäminen ja sitä kautta treenaaminen, omalle junnulle kaikki ihmiskohtaamiset on maailman parhaita ja ollaankin hirveesti saatu tehdä töitä sen eteen että nykyään lenkeillä se pystyy ohittamaan ihmiset kiinnittämättä niihin sen suurempaa huomiota, kun pienempänä tyyppi istahti aina tien laitaan tapittamaan ohikulkijoita että sais rapsutuksia niiltä... Hirveen iso kiitos tästä treenivinkistä, on siis kun meille luotu :D

      Ja oon kyllä niin samaa mieltä tosta että on nää jutut on niin älyttömän mielenkiintosia, kun hoksaa tavallaan jatkuvasti paremmin miten se koiran mieli toimii ja miten just sen oman yksilön kanssa kannattaa toimia. Tieto vaan lisää tiedonjanoa ja todellakin paras motivaattori on kun näkee itse omasta koirasta mitä se on oppinut ja miten se oppii jatkuvasti lisää :) ja jos ei postauksesti asti tunnu koirajuttuja riittävän ni seuraan niitä innolla myös sun snäpistä, eli koirajuttuja edelleen lisää sinnekkin kiitos ;) ootte Rockyn ja Yodan kanssa esimerkkiä näyttämällä myös kyllä meijän yks motivaation lähde treenaamiseen ja annatte kyllä hyvää osviittaa siitä mihin koiran koulutuksessa kannattaa tulevaisuudessa tähdätä!

      Poista
    4. ÄÄÄ eikä, ihana sinä<3 Tosi paljonhan kaikki on kiinni omasta varmuudesta! Moni esim mutisee silleen "no älä nyt viiti hyppiä jooko.." ja sitten ihmetellään miksi koira ei tottele :D Enkai itekkään uskois kun edes sanoja ei usko omiin sanoihinsa.. Musta tuntu alkuvuosina Rockyn kanssa, etten edes kehtaa pyytää sitä isolla ja varmalla äänellä luokse tietyissä tilanteissa, koska en itekkään uskonu sen tulevan ja hävetti jo valmiiksi.. Silloin tuntui, että kaikki oma työkin valuu hukkaan, mutta eihän siinä tuu ku vähän takapakkia ja perään muutamat onnistuneet suoritukset. Enemmän se oli silloin kiinni omasta itsevarmuudesta eikä niinkään Rockyn tottelevaisuudesta. Kerran olin Elli Kinnusen häiriöt & hallinta -kurssilla (pirun hyvä, harmi ettei vedä enää) ja yks isoin juttu oli opetella sitä, että Rocky pystyis luopumaan muista koirista. Oltiin hiekkakentän laidalla ja meidän piti kävellä takas autolle. Olin jo laittamassa Rockya kiinni kun Elli sanoi, että luota itsees ja koiraan, älä ota kiinni. Elli neuvoi mua pyytämään Rockyn takas viereen _heti_ kun se näytti kiinnostuvan muista koirista ja loppujen lopuksi päästiin hyvin autolle asti. En ois ikimaailmassa uskaltanu/luottanu kokeilla tuota itsekseni ja pelotti vaikka kouluttaja käveli vieressä ja ne koiratkin oli saman ryhmän koiria, ettei edes ketään random lenkkeilijöitä.. :D Välillä tarvii itsetuntoboostia itselleenkin ja ikäänkuin "luvan" joltain kouluttajalta, jotta voi tarpeeksi rennosti ja luottavaisesti tehdä jotain - ihan niinku tuo teidän näyttelytreenikokemuskin!

      Hyvä jos kaveri treeniapuna oli hyvä vinkki, taot sen kaverin päähän vaan kunnolla miten sen pitää toimia siinä tilanteessa! :D Jos asut/käyt Jkl niin voin ilmottautua vapaaehtoiseksi treeni-ihmiseksi ;) Monesti muut ihmiset tekee asioista hullun paljon vaikeampia kun ei esimerkiksi ymmärretä sitä jos sanotaan "ei saa tulla moikkaamaan" tai "älä tervehdi jos koira hyppii"... Oon suunnitellu, että otan eteiseen suihkepullon ja suihkautan vierasta naamaan jos se innostaa koiria hyppimään!!! :D Prkl..

      Ja siis kyllä mulla ois vaikka kuinka ja paljon koulutuksellisia vinkkejä ja asiaa, mutta jotenkin arkailen kuitenkin sanoa niitä julki jos ne onkin jonkun mielestä ihan täyttä kuraa :D Vaikka onhan ne nyt meillä toiminu, mutta silti.. Ajattelin nyt, että voisin kyllä tehä postauksen vinkeistä ja ottaa jopa videopätkiä siihen kun niitä on kyselty aivan hulluna!

      Poista
    5. Hahah eikä tunnistan itteni niin välillä tosts mutisijatyypistä että naurattaa :D siis niin totta!! Ja just toi että ei kehtaa ees käskeä ku ei luota itekkää siihe omaa käskyyn ollenkaan. Vitsit kuulostaa hyvältä toi teidän käymä häiriökurssi! Just tommosta boostia itekki monesti tarvis, että uskaltaa luottaa ja kokeilla mut kuitenki niin että kokee että tilanne on hallinnassa vaikka hitoikseen jännittäiskin miten käy. Harmi että asutaan Helsingissä niin treenitreffejä ei oo niin helppo järkätä mut lupaan olla yhteydessä jos jyväskylään joskus suunnataan ;) ja joo niin samaistun tohon, varsinkin ku koira on vielä pentu nii voi jestas miten paljon ulkopuoliset voikaan häiritä sitä omaa treenaamista!! Ei vaan mene jakeluun että joo mun koira ei nyt moikkaa sitä sun ”Ei tää mitään tee tää on ihan kiltti”- koiraa vaikka mun koira vetää siihen suuntaan ku höyryjuna kun ei pystytä ottamaan tarpeeks tilaa ohittamiseen :D tollanen suihkepullo vois olla kyllä tohon tarkotukseen aika kätsy...

      Ymmärrän täysin ton kynnyksen niitten omien vinkkien jakamiseen, joskus koirapiireissä ja varsinkin netissä voidaan osata olla niin ikäviä. Mutta täällä ainakin yksi jota ne ehdottomasti kiinnostaa, sun ote kouluttamiseen vaikuttaa sopivan jämäkältä mutta samalla rennolta koiran ehdoilla tekemiseltä, niin semmoseen haluan itekki pyrkiä :)

      Poista
    6. Haha! :D Me ollaan kyllä poikien kans muuttamassa Helsinkiin taas kesäksi, niin nähdään sitten jos aikataulut menee yksiin! Kiva kuulla :) Ja jos ei muuten tulis mitään maata mullistavia vinkkejä, niin ainakin toivottavasti moni hoksais sen kuin yksinkertaisesti asiat pitää koirien kanssa tehdä! Ettei niiden kans voi toimia samallain ku ihmisten, eikä voi olettaa, että ne automaattisesti ymmärtää mitä niiltä halutaan :) Tosi simppeli asia, mutta mullaki meni hetki kouluttajien ja kavereiden neuvoja kuunnellen ennenku pääsin sen ajatuksen ytimeen kunnolla!

      Poista
  8. Ihanan pirteä postaus! Hauska tiimi olette :) Kun olet jälkeenpäin miettinyt ettei Rockya olisi ehkä kannattanut ottaa niin miten päädyit pysymään aussieissa vaikka koit ensimmäisen olleen melko haastava yksilö? Mitä muita rotuja mietit vai oliko toinen aussie ilmiselvä valinta? T. Utelias
    Täytyy vielä sanoa, että ihan huippua, että panostat koiriisi niin mielettömästi!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! :) Tiedostin, ettei just sitä yksilöä ois ehkä kannattanu ottaa, vaikka eihän sekään aina tarkoita, että koirassa ois jotain vikaa jos se on vapaana vielä luovutusikäisenä.. Nuo kaikki ongelmat plus 0/2 kyynärät sekä D/D lonkat, niin tuntuu vähän siltä, että ehkä osaavammat ihmiset jostain syystä osas vaan jättää sen sen pennun ottamatta, vaikka katsottiinkin vanhempien terveystulokset ja niissä ei suoraan ollut mitään häikkää. Rockyn pentueesta myös eräs narttu oli vielä silloin sillä kasvattajalla ja oli aika paljon pidempäänkin. Nyt välttäisin ite ulkomaisia koiria/terveystuloksia, koska ne ei kuulemma oo ihan samanlaisia ku Suomessa eikä sukutauluja ja niiden terveystuloksia voi ihan samallain selailla. Haluaisin siis nähdä emän ja uroksen aiempien pentueiden tai vähintään sisartusten ja niiden vanhempien terveystulokset. TAI sitten jos moni luotettava ja osaava rotuihminen kehuu kasvattajaa/omistaa koiria kyseiseltä kasvattajalta, kuten Yodan kasvattajan kyseessä :D

      Oon kyselly monilta aussieuroksia omistavilta ihmisiltä millaisia koirat on olleet pentuina, nuorina, mitä ongelmia on ollut yms ja käytännössä kaikki on olleet silleen "ei meillä oo kyllä ollu yhtään mitään, ehkä vuoden iässä alkoi vähän vahtimaan" :D Itellä ois taas kahen sivun mittanen lista kaikista ongelmista, mitä Rockyn kanssa on ollut haha. Huomaa myös, että ikä on rauhottanu Rockya hurjasti ja se kun itse on oppinut lukemaan sitä, ennakoimaan ja reagoimaan oikein + nopeasti :) JA siis! Kaikesta huolimatta Rocky on ollut muuten aivan ihana koira ja jossain maalla tai mökillä se on maailman helpoin koira ja voisin antaa sen kenen vaan mukaan :D Aussiet on tosi ilmeikkäitä, niillä on persoonaa, niiden kans saa haastaa itseään, ne on samaan aikaan ihania nallekarhuja ja säpäköitä vahteja, osaavat ottaa rennosti ja nukkua kaikki päivät, mutta ovat heti valmiita hommiin ja varsinkin urokset on just sellasia lepposia äijiä (Rocky kylläkin vaan tutussa ympäristössä..) kun taas nartuista mulla on sellaisia kokemuksia, että ne on kipakampia - ihan niinku me naisetki miehiin verrattuna haha :D Tavallaan kaikki mun tapaamat aussiet on olleet samanlaisia, mutta kuitenkin tosi erilaisia. Mua viehättää jotenkin se, että ne perusjutut on niitä mistä tykkään, mutta jokainen koira on ihan omanlaisensa persoona! Vähän niinkuin Rocky ja Yoda, osittain ne on ihan samanlaisia, mutta toisaalta aivan ku yö ja päivä :D Aussiet on yksilötasollakin musta tosi mielenkiintoisia.

      Oon kyllä yrittäny monesti miettiä minkä toisen rodun voisin ottaa, mutta en oo keksiny toista yhtä kiinnostavaa. Joku paimen se kyllä varmaan olis tai sitten avoin tolleri. Ajattelin myös niin, että nyt oon päässy jyvälle siitä miten aussien kanssa kannattaa ja kuuluu toimia, joten miksi ottaa eri rotuista ja alkaa opettelemaan sen rodun omia vinkeitä :) Nyt on vahti- ja paimennusvietti jotenkuten hanskassa, joten esim koira kunnon riistavietillä ois taas uuden opettelun paikka.

      Ja kiitos!! Paljon tässä on kyllä tehty hommia ja paljon täytyy vielä tehdä :)

      Poista
  9. Aijaa se olit sinä siellä koiraryhmässä joka ihmetteli tätä. :D Taidan muistaa tapauksen.

    Ihan mielettömän ihana postaus ja hyvä, että kerrot samalla myös niitä vähän negatiivisempiakin puolia. Toivottavasti itse saisi parin vuoden päästä hankittua jo oman koiran, vaikka rotukriisi on nyt jo suuri kun en tiedä mille voin varmasti tarjota kaiken tarvitsemansa ja kaikki jännittää etukäteen kun tahdon vaan että koiralla on kaikki niin hyvin kuin vain voi. :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hahah joo kyllä!! :D Negatiivisista puolista ja siitä välillä tympeästäkin koira-arjesta pitäis puhua enemmän, koska pelkät söpöilykuvat ja videot antavat vähän liian seesteisen kuvan aika helposti >:D Se on kyllä ihan hirveä homma jos ei tiedä suoraan minkä rotuisen koiran haluais, kun vaihtoehtoja on niin paljon! Mun isoimmat vinkit on jutella jonkun rodun omistavan ihmisen kanssa ja vaatia kuulla myös ne ongelmakohdat, miettiä haluaako/eikö halua jotain tiettyä viettiä, miettiä rehellisesti kuinka paljon on valmis näkemään vaivaa mahdollisten ongelmien tai vaativien juttujen suhteen > Rockyn kanssa on joutunut näkemään älyttömästi vaivaa ja joutuu vieläkin, vaikka monet jutut meneekin jo luonnostaan, mutta vaivannäkö ja saadut tulokset on tosi palkitsevia. Haluaako koiran, joka on ns "helppo" vai sitten esim just jonku bordercollien tai aussien, josta saa kouluttamalla ja vaivaa näkemällä aivan huikean koiran, mutta samalla huonot jutut opitaan nopeasti ja järki lähtee niin koiralta kuin omistajalta jos se on pelkkänä sohvanlämmittäjänä :D Jos on valmis näkemään vaivaa ja työstämään asioita, niin sitten pärjää kyllä melkeen minkä vaan koiran kanssa poisluettuna ne, jotka vaatii jotain aivan äärimmäisiä juttuja :) Onneks sulla on nyt aikaa selvitellä näitä juttuja ja tutkailla tarjontaa jos toiveissa ois koira parin vuoden päähän! :)

      Poista
    2. Mulla oli jo rotu valmiina ja yhdessä näyttelyssäkin kävin jo tämän ainoan mieluisen kasvattajan kanssa juttelemassa, mutta nyt ainakaan toistaiseksi muiden esteiden takia ei ole tulossa juuri itselle sopivista koirista pentueita enää sinne kenneliin. :( Menee vähän liian käyttöpuolelle ja vaikka ehkä saattaisinkin pärjätä, tahon koiralle vaan parasta ja liian iso riski että en oliskaan sit tarpeeks kokenu omistaja koiralle. Koiria meillä aina on ollu eli sinänsä kokemusta on mutta ihan suoraan siitä oikeasta kouluttamisesta ei oo kun vaan teoreettista kokemusta netin syövereistä niin epäilyttää että mitä jos ymmärränkin jonkun ihan väärin ja siinä menee koirallakin järki :D Monia rotuja on pyörinyt mielessä mm. tervu, rhode (parhaalla kaverilla on rhode ja on päässyt tosi läheltä seuraamaan että millasia koiria kyseinen yksilö ja muut pentueen jäsenet on ollu), hovawart, berninpaimenkoira, salukiakin jopa harkitsin, mutta tosiaan se että mistä löytyy rotu joka olisi sitä mitä haen mutta samalla kuitenkin sopiva "ensimmäiseksi koiraksi" (lainausmerkit koska koirakokemusta on mutta se olisi ensimmäinen 100% oma koira) :D On se vaikeeta. Onneks on aikaa.

      Poista
    3. Höh :/ Tuollasessa tilanteessa tuntuu varmaan vähän siltä, että joutuu alottaan tutkiskelun taas melko alkuvaiheilta.. Onneks on aikaa ja niinku sanoinkin, niin omalla panostuksella pärjää pitkälle! :) Varsinkin kun sulla on jo koirakokemusta ja selvästi oot paneutunu näihin asioihin, etkä vaan ota koiraa "koska se on söpö" :D Tsemppiä prosessiin!

      Poista

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...

Kuukauden luetuimmat