keskiviikko 30. toukokuuta 2018

CRAZY DOG LADY

idbordercollie australianpaimenkoira-2
Ensinnäkin kiitos edelliseen postaukseen tulleisiin kommentteihin ja muihin viesteihin aiheesta<3 Tuli hyvä fiilis ja halusin laittaa nää kuvat ja tulla kirjottelemaan, vaikka olin ajatellu, ettei tässä ois mitään järkeä :D Mutta ihan sama, nyt unohdetaan järkevyys ja merkitykset and let's see what happens!

Jo hyvän aikaa sitten Hanna laitteli mulle viestiä, että voisin kuvata hänen koiraansa joskus. Kuten edellisessä postauksessa sanoinkin, ajattelin viime lauantain häiden päätteeksi olevan hyvä hetki pienelle koiraterapialle. En tiedä mikä siinä on, että kysyn melkein päivittäin saisinko silittää jonkun koiraa, vaikka mullakin on näitä karvakavereita kaksin kappalein. Jokainen koira on vaan niin omanlainen tyyppi ja musta on myös mielenkiintoista seurata koirien reaktioita ja elekieltä.

Kuvat jäi lopulta vähän toissijaisiksi, sillä 8kk ikäisellä bordercolliella oli vähän turhan kivaa oman hökälehtämisen kanssa ja me päädyttiin pariksi tunniksi keskustelemaan asioista, joista 90% luonnollisesti liitty koiriin :D

bordercollie australianpaimenkoira-3 bordercollie australianpaimenkoira-5-side
Mua samaan aikaan naurattaa ja kauhistuttaa se, että mä oon oikeasti kunnon crazy dog lady. Haluan tosi paljon antaa vinkkejä ja neuvoja haastaviin arkisiin juttuihin, mutta välillä havahdun siihen, että apua vaikutanko kirjaimellisesti hullulta koiratyypiltä. Meiän rento koirakuvaussessio nimittäin eteni niin, että selostin vastaehdollistamisesta ja ootin Hannan herkkupussi kourassa ohi ajavia pyöräilijöitä. Ei sekään vielä mitään, mutta näkeminen loppui siihen, että mä talutin koiraa ja käytännössä saatoin heidät heidän autolleen :D APUA.

Yleensä luen ihmisiä hyvin, mutta nää koira-aiheet tuntuu sumentavan kaiken muun järjen mun päästä. Välillä huolestun, että eihän kukaan saa noista mun koirainnostuksista ja neuvomisista väärää kuvaa. Lukemattomiin Rockyn kans olleisiin ongelmiin on kuitenkin auttaneet nimenomaan muut ihmiset ja heidän neuvot ja oon niistä ikuisesti kiitollinen, joten haluan jakaa mulle opetettuja asioita eteenpäin. En ollaksi töykeä tai kuulostaakseni siltä, että oon mahtava koirakouluttaja, vaan siksi, että nää rakkaat koiraystävät ei sais aikaan harmaita hiuksia - ainakaan kovin paljon :D Vuodet Rockyn kanssa on välillä olleet aika hankalia ja jollain tavalla haluan omalta osaltani mahdollistaa ja auttaa siinä, ettei muilla ois yhtä ikäviä hetkiä koiriensa kanssa. Ilmeisesti silläkin uhalla, että vaikutan sekopäiseltä koiraihmiseltä..

Luulin tietäväni koirien kasvatuksesta ja koulutuksesta paljon, mutta vuosien myötä ymmärsin kokoajan paremmin ja paremmin sen, etten oikeasti ymmärtänyt juuri mitään. Ymmärsin ne asiat ikäänkuin niin miten ihminen ymmärtää ja toimii, mutta en osannut ymmärtää asioita koiran kannalta ja se on just se olennainen osa kasvatusta sekä koulutusta. Tajuan nyt, etten oo oppinut kirjoja lukemalla yhtään mitään koirista, sillä ne eivät ole opettaneet mulle sitä asioiden ydintä eli koiran "näkökulmaa". Vasta koirakouluttajat ja osaavat koiraihmiset ovat opettaneet ja konkreettisesti näyttäneet asioita, joiden vuoksi niiiin monet asiat on nyt paljon helpompia, sillä ne tuntuvat järkeviltä ja loogisilta.

bordercollie australianpaimenkoira-6
Niiden perusjuttujen ymmärtäminen on mielenkiintoista, sillä ne toimivat moniin asioihin ja helpottavat ongelmien ratkaisemista. Oli se sitten ruokapöydälle hyppiminen, pelottavat lapset, liian kovaääniset mopot, hyökkäyksen kohteeksi joutuva imuri, ärsyttävä kerjääminen, kiinnostavat pulut lähipuistossa tai ovikellolle haukkuminen, niin kaikkiin näihin ja vaikka mihin muuhunkin on lopulta todella helpot ja yksinkertaiset ratkaisut. Pitää vain osata laittaa ajattelumalli sinne koiran tasolle ja työstää asiaa niin, että koira ymmärtää mitä siltä halutaan. Toivottu asia harvoin onnistuu sormia napsauttamalla, ei ihmisillä eikä koirilla, vaan asiaa täytyy työstää ja se työskentely täytyy aloittaa tarpeeksi helpolla tavalla.

Isoin ongelma Rockylla on ollut hihnassa rähiseminen sekä omalla reviirillään eli kerrostalossa ja sen pihalla jopa ihmisille rähiseminen - ei pikku murina tai haukku vaan pelottava, jopa aggressiivisen oloinen rähinä. Vastaehdollistaminen tepsi molempiin, mutta se ei tapahtunut sormia napsauttamalla. 2,5 vuotta meni siihen, ettei Rocky enää juurikaan välitä rapussa vastaantulevista ihmisistä ja hihnassa muiden koirien ohitukset alkavat sujua nyt, joten siinä meni sen sijaan 4 vuotta.

Eli lyhykäisyydessään koiralle pitää tarjota ratkaisu, joka on koiran mielestä parempi tai jonka koira ymmärtää kielletyksi. (Pitkän prosessin jälkeen sain Rockyn tajuamaan, ettei kannata haukkua vaan ottaa herkku ja äitin kehut.. Kieltäminen, "kovistelu" eikä mikään muu auttanut, ainoastaan pahensi asiaa.) Ei siis riitä, että ihminen tietää oikean ja väärän tavan, sillä koira ei luonnollisestikaan ymmärrä mitä ihminen haluaa, ellei sitä selvennä tarpeeksi yksinkertaisesti. Itse oon huomannut sen, että ihmisenä oon ajatellut asioita aivan liian monimutkaisesti, sillä koirien kanssa asiat ovat älyttömän yksinkertaisia. Esim lasten ei oleteta tietävän kaikkia asioita, vaan heille kerrotaan miksi on väärin tehdä jotain. Miksi siis koiran oletetaan ymmärtävän mitä haluat, vaikka emme puhu edes samaa kieltä? Koiraa pitää ihan yhtälailla ohjeistaa siitä mikä on oikein ja mikä väärin.

Huomasin just, että tää menee samaksi crazy dog lady -saarnaksi, mutta kun toivon niin kovasti, että jokainen koiranomistaja tietäisi nämä asiat! Jos mahdollista niin käykää koirien kanssa erilaisilla kursseilla ja kyselkää paljon. Helpoin juttu, mitä jokainen voi tehdä, on kysyä lenkkiseuraksi jotain osaavaa koiraihmistä :D Oon sanonut tämän ja varmaan koko postauksen sisällön ennenkin, mutta suosittelen näitä niin paljon, varsinkin jos koiran kanssa on mitään ongelmia tai asioita, joissa haluaisi kehittyä! Asioita voi ja kannattaa toki lukea, mutta konkreettiset vinkit ja asioiden näkeminen käytännössä antaa niin paljon enemmän.

Ps. tässä tapauksessa Hanna oli onneksi varmaan yhtä innoissaan ku minä siitä meiän juttutuokiosta ja vinkeistä, sillä ollaan jatkettu niistä puhumista jälkikäteenkin. Hanna on kans laittanu videota ja kysyny jatkovinkkejä, mikä on musta ihan huikeeta. Jokaisen koiranomistajan pitäisi jaksaa nähdä vaivaa oman koiran ja yhteisen elämän eteen ja just sellanen fiilis mulla välitty Hannasta :)


maanantai 28. toukokuuta 2018

KAIKKEA VIIME VIIKOILTA

hauskoja sattumuksia-4-side
Rehellisesti sanottuna oon mietiskellyt sitä pitäiskö mun lopettaa koko blogin pitäminen. Musta tuntuu siltä, ettei mun elämässä tapahdu mitään ihanaa ja innostavaa. Vähän myös siltä, niinku musta ois jo puristettu kaikki mehut, eikä mulla oo mitään tarjottavaa. On ollut ihanaa kuvata muita ja tuottaa muille sisältöä, sillä se tuntuu menevän tavallaan oikeaan käyttöön. Musta tuntuu, että eikai ketään kiinnosta katella kuvia musta tai mun tylsästä arjesta ja isolta osin myös vuorovaikutuksen puute on tehnyt sen, ettei tää homma anna mulle enää niin paljoa kuin ennen.

Mulle ei oo tärkeintä näyttäytyä upeissa kuvissa ja kertoa pintapuolisesti kuinka ihanaa elämä on. Kuitenkin sellaisten perustylsien juttujen kirjottaminen tuntuu entistä tylsemmältä, kun en saa niistä mitään keskustelua tai omien kokemusten ja fiilisten jakamista :D Enkä tarkoita syyllistää ketään, ymmärrän täysin miksi kommentointi on vähentynyt!

Yritän ehkä nyt vaan unohtaa sen tunteen, että koko bloggaamisella pitäisi olla jokin merkitys. Mulla on jo pitkään ollut käytännössä kaikista muista asioista sellainen tunne, että tää on ihan turhaa, ei tää merkitse mitään mun elämän kannalta. Ikinä aiemmin se ei oo kuitenkaan yltänyt bloggaamiseen asti, vaan bloggaaminen on ollut mun omaa kivaa puuhastelua - sellainen pakopaikka, jossa ajatukset saa muualle. Nyt se on nähtävästi yltänyt myös blogiin asti ja se vähän hämmentää. Blogi on kuitenkin ollut mun oma pieni juttu niin monta vuotta, että tulevaisuus tuntuis jotenkin tyhjältä, vapaalta ja oudolta ilman blogia.

En siis haluaisi lopettaa bloggaamista, mutta en voi tälle tunteelle mitään. Pitkään oon miettinyt jos vaan poistaisin koko Instagramin, että kaduttaiskohan se mua joskus myöhemmin. Heh, tavallaanhan se ois oikeasti vaan hyvä poistaa kaikki someen liittyvä elämästä :D No mutta.. En tiiä! Katsotaan eteenpäin ja ainakin itse toivon, että tää fiilis menee ohi, koska eihän kaikki elämässä voi olla merkittävää ja maailmaa mullistavaa, vaan pitää olla myös joitain "turhia" kivoja asioita :)

idhauskoja sattumuksia-1
Ja nyt niihin turhiin, mutta mun viime viikkojen ilojen ja hämmennysten aiheisiin. Yoda nosti ekan kerran jalkaa!! Eihän siihen mennyt kuin vuosi ja kaksi kuukautta ja ainakin toistaiseksi jalan nostaminen on jäänyt siihen yhteen kertaan.. :D Yoda on toisaalta ollut aina sellainen pieni iloinen ukkeli, eikä sillä oo ollut mitään urosmaisia machoilujuttuja, etten yhtään ihmettele tätä tyttöjen tyyliin pissaamistakaan haha.

Otin mun kasveista latva-, verso- ja varsipistokkaita ja just eilen hihkuin innoissani uusille juurille, lehdille ja versoille. Kasvit ja varsinkin tällaiset onnistuneet operaatiot saa kyllä hämmentävän onnellisen ja onnistuneen olon.. Olin viikko sitten mun kaverin mukana sen viljelypalstalla raivaamassa palstaa viljelykuntoon ja otin mukaani muutaman mansikanverson, joita kaveri ei tarvinut. Ajateltiin niiden kuolevan heti, mutta tuossa ne edelleen on hyväkuntoisina ikkunalaudalla! Tähän asti ne on tarvinneet vettä päivittäin, mutta mikäs mukavampaa kuin päästä kastelemaan usein. Jostain syystä haluaisin hoitaa kasveja ihan kokoajan ja isoin asia onkin malttaa tätä mun liiallista hoitointoa, ettei ne kasvit kuole liikaan kasteluun.. Tyhmää. Onneks on nyt näitä pistokkaita, joihin voi suunnata tämän ylimääräisen kasvienhoitoinnostuksen ;)

hauskoja sattumuksia-5-side
housut äidiltä lainassa
paita Junkyard* (täältä)
kengät Nike

*saatu / mainoslinkki

Oon käynyt tässä kuussa kahdesti Tampereella kuvaamassa häitä ja nyt lauantaina nähtiin kuvausten jälkeen vielä erään tytön ja hänen 8kk ikäisen bortsun kanssa. Oli jotenkin harvinaisen raskas päivä, mutta aattelin koiraterapian toimivan tilanteessa ku tilanteessa ja olin ihan oikeassa<3

Rocky ontuu vaihtelevasti toista etutassua ja mennään huomenna käymään eläinlääkärissä. Pari vuotta sitten se ontui luultavasti samaa kohtaa ja siitä otettiin kuvat, joiden perusteella lääkäri mietiskeli mahdollista luupiikkiä. Siihen toimis ainoastaan tähystysleikkaus, mutta katsotaan nyt huomenna mitä tassusta sanotaan.

Tuossa Cafe Regattan kohdalla tapahtui äitienpäivänä jotain ihan käsittämätöntä. Oltiin hengailemassa ulkona kun vierestä alkoi kuulua järkyttävää tööttäilyä ja pian kaksi naista huusivat toisilleen niin järkyttävällä äänellä, etten oo ikinä kuullut mitään vastaavaa :D Siis oikeasti en ikinä. Kyseessä on siis sellainen tie, jossa tienvarteen on jätetty autoja parkkiin ja jomman kumman autoilijan tulee väistää sivuun odottelemaan, että vastaantulija on mennyt ohi. Tilanne oli se, että kumpikaan näistä naisista ei suostunut väistämään toista.... Siinä he sitten soittivat vuoronperää tööttiä ja suutaan toisilleen keskellä tietä. Takana oli luonnollisesti kunnon jonot ja lopulta paikalle tarvittiin kaksi poliisipartiota selvittämään tilanne.

Ihan käsittämätöntä. Mun mielestä samaan aikaan surullista ja äärettömän noloa, että poliisien täytyy tulla selvittämään näin naurettava tilanne. Toisen naisen perustelu oli, että hänen melkein satavuotias äiti odottaa kotona ja hän on hakemassa ravintolasta annoksia, jotka ehtivät jäähtyä. Siinä vaiheessa ei tuu sitten mieleen peruuttaa viittä metriä ja päästä ravintolan kautta takaisin äitinsä luokse..? Psykologisesti mietittynä haluaisin tietää miten tuo tilanne on mennyt. Tuntuu aika epätodennäköiseltä, että molemmat autoilijat olivat niin naurettavan jääräpäisiä, etteivät väistäneet - tällaista väistelyä kuitenkin saa tehdä liikenteessä aika paljonkin, eikä kyseessä ollut mitenkään erikoinen tilanne. Mietin sitä, oisko toinen kuumunut tilanteesta ja aloittanut tööttäilyn, jolloin toinen on tulistunut myös ja päättänyt, että no ei hänkään kyllä väistä :D Oli miten oli, välillä ihmiset kyllä onnistuu tekemään pienistä asioista järjettömän isoja ongelmia..

Nyt mä teen jotain aamupalaa, koska onhan kello jo 3 ja katson ehkä jakson Suitsia, ennenku pitää alkaa taas muiden hommien pariin :)



torstai 24. toukokuuta 2018

PIZZAA AURINGONLASKUSSA

hietaniemen ranta helsinki-1 hietaniemen ranta helsinki-13 hietaniemen ranta helsinki-8 hietaniemen ranta helsinki-3 hietaniemen ranta helsinki-9 hietaniemen ranta helsinki-12-side hietaniemen ranta helsinki-15 hietaniemen ranta helsinki-14 hietaniemen ranta helsinki-11 hietaniemen ranta helsinki-7-side
Ihanaa päästä kirjottamaan ja laittamaan kuvia tänne! Oon viimeaikoina nähny ystäviä tosi paljon ja kuvaillu vähän kaikkea - jopa täysin vieraiden ihmisten kanssa. Musta tuntuu, että kivoja kuvia on ihan liikaa enkä osaa oikein keskittyä mihinkään niistä.. Varmasti tää poikkeuksellinen aktiivisuus ja ystävien näkeminen on väsyttänyt ihan hurjasti, vaikka ihanaa on ollutkin. Eilen olin käytännössä heräilemässä kuuden aikoihin (?!) kun Annika soitti, että tehtäiskö jotain. Oisin ollu ihan valmis vaan käyttämään koirat ulkona ja menemään yöunille, mutta pizzojen nappaaminen ulos auringonlaskuun oli kuitenkin aika hyvä ratkaisu. Ollaan Annikankin kans puhuttu, että ihanaa kun ollaan nyt nähty paljon, sillä viime kesän asuin melkeen naapurissa, mutta nähtiin varmaan kaks kertaa koko kesänä, kun oltiin molemmat niin väsyneitä eikä vaan saatu mitään aikaseksi..

Tuntuu kauhealta ees sanoa, että olin eilen vielä kuuden aikaan kunnon unikoomassa, koska oikeasti mun unirytmi on yleensä aika hyvä! Mulla menee vaan silleen, että se väsymys kerääntyy ja sitten oon päivän tai kaks aivan poikki. Vaikka nukunkin joka yö vähintään 8 tuntia, niin se ei auta kun henkisesti väsähtää :D Talvella onnistuin karsimaan tällaisia kivojakin asioita, kuten ystävien näkemisiä silleen, ettei väsyttäviä asioita tulisi liikaa eikä väsymys kerääntyisi tälleen ihan ylitsepääsemättömäksi. Nyt se on kuitenkin ollut vähän vaikeaa kun ulkona on niin ihana sää ja kun oon kuitenkin halunnut nähdä ystäviä!

Musta on ollut ihanaa ottaa kuvia muista ihmisistä ja Annika on ehkä maailman helpoin kuvattava, koska näyttää luonnostaan niin upealta ja ollaan kuvattu paljon yhessä. Pakko myös sanoa siitä, että Annika ei oo ikinä sanonu mistään kuvasta tai videosta, että hyi ei tuollasta :D Tiiättekö kun monet on tosi kriittisiä itseään kohtaan, jolloin on myös vähän haastavampaa ottaa kuvia tai videota toisesta, kun pitää aina varmistaa, että saako tän laittaa. Ja harmittavan monet niistä kuvista tai videoista on sitten sellasia, että "no ei saa laittaa"..

Tää nyt lähti ihan omille urilleen, mutta toinen maailman helpoin kuvattava on Christa ja mua harmittaa niin paljon kun ei asuta enää samassa kaupungissa. Kirjoitin muutama kuukausi sitten Christasta postauksen "yksi parhaista ystävistäni", josta toivottavasti saa vähän kiinni siitä, miksi Christa on myös yksi ihanimmista ihmisistä, joita oon koskaan tavannut<3

Mutta ees vähän aiheeseen palatakseni, pieni blogihiljaisuus ei oo tosiaan johtunut siitä, että viime aikoina ois mennyt huonosti tai ei ois mitään kuvia. Täällä on ollut vaan vähän turhan hektistä mun jaksamiseen nähden, vaikka ihanaa on ollutkin :) Toivottavasti myös te ootte päässy nauttimaan lämpimistä säistä hyvien tyyppien seurassa!


sunnuntai 20. toukokuuta 2018

FESTARIKESÄN ALOITUS

sideways-1
Tuntuu, että kesä ois ollu täällä jo ikuisuuden viimeaikaisten helteiden vuoksi! Ihan vasta just kyselin instassa onko teidän mielestä vielä kevät vai onko tää jo kesää. Mun mielestä lämpimät säät ja vehreä luonto tarkoittaa sitä, että kesä on jo alkanu, vaikkei tää vuodenaika tarkoitakkaan kesää ihan automaattisesti..

Nyt on siis just loistava aika alkaa fiilistelemään tulevaa festarikesää kaupallisessa yhteistyössä kolmen viikon päästä (8.-10.6.2018) olevan Sideways-festarin kanssa. Sideways on muutakin kuin hyvää musiikkia, sillä siellä on loistava ruoka- ja juomatarjonta. Esiintyjät voi tsekata täältä ja ravintolat täältä!

sideways-2-side
Esiintyjät, joita ite ootan eniten ovat Vesta, Gasellit, Pariisin Kevät, Paperi-T, Kauriinmetsästäjät ja Pastoripike. Tähän ehtii tulla varmasti paljon muitakin suosikkeja tai kiinnostavia tuttavuuksia, kun ehdin kuuntelemaan Sidewaysin artistikattausta kunnolla ajan kanssa. Kaverin lemppareista löytyy joidenkin edellisten lisäkski Mø, Rodriguez, Silvana Imam, Litku Klemetti, Mirel Wagner, Yona, joista osa on mulle jo vähän tuttuja, mutta pitää tutustua vielä tarkemmin. Kaveri kans kertoi mielenkiintoisen tarinan Rodrigueziin liittyen, että hän ei ollut itse tietoinen omasta suosiostaan (nimenomaan Etelä-Afrikassa), ennen kuin hänestä tehtiin dokumentti "Searching for Sugar Man". Pitää yrittää kaivaa tuo dokkari jostain, sillä on moninkerroin mielenkiintoisempaa mennä kuuntelemaan häntä sitten Sidewayssa!

yleisö9_petrianttila_preview
Kuva: Petri Anttila

Käykää tsekkaamassa tarkemmat infot kaikesta Sidewaysin sivuilta ja jos törmätään festareilla, niin tulkaa moikkaamaan!<3



torstai 17. toukokuuta 2018

PIKNIK KIRSIKKAPUIDEN ALLA

roihuvuori kirsikkapuisto annieveliina-13 roihuvuori kirsikkapuisto annieveliina-1-side
En keksi kovin montaa parempaa tapaa aloittaa päivä, kuin piknikillä ulkona ihanan tyypin kanssa! Päätettiin lähteä viettämään aamupäivä Roihuvuoren kirsikkapuistoon Johannan kanssa ja vaikka kirsikkapuut ja niiden alla kuvailu onkin tosi kliseistä, niin siitä ei pääse mihinkään, että ne on joka kerta vuosi toisensa jälkeen ihan yhtä kauniita. Lämpimien säiden innoittamana oon myös luopunut ainaisesta sottaisesta verkkarilookistani ja vetäissyt heti aamulla päälle jonkin rennon kesävaatteen ja se vaikuttaa yleiseen fiilikseen hämmästyttävän energisöivästi :)

roihuvuori kirsikkapuisto annieveliina-8 roihuvuori kirsikkapuisto annieveliina-5-side roihuvuori kirsikkapuisto annieveliina-6
Oon viettänyt hurjan paljon aikaa ulkona ihan yksinkin tai koirien kanssa. Jo nyt paljon enemmän kuin viime vuosina yhteensä! On ihanaa kun vieressä on rauhallisia puistoalueita, jonne voi mennä ihan vaikka vaan hetkeksi lukemaan ja myös koirat on käyttäytyneet hyvin eli olleet haukkumatta, joten oon voinut ottaa nekin mukaan hengailemaan puistoon.

roihuvuori kirsikkapuisto annieveliina-10 roihuvuori kirsikkapuisto annieveliina-3 roihuvuori kirsikkapuisto annieveliina-11
Nyt jatkan viime viikonlopun hääkuvien parissa ja jossain vaiheessa meen taas pihalle pitämään taukoa ja lukemaan kirjaa! Kuullaan pian<3


tiistai 15. toukokuuta 2018

KESÄMEIKKI JA VALKOISET HAMPAAT

valkoiset hampaat kotona-5
Pääsin kokeilemaan uutta Pepsodent White Now Touch -valkaisukynää kaupallisessa yhteistyössä Pepsodentin kanssa. Oon monesti haaveillut valkoisemmista hampaista ja välillä jopa varovasti etsinyt tietoa ja hintoja hampaiden valkaisusta. Kaikki on varmasti samaa mieltä siitä, että valkoiset hampaat saa ulkonäön huomattavasti kauniimmaksi, mutta myös freesin ja hyvinvoivan näköiseksi. Varsinaiset hampaiden valkaisut on kuitenkin aika hintavia ja jos joskus päädyn sellaiseen, niin haluan tehdä kaikki mahdolliset taustatutkimukset aiheeseen liittyen.

valkoiset hampaat kotona-3 valkoiset hampaat kotona-4
Mun iho on hyvässä kunnossa ja oon ihan suihkunraikkaana näissä kuvissa. En varsinaisesti rusketu, mutta kasvot on saaneet aurinkoa ihan huomaamatta koirien kanssa ulkoillessa, joten iho on nyt myös väriltään tasaisempi. En tykkää meikata paljoa tällaisina ihanan lämpiminä ja aurinkoisina päivinä. En todellakaan meikkaa joka päivä, sillä harvoin teen mitään sen ihmeellisempää tai näe muita ihmisiä kuin heitä jotka on ruokakaupassa tai tulevat rappukäytävässä vastaan..

Tärkein juttu mulle on just nyt aurinkorasva! Nää vähän yllättäen tulleet kesäsäät saa ihon palamaan aika herkästi ja haluan suojata hyvin mun ihon, joka ei rusketu vaan ainoastaan palaa. Sen jälkeen levitän nenään, nenänpieliin, silmien sisäkulmiin ja leukaan primeria, jonka jälkeen peiteväriä tasoittamaan värieroja. Sitten vaan aurinkopuuteria, highliteria, kulmageeli ja jotain väriä huuliin!

valkoiset hampaat kotona-6-side valkoiset hampaat kotona-8 valkoiset hampaat kotona-12 id valkoiset hampaat kotona-10
Varsinkin tällaisen kevyen meikin kaverina vaaleat hampaat näyttää tosi hyviltä! Oon kokeillut kolmea eri valkaisukynää ja tää on ehdottomasti paras. Tuote ei oikeasti muuta hampaiden sävyä, vaan on ikäänkuin meikki hampaille. Voisin kuvitella, että juuri se mahdollistaa selkeän sävyeron hampaille ja tämän valkaisukynän jälkeen hampaat on ihan oikeasti valkoisemmat! Kynässä ei myöskään ole hammaskiillettä kuluttavia ainesosia, joten sitä voi huoletta käyttää päivittäin ja hampaiden pitäisi pysyä valkoisemman näköisinä useamman tunnin.

valkoiset hampaat kotona-9-side
Pepsodent White Now Touch -valkaisukynä toimii yksinäänkin, mutta tehokkaimman tuloksen saa käyttämällä koko White Now -tuotesarjaa. Itse oon pessyt ensin hampaat valkaisevalla White Now Gold -hammastahnalla, jonka jälkeen oon käyttänyt valkaisukynää. Valkaisukynän seerumin kannattaa antaa kuivahtaa hampaisiin ja se kyllä kuivahtaa ihan hetkessä, helposti vajaassa puolessa minuutissa. Suosittelen ehdottomasti kokeilemaan tätä valkaisukynää, jos haluat selvästi valkoisemmat hampaat helposti, nopeasti ja edullisesti, sillä tämän hinta on 12,90e.

PS. Mun instagramissa @annnye on arvonta, josta voi voittaa tän Pepsodent White Now -tuotepaketin.



torstai 10. toukokuuta 2018

2,5 TUNNIN HEMMOTTELUHOITO

offerilla kokemus kauneushoitola helsinki-1
Kerroin jo aiemmin, kuinka olin varannut 2,5 tunnin hemmotteluhoidon kaupallisessa yhteistyössä Offerillan kanssa ja aikaa jouduttiinkin siirtämään. Olin alkujaan kaavaillut tämän ihanan pitkän hemmotteluhetken tulevan just muuton jälkeen, mutta tää uudestaan sovittu aika oli käytännössä ihan yhtä hyvä, sillä se oli heti Islannin reissun jälkeen, eikä reissu ollut rentoutumista ja löhöämistä, vaan pitkiä autossa istuttuja päiviä.

offerilla kokemus kauneushoitola helsinki-7
Hoitoon kuului klassista hierontaa, kuumakivihierontaa, päähierontaa (enemmänkin kasvohierontaa) ja pieni kasvohoito. Olin innoissani niin pitkästä ajasta, sillä kukapa ei tykkäis hoidoista ja monesti se aika tuntuu loppuvan ihan liian aikaisin! Kaksi eri henkilöä kuitenkin suoritti näitä hoitoja, eikä toinen ollut paikalla ensimmäisellä kerralla, joten kävin tänään kasvohoidossa ja pää/kasvohieronnassa. Loppujen lopuksi tää oli paljon parempi näin, sillä rentouduin molempina hoitokertoina niin paljon, että nukahdin loppuvaiheessa :D Ajatelkaa ku tuollainen ihana hoitohetki ois mennyt puolittain ohi tyytyväisenä nukkuessa! Mielelläni kuitenkin pysyn hereillä ja nautin haha..

idofferilla kokemus kauneushoitola helsinki-6
Kuumakivihieronta oli mulle aivan uusi kokemus. Olin nähnyt ainoastaan kuvia siitä, kun ne kivet ovat selän päällä, joten luulin, että ne suunnilleen vaan asetellaan selän päälle ja siinä se. Niillä kuumilla, sileillä kivillä kuitenkin hierottiin ihan oikeasti ja se oli älyttömän rentouttavaa. Niitä kiviä ei varsinaisesti tuntenut, mutta mieli keskittyi täysin siihen pitkin kroppaa vaeltavaan kuumaan kohtaan - ihan ku kaikki muu ois unohtunu mielestä.

offerilla kokemus kauneushoitola helsinki-4-side
Offerillan kautta löytyy tuotteita ja palveluita laidasta laitaan kovilla alennuksilla. Varsinkin tarjonta palveluista vaihtelee nopeastikin, joten sivustoa kannattaa tarkkailla suht aktiivisesti jos haluaa napata parhaat jutut.

Alueellisia palveluita myynnissä on Helsingin, Turun, Tampereen, Jyväskylän ja Oulun seuduilla. Tilaamalla Offerillan päivittäisen uutiskirjeen pysyt ajantasalla uusista tarjouksista. Tuon uutiskirjeen tilaamalla ja jättämällä mulle kommentin (muista kirjoittaa sähköposti!) osallistut arvontaan, jonka voittaja saa 40e arvoisen lahjakortin Offerillalle. Indieplace arpoo voittajan kesäkuun alussa. Saatte Offerillalta myös 10% alennuksen koodilla annieveliina10.



tiistai 8. toukokuuta 2018

MIELIPIDE JYVÄSKYLÄSTÄ

mielipide jyväskylästä-3
Millaista Jyväskylässä oli asua? Millainen paikka Jyväskylä on opiskelijalle? Entä millaista siellä on sitten, kun ei enää oo aktiivisesti mukana opiskelijahommissa?

Siitä ei oo kulunut edes puoltatoista kuukautta, kun muutin pois Jyväskylästä, mutta tuntuu kuin olisin asunut siellä vuosikausia sitten. Oon kotoisin Oulusta ja muutin Jyväskylään opiskelemaan yhteisöviestintää (nykyisin viestinnän johtaminen) ja ehdin asua Jyväskylässä neljä ja puoli vuotta, ennen kuin muutin tänne Helsinkiin hetki sitten.

Jyväskylä on mun mielestä sympaattinen, kompakti ja lämminhenkinen kaupunki. Ensimmäiset ja samalla vähän aktiivisemmat opiskeluvuodet tykkäsin kaupungista kovasti. Opiskelijoita on paljon, opiskelijatapahtumia on paljon ja niissä on hyvä meininki. Opiskelijat ja tapahtumat myös näkyy vahvasti kaupunkikuvassa, sillä yliopistorakennukset ja AMK ovat aivan keskustan tuntumassa - toisin kuin esimerkiksi Oulussa, johon olin tottunut. Yliopiston useat erilliset rakennukset ovat kauniita - ainakin mulle ainoaan ennestään tuttuihin eli Oulun yliopistorakennuksiin verrattuna - ja musta oli ihanaa kun luentojen välillä sai monesti siirtyä kokonaan eri rakennukseen.

Käytännössä kaikki mitä voi tarvita on Jyväskylässä lyhyen pyöräilymatkan päässä. Oulun tasaisuuteen tottuneena Jyväskylän ylä- ja alamäet olivat mun mieleen, vaikka tietyillä matkoilla hiki meinas nousta pintaan käytännössä aina. Tykkäsin siitä, kuinka keskustan toisella puolella nousee Harju metsämaisemineen ja toiselle puolelle laskeutuu näkymä Jyväsjärvelle.

Melkein kaikki Jyväskylän hyvät puolet ovat kuitenkin myös Jyväskylän huonot puolet. Ensimmäiset vuodet olivat uusien maisemien, opiskelukuvioiden ja kotoa pois muuttamisen vuoksi jännittäviä aikoja sekä mun mielestä Jyväskylä on täydellinen kaupunki opiskelijan näkökulmasta! Opiskelijoita on paljon, opiskelijatapahtumia on paljon, kaikki paikat on lähellä ja niihin on helppo kulkea.

Ensimmäisen opiskelijakuukauden olin mukana kaikessa mahdollisessa, mutta sitten jättäydyin niistä useimmiten suosiolla pois. Vuosien saatossa Jyväskylästä tuli aika tylsä paikka. Siellä ei tapahdu kovinkaan paljoa, ei ainakaan sellaisia juttuja, joihin tulisi lähdettyä siksi kun muut ihmiset fiilistelevät niitä - mitä esimerkiksi täällä Helsingissä tapahtuu. Asuin Oulussa 20 vuotta ja Jyväskylässä vajaa 5 vuotta, mutta tunnen Jyväskylän asuinalueet huomattavasti paremmin kuin Oulun. Jyväskylä on toki pienempi, mutta myös todella tiivis kaupunki.

Haluan löytää tavallisesta arjesta ja kotikaupungissa liikkuessa uusia asioita. Ne voi olla katuja, joilla ei ole koskaan käynyt tai kahviloita, joista ei ole kuullutkaan. Ne voi olla todella pieniä asioita, mutta ne pitävät mielen virkeänä. Ihan sama minne Jyväskylässä meni tai mihin suuntaan lähti ajamaan, kaikkialla oli tuttua. Ei tullut innostusta lähteä seikkailemaan tai etsimään uutta kahvilaa, sillä tiesin mitä missäkin on tai miltä missäkin näyttää.

mielipide jyväskylästä-2-side
takki New Yorker
laukku Junkyard* (täältä)
kengät H&M
hattu Brixton
huppari Junkyard* (täältä)

* tuotteet saatu, mainoslinkkejä

mielipide jyväskylästä-5
Jyväskylä oli lopulta tylsä ja monesti vähän liian rauhallinen. Viimeisimmät kesät oon asunut muualla, pääsääntöisesti Helsingissä. Eläväisten Helsinkikesien jälkeen on kuitenkin aina ollut ihanaa palata Jyväskylään. Kävellä ydinkeskustasta vartti melkein mihin vaan suuntaan ja saapua paikkaan, jossa ei oo ketään muuta. Paikkaan, jossa liikenteen melu ei peitä linnunlaulua. Lämpimänä syysiltana keskustassa kävellessä tuli hymyillen katseltua tyhjiä katuja ympärillä. Se oli hassua, outoa, mutta jollain tavalla rentouttavaa.

Jokaisena kesäiltana kello kahdeksan kaupungin valtaa Harjun iltasoitto. Iltasoitto on sävellys nimeltä "Laulu synnyinseudulle", nelikymmenvuotinen perinne, joka soitetaan Harjun Vesilinnan tornista.

Iltasoitto tuntuu pysäyttävän jo muutenkin hiljaisen kaupungin kokonaan ja se soitto kuvastaa mulle niin monia asioita. Sitä kun muutin Jyväskylään, miten mun elämä on muuttunut niinä vuosina, kuinka oon vasta Jyväskylässä asuessani alkanut tuntemaan itseäni ja kasvamaan ihmisenä. Sitä kuinka oon kesäkuukaudet asunut muualla hyppien paikasta toiseen ehtimättä kunnolla pysähtyä itseeni ja tähän elämään. Syksyllä oon palannut Jyväskylän rauhaan ja seesteisyyteen, istunut ikkunan äärelle kuuntelemaan iltasoittoa ja pitkästä aikaa malttanut vaan hengittää ja olla. Oon miettinyt kaikkia kokemiani seikkailuja, ihastumisia, pettymyksiä, muiden nurkissa asumisia ja tiennyt, että nyt voin vihdoin rauhoittua omaan kotiin ja itseeni. Jyväskylään palaaminen on kuin kääntänyt uuden sivun elämästä kerta toisensa jälkeen.

Jyväskylä oli mulle jotenkin lempeä ja hyväksyvä. Siellä musta on tullut tämä ihminen, joka nykyisin olen. Jyväskylästä on ihania muistoja ja oon saanut sieltä upeita ystäviä. Kun joku kysyy multa kannattaako Jyväskylään muuttaa, niin voin vastata hetkeäkään miettimättä, että kannattaa! Jyväskylä oli ihana, mutta nyt tuli aika ottaa askel eteenpäin elämässä ja mielenkiinnolla odotan, mitä Helsinki tuo tullessaan ja miten mun kasvu ihmisenä jatkuu täällä :)


sunnuntai 6. toukokuuta 2018

MITÄ MUN UNET KERTOO MULLE?

unien tulkitseminen alitajunta-1
Oon sanonut ennenkin, että näen paljon unia ja muistan ne aamulla todella yksityiskohtaisesti. Sanoisin, että mun unet on viimeisen puolen vuoden aikana muuttuneet vähän, mutta oon myös oppinut tulkitsemaan niitä. Oon päässyt kurkistamaan syvemmälle pääni sisään kuin koskaan aikaisemmin ja oon alkanut hahmottamaan omia kipukohtia sekä tunnelukkoja. En oo aikaisemmin edes tiedostanut, että mulla on tällaisia kipukohtia, joten en oo pystynyt tunnistamaan niitä unistakaan.

Kerron teille nyt kaksi viimeisintä unta, joista varsinkin viimeyön uni kuvastaa hyvin joitain niistä ikävistä tunteista, joita mun alitajunta työstää. Heräsin nyt aamulla siihen, että huiskautin kädellä lasin sirpaleiksi lattialle tuosta yöpöydältä..

Lyhykäisyydessään tämä uni meni niin, että oltiin mökillä isolla porukalla, jossa oli pääosin sukulaisia - tuttuja ja tuntemattomia. Hulppeat ruokatarjoilut olivat valmiina ja asetuimme jonoon valmiina hakemaan ruokaa. Eräs mulle läheinen henkilö, piteli kallellaan olevaa lihapataa. Tämä henkilö esiintyy mun unissa nykyisin aina syyllistävästi, mun toimintaa kritisoiden, eikä suostu keskustelemaan asioista, vaan pitää oman päänsä, vaikka en edes olisi tehnyt mitään väärää. Hän piti siis pystyssä isoa lihapataa, joka oli asetettu pöytään tosi oudosti useamman telineen päälle niin, että se meinasi kaatua hetkellä minä hyvänsä.

Tämä henkilö päästi yhtäkkiä lihapadasta irti mennäkseen toiseen huoneeseen auttamaan tarjoilujen kanssa. Yritin syöksyä pitämään pataa pystyssä, mutta reunan yli ehti tulla ihan minimaalinen määrä ruokaa. Tämä pataa ensin pidellyt ihminen kääntyi ympäri ja oli tosi vihainen mulle. Oli mun syytä, että ruokaa meni hukkaan ja kuinka oon niin huono ja ajattelematon ja kömpelö. Mulle tuli tosi paha mieli ja myös ihmiset ympärillä suuttuivat mulle siitä, miksi mun piti pilata tämä hetki ja oisinko vaan voinut pitää lihapataa pystyssä. Kukaan ei myöntänyt eikä ketään kiinnostanut, että lihapata oli asetettu pöydälle huonosti, enkä mä ollut edes pitämässä sitä pystyssä alunperinkään. Se ei ollut mun vika, mutta kaikki syyttivät mua.

Suru ja häpeä muuttui turhautumiseksi. Itkin ja huusin. Vieressä oli tarjoilija-asussa tyttö (joka tässä oikeassa elämässä on hiljainen ja sympaattinen tyyppi mun koulusta), jolle heitin koko lihapadan suuttumuksissani. Lähdin samaan aikaan pois tilanteesta, joten en nähnyt saiko hän kiinni padasta, mutta ainakin suurin osa ruoasta levisi lattialle ja hänen valkoisille vaatteilleen.

Lukittauduin syrjäiseen aittaan itkemään ja kuulin kuinka vihaiset ihmiset huutelivat mulle kauempana löytämättä mua. Musta tuntui, että kaikki on mun syytä. Pakkohan kaiken on olla mun syytä, kun muut sanovat mulle niin. Sitten vielä suutun ja menetän malttini heittäessäni lihapadan viattoman sivustaseuraajan päälle. Tunnen huonoa omatuntoa ja laitan tälle tytölle viestin, missä hän on. Haluan mennä pyytämään anteeksi.

Hän ei vastaa muutamaan minuuttiin, joten päätän lähteä etsimään häntä. Ihmiset ovat siirtyneet rantaan, josta on tarkoitus lähteä soutamaan vastarannalle. Kävellessäni rantaan tämä tyttö vastaa "en missään. oon jo veneessä". Hänen ei kuuluisi olla veneessä ja jostain syystä tiedän, että hän aikoo tappaa itsensä. Juoksen rantaan, jossa on älytön myrsky ja kovat aallot. Tyttö on jo kauempana rannasta ja yritän huutaa hänelle, mutta tiedän, ettei se auta enää mitään. Aallot ovat irroittaneet rannasta myös toisen veneen, jossa on kolme ihmistä pulassa. Heiltä puuttuu toinen airo, johon on kiinnitettynä pelastusliivi. Myrsky vie venettä sekunneissa kauemmaksi ja joudun keräämään kaiken voimani airon heittämiseen, vaikka tiedän, etten saa sitä millään heille asti. Yritän heittää airon heille ja herään siihen, kun oon huitaissut kädelläni vesilasin sirpaleiksi pitkin makuuhuonetta..

---

En tiedä välittyykö tämän unen tunnelma teille asti. Valtava syyllisyys ja epäonnistuminen. En tarkoittanut missään kohtaa mitään pahaa, vaan yritin auttaa, mutta silti kaikki päättyy siihen, että kaikki on mun syytä. Kaikki ovat mua vastaan, eikä kukaan edes yritä ymmärtää, vaikka yritin pelastaa lihapadan kaatumiselta. Ja se ihminen, jonka takia lihapata alkujaan kaatui - hän sai kaikki muut syyttämään mua.

Mun unissa toistuu monesti tällainen tietty raja. Yritän olla hyvä ja tehdä oikein, kunnes muserrun enkä jaksa enää. Asiat kaatuvat mun niskaan, enkä keksi keinoa päästä pois sen painon alta, joten alan samaan aikaan itkemään ja huutamaan. Tässä unessa heitin lihapadan tyttöä kohti, monesti esimerkiksi tönin sitä ihmistä, joka tekee mua kohtaan väärin eikä edes yritä ymmärtää - tunnen oloni toivottomaksi, sillä kaikki ovat epäreiluja eikä missään ole enää mitään järkeä.

Toiseksi viimeinen uni on viimeiseltä yöltä Islannista. Vuokra-auton palautus oli aamulla ja siihenhän kuuluu auton tarkistaminen, ettei mitään ole mennyt rikki yms. Kukaan ei siis todellakaan epäillyt mun hajottaneen mitään, eikä autossa ollut mitään vialla :D Alitajunta kuitenkin nosti tämänkin aiheen uneeni.

Olin käymässä vessassa ja vessan ikkunasta huomasin, kuinka nuori lehmä oli ahtautunut automme etupenkille. Katselin sitä kauhuissani ja tajusin, että se oli mun syytä. Olin nimittäin unohtanut evästä autoon ja jättänyt etupenkin ikkunan auki. Olin ehtinyt miettiä tilannetta vain muutaman sekunnin, kun näin täysikokoisen lehmän repivän auton takaovea - ilmeisesti tarkoituksenaan pelastaa se nuorempi lehmä. Juoksin huutaen pihalle, mutta takaovi oli jo painautuneena auton sisälle.

---

Tää uni oli enemmänkin koominen, mutta taas koin valtavaa syyllisyyttä ja epäonnistumista.. En tiedä mistä nämä tunteet kumpuavat, sillä ei mun elämässä oo ikinä tapahtunut mitään sellaista, että mun täytyisi tuntea syyllisyyttä tai epäonnistumista. Kumpikaan näistä unista ei oo ollut edes sellainen, että heräisin itkien, vaikka näen niin painostavia unia viikoittain - myös niissä vahvimpina tunteita syyllisyys, epäonnistuminen ja se, ettei kukaan ymmärrä tai edes yritä ymmärtää mua.

Lehmäuni jatkui vielä koomisemmin, sillä suuri joukko ihmisiä kerääntyi meidän luokse sotaan lehmiä vastaan :---D Meitä ihmisiä oli vähintään 200 ja lehmiä vastapuolella saman verran. Oli ilta ja sotatanner oli valaistu soihduilla. Ihmiset olivat muodostaneet viiden henkilön ketjuja kuten vaikka jääkiekossa ja arpoivat taktiikoitaan pelikorttien avulla. Hahah.

Mun unet oli ennen enemmän just tällaisia suuren mittakaavan taisteluita, kaupungin pelastamisia tai siepatun ihmisen pelastusoperaatioita. Nykyisin hallitsevammaksi osaksi on tulleet nämä neutraalimmat tapahtumat, joiden kautta mieli pyrkii selvästi käsittelemään asioita. Psykologi sanoi jo tapaamistemme alussa, että oon erinäisistä syistä herkkä huomioimaan ja aistimaan muiden ihmisten tunnetiloja. Se pitää täysin paikkansa ja muihin ihmisiin liittyvät asiat tuntuvat kuin jumittuvan mun päähän. Jos oon kuullut sivusta läheisten pienenkin kinastelun, se tulee nykyisin mun uniin ja ne sanat saattaa pyöriä mun päässä repeatilla monta päivää.

Aika mielenkiintoista, eikö? Mietin monesti sitä, miksi tällaiset asiat ovat vasta nyt tulleet näin selvästi mun uniin ja tietoisuuteen ihan hereillä ollessanikin. Kai se johtuu ihan vaan siitä, että oon vihdoin päässyt edes vähän kiinni näihin mun mielen pyörteisiin, jotka ovat ennen olleet täysin tiedostamattomia, ja nyt mun pää yrittää prosessoida niitä. Uskon, että tämä on vain hyvä asia ja näihin liittyvä myllerrys unissa ja hereillä ollessa loppuu sitten, kun mun pää pääsee johonkin tasapainoon näiden asioiden kanssa. Jotenkin onnistun tuntemaan oloni syylliseksi ja epäonnistuneeksi jos mulle yhtään tärkeä henkilö esimerkiksi kinastelee jonkun kanssa tai ärtyy jostain, vaikka itse en liittyisi asiaan millään tavalla. Tällaiset asiat väsyttävät mua henkisesti aivan valtavasti - varsinkin kun ne tulee mun uniin sekä sanotut sanat ja ilmeet ovat monta päivää mun mielessä kristallinkirkkaina. Samalla aika koomista ja typerää on se, että yleensä nämä tilanteen "keskellä" olleet ihmiset eli ne, jotka ovat kinastelleet, ärtyneet tai hermostuneet, palautuvat tilanteesta hetkessä, mutta mua pelkkänä sivustaseuraajana ne jäävät painostamaan pitkäksi aikaa :D

Mutta kuten sanoin, uskon tämän olevan vain hyvä asia. Rankkaa tietysti, mutta ainakin mun mieli on päässyt käsiksi näihin asioihin edes jollain tavalla, kun se näin voimakkaasti pyrkii käsittelemään näitä niin hereillä kuin unissakin :)




keskiviikko 2. toukokuuta 2018

ELÄMÄLLÄ EI OLE AIKATAULUA

elämässä ei ole aikataulua-2
Herkistyin eilen illalla katsoessani videota, jossa puhuttiin elämästä ja saavutuksista. Tunnen oloni monesti melko mitättömäksi ja epäonnistuneeksi, koska en oo pystynyt saavuttamaan tiettyjä asioita, enkä pysty saavuttamaan niitä ihan lähitulevaisuudessakaan. Haluaisin valmistua koulusta. Haluaisin tehdä töitä kunnolla. Haluaisin olla tilanteessa, jossa voisin säästää ja suunnitella oman asunnon ostoa joskus tulevina vuosina. Haluaisin tuntea oloni ja elämäni sellaiseksi, että voisin kuvitella saavani vauvan vaikkapa muutaman vuoden päästä.

Videolla puhuttiin juurikin tästä samasta aikataulusta tai -janasta, joka muakin meinaa ahdistaa. Tuntuu, että tietyssä iässä pitäisi olla haalittuna tietyt saavutukset ja silloin pitäisi olla ainakin suurin piirtein tietynlaisessa elämäntilanteessa. Video lopetettiin sanomalla, ettei elämälle oo olemassa yhtä ja oikeaa aikataulua. Että on turha murehtia omasta iästä, elämäntilanteesta tai saavutuksista, sillä jokaisen elämä kulkee pitkin omaa kaartaan. Asiat tapahtuvat silloin kun niiden on aika tapahtua ja ne sopivat henkilön elämänkaareen.

elämässä ei ole aikataulua-1 id elämässä ei ole aikataulua-3
Luotan siihen, että vuosi tai muutama eteenpäin oon saanut masennuksen kuriin ainakin suurelta osin, terapia on auttanut ja voin alkaa tarttumaan noihin edellä mainitsemiini asioihin. Toisaalta oon helpottunut, että nämä vaikeammat ajat on tulleet näin "nuorena", koska sitten ne on ikäänkuin hoidettu alta pois. Toisaalta tämä on aika huono ikä, sillä just nyt ois hyvä saada tutkinto, oman alan työpaikka, vakituisia tuloja yms. Jossittelua voisi jatkaa myös niin, että mitä jos oisin ottanut apua vastaan jo viisi vuotta sitten enkä ois jääräpäisesti väittänyt kaiken olevan loistavasti.

Yritän pitää mielessä sen, että just tämä tässä on mun elämän aikataulu, eikä muiden elämäntilanteiden ja saavutusten vertailussa oo mitään järkeä. Ei oo syytä tuntea itseäni huonoksi tai epäonnistuneeksi elämässä, mutta se meinaa välillä unohtua. Mulla ne palaset tulee loksahtelemaan paikoilleen vähän myöhemmin, mutta se on aivan yhtä hyvä. Välillä tuntuu, että ne ehtii mennä ohi tai ovat osaltaan jo menneet ohi, mutta eihän se tietenkään niinkään ole. Harvat asiat ovat lopullisia ja vielä harvemmissa asioissa on niin tiukka deadline, ettei sitä voisi enää saavuttaa tietyn iän jälkeen. Enhän mä oo kuin vasta 25-vuotias, joten tässä on helposti vielä monta vuotta aikaa saavuttaa kaikki mahdollinen.

Maltti ei oo mun vahvimpia ominaisuuksia, joten on haastavaa ottaa tarvittava aika itseni kasaamiseen ja luottaa siihen, että kyllä ne asiat sieltä tulee vielä joskus. Tästä eteenpäin yritän muistaa sen videon sanat aina kun tuntuu siltä, että elämä valuu ohi enkä saa otetta mistään ennen kuin on liian myöhäistä. Kaikki tulee tapahtumaan ajallaan eikä liian myöhäistä ei ole, piste.

Ps. kuvat äitistä Mývatnin kuumilla lähteillä


Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...

Kuukauden luetuimmat