sunnuntai 6. toukokuuta 2018

MITÄ MUN UNET KERTOO MULLE?

unien tulkitseminen alitajunta-1
Oon sanonut ennenkin, että näen paljon unia ja muistan ne aamulla todella yksityiskohtaisesti. Sanoisin, että mun unet on viimeisen puolen vuoden aikana muuttuneet vähän, mutta oon myös oppinut tulkitsemaan niitä. Oon päässyt kurkistamaan syvemmälle pääni sisään kuin koskaan aikaisemmin ja oon alkanut hahmottamaan omia kipukohtia sekä tunnelukkoja. En oo aikaisemmin edes tiedostanut, että mulla on tällaisia kipukohtia, joten en oo pystynyt tunnistamaan niitä unistakaan.

Kerron teille nyt kaksi viimeisintä unta, joista varsinkin viimeyön uni kuvastaa hyvin joitain niistä ikävistä tunteista, joita mun alitajunta työstää. Heräsin nyt aamulla siihen, että huiskautin kädellä lasin sirpaleiksi lattialle tuosta yöpöydältä..

Lyhykäisyydessään tämä uni meni niin, että oltiin mökillä isolla porukalla, jossa oli pääosin sukulaisia - tuttuja ja tuntemattomia. Hulppeat ruokatarjoilut olivat valmiina ja asetuimme jonoon valmiina hakemaan ruokaa. Eräs mulle läheinen henkilö, piteli kallellaan olevaa lihapataa. Tämä henkilö esiintyy mun unissa nykyisin aina syyllistävästi, mun toimintaa kritisoiden, eikä suostu keskustelemaan asioista, vaan pitää oman päänsä, vaikka en edes olisi tehnyt mitään väärää. Hän piti siis pystyssä isoa lihapataa, joka oli asetettu pöytään tosi oudosti useamman telineen päälle niin, että se meinasi kaatua hetkellä minä hyvänsä.

Tämä henkilö päästi yhtäkkiä lihapadasta irti mennäkseen toiseen huoneeseen auttamaan tarjoilujen kanssa. Yritin syöksyä pitämään pataa pystyssä, mutta reunan yli ehti tulla ihan minimaalinen määrä ruokaa. Tämä pataa ensin pidellyt ihminen kääntyi ympäri ja oli tosi vihainen mulle. Oli mun syytä, että ruokaa meni hukkaan ja kuinka oon niin huono ja ajattelematon ja kömpelö. Mulle tuli tosi paha mieli ja myös ihmiset ympärillä suuttuivat mulle siitä, miksi mun piti pilata tämä hetki ja oisinko vaan voinut pitää lihapataa pystyssä. Kukaan ei myöntänyt eikä ketään kiinnostanut, että lihapata oli asetettu pöydälle huonosti, enkä mä ollut edes pitämässä sitä pystyssä alunperinkään. Se ei ollut mun vika, mutta kaikki syyttivät mua.

Suru ja häpeä muuttui turhautumiseksi. Itkin ja huusin. Vieressä oli tarjoilija-asussa tyttö (joka tässä oikeassa elämässä on hiljainen ja sympaattinen tyyppi mun koulusta), jolle heitin koko lihapadan suuttumuksissani. Lähdin samaan aikaan pois tilanteesta, joten en nähnyt saiko hän kiinni padasta, mutta ainakin suurin osa ruoasta levisi lattialle ja hänen valkoisille vaatteilleen.

Lukittauduin syrjäiseen aittaan itkemään ja kuulin kuinka vihaiset ihmiset huutelivat mulle kauempana löytämättä mua. Musta tuntui, että kaikki on mun syytä. Pakkohan kaiken on olla mun syytä, kun muut sanovat mulle niin. Sitten vielä suutun ja menetän malttini heittäessäni lihapadan viattoman sivustaseuraajan päälle. Tunnen huonoa omatuntoa ja laitan tälle tytölle viestin, missä hän on. Haluan mennä pyytämään anteeksi.

Hän ei vastaa muutamaan minuuttiin, joten päätän lähteä etsimään häntä. Ihmiset ovat siirtyneet rantaan, josta on tarkoitus lähteä soutamaan vastarannalle. Kävellessäni rantaan tämä tyttö vastaa "en missään. oon jo veneessä". Hänen ei kuuluisi olla veneessä ja jostain syystä tiedän, että hän aikoo tappaa itsensä. Juoksen rantaan, jossa on älytön myrsky ja kovat aallot. Tyttö on jo kauempana rannasta ja yritän huutaa hänelle, mutta tiedän, ettei se auta enää mitään. Aallot ovat irroittaneet rannasta myös toisen veneen, jossa on kolme ihmistä pulassa. Heiltä puuttuu toinen airo, johon on kiinnitettynä pelastusliivi. Myrsky vie venettä sekunneissa kauemmaksi ja joudun keräämään kaiken voimani airon heittämiseen, vaikka tiedän, etten saa sitä millään heille asti. Yritän heittää airon heille ja herään siihen, kun oon huitaissut kädelläni vesilasin sirpaleiksi pitkin makuuhuonetta..

---

En tiedä välittyykö tämän unen tunnelma teille asti. Valtava syyllisyys ja epäonnistuminen. En tarkoittanut missään kohtaa mitään pahaa, vaan yritin auttaa, mutta silti kaikki päättyy siihen, että kaikki on mun syytä. Kaikki ovat mua vastaan, eikä kukaan edes yritä ymmärtää, vaikka yritin pelastaa lihapadan kaatumiselta. Ja se ihminen, jonka takia lihapata alkujaan kaatui - hän sai kaikki muut syyttämään mua.

Mun unissa toistuu monesti tällainen tietty raja. Yritän olla hyvä ja tehdä oikein, kunnes muserrun enkä jaksa enää. Asiat kaatuvat mun niskaan, enkä keksi keinoa päästä pois sen painon alta, joten alan samaan aikaan itkemään ja huutamaan. Tässä unessa heitin lihapadan tyttöä kohti, monesti esimerkiksi tönin sitä ihmistä, joka tekee mua kohtaan väärin eikä edes yritä ymmärtää - tunnen oloni toivottomaksi, sillä kaikki ovat epäreiluja eikä missään ole enää mitään järkeä.

Toiseksi viimeinen uni on viimeiseltä yöltä Islannista. Vuokra-auton palautus oli aamulla ja siihenhän kuuluu auton tarkistaminen, ettei mitään ole mennyt rikki yms. Kukaan ei siis todellakaan epäillyt mun hajottaneen mitään, eikä autossa ollut mitään vialla :D Alitajunta kuitenkin nosti tämänkin aiheen uneeni.

Olin käymässä vessassa ja vessan ikkunasta huomasin, kuinka nuori lehmä oli ahtautunut automme etupenkille. Katselin sitä kauhuissani ja tajusin, että se oli mun syytä. Olin nimittäin unohtanut evästä autoon ja jättänyt etupenkin ikkunan auki. Olin ehtinyt miettiä tilannetta vain muutaman sekunnin, kun näin täysikokoisen lehmän repivän auton takaovea - ilmeisesti tarkoituksenaan pelastaa se nuorempi lehmä. Juoksin huutaen pihalle, mutta takaovi oli jo painautuneena auton sisälle.

---

Tää uni oli enemmänkin koominen, mutta taas koin valtavaa syyllisyyttä ja epäonnistumista.. En tiedä mistä nämä tunteet kumpuavat, sillä ei mun elämässä oo ikinä tapahtunut mitään sellaista, että mun täytyisi tuntea syyllisyyttä tai epäonnistumista. Kumpikaan näistä unista ei oo ollut edes sellainen, että heräisin itkien, vaikka näen niin painostavia unia viikoittain - myös niissä vahvimpina tunteita syyllisyys, epäonnistuminen ja se, ettei kukaan ymmärrä tai edes yritä ymmärtää mua.

Lehmäuni jatkui vielä koomisemmin, sillä suuri joukko ihmisiä kerääntyi meidän luokse sotaan lehmiä vastaan :---D Meitä ihmisiä oli vähintään 200 ja lehmiä vastapuolella saman verran. Oli ilta ja sotatanner oli valaistu soihduilla. Ihmiset olivat muodostaneet viiden henkilön ketjuja kuten vaikka jääkiekossa ja arpoivat taktiikoitaan pelikorttien avulla. Hahah.

Mun unet oli ennen enemmän just tällaisia suuren mittakaavan taisteluita, kaupungin pelastamisia tai siepatun ihmisen pelastusoperaatioita. Nykyisin hallitsevammaksi osaksi on tulleet nämä neutraalimmat tapahtumat, joiden kautta mieli pyrkii selvästi käsittelemään asioita. Psykologi sanoi jo tapaamistemme alussa, että oon erinäisistä syistä herkkä huomioimaan ja aistimaan muiden ihmisten tunnetiloja. Se pitää täysin paikkansa ja muihin ihmisiin liittyvät asiat tuntuvat kuin jumittuvan mun päähän. Jos oon kuullut sivusta läheisten pienenkin kinastelun, se tulee nykyisin mun uniin ja ne sanat saattaa pyöriä mun päässä repeatilla monta päivää.

Aika mielenkiintoista, eikö? Mietin monesti sitä, miksi tällaiset asiat ovat vasta nyt tulleet näin selvästi mun uniin ja tietoisuuteen ihan hereillä ollessanikin. Kai se johtuu ihan vaan siitä, että oon vihdoin päässyt edes vähän kiinni näihin mun mielen pyörteisiin, jotka ovat ennen olleet täysin tiedostamattomia, ja nyt mun pää yrittää prosessoida niitä. Uskon, että tämä on vain hyvä asia ja näihin liittyvä myllerrys unissa ja hereillä ollessa loppuu sitten, kun mun pää pääsee johonkin tasapainoon näiden asioiden kanssa. Jotenkin onnistun tuntemaan oloni syylliseksi ja epäonnistuneeksi jos mulle yhtään tärkeä henkilö esimerkiksi kinastelee jonkun kanssa tai ärtyy jostain, vaikka itse en liittyisi asiaan millään tavalla. Tällaiset asiat väsyttävät mua henkisesti aivan valtavasti - varsinkin kun ne tulee mun uniin sekä sanotut sanat ja ilmeet ovat monta päivää mun mielessä kristallinkirkkaina. Samalla aika koomista ja typerää on se, että yleensä nämä tilanteen "keskellä" olleet ihmiset eli ne, jotka ovat kinastelleet, ärtyneet tai hermostuneet, palautuvat tilanteesta hetkessä, mutta mua pelkkänä sivustaseuraajana ne jäävät painostamaan pitkäksi aikaa :D

Mutta kuten sanoin, uskon tämän olevan vain hyvä asia. Rankkaa tietysti, mutta ainakin mun mieli on päässyt käsiksi näihin asioihin edes jollain tavalla, kun se näin voimakkaasti pyrkii käsittelemään näitä niin hereillä kuin unissakin :)




Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...

Kuukauden luetuimmat