perjantai 31. elokuuta 2018

KOKEMUKSIA HELSINGISSÄ ASUMISESTA

helsingissä asuminen kokemuksia-4

Siitä on nyt aikalailla päivälleen viisi kuukautta kun muutin pysyvästi Helsinkiin. Tai ainakin tällä erää pysyvästi, oon 99% varma siitä, etten tuu jäämään tänne enää sitten kun oon oikeasti aikuinen, mitä se oikeasti aikuinen sitten tarkoittaakaan. Sillä tavalla kuitenkin pysyvästi, etten oo nyt syksyllä palaamassa takaisin Jyväskylään, kuten oon viime vuodet tehnyt. Oon tullut kesäksi Helsinkiin ja palannut syksyllä takaisin Jyväskylään.

Näillä mun aikaisempien kesäkuukausien seikkailuilla oon asustellut Vallilassa, Töölössä, Kalliossa ja pari vuotta sitten toukokuun Tampereellakin, koska miksipäs ei! Tampere on ihana kaupunki ja oon ollut aina sitä mieltä, että siellä tuun asumaan sitten, kun täytän ne mystisen oikean aikuisen kriteerit.

Helsinki on ihana, vaikka ei se oikeasti ole niin suuri tai mahtava kuin Oulussa asuvana teininä ajatteli. Tämä ei ole negatiivinen huomio, vaan sellainen, että Helsinki tuntuu sopivalla tavalla tutulta ja turvalliselta Oulua (saati Jyväskylää) eläväisemmästä menosta ja suuremmasta koosta huolimatta.

Jo ennen tähän nykyiseen asuntoon muuttoa olin siis viettänyt Helsingissä jo sen verran aikaa, että kaupunki tuntui tutulta, tiesin suunnilleen mikä ratikka vie minnekin ja täällä oli ystäviäkin. Mikään muu ei huolettanut kuin korkeat vuokrat.


helsingissä asuminen kokemuksia-2-side helsingissä asuminen kokemuksia-7

Ehdottomasti isoimmaksi asiaksi muuttoa suunnitellessa ja edelleen koen sijainnin. Siinä missä esimerkiksi Jyväskylässä on pitkälti ihan sama missä päin asuu, on Helsingissä kodin sijainnilla iso merkitys. Mulla ei oo työpaikkaa, joka ois antanut suuntaa siihen, missä päin olisi hyvä asua, jotta työmatkoihin ei menisi älyttömän kauaa. Halusin kuitenkin muuttaa järkevän matkan päähän keskustasta, jotta en jämähtäisi kotiin ja pystyisin käymään töissäkin järkevästi, mikäli sellainen tilanne tulee eteen.

Isoin asia oli kuitenkin asuinalueen viihtyisyys. Edelliskesänä Kalliossa tuli nähtyä päivittäin toinen toistaan erikoisempaa menoa ja vaikka se hyvällä tavalla laittoi miettimään ja näkemään elämää muiltakin näkökannoilta, oli se ehkä vähän raskasta - jos ei mulle, niin ainakin koirille. Toki Kalliostakin löytyy rauhallisia ja kivoja alueita, mutta Sörnäinen ja Helsinginkatu ei mun mielestä kuulu niihin viihtyisimpiin alueisiin ja just niillä kulmilla me asusteltiin.

Mulle viihtyvyys tarkoittaa koirien vuoksi tilaa ja puistoalueita. Rockyn takia katujen ja korttelien "ahtaus" on mullekin stressaavaa, kun joudun varomaan ja ennakoimaan jokaista kadunkulmaa jos sieltä tuleekin yllättäen toinen koira tai joku örveltämässä munkin mielestä epämääräisesti. Töölöstä mulla oli hyviä kokemuksia, sillä pari kesää sitten oli helppoa asua Töölössä Rockyn kanssa.

Tää nykyinen asunto Taka-Töölössä on aivan unelmien täyttymys. Asunto itsessään on kiva ja hämmentävän halpa, mutta mikä parasta, täällä on ihanan rauhallista ja vieressä isoja puistoja, joissa on helppoa käydä koirien kanssa! Kamppiin menee about 10min julkisilla, mutta kotona ollessa voisi kuvitella olevansa jossain ihan muualla kuin Helsingissä. Ikkunat on rauhalliselle sisäpihalle, joten asunnossa on todella hiljaista. Sisäpiha on suuri ja siinä on paljon puita, joten puolet ikkunoista näkyvistä maisemista on vihreitä lehtiä!


helsingissä asuminen kokemuksia-5-side

En ymmärrä mistä se johtuu, että monet pitävät helsinkiläisiä ylimielisinä tai tökeröinä. Mun mielestä ihmiset täällä ovat ja käyttäytyvät mua kohtaan ihan samallain kuin muuallakin. Jokaista vastaantulevaa koiraa on saanu mennä rapsuttelemaan ja viikoittain vietän juttutuokioita vanhempien ihmisten kanssa. Kerran käytiin koirien kanssa kylässäkin naapuritalossa. Vanhempi nainen oli laittamassa roskakatokseen ilmoitusta ylimääräisistä huonekaluista ja kysäisi multa tarvisinko niitä. Jäätiin sitten juttelemaan ja hän kertoi kuinka hänen miehensä on sairas ja olisi niin ilahtunut näistä koirakavereista. Sanoin, että tottakai voidaan tulla käymään sisällä ja oli ihana nähdä, miten hänen miehensä oli niin iloinen koiravieraista ja pojatkin käyttäytyi nätisti<3


helsingissä asuminen kokemuksia-6

Moni ihmetteli Helsinkiin muuttamista koirien kanssa ja kuvaili tätä jopa betoniviidakoksi. Ymmärrän kyllä tuon termin ja tiettyihin paikkoihin, kuten vaikka sinne Kallioon, en muuttaisi näiden koirien kanssa. Tämä nykyinen asuinalue on kuitenkin niin vehreää, tilavaa ja rauhallista, että täällä on huomattavasti helpompaa asua koirien kanssa, entä Jyväskylässä. Aivan heittämällä helpompaa, vaikka se tuntuukin uskomattomalta.

Jos haluaa päästä oikeasti luontoon, niin Nuuksio on ihan lähellä ja pari viikkoa sitten olin siellä yötäkin. Metsää ja rauhaa löytyy mun mielestä aikalailla saman ajomatkan päästä kuin Jyväskylässä ja Oulussakin.

Julkiset liikkuu kaikkialle ja jatkuvasti. Liikkuminen on helppoa eikä sitä tarvi juuri koskaan suunnitella etukäteen aikatauluja tarkastellen. Opiskelijalle julkisilla liikkuminen on todella edullista (27e/kk Helsingin alueella niin paljon kuin haluaa), eikä pysäköintitunnus autollekaan maksa paljoa (25e/kk).

Kaikki tarvittava löytyy läheltä ja itseasiassa ainoa tästä lähistöltä puuttuva asia on Otto-automaatti, mutta kaupasta pystyy nostamaan käteistä jos tarvii, joten eipä sekään ole ollut ongelma.

Jokaisessa kaupunginosassa on omat juttunsa, joten vaihtoehtoja löytyy niin asumisen kuin tekemisenkin puolesta. Esimerkiksi Eirassa ja varsinkin Eiran rannassa kävellessä musta tuntuu aina siltä, kuin olisin ulkomailla :D Kahviloita, ravintoloita ja lounaspaikkoja on tarjolla valtavasti ja yleisesti ottaen Helsingissä saa ottaa koirat mukaan moneen paikkaan, mikä on tottakai näin koirallisena ihmisenä iso plussa, vaikka harvoin koiria otankaan mukaan heh..

Täällä voi laittaa päälle ihan mitä vaan tai näyttää ihan miltä vaan, eikä ketään jaksa ihmetyttää. Omakohtaisesti en oo huomannu sitä tämän asian usein puhuttua varjopuolta, että ihmisiä ei myöskään sitten kiinnostaisi toisten ihmisten auttaminen.

Musta täällä ja tässä asunnossa on ollut tosi hyvä asua. Ihan kuin oisin asunu tässä jo paljon kauemmin. Pyysin mun vanhaan Jyväskylän asuntoon muuttanutta tyttöä laittamaan kuvia kun sisustus alkaa olemaan valmiina ja hän laittoi mulle kuvia vähän aikaa sitten. Tuntui jotenkin tosi hassulta nähdä se asunto. Tottakai erilainen sisustus asunnossa, jonka olin tottunut näkemään erilaisena, mutta enemmän se, että tuntui kuin olisin asunut siellä ikuisuus sitten. Jännää miten se pitää paikkansa, että koti on siellä minne sen kodin tekee. Nyt taas tuntuu siltä, että apua jos tästä asunnosta pitäisi luopua, mutta helposti sen kodin tekis taas jonnekin muualle, kuten oon tehnyt monesti ennenkin :)

Välillä mietin eläkeläisikäisiä ihmisiä ratikkapysäkeillä, että millaistahan heidän elämänsä on. Miksi he asuvat Helsingissä? Missä päin täällä ja millainen heidän kotinsa on? Se mietiskely johtuu varmasti vaan siitä, että oon kasvanut muualla ja kuvittelen viettäväni "loppuelämäni" muualla kuin Helsingissä. Silti on aika outoa huomata, että välillä hämmennyn tällaisia vanhempia ihmisiä katsellessani. Varmasti myös yhdistän Helsingin elämän ja vilkkauden jollain tavalla nuoruuteen ja tietynlaiseen vaiheeseen elämässä, kun on vielä jollain tavalla vapaa elämään, etsimään itseään ja kokeilemaan asioita. Miksei vanhempanakin vois muka nauttia näistä ihan samoista asioista..

Ois kiva kuulla teiän mietteitä Helsingistä! Jos asutte muualla, millaisena näette Helsingin? Jos ootte aina asunu täällä, näettekö itsenne asuvan täällä vielä vanhanakin? Jos haluatte muuttaa jonnekin muualle, niin miksi?

Editoitu presetillä "floral" -



keskiviikko 29. elokuuta 2018

VIILEÄMPIÄ PÄIVIÄ

id tekoturkis kirpputori-7

Älkää huoliko, en oo aloittamassa vielä mitään syysfiilistelyä, vaikka rakastankin syksyä. Pakko sanoa sen verran, että on kyllä ollu virkistävää vaihtelua vetäistä villaneule tai jopa takki päälle kun on lähteny ulos aamulla tai illalla. Välillä on ollu kunnon tuulikin ja puista on tipahdellu lehtiä, jotenkin tosi outoa, vaikka en tajua miten tää joka vuotinen juttu voi tuntua oudolta. Onhan tää kesä ollut poikkeuksellisen pitkä ja lämmin, joten siihen helteeseen ehti jopa jo tottua.

Vetäisin muutama päivä sitten päälle nahkatakin ja pipon kun lähdin illalla kauppaan pienessä vesisateessa. Oli jotenki älyttömän siisti fiilis! Edes se ei lannistanu mun fiilistä, että nahkatakin hihasta roikku suikaleita kun Yoda repi takin naulakosta alas viime kesänä. Ompelisin sen muuten kasaan itse, mutta siitä puuttuu päälykangas kokonaan yhdestä kohtaa, joten pitäis varmaan viedä se jonnekin ja toivoa jonkun osaavamman korjaavan sen.

tekoturkis kirpputori-2
takki & laukku second hand
kengät & t-paita H&M
housut Seppälä

tekoturkis kirpputori-3-side

Okei mulla on nyt vähän tyhmä olo, mutta sellaisella tragikoomisella tavalla onneksi.. Mulla on aina kestäny omaan makuun vähän turhan pitkään editoida blogikuvia, koska oon luonnollisesti halunnu niistä omaan silmään kivannäköisiä. Tämä on taas vaikuttanu siihen, että blogiin menevien kuvien työstäminen on jäänyt, kun ajatuskin niiden kuvien hinkkaamisesta mieleisiksi on puuduttanut.

About viikko sitten tein presetit ja vaikka mun tarkoitus oli tehdä kaikkiin kuviin sopivat presetit, niin en ajatellu niistä tulevan kuitenkaan niin monikäyttöisiä, kuin niistä sitten tuli :D Oon hämmentyneenä huomannu miten ne sopii niin hääkuviin kuin kaikkiin muihinki kuviin. Edellisen postauksen kuviin katsoin sopivan presetin siitä setistä ja myös näihin kuviin löyty heti sopiva presetti.

Siis täähän on aivan mahtavaa ja se tulee varmaan näkymään myös vähän tiheämpänä postaustahtina, kun saan kuvat valmiiksi niin nopeasti! Äärettömän tyhmältä tää tuntuu kuitenkin siksi, että miten en oo osannu tehä tätä aikaisemmin. Oon kuitenkin jo aika monta vuotta käyttäny Lightroomia lähes päivittäin, tehnyt ja käyttänyt kymmenittäin omia presettejäni. Mutta miksi vasta nyt tein ne presetit sellaisiksi, että ne sopii kuvaan ku kuvaan ilman, että mun pitää säätää jokainen presetti just siihen tiettyyn kuvaan sopivaksi?! :D

Oonhan mä saanut säätämälläkin kuvista kivoja (tottakai), mutta se ongelma on ollu varmaan siinä, että kun oon päässy sen säätämisen makuun niin on ollu jopa vähän vaikeaa lopettaa, heh. Editoiminen on tosi kivaa, mutta oon kaivannut jo pitkään tällaista tehokkaampaa tyyliä, johon en oo kuitenkaan päässy ennen näitä omia presettejä..

Täällä ei muuten mitään sen ihmeellisempää. Nyt pitää editoida häävideo valmiiksi ja ehkä kuullaan jo huomenna vähän paremmin kuulumisten kera!





Kuvat: Heidi

maanantai 27. elokuuta 2018

ROVIJOEN VESIPUTOUS

rovijoen vesiputous morsiushuntu putous-4 rovijoen vesiputous morsiushuntu putous-12

Oltiin ajelemassa kotiin Norjan reissultamme, kun huomattiin puiden välistä vettä. Tää oli ihan sattumaa ja melkein yhtä sattumaa oli se, että päätettiin pysähtyä ja käydä katsomassa ympärillemme. Onneksi satuttiin katsomaan oikeaan suuntaan oikealla hetkellä, sillä se nopeasti vilahtanut vesi osoittautui upeaksi vesiputoukseksi!

Myöhemmin asiaa selvitellessäni löysin nimen Rovijoen vesiputous, jota kutsutaan myös Morsiushuntu-putoukseksi. Putous sijaitsee about 30 kilometriä Kilpisjärven pohjoispuolella aivan tien vieressä, mutta Kilpisjärveltä päin ajaessa putous jää piiloon. Naureskeltiinkin Christan kanssa miten menomatkalla oltiin vaan tyytyväisenä ajeltu ohi autuaan tietämättöminä koko putouksesta..


rovijoen vesiputous morsiushuntu putous-16 rovijoen vesiputous morsiushuntu putous-6
neule SheIn*
hame Junkyard* (täältä)

* = tuote saatu/mainoslinkki

rovijoen vesiputous morsiushuntu putous-1 rovijoen vesiputous morsiushuntu putous-10-side rovijoen vesiputous morsiushuntu putous-7 rovijoen vesiputous morsiushuntu putous-14

Tää putous oli täydellinen "päätös" reissulle, vaikka ajomatkaa olikin vielä koko Suomi päästä päähän. Roiskuva vesi kasteli meidät läpimäriksi, huudettiin toisillemme kurkku suorana veden pauhun vuoksi ja naurettiin aivan älyttömästi. Se ei ihan välity näistä kuvista, joten laitan loppuun pari kuvaa, niin hervoton nauraminen ja läpimäräksi kastuminen välittyy paremmin.


rovijoen vesiputous morsiushuntu putous-5 rovijoen vesiputous morsiushuntu putous-18 id rovijoen vesiputous morsiushuntu putous-2
rovijoen vesiputous morsiushuntu putous-25-side
Kiivettiin polkua pitkin takaisin parkkipaikalle, naurettiin meidän läpimärille vaatteille ja koko kuvaustilanteelle. Autolla puristettiin enimmät vedet vaatteista, hengailin hetken alasti kuivatellen itteäni ja mietin, että just tällaista elämän pitäis ollakkin. En tarkota mitään totaalista yolottelua kaikesta, mutta silleen, että ihan sama jos vaatteet kastuu läpimäriksi ja ihan sama jos hengaat autiolla parkkiksella keskellä luontoa alasti. Kaikenlaisiin extempore-juttuihin kun lisätään vielä hyvä seura ja naurua, niin eikai muuta voi edes haluta. Paitsi ehkä kuivat vaatteet ja karkkipussin avaamisen matkan jatkuessa..

Ps. kuvat editoitu presetillä "autumn"




lauantai 18. elokuuta 2018

PRESETIT KUVIEN KÄSITTELYYN

Edit: Nyt myynnissä on tässä postauksessa esitellyn Everyday-presetpaketin lisäksi myös Autumn-presetpaketti, joka korostaa ihania syksyn sävyjä!

Verkkokauppaan pääsee tästä.


Hetki sitten aloitin tämän projektin ja nyt mulla on 14 presettiä, jotka te voitte ostaa! Presetti on ikäänkuin filtteri eli joukko tallennettuja asetukset, jotka voi liittää mihin tahansa kuvaan. Presetit toimivat Lightroomin tietokoneversiossa sekä ilmaisessa Lightroomin mobiilisovelluksessa. Mukana tulee asennusohjeet sekä helpot vinkit presettien editoimiseen, jotta jokainen kuva näyttää niin hyvältä kuin mahdollista!

Aloin tekemään presettejä puhtaasta mielenkiinnosta ja halusin luoda presettejä, jotka toimivat kaikkiin kuviin oli ne sitten otettu kameralla tai puhelimella, valaistuksesta ja kuvien lämmöstä/kylmyydestä huolimatta. Kuvaan itse todella vaihtelevassa valaistuksessa ja halusin luoda presetit, jotka sopivat kaikenlaisiin kuviin.

Alla esimerkkejä siitä, miltä nämä presetit näyttävät kuvissa. Ensimmäinen kuva on alkuperäinen, editoimaton versio. Oon laittanut kuviin ainoastaan presetin, jonka jälkeen lisännyt tai vähentänyt valoa jos kuva on ollut liian vaalea tai tumma.

id annnye presets lightroom preset valokuvaus-56-tile annnye presets lightroom preset valokuvaus-7-side annnye presets lightroom preset valokuvaus-1-side annnye presets lightroom preset valokuvaus-28-side annnye presets lightroom preset valokuvaus-35-side annnye presets lightroom preset valokuvaus-31-side annnye presets lightroom preset valokuvaus-3-side annnye presets lightroom preset valokuvaus-41-tile annnye presets lightroom preset valokuvaus-39-side annnye presets lightroom preset valokuvaus-10-side annnye presets lightroom preset valokuvaus-5-side annnye presets lightroom preset valokuvaus-38-side

Kuviin sopii monta erilaista presettiä, jolloin voi itse valita mikä tyyli miellyttää omaa silmää. Presettiä on myös helppo lähteä editoimaan lisää, jos niin haluaa tehdä!


annnye presets lightroom preset valokuvaus-49

Yllä alkuperäinen, alhaalla sama kuva neljällä eri presetillä.


annnye presets lightroom preset valokuvaus-50-tile annnye presets lightroom preset valokuvaus-13

Yllä alkuperäinen, alla sama kuva testattuna kaikilla preseteillä. Itse lisäisin joihinkin kuviin kontrastia, sillä maisema on jo alkuperäisessä kuvassa sumuinen. Tästä näette kuitenkin jokaisen presetin ja kuinka ne toimivat tässä kuvassa!


annnye presets lightroom preset valokuvaus-14-tile

Pyysin pari päivää sitten kuvia Instagramissa, kokeilin näitä presettejä niihin kuviin ja jaoin Instagram Storyn puolella. Presetit toimivat siis hyvin olipa kuva otettu kameralla tai puhelimella!

Ps. Jakaisin mielelläni kuvia, joita editoitte näillä preseteillä! Osta siis presetit, tägää @annnyepresets, käytä #annnyepresets tai lähetä mulle kuvat ennen & jälkeen presetin ja laitan jakoon sun käyttäjätunnuksen kanssa :) Jaan kuvia mun omassa Instagram Storyssa @annnye sekä kuvina tilillä @annnyepresets.

Instagramissa #annnyepresets näet näillä preseteillä editoituja kuvia!

Pps. Kiitos avusta ja tuesta, mitä oon saanut tämän asian kanssa<3 Kuulen mielelläni myös palautetta preseteistä, ohjeista, mistä vaan jos jotain tulee mieleen!

---

Kurkkaa nämä:

Kuvausvinkkejä helposti selitettynä ja kuvitettuna

Kuinka editoin - editoinnin jokainen vaihe




keskiviikko 15. elokuuta 2018

AURINGONKUKKIEN KESKELLÄ

auringonkukkapelto helsinki haltiala-4 auringonkukkapelto helsinki haltiala-5 auringonkukkapelto helsinki haltiala-10 id auringonkukkapelto helsinki haltiala-3 auringonkukkapelto helsinki haltiala-9-side auringonkukkapelto helsinki haltiala-11 auringonkukkapelto helsinki haltiala-6-side auringonkukkapelto helsinki haltiala-2
Tällä upealla pellolla ihasteltiin melkein silmänkantamattomiin jatkuvaa auringonkukkien väriloistoa sekä napattiin muutamat kukat mukaan kaunistamaan kotia. Annika ehdotti reissua näihin maisemiin ja hyvä niin, sillä tämänkaltaisia juttuja tulee ihasteltua joka vuosi, mutta jostain syystä aina liian myöhään..

Auringonkukkia löytyy Haltialasta ja on aivan ihanaa, että niitä saa vieläpä poimiakin! Pelkkä katselu ja vapaasti kulkeminen riittäisi enemmän kuin hyvin, mutta muutaman kukan nappaaminen kotiin asti kruunaa koko homman. Ikävä kyllä en osaa neuvoa kuinka pitkään kukkaloisto kestää vielä, sillä osa oli jo nuupahtanut, mutta osa vasta puhkeamassa kukkaan.

Ps. kukat kannattaa käydä läpi jo ulkona, ettei ihan kaikki ötökät tule sisälle asti.


perjantai 10. elokuuta 2018

HALUAISITKO ELÄÄ IKUISESTI?

senja roadtrip tungeneset-3

Nää kuvat saa mulle todella levollisen, vapaan ja kevyen olon. Juoksin tyhjällä rannalla avojaloin, kahlasin läpi viileän veden ja nauroin. Mielessä ei ollut mitään muuta kuin se ihana hetki, iltapala ja nukkumaan käpertyminen. Jossain vaiheessa mun elämässä ei ollut juuri ollenkaan tällaisia hetkiä, jolloin olisin aidosti pystynyt olemaan siinä hetkessä miettimättä elämän ja asioiden merkityksiä. Ei niitä vieläkään ihan liikaa ole, mutta silti aina välillä oon huomannut tavoittaneeni sen olon hetkittäin ja se on kyllä ihana tunne. Jotain oon siis tehnyt oikein, oli se sitten mun mielessä tai ihan konkreettisissa asioissa.


senja roadtrip tungeneset-4-side senja roadtrip tungeneset-6-side id senja roadtrip tungeneset-8

Jostain syystä näitä kuvia katsellessa mulle tuli mieleen ikuinen elämä, varmaan siitä pysähtyneestä hetkestä. Ensimmäisen kerran mietin aihetta kunnolla erään Black Mirror -jakson jälkeen. Osasin heti sanoa, että ei, en haluais elää ikuisesti. En osaa sanoa tarkalleen miksi, mutta mun vastaus on pysynyt samana useiden aiheeseen liittyvien keskustelujenkin jälkeen. Eikä kukaan muukaan ole sanonut, että haluaisi elää ikuisesti, vaikka jotkut ovatkin miettineet asiaa vähän pidempään.

Monesti kuoleman ajattelu ahdistaa ja se on täysin ymmärrettävää, jopa järkevää kaikessa järjettömyydessään. Kuolema ja kaiken päättyminen on vaan aivan liian käsittämätön asia pohdittavaksi, varsinkin jos siihen haluaisi löytää oikean vastauksen. Mun mielestä on kuitenkin tosi helpottavaa tarkastella kuolemaa siitä näkökulmasta, että entä jos olisikin mahdollista elää ikuisesti. Mun mielessä ikuinen elämä herättää vähintään saman verran kysymyksiä ja paljon monimutkaisempia kysymyksiä, vaikka niitä on toisaalta helpompaa pyöritellä mielessä, koska ne edes jollain tavalla liittyvät siihen mitä elämästä tällaisenaan pystyy ajattelemaan. Elämä tällaisenaan ei kuitenkaan tule jatkumaan ikuisesti, eikä tulevaisuudesta ole mitään tietoa. En tarkoita tulevaisuutta sadan tai kahden sadan vuoden kuluttua, vaan sitä tulevaisuutta, joka on niin pitkän ajan päässä, ettei ihmismieli edes käsitä sitä. Tai kuinka pitkään elämä voi ylipäätään jatkua, mihin se loppuu, mitä se tarkoittaa ja mitä sitten tapahtuu.

Oon varmaan (ja toivottavasti) maininnut Netflixistä löytyvästä dokumentaarisesta sarjasta nimeltä Cosmos. Siinä käsitellään maailmankaikkeutta, sen syntyä, elämää ja kaikkea hurjan mielenkiintoista. Sarjassa kuljetaan läpi kosmisen kalenterin, joka on meidän tunteman maailmankaikkeuden ikä yhden vuoden kalenteriin ajateltuna. Tammikuun alussa universumimme on syntynyt ja ihmiset ovat kehittyneet vasta joulukuun viimeisen päivän viimeisenä tuntina. Jokainen päivä on melkein 40 miljoonaa vuotta ja ihmiset ovat kehittyneet vasta viimeisen päivän viimeisenä tuntina, puhumattakaan meille historian tunneilla opetetuista asioista, jotka ovat tapahtuneet kosmisen kalenterin viimeisillä sekunneilla. Jos nää aiheet kiinnostaa yhtään, niin kurkkaa linkistä 12min pätkä kosmisesta kalenterista ja ehdottomasti kato koko Cosmos!

Eli joo, tulevaisuus ja aika on käsitteenä aivan eri jos sen irrottaa ihmisen elämästä tai ylipäätään ihmisten olemassaolosta. Se mikä meille on ikuisuus, ei oo maailmankaikkeuden mittakaavassa mitään. Eli mitä se ikuinen elämä oikeasti edes olisi? En todellakaan haluais elää ikuisesti ja tätä asiaa miettiessä kuoleminen tuntuu luonnolliselta ja lempeältä päätökseltä elämälle. En osaa sanoa mitä kuvittelen tapahtuvan kuoleman jälkeen. En usko taivas tai helvetti -jaotteluun, mutta uskon elämän, olemisen tai jonkin jatkuvan jollain tapaa kuoleman jälkeen. Vaikka en ois elämän jatkumosta tietoinen kuoleman jälkeen, niin jollain tavalla elämä varmasti jatkuu. Oli ne sitten atomeita tai jotain mitä me ei ymmärretä tai mielletä elämäksi, niin jollain tapaa tämä maapallo ja ainakin maailmankaikkeus jatkaa olemistaan ja me tullaan olemaan osa sitä.


senja roadtrip tungeneset-7
jumpsuit Junkyard* (täältä)

-saatu/mainoslinkki-

senja roadtrip tungeneset-9-side senja roadtrip tungeneset-12

Mitä te sanotte, haluaisitteko elää ikuisesti? Ja oikeasti ois ihan huippua jos vastaatte tähän ja jos osaatte vielä kuvailla fiiliksiä tai ajatuksia tämän suhteen<3

Ps. Tää oli samalla pieni kurkkaus mun pään sisään, koska tämän kaltaisia suuria, kimurantteja ja monimuotoisia ajatuksia pyörii mun päässä jatkuvasti. Monesti mietin, että oispa ihanaa olla vaan silleen "jee ihana smoothie". Että kaikki ois rentouttavan yksinkertaista vaikka viikon. Ei kai se oo ihmekkään, että oon henkisesti tosi väsynyt, kun mun pää lähtee tällasille leveleille, vaikka kyseessä ois vaan se joku kiva smoothie.. En tiiä miksi mun aivot alkaa aina pyörittelemään asioita niin hurjasti ja miten ne onnistuu repimään ihan jostain smoothiestakin kosmisia kalentereita, evoluutioteorioita, psykologiaa, tunnelukkoja - you name it. Se on toisaalta älyttömän mielenkiintoista, mutta kaikki on varmaan vähän liiankin mielenkiintoista, koska en kai mä muuten miettisi kaikkea näin paljoa :D

Aaaa. Nyt mun aivot on taas ihan solmussa näistä mielenkiintoisista asioista ja niistä heränneistä uusista mielenkiintoisista juonteista. Nyt laitan musiikkia ja yritän nollata aivot hääkuvia editoimalla, toivottavasti jatketaan pohdiskelua kommenteissa ja kuullaan!



Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...

Kuukauden luetuimmat