keskiviikko 2. toukokuuta 2018

ELÄMÄLLÄ EI OLE AIKATAULUA

elämässä ei ole aikataulua-2
Herkistyin eilen illalla katsoessani videota, jossa puhuttiin elämästä ja saavutuksista. Tunnen oloni monesti melko mitättömäksi ja epäonnistuneeksi, koska en oo pystynyt saavuttamaan tiettyjä asioita, enkä pysty saavuttamaan niitä ihan lähitulevaisuudessakaan. Haluaisin valmistua koulusta. Haluaisin tehdä töitä kunnolla. Haluaisin olla tilanteessa, jossa voisin säästää ja suunnitella oman asunnon ostoa joskus tulevina vuosina. Haluaisin tuntea oloni ja elämäni sellaiseksi, että voisin kuvitella saavani vauvan vaikkapa muutaman vuoden päästä.

Videolla puhuttiin juurikin tästä samasta aikataulusta tai -janasta, joka muakin meinaa ahdistaa. Tuntuu, että tietyssä iässä pitäisi olla haalittuna tietyt saavutukset ja silloin pitäisi olla ainakin suurin piirtein tietynlaisessa elämäntilanteessa. Video lopetettiin sanomalla, ettei elämälle oo olemassa yhtä ja oikeaa aikataulua. Että on turha murehtia omasta iästä, elämäntilanteesta tai saavutuksista, sillä jokaisen elämä kulkee pitkin omaa kaartaan. Asiat tapahtuvat silloin kun niiden on aika tapahtua ja ne sopivat henkilön elämänkaareen.

elämässä ei ole aikataulua-1 id elämässä ei ole aikataulua-3
Luotan siihen, että vuosi tai muutama eteenpäin oon saanut masennuksen kuriin ainakin suurelta osin, terapia on auttanut ja voin alkaa tarttumaan noihin edellä mainitsemiini asioihin. Toisaalta oon helpottunut, että nämä vaikeammat ajat on tulleet näin "nuorena", koska sitten ne on ikäänkuin hoidettu alta pois. Toisaalta tämä on aika huono ikä, sillä just nyt ois hyvä saada tutkinto, oman alan työpaikka, vakituisia tuloja yms. Jossittelua voisi jatkaa myös niin, että mitä jos oisin ottanut apua vastaan jo viisi vuotta sitten enkä ois jääräpäisesti väittänyt kaiken olevan loistavasti.

Yritän pitää mielessä sen, että just tämä tässä on mun elämän aikataulu, eikä muiden elämäntilanteiden ja saavutusten vertailussa oo mitään järkeä. Ei oo syytä tuntea itseäni huonoksi tai epäonnistuneeksi elämässä, mutta se meinaa välillä unohtua. Mulla ne palaset tulee loksahtelemaan paikoilleen vähän myöhemmin, mutta se on aivan yhtä hyvä. Välillä tuntuu, että ne ehtii mennä ohi tai ovat osaltaan jo menneet ohi, mutta eihän se tietenkään niinkään ole. Harvat asiat ovat lopullisia ja vielä harvemmissa asioissa on niin tiukka deadline, ettei sitä voisi enää saavuttaa tietyn iän jälkeen. Enhän mä oo kuin vasta 25-vuotias, joten tässä on helposti vielä monta vuotta aikaa saavuttaa kaikki mahdollinen.

Maltti ei oo mun vahvimpia ominaisuuksia, joten on haastavaa ottaa tarvittava aika itseni kasaamiseen ja luottaa siihen, että kyllä ne asiat sieltä tulee vielä joskus. Tästä eteenpäin yritän muistaa sen videon sanat aina kun tuntuu siltä, että elämä valuu ohi enkä saa otetta mistään ennen kuin on liian myöhäistä. Kaikki tulee tapahtumaan ajallaan eikä liian myöhäistä ei ole, piste.

Ps. kuvat äitistä Mývatnin kuumilla lähteillä


6 kommenttia:

  1. Miten hyvä postaus! :) Olen pyöritellyt näitä aivan samoja asioita mielessäni ja aikanaan tuntenut stressiä siitä, kuinka elämä ei menekään sen perinteisimmän käsikirjoituksen mukaisesti. Olen kuitenkin vakuuttunut siitä, että kaikella on tarkoituksensa ja että elämä johdattaa ja kuljettaa meitä niin kuin pitääkin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Piia! :) Sehän tässä onkin tavallaan kummallista ja typerää, että on ikäänkuin olemassa sellainen kirjoittamaton käsikirjoitus, vaikka loppujen lopuksi aika monen elämä kulkee ihan erilaisia polkuja pitkin :) Varmasti sitten vaikka viiden tai kymmenen vuoden päästä tätäkin aikaa elämästä osaa katsoa ihan eri tavalla ja nähdä tarkoitus sille, miksi asiat ovat edenneet omalla ajallaan :)

      Poista
  2. Tämä oli kyllä tärkeä teksti tähän hetkeen. Jotenkin on tullut mietittyä viime aikana poikkeuksellisen paljon tulevaisuutta ja tätä hetkeä. Mitä "pitäisi" tehdä ja mitä oikeasti haluaisin tehdä, kauheen vaikeaa. Jotenkin koitan aina palata ajatukseen siitä, että kukaan muu ei voi määritellä että mitä pitää tehdä. En ees tiiä mistä ne omat paineet kumpuaa, ehkä ne asiat on vaan niitä "normeja" tässä yhteiskunnassa.. hmm.

    Olin muuten ihan satavarma, että sää oot näissä kuvissa!!!
    Ihania.
    Lähetän hirveesti hyviä ajatuksia ja energiaa <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Se on kyllä tosi ikävää, että varmasti kaikilla on tää tunne jossain vaiheessa elämää :/ Toisaalta ymmärrettävää ja se kuuluu myös kasvamiseen ja oman polun löytämiseen, mutta voi kun sen osais käydä läpi ilman ylimääräistä stressiä ja hätäilyä! Niin, varmasti ne on pitkälti niitä normeja ja muiden ihmisten elämien ja saavutusten alitajuntaista vertailua..

      Eikä!! :D Naurahdin ääneen kun luin tämän, sillä mun äiti on niiiin paljon pienempi ja sirompi ku mää, ihana<3 Samaa sinne sulle Noora!<3

      Poista
  3. Tuli tästä postauksesta mieleen, että mikä on sun opintojen laita nykyään? Olisi kiva kuulla ehkä jopa postauksen muodossa. Ei tietenkään oo pakko avata!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No tuota.. Ne ei oo edenny käytännössä mihinkään. Ekat kaksi tai kolme vuotta tuli about 40 opintopistettä vuoteen ja sen jälkeen oon suorittanu joitain ihan satunnaisia kursseja. Eli vielä pitäis jonkin verran tehdä, että sais kandin paperit valmiiksi.. En oikein tiedä mitä niistä tarkemmin avaisi, onko sulla mielessä jotain tiettyä mikä kiinnostais? :)

      Poista

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...

Kuukauden luetuimmat