keskiviikko 30. toukokuuta 2018

CRAZY DOG LADY

idbordercollie australianpaimenkoira-2
Ensinnäkin kiitos edelliseen postaukseen tulleisiin kommentteihin ja muihin viesteihin aiheesta<3 Tuli hyvä fiilis ja halusin laittaa nää kuvat ja tulla kirjottelemaan, vaikka olin ajatellu, ettei tässä ois mitään järkeä :D Mutta ihan sama, nyt unohdetaan järkevyys ja merkitykset and let's see what happens!

Jo hyvän aikaa sitten Hanna laitteli mulle viestiä, että voisin kuvata hänen koiraansa joskus. Kuten edellisessä postauksessa sanoinkin, ajattelin viime lauantain häiden päätteeksi olevan hyvä hetki pienelle koiraterapialle. En tiedä mikä siinä on, että kysyn melkein päivittäin saisinko silittää jonkun koiraa, vaikka mullakin on näitä karvakavereita kaksin kappalein. Jokainen koira on vaan niin omanlainen tyyppi ja musta on myös mielenkiintoista seurata koirien reaktioita ja elekieltä.

Kuvat jäi lopulta vähän toissijaisiksi, sillä 8kk ikäisellä bordercolliella oli vähän turhan kivaa oman hökälehtämisen kanssa ja me päädyttiin pariksi tunniksi keskustelemaan asioista, joista 90% luonnollisesti liitty koiriin :D

bordercollie australianpaimenkoira-3 bordercollie australianpaimenkoira-5-side
Mua samaan aikaan naurattaa ja kauhistuttaa se, että mä oon oikeasti kunnon crazy dog lady. Haluan tosi paljon antaa vinkkejä ja neuvoja haastaviin arkisiin juttuihin, mutta välillä havahdun siihen, että apua vaikutanko kirjaimellisesti hullulta koiratyypiltä. Meiän rento koirakuvaussessio nimittäin eteni niin, että selostin vastaehdollistamisesta ja ootin Hannan herkkupussi kourassa ohi ajavia pyöräilijöitä. Ei sekään vielä mitään, mutta näkeminen loppui siihen, että mä talutin koiraa ja käytännössä saatoin heidät heidän autolleen :D APUA.

Yleensä luen ihmisiä hyvin, mutta nää koira-aiheet tuntuu sumentavan kaiken muun järjen mun päästä. Välillä huolestun, että eihän kukaan saa noista mun koirainnostuksista ja neuvomisista väärää kuvaa. Lukemattomiin Rockyn kans olleisiin ongelmiin on kuitenkin auttaneet nimenomaan muut ihmiset ja heidän neuvot ja oon niistä ikuisesti kiitollinen, joten haluan jakaa mulle opetettuja asioita eteenpäin. En ollaksi töykeä tai kuulostaakseni siltä, että oon mahtava koirakouluttaja, vaan siksi, että nää rakkaat koiraystävät ei sais aikaan harmaita hiuksia - ainakaan kovin paljon :D Vuodet Rockyn kanssa on välillä olleet aika hankalia ja jollain tavalla haluan omalta osaltani mahdollistaa ja auttaa siinä, ettei muilla ois yhtä ikäviä hetkiä koiriensa kanssa. Ilmeisesti silläkin uhalla, että vaikutan sekopäiseltä koiraihmiseltä..

Luulin tietäväni koirien kasvatuksesta ja koulutuksesta paljon, mutta vuosien myötä ymmärsin kokoajan paremmin ja paremmin sen, etten oikeasti ymmärtänyt juuri mitään. Ymmärsin ne asiat ikäänkuin niin miten ihminen ymmärtää ja toimii, mutta en osannut ymmärtää asioita koiran kannalta ja se on just se olennainen osa kasvatusta sekä koulutusta. Tajuan nyt, etten oo oppinut kirjoja lukemalla yhtään mitään koirista, sillä ne eivät ole opettaneet mulle sitä asioiden ydintä eli koiran "näkökulmaa". Vasta koirakouluttajat ja osaavat koiraihmiset ovat opettaneet ja konkreettisesti näyttäneet asioita, joiden vuoksi niiiin monet asiat on nyt paljon helpompia, sillä ne tuntuvat järkeviltä ja loogisilta.

bordercollie australianpaimenkoira-6
Niiden perusjuttujen ymmärtäminen on mielenkiintoista, sillä ne toimivat moniin asioihin ja helpottavat ongelmien ratkaisemista. Oli se sitten ruokapöydälle hyppiminen, pelottavat lapset, liian kovaääniset mopot, hyökkäyksen kohteeksi joutuva imuri, ärsyttävä kerjääminen, kiinnostavat pulut lähipuistossa tai ovikellolle haukkuminen, niin kaikkiin näihin ja vaikka mihin muuhunkin on lopulta todella helpot ja yksinkertaiset ratkaisut. Pitää vain osata laittaa ajattelumalli sinne koiran tasolle ja työstää asiaa niin, että koira ymmärtää mitä siltä halutaan. Toivottu asia harvoin onnistuu sormia napsauttamalla, ei ihmisillä eikä koirilla, vaan asiaa täytyy työstää ja se työskentely täytyy aloittaa tarpeeksi helpolla tavalla.

Isoin ongelma Rockylla on ollut hihnassa rähiseminen sekä omalla reviirillään eli kerrostalossa ja sen pihalla jopa ihmisille rähiseminen - ei pikku murina tai haukku vaan pelottava, jopa aggressiivisen oloinen rähinä. Vastaehdollistaminen tepsi molempiin, mutta se ei tapahtunut sormia napsauttamalla. 2,5 vuotta meni siihen, ettei Rocky enää juurikaan välitä rapussa vastaantulevista ihmisistä ja hihnassa muiden koirien ohitukset alkavat sujua nyt, joten siinä meni sen sijaan 4 vuotta.

Eli lyhykäisyydessään koiralle pitää tarjota ratkaisu, joka on koiran mielestä parempi tai jonka koira ymmärtää kielletyksi. (Pitkän prosessin jälkeen sain Rockyn tajuamaan, ettei kannata haukkua vaan ottaa herkku ja äitin kehut.. Kieltäminen, "kovistelu" eikä mikään muu auttanut, ainoastaan pahensi asiaa.) Ei siis riitä, että ihminen tietää oikean ja väärän tavan, sillä koira ei luonnollisestikaan ymmärrä mitä ihminen haluaa, ellei sitä selvennä tarpeeksi yksinkertaisesti. Itse oon huomannut sen, että ihmisenä oon ajatellut asioita aivan liian monimutkaisesti, sillä koirien kanssa asiat ovat älyttömän yksinkertaisia. Esim lasten ei oleteta tietävän kaikkia asioita, vaan heille kerrotaan miksi on väärin tehdä jotain. Miksi siis koiran oletetaan ymmärtävän mitä haluat, vaikka emme puhu edes samaa kieltä? Koiraa pitää ihan yhtälailla ohjeistaa siitä mikä on oikein ja mikä väärin.

Huomasin just, että tää menee samaksi crazy dog lady -saarnaksi, mutta kun toivon niin kovasti, että jokainen koiranomistaja tietäisi nämä asiat! Jos mahdollista niin käykää koirien kanssa erilaisilla kursseilla ja kyselkää paljon. Helpoin juttu, mitä jokainen voi tehdä, on kysyä lenkkiseuraksi jotain osaavaa koiraihmistä :D Oon sanonut tämän ja varmaan koko postauksen sisällön ennenkin, mutta suosittelen näitä niin paljon, varsinkin jos koiran kanssa on mitään ongelmia tai asioita, joissa haluaisi kehittyä! Asioita voi ja kannattaa toki lukea, mutta konkreettiset vinkit ja asioiden näkeminen käytännössä antaa niin paljon enemmän.

Ps. tässä tapauksessa Hanna oli onneksi varmaan yhtä innoissaan ku minä siitä meiän juttutuokiosta ja vinkeistä, sillä ollaan jatkettu niistä puhumista jälkikäteenkin. Hanna on kans laittanu videota ja kysyny jatkovinkkejä, mikä on musta ihan huikeeta. Jokaisen koiranomistajan pitäisi jaksaa nähdä vaivaa oman koiran ja yhteisen elämän eteen ja just sellanen fiilis mulla välitty Hannasta :)


6 kommenttia:

  1. Toivottavasti tunne siitä, että tällaisissa postauksissa ei oo järkeä, häviää, koska ainakin itseäni kiinnostaa paljon kaikki koiriin ja niiden koulutukseen liittyvä! :) Itsellä ei edes ole eikä ole koskaan ollutkaan koiraa, mutta oon pikkutytöstä asti ihaillut koiria ja kyllä kaikkia muitakin eläimiä :D vaikutat niin asiantuntevalta ja just et sydän sykkii tuolle aiheelle, että siitä on tosi kiinnostavaa lukea! Pienenä halusin enemmän kuin mitään muuta oman koiran, mutta nyt oon kyllä kiitollinen etten sellaista saanut, koska enhän tiennyt niistä oikeasti mitään. Nykyäänkään en toistaiseksi haluaisi omaa(koska elämäntilanne ja koen etten vieläkään tiedä niistä tarpeeksi), mutta ihailen edelleen kovasti muiden! :D sun vuffet on niin ihananoloisia ja ootte hauska kolmikko, fanitan myös sun koirasnäppejä/ig-storyja! :D haha, hullu koirafani ilmottautuu. Mut on jotenkin todella mielenkiintosta tietää koiran käyttäytymisestä, samoin kuin oon toisaalta samalla tosi kiinnostunut ihmisten käyttäytymisestä ja edellisen postauksen tööttäily-kohtaus oli myös kiinnostavaa pohdittavaa :D täytyy varmaan olla kyseessä ainakin kaksi erityisen temperamenttista ihmistä.. ja et vielä poliisitkin tarvitaan avuksi ongelman ratkeamiseksi, huhhuh! :D

    -Krista

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihan huippua kuulla :) Musta käyttäytyminen, psykologia ja kaikki näiden tyyliset asiat on aivan älyttömän mielenkiintoisia! :D Ja hyvä, että tiedostat oman tilanteen koiran hankinnan suhteen. Parhain oppi tulee kuitenkin aina vasta sen oman kanssa, koska ne ovat luonteeltaan ja temperamentiltaan aivan erilaisia yksilöitä, vaikka kuinka ovatkin "vaan koiria" :) Olin kans ihan varma, etten pärjäis lempparirotuni australianpaimenkoiran kanssa, mutta sitten tuli Rocky joka oli vielä vaikea yksilö.. Nyt voi ehkä jo huokaista helpostuksesta ja todeta, että selvittiin ja Rocky ongelmineen on opettanut / pakottanut opettelemaan aikalailla kaiken olennaisen mitä nyt tiedän :D Olihan siinä työtä, mutta oli se toisaalta myös sen arvoista<3

      Toivottavasti sulla tulee joskus sellainen vaihe elämässä, että tuntuu oikealta ajalta ottaa oma koira ja sitä ootellessa kannattaa imeä kaikki tarjolla oleva tieto! :D Yritin just miettiä tuota tööttäily-tilannetta siitä näkökulmasta, että voisinko ite ikinä päätyä tollaseen tilanteeseen ja jos päätyisin niin miksi.. Vaikea edes kuvitella koko tilannetta omalle kohdalle :D

      Poista
  2. Aina on hyvä olla vähän crazy dog lady :-D Mun eka koira on ihan mielettömän helppo ja rento, eikä ole koskaan tehnyt ees mitään pahojaan (mitä nyt pentuna söi mun nappikuulokkeiden päälliset haha). Oon jo varautunut siihen että tulevaisuudessa kaikki koirat ei tule olemaan näin leppoisia, joten näitä sun koirajuttuja on tosi kiinnostavaa lukea :-D Ja koirat on best eikä niistä voi puhua koskaan liikaa. Ja nää kuvat, varsinkin toi eka ja vika! Mikä ihanuus <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä, koirat (ja kasvienhoito) on kuitenkin aika hyvä ja terveellinen hullaantumisenkohde! :D Oot kyllä kieltämättä selvinny aika helpolla jos nappikuulokkeiden päälliset on ainoot tuhotut asiat haha! Nääkään ei oo koskaan hajottanu mitään sen suurempaa. Seinät ja huonekalut on aina pysyny ehjinä - pentuna Rocky oli erikoistunu roskiksen tyhjentämiseen, koska sitä ovea ei saanu kunnolla kiinni (okei en ihmette miks repi sen sisällön ympäri kämppää) ja Yoda enemmän vedelly kaikkea alas ja järjestelly paikkoja, muttei rikkomalla rikkonut. Eivät nää kyllä kumpikaan oo olleet pentuina hirveemmin yksin, joten tuhoja ois tullu varmaan ihan erilailla jos oisin ollu "normaalia" päivää pois kotoa :D Kiva kun kerroit lempparit kuvista, näitä on aina tosi mielenkiintosta kuulla!<3

      Poista
  3. Hei ihanaa huomasin vasta nyt että olit tehny tän postauksen. Kiitos vielä kerran ihan hirveesti kaikista vinkeistä, seurasta ja kuvista. Tullaan ehdottomasti joku kerta Helsinkiin treffaan poikia. 🙂

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos sulle ja Novalle! Laittele viestiä kun ootte tulossa :)

      Poista

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...

Kuukauden luetuimmat